Lue keskustelun säännöt.
Olen sairaalloisen mustasukkainen enkä tiedä miten korjata asia
12.10.2020 |
Otsikossa ongelmani onkin tiivistetysti. Olen siis parisuhteissa aivan raivokkaan mustasukkainen ja parisuhteet saavat minut muutenkin aivan sekoamispisteeseen. Saatan kokea hylkäämisen tunteita jopa siitä, jos mies lähtee kavereiden kanssa johonkin reissuun, mihin minua ei oteta mukaan. No, tuo on vain yksi esimerkki, mutta näitä olisi ihan vaikka kuinka paljon enemmänkin.
Tällä hetkellä olen sinkku, koska olen ajatellut, että minun ei pidä ryhtyä parisuhteeseen, ennen kuin saan oman pääni kondikseen. Kärsin tästä yksinäisyydestä ja kaipaisin toista ihmistä elämääni. En kuitenkaan pystyisi lupaamaan, etten taas sekoaisi. Joten kysynkin nyt teiltä, että onko jotain ajatusmalleja, mitä voisin hyödyntää, jotta en olisi niin mustasukkainen kaikista muihiin naisiin liittyvistä asioista? Miten te esimerkiksi hyväksytte omalla miehellänne sen, jos hän vaikkapa ihailee jotain julkkisnaisia tai katsoo pornoa ja himoitsee niitä muita naisia? Aina näkee keskustelupalstoilla, kuinka sekä naiset että miehet suorastaan halveksuu naisia, jotka suuttuvat vaikka tuosta pornon katselusta. Usein tällaisiin laitetaankin kommenttia "Hanki itsetunto" - mutta miten se itsetunto oikein hankitaan? Kysyn tätä ihan vilpittömästi. Haluaisin kuulla varsinkin sellaisilta ihmisiltä kommenttia, jotka siis eivät näe siinä mitään pahaa, jos mies katsoo "kuolaten" muiden naisen kuvia tai muuta vastaavaa. Miten te koette sen asian? Miten pystyisitte opettamaan minua, jotta minäkin suhtautuisin siihen välinpitämättömästi?
Viimeisin parisuhteeni vuosia sitten meni pilalle sen takia, kun miehellä oli super paljon (kauniita) naisia ystävinä ja hän aika paljon kehui heitä jne. Epäilin koko ajan, että hän on salaa ihastunut heihin tms. Lopulta olin aivan raivohullu tämän asian kanssa. Olen alkanut epäilemään, että voisikohan minulla olla epävakaa persoonallisuushäiriö... no, se on sitten tietysti oma asiansa. Terapian olen mahdollisesti aloittamassa jossain vaiheessa, jos saan vaan lääkäriltä lähetteen, joten kaipaisin nyt muita neuvoja, kuin terapian ehdottelun. Kiitos kaikille vastauksista jo nyt!
Kommentit (89)
Terapiasta minä sain avun.
Ja siitä oivalluksesta, että mustasukkaisuus kumpuaa omasta itsekkyydestä, eikä sillä ole rakkaussuhteessa sijaa.
Plus, mustasukkaisuudella et estä puolisoasi pettämästä. Turhaa pelätä etukäteen. Tapahtuu, jos tapahtuu, toimit sitten sen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen paininut saman ongelman kanssa. Ongelma on ilmennyt vasta aikuisiällä, ja olen hyvin ihmeissäni, koska nuoruuden seurustelusuhteissa en ollut erityisen mustis, vaikka itsetuntoni olikin huono. Epäilen, että jotkut aikuisiällä kokemani ikävät asiat ovat laukaisseet tämän.
Itse olen varannut keskusteluajan psykiatriselle sairaanhoitajalle, ja siellä varmaan otan puheeksi tämänkin asian eräiden muiden mieltäni askarruttavien seikkojen ohella. Samalla yritän opetella pärjäämään itsekseni ilman pakonomaista parisuhteen etsintää.
Omasta mielestäni mustasukkaisuus on sukua ulkopuolisuuden tunteelle. Mustasukkainen ihminen potee kroonista huonommuutta ja pelkää jäävänsä yksin. Hän ajattelee, että mustasukkaisuuden kohteella on muiden kanssa jotain, mitä mustis ei voi itse koskaan kokea.
En osaa kauheasti neuvoa, mutta itselläni aiheesta lukeminen ja syiden pohtiminen on auttanut jonkin verran. Välillä on sitten hyvä ajatella jotain ihan muuta ja olla vatvomatta tätä aihetta liikaa.
"Terapiasta minä sain avun.
Ja siitä oivalluksesta, että mustasukkaisuus kumpuaa omasta itsekkyydestä, eikä sillä ole rakkaussuhteessa sijaa.
Plus, mustasukkaisuudella et estä puolisoasi pettämästä. Turhaa pelätä etukäteen. Tapahtuu, jos tapahtuu, toimit sitten sen mukaan."
Kiitos vastauksestasi! Menitkö varta vasten tämän asian takia terapiaan, vai oliko sinulla muitakin syitä?
Ja tuo on aivan totta, että mustasukkaisuudella ei toista kyllä pysty estämään pettämästä. Itseasiassa, saattaa jopa olla, että tuollainen sairaalloinen mustasukkaisuus vaan ajaa herkemmin muiden syliin. Mutta mun omalla kohdallani kyse ei siis ole (niin outoa kuin se onkin) siitä, että olisin pelännyt puolisoideni pettävän minua. Minua ahdisti/raivostutti/suretti/kaikkimaailmantunnetilattähän se, että mies vain ajattelee muita naisia. Tai siis ajatus siitä, että mies pitäisi jotakuta muuta kauniimpana tai parempana kuin minä. Että mies haaveilisi jostakin muusta naisesta tai toivoisi minun olevan enemmän jonkun toisen kaltainen. Eihän esimerkiksi pornossa esiintyvät naiset mitenkään päädy mieheni sänkyyn fyysisesti. Mutta jostain syystä ajatus siitä, että mies pitäisi jotakuta tällaista naista minua parempana, sai ihan traagisia tuntemuksia aikaan minussa. No, jotenkuten pystyin vielä sietämään pornon, mutta sitten se, mitä tuli "oikeisiin" naisiin (kuten esimerkiksi ystäviin tai työkavereihin tms) niin se oli se kaikkein pahin. Mun pahin pelko oli siis se, että mies olisi ollut mun kanssa vaan paremman puutteessa ja oikeasti halusikin jonkun toisen tai piti jotain toista viehättävämpänä. Ja mitä enemmän nyt mietin tätä asiaa, kun kirjoitan tässä tätä asiaa auki, niin huomaan, että kyseessä onkin taitanut olla puhtaasti itsekkyydestä. Kyse varmaan olikin sitten siitä, että minun oli pakko olla mukamas miehen mielestä maailman kaunein ja ihanin ja paras ja mitään muuta vaihtoehtoa en edes pystynyt ajattelemaan?
Vierailija kirjoitti:
"Terapiasta minä sain avun.
Ja siitä oivalluksesta, että mustasukkaisuus kumpuaa omasta itsekkyydestä, eikä sillä ole rakkaussuhteessa sijaa.
Plus, mustasukkaisuudella et estä puolisoasi pettämästä. Turhaa pelätä etukäteen. Tapahtuu, jos tapahtuu, toimit sitten sen mukaan."
Kiitos vastauksestasi! Menitkö varta vasten tämän asian takia terapiaan, vai oliko sinulla muitakin syitä?
Ja tuo on aivan totta, että mustasukkaisuudella ei toista kyllä pysty estämään pettämästä. Itseasiassa, saattaa jopa olla, että tuollainen sairaalloinen mustasukkaisuus vaan ajaa herkemmin muiden syliin. Mutta mun omalla kohdallani kyse ei siis ole (niin outoa kuin se onkin) siitä, että olisin pelännyt puolisoideni pettävän minua. Minua ahdisti/raivostutti/suretti/kaikkimaailmantunnetilattähän se, että mies vain ajattelee muita naisia. Tai siis ajatus siitä, että mies pitäisi jotakuta muuta kauniimpana tai parempana kuin minä. Että mies haaveilisi jostakin muusta naisesta tai toivoisi minun olevan enemmän jonkun toisen kaltainen. Eihän esimerkiksi pornossa esiintyvät naiset mitenkään päädy mieheni sänkyyn fyysisesti. Mutta jostain syystä ajatus siitä, että mies pitäisi jotakuta tällaista naista minua parempana, sai ihan traagisia tuntemuksia aikaan minussa. No, jotenkuten pystyin vielä sietämään pornon, mutta sitten se, mitä tuli "oikeisiin" naisiin (kuten esimerkiksi ystäviin tai työkavereihin tms) niin se oli se kaikkein pahin. Mun pahin pelko oli siis se, että mies olisi ollut mun kanssa vaan paremman puutteessa ja oikeasti halusikin jonkun toisen tai piti jotain toista viehättävämpänä. Ja mitä enemmän nyt mietin tätä asiaa, kun kirjoitan tässä tätä asiaa auki, niin huomaan, että kyseessä onkin taitanut olla puhtaasti itsekkyydestä. Kyse varmaan olikin sitten siitä, että minun oli pakko olla mukamas miehen mielestä maailman kaunein ja ihanin ja paras ja mitään muuta vaihtoehtoa en edes pystynyt ajattelemaan?
Oli myös muita syitä. Käyn siis terapiassa edelleen, nyt jo 12. vuosi menossa. Olen ns. ongelmakimppu :)
Mutta siis sairaalloisesta mustasukkaisuudesta olen päässyt kokonaan, vuosia sitten jo. Ehkä ikäkin on tehnyt tehtävänsä ja pitkä parisuhde. Nykyään en tunne mustasukkaisuutta enää lainkaan, mutta vuosien prosessi se siitä eroon pääseminen oli. Mutta ehdottomasti kannatti, koska se on lähentänyt puolisoani ja minua, ja elämä on nykyään helppoa ja mukavaa.
Terapiaan jos menet, niin ole täysin avoin. Kerro ihan suoraan tuntemuksistasi ja ajatuksistasi.
Kaipaatko vertaistukea? Voin tehdä tätä varten sähköpostiosoitteen ja antaa sen sinulle.
Voin kertoa omia kokemuksia sairaalloisen sairaalloisesta mustasukkaisuudesta (sellaisesta, jota pidemmälle ei varmaan voisi mennä tekemättä m'urhaa) siihen, että mustasukkaisuus on historiaa ja sellaiset tunteet korkeintaan ohikiitäviä pistoksia kerran muutamassa vuodessa. Ja tämä kaikki saman parisuhteen aikana. En avaa tässä enempää, koska palstalla joka kerta syytetään ylikompensaatiosta ja sanotaan, etten ole enää rehellinen itselleni - hohhoijaa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Terapiasta minä sain avun.
Ja siitä oivalluksesta, että mustasukkaisuus kumpuaa omasta itsekkyydestä, eikä sillä ole rakkaussuhteessa sijaa.
Plus, mustasukkaisuudella et estä puolisoasi pettämästä. Turhaa pelätä etukäteen. Tapahtuu, jos tapahtuu, toimit sitten sen mukaan."
Kiitos vastauksestasi! Menitkö varta vasten tämän asian takia terapiaan, vai oliko sinulla muitakin syitä?
Ja tuo on aivan totta, että mustasukkaisuudella ei toista kyllä pysty estämään pettämästä. Itseasiassa, saattaa jopa olla, että tuollainen sairaalloinen mustasukkaisuus vaan ajaa herkemmin muiden syliin. Mutta mun omalla kohdallani kyse ei siis ole (niin outoa kuin se onkin) siitä, että olisin pelännyt puolisoideni pettävän minua. Minua ahdisti/raivostutti/suretti/kaikkimaailmantunnetilattähän se, että mies vain ajattelee muita naisia. Tai siis ajatus siitä, että mies pitäisi jotakuta muuta kauniimpana tai parempana kuin minä. Että mies haaveilisi jostakin muusta naisesta tai toivoisi minun olevan enemmän jonkun toisen kaltainen. Eihän esimerkiksi pornossa esiintyvät naiset mitenkään päädy mieheni sänkyyn fyysisesti. Mutta jostain syystä ajatus siitä, että mies pitäisi jotakuta tällaista naista minua parempana, sai ihan traagisia tuntemuksia aikaan minussa. No, jotenkuten pystyin vielä sietämään pornon, mutta sitten se, mitä tuli "oikeisiin" naisiin (kuten esimerkiksi ystäviin tai työkavereihin tms) niin se oli se kaikkein pahin. Mun pahin pelko oli siis se, että mies olisi ollut mun kanssa vaan paremman puutteessa ja oikeasti halusikin jonkun toisen tai piti jotain toista viehättävämpänä. Ja mitä enemmän nyt mietin tätä asiaa, kun kirjoitan tässä tätä asiaa auki, niin huomaan, että kyseessä onkin taitanut olla puhtaasti itsekkyydestä. Kyse varmaan olikin sitten siitä, että minun oli pakko olla mukamas miehen mielestä maailman kaunein ja ihanin ja paras ja mitään muuta vaihtoehtoa en edes pystynyt ajattelemaan?
Minä taas olen ajatellut, että ne vieraat naiset ja ns. pornotyypit on pahempia. Kun on tuttu, ei enää olekaan niin illuusio.
Vierailija kirjoitti:
"Terapiasta minä sain avun.
Ja siitä oivalluksesta, että mustasukkaisuus kumpuaa omasta itsekkyydestä, eikä sillä ole rakkaussuhteessa sijaa.
Plus, mustasukkaisuudella et estä puolisoasi pettämästä. Turhaa pelätä etukäteen. Tapahtuu, jos tapahtuu, toimit sitten sen mukaan."
Kiitos vastauksestasi! Menitkö varta vasten tämän asian takia terapiaan, vai oliko sinulla muitakin syitä?
Ja tuo on aivan totta, että mustasukkaisuudella ei toista kyllä pysty estämään pettämästä. Itseasiassa, saattaa jopa olla, että tuollainen sairaalloinen mustasukkaisuus vaan ajaa herkemmin muiden syliin. Mutta mun omalla kohdallani kyse ei siis ole (niin outoa kuin se onkin) siitä, että olisin pelännyt puolisoideni pettävän minua. Minua ahdisti/raivostutti/suretti/kaikkimaailmantunnetilattähän se, että mies vain ajattelee muita naisia. Tai siis ajatus siitä, että mies pitäisi jotakuta muuta kauniimpana tai parempana kuin minä. Että mies haaveilisi jostakin muusta naisesta tai toivoisi minun olevan enemmän jonkun toisen kaltainen. Eihän esimerkiksi pornossa esiintyvät naiset mitenkään päädy mieheni sänkyyn fyysisesti. Mutta jostain syystä ajatus siitä, että mies pitäisi jotakuta tällaista naista minua parempana, sai ihan traagisia tuntemuksia aikaan minussa. No, jotenkuten pystyin vielä sietämään pornon, mutta sitten se, mitä tuli "oikeisiin" naisiin (kuten esimerkiksi ystäviin tai työkavereihin tms) niin se oli se kaikkein pahin. Mun pahin pelko oli siis se, että mies olisi ollut mun kanssa vaan paremman puutteessa ja oikeasti halusikin jonkun toisen tai piti jotain toista viehättävämpänä. Ja mitä enemmän nyt mietin tätä asiaa, kun kirjoitan tässä tätä asiaa auki, niin huomaan, että kyseessä onkin taitanut olla puhtaasti itsekkyydestä. Kyse varmaan olikin sitten siitä, että minun oli pakko olla mukamas miehen mielestä maailman kaunein ja ihanin ja paras ja mitään muuta vaihtoehtoa en edes pystynyt ajattelemaan?
Minulla on ihan samat pelot ja ajatukset ulkonäköön ja omaan viehättävyyteen liittyen. Minua kiusattiin kouluaikana ulkonäöstä paljon, ja yhdessä tapailusuhteessa mies haukkui ulkonäköäni ja vertaili muihin naisiin. En ole päässyt näistä asioista yli, eikä minulla ole itseluottamusta.
Viimeisessä parisuhteessa olin hyvin epävarma ja pelkäsin, että mies löytää jonkun kauniimman. Hän oli hyvä mies ja kohteli minua hyvin, mutta olin silti mustasukkainen. Nyt olemme eronneet mutta mietin vieläkin, että entäs jos mies on juuri nyt jossain jonkun nätimmän kanssa... Ķauhea ajatus!
- 3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Terapiasta minä sain avun.
Ja siitä oivalluksesta, että mustasukkaisuus kumpuaa omasta itsekkyydestä, eikä sillä ole rakkaussuhteessa sijaa.
Plus, mustasukkaisuudella et estä puolisoasi pettämästä. Turhaa pelätä etukäteen. Tapahtuu, jos tapahtuu, toimit sitten sen mukaan."
Kiitos vastauksestasi! Menitkö varta vasten tämän asian takia terapiaan, vai oliko sinulla muitakin syitä?
Ja tuo on aivan totta, että mustasukkaisuudella ei toista kyllä pysty estämään pettämästä. Itseasiassa, saattaa jopa olla, että tuollainen sairaalloinen mustasukkaisuus vaan ajaa herkemmin muiden syliin. Mutta mun omalla kohdallani kyse ei siis ole (niin outoa kuin se onkin) siitä, että olisin pelännyt puolisoideni pettävän minua. Minua ahdisti/raivostutti/suretti/kaikkimaailmantunnetilattähän se, että mies vain ajattelee muita naisia. Tai siis ajatus siitä, että mies pitäisi jotakuta muuta kauniimpana tai parempana kuin minä. Että mies haaveilisi jostakin muusta naisesta tai toivoisi minun olevan enemmän jonkun toisen kaltainen. Eihän esimerkiksi pornossa esiintyvät naiset mitenkään päädy mieheni sänkyyn fyysisesti. Mutta jostain syystä ajatus siitä, että mies pitäisi jotakuta tällaista naista minua parempana, sai ihan traagisia tuntemuksia aikaan minussa. No, jotenkuten pystyin vielä sietämään pornon, mutta sitten se, mitä tuli "oikeisiin" naisiin (kuten esimerkiksi ystäviin tai työkavereihin tms) niin se oli se kaikkein pahin. Mun pahin pelko oli siis se, että mies olisi ollut mun kanssa vaan paremman puutteessa ja oikeasti halusikin jonkun toisen tai piti jotain toista viehättävämpänä. Ja mitä enemmän nyt mietin tätä asiaa, kun kirjoitan tässä tätä asiaa auki, niin huomaan, että kyseessä onkin taitanut olla puhtaasti itsekkyydestä. Kyse varmaan olikin sitten siitä, että minun oli pakko olla mukamas miehen mielestä maailman kaunein ja ihanin ja paras ja mitään muuta vaihtoehtoa en edes pystynyt ajattelemaan?
Olisiko kuitenkin miehellesi ollut jotakin tapoja, jotka aiheuttivat tuon? Ei huomioi, kuuntele, arvosta tai esim. on kiinni vielä äidissään eikä puolusta sinua. Ei syy ole vain sinussa.
Miksi pitäisikään hyväksyä suhteen ulkopuoliset, eli esim. porno. Sitäkin moni kysyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ottamatta muuten aiheeseen kantaa, niin minä en ymmärrä, miksi helvetissä se porno pitäisi hyväksyä yhtään kenelläkään. Miksi siitä on tehty ikään kuin ihmisoikeuskysymys, että sen katsominen olisi jotenkin normaalia? Se, mikä on normaalia, on fantasioiminen, mutta porno on aina riistoa. Ei ole olemassa reilun kaupan pornoa, tai jos onkin, niin et voi koskaan oikeasti tietää, mikä olisi tehty ilman riistoa.
Vierailija kirjoitti:
Kaipaatko vertaistukea? Voin tehdä tätä varten sähköpostiosoitteen ja antaa sen sinulle.
Voin kertoa omia kokemuksia sairaalloisen sairaalloisesta mustasukkaisuudesta (sellaisesta, jota pidemmälle ei varmaan voisi mennä tekemättä m'urhaa) siihen, että mustasukkaisuus on historiaa ja sellaiset tunteet korkeintaan ohikiitäviä pistoksia kerran muutamassa vuodessa. Ja tämä kaikki saman parisuhteen aikana. En avaa tässä enempää, koska palstalla joka kerta syytetään ylikompensaatiosta ja sanotaan, etten ole enää rehellinen itselleni - hohhoijaa).
Lisään vielä, etten ole saanut tähän mitään ulkopuolista apua, vaan kävin kaiken työn yksin oman pääni sisällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ottamatta muuten aiheeseen kantaa, niin minä en ymmärrä, miksi helvetissä se porno pitäisi hyväksyä yhtään kenelläkään. Miksi siitä on tehty ikään kuin ihmisoikeuskysymys, että sen katsominen olisi jotenkin normaalia? Se, mikä on normaalia, on fantasioiminen, mutta porno on aina riistoa. Ei ole olemassa reilun kaupan pornoa, tai jos onkin, niin et voi koskaan oikeasti tietää, mikä olisi tehty ilman riistoa.
Tuollaisella yleistämisellä et palvele ketään, et edes itseäsi saatika tarkoitustasi.
Pornoa on aivan valtavan paljon erilaista. Ihan pornosivuiltakin löydät esimerkiksi aivan tavallisia miehiä, jotka eivät näytä kasvojaan, ja jotka masturboivat kameran edessä. Samoin löydät naisia, jotka twerkkaavat, täysin pukeissa.
On totta, että pornoon liittyvät ihmiskauppakysymykset ja riisto, mutta ei suinkaan kaikkeen pornoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymys teille mustasukkaisille naisille: ettekö koskaan katsele muita miehiä "sillä silmällä"? Esim. elokuvissa.
Pakko sanoa tuosta mustasukkaisuudesta;
Mielestäni se ei tarkoita automaattisesti sitä että mustasukkainen ihminen epäilee/ pelkää kumppaninsa pettävän.
Olen itse musyasukkainen luonteeltani.
Minä kyllä todellakin tiedön että tässä suhteessa mustasukkaisuuteen ei ole mitään aihetta.
Mutta se mustasukkaisuus on tunne. Se on tunne minun sisällä, joka noisee pintaan esim jos mieheni juttelee jonkun vieraan/ puolitutun naisen kanssa ravintolassa.
Tilanne oli sellainen että yhteiden kaverimme tuttu ( nainen) liittyi samaan seurueeseen kanssamme ravintolassa jota emme miehen kanssa kumpikaan tunteneet. Miehellöni ja tällä naisella sattui nousemaan keskustelua jostain aiheesta kahdestaan ja noin 15min ajan juttelivat kaksin niin että muut eivät olleet keskustelussa mukana, jokainen nyt jutteli vieressä istuvan kanssa niitä näitä. Mieheni on pienessö hiprakassa sosiaalinen ja kova juttelemaan. Tämä ärsytti itseäni vaikka tiedän että mustasukkaisuus aiheetonta. Osoitin miehelle mieltäni ja kotimatkalla huusin etten hyväksy moista käytöstä ( koin hetken itseni ulkopuoliseksi ja tämä oli ikävä tunne).
En usko että nyt tänäpäivänä suuttuisin noin kun olemme olleet pitkään yhdessä nyt ja tunnen mieheni. Silloin kun em juttu tapahtui, olimme olleet vähänaikaa vasta yhdessä enkä tuntenut miestä näin hyvin kuin nyt.
Ymmärrän ap:ta.
En itse ainakaan hyväksyisi että mieheni kehuisi muita. Mielestäni junttimaista. Onneksi mieheni on fiksu.
En tykkäisi jos mieheni ravaisi poikien reissuissa ja jos hänellä olisi naispuolisia ystäviä
En ole koskaan oikein ymmärtänyt moista eikä minulla ole kokemusta sellaisesta parisuhteesta. Olen suhteissa ollut aina miehen ” ainoa nainen” ja kanssani on haluttu viettää aikaa
Vierailija kirjoitti:
Pakko sanoa tuosta mustasukkaisuudesta;
Mielestäni se ei tarkoita automaattisesti sitä että mustasukkainen ihminen epäilee/ pelkää kumppaninsa pettävän.
Olen itse musyasukkainen luonteeltani.
Minä kyllä todellakin tiedön että tässä suhteessa mustasukkaisuuteen ei ole mitään aihetta.
Mutta se mustasukkaisuus on tunne. Se on tunne minun sisällä, joka noisee pintaan esim jos mieheni juttelee jonkun vieraan/ puolitutun naisen kanssa ravintolassa.
Tilanne oli sellainen että yhteiden kaverimme tuttu ( nainen) liittyi samaan seurueeseen kanssamme ravintolassa jota emme miehen kanssa kumpikaan tunteneet. Miehellöni ja tällä naisella sattui nousemaan keskustelua jostain aiheesta kahdestaan ja noin 15min ajan juttelivat kaksin niin että muut eivät olleet keskustelussa mukana, jokainen nyt jutteli vieressä istuvan kanssa niitä näitä. Mieheni on pienessö hiprakassa sosiaalinen ja kova juttelemaan. Tämä ärsytti itseäni vaikka tiedän että mustasukkaisuus aiheetonta. Osoitin miehelle mieltäni ja kotimatkalla huusin etten hyväksy moista käytöstä ( koin hetken itseni ulkopuoliseksi ja tämä oli ikävä tunne).En usko että nyt tänäpäivänä suuttuisin noin kun olemme olleet pitkään yhdessä nyt ja tunnen mieheni. Silloin kun em juttu tapahtui, olimme olleet vähänaikaa vasta yhdessä enkä tuntenut miestä näin hyvin kuin nyt.
Ymmärrän ap:ta.
En itse ainakaan hyväksyisi että mieheni kehuisi muita. Mielestäni junttimaista. Onneksi mieheni on fiksu.En tykkäisi jos mieheni ravaisi poikien reissuissa ja jos hänellä olisi naispuolisia ystäviä
En ole koskaan oikein ymmärtänyt moista eikä minulla ole kokemusta sellaisesta parisuhteesta. Olen suhteissa ollut aina miehen ” ainoa nainen” ja kanssani on haluttu viettää aikaa
Jos sattuisit seurustelemaan biseksuaalin miehen kanssa, niin hänelle ei sitten ilmeisesti saisi olla kavereita eikä harrastuksia ollenkaan?
Minusta on todella outoa, että puolet maapallon väestöstä pitäisi rajata pois potentiaalisten kavereiden joukosta.
Mulla on tää sama, joten kiinnostaa kans!
En itse tykkäisi siitä, että mies kehuisi minulle muiden naisten kauneutta.
Varmasti pitää monia naisia kauniina, mutta miksi sitä pitäisi minulle tulla kertomaan?
Jos päätät että keskityt vain luotettaviin miehiin tai olet sinkkuna. Päätä onko po*no sinulle ok vai ei, jos et pidä niin ei sellaiseen suhteeseen. Mustasukkaisuus ilman syytä voi tuhota toista, päätä ettet ole itsekäs ja turhaan mustis. Moni mies pettää ellei ole henkisiä arvoja, eli tottakai voit olla tarkkana, muttei mikään riita sitä paljasta - tai muuta miestä. Todisteet saa etsiä, itselleen. Silloin erotaan tai yksityinen pariterapia. Jos mies tuijottaa kuolaten naisia, ehkä siinä on joku ongelma, mutta silloin voi olla menemättä yhteen tai erota. Jos näyttää itse hyvin erilaiselta kuin "kauniit naiset", niin sitten itsetuntoa paremmaksi tai joku toinen mies. Oletko keskittynyt miehiin jotka liikkuvat bimbopiireissä? Ehkä kaikki eivät. Keskity omiin hyviin puoliin ja asioihin joita haluat harrastaa tai kehittää. Jos teet etukäteen kartoituksen onko mies sitä tyyppiä mitä haet vai kiinnostaako monikin nainen.
Miehet on sikoja! Pysy sinkkuna.