Lue keskustelun säännöt.
Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?
Tähän ketjuun olisi kiva saada vastauksia siihen, mitä on tarkoitus tapahtua, kun nainen ymmärtää, että toiset ovat suositumpia kuin toiset (minkä tosin ihmiset oppivat keskimäärin jo lapsina, mutta ei mennä siihen).
Mikä asia konkreettisesti muuttuu, kun naiset ovat samassa ymmärryksessä kanssanne siitä, että osa miehistä on toisia suositumpia?
Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:
A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.
B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.
Lisäksi toivon tarkennusta sanaan "nainen": tarkoittaako tämä kaikkia aikuisia naisia, vai esimerkiksi jotakin tiettyä osaa naisista, kuten nuoria naisia? Jos ei ole tarkoitus puhua keski-ikäisistä tai vanhoista naisista vaan nuorista, miksi ei puhuta "nuorista naisista"?
Innolla odotan vastauksia.
Kommentit (2682)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Varmasti pitää kehittää, siinä olet oikeassa. Biologiassakin löytyy jatkuvasti uutta. Kuka olisi 50 vuotta sitten uskonut että miehen sukupuolielimillä varustettu ihminen onkin nainen, koska hän sanoo niin.
Tuon mainitsemasi asian takia (minkä minäkin huomautin ja johon takerruit kuin hukkuva pelastusrenkaaseen) se pitää vain tietää. Onneksi rajat ovat löyhät ja kyllä mies tietää jo lastentarhassa onko hän suosittu vai ei. Samaten naiset tietää sen... Näinhän ketjussa on kerrottu. Sen tietää jo lastentarhassa?
Ja beta-mies joka haluaisi olla afa mutta ei pysty siihen... sille on oma termi, kerrottu täällä minun toimestani muutamaan otteeseen. Kipase etsimään ja palaa kun olet löytänyt sen.
Jos markkina-arvoteoria haluaa olla vakavasti otettava teoria, siinä ei voi olla ”se pitää vain tietää” -lausumia. Jos tavoitteena on kehittää mittausjärjestelmä, jolla kuvataan miehen seksuaalista markkina-arvoa, niin jonkinlaiset luokitukset (”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon” ei kuulosta millään mittapuulla tieteellisen teorian lukitukselta) ja erilaisten variaatioiden tulisi myös olla mitattavissa. Vai oletko eri mieltä?
olen samaa mieltä. Siksi feminismi, sukupuolentutkimus, kuvaamataito, ja uskontotieteet on saatava pois yliopistosta ja soveltuvin osin koko koulumaailmasta.
Miten tämä liityy mihinkään? -eri-
Tasa-arvoteoria on samaa kastia sukupuolentutkimuksen kanssa.
Jos asia ei ole mitattavissa variaatioineen, se ei ole vakavasti otetettava asia.
Siksi esimerkiksi uskonnon opettaminen ei voi olla oikein. Miksi haastaka yhteiskunnan resursseja ja keskustella "uskosta"
Kuinka mittaat uskoa?
Ei siis voi olla uskoa koska sitä ei voi mitata.
Joillekin ihmisille tosiaan sellaisen asiat ja ilmiöt ovat vaikeita, jotka "eivät ole mitattavissa variaatioineen". Ne kun vaativat omaa ajattelua, ja se on joillekin kovin vaikeaa.
Asioista on vaikea keskustella, jos asialle ei ole yhteistä määritelmää tai raameja.
Tässäkin ketjussa MA-teoria pätee välillä parisuhteisiin ja välillä ei. Välillä haetaan apuja biologiasta ja välillä ei. Välillä hyväksytään reaalimaailman esimerkit ja välillä ei.
Yritä siinä sitten päästä jonkin sortin yhteisymmärrykseen, kun maalitolppia liikutellaan tämän tästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Ennenkaikkea minä kysyisin, etteikö tuon teorian mukaan parisuhteessa voi olla hauskaa ja paljon hyvää, jopa parempaa kuin irtoseksiä, seksiä? Minkälaisten jonnejen mielestä on ihailtavaa joutua vonkaamaan seksiä joka tilanteessa randomeilta naisilta, joiden kanssa homma sujuu tai ei suju. Ja riskinä vielä päästä syytetyksi ahdistelusta tai raiskauksesta tai saada sukupuolitauti tai muija raskaaksi. Mikä tässä on hienoa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Ennenkaikkea minä kysyisin, etteikö tuon teorian mukaan parisuhteessa voi olla hauskaa ja paljon hyvää, jopa parempaa kuin irtoseksiä, seksiä? Minkälaisten jonnejen mielestä on ihailtavaa joutua vonkaamaan seksiä joka tilanteessa randomeilta naisilta, joiden kanssa homma sujuu tai ei suju. Ja riskinä vielä päästä syytetyksi ahdistelusta tai raiskauksesta tai saada sukupuolitauti tai muija raskaaksi. Mikä tässä on hienoa?
Ne luulee, että irtoseksi on samanlaista kuin p*rnofilmeissä. Ne ei tajua, että kun luottaa toiseen, voi olla täysin estoton ja saada ihan huikeita tuntemuksia oman puolison kanssa. Se on ihan jotain muuta kuin käsikirjoitettu ja näytelty pano.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et nyt puhu normaalista parisuhteesta vaan esittelyliitosta, joka toimii samalla tavalla munanjatkeena kuin tuo tasohimmelikin, jossa pojat vertailevat kaatojensa määrää. Showta toisille miehille.
Varakkaiden urheilijoiden tai bisnesmiesten kanssa pariutuvia kauniita naisia on niin paljon, että eiköhän se ole heille ihan normaali parisuhde.
Varakkuus tai kuuluisuus nyt vain ovat tekijöitä, jotka vetoavat naiseen.
Sitä en kertakaikkiaan tajua, miksi naisten on niin vaikea myöntää ulkoisten tekijöiden vaikutusta vetovoimaan. Joka ikinen tervejärkinen perusduunarimies tietää, missä hänen mahdollisuutensa rajat kulkevat, mutta naiset yrittävät silti kerta toisensa perään esittää, että rakkaus ratkaisee eivätkä ulkoiset tekijät.
Oikeastihan sillä vähän ujolla ja hiljaisella ja kömpelöllä perusduunarimiehellä ei ole juuri koskaan mahdollisuutta korkeasti koulutettuun hyvätuloiseen ja kauniiseen naiseen, saati johonkin kauneutensa kautta esiin nousseeseen pintajulkkikseen.
Naiset elävät kummallisessa harhassa.
Olen antanut kertoa itselleni, että monesti duunarimiehille naisen akateeminen koulutus on ehdoton no-no. Tästä on ollut palstallakin ketjuja silloin tällöin. Olisiko siinä yksi selitys sille, miksi sitä mahdollisuutta ei ole? Tyypit kieltävät sen itse itseltään.
Tutkimusten mukaan tilanne on juuri päinvastainen. Akateemiset naiset eivät ole halukkaita pariutumaan alaspäin toisin kuin akateemiset miehet. Lääkärinainen tahtoo parikseen toisen korkeakoulutetun (usein parina näyttää olevan toinen lääkäri, dippainssi tai kauppatieteiden maisteri), mutta lääkärimiehelle kelpaa sairaanhoitaja.
Mikähän tutkimus tuollaista väittää? Juurikin päinvastoin nimittäin näyttäisi olevan:
”Naisille puolison alempi koulutustaso ei näytä olevan ongelma.
"Naiset ennemmin pariutuvat alaspäin kuin ylöspäin, jos ei ole samantasoisesti koulutettua puolisoa. Eikä miehillä ole ongelmaa ottaa korkeammin koulutettua naista. Sen sijaan miehet harvemmin valitsevat vähemmän koulutetun puolison", Elina Mäenpää kertoo.”
Tämä siis väitöstutkimuksesta vuodelta 2015.
Tuo tutkimus on kritisoitu ideologiseksi hömpäksi eikä vastaa tilastollisia tosiasioita. Tilastojen mukaan todellisuus on tämä:
"Parisuhteiden asiantuntija, tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta sanoo, että jopa puolet keski-ikäisistä duunareista, vähemmän koulutetuista miehistä on vailla partneria.
Syynä on se, että koulutetuille naisille ei kelpaa kouluttamaton mies. Lisäksi naiset ovat opiskelun perässä muuttaneet kaupunkiin ja miehet jääneet maalle. Koulutetuille miehille sen sijaan kelpaa myös kouluttamaton nainen, kunhan nainen on hyvännäköinen.
- Miesten kohdalla ulkonäkö voi kompensoida koulutusta eli korkeasti koulutettu mies voi ottaa puolisokseen kouluttamattoman naisen, kunhan nainen on hyvännäköinen, kertoo Kontula.
Naisten kohdalla tilanne on toinen. Korkeasti koulutettu nainen ei voi ottaa pelkästään hyvännäköistä miestä, sillä jo sosiaalinen verkosto paheksuisi asiaa.
- Muiden naisten mielipide painaa paljon ja kouluttamatonta miestä ei oikein hyväksyttäisi, sanoo Kontula.
Miehiä puolestaan ei kritisoida, vaikka vaimo olisikin ns. alempaa kastia. Hieno ulkonäkö riittää."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ongelma-parisuhdemarkkinoilla-naine…
Kuka ja missä on kritisoinut?
Oma MTV-uutislähteesi vuodelta 2011 nojaa Kontulan jutusteluun, jolle ei anneta mitään lähdettä.
Lähde on tilastoissa, jotka eivät ole muuttuneet mihinkään. Matalasti koulutetuista tai kouluttamattomista keski-ikäisistä miehistä noin puolet on ilman kumppania, koska nämä miehet eivät kelpaa koulutetummille naisille.
Nämä miehet olisivat valmiita ottamaan koulutetun naisen, mutta koulutetulle kaupunkilaisnaiselle maaseudun junttiduunari ei kelpaa.
Ovatko ne maaseudun junttiduunarit valmiit muuttamaan sinne kaupunkiin naisen perässä? Aika paha on paritua, jos välimatkaa on satoja kilometrejä.
10/5
kiitos kun osoitit omalla esimerkilläsi naisten seksuaalisen vallan. Sopii hyvin myös parisuhteen muodostamiseen eli aivan sama kumpaa termiä haluatte käyttää.
Ai nyt sekin nähdään jo seksuaalisena vallankäyttönä, että muutetaan pikkupaikkakunnilta muualle opiskelemaan ja töihin - tai ettei muuteta maaseudulle.
Tuo lähtökohta
mies: tee kuten haluamme tai ole ilman.
paikka, istu, anna tassu. Hyvä koira, tässä herkku
Jos sieltä maalta ei löydy naista ja nainen pitäisi saada, niin mitä ehdotat ratkaisuksi?
Ei ratkaisua. Kuolkaa yksin.
Samaa ehdotan naisille paikkakunnilla jossa on miehistä pulaa. Ja iloitsen mikä suuremmaksi railo kasvaa.
Muistakaa sitten ettei korkeakoulutetun naisen sovi sekaantua rahvaaseen :D
Kuka tällaista määrää? Onko sinulta pois, jos joku rasvaroope löytää rinnalleen (tai, kun MAT-ketjussa ollaan, alleen) jonkun kivan piukean akateemisen ainon?
Sen määräsi palsta-naisten komitea joka kertoi ettei duunarilla ole oikeutta haaveilla akateemisesti koulutetusta naisesta. Etkö ole lukenut ketjua?? Tänne linkitettiin jo perusteluiksi vihreiden kannattaja-analyysiä
Sulla(kin) on oikeus haaveilla mistä vaan. Mutta, koska on kyse ihmisistä, joilla on vapaa tahto, et voi olettaa, että saat mistä haaveilet ilman, että teet itsekin jotain kompromisseja.
Aluepolitiikalla tähän voisi vaikuttaa siten, ettei keskitetä kaikkea (korkea)koulutusta kasvukeskuksiin. Tällöin niiden naisten, jotka haluaa opettajaksi tai sairaanhoitajaksi, ei tarvitse muuttaa kauas kaupunkiin koulutuksen perässä.
Ja kyllä, sairaanhoitaja on korkeakoulutettu, viimeksi kun tarkistin, niin AMK on edelleen korkeakoulu.
Opetuksen järjestäminen ei ole halpaa puuhaa. Jos järjelläsi ajattelet, ymmärrät että sen hajaannuttaminen jonnekin syrjäkylille on mahdotonta. Mistä sinne ne resurssit, opettajat ja oppilaat saataisiin? Ikäluokat on pieniä ja ei kaikki tietyn alueen nuoret halua sairaanhoitajaksi tai opettajiksi vaan lähtisivät silti kauemmas. Eihän siellä valmistuneille kukaan olisi yhtään enempää työpaikkoja kuin nykyisin. Nykyäänkään aika harvan tarvitsee lähteä sitä lähikaupunkia etemmäs opiskelemaan mikäli on halua sinne kotiseudulle elämänsä rakentaa. Nykyisinhän amk-verkodto on liiankin kattava ja joka helkkarin maakuntayliopisto pukkaa kuristus ja ekonomia markkinoille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et nyt puhu normaalista parisuhteesta vaan esittelyliitosta, joka toimii samalla tavalla munanjatkeena kuin tuo tasohimmelikin, jossa pojat vertailevat kaatojensa määrää. Showta toisille miehille.
Varakkaiden urheilijoiden tai bisnesmiesten kanssa pariutuvia kauniita naisia on niin paljon, että eiköhän se ole heille ihan normaali parisuhde.
Varakkuus tai kuuluisuus nyt vain ovat tekijöitä, jotka vetoavat naiseen.
Sitä en kertakaikkiaan tajua, miksi naisten on niin vaikea myöntää ulkoisten tekijöiden vaikutusta vetovoimaan. Joka ikinen tervejärkinen perusduunarimies tietää, missä hänen mahdollisuutensa rajat kulkevat, mutta naiset yrittävät silti kerta toisensa perään esittää, että rakkaus ratkaisee eivätkä ulkoiset tekijät.
Oikeastihan sillä vähän ujolla ja hiljaisella ja kömpelöllä perusduunarimiehellä ei ole juuri koskaan mahdollisuutta korkeasti koulutettuun hyvätuloiseen ja kauniiseen naiseen, saati johonkin kauneutensa kautta esiin nousseeseen pintajulkkikseen.
Naiset elävät kummallisessa harhassa.
Olen antanut kertoa itselleni, että monesti duunarimiehille naisen akateeminen koulutus on ehdoton no-no. Tästä on ollut palstallakin ketjuja silloin tällöin. Olisiko siinä yksi selitys sille, miksi sitä mahdollisuutta ei ole? Tyypit kieltävät sen itse itseltään.
Tutkimusten mukaan tilanne on juuri päinvastainen. Akateemiset naiset eivät ole halukkaita pariutumaan alaspäin toisin kuin akateemiset miehet. Lääkärinainen tahtoo parikseen toisen korkeakoulutetun (usein parina näyttää olevan toinen lääkäri, dippainssi tai kauppatieteiden maisteri), mutta lääkärimiehelle kelpaa sairaanhoitaja.
Mikähän tutkimus tuollaista väittää? Juurikin päinvastoin nimittäin näyttäisi olevan:
”Naisille puolison alempi koulutustaso ei näytä olevan ongelma.
"Naiset ennemmin pariutuvat alaspäin kuin ylöspäin, jos ei ole samantasoisesti koulutettua puolisoa. Eikä miehillä ole ongelmaa ottaa korkeammin koulutettua naista. Sen sijaan miehet harvemmin valitsevat vähemmän koulutetun puolison", Elina Mäenpää kertoo.”
Tämä siis väitöstutkimuksesta vuodelta 2015.
Tuo tutkimus on kritisoitu ideologiseksi hömpäksi eikä vastaa tilastollisia tosiasioita. Tilastojen mukaan todellisuus on tämä:
"Parisuhteiden asiantuntija, tutkimusprofessori Osmo Kontula Väestöliitosta sanoo, että jopa puolet keski-ikäisistä duunareista, vähemmän koulutetuista miehistä on vailla partneria.
Syynä on se, että koulutetuille naisille ei kelpaa kouluttamaton mies. Lisäksi naiset ovat opiskelun perässä muuttaneet kaupunkiin ja miehet jääneet maalle. Koulutetuille miehille sen sijaan kelpaa myös kouluttamaton nainen, kunhan nainen on hyvännäköinen.
- Miesten kohdalla ulkonäkö voi kompensoida koulutusta eli korkeasti koulutettu mies voi ottaa puolisokseen kouluttamattoman naisen, kunhan nainen on hyvännäköinen, kertoo Kontula.
Naisten kohdalla tilanne on toinen. Korkeasti koulutettu nainen ei voi ottaa pelkästään hyvännäköistä miestä, sillä jo sosiaalinen verkosto paheksuisi asiaa.
- Muiden naisten mielipide painaa paljon ja kouluttamatonta miestä ei oikein hyväksyttäisi, sanoo Kontula.
Miehiä puolestaan ei kritisoida, vaikka vaimo olisikin ns. alempaa kastia. Hieno ulkonäkö riittää."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/ongelma-parisuhdemarkkinoilla-naine…
Kuka ja missä on kritisoinut?
Oma MTV-uutislähteesi vuodelta 2011 nojaa Kontulan jutusteluun, jolle ei anneta mitään lähdettä.
Lähde on tilastoissa, jotka eivät ole muuttuneet mihinkään. Matalasti koulutetuista tai kouluttamattomista keski-ikäisistä miehistä noin puolet on ilman kumppania, koska nämä miehet eivät kelpaa koulutetummille naisille.
Nämä miehet olisivat valmiita ottamaan koulutetun naisen, mutta koulutetulle kaupunkilaisnaiselle maaseudun junttiduunari ei kelpaa.
Ovatko ne maaseudun junttiduunarit valmiit muuttamaan sinne kaupunkiin naisen perässä? Aika paha on paritua, jos välimatkaa on satoja kilometrejä.
10/5
kiitos kun osoitit omalla esimerkilläsi naisten seksuaalisen vallan. Sopii hyvin myös parisuhteen muodostamiseen eli aivan sama kumpaa termiä haluatte käyttää.
Ai nyt sekin nähdään jo seksuaalisena vallankäyttönä, että muutetaan pikkupaikkakunnilta muualle opiskelemaan ja töihin - tai ettei muuteta maaseudulle.
Tuo lähtökohta
mies: tee kuten haluamme tai ole ilman.
paikka, istu, anna tassu. Hyvä koira, tässä herkku
Jos sieltä maalta ei löydy naista ja nainen pitäisi saada, niin mitä ehdotat ratkaisuksi?
Ei ratkaisua. Kuolkaa yksin.
Samaa ehdotan naisille paikkakunnilla jossa on miehistä pulaa. Ja iloitsen mikä suuremmaksi railo kasvaa.
Muistakaa sitten ettei korkeakoulutetun naisen sovi sekaantua rahvaaseen :D
Kuka tällaista määrää? Onko sinulta pois, jos joku rasvaroope löytää rinnalleen (tai, kun MAT-ketjussa ollaan, alleen) jonkun kivan piukean akateemisen ainon?
Sen määräsi palsta-naisten komitea joka kertoi ettei duunarilla ole oikeutta haaveilla akateemisesti koulutetusta naisesta. Etkö ole lukenut ketjua?? Tänne linkitettiin jo perusteluiksi vihreiden kannattaja-analyysiä
Sulla(kin) on oikeus haaveilla mistä vaan. Mutta, koska on kyse ihmisistä, joilla on vapaa tahto, et voi olettaa, että saat mistä haaveilet ilman, että teet itsekin jotain kompromisseja.
Aluepolitiikalla tähän voisi vaikuttaa siten, ettei keskitetä kaikkea (korkea)koulutusta kasvukeskuksiin. Tällöin niiden naisten, jotka haluaa opettajaksi tai sairaanhoitajaksi, ei tarvitse muuttaa kauas kaupunkiin koulutuksen perässä.
Ja kyllä, sairaanhoitaja on korkeakoulutettu, viimeksi kun tarkistin, niin AMK on edelleen korkeakoulu.
Opetuksen järjestäminen ei ole halpaa puuhaa. Jos järjelläsi ajattelet, ymmärrät että sen hajaannuttaminen jonnekin syrjäkylille on mahdotonta. Mistä sinne ne resurssit, opettajat ja oppilaat saataisiin? Ikäluokat on pieniä ja ei kaikki tietyn alueen nuoret halua sairaanhoitajaksi tai opettajiksi vaan lähtisivät silti kauemmas. Eihän siellä valmistuneille olisi yhtään enempää työpaikkoja kuin nykyisin. Nykyäänkään aika harvan tarvitsee lähteä sitä lähikaupunkia etemmäs opiskelemaan mikäli on halua sinne kotiseudulle elämänsä rakentaa. Nykyisinhän amk-verkodto on liiankin kattava ja joka helkkarin maakuntayliopisto pukkaa juristia ja ekonomia markkinoille.
Korjattu kuristus piti olla juristi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Ennenkaikkea minä kysyisin, etteikö tuon teorian mukaan parisuhteessa voi olla hauskaa ja paljon hyvää, jopa parempaa kuin irtoseksiä, seksiä? Minkälaisten jonnejen mielestä on ihailtavaa joutua vonkaamaan seksiä joka tilanteessa randomeilta naisilta, joiden kanssa homma sujuu tai ei suju. Ja riskinä vielä päästä syytetyksi ahdistelusta tai raiskauksesta tai saada sukupuolitauti tai muija raskaaksi. Mikä tässä on hienoa?
Niinpä. Eipä taida näiden ihailemalla paikalla Axelilla kovin hyvin mennä. Ura ja maine meni sikailun myötä vemäriin. Sama kohtali on nykyisin tarjolla muillekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Ennenkaikkea minä kysyisin, etteikö tuon teorian mukaan parisuhteessa voi olla hauskaa ja paljon hyvää, jopa parempaa kuin irtoseksiä, seksiä? Minkälaisten jonnejen mielestä on ihailtavaa joutua vonkaamaan seksiä joka tilanteessa randomeilta naisilta, joiden kanssa homma sujuu tai ei suju. Ja riskinä vielä päästä syytetyksi ahdistelusta tai raiskauksesta tai saada sukupuolitauti tai muija raskaaksi. Mikä tässä on hienoa?
1. yhä useampi nainen ei halua vakiintua nuorena. Panomies ei joudu odottelemaan että naiset lopettavat juoksunsa joskus lähestyessä 30v ikää.
2. miehet jotka savat kevyttä seksiä, saavat myös parisuhteet paremmilla ehdoilla (enemmän hauskanpitoa ja vähemmän työtä siinä parisuhteessa) koska näiden miesten mahdollisuudet eivät ole 99% riippuvaisia naisen pesänrakennusvietistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Ennenkaikkea minä kysyisin, etteikö tuon teorian mukaan parisuhteessa voi olla hauskaa ja paljon hyvää, jopa parempaa kuin irtoseksiä, seksiä? Minkälaisten jonnejen mielestä on ihailtavaa joutua vonkaamaan seksiä joka tilanteessa randomeilta naisilta, joiden kanssa homma sujuu tai ei suju. Ja riskinä vielä päästä syytetyksi ahdistelusta tai raiskauksesta tai saada sukupuolitauti tai muija raskaaksi. Mikä tässä on hienoa?
1. yhä useampi nainen ei halua vakiintua nuorena. Panomies ei joudu odottelemaan että naiset lopettavat juoksunsa joskus lähestyessä 30v ikää.
2. miehet jotka savat kevyttä seksiä, saavat myös parisuhteet paremmilla ehdoilla (enemmän hauskanpitoa ja vähemmän työtä siinä parisuhteessa) koska näiden miesten mahdollisuudet eivät ole 99% riippuvaisia naisen pesänrakennusvietistä.
Parisuhde tietää työtä, lapsiperhe moninkertaisesti työtä. Siksi harva haluaa lapsiperhe-elämää nuorena, tai edes vakiintua, ihan sukupuolesta riippumatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Ennenkaikkea minä kysyisin, etteikö tuon teorian mukaan parisuhteessa voi olla hauskaa ja paljon hyvää, jopa parempaa kuin irtoseksiä, seksiä? Minkälaisten jonnejen mielestä on ihailtavaa joutua vonkaamaan seksiä joka tilanteessa randomeilta naisilta, joiden kanssa homma sujuu tai ei suju. Ja riskinä vielä päästä syytetyksi ahdistelusta tai raiskauksesta tai saada sukupuolitauti tai muija raskaaksi. Mikä tässä on hienoa?
1. yhä useampi nainen ei halua vakiintua nuorena. Panomies ei joudu odottelemaan että naiset lopettavat juoksunsa joskus lähestyessä 30v ikää.
2. miehet jotka savat kevyttä seksiä, saavat myös parisuhteet paremmilla ehdoilla (enemmän hauskanpitoa ja vähemmän työtä siinä parisuhteessa) koska näiden miesten mahdollisuudet eivät ole 99% riippuvaisia naisen pesänrakennusvietistä.
1. Onnistuu miehiltäkin. Pääsee valitsemaan käyttääkö palveluntarjoajia vaiko leluja/nukkea.
2. Tämäkin hoituu. Pistät hillot pöytään niin saat työpäivän jälkeen olla ja mennä miten lystäät.
Näistä kahdesta seikasta muistuikin mieleen miten etuoikeutettuja juurikin miehet on, jos vain omaavat varallisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Ennenkaikkea minä kysyisin, etteikö tuon teorian mukaan parisuhteessa voi olla hauskaa ja paljon hyvää, jopa parempaa kuin irtoseksiä, seksiä? Minkälaisten jonnejen mielestä on ihailtavaa joutua vonkaamaan seksiä joka tilanteessa randomeilta naisilta, joiden kanssa homma sujuu tai ei suju. Ja riskinä vielä päästä syytetyksi ahdistelusta tai raiskauksesta tai saada sukupuolitauti tai muija raskaaksi. Mikä tässä on hienoa?
1. yhä useampi nainen ei halua vakiintua nuorena. Panomies ei joudu odottelemaan että naiset lopettavat juoksunsa joskus lähestyessä 30v ikää.
2. miehet jotka savat kevyttä seksiä, saavat myös parisuhteet paremmilla ehdoilla (enemmän hauskanpitoa ja vähemmän työtä siinä parisuhteessa) koska näiden miesten mahdollisuudet eivät ole 99% riippuvaisia naisen pesänrakennusvietistä.
1. Onnistuu miehiltäkin. Pääsee valitsemaan käyttääkö palveluntarjoajia vaiko leluja/nukkea.
2. Tämäkin hoituu. Pistät hillot pöytään niin saat työpäivän jälkeen olla ja mennä miten lystäät.
Näistä kahdesta seikasta muistuikin mieleen miten etuoikeutettuja juurikin miehet on, jos vain omaavat varallisuutta.
Tätä oon yrittänyt sanoa. Miehet saa koska tahansa laadukasta seksiä tasokkaan kumppanin kanssa. Nainen ei välttämättä saa koskaan elämänsä aikana kumpaakaan, edes rahalla. Eli naiset ovat niitä oikeasti seksuaalisesti turhautuneita. Silti me käymme töissä emmekä fantasioi jollain miesten ihmisoikeuksien viemisillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Ennenkaikkea minä kysyisin, etteikö tuon teorian mukaan parisuhteessa voi olla hauskaa ja paljon hyvää, jopa parempaa kuin irtoseksiä, seksiä? Minkälaisten jonnejen mielestä on ihailtavaa joutua vonkaamaan seksiä joka tilanteessa randomeilta naisilta, joiden kanssa homma sujuu tai ei suju. Ja riskinä vielä päästä syytetyksi ahdistelusta tai raiskauksesta tai saada sukupuolitauti tai muija raskaaksi. Mikä tässä on hienoa?
1. yhä useampi nainen ei halua vakiintua nuorena. Panomies ei joudu odottelemaan että naiset lopettavat juoksunsa joskus lähestyessä 30v ikää.
2. miehet jotka savat kevyttä seksiä, saavat myös parisuhteet paremmilla ehdoilla (enemmän hauskanpitoa ja vähemmän työtä siinä parisuhteessa) koska näiden miesten mahdollisuudet eivät ole 99% riippuvaisia naisen pesänrakennusvietistä.
Parisuhde tietää työtä, lapsiperhe moninkertaisesti työtä. Siksi harva haluaa lapsiperhe-elämää nuorena, tai edes vakiintua, ihan sukupuolesta riippumatta.
Sen lisäksi äidit kertovat tyttärilleen, että hoida opiskelut ja ulkomaanvaihdot ilman riippakiveä jalassa, niin saat keskittyä ihan itseesi eikä tarvitse tehdä kompromisseja. Tuo on ainoa aika elämässä, kun saa elää vain itselleen ja se on jokaiselle hyvin tärkeää. Perheelliselle ei oikein enää onnistu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Ennenkaikkea minä kysyisin, etteikö tuon teorian mukaan parisuhteessa voi olla hauskaa ja paljon hyvää, jopa parempaa kuin irtoseksiä, seksiä? Minkälaisten jonnejen mielestä on ihailtavaa joutua vonkaamaan seksiä joka tilanteessa randomeilta naisilta, joiden kanssa homma sujuu tai ei suju. Ja riskinä vielä päästä syytetyksi ahdistelusta tai raiskauksesta tai saada sukupuolitauti tai muija raskaaksi. Mikä tässä on hienoa?
1. yhä useampi nainen ei halua vakiintua nuorena. Panomies ei joudu odottelemaan että naiset lopettavat juoksunsa joskus lähestyessä 30v ikää.
2. miehet jotka savat kevyttä seksiä, saavat myös parisuhteet paremmilla ehdoilla (enemmän hauskanpitoa ja vähemmän työtä siinä parisuhteessa) koska näiden miesten mahdollisuudet eivät ole 99% riippuvaisia naisen pesänrakennusvietistä.
1. Onnistuu miehiltäkin. Pääsee valitsemaan käyttääkö palveluntarjoajia vaiko leluja/nukkea.
2. Tämäkin hoituu. Pistät hillot pöytään niin saat työpäivän jälkeen olla ja mennä miten lystäät.
Näistä kahdesta seikasta muistuikin mieleen miten etuoikeutettuja juurikin miehet on, jos vain omaavat varallisuutta.
Miehet ovat etuoikeutettuja koska saavat rahalla jonkinlaisen version siitä mitä naiset saavat ilmaiseksi? Ok.
Onhan se etuoikeus ellei suorastaan vääryys jos rikkaalla miehellä on mahdollisuus saada seksiä ilman että antaa vastineeksi naiselle kaiken mitä nainen haluaa (siis ei vain seksiä jota mies itsekin saa), silloin kun nainen haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Ennenkaikkea minä kysyisin, etteikö tuon teorian mukaan parisuhteessa voi olla hauskaa ja paljon hyvää, jopa parempaa kuin irtoseksiä, seksiä? Minkälaisten jonnejen mielestä on ihailtavaa joutua vonkaamaan seksiä joka tilanteessa randomeilta naisilta, joiden kanssa homma sujuu tai ei suju. Ja riskinä vielä päästä syytetyksi ahdistelusta tai raiskauksesta tai saada sukupuolitauti tai muija raskaaksi. Mikä tässä on hienoa?
1. yhä useampi nainen ei halua vakiintua nuorena. Panomies ei joudu odottelemaan että naiset lopettavat juoksunsa joskus lähestyessä 30v ikää.
2. miehet jotka savat kevyttä seksiä, saavat myös parisuhteet paremmilla ehdoilla (enemmän hauskanpitoa ja vähemmän työtä siinä parisuhteessa) koska näiden miesten mahdollisuudet eivät ole 99% riippuvaisia naisen pesänrakennusvietistä.
1. Onnistuu miehiltäkin. Pääsee valitsemaan käyttääkö palveluntarjoajia vaiko leluja/nukkea.
2. Tämäkin hoituu. Pistät hillot pöytään niin saat työpäivän jälkeen olla ja mennä miten lystäät.
Näistä kahdesta seikasta muistuikin mieleen miten etuoikeutettuja juurikin miehet on, jos vain omaavat varallisuutta.Tätä oon yrittänyt sanoa. Miehet saa koska tahansa laadukasta seksiä tasokkaan kumppanin kanssa. Nainen ei välttämättä saa koskaan elämänsä aikana kumpaakaan, edes rahalla. Eli naiset ovat niitä oikeasti seksuaalisesti turhautuneita. Silti me käymme töissä emmekä fantasioi jollain miesten ihmisoikeuksien viemisillä.
Mitä sekoilua tämä nyt oli?
Eihän tuo liity mitenkään tasokkuteen, vaan nirsouteen.
Samalla logiikalla voisi sanoa että miehiä sorretaan työelämässä koska niin harva mies saa kunnollista palkkaa tai asemaa. Perusteena tietysti oma subjektiivinen tyytyväisyys palkkaan ja statukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Ennenkaikkea minä kysyisin, etteikö tuon teorian mukaan parisuhteessa voi olla hauskaa ja paljon hyvää, jopa parempaa kuin irtoseksiä, seksiä? Minkälaisten jonnejen mielestä on ihailtavaa joutua vonkaamaan seksiä joka tilanteessa randomeilta naisilta, joiden kanssa homma sujuu tai ei suju. Ja riskinä vielä päästä syytetyksi ahdistelusta tai raiskauksesta tai saada sukupuolitauti tai muija raskaaksi. Mikä tässä on hienoa?
1. yhä useampi nainen ei halua vakiintua nuorena. Panomies ei joudu odottelemaan että naiset lopettavat juoksunsa joskus lähestyessä 30v ikää.
2. miehet jotka savat kevyttä seksiä, saavat myös parisuhteet paremmilla ehdoilla (enemmän hauskanpitoa ja vähemmän työtä siinä parisuhteessa) koska näiden miesten mahdollisuudet eivät ole 99% riippuvaisia naisen pesänrakennusvietistä.
1. Onnistuu miehiltäkin. Pääsee valitsemaan käyttääkö palveluntarjoajia vaiko leluja/nukkea.
2. Tämäkin hoituu. Pistät hillot pöytään niin saat työpäivän jälkeen olla ja mennä miten lystäät.
Näistä kahdesta seikasta muistuikin mieleen miten etuoikeutettuja juurikin miehet on, jos vain omaavat varallisuutta.Tätä oon yrittänyt sanoa. Miehet saa koska tahansa laadukasta seksiä tasokkaan kumppanin kanssa. Nainen ei välttämättä saa koskaan elämänsä aikana kumpaakaan, edes rahalla. Eli naiset ovat niitä oikeasti seksuaalisesti turhautuneita. Silti me käymme töissä emmekä fantasioi jollain miesten ihmisoikeuksien viemisillä.
Mitä sekoilua tämä nyt oli?
Eihän tuo liity mitenkään tasokkuteen, vaan nirsouteen.
Samalla logiikalla voisi sanoa että miehiä sorretaan työelämässä koska niin harva mies saa kunnollista palkkaa tai asemaa. Perusteena tietysti oma subjektiivinen tyytyväisyys palkkaan ja statukseen.
Aijaa? Kuinka satunkaan tietämään 2000-3000 e kuussa nauttivia miehiä millä on kotirouvia. Toiset pistää tuon summan auton tuunaamiseen ja osa perheeseen. Kumpikin on valintoja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Ennenkaikkea minä kysyisin, etteikö tuon teorian mukaan parisuhteessa voi olla hauskaa ja paljon hyvää, jopa parempaa kuin irtoseksiä, seksiä? Minkälaisten jonnejen mielestä on ihailtavaa joutua vonkaamaan seksiä joka tilanteessa randomeilta naisilta, joiden kanssa homma sujuu tai ei suju. Ja riskinä vielä päästä syytetyksi ahdistelusta tai raiskauksesta tai saada sukupuolitauti tai muija raskaaksi. Mikä tässä on hienoa?
1. yhä useampi nainen ei halua vakiintua nuorena. Panomies ei joudu odottelemaan että naiset lopettavat juoksunsa joskus lähestyessä 30v ikää.
2. miehet jotka savat kevyttä seksiä, saavat myös parisuhteet paremmilla ehdoilla (enemmän hauskanpitoa ja vähemmän työtä siinä parisuhteessa) koska näiden miesten mahdollisuudet eivät ole 99% riippuvaisia naisen pesänrakennusvietistä.
1. Onnistuu miehiltäkin. Pääsee valitsemaan käyttääkö palveluntarjoajia vaiko leluja/nukkea.
2. Tämäkin hoituu. Pistät hillot pöytään niin saat työpäivän jälkeen olla ja mennä miten lystäät.
Näistä kahdesta seikasta muistuikin mieleen miten etuoikeutettuja juurikin miehet on, jos vain omaavat varallisuutta.Tätä oon yrittänyt sanoa. Miehet saa koska tahansa laadukasta seksiä tasokkaan kumppanin kanssa. Nainen ei välttämättä saa koskaan elämänsä aikana kumpaakaan, edes rahalla. Eli naiset ovat niitä oikeasti seksuaalisesti turhautuneita. Silti me käymme töissä emmekä fantasioi jollain miesten ihmisoikeuksien viemisillä.
Mitä sekoilua tämä nyt oli?
Eihän tuo liity mitenkään tasokkuteen, vaan nirsouteen.
Samalla logiikalla voisi sanoa että miehiä sorretaan työelämässä koska niin harva mies saa kunnollista palkkaa tai asemaa. Perusteena tietysti oma subjektiivinen tyytyväisyys palkkaan ja statukseen.
Aijaa? Kuinka satunkaan tietämään 2000-3000 e kuussa nauttivia miehiä millä on kotirouvia. Toiset pistää tuon summan auton tuunaamiseen ja osa perheeseen. Kumpikin on valintoja
Tarkoitatko kotirouvilla sellaisia, jotka eivät saa euroakaan mistään vaan mies elättää heidät ihan kokonaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Ennenkaikkea minä kysyisin, etteikö tuon teorian mukaan parisuhteessa voi olla hauskaa ja paljon hyvää, jopa parempaa kuin irtoseksiä, seksiä? Minkälaisten jonnejen mielestä on ihailtavaa joutua vonkaamaan seksiä joka tilanteessa randomeilta naisilta, joiden kanssa homma sujuu tai ei suju. Ja riskinä vielä päästä syytetyksi ahdistelusta tai raiskauksesta tai saada sukupuolitauti tai muija raskaaksi. Mikä tässä on hienoa?
1. yhä useampi nainen ei halua vakiintua nuorena. Panomies ei joudu odottelemaan että naiset lopettavat juoksunsa joskus lähestyessä 30v ikää.
2. miehet jotka savat kevyttä seksiä, saavat myös parisuhteet paremmilla ehdoilla (enemmän hauskanpitoa ja vähemmän työtä siinä parisuhteessa) koska näiden miesten mahdollisuudet eivät ole 99% riippuvaisia naisen pesänrakennusvietistä.
On sinulla kuvitelmat. Jos et hoida osuuttasi kodin asioista niin se liittosi on ihan yhtä huono, olit sitten minkälainen panomies tahansa. Lisäksi aika harva kunnollinen nainen edes huolii panomiestä pitkään suhteeseen koska sellaiset ovat harvoin kovin hyviä parisuhteissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Ennenkaikkea minä kysyisin, etteikö tuon teorian mukaan parisuhteessa voi olla hauskaa ja paljon hyvää, jopa parempaa kuin irtoseksiä, seksiä? Minkälaisten jonnejen mielestä on ihailtavaa joutua vonkaamaan seksiä joka tilanteessa randomeilta naisilta, joiden kanssa homma sujuu tai ei suju. Ja riskinä vielä päästä syytetyksi ahdistelusta tai raiskauksesta tai saada sukupuolitauti tai muija raskaaksi. Mikä tässä on hienoa?
1. yhä useampi nainen ei halua vakiintua nuorena. Panomies ei joudu odottelemaan että naiset lopettavat juoksunsa joskus lähestyessä 30v ikää.
2. miehet jotka savat kevyttä seksiä, saavat myös parisuhteet paremmilla ehdoilla (enemmän hauskanpitoa ja vähemmän työtä siinä parisuhteessa) koska näiden miesten mahdollisuudet eivät ole 99% riippuvaisia naisen pesänrakennusvietistä.
1. Onnistuu miehiltäkin. Pääsee valitsemaan käyttääkö palveluntarjoajia vaiko leluja/nukkea.
2. Tämäkin hoituu. Pistät hillot pöytään niin saat työpäivän jälkeen olla ja mennä miten lystäät.
Näistä kahdesta seikasta muistuikin mieleen miten etuoikeutettuja juurikin miehet on, jos vain omaavat varallisuutta.Tätä oon yrittänyt sanoa. Miehet saa koska tahansa laadukasta seksiä tasokkaan kumppanin kanssa. Nainen ei välttämättä saa koskaan elämänsä aikana kumpaakaan, edes rahalla. Eli naiset ovat niitä oikeasti seksuaalisesti turhautuneita. Silti me käymme töissä emmekä fantasioi jollain miesten ihmisoikeuksien viemisillä.
Mitä sekoilua tämä nyt oli?
Eihän tuo liity mitenkään tasokkuteen, vaan nirsouteen.
Samalla logiikalla voisi sanoa että miehiä sorretaan työelämässä koska niin harva mies saa kunnollista palkkaa tai asemaa. Perusteena tietysti oma subjektiivinen tyytyväisyys palkkaan ja statukseen.
Aijaa? Kuinka satunkaan tietämään 2000-3000 e kuussa nauttivia miehiä millä on kotirouvia. Toiset pistää tuon summan auton tuunaamiseen ja osa perheeseen. Kumpikin on valintoja
Tarkoitatko kotirouvilla sellaisia, jotka eivät saa euroakaan mistään vaan mies elättää heidät ihan kokonaan?
Mies ajaa vanhalla koslalla ja rouva handlaa talouteen tulevat rahat. En tiedä saako minkä verran tukia miehen palkan takia. Koslan mainitsin sen takia ettei ite rouvashenkilö näytä mitenkään huonovointiselta ja heidän lapselle on kaikki ostettu uudenveroisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Ennenkaikkea minä kysyisin, etteikö tuon teorian mukaan parisuhteessa voi olla hauskaa ja paljon hyvää, jopa parempaa kuin irtoseksiä, seksiä? Minkälaisten jonnejen mielestä on ihailtavaa joutua vonkaamaan seksiä joka tilanteessa randomeilta naisilta, joiden kanssa homma sujuu tai ei suju. Ja riskinä vielä päästä syytetyksi ahdistelusta tai raiskauksesta tai saada sukupuolitauti tai muija raskaaksi. Mikä tässä on hienoa?
1. yhä useampi nainen ei halua vakiintua nuorena. Panomies ei joudu odottelemaan että naiset lopettavat juoksunsa joskus lähestyessä 30v ikää.
2. miehet jotka savat kevyttä seksiä, saavat myös parisuhteet paremmilla ehdoilla (enemmän hauskanpitoa ja vähemmän työtä siinä parisuhteessa) koska näiden miesten mahdollisuudet eivät ole 99% riippuvaisia naisen pesänrakennusvietistä.
1. Onnistuu miehiltäkin. Pääsee valitsemaan käyttääkö palveluntarjoajia vaiko leluja/nukkea.
2. Tämäkin hoituu. Pistät hillot pöytään niin saat työpäivän jälkeen olla ja mennä miten lystäät.
Näistä kahdesta seikasta muistuikin mieleen miten etuoikeutettuja juurikin miehet on, jos vain omaavat varallisuutta.Tätä oon yrittänyt sanoa. Miehet saa koska tahansa laadukasta seksiä tasokkaan kumppanin kanssa. Nainen ei välttämättä saa koskaan elämänsä aikana kumpaakaan, edes rahalla. Eli naiset ovat niitä oikeasti seksuaalisesti turhautuneita. Silti me käymme töissä emmekä fantasioi jollain miesten ihmisoikeuksien viemisillä.
Niinpä. Täälläkin u lisevat miehet voivat milloin tahansa laittaa koneen kiinni ja painua ostamaan seksiä hyvännäköiseltä ja taitavalta naiselta. Naiset joutuvat aloittamaan vastaavat haaveet oman turvallisuutensa miettimisestä, ja minä ainakaan en edes uskaltaisi, jos ylipäänsä olisi kyseisiä palveluja tarjolla tällä seudulla, mitä epäilen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
1913, entäpä jos vain palauttaisit keskustelijan ruotuun? Sanot, että nyt on ohi aiheen, parisuhteet tai rakkaus eivät kuulu tähän topiciin, nyt keskustellaan miesten irtopanoista? Ei sinun ole itse pakko jatkaa ohi aiheen.
Ettei tämä menisi ohi aiheen, niin miten mitantaan niiden miesten markkina-arvo, jotka eivät halua paneskella ympäriinsä? Tiedän, että myös sellaisia miehiä on, jotka haluavat seksiä vain yhden naisen kanssa kerrallaan, ja mielellään mahdollisimman pitkään tuon yhden kanssa. Onko hän hierarkiassa ihan alhaalla, koska mitään haluttavuuslaskelmaa ei irtopanojen avulla voida tehdä?
Onko ketjussa tällaisia miehiä? Mitä mieltä itse olette asiasta?
et sitten tiedä edes tuota asiaa, vaikka olen sen tässäkin ketjussa kertonut joku 4 kertaa?
Jos olet vastannut, niin minulta on mennyt ohi. Anteeksi.
Muistan vain vastauksen, jossa kerrottiin että M-A:n mittaamiseen ei ole muuta metodia kuin irtopanojen määrä, koska ei ole olemassa sellaista ”panisin”-nappia. En tosin ole ketjua seurannut kovin aktiivisesti, joten jokin muukin tapa mitata lienee sitten esitetty.
Vieläkö joku haluaa toistaa, miten irtopanoista pidättäytyvän miehen markkina-arvo lasketaan?
Vastaan itse itselleni, kun löysin lainauksesta määritelmän:
” betalle se pano on parisuhdeseksiä, ei se muutakaan saa. Sen seksuaalinen markkina-arvo on "kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon"
On siis olemassa taso ”kelpaa parisuhteeseen, ei hauskanpitoon". Mutta tämähän ei kerro mitään siitä, miten moni nainen valitsisi tuon miehen, jos mies haluaisi olla markkinoilla.
Onko teorialla ratkaisua tähän? Ellei, pitäisikö teoriaa vielä kehittää?
Ennenkaikkea minä kysyisin, etteikö tuon teorian mukaan parisuhteessa voi olla hauskaa ja paljon hyvää, jopa parempaa kuin irtoseksiä, seksiä? Minkälaisten jonnejen mielestä on ihailtavaa joutua vonkaamaan seksiä joka tilanteessa randomeilta naisilta, joiden kanssa homma sujuu tai ei suju. Ja riskinä vielä päästä syytetyksi ahdistelusta tai raiskauksesta tai saada sukupuolitauti tai muija raskaaksi. Mikä tässä on hienoa?
1. yhä useampi nainen ei halua vakiintua nuorena. Panomies ei joudu odottelemaan että naiset lopettavat juoksunsa joskus lähestyessä 30v ikää.
2. miehet jotka savat kevyttä seksiä, saavat myös parisuhteet paremmilla ehdoilla (enemmän hauskanpitoa ja vähemmän työtä siinä parisuhteessa) koska näiden miesten mahdollisuudet eivät ole 99% riippuvaisia naisen pesänrakennusvietistä.
En ole montakaan sivua siitä, kun joku tasohemmo hyvin isoin kirjaimin painotti, että mitään ongelmaa ei ole, ei etenkään siinä, että naiset harrastavat kevytdeittailua. Nyt kuitenkin ongelma näyttää olevan, että kaikki miehet eivät ole alfoja tai panomiehiä. Mitäs tällaiset tyypit olivatkaan? Alfaksi hinkuavia betoja, joilla ei rahkeet siihen kuitenkaan riitä?
Tämä asia ei siis näytä olevan ongelma kenellekään muulle kuin gammoille (vai sigmojako he olivat - molempia nimityksiä on tässä ketjussa taidettu käyttää). Pitäisikö asiaa siis käsitellä sen oikealla nimellä ja kohdennettuna oikealle kohderyhmälle? Ongelma on gammojen —> gammat ratkaisevat ongelmansa vaivaamatta sillä muita, elämäänsä vallan tyytyväisiä ihmisiä.
Joillekin ihmisille tosiaan sellaisen asiat ja ilmiöt ovat vaikeita, jotka "eivät ole mitattavissa variaatioineen". Ne kun vaativat omaa ajattelua, ja se on joillekin kovin vaikeaa.