Olen sairaalloisen mustasukkainen enkä tiedä miten korjata asia

Minuakin kiinnostaa, onko jotain tapaa muuttaa ajatusmalliaan, ettei tällainen häiritse?

Kumppanin rajoittaminen (ei katsota ohjelmaa, ei käydä juhlissa) ei liene oikea ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Nostan tällaisen vanhan ketjun, koska tarvitsen apua, etten tuhoaisi suhdettani.

Mieheni ei anna mitään syytä mustasukkaisuuteen. Antaa huomiota, ei tarkoituksella kehu muita naisia jne. Enkä ole mustasukkainen siksi, että pelkäisin hänen pettävän.

Ongelmani on se, etten siedä hänen katsovan muita naisia. Riittää, että viehättävä nainen on hänen havaintopiirissään, livenä tai televisiossa, niin ahdistun. Välttelen ohjelmia, jossa tiedän olevan ahdistavia kohtauksia eli flirttailevia naisia tms. Juhlissa paljastaviin/tiukkoihin vaatteisiin pukeutuvat naiset ahdistavat jne.

En tiedä miksi näin. Mitä sitten jos ja kun mieheni näitä huomaa ja katsoo. Tuskin kauaa muistaa. En silti pysty esim. läheisyyteen heti tällaisen jälkeen, koska koen ettei mies kiihottunut minusta vaan jostain muusta. Taustalla on myös kokemuksia, joissa tuttavan mies on lähestynyt minua, mikä herättää ajatuksia miesten arvoista. Paljon on puhetta

Taidat olla mies

Mustasukkaisuuteen ei vaikuta loitsu, rukous, psykoterapia eikä lääkitys. Se on GENEETTINEN ilmiö, joka laukeaa hyvinkin helposti, mutta parantuu aniharvoin. Ihmiskunnassa, siis koko ihmispopulaatiossa, se on määrältään juuri sopiva, mutta vain keskimäärin, sillä periytymismäärältään se, kuten muutkin geneettiset ilmiöt, noudattaa monigeenisesti periytyvän ominaisuuden periytymislakeja ja ihmisyksilöillä normaalijakaumaa eli Gaußin käyrää. Äärimmäisen mustasukkaisia ja mustasukkaisuudettomia on vähän, mutta lähellä keskimäärää olevia paljon.

Mustasukkaisuuden SAMAN KOKOINEN vastavoima on halu jakaa resurssinsa - kuten omaisuus, turva, työpanos - useammalle vastakkaisen sukupuolen edustajalle. Tätä yleisesti nimitetään haluksi moniavioisuuteen.

Jos on perinyt voimakkaan taipuvaisuuden mustasukkaisuuteen, siihen voi vaikuttaa aivan yhtä vähän kuin skitsofreniaan, kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön, alkoholismiin tai ahdistuneisuuteen. Samoin mustasukkaisen oma elämä on jatkuvaa ahdistavaa kärsimystä, mutta hän tekee suorastaan helvetiksi terveenkin puolisisonsa olon. Vai naimattomuus tai ero, voi helpottaa kummankin tilannetta. Kynis.mies

Minua auttoi se kun keskityin itseeni ja omiin tarpeisiini. Tutkin millaiset arvot itselläni on ja mitä haluan ihmissuhteilta ja elämältäni. Olin pitkään yrittänyt mukautua siihen mitä ulkopuolelta syötetään, millainen täytyy olla ja miten kuuluu tuntea. 

Laitoin elämäni sellaiseksi, että siinä.oli hyvä olla. Katkaisin välit tuskalta tuntuviin ihmisiin, vaihdoin työpaikkaa, opiskelin, täytin vapaa-aikaani minulle iloa tuovilla asioilla. En etsinyt ketä tahansa kumppaniksi vaan määrittelin millainen itse haluaisin toiselle olla ja millaisen ihmisen kanssa voisin olla.

Nyt minulla on kumppani jonka kanssa jaan samankaltaiset arvot. Meistä kumpikaan ei ole kiinnostunut pornosta, emme koe tarvetta osoittaa ihailua tms suhteen ulkopuolisille tahoille jne. Nykyään tuntuu oudolta että aikaisemmin jouduin nolostelemaan etten pitänyt samoista asioista kuin entiset kumppanini. Emme ole puolisoni kanssa sairaalloisen mustasukkaisia, narsisteja tms. Olemme kaksi onnellista jotka löysivät toisensa ja saavat luvan elää yhdessä kulkien eri polkua kuin tämä massa missä on pakko olla tietynlainen ja tai mennä terapiaan muuttuakseen sellaiseksi. 

Kannattaa miettiä että tuskin se teidän kumppani on kaikkien muiden naisten mielestä niin hot että kukaan ei voi häntä vastustaa, Useinhan nää tuntuu luulevan että kaikki muut naiset haluavat juuri sen teidän ukon. Noh harvemmin ne on oikeasti niin kiinnostavia, vaikka itse olettekin heihin haksahtaneet. 

No onhan sulla AP ollut ihan mölöjä nuo entiset miehet. Kuka toope kehuu kumppanilleen vieraita naisia, kommentoi vieraita naisia ihaillen ja muutenkin ilmaisee ääneen, että upottaisi melansa noihinkin, jos voisi?

Ihmekään, jos saa miehistä vääristyneen kuvan, että kumppani on aina siinä oven raossa valmiina hyppäämään toisen naisen matkaan eikä arvosta minua.

On oikeus valita parinsa. Ei tarvii ottaa mitään ikiteinii poken kattojaa.

Vierailija kirjoitti:

Minua auttoi se kun keskityin itseeni ja omiin tarpeisiini. Tutkin millaiset arvot itselläni on ja mitä haluan ihmissuhteilta ja elämältäni. Olin pitkään yrittänyt mukautua siihen mitä ulkopuolelta syötetään, millainen täytyy olla ja miten kuuluu tuntea. 

Laitoin elämäni sellaiseksi, että siinä.oli hyvä olla. Katkaisin välit tuskalta tuntuviin ihmisiin, vaihdoin työpaikkaa, opiskelin, täytin vapaa-aikaani minulle iloa tuovilla asioilla. En etsinyt ketä tahansa kumppaniksi vaan määrittelin millainen itse haluaisin toiselle olla ja millaisen ihmisen kanssa voisin olla.

Nyt minulla on kumppani jonka kanssa jaan samankaltaiset arvot. Meistä kumpikaan ei ole kiinnostunut pornosta, emme koe tarvetta osoittaa ihailua tms suhteen ulkopuolisille tahoille jne. Nykyään tuntuu oudolta että aikaisemmin jouduin nolostelemaan etten pitänyt samoista asioista kuin entiset kumppanini. Emme ole puolisoni kanssa sairaalloisen mustasukkaisia, narsist

Taitaa sinulla olla maailman ainoa mies jota ei porno kiinnosta.Onnittelut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua auttoi se kun keskityin itseeni ja omiin tarpeisiini. Tutkin millaiset arvot itselläni on ja mitä haluan ihmissuhteilta ja elämältäni. Olin pitkään yrittänyt mukautua siihen mitä ulkopuolelta syötetään, millainen täytyy olla ja miten kuuluu tuntea. 

Laitoin elämäni sellaiseksi, että siinä.oli hyvä olla. Katkaisin välit tuskalta tuntuviin ihmisiin, vaihdoin työpaikkaa, opiskelin, täytin vapaa-aikaani minulle iloa tuovilla asioilla. En etsinyt ketä tahansa kumppaniksi vaan määrittelin millainen itse haluaisin toiselle olla ja millaisen ihmisen kanssa voisin olla.

Nyt minulla on kumppani jonka kanssa jaan samankaltaiset arvot. Meistä kumpikaan ei ole kiinnostunut pornosta, emme koe tarvetta osoittaa ihailua tms suhteen ulkopuolisille tahoille jne. Nykyään tuntuu oudolta että aikaisemmin jouduin nolostelemaan etten pitänyt samoista asioista kuin entiset kumppanini. Emme ole pu

Nykyään monet eivät kehtaa kertaa, ettei pidä pornosta. Se leimaaminen maailman ainoaksi, oudoksi, valehtelijaksi, sairaaksi jne alkaa heti. Monilla on niin suppea käsitys että on vain yhtä ja ainoaa seksuaalisuutta. Ja se massasta eroava seksi parin kanssa voi ilman pornoa tms olla hyvinkin kokeilevaa ja riemastuttavaa.

Miten te esimerkiksi hyväksytte omalla miehellänne sen, jos hän vaikkapa ihailee jotain julkkisnaisia tai katsoo pornoa ja himoitsee niitä muita naisia?

En edes jatka tämmöisessä suhteessa. Tämmöisiä tiiraava mies ei edes ole parisuhdematskua, vaan täysin keskenkasvuinen.

Vierailija kirjoitti:

No onhan sulla AP ollut ihan mölöjä nuo entiset miehet. Kuka toope kehuu kumppanilleen vieraita naisia, kommentoi vieraita naisia ihaillen ja muutenkin ilmaisee ääneen, että upottaisi melansa noihinkin, jos voisi?

Ihmekään, jos saa miehistä vääristyneen kuvan, että kumppani on aina siinä oven raossa valmiina hyppäämään toisen naisen matkaan eikä arvosta minua.

Tämä. Eivät kaikki miehet kohtele naisia noin arvottomasti.

Ne, jotka mesoavat että naisessa on jotain vikaa, ellei tykkää kun hän fanittaa instatyrkkyjä ja vahtaa por noa, ovat alemman tason miehiä, jotka eivät ole oppineet mitään parisuhteesta ja siitä, miten ihmisiä kohdellaan. Yleensä näille naiset ovat esineitä ja empatiakyky nolla, joten heidän kanssaan ei kannata ainakaan lisääntyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minua auttoi se kun keskityin itseeni ja omiin tarpeisiini. Tutkin millaiset arvot itselläni on ja mitä haluan ihmissuhteilta ja elämältäni. Olin pitkään yrittänyt mukautua siihen mitä ulkopuolelta syötetään, millainen täytyy olla ja miten kuuluu tuntea. 

Laitoin elämäni sellaiseksi, että siinä.oli hyvä olla. Katkaisin välit tuskalta tuntuviin ihmisiin, vaihdoin työpaikkaa, opiskelin, täytin vapaa-aikaani minulle iloa tuovilla asioilla. En etsinyt ketä tahansa kumppaniksi vaan määrittelin millainen itse haluaisin toiselle olla ja millaisen ihmisen kanssa voisin olla.

Nyt minulla on kumppani jonka kanssa jaan samankaltaiset arvot. Meistä kumpikaan ei ole kiinnostunut pornosta, emme koe tarvetta osoittaa ihailua tms suhteen ulkopuolisille tahoille jne. Nykyään tuntuu oudolta että aikaisemmin jouduin nolostelemaan etten pitänyt samoista asioista kuin entiset kumppanini. Emme ole pu

Ei, vaan sinun maailmankuvasi on suppea ja kokematon.

Apua, 72 lainaus oli osoitettu 68:lle, jonka mielestä toisen kirjoittajan mies on maailman ainoa mies joka ei ole kiinnostunut pornosta tms.

 

Pas*at on, mutta 68 vain elää omassa por nokuplassaan sitä ymmärtämättä. Ohis.

Tässä ketjussa kuvaillaan todella erilaisia tilanteita, jotka ovat aiheuttaneet mustasukkaisuutta.

Muiden naisten kehuminen huonoitsetuntoisen naisystävän seurassa on mieheltä tahditonta.

Miehen naispuolisista ystävistä valittaminen on enemmän kuin tahditonta. Se on sairasta kontrollointia. Ajatelkaa, jos mies vaatisi naista panemaan välit poikki johonkin ystävään tai vaatimaan, että hän tulee valvomaan kaikkia tapaamisia. Johan sitä pidettäisiin aivan luonnevikaisena.

Mustasukkaisuuden omahoito-ohjelma

https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/mustasukkaisuuden-omahoito…

Ihanaa, kerrankin asiallista keskustelua mustasukkaisuudesta. Olen itse täällä aloittanut ahdistuksissani parikin samantyyppistä ketjua, joissa olen saanut vain kehotuksia tap*paa itseni, koska mustasukkaisuus on sairaus.

Siltä se tosiaan tuntuu. Se on sairaus, joka jäytää aivoja, mutta siksi siitä olisi tärkeä puhua, koska sairauksista on keinoja myös päästä eroon. Kaikki mustasukkaiset eivät ole kusipäisiä kontrolloijia, vaan ymmärtävät tilansa järjellä. Esim. itse en ole ikinä käyttäytynyt puolisoani kohtaan mustasukkaisesti, en usko että hän edes tietää minun olevan erityisen mustasukkainen. Kärsin itse sen puristavan tunteen rintakehässä, kun hän on lähdössä jonnekin tai kun katsoo kauniita naisia elokuvissa. Tiedän, että ongelma on minussa enkä näe mitään hyötyä puhua ainakaan järjettömimmistä ajatuksista hänelle.

Mulla ei ole hirveästi neuvoja. Tuota ylle linkattua omahoito-ohjelmaa olen aloittanut, mutta se ei ole minua auttanut. Ei myöskään nuorena käyty terapia.

Omaa oloani parannan parhaiten sillä, että en stalkkaa miestä mitenkään, koska se ylläpitää sairaita ajatuskuvioita. Puhun, jos on oikeaa syytä. En syyttelemällä, vaan kertomalla että minulla on tällainen olo. Puhun itselleni järkeä siitä, ettei ulkonäkö ole kaikki kaikessa. Vaikka monetkin ovat kauniimpia kuin minä, se ei tarkoita että he olisivat parempia kumppaneita miehelleni kuin minä. Käyn myös läpi ajatuskuvioita siitä, että entä jos mieheni kiinnostuisikin jostakusta muusta, tai jopa pettäisi. Se olisi surullista, mutta kun sitä miettii niin siitäkin selviäisi. Huolehdin, että elämässäni on asioita, jotka pysyvät vaikka meille tulisi ero. Ajattelen, että nautin suhteesta niin kauan kuin sitä kestää, ja jos se ei kestä niin selviän ja sitten nautin niistä muista asioista. 

Minusta olennaisinta on valita oikein. Sama kun oikein uskonnollinen ja ateisti valitsisivat toisensa ja käyttäisivät aikansa siihen että saisivat toisensa muutettua. Sopivan parin kanssa ei ole tarvetta tuntea mustasukkaisuutta. Muutenkin älytöntä etsiä kahden ihmisen suhteeseen ratkaisua vain toisesta. Olen esim ollut suhteessa missä mies teki kaikkensa että tuntisin mustasukkaisuutta ja jopa huonoutta verrattuna toisiin ihmisiin. Hän tarvitsi sitä tunnetta kokeakseen olevansa haluttu ja vallassa. Erottuamme soitti sitten kuinka järkyttävää kun uusi naisystävä on niin mustasukkainen, että on fyysisesti väkivaltainen ja kalliiksikin tulee kun tavaraa hajoaa. Ovat onnellisesti yhdessä edelleen ja minä onnellinen että en ole kuviossa mukana.

Miksi ap haaskaat elämääsi ja aikaasi mieheen, joka on yhtä kiinnostunut tai jopa kiinnostuneempi muista naisista...? Onko tämmöinen tyyppi hyväkin aviomiesehdokas sinun mielestäsi?

Vierailija kirjoitti:

Minusta olennaisinta on valita oikein. Sama kun oikein uskonnollinen ja ateisti valitsisivat toisensa ja käyttäisivät aikansa siihen että saisivat toisensa muutettua. Sopivan parin kanssa ei ole tarvetta tuntea mustasukkaisuutta. Muutenkin älytöntä etsiä kahden ihmisen suhteeseen ratkaisua vain toisesta. Olen esim ollut suhteessa missä mies teki kaikkensa että tuntisin mustasukkaisuutta ja jopa huonoutta verrattuna toisiin ihmisiin. Hän tarvitsi sitä tunnetta kokeakseen olevansa haluttu ja vallassa. Erottuamme soitti sitten kuinka järkyttävää kun uusi naisystävä on niin mustasukkainen, että on fyysisesti väkivaltainen ja kalliiksikin tulee kun tavaraa hajoaa. Ovat onnellisesti yhdessä edelleen ja minä onnellinen että en ole kuviossa mukana.

On oikein valitseminen tärkeää. Minullakin on ollut suhde, jossa mies yritti kaikin keinoin tehdä minua mustasukkaiseksi ja nautti kun onnistui siinä. Seuraavakin poikaystäväni oli aika lailla samanlainen. Olin järjettömän mustasukkainen, ja päädyin noiden jälkeen viettämään vuosia yksin kun ajattelin etten ole parisuhdekelpoinen.

Mutta tuo lihavoimani ei valitettavasti minun kokemukseni mukaan pidä paikkaansa. Jos olet mustasukkainen, olet traumatisoitunut lapsena tai aiemmissa suhteissa. Se ei lähde noin vain pois vaikka olisi kuinka hyvä kumppani. Nykyään minulla on mies, joka on aivan päinvastainen. Hän on ihan valtavan hienotunteinen, ei ikinä retostele exillään, ei kehu tai edes vilkuile muita naisia, kertoo asioita oma-aloitteisesti, kuten ketä tapasi jne. Mutta minä olen edelleen sama kuin ennenkin. On ihan hirveän raskasta tuntea noita tunteita ja samalla järjellä tietää että miehessä ei ole mitään vikaa. Minä vain olen hullu. En puhu miehelle mustasukkaisuudesta, koska hän on niin kiltti ja huomioonottava, että hän alkaisi minun oloani parantaakseni rajoittaa käytöstään mihin ei todellisuudessa ole mitään tarvetta enkä sitä halua. Ainoa keinoni olisi terapia, mutta julkiselle ei pääse ja yksityiseen ei ole varaa, eikä myöskään tietoa minkätyylinen terapia ja millainen terapeutti olisi tällaiseen hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Terapiasta minä sain avun.

Ja siitä oivalluksesta, että mustasukkaisuus kumpuaa omasta itsekkyydestä, eikä sillä ole rakkaussuhteessa sijaa.

Plus, mustasukkaisuudella et estä puolisoasi pettämästä. Turhaa pelätä etukäteen. Tapahtuu, jos tapahtuu, toimit sitten sen mukaan."

Kiitos vastauksestasi! Menitkö varta vasten tämän asian takia terapiaan, vai oliko sinulla muitakin syitä?

Ja tuo on aivan totta, että mustasukkaisuudella ei toista kyllä pysty estämään pettämästä. Itseasiassa, saattaa jopa olla, että tuollainen sairaalloinen mustasukkaisuus vaan ajaa herkemmin muiden syliin. Mutta mun omalla kohdallani kyse ei siis ole (niin outoa kuin se onkin) siitä, että olisin pelännyt puolisoideni pettävän minua. Minua ahdisti/raivostutti/suretti/kaikkimaailmantunnetilattähän se, että mies vain ajattelee muita

Eikö tuossa jo todellisuudentajussa ole häikkää? Jos ei pysty järkeilemään, ettei kuva ole uhka elävälle ihmisille, eikä kuvan kanssa voi pettää. Olisiko huomiohakuista persoonallisuushäiriötä, että on tarve olla huomion keskipiste?

Miksi kuva ei ole uhka? On kyllä ihan tutkittua että pornon ym. katsominen aiheuttaa tyytymättömyyttä omaan puolisoon ja päinvastoin, tyytymättömyys puolisoon lisää pornon katsomista. Kyllä nämä ovat ihan todellisia uhkia, vaikka mustasukkainen ei suoranaisesti pitäisikään kyseistä kuvassa esiintyvää henkilöä uhkana tai pelkäisi että puoliso lähtisi juuri sen katsomansa pornonäyttelijän matkaan.