Toinen lapsi tulossa ja parisuhdeongelmaa

Ensimmäistä kertaa kirjoitan johonkin keskusteluun, mutten osaa enää muutakaan. rv 24+1 ja se pelottaa kun se on jo nuin pitkällä. Miesystäväni kanssa emme ole tunteneet kovinkaan pitkään. Emme itseasiassa vielä vuottakaan.

Kun tavattiin, tiesin silloin, että hän on se oikea. Tai ainakin luulin, olin kai sinisilmäinen tai jotain. Mustasukkaisuus tuli jo tuolloin kehiin, liikuin tuolloin paljon, mutta jätin sen kun mies epäili minun käyvän aivan jossain muualla kuin lenkillä.

Eikä mennyt kuin hetki niin mies halusi muuttaa yhteen. Kun hän halusi yhteisen kodin, jotta jo ennen suhdetta syntynyt poikani ymmärtäisi, että mieskin kuuluu perheeseen. Se tuntui loogiselta silloin, tottakai muutettiin. Kunnes... Kaikki alkoi muuttumaan.

Tuli syyllistämistä, epäilyjä toisista miehistä (miespuoliset ystäväni jotka tosiaan ovat vain ystäviä). Mutta ajattelin, että mies vain suutuksissaan sanoo asioita. Nielin paljonkin. Sain tietää heinäkuussa että olen raskaana. Mietin mielessäni voi ei, koska suhde oli jo siinä vaiheessa että mies uhkaili välillä itsemurhalla jos jätän hänet ja uhkaili vievänsä kaiken ja tekevänsä lastensuojeluilmoituksia lapsestani jos jätän hänet. Jäin siis.

Suhteen alussa hän halusi karsia ystäviä, exiä, miespuolisia pois kuvioista. Noh teimme kumpikin niin.

Kunnes sain tietää, että hän on itse pitänyt exäänsä yhteyttä ja nyt ennen uutta vuotta meillä oli riitaa siitä kun hän oli ottanut yhteyttä naiseen joka on häneen ihastunut. Mutta mitään ei ole kuulemma tapahtunut, mitään pettämiseen liittyvää.

En saa niitä pahoja sanoja pois mielestäni. Olen itsekin muuttunut niin paljon suhteessa, koitan puhua hänelle järkeä riitojen aikana, hän haukkuu mua lutkaksi, jakorasiaksi, läskiksi, mitättömäksi, vajaaksi, huonoksi äidiksi, sitten syyttelee miehistä joiden kanssa muka olisi jotain. Sitten romahdan, itken, kysyn miksi hän on niin ilkeä. Hän vain jatkaa. Usein tilanne johtaa siihen että heitän hänet ulos, eli siis läimin häntä poskelle tai huidon vaatekappaleella häntä pois. Lapseni ei siis ole nähnyt näitä riitoja. Jota mies suuresti ihmettelee miksen lapseni kuullen puhu asioista vaan illalla kun lapsi mennyt jo nukkumaan.

Mitä siis teen? En edes tiedä miksi kirjoitan tänne, ehkä vain siksi että saan asiani kerrottua johonkin tai vertaistukea tai jtn... Tiedän jo tyhmyyteni että olen vieläkin tässä suhteessa. Mutta pelko menettää lapset ja kaikki on liian suuri että voisin lähteä.