Olen sairaalloisen mustasukkainen enkä tiedä miten korjata asia

No ensimmäiseksi kannattaa kokeilla vaihtaa valkoiset sukat tilalle.

En tiedä, en osaa neuvoa, kuinka se itsetunto hankitaan, mutta sen tiedän että elämä on paljon yksinkertaisempaa kun laittaa välit heti poikki kun huomaa toisessa sairaita kontrolointipyrkimyksiä ja perusteetonta mustasukkaisuutta. En ole itse mustasukkainen, enkä halua mustasukkaista puolisoa. Persoonallisuushäiriöiset sopivat varmaan parhaiten toisilleen, joten suosittelen etsimään jonkun, jota mustasukkaisuutesi imartelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tartun nyt tuohon naisten kehumiseen.

Mielestäni siinä ei ole pahaa. kehutaan monesti miehen kanssa toisillemme niin miehiä kuin naisiakin.

Esim: "Katso miten kaunis nainen! Kilometrin pituiset sääret!" "Toi mies on niin komea, että Brad Pitt näyttää sen rinnalla kasalta yrjöä" :D (toki niin, ettei kohde huomaa, että hänestä puhutaan. Joskus kehutaan kovaan ääneen jotain ominaisuutta toisessa josta  haluttais mennä sanomaan, mutta ei uskalleta. Tyyliin: Vitsi miten ihanat hiukset tolla naisella/ Tolla jätkällä oli kyllä makee tyyli"

Kaunis/komea on ihminen on kiva katsoa. Vähän niinkuin kaunis taulu tai maisema. Ei se meidän keskinäistä rakkautta mitenkään vähennä. Kauniit ihmiset ei maailmasta katoa sillä, että toinen puolisko kieltää niiden katsomisen.

Me ollaan molemmat ihan kivan näköisiä mutta ei mitään malleja. Tykätään molemmat myös toistemme ulkonäöstä, ofc. :D

Teille tuo on ok, joillekin muille puolestaan ei. On olemassa erilaisia ihmisiä, erilaisilla elämäntarinoilla varustettuja, monenlaista itsetuntoa tai sen puutetta. Teidän suhteessanne on noin, mutta mielestäni on jotenkin tilannetajutonta tulla tällaiseen ketjuun selostamaan tuollaista. Kaikilla ei ole yhtä hyvää itsetuntoa kuin sinulla ja miehelläsi.

No tuota... Minusta tuossa oli neuvokin mukana. Se, että joku muu(kin) on kaunis, ei vähennä sun arvoas mitenkään. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Olin itsekin todella mustasukkainen joskus esim elokuvissa olevista naisista ja prnosta. Tämä tosin meni ohi kun tajusin, että ne ihmisethän on vain ''kuoria'' varsinkin p0rnossa. Myöhemmin itsekin rupesin katsomaan p0rnoa ja huomasin, että hain vain ärsykkeen, hoidin hommani ja kohta jo unohdin keitä olin katsonut. Tajusin, että niin moni mieskin tekee. Eli suosittelen oikeasti tutustumaan (ellet jo ole) ja kysymään itseltäsi, muistatko oikeasti niitä ihmisiä niissä klipeissä kun olet niitä katsellut vai keskityitkö vain ärsykkeisiin?"

Tässä ehkä se pointti. Minä pystyn olemaan pornon kanssa ihan suht koht sujut, jos mies tekee sen omalla ajallaan, eikä puhu siitä minulle. Se "sekoaminen" tapahtuu silloin, jos mies varta vasten menee tuijottamaan aina jonkun tietyn naisen kuvia ja videoita. Tässä minun viimeisimmässä suhteessani kamelin selkä katkesi, kun mies sanoi, että hänellä on "julkkisihastus". Kyseessä vieläpä yli 30 vuotias mies. Minua alkoi häiritsemään ihan helvetisti se, että mies varta vasten meni aina katselemaan tämän saman naisen kuvia. Se jotenkin tuntui ihan ekstra pahalta ja musta tuli aivan sekopäinen raivohullu tän asian takia. Toki sanoin ensin ihan nätisti, että asia vaivaa mua, mutta kun se ei loppunut, niin sitten se aiheutti vaikka mitä reaktioita minussa. En tiedä onko se tervettä, että mä olisin mielummin halunnut kuulla tossa tilanteessa valheita. Siis valheita siitä, että ei hän ole ihastunut kehenkään julkkisnaiseen ja valheita siinä mielessä, että hän ei olis näitä kuvia käynyt minun nähteni katselemassa tai että muutenkaan en olisi saanut tietää siitä mitään kautta. Esimerkiksi netissä ihan omalla nimellään tykkäili erilaisista tän julkkiksen kuvista jne. Lopulta menin niin sekaisin, että käytin vapaa-aikani kytäten tätä julkkisnaista ja katsomalla, että mistä kaikista kuvista mieheni oli tykännyt. Ja nyt kun kirjoitan tätä, minua alkaa nolottamaan ja naurattamaan ihan kamalasti, sillä tämä kuulostaa niin lapselliselta ja typerältä. Mutta en kerta kaikkiaan vaan päässyt sujuksi tuon asian kanssa.

Pelottaa, että jos joskus ajaudun vielä parisuhteeseen, että siinäkin tulee joku tällainen ongelma. Siis ennen vanhaan tällaisia ongelmia ei ollut, kun ei ollut someakaan. Nyt kaikki, mitä sä teet tai katsot, niin niistä jää jälki. Siis esimerkiksi miehellä voi olla vaikkapa instagram tili, jossa julkisesti seurailee kaiken maailman malleja ja beibejä. Ennen vanhaan kauniiden naisten tuijottelu tapahtui jotenkin "salassa", eikä näin ollen munkaan tarvinnut pahoittaa mieltäni, mutta tätä nykyaikaa en kestä ollenkaan just sen takia, että mä en HALUA tietää, että mies seuraa kuola valuen jotain Sara Sieppejä ja muita.

Ääh, olenko mä ihan kakara?

-Ap

Minusta olet vähän turhan ankara itsellesi ja häpeilet reaktioitasi turhaan. Joo, ehkä asia on saanut mielessäsi turhan suuret mittasuhteet, mutta ymmärrän ihan täysin, että koit miehen julkkisihastuksen loukkaavana. Pakkoko sellaista on seurustelukumppanille kertoa. Jospa sinä et olekaan se kakara vaan mies oli?

On varmasti myös sellaisia miehiä, jotka eivät seuraile instabeibejä. Ehkä sinulle sopisi sellainen mies?

Komppaan tätä kommenttia. Mittasuhteet saattoi mennä suuriksi ap:lla, mutta ei tuo miehenkään käytös kunnioittavaa ole ap:ta kohtaan. Yleensäkin ''ihastuksia'' muita kuin omaa kumppania kohtaan ei todellakaan hierota toisen naamaan ja pyritään muutenkin jättämään omaan arvoonsa. Erikseen kuolailu on todella törkeää kumppaniaan kohtaan. Tietty voi ihailla, et onpa kaunis , mutta ei sitä tarvitse tai kuulu hieroa toisen naamalle varsinkin jos huomaa toisen epävarmuuden. Ja jos huomaa, niin silloin tulisi keskustella ja kertoa omalle kumppanille ettei se tarkoita mitään ja osoittaa kumppaninsa tärkeys. Tulisi myös lopettaa tuollainen toisen läsnäollessa eikä kiusata.  Ei arvosta sinua silloin... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Terapiasta minä sain avun.

Ja siitä oivalluksesta, että mustasukkaisuus kumpuaa omasta itsekkyydestä, eikä sillä ole rakkaussuhteessa sijaa.

Plus, mustasukkaisuudella et estä puolisoasi pettämästä. Turhaa pelätä etukäteen. Tapahtuu, jos tapahtuu, toimit sitten sen mukaan."

Kiitos vastauksestasi! Menitkö varta vasten tämän asian takia terapiaan, vai oliko sinulla muitakin syitä?

Ja tuo on aivan totta, että mustasukkaisuudella ei toista kyllä pysty estämään pettämästä. Itseasiassa, saattaa jopa olla, että tuollainen sairaalloinen mustasukkaisuus vaan ajaa herkemmin muiden syliin. Mutta mun omalla kohdallani kyse ei siis ole (niin outoa kuin se onkin) siitä, että olisin pelännyt puolisoideni pettävän minua. Minua ahdisti/raivostutti/suretti/kaikkimaailmantunnetilattähän se, että mies vain ajattelee muita naisia. Tai siis ajatus siitä, että mies pitäisi jotakuta muuta kauniimpana tai parempana kuin minä. Että mies haaveilisi jostakin muusta naisesta tai toivoisi minun olevan enemmän jonkun toisen kaltainen. Eihän esimerkiksi pornossa esiintyvät naiset mitenkään päädy mieheni sänkyyn fyysisesti. Mutta jostain syystä ajatus siitä, että mies pitäisi jotakuta tällaista naista minua parempana, sai ihan traagisia tuntemuksia aikaan minussa. No, jotenkuten pystyin vielä sietämään pornon, mutta sitten se, mitä tuli "oikeisiin" naisiin (kuten esimerkiksi ystäviin tai työkavereihin tms) niin se oli se kaikkein pahin. Mun pahin pelko oli siis se, että mies olisi ollut mun kanssa vaan paremman puutteessa ja oikeasti halusikin jonkun toisen tai piti jotain toista viehättävämpänä. Ja mitä enemmän nyt mietin tätä asiaa, kun kirjoitan tässä tätä asiaa auki, niin huomaan, että kyseessä onkin taitanut olla puhtaasti itsekkyydestä. Kyse varmaan olikin sitten siitä, että minun oli pakko olla mukamas miehen mielestä maailman kaunein ja ihanin ja paras ja mitään muuta vaihtoehtoa en edes pystynyt ajattelemaan?

Minä taas olen ajatellut, että ne vieraat naiset ja ns. pornotyypit on pahempia. Kun on tuttu, ei enää olekaan niin illuusio.

Eikö tuossa jo todellisuudentajussa ole häikkää? Jos ei pysty järkeilemään, ettei kuva ole uhka elävälle ihmisille, eikä kuvan kanssa voi pettää. Olisiko huomiohakuista persoonallisuushäiriötä, että on tarve olla huomion keskipiste?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tartun nyt tuohon naisten kehumiseen.

Mielestäni siinä ei ole pahaa. kehutaan monesti miehen kanssa toisillemme niin miehiä kuin naisiakin.

Esim: "Katso miten kaunis nainen! Kilometrin pituiset sääret!" "Toi mies on niin komea, että Brad Pitt näyttää sen rinnalla kasalta yrjöä" :D (toki niin, ettei kohde huomaa, että hänestä puhutaan. Joskus kehutaan kovaan ääneen jotain ominaisuutta toisessa josta  haluttais mennä sanomaan, mutta ei uskalleta. Tyyliin: Vitsi miten ihanat hiukset tolla naisella/ Tolla jätkällä oli kyllä makee tyyli"

Kaunis/komea on ihminen on kiva katsoa. Vähän niinkuin kaunis taulu tai maisema. Ei se meidän keskinäistä rakkautta mitenkään vähennä. Kauniit ihmiset ei maailmasta katoa sillä, että toinen puolisko kieltää niiden katsomisen.

Me ollaan molemmat ihan kivan näköisiä mutta ei mitään malleja. Tykätään molemmat myös toistemme ulkonäöstä, ofc. :D

Teille tuo on ok, joillekin muille puolestaan ei. On olemassa erilaisia ihmisiä, erilaisilla elämäntarinoilla varustettuja, monenlaista itsetuntoa tai sen puutetta. Teidän suhteessanne on noin, mutta mielestäni on jotenkin tilannetajutonta tulla tällaiseen ketjuun selostamaan tuollaista. Kaikilla ei ole yhtä hyvää itsetuntoa kuin sinulla ja miehelläsi.

No tuota... Minusta tuossa oli neuvokin mukana. Se, että joku muu(kin) on kaunis, ei vähennä sun arvoas mitenkään. :)

Tämä nyt on vähän väärä lähestymistapa. Ap kaipaa itsetunnon vahvistamista ja vertaistukea, ei ulkonäkökeskeistä lähestymistapaa.

Täällä yksi, joka jonottaa terapia-aikaa samasta aiheesta. Itselläni puhkesi identiteettikriisi toisen lapsen syntymän jälkeen. En ole tuntenut itseäni enää viehättäväksi naiseksi, vaan kaikin tavoin pilalle menneeksi vanhaksi muijaksi. Kesällä sain voimakasta ahdistusta välillä siitä, jos miehen näköpiiriinkin tuli kaunisvartaloinen nuori nainen. Sekä tietenkin nuo perinteiset pornonaiset alkoi vaivaamaan erittäin paljon, vaikka ennen en välittänyt pätkääkään. Nyt se vain tuntuu osuvan arkaan paikkaan, koska olen muuttunut äidiksi ja kehoni on nyt "rupsahtanut" äitivartalo. Kaikista paras on se, että saan itse miehiltä katseita ja kuolaan muita miehiä ehkä jopa enemmän kuin oma mieheni naisia. Lyhyt terapiaan on aikaa varattuna ja mietin asiaa siellä. Mies nimittäin ei kestä enää, että vähän väliä uhkaan jättää hänet koska (minun mielestäni) hän ei vain muka uskalla jättää minua.

Vierailija kirjoitti:

Terapiasta minä sain avun.

Ja siitä oivalluksesta, että mustasukkaisuus kumpuaa omasta itsekkyydestä, eikä sillä ole rakkaussuhteessa sijaa.

Plus, mustasukkaisuudella et estä puolisoasi pettämästä. Turhaa pelätä etukäteen. Tapahtuu, jos tapahtuu, toimit sitten sen mukaan.

Outo tulos terapiallasi. Mustasukkaisuus ei lähde itsekkyydestä, vaan alitajuisesta menettämisen pelosta.

Tässä ei juuri anneta vinkkejä itsetunnon vahvistamiseen.

Itse olen aiheettomasti mustasukkainen. Johtuen ehkä juuri olemattomasta itsetunnostani.

Mutta mitä asialle voi tehdä?

Eläydytkö liikaa ajatuksiin kilpailijoista? Uskotko mustasukkaisuuden hetkinä todella, että miehesi on kiinnostunut toisista tai toiset tietysti sinun miehestäsi? Pidätkö itse muita naisia viehättävinä?

Miesten puolella erityisen herättelevää oli Matti Nykäsen Mervistä tuntema mustasukkaisuus. Yritti vihjata kavereilleen, etteivät sitten Merviä pokaisi. Jopa Jani Sieviselle lööpin mukaan soitti ja käski jättämään Mervin rauhaan. Oikeastikohan vain Mervin viehättävyys oli ajatuksissa, vai ajatteliko myös noita tuttujaan yhdessä oman puolisonsa kanssa? "Sievinen sängyssä"

Miksi muut naiset ovat sinulle niin suuri uhka? Onko kokemillasi kilpailijoilla erityisen paljon yhteistä puolisosi kanssa (vrt. Matin ystävät ja Mervi) vai sinun kanssasi (vrt. Matin ystävät ja Matti itse)?

Voisitko harkita fantasioivasi itsestäsi muiden naisten kanssa? Viekö ajatus mustasukkaisuutta vai lisääkö sitä?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, en osaa neuvoa, kuinka se itsetunto hankitaan, mutta sen tiedän että elämä on paljon yksinkertaisempaa kun laittaa välit heti poikki kun huomaa toisessa sairaita kontrolointipyrkimyksiä ja perusteetonta mustasukkaisuutta. En ole itse mustasukkainen, enkä halua mustasukkaista puolisoa. Persoonallisuushäiriöiset sopivat varmaan parhaiten toisilleen, joten suosittelen etsimään jonkun, jota mustasukkaisuutesi imartelee.

Tässä nyt tuli ilmi sellaisia seikkoja, että ap:n mustasukkaisuus ei ehkä ollut täysin perusteetonta. Ex-mies kuolasi muita naisia, kehui heitä ja tunnusti jopa ihastuneensa julkkikseen. Pakkoko noita asioita on hieroa toisen naamaan? Toki hyväitsetuntoinen ihminen olisi ehkä ollut välittämättä ja painanut asian villaisella, mutta asiasta loukkaantuminen on mielestäni täysin ymmärrettävää.

Miehen käytöksen motiiveja emme voi tietää, mutta itselleni tuli mieleen keskenkasvuisuus. Lisäksi tuollainen käytös voi olla myös hienovaraista alistamista.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ei juuri anneta vinkkejä itsetunnon vahvistamiseen.

Itse olen aiheettomasti mustasukkainen. Johtuen ehkä juuri olemattomasta itsetunnostani.

Mutta mitä asialle voi tehdä?

Minä en tiedä. Ehkä terapia ja jonkinlainen laaja-alainen itsetutkiskelu voisi auttaa. Samoin se, että etsii itselle mieleisiä asioita, kehittää taitojaan ja parantelee itsetuntoaan sitä kautta. Eli pyrkii löytämään hyvää oloa ja itsetuntoa asioista, jotka eivät liity parisuhteisiin.

Ei se varmaan helppoa ole, mutta ainahan voi yrittää.

"En tiedä, en osaa neuvoa, kuinka se itsetunto hankitaan, mutta sen tiedän että elämä on paljon yksinkertaisempaa kun laittaa välit heti poikki kun huomaa toisessa sairaita kontrolointipyrkimyksiä ja perusteetonta mustasukkaisuutta. En ole itse mustasukkainen, enkä halua mustasukkaista puolisoa. Persoonallisuushäiriöiset sopivat varmaan parhaiten toisilleen, joten suosittelen etsimään jonkun, jota mustasukkaisuutesi imartelee."

No tämä ei mun mielestä ole kovin viisas lähestymistapa. Ei minun varmastikaan missään nimessä kannata hankkia itselleni miestä, joka on myös persoonallisuushäiriöinen, mikäli itsekin olen sellainen. Aloituksessa mainitsin, että olen tällä hetkellä yksin, koska mielestäni minun ei ole järkevää ryhtyä parisuhteeseen, ennen kuin selvitän asioita enemmän itseni kanssa. Ja se on mielestäni parempi vaihtoehto, kuin se, että etsisin itselleni persoonallisuushäiriöisen miehen. Toki yksinäisyys tuntuu pahalta, mutta varmaan pahemmalta tuntuisi, jos suhteessa olisi vaikkapa kaksi epävakaata...

-Ap

.

Kuulisin mielelläni lisää ajatuksia.

Vierailija kirjoitti:

Ihan ensimmäiseksi: jos käytät hormonaalista ehkäisyä, poista se. Minä tulin nuorena yhdistelmäpillereistä sairaalloisen mustasukkaiseksi. Sain raivareita siitä, että silloinen miesystäväni selasi aikakauslehteä ja pysähtyi katsomaan kauniin naisen kuvaa. Ongelma loppui, kun lopetin ehkäisyn. Hormonikierukka aiheutti samaa mutta lievemmin eli enää en saanut raivareita lehtikuvien katsomisesta, mutta jatkuva petetyksi tulemisen pelko ja oma vertailu muihin naisiin aiheutti kestoahdistuksen.

Porno on yksityisasia. Tiedän oman puolisoni katsovan pokea. Yhdessäolomme alkuaikoina käytimme hänen tietokonettaan elokuvien katsomiseen netistä ja kun menin etsimään meille katsottavaa, pokesivut olivat unohtuneet auki. Totesin, että toivon hänen sulkevan henkilökohtaiset sivustot silloin, kun kone on yhteisessä käytössä. Nykyisin meillä on ihan erillinen kone yhteistä elokuvien katsomista varten ja molempien koneet ovat vain omassa käytössä, joten ongelmaa ei ole. Pokea katson itsekin, tosin harvoin.

Mieheni ei kuolaa muita naisia. Ihan epäilemättä hän huomaa kauniit naiset ympärillään, mutta hän on aikuinen, fiksu mies, joka ei jää tuijottamaan eikä kommentoimaan. En katselisi kuolaamista eikä siinä ole kyse mustasukkaisuudesta vaan siitä, että odotan aikuiselta ihmiseltä käytöstapoja.

Hänellä on myös naispuolisia ystäviä, enimmäkseen taitaa kuitenkin olla perheitä. Siinä vaiheessa, kun hänen ulkomaalainen ystävänaisensa oli hänen luonaan käymässä, minäkin olin mustasukkainen ja ahdistunut. Mutta oli selvää, että minäkin liityn heidän seuraansa viikonlopuksi.

Terapia on varmasti hyvä valinta. Aloita siitä.

HEI! Mä löysin tän keskustelun vasta juuri, ja mun on pakko kysyä jos edelleen oot "linjoilla" ja näät tän. Mulla on käytössä e-pillerit tällähetkellä ja juuri gynen kanssa sovittiin, että vaihdetaan hormonikierukkaan. Oon ruvennut miettimään voisiko mun ahdistus ja sairaalloinen mustasukkaisuus johtua pillereistä, vaikka gyne vähättelikin tätä. Oon syönyt melkein koko seurustelun ajan pillereitä(kerran vaihtanu merkkiä välissä) enkä muista että olisin ikinä aijemmin kärsinyt tälläisestä mustasukkaisuudesta ja ahdistuksesta.. Gynen mielestä ehdottomasti kannattaa kokeilla sitä hormonikierukkaa helpottamaan mielialanvaihteluita, mutta osaatko sanoa molemmat kokeneena, että huomasitko tossa mustasukkaisuudessa selkeän eron pillereiden ja kierukan vaihdon välillä? 

Alan olla jo ihan toivoton tän mustasukkaisuuden kanssa, on ihan todella raskasta ja elättelen toivoa jos pillereiden lopetuksesta voisi olla jotain apua... D:

Vierailija kirjoitti:

Kaipaatko vertaistukea? Voin tehdä tätä varten sähköpostiosoitteen ja antaa sen sinulle.

Voin kertoa omia kokemuksia sairaalloisen sairaalloisesta mustasukkaisuudesta (sellaisesta, jota pidemmälle ei varmaan voisi mennä tekemättä m'urhaa) siihen, että mustasukkaisuus on historiaa ja sellaiset tunteet korkeintaan ohikiitäviä pistoksia kerran muutamassa vuodessa. Ja tämä kaikki saman parisuhteen aikana. En avaa tässä enempää, koska palstalla joka kerta syytetään ylikompensaatiosta ja sanotaan, etten ole enää rehellinen itselleni - hohhoijaa).

Moi, oon nyt todella myöhässä tässä ketjussa, mutta mikäli sulla edelleen olisi tarjota jotain vertaistukea niin mä kaipaisin sitä ihan älyttömästi tällähetkellä. Mikä vaan keskustelumuoto käy, s-posti, kik tai mikä vaan, mutta haluaisin pysyä anonyyminä.. jos vaan näet tän mun viestin vielä niin ehdottomasti olisin kiinnostunut vertaistuesta. 

En pidä itseäni mitenkään erityisen mustasukkaisena, mutta jos mieheni jatkuvasti kuolaisi muita naisia ja ylistäisi kauniita naiskavereitaan, kokisin sen loukkaavana. En tahtoisi olla tuommoisen miehen kanssa parisuhteessa

Nostan tällaisen vanhan ketjun, koska tarvitsen apua, etten tuhoaisi suhdettani.

Mieheni ei anna mitään syytä mustasukkaisuuteen. Antaa huomiota, ei tarkoituksella kehu muita naisia jne. Enkä ole mustasukkainen siksi, että pelkäisin hänen pettävän.

Ongelmani on se, etten siedä hänen katsovan muita naisia. Riittää, että viehättävä nainen on hänen havaintopiirissään, livenä tai televisiossa, niin ahdistun. Välttelen ohjelmia, jossa tiedän olevan ahdistavia kohtauksia eli flirttailevia naisia tms. Juhlissa paljastaviin/tiukkoihin vaatteisiin pukeutuvat naiset ahdistavat jne.

En tiedä miksi näin. Mitä sitten jos ja kun mieheni näitä huomaa ja katsoo. Tuskin kauaa muistaa. En silti pysty esim. läheisyyteen heti tällaisen jälkeen, koska koen ettei mies kiihottunut minusta vaan jostain muusta. Taustalla on myös kokemuksia, joissa tuttavan mies on lähestynyt minua, mikä herättää ajatuksia miesten arvoista. Paljon on puhetta siitä, että mies on visuaalinen ja lopulta naisessa tärkeintä ulkonäkö.

Jos jollakin samanlaisia tuntemuksia/kokemuksia, miten pääsitte eroon  ja saitte elämästänne helpompaa? Myös miehet voivat kommentoida ja auttaa.

Huhuu! Antakaa joku vertaistukea. Miten pääsen ajatuksesta, että miehille tärkeää vain hyvä, mielellään nuori, runko.