Toinen lapsi tulossa ja parisuhdeongelmaa

Et sinä mitään menetä. Lähde heti ja kieltäydy isyyden tunnustamisesta.

Heti ulos tuollaisesta suhteesta. Älä odota siihen saakka, että mies hakkaa sinut ja lapset. Ei hyvältä kuulosta, jos mies on ottanut yhteyttä häneen ihastuneena olevaan naiseen. Kuulostaa siltä ,että jotain on meneillään kerta samat säännöt joista ootte sopinut ei koske häntä. todennäköisesti etsii jo uutta emäntää.

Olen itsekin muuttunut niin paljon suhteessa, koitan puhua hänelle järkeä riitojen aikana, hän haukkuu mua lutkaksi, jakorasiaksi, läskiksi, mitättömäksi, vajaaksi, huonoksi äidiksi, sitten syyttelee miehistä joiden kanssa muka olisi jotain.

Miltä tuo teksti sinusta näyttää? Onko tuo sitä elämää, mitä haluat elää?

Eihän tuollaisessa suhteessa voi elää. Minkä asioiden luulet muuttuvan paremmaksi jos jäät suhteeseen? Jos elät edes lähes säntillistä elämää, kuten uskon, et voi menettää lapsiasi.

t: entinen lastensuojelun sossu, huostaanottojakin tehnyt

Mitä ap sanoisit ystävällesi, joka kertoisi sinulle vastaavan asian omasta elämästään? Mitä sanoisit hänelle?

Nyt vain joku avuksi, äiti tms. jonka luo lapsesi kanssa, ja ilmoitat että se oli tässä.

Lapset laittanut aina ensin. Kai sanoisin ystävälleni että on täysi tollo ja neuvoisin äkkiä lähtemään pois. Mutta miehen pirullisuus ja vihamielisyys aina kun olen eroamassa on pelottavaa. Saati ne kaikki itsemurha puheet jos olen jättämässä. Asumme jo eri osoitteissa mutta vain siksi että sain puhuttua että saataisiin suhde kuntoon, vaikka halusin turvata pojalle ettei hänen tarvisi ikinä nähdä tai kuulla mitä mun ja miehen välillä tapahtuu.

Kai elättelen toiveita, että saisin perheen ja mies arvostaisi minua. Mutta hän elää menneessä ja minä tulevaisuudessa.

Ehkä tuo vuoden vaihteessa tapahtunut selkkaus sai minut todenteolla epäröimään suhteen toimivuutta. Nyt on vain tullut stoppi kaikelle haukkumiselle ja syyllistämiselle. Ennen uskoin, että kaikki todella on mun syytä ja että mies on siksi tuollainen kun alkuraskaus oli rasittava molemmille, olin petipotilaana ja mies hoisi lapsen ja kodin mukisematta. Tosin myöhemmin kuulin miten huono olin kun olin makoillut ja jouduin sairaalaan kun olin kuivunut niin pahasti. Mies osasi kääntää tämän kaiken minun syyksi ja nielin kaiken että kaikki tosiaan on syytäni.

Mies ei arvosta sinua ja vaikuttaa siltä, ettei hän tule muuttumaankaan. Jos jatkat, tulee kaikki asiat olemaan jatkossakin sinun syytäsi. Myös miehesi pettämiset, joita on hyvinkin jo saattanut tapahtua. Onneksi asutte jo eri osoitteissa, niin ero on käytännössä helpompi hoitaa.

Sanoit itse että olet miehen kanssa vain siksi kun hän uhkailee sinua jos aiot lähteä tai muuttaa pois tms. Onko se syy olla yhdessä ettei uskalla lähteä? 

Eivätkö lapsesi ansaitse paremman äidin? Äidin joka rakastaa heitä eikä vain jotain äijää joka ei edes ole ensimmäisen lapsesi isä. Tuollainen sikahan alkaa ääneen epäilemään isyyttään heti kun toinen lapsi syntyy. 

Jos jatkat yhdessä tuommoisen sian kanssa niin toivottavasti ensimmäinen lapsesi pääsee aidosti rakastavaan ja turvalliseen perheeseen.

Ei tietenkään ole syy. Itsestähän se on kiinni, että lähteekö vai jääkö lannistettavaksi. Uskaltaa sanoa ei ja uskoo mitä itse haluaa. Mutta se usko on nyt jossain piilossa. Usko itseensä. Vielä vuosi sitten en olisi edes osannut kuvitella, että minun luonteellani olisin tällaisessa tilanteessa.

Eikä kyse ole minun äitiydestä. Lapsellani ja tulevalla tulee olemaan hyvä äiti. Ei se lapsiin kohdistuva rakkaus ole mihinkään kadonnut, se on oikeastaan kantavana tekijänä tässä tilanteessa, lapseni antaa paljon jo pelkällä olemassa olollaan. Enkä ole missään vaiheessa sanonut etten rakastaisi lapsiani, rakastan ja tulen aina rakastamaan.Ja esikoisellani on jo rakastava koti, ja eikä hänen tarvitse täällä pelätä. Vaan se pelkääjän rooli on minulla.

Mutta kyse onkin että rakastan myös tätä sikaa joka on välillä kuin prinssi ja sitten taas kuin itse pääpiru. Hän osaa jumaloida minua kun olen loukkaantunut siitä mitä hän on tehnyt ja sanonut. Enkä riitojen jälkeen saisi mainita enää asioista, kun hän on suutuksissaan niitä sanonut.

N-kortti kehiin, siltähän tuo mies vaikuttaa.

Joko tullut iskuja vai odottaa lapsen syntymää?

nyt heti lähdet, mieheltä SALAA, vaihdat puhelinnumeron ja et kerro miehelle minne menet asumaan. mitä odotat. sitä että hän hakkaa sinut syntymätön lapsi mahassa? sitä, että hän vahingoittaa lasta pysyvästi? Sitä, että hän on saanut sinun itsetunnon niin tuhottua, että et usko enään mitään muuta kuin ansaitsevasi sen paskan mitä hän sinuun syytää. LÄHDE, pian. sinun ja lastesi tähden. vielä et menetä lapsia, mutta voit menettää ne jos tuohon suhteeseen jäät. Voi olla, että ne viedään kiirellisenä turvaan, tai voi olla, että joudut ne joskus hautaamaan kun miehesi heitä kohtelee kuin mielipuoli. elä odota enään vaan lähde.

siksi mies varmaan halunnut sinut raskaaksi, jotta et niin helposti lähtisi pois. hullu se on.

Lopeta suhde, tuosta ei tule mitään, tiedät sen itsekin. Ja jos mies vaatii isyyden tunnustamista niin vaadi sinä dna-testit. Nehän saa ilmaiseksi, koska ette ole aviossa ja lapsen isyys tunnustetaan lastenvalvojalla. Näin mies ei voi myöhemmin epäillä isyyttään, syytellä ja epäillä sua ja huudella epäilyjään ympäri kyliä. Sillä sitähän mies tulee tekemään jos lapsen isyydestä ei ole täyttä varmuutta. Itse en edes lähtis isyyden tunnustamista itse viemään eteenpäin, mutta isähän saa sen käyntiin halutessaan. Joten jos isä aktivoituu niin vaadi sä ne testit.

Kuvitteletko tosiaan, ettei se lapsi huomaa tilannetta? Ettei se pelkää kun olet sen laittanut nukkumaan ja sitten riitelette? Ettei se muka huomaa mitään? Että se tuntee olonsa turvalliseksi?

Älä nyt petä itseäsi, sun lapsella ei tuossa tilanteessa ole turvallista kotia. Ei ole, piste. Eikä se sellaiseksi muutu ennekuin pistät ukon lopullisesti ulos elämästänne, piste.

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 18:14"]

Kuvitteletko tosiaan, ettei se lapsi huomaa tilannetta? Ettei se pelkää kun olet sen laittanut nukkumaan ja sitten riitelette? Ettei se muka huomaa mitään? Että se tuntee olonsa turvalliseksi?

Älä nyt petä itseäsi, sun lapsella ei tuossa tilanteessa ole turvallista kotia. Ei ole, piste. Eikä se sellaiseksi muutu ennekuin pistät ukon lopullisesti ulos elämästänne, piste.

[/quote]

Tämä on niin totta! Petät itseäsi uskottelemalla, että lapsesi ei kuule/ymmärrä/tajua missä mennään. Lapset eivät ole tyhmiä/sokeita/kuuroja! Älä aliarvioi lastasi!

Ei tietenkään ole tyhmä. Enkä sano sitäkään etteikö lapsi ymmärrä tilannetta. Mutta siitä olen varma ettei lapsi pelkää. Lapsen käytöksestä huomaisi jos lapsi pelkäisi toista tai kumpaakin vanhempaa, saati leikeistä kuulee mitä lapsi on kuullut ja mitä ei. Lapset tietää asioita ja ymmärtävät niitä. Siksi niiden kanssa on hyvä esim. leikin varjolla käsitellä asioita. Olen tarkka lapseni suhteen, ja väitän edelleen että lapsella on turvallinen koti, hänellä on katto pään päällä, hänen ei tarvitse miettiä saako puhtaita vaatteita, ei näe väkivaltaa. Ainoa missä voin syyttää itseäni on se että hän on kuullut meidän riitojamme.

Tottakai lapseni on kuullut joitain riitoja, mitä hän sitten käsittelee leikkien myötä. Ja lapsi aistii jo paljon, pienestä pitäen.

Tiedät hyvin itsekin mitä sinun pitäisi tehdä. Nyt kokoat siis tukiverkot kokoon ja polkaiset itsesi ja lapsesi pois tuosta suhteesta. Et sinä miestä rakasta, huomaat sen kyllä kun saat katsottua suhdettanne kauempaa. Olet nyt vain niin miehen vallan alla, että olet hänestä täysin riippuvainen ja et paremmasta tiedä.

Pakkaa tavaroitasi hyvin hyvin varovaisesti ja vie turvalliseen paikkaan. Aloita vaikka historiastasi, valokuvista yms., sillä ne mies tuhoaa ensimmäisenä kun huomaa tilanteen. Sitten hankit uuden puhelinliittymän ja ensimmäisen tilaisuuden tullen lähdette ja vauhdilla, sinuna menisin turvakotiin tai sitten paikkaan, mistä mies ei teitä löydä. Ota mukaan KAIKKI fakta miehestä, jos olet kertonut hänen tempuistaan jollekin, pyydä häntä tarvittaessa auttamaan.

Älä missään tapauksessa jää suhteeseen!

kaikki muuttuu tuhansia kertoja vaikeammaksi, haastavammaksi, monimutkaisemmaksi ja työläämmäksi sitten kun vauva on syntynyt. Sitten vasta umpikujassa oletkin.

Otatko todella sen riskin että mies vahingoittaa sinua ja lapsia jonain päivänä? googleta tilastoja! noin alkavat asetelmat päätyvät erittäin todennäköisesti lopulta väkivaltaan.

Lähde sieltä HETI. Isyyden tunnustamista ei missään tapauksessa!

[quote author="Vierailija" time="02.01.2014 klo 17:48"]Ei tietenkään ole syy. Itsestähän se on kiinni, että lähteekö vai jääkö lannistettavaksi. Uskaltaa sanoa ei ja uskoo mitä itse haluaa. Mutta se usko on nyt jossain piilossa. Usko itseensä. Vielä vuosi sitten en olisi edes osannut kuvitella, että minun luonteellani olisin tällaisessa tilanteessa.

Eikä kyse ole minun äitiydestä. Lapsellani ja tulevalla tulee olemaan hyvä äiti. Ei se lapsiin kohdistuva rakkaus ole mihinkään kadonnut, se on oikeastaan kantavana tekijänä tässä tilanteessa, lapseni antaa paljon jo pelkällä olemassa olollaan. Enkä ole missään vaiheessa sanonut etten rakastaisi lapsiani, rakastan ja tulen aina rakastamaan.Ja esikoisellani on jo rakastava koti, ja eikä hänen tarvitse täällä pelätä. Vaan se pelkääjän rooli on minulla.

Mutta kyse onkin että rakastan myös tätä sikaa joka on välillä kuin prinssi ja sitten taas kuin itse pääpiru. Hän osaa jumaloida minua kun olen loukkaantunut siitä mitä hän on tehnyt ja sanonut. Enkä riitojen jälkeen saisi mainita enää asioista, kun hän on suutuksissaan niitä sanonut.

[/quote]

Niinhän kaikki naiset sanoo. Sit ne kohta löytää itsensä silmä mustana turvatalosta. Ei kuulosta hyvältä sinun meininki. Kumpaa rakastat, haavekuvaa siitä mitä miehesi voisi olla, vain sitä hyvää... Miksi kiellät itseltäsi huonot?