Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Asperger-ihmisen puoliso, mitä vinkkejä antaisit?
11.10.2020 |
Millaisia käytännön vinkkejä tai oivalluksia ja järjestelyitä teillä on tehty, että se tavallinen arki sujuisi helpommin?
Meillä on arkeen tuonut valtavasti helpotusta jääkaapin oveen kiinnitetyt to do -listat. Puolisollani on vaikeuksia käytännön töissä, oma-aloitteisuudessa eikä ikään kuin huomaa mitä pitäisi kotona tehdä, kun uppoutuu tunneiksi siihen omaan kiinnostuksen kohteeseensa. Tehtävälista, jonka olen muka kirjoittanut itselleni muistilistaksi, saa hänetkin tajuamaan, että ääriään myöten täynnä oleva pyykkikori pitäisi pestä ja mitä kaikkia pihahommia täytyy tehdä ennen lumentuloa. Monelta riidalta on vältytty sen jälkeen, kun keksin tämän listan!
Kommentit (116)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystävälläni as-mies ja as-pojat. Jatkuvaa toiminnan ohjausta ainakin tarvitsevat ja asioiden toistoa.
Tässäkin nähdään miten paljon helpompaa miehillä on. Yksikään mies ei alkaisi hyysäämään assinaista tuolla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Ero.
Vähintään omat asunnot.
Sulla on yksi elämä, ja sun pitää kasvattaa lapset ja huolehtia heistä. Sen jälkeen sun pitää huolehtia itsestäsi ja nauttia elämästäsi. Kannattaa tosiaan harkita, alkaako aikuisen ihmisen äidiksi/omaishoitajaksi.
''
Miten te ette avioituessanne ajatelleet näitä asioita??? Nytko sitten hylätään se paketti johon rakastuttiin kun itselle ei käy?
Mies jumittaa asioihin, hänet täytyy "tönäistä" irti niistä. Hän voi jumittaa negatiiviseen tunnetilaan, eli käpertyy jostain pettymyksestä itseensä. Hänet pitää siitä esim vetää halaukseen, ja ihan fyysisesti lämmittää ulos siitä. Toisaalta hän voi jumittaa seksiin, jota jatkaisi uudelleen ja uudelleen vaikka koko päivän. Joskus ihan jees tietysti, mutta yleensä pitää aika napakasti todeta, että nyt loppu, siirrytään muihin hommiin. Hankalinta on jos se jää hänelle päälle nukkumaan mennessä, eikä hän meinaa malttaa antaa nukkua.
Laajemmassa mitassa hän voi jumittaa johonkin harrastukseen kuukausimääriksi, niin ettei puhuisi mistään muusta.
Ylipäätään muuten on todella huolehtiva ja kiltti ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi jumalan tähden olette rakentaneet noin monimutkaisen arjen jos ongelmat ovat olleet tiedossa! 😳 Vuorotöitä, useampi lapsi, loputtomasti harrastuksia penikoilla - ja Asperger. Joo, ei toimi ja nyt itkettää! Kyllä on tyhmyys tiivistynyt taas!
Vierailija kirjoitti:
Mies jumittaa asioihin, hänet täytyy "tönäistä" irti niistä. Hän voi jumittaa negatiiviseen tunnetilaan, eli käpertyy jostain pettymyksestä itseensä. Hänet pitää siitä esim vetää halaukseen, ja ihan fyysisesti lämmittää ulos siitä. Toisaalta hän voi jumittaa seksiin, jota jatkaisi uudelleen ja uudelleen vaikka koko päivän. Joskus ihan jees tietysti, mutta yleensä pitää aika napakasti todeta, että nyt loppu, siirrytään muihin hommiin. Hankalinta on jos se jää hänelle päälle nukkumaan mennessä, eikä hän meinaa malttaa antaa nukkua.
Laajemmassa mitassa hän voi jumittaa johonkin harrastukseen kuukausimääriksi, niin ettei puhuisi mistään muusta.
Ylipäätään muuten on todella huolehtiva ja kiltti ihminen.
Niin. Hänellä on Asperger. SE EI MUUTU EIKÄ PARANE!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ero.
Vähintään omat asunnot.
Sulla on yksi elämä, ja sun pitää kasvattaa lapset ja huolehtia heistä. Sen jälkeen sun pitää huolehtia itsestäsi ja nauttia elämästäsi. Kannattaa tosiaan harkita, alkaako aikuisen ihmisen äidiksi/omaishoitajaksi.
Ei ihminen jolla on as tai nykyinen termi taitaa olla lievä autismikirjon häiriö tms. vaadi mitään omaishoitajaa. Ihan opiskelevia/työssäkäyviä ihmisiä yleensä ovat, toki joitain erityispiirteitä on mutta ei se tarkoita, että puolison pitäisi omaishoitajaksi ryhtyä. Tietääkö täällä keskustelevat edes, millaisesta häiriöstä on kyse?
Miehellä on asioita joita hän ei vaan hahmota, ja menee niistä lukkoon. Esim ruokakauppa on hänelle valtava kaaos, josta ei löydä mitään ja panikoi. Hänellä pitää olla huolella tehty ostoslista, jossa asiat on suunnilleen siinä järjestyksessä, kun ne löytyy kaupasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero.
Vähintään omat asunnot.
Sulla on yksi elämä, ja sun pitää kasvattaa lapset ja huolehtia heistä. Sen jälkeen sun pitää huolehtia itsestäsi ja nauttia elämästäsi. Kannattaa tosiaan harkita, alkaako aikuisen ihmisen äidiksi/omaishoitajaksi.
Ei ihminen jolla on as tai nykyinen termi taitaa olla lievä autismikirjon häiriö tms. vaadi mitään omaishoitajaa. Ihan opiskelevia/työssäkäyviä ihmisiä yleensä ovat, toki joitain erityispiirteitä on mutta ei se tarkoita, että puolison pitäisi omaishoitajaksi ryhtyä. Tietääkö täällä keskustelevat edes, millaisesta häiriöstä on kyse?
Kyllä, minulla on itselläni sekä ADD että Asperger. Sekä perhe. Olen viestien 8 ja 9 kirjoittaja. Tuossa ollaan kaivettu verta nenästä.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on asioita joita hän ei vaan hahmota, ja menee niistä lukkoon. Esim ruokakauppa on hänelle valtava kaaos, josta ei löydä mitään ja panikoi. Hänellä pitää olla huolella tehty ostoslista, jossa asiat on suunnilleen siinä järjestyksessä, kun ne löytyy kaupasta.
Niin? Mitä siitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On julmaa hylätä se assipuoliso kun on sellaisen ottanut kerran itselleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on asioita joita hän ei vaan hahmota, ja menee niistä lukkoon. Esim ruokakauppa on hänelle valtava kaaos, josta ei löydä mitään ja panikoi. Hänellä pitää olla huolella tehty ostoslista, jossa asiat on suunnilleen siinä järjestyksessä, kun ne löytyy kaupasta.
Niin? Mitä siitä?
Varmaan sitä, että siinä tuli yksi vinkki, mitä pyydettiin.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On julmaa hylätä se assipuoliso kun on sellaisen ottanut kerran itselleen.
Ei se ole julmaa. On tyhmää kuvitella ehdoin tahdoin täyteen tupatun arjen onnistuvan Aspergerin kanssa. Silloin aivan varmasti tapahtuu tuo totaalinen vetäytyminen. Nousee inho koko perhe-elämää kohtaan. Jopa koko elämää kohtaan.
En minä ainakaan naimisiin mennessäni ollut vielä tunnistanut miehen aspergeria. Hänen kouluaikoinaan esim. koulussa tällaista ei tutkittu ja diagnoosikin tuli vasta 10 vuotta häidemme jälkeen.
Haasteita on ollut ja niiden kanssa on opeteltu elämään. Kenelläpä ei avioliitossaan tulisi haasteita eteen? Mieluummin minä näitä haasteita ratkon kuin vaikka riippuvuuksista tai persoonallisuushäiriöistä johtuvia ongelmia. Mielestäni on typerää moittia asperger-ihmisten puolisoita siitä, että ovat menneet rakastumaan puolisoonsa ja perustamaan vielä perheenkin.
Viestin 17 kirjoittaja jatkaa vielä. Meillä on ratkaistu aspergeriin liittyviä haasteita sillä tavalla, että harjoitellaan joustavuutta molemmin puolin. Minä hyväksyn, että mieheni uppoutuu kiinnostuksen kohteidensa pariin pitkiksi ajoiksi. Puoliso puolestaan hyväksyy, että hänelle tutuista rutiineista poiketaan, kun se on perheen arjen kannalta tarpeen.
Suosittelen kaikille, että asperger ei voi erityisyytensä vuoksi sanella perheen arkea täysin vaan joutuu joustamaan, vaikka se hänelle onkin tavallista vaikeampaa. Muuten voi käydä niin, että ns. tavallinen puoliso katkeroituu joutuessaan aina sopeutumaan erityisen tarpeisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ero.
Vähintään omat asunnot.
Sulla on yksi elämä, ja sun pitää kasvattaa lapset ja huolehtia heistä. Sen jälkeen sun pitää huolehtia itsestäsi ja nauttia elämästäsi. Kannattaa tosiaan harkita, alkaako aikuisen ihmisen äidiksi/omaishoitajaksi.
Ei ihminen jolla on as tai nykyinen termi taitaa olla lievä autismikirjon häiriö tms. vaadi mitään omaishoitajaa. Ihan opiskelevia/työssäkäyviä ihmisiä yleensä ovat, toki joitain erityispiirteitä on mutta ei se tarkoita, että puolison pitäisi omaishoitajaksi ryhtyä. Tietääkö täällä keskustelevat edes, millaisesta häiriöstä on kyse?
Kyllä minä ainakin tiedän. Itse olen assinainen. Ei ole olemassakaan miehiä, jotka hyysäisivät ja paapoisivat minua tai ketään muutakaan assinaista. Naisen on vain selviydyttävä itse. Assimiehiä hyysäävät ja paapovat kaikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On julmaa hylätä se assipuoliso kun on sellaisen ottanut kerran itselleen.
Ei se ole julmaa. On tyhmää kuvitella ehdoin tahdoin täyteen tupatun arjen onnistuvan Aspergerin kanssa. Silloin aivan varmasti tapahtuu tuo totaalinen vetäytyminen. Nousee inho koko perhe-elämää kohtaan. Jopa koko elämää kohtaan.
Etkö ihan oikeasti ajatellut asiaa kun avioiduit?
Vierailija kirjoitti:
En minä ainakaan naimisiin mennessäni ollut vielä tunnistanut miehen aspergeria. Hänen kouluaikoinaan esim. koulussa tällaista ei tutkittu ja diagnoosikin tuli vasta 10 vuotta häidemme jälkeen.
Haasteita on ollut ja niiden kanssa on opeteltu elämään. Kenelläpä ei avioliitossaan tulisi haasteita eteen? Mieluummin minä näitä haasteita ratkon kuin vaikka riippuvuuksista tai persoonallisuushäiriöistä johtuvia ongelmia. Mielestäni on typerää moittia asperger-ihmisten puolisoita siitä, että ovat menneet rakastumaan puolisoonsa ja perustamaan vielä perheenkin.
Siitä ei ole kukaan arvostellut, vaan _kohtuuttoman_ arjen ja perhe-elämän rakentamisesta. ”Kun mikään ei riitä.”
Alue: Aihe vapaa
Listoja kokeiltu meilläkin, mutta jotenkin ne jäävät arjen jalkoihin. Ollaan molemmat vuorotöissä ja urheilevilla teineillä treenit joskus viitenä päivänä viikossa.
As-miehelleni vuorotyö ei sovi, mutta pakon edessä sitä tekee, ja on niin väsynyt ja kuormittunut ettei muuta jaksa tehdä. Tässä tilanteessa ei oikein muuta keinoa ole kuin tehdä itse. Olen itsekin väsynyt, mutta työt on tehtävä, kodin ja perheen asiat hoidettava.
Välillä olen pyytänyt ja vaatinutkin miestä osallistumaan ja tekemään enemmän, mutta eihän se toimi.
En myöskään saa mitään vastakaikua tunteilleni tai mitään huomiota toisena aikuisena.
Mies katsoo että hän on töissä ja se riittää. Se että minä olen myös töissä ja ihan vuorotyössä myös, ei häntä kiinnosta.
Joten ikävä kyllä, mitään toimivia vinkkejä minulla ei ole antaa. Toivoisin toki että löytäisin sellaisia meillekin, mutta en oikein usko että sellaisia onkaan.