Olen sairaalloisen mustasukkainen enkä tiedä miten korjata asia

Patologinen mustasukkaisuus löytyy kaikkien persoonallisuushäiriöiden piirrelistalta. Älkää ikinä ryhtykö parisuhteeseen sellaisen kanssa.

.

Onko ap vielä linjoilla?

Ihan ensimmäiseksi: jos käytät hormonaalista ehkäisyä, poista se. Minä tulin nuorena yhdistelmäpillereistä sairaalloisen mustasukkaiseksi. Sain raivareita siitä, että silloinen miesystäväni selasi aikakauslehteä ja pysähtyi katsomaan kauniin naisen kuvaa. Ongelma loppui, kun lopetin ehkäisyn. Hormonikierukka aiheutti samaa mutta lievemmin eli enää en saanut raivareita lehtikuvien katsomisesta, mutta jatkuva petetyksi tulemisen pelko ja oma vertailu muihin naisiin aiheutti kestoahdistuksen.

Porno on yksityisasia. Tiedän oman puolisoni katsovan pokea. Yhdessäolomme alkuaikoina käytimme hänen tietokonettaan elokuvien katsomiseen netistä ja kun menin etsimään meille katsottavaa, pokesivut olivat unohtuneet auki. Totesin, että toivon hänen sulkevan henkilökohtaiset sivustot silloin, kun kone on yhteisessä käytössä. Nykyisin meillä on ihan erillinen kone yhteistä elokuvien katsomista varten ja molempien koneet ovat vain omassa käytössä, joten ongelmaa ei ole. Pokea katson itsekin, tosin harvoin.

Mieheni ei kuolaa muita naisia. Ihan epäilemättä hän huomaa kauniit naiset ympärillään, mutta hän on aikuinen, fiksu mies, joka ei jää tuijottamaan eikä kommentoimaan. En katselisi kuolaamista eikä siinä ole kyse mustasukkaisuudesta vaan siitä, että odotan aikuiselta ihmiseltä käytöstapoja.

Hänellä on myös naispuolisia ystäviä, enimmäkseen taitaa kuitenkin olla perheitä. Siinä vaiheessa, kun hänen ulkomaalainen ystävänaisensa oli hänen luonaan käymässä, minäkin olin mustasukkainen ja ahdistunut. Mutta oli selvää, että minäkin liityn heidän seuraansa viikonlopuksi.

Terapia on varmasti hyvä valinta. Aloita siitä.

Olin kanssa suhteen alussa mustasukkainen miehestäni. Mies oli 2 vuotta elänyt railakasta sinkkuelämää ja toki siihen kuului kaikenmaailman säädöt ja paneskelut baari-illan päätteeksi. Minua esimerkiksi suututti, kun mieheni yksi sinkkukaveri naureskeli minun kuullen jostain miehen kännisekoilusta jonkun naisen luona... En halua kuulla sellaisia. Myös jotkut naiset lähettelivät suhteen alkuaikoina miehelle jotain viestejä ja saattoivat soitella keskellä yötä kännissä "tuu tänne!" jne. Toki mieheni teki heille selväksi, ettei tule. Olin pitkään TODELLA epävarma... Minulla ei itselläni ollut tuollaista säätämistä sinkkuna ja sen nyt tietää mitä todella moni mies humalassa tekee - varsinkin, jos kaveripiiri koostuu samanlaisista sinkkumiehistä.

Nykyisin meno on rauhoittunut kaikilla, jotka ovat päätyneet parisuhteeseen. Ne, jotka ovat edelleen sinkkuja hyörivät ympäriinsä ja soittelee välillä katkeralta kuulostavia puheluita, että miksi mieheni ei enää tule ryyppäämään... Joskus toki käy, mutta aika usein minäkin olen mukana ja mies on sanonut, ettei kaipaa sitä elämää enää yhtään, se on nähty.

On aiheellista ja aiheetonta mustasukkaisuutta. Jos toinen käyttäytyy siten, ettei arvosta parisuhdetta yhtään ja lirkuttelee tuolla ympäriinsä sinkkutyylillä, niin miksi jäädä suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa? Varmasti sellaisessa suhteessa tulee mustasukkaisuutta ja se onkin ihan aiheellista, mutta miksi rääkätä itseään..?

Vierailija kirjoitti:

Terapiasta minä sain avun.

Ja siitä oivalluksesta, että mustasukkaisuus kumpuaa omasta itsekkyydestä, eikä sillä ole rakkaussuhteessa sijaa.

Plus, mustasukkaisuudella et estä puolisoasi pettämästä. Turhaa pelätä etukäteen. Tapahtuu, jos tapahtuu, toimit sitten sen mukaan.

Mä olen eri mieltä, että mustasukkaisuus kumpuaa omasta itsekkyydestä. Ehkä jossain tilanteissa joo, mutta ei todellakaan läheskään aina.

Mun eksä teki ja sanoi tahallisesti asioita, jotka saivat mut tuntemaan mustasukkaisuutta ja paljon. Oikein härnämällä härnäsi. Nyksän kohdalla ei ole ollenkaan tuollaista käytöstä. Mä koen, että nyksä rakastaa mua ja antaa mulle huomiota.

Sitä mun eksän flirttiä riitti joka toiselle naiselle ihan koko ajan, paitsi mulle. Kuvottavaa.

Niin paras päätös oli kun erottiin eksän kanssa!

Olin itsekin todella mustasukkainen joskus esim elokuvissa olevista naisista ja prnosta. Tämä tosin meni ohi kun tajusin, että ne ihmisethän on vain ''kuoria'' varsinkin p0rnossa. Myöhemmin itsekin rupesin katsomaan p0rnoa ja huomasin, että hain vain ärsykkeen, hoidin hommani ja kohta jo unohdin keitä olin katsonut. Tajusin, että niin moni mieskin tekee. Eli suosittelen oikeasti tutustumaan (ellet jo ole) ja kysymään itseltäsi, muistatko oikeasti niitä ihmisiä niissä klipeissä kun olet niitä katsellut vai keskityitkö vain ärsykkeisiin?

Eri asia on se, että puhuisi asiasta mulle ja kertoisi p-näyttelijöitä nimiltä jne.

Et kertonut mitä miehesi näissä naiskavereissaan kehui? Ulkonäköä vai saavutuksia? Sillä näillä on paljon eroa eikä saavutusten kehumisessa ole mitään pahaa.

Pieni mustasukkaisuus on ihan ok ja normaalia riippuen myös tilanteista. Toivottavasti pääset ylimustasukkaisuudesta eroon.

Tuota noin, esimerkkisi eivät mielestäni ole ns. turhaa mustasukkaisuutta, vaan aiheuttaisi ärtymystä aika monessa miehessä/naisessa.

"esimerkiksi hyväksytte omalla miehellänne sen, jos hän vaikkapa ihailee jotain julkkisnaisia tai katsoo pornoa ja himoitsee niitä muita naisia?"

"Viimeisin parisuhteeni vuosia sitten meni pilalle sen takia, kun miehellä oli super paljon (kauniita) naisia ystävinä ja hän aika paljon kehui heitä jne. Epäilin koko ajan, että hän on salaa ihastunut heihin tms. Lopulta olin aivan raivohullu tämän asian kanssa."

Porno ja julkkisihailuja ei todellakaan pidä hieroa kumppanin naamalle, vaan ne ovat yksityisasioita tai jaettavaksi sopivien kavereiden kanssa. Sama vastakkaista sukupuolta olevat ystävät. On todella mautonta kehua kauniilla naisystävillään. Voin hyvin kuvitella, että suhteeseen on liittynyt myös muuta provosointia. Myös ajankäyttö (poikien reissut jne.) ovat yleisiä riidanaiheita suhteissa, jos suhde ei ole tasapainossa.

Itselleni oli joskus miehen naiskaverit täysin no-no. Nyt elän avoimessa suhteessa ja suhtautumiseni mustasukkaisuuteen on muuttunut, kun kaikki on rehellistä ja avointa (näin ei välttämättä ole kaikissa avoimissa suhteissa eli se ei itsessään ole ratkaisu).

Pointtini on, että etsi itsellesi sellainen mies, joka ei turhaan painele nappejasi ja teidän suhde tuntuu turvalliselta. Toki sairaaloisen mustasukkainen saa aiheen mistä vain, mutta ihan turhana en sinun ärtymystäsi pitäisi vielä näillä tiedoilla. Tunnista mitä juuri sinä tarvitset voidaksesi hyvin ja etsi sitä tukevia ihmissuhteita. Hyvä itsetunto ei ole sitä, että kestää mitä vain.

Onko tuossa "kavereiden kanssa reissuun" esimerkissä kyse sekaporukan reissusta vai jostain miesporukan? Jos on sekaporukka, niin ihan aiheesta kyllä raivostuu, jos ei pyydetä mukaan, mutta muiden kumppaneita ja naispuolisia kavereita on mukana...

Mulle tuotti mustasukkaisuutta mieheni naispuoliset kaverit, joiden kanssa oli yltiöläheinen ja halusi nähdä heitä aika usein ja kahden menivät milloin ( uimaan, pelailemaan jotain ulkopelejä yms) eikä minua aina kutsuttuna mukaan. Jutteli heidän kanssa ennen minua jo murheet ja huolet ja sama jatkui suhteemme aikana. Välillä myös lohdutteli näitä naisia jos heillä elämässä jokin huonosti. Yritti myös tehdä tuttavuutta uusien naisten kanssa jos porukassa oli saadakseen heidän numeron eli uuden ''ystävän''.

Ero sitten tuli, sillä en jaksa koko ajan kyseenalaistaa mieheni motiiveja. Nykyään miehen kanssa joka arvostaa minua ja vanhoja naiskavereitaan kun näkee pyytää minua mukaan ja usein noi kaveritkin kutsuu minut (en tunne ulkopuolisuutta tai mustasukkaisuutta).

Sori oli vain pakko avautua omasta kokemuksestani.

Jos ap olisi mies, hän ei saisi mitään ymmärrystä osakseen.

Tartun nyt tuohon naisten kehumiseen.

Mielestäni siinä ei ole pahaa. kehutaan monesti miehen kanssa toisillemme niin miehiä kuin naisiakin.

Esim: "Katso miten kaunis nainen! Kilometrin pituiset sääret!" "Toi mies on niin komea, että Brad Pitt näyttää sen rinnalla kasalta yrjöä" :D (toki niin, ettei kohde huomaa, että hänestä puhutaan. Joskus kehutaan kovaan ääneen jotain ominaisuutta toisessa josta  haluttais mennä sanomaan, mutta ei uskalleta. Tyyliin: Vitsi miten ihanat hiukset tolla naisella/ Tolla jätkällä oli kyllä makee tyyli"

Kaunis/komea on ihminen on kiva katsoa. Vähän niinkuin kaunis taulu tai maisema. Ei se meidän keskinäistä rakkautta mitenkään vähennä. Kauniit ihmiset ei maailmasta katoa sillä, että toinen puolisko kieltää niiden katsomisen.

Me ollaan molemmat ihan kivan näköisiä mutta ei mitään malleja. Tykätään molemmat myös toistemme ulkonäöstä, ofc. :D

Kuulostat suomalaiselta perusriivinraudalta. Jos olet nättinaamainen ja isorintainen, niin saat olla oma oikukas, hankala ja mustasukkainen itsesi ja silti miehiä riittää. Jos taas olet "peruna" hankalalla luonteella, niin sitten sinun täytyy korjata a) luonne tai b) ulkonäkö.

Problem solved!

Vierailija kirjoitti:

Jos ap olisi mies, hän ei saisi mitään ymmärrystä osakseen.

Tai ehkä saisikin? Asiallinen ja itsereflektioon kykenevä ihminen saa varmasti ymmärrystä osakseen. Minä ainakin näen tämän aloituksen avunhuutona. Jos joku mies olisi kirjoittanut saman, suhtautuisin ihan samalla tavalla.92

Vierailija kirjoitti:

Olen paininut saman ongelman kanssa. Ongelma on ilmennyt vasta aikuisiällä, ja olen hyvin ihmeissäni, koska nuoruuden seurustelusuhteissa en ollut erityisen mustis, vaikka itsetuntoni olikin huono. Epäilen, että jotkut aikuisiällä kokemani ikävät asiat ovat laukaisseet tämän.

Itse olen varannut keskusteluajan psykiatriselle sairaanhoitajalle, ja siellä varmaan otan puheeksi tämänkin asian eräiden muiden mieltäni askarruttavien seikkojen ohella. Samalla yritän opetella pärjäämään itsekseni ilman pakonomaista parisuhteen etsintää.

Omasta mielestäni mustasukkaisuus on sukua ulkopuolisuuden tunteelle. Mustasukkainen ihminen potee kroonista huonommuutta ja pelkää jäävänsä yksin. Hän ajattelee, että mustasukkaisuuden kohteella on muiden kanssa jotain, mitä mustis ei voi itse koskaan kokea.

En osaa kauheasti neuvoa, mutta itselläni aiheesta lukeminen ja syiden pohtiminen on auttanut jonkin verran. Välillä on sitten hyvä ajatella jotain ihan muuta ja olla vatvomatta tätä aihetta liikaa.

Juurikin tämä. Olen myös itse todella mustasukkainen, se kuitenkin lähinnä ilmenee ahdistuksena. Mutta tunnistan mustasukkaisuuden taustalla pelon siitä, että en olekaan rakkaalleni niin tärkeä kuin kaikki ne muut ihmiset, joiden kanssa rakkaani viettää aikaa. En oikein keksi tähän mitään "parannuskeinoa", muuta kuin terapian. Mutta omien tunteiden tunnistamisesta ja pohdiskelusta on hyvä aloittaa.

Vierailija kirjoitti:

Tartun nyt tuohon naisten kehumiseen.

Mielestäni siinä ei ole pahaa. kehutaan monesti miehen kanssa toisillemme niin miehiä kuin naisiakin.

Esim: "Katso miten kaunis nainen! Kilometrin pituiset sääret!" "Toi mies on niin komea, että Brad Pitt näyttää sen rinnalla kasalta yrjöä" :D (toki niin, ettei kohde huomaa, että hänestä puhutaan. Joskus kehutaan kovaan ääneen jotain ominaisuutta toisessa josta  haluttais mennä sanomaan, mutta ei uskalleta. Tyyliin: Vitsi miten ihanat hiukset tolla naisella/ Tolla jätkällä oli kyllä makee tyyli"

Kaunis/komea on ihminen on kiva katsoa. Vähän niinkuin kaunis taulu tai maisema. Ei se meidän keskinäistä rakkautta mitenkään vähennä. Kauniit ihmiset ei maailmasta katoa sillä, että toinen puolisko kieltää niiden katsomisen.

Me ollaan molemmat ihan kivan näköisiä mutta ei mitään malleja. Tykätään molemmat myös toistemme ulkonäöstä, ofc. :D

Teille tuo on ok, joillekin muille puolestaan ei. On olemassa erilaisia ihmisiä, erilaisilla elämäntarinoilla varustettuja, monenlaista itsetuntoa tai sen puutetta. Teidän suhteessanne on noin, mutta mielestäni on jotenkin tilannetajutonta tulla tällaiseen ketjuun selostamaan tuollaista. Kaikilla ei ole yhtä hyvää itsetuntoa kuin sinulla ja miehelläsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ap olisi mies, hän ei saisi mitään ymmärrystä osakseen.

Tai ehkä saisikin? Asiallinen ja itsereflektioon kykenevä ihminen saa varmasti ymmärrystä osakseen. Minä ainakin näen tämän aloituksen avunhuutona. Jos joku mies olisi kirjoittanut saman, suhtautuisin ihan samalla tavalla.92

En kyllä usko. Naiset vaan raivoaisivat ja projisoisivat omia negatiivisia kokemuksia existään aloittajaan.

"Olin itsekin todella mustasukkainen joskus esim elokuvissa olevista naisista ja prnosta. Tämä tosin meni ohi kun tajusin, että ne ihmisethän on vain ''kuoria'' varsinkin p0rnossa. Myöhemmin itsekin rupesin katsomaan p0rnoa ja huomasin, että hain vain ärsykkeen, hoidin hommani ja kohta jo unohdin keitä olin katsonut. Tajusin, että niin moni mieskin tekee. Eli suosittelen oikeasti tutustumaan (ellet jo ole) ja kysymään itseltäsi, muistatko oikeasti niitä ihmisiä niissä klipeissä kun olet niitä katsellut vai keskityitkö vain ärsykkeisiin?"

Tässä ehkä se pointti. Minä pystyn olemaan pornon kanssa ihan suht koht sujut, jos mies tekee sen omalla ajallaan, eikä puhu siitä minulle. Se "sekoaminen" tapahtuu silloin, jos mies varta vasten menee tuijottamaan aina jonkun tietyn naisen kuvia ja videoita. Tässä minun viimeisimmässä suhteessani kamelin selkä katkesi, kun mies sanoi, että hänellä on "julkkisihastus". Kyseessä vieläpä yli 30 vuotias mies. Minua alkoi häiritsemään ihan helvetisti se, että mies varta vasten meni aina katselemaan tämän saman naisen kuvia. Se jotenkin tuntui ihan ekstra pahalta ja musta tuli aivan sekopäinen raivohullu tän asian takia. Toki sanoin ensin ihan nätisti, että asia vaivaa mua, mutta kun se ei loppunut, niin sitten se aiheutti vaikka mitä reaktioita minussa. En tiedä onko se tervettä, että mä olisin mielummin halunnut kuulla tossa tilanteessa valheita. Siis valheita siitä, että ei hän ole ihastunut kehenkään julkkisnaiseen ja valheita siinä mielessä, että hän ei olis näitä kuvia käynyt minun nähteni katselemassa tai että muutenkaan en olisi saanut tietää siitä mitään kautta. Esimerkiksi netissä ihan omalla nimellään tykkäili erilaisista tän julkkiksen kuvista jne. Lopulta menin niin sekaisin, että käytin vapaa-aikani kytäten tätä julkkisnaista ja katsomalla, että mistä kaikista kuvista mieheni oli tykännyt. Ja nyt kun kirjoitan tätä, minua alkaa nolottamaan ja naurattamaan ihan kamalasti, sillä tämä kuulostaa niin lapselliselta ja typerältä. Mutta en kerta kaikkiaan vaan päässyt sujuksi tuon asian kanssa.

Pelottaa, että jos joskus ajaudun vielä parisuhteeseen, että siinäkin tulee joku tällainen ongelma. Siis ennen vanhaan tällaisia ongelmia ei ollut, kun ei ollut someakaan. Nyt kaikki, mitä sä teet tai katsot, niin niistä jää jälki. Siis esimerkiksi miehellä voi olla vaikkapa instagram tili, jossa julkisesti seurailee kaiken maailman malleja ja beibejä. Ennen vanhaan kauniiden naisten tuijottelu tapahtui jotenkin "salassa", eikä näin ollen munkaan tarvinnut pahoittaa mieltäni, mutta tätä nykyaikaa en kestä ollenkaan just sen takia, että mä en HALUA tietää, että mies seuraa kuola valuen jotain Sara Sieppejä ja muita.

Ääh, olenko mä ihan kakara?

-Ap

Vierailija kirjoitti:

"Olin itsekin todella mustasukkainen joskus esim elokuvissa olevista naisista ja prnosta. Tämä tosin meni ohi kun tajusin, että ne ihmisethän on vain ''kuoria'' varsinkin p0rnossa. Myöhemmin itsekin rupesin katsomaan p0rnoa ja huomasin, että hain vain ärsykkeen, hoidin hommani ja kohta jo unohdin keitä olin katsonut. Tajusin, että niin moni mieskin tekee. Eli suosittelen oikeasti tutustumaan (ellet jo ole) ja kysymään itseltäsi, muistatko oikeasti niitä ihmisiä niissä klipeissä kun olet niitä katsellut vai keskityitkö vain ärsykkeisiin?"

Tässä ehkä se pointti. Minä pystyn olemaan pornon kanssa ihan suht koht sujut, jos mies tekee sen omalla ajallaan, eikä puhu siitä minulle. Se "sekoaminen" tapahtuu silloin, jos mies varta vasten menee tuijottamaan aina jonkun tietyn naisen kuvia ja videoita. Tässä minun viimeisimmässä suhteessani kamelin selkä katkesi, kun mies sanoi, että hänellä on "julkkisihastus". Kyseessä vieläpä yli 30 vuotias mies. Minua alkoi häiritsemään ihan helvetisti se, että mies varta vasten meni aina katselemaan tämän saman naisen kuvia. Se jotenkin tuntui ihan ekstra pahalta ja musta tuli aivan sekopäinen raivohullu tän asian takia. Toki sanoin ensin ihan nätisti, että asia vaivaa mua, mutta kun se ei loppunut, niin sitten se aiheutti vaikka mitä reaktioita minussa. En tiedä onko se tervettä, että mä olisin mielummin halunnut kuulla tossa tilanteessa valheita. Siis valheita siitä, että ei hän ole ihastunut kehenkään julkkisnaiseen ja valheita siinä mielessä, että hän ei olis näitä kuvia käynyt minun nähteni katselemassa tai että muutenkaan en olisi saanut tietää siitä mitään kautta. Esimerkiksi netissä ihan omalla nimellään tykkäili erilaisista tän julkkiksen kuvista jne. Lopulta menin niin sekaisin, että käytin vapaa-aikani kytäten tätä julkkisnaista ja katsomalla, että mistä kaikista kuvista mieheni oli tykännyt. Ja nyt kun kirjoitan tätä, minua alkaa nolottamaan ja naurattamaan ihan kamalasti, sillä tämä kuulostaa niin lapselliselta ja typerältä. Mutta en kerta kaikkiaan vaan päässyt sujuksi tuon asian kanssa.

Pelottaa, että jos joskus ajaudun vielä parisuhteeseen, että siinäkin tulee joku tällainen ongelma. Siis ennen vanhaan tällaisia ongelmia ei ollut, kun ei ollut someakaan. Nyt kaikki, mitä sä teet tai katsot, niin niistä jää jälki. Siis esimerkiksi miehellä voi olla vaikkapa instagram tili, jossa julkisesti seurailee kaiken maailman malleja ja beibejä. Ennen vanhaan kauniiden naisten tuijottelu tapahtui jotenkin "salassa", eikä näin ollen munkaan tarvinnut pahoittaa mieltäni, mutta tätä nykyaikaa en kestä ollenkaan just sen takia, että mä en HALUA tietää, että mies seuraa kuola valuen jotain Sara Sieppejä ja muita.

Ääh, olenko mä ihan kakara?

-Ap

Minusta olet vähän turhan ankara itsellesi ja häpeilet reaktioitasi turhaan. Joo, ehkä asia on saanut mielessäsi turhan suuret mittasuhteet, mutta ymmärrän ihan täysin, että koit miehen julkkisihastuksen loukkaavana. Pakkoko sellaista on seurustelukumppanille kertoa. Jospa sinä et olekaan se kakara vaan mies oli?

On varmasti myös sellaisia miehiä, jotka eivät seuraile instabeibejä. Ehkä sinulle sopisi sellainen mies?