Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä. 

Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta. 

En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.

Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.

Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)

Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.

Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.

Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.

Onko sulla antaa konkreettista esimerkistä onnettomasta surkimuksesta jolla on niin merkittäviä määriä rahaa, että se on oleellisesti vaikuttanut pariutumiseen?

Niin arvelinkin.

Osuiko ihon alle? Tarkoitin sosiaalisesti kömpelöä minkä on pitänyt turvautua rahaan. Et näemmä ole ikinä kuullut lottovoittajista, palkkatyöläisistä, perijöistä.

Pyysin konkreettisia esimerkkejä enkä nälvintää. Mutta jokaisella kai tasonsa, keskusteluissa ainakin.

Tuontivaimot luulisi olevan tuttu käsite. Ihan tilastoja katsomalla voi nähdä avioliitoissa kasvua erityisesti miesten puolella. Googlettamalla löytyy tilastoa

Pyysin konkreettista esimerkkiä ja aloit luennoida jostain ihan muusta käsitteistöstä. Ei taida olla päiväsi. Tai elämäsi.

Olisiko nuo miehet löytäneet sosiaalisesti kömpelöinä muuten naista? Hyvällä tuurilla ehkä, isolla todennäköisyydellä ei. Sosiaalinen kömpelyys on oikeasti ongelma. Yksilöstä kiinni haluaako sille tehdä mitään vaiko ei.

Mikä sitten mielestäsi olisi konkreettisempi esimerkki? Ilman tilastoa on vaikea todentaa mitään.

Edelleenkään en näe konkreettisia esimerkkejä. Esimerkittömyyttä ei kompensoi kokonaan uuden asian ja siihen liittyvän lisäoletuksen sotkeminen. Nyt sun pitää näyttää MYÖS konkreettinen esimerkki siitä että nuo miehet olisivat SEKÄ sosiaalisesti kömpelöitä ETTÄ erityisen varakkaita.

Joku syy siihen on ettei muuten saa. Monelle köyhemmästä maasta tulevalle riittää elättäjänä toiminen. Olen nähnyt jonkin verran noita miehiä ja jutellut yhdenkin tuonnin kanssa. Sanoi suoraan miehen hoitavan kaikki kulut joka riittää hänelle. Surkutteli oikeastaan vain sitä ettei oikein saa osakseen kukkia, lahjoja tai romantiikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä. 

Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta. 

En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.

Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.

Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)

Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.

Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.

Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.

Tietysti raha vääristää koska ihmistä ei voi verrata eläinkuntaan vaikka selvästi yritystä on. Mutta kuten itsekin sanot raha ei yksin ole vaikuttava tekijä.

Mielenkiinkolla odotan mitä nämä eettiset puolet ovat ja kuinka liittyvät biologiaan.

Sairaaksi tiedettyjen sukujen eteenpäinvieminen on aika kyseenalaista.

Suomessa esiintyy kymmeniä perintösairauksia joita ei oikestaan kohtaa muualla maailmalla. Pitäisikö suomalaiset geenitestata ennen lupaa lisääntyä jotta nämä saadaan kitkettyä pois?

Kasvaessaan ihminen omaksuu paljon ympäristöstään joten pitäisikö haitallinen ympäristö myös poistaa ehkäisynä itse aiheutetuille sairauksille? Miten pitkälle veisit tätä ideaa?

Lisääntyä saa vieläkin. Henkilökohtaisesti itse näen kyseenalaisena jatkaa sairasta sukua. Siksi MINÄ olen vetäytynyt kokonaan pois lisääntymisestä. Tämä on mun mielipide eikä kielto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Osaltaan tietynlainen tunnekylmyys on voimissaan nykyään. Ajatellaan että kaikki hyvä mitä itsellä on, on ansaittua ja saavutettua. Kaikki itselle haitalliset asiat taas ovat huonoa tuuria ja sattumuksia. Mutta sitten kun puhutaankin muista ihmisistä niin nämä kääntyvät päälaelleen. Muiden huonot asiat ovatkin heidän oma vikansa, heidän huonouttaan ja saamattomuuttaan. Ja muiden hyvät asiat taas tuurilla saatuja onnen kantamoisia.

Jos on tällaiselta pohjalta rakentanut maailmankuvansa, on helppo myös ajatella että kaikki on niinkuin pitääkin ja jokainen saa mitä ansaitsee. Eli jos ei saa niin ei ansaitsekaan. Nämä ihmiset ovat jotenkin viallisia ja huonoja, eivät epäonnekkaita. Tällainen ajattelu on vielä helpompaa jos ajattelee näitä muita ihmisryhmiä inhottavina ja epämiellyttävinä jolloin on helppo niputtaa kaikki omasta mielestä negatiiviset asiat samaksi massaksi. Huonoja yhdessä asiassa, huonoja kaikessa. Hyi.

Siksi puhutaan peräkammarin pojista ja vanhoista piioista. Halutaan mustamaalata ja tehdä tämä ihmisryhmä vastenmieliseksi vain jotta on itsensä helpompi dissata ja melkeinpä vihatakin heitä. Lopputulemana ovat siis surkeutensa ansainneet ja pääsee tuntemaan jonkinlaista paremmuuden tunnettakin.

korjaus: nykyään puhutaan vain peräkammarinpojista. "Vanhapiika" on itsenäinen voimaantunut nainen joka ei tarvitse miestä. Peräkammarinpoika on yksinäisyyttään ulìseva ihmisen varjo joka ansaitsee kohtalonsa koska ei ole riittävän hyvä naisille.

Kaikkien miesten tulisi kehittää itseään täyteen huippuunsa ihan vain naisten takia, jokainen nainen ansaitsee terveen ja hyvän parisuhteen mahdollisimman laadukkaan miehen kanssa. Naisilla on oikeus vaatia vain parasta!

Epäkelvot miehet tulisi tappaa kunnes miehiä et tarvita enää mihinkään (feministien viesti jo 70-luvulla)

Lue tätä palstaa. Vanhatpiiat OVAT itsenäisiä voimaantuneita naisia jotka eivät tarvitse miehiä vaikka sellaista toki monet kaipaavat. Peräkamarinpojat OVAT yksinäisyyttään ulisevia ihmisen varjoja jotka ansaitsevat naisettomuutensa vain ja ainoastaan siksi miten paskasti käyttäytyvät täällä naisia kohtaan. Älä syytä peiliä jos naama on vino.

Niinhän minä kirjoitinkin. Olemme siis samaa mieltä.

ps. unohdit miesten eliminoinnin. Et fanita Valerieta?

Kukaan ei ole edes kuullut tästä sun Valeriesta, mutta kuuluuhan se päivä noinkin tuulimyllyjä vastaan taistellen.

Välillä aina mietin, millainen on mies joka on noin äärettömän perehtynyt feminismiin, sen ääri-ilmiöihin ja ennen kaikkea niihin ylilyönteihin ja järjettömyyksiin, joita feminismin nimissä on tehty. Jokainen vähänkin järjissään oleva ihminen varmasti tajuaa, ettei juuri kukaan normaali ihminen kannata esimerkiksi Solanasin ajatuksia. Jopa sinä ymmärrät sen, etkö ymmärräkin?

Tietysti. Aivan kuten jokainen nainen ymmärtää ettei joku Timo Hännikäinen bordellipuheineen ole kenenkään normaalin miehen kanta.

Silti hänet vedettiin mukaan tähänkin ketjuun, 11 vuoden takaa. ja ei, en ollut kuullutkaan hänestä ennen eilistä. Silti naiset ovat niin perehtyneitä miesasialiikeeseen, että niin se nimi napsahtaa esiin kun tarve vaatii.

Kyllä naiset ymmärtää. Aika useakin kommentti ketjussa on siitä, että tuskin kovin suuri joukko miehistä pitää tuota bordelli-ideaa moraalisesti hyvänä. Se otettiin esiin vastauksena parille palstalla kirjoittavalle kaverille, jotka siihen suntaan pyrkivät vihjailemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jauhot on mennyt suuhun teoreetikoilla, jotka eivät kykene selittämään, miten reilu puolet nuorista seukkailee ja sekstailee keskenään jo 15-17-vuoden iästä (ja tästä on ihan faktaa olemassa, katso Finsex) iloisen tietämättöminä siitä, että 90% tytöistä pitäisi tavoitella 10%:n poikaparhaimmistoa ja 90%:n pojista pitäisi kärvistellä puutteessa.

Selitäpä nyt sinä tämä, kun olet saanut kakisteluta jauhot suustasi.

murusia putoaa reunalle?

Ei se että naiset mieluiten panevat tiettyjä kundeja sano että loput olisi ilman ketään.

Kymmenen miestä, kymmenen naista

Yksi mies on nainut jokaista naista

loput miehet yhtä.

Kuka on seksuaalisesti menestynein ja halutuin mies?

Niin mikä tässä oli se ongelma? Kaikille miehille riitti kuitenkin yksi nainen, yksi mies vaan sai useampaa naista. Olisiko kaikkien kymmnen naisen ja kymmnen miehen pitänyt muhinoida keskenään ristiin, että kaikilla olisi ollut yhtä paljon? Onko ongelma siis se, että yksi mies on naisten mielestä muita parempi, ja siksi saa enemmän? 

Sitten yleinen kysymys:

Haluaisin myös oikeasti tietää, miten "alfa" määritellään, kuten tässä ketjussa aiemminkin kysyttiin, jos kerta kyse ei ole siitä että, kuka saa eniten? Tunnen aika vähän miehiä jotka ei oikeasti koskaan saa halutessaan. Niitäkin harvoja jotka tunnen, yhdistää se yksi ominaisuus että he ovat sosiaalisesti melko taitamattomia (esimerkiksi eivät osaa keskustella naisen kanssa lainkaan, kuvittelevat että kun nainen hymyilee se on suunnilleen kutsu käydä iholle) ja siitä syystä aika katkeria, mikä näkyy käytöksessä naisia kohtaan.

ei ongelmaa

todettiin vain että yksi mies oli haluttavampi kuin muut 9

Sitäkö ei saa ääneen sanoa?

Sitäkö ei saa miettiä miksi ko. mies oli haluttavampi?

Saa sen toki ääneen sanoa ja saa sitä miettiä. En vain usko että tällaisen hypoteettisen todellisuuden pohdiskelu johtaa kovin hedelmälliseen lopputulokseen.

Voi kun ainostaan tuo esimerkki on hypoteettinen. Ilmiönä se on läsnä 24/7

Varauksetta en usko. 90% naisista olisi ottanut puolisokseen jonkun muun kuin sen, jonka olisivat halunneet. Kokemukseni mukaan näin ei kuitenkaan ole. En usko, että tästä on edes tilastoa olemassa. 90% naisista odottaisi jotain parempaa? Sopii toki siihen joidenkin miesten narratiiviin, että kaikki naiset pettävät. Kuitenkin ihmiset pariutuvat ja eroavat satunnaisesti, miehet jättävät ja pettävät siinä missä naisetkin, vaihtavat uuteen ja elävät yksin. Eli näyttää siltä, että valinta on todellisuudessa molempien sukupuolten. Ehkä on marginaaliosa miehiä, joille maailma näyttäytyy tällaisena.

et usko?

Puolet avioliitoista päätyy eroon. Siitä voi päätellä jotain.

Ai niin joo, miehet muuttuvat avioliitossa paskoiksi mätisäkeiksi.

Eli kaikki erotkin on naisista lähtöisin?

Yhtään avioliittoa ei ole päätetty yhteisymmärryksessä, tai miehen aloiteesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä. 

Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta. 

En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.

Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.

Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)

Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.

Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.

Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.

Raha tai varallisuus on ollut ja on minustakin niitä harvoja asioita, joiden avulla ihmisten pariutumistrategioita voisi hiukan mallintaa. Varallisuus ja resurssithan parantavat jälkeläisten mahdollisuuksia ja edellyttävät älykkyyttä. Laumassa elävien eläinlajien korkea-arvoiset yksilöt ovat neuvokkaita yksilöitä, joilla on tietoja ja taitoja enemmän kuin muilla ja sopiva määrä aggressiota resurssien pitämiseen itsellä. Tällaiset ominaisuudet myös sekä peritään että opitaan omalta emolta ja viiteryhmästä. Apinoilla korkea-arvoisuus periytyy niin kuin ihmisilläkin johtuen pitkälti emon käyttäytymisestä (kiintymyssuhdemalli). 

Huomaa naaraan tulee valita taloudellisesti vakaa partneri mielellään varakas. Työläinen on siitä epävarma että tämä voi köyhtyä eikä tältä saada jälkeläisille kuuluvia elatusmaksuja, kuitenkin heitäkin huolitaan.

Evoluutiopsykologiassa on esitetty, että naiset valitsevat mieluiten vakaita, tasapainoisia, älykkäitä, terveen ja vahvan oloisia (naiselle ja lapsille turvaa antavia) miehiä, joilla on paljon resursseja. Tästä ei ole toistaiseksi todisteita, mutta tuollaiset yksilöt ovat korkea-arvoisia yksilöitä myös apinalaumassa. He asettavat laumansa selviytymisen etusijalle jopa henkensä uhalla. Jokainen voi huomata tässä yhtymäkohdan esimerkiksi romanttisiin elokuviin, joissa sankari uhrautuu perheensä ja yhteisönsä puolesta. Myös apinat muuten sotivat, kun resursseista on pulaa. Siinä yhteydessä on havaittu mm. kannibalismia ja sigmajohtajia, kun lauman johtava uros kuolee tai haavoittuu vakavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä. 

Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta. 

En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.

Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.

Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)

Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.

Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.

Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.

Onko sulla antaa konkreettista esimerkistä onnettomasta surkimuksesta jolla on niin merkittäviä määriä rahaa, että se on oleellisesti vaikuttanut pariutumiseen?

Niin arvelinkin.

Osuiko ihon alle? Tarkoitin sosiaalisesti kömpelöä minkä on pitänyt turvautua rahaan. Et näemmä ole ikinä kuullut lottovoittajista, palkkatyöläisistä, perijöistä.

Pyysin konkreettisia esimerkkejä enkä nälvintää. Mutta jokaisella kai tasonsa, keskusteluissa ainakin.

Tuontivaimot luulisi olevan tuttu käsite. Ihan tilastoja katsomalla voi nähdä avioliitoissa kasvua erityisesti miesten puolella. Googlettamalla löytyy tilastoa

Pyysin konkreettista esimerkkiä ja aloit luennoida jostain ihan muusta käsitteistöstä. Ei taida olla päiväsi. Tai elämäsi.

Olisiko nuo miehet löytäneet sosiaalisesti kömpelöinä muuten naista? Hyvällä tuurilla ehkä, isolla todennäköisyydellä ei. Sosiaalinen kömpelyys on oikeasti ongelma. Yksilöstä kiinni haluaako sille tehdä mitään vaiko ei.

Mikä sitten mielestäsi olisi konkreettisempi esimerkki? Ilman tilastoa on vaikea todentaa mitään.

Edelleenkään en näe konkreettisia esimerkkejä. Esimerkittömyyttä ei kompensoi kokonaan uuden asian ja siihen liittyvän lisäoletuksen sotkeminen. Nyt sun pitää näyttää MYÖS konkreettinen esimerkki siitä että nuo miehet olisivat SEKÄ sosiaalisesti kömpelöitä ETTÄ erityisen varakkaita.

Joku syy siihen on ettei muuten saa. Monelle köyhemmästä maasta tulevalle riittää elättäjänä toiminen. Olen nähnyt jonkin verran noita miehiä ja jutellut yhdenkin tuonnin kanssa. Sanoi suoraan miehen hoitavan kaikki kulut joka riittää hänelle. Surkutteli oikeastaan vain sitä ettei oikein saa osakseen kukkia, lahjoja tai romantiikkaa.

Uudet spekulatiiviset lisäoletukset eivät kuitenkaan lle konkreettinen esimerkki eivätkä auta lisäämään alkuperäisen väitteen uskottavuutta.

Puhe oli siis alkujaan siitä että onneton surkimus voi rahalla saada puolison. Elintason perässä köyhästä maasta länteen naimisiin pyrkivä nainen on jo lähtökohtaisesti tämän suhteen epäpätevä esimerkki koska siinä oleellista on yhteiskuntien elintasoerot eikä yksilön vauraus. Lisäksi yhteys miehen onnettomaan surkimukseuteen on täysin hypoteettinen oma väitteesi, yleistävä ja ennakkoluuloinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esitän tähän väliin taas tyhmän kysymyksen:

Mikä mahdollisimman monissa eri seksipartnereissa on haluttavaa? Miksi joku haluaa siihen pyrkiä? Mitä se antaa?

Naisena, ja tiedän puhuvani nyt nimenomaan oman sukupuoleni edustajana, mahdollisimman monissa eri partnereissa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Yhden yön jutut, FWB:t ja vastaavat ovat tietysti helpotus siinä vaiheessa, kun ei ole vakisuhteessa, mutta seksi niissä kalpenee pahasti parisuhdeseksille. Ensinnäkin parisuhteessa usein löytyy muitakin ehkäisyvaihtoehtoja kuin kondomi, toiseksi vakituisessa parisuhteessa ei ylipäänsä ole vimmattua tautien tai raskauden pelkoa, koska ensimmäinen on yleensä turha huoli ja jälkimmäinen ei välttämättä olisi katastrofi (onneksi ei koskaan ole kuitenkaan ei-toivottua raskautta tapahtunut). Toiseksi, siinä vakituisessa parisuhteessa seksi on paljon parempaa, koska on keskinäinen luottamus siihen, että voi kokeilla ihan mitä vaan turvallisesti. En lähde luettelemaan asioita, koska en halua, että ketju sen takia siirretään seksipalstalle, mutta onhan seksi vakisuhteessa todella paljon huolettomampaa, spontaanimpaa, estottomampaa ja jopa rivompaa kuin jonkun yhden yön nylkyttäjän kanssa!

Miehille määrä vaikuttaisi olevan tärkeämpää kuin laatu - miksi?

Koska miehen, kuten muidenkin nisäkäsurosten, geneettiseen koodin kuuluu oman perimän levittäminen mahdollisimman laajalle. Tämä onnistuu lisääntymällä mahdollisimman monen eri naisen kanssa. Ja se onnistuu luonnollisesti parhaiten parittelemalla mahdollisimman monen eri naisen kanssa.

Naisella koodi on päinvastainen eli lisääntymisessä korostuu laatu määrän sijaan. Jos pitää valita lisääntyminen useasti yhden korkealaatuisen miehen kanssa tai usean vaihtelevan tasoisen kanssa niin nainen valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Tämä siis kärjistettynä. Luonnossahan naaras pyrkii parittelemaan usean korkeatasoisen uroksen kanssa varmistaakseen geenialtaan tehokkaimman parantumisen.

Sen jatkuvan parittelun ohella hedelmällisyyteen vaikuttaa se, kuinka suuri osa jälkeläisistä jää eloon. Ihmislajin jälkeläiset ovat hitaasti kehittyviä ja vaatii erityisen paljon hoivaa ja resursseja erityisesti varhaisten elinvuosien aikana. Sitä varten on kehittynyt sellaiset tunteet, kuten ihastuminen, kiintymys ja rakkaus. Monet miehet pystyvät toki biologisesti lisääntymään ja siittämään loputtomasti uusia jälkeläisiä, mutta jokin sosiaalinen rakenne pitää olla lapsista ja äideistä huolehtimiseen. Joissakin alkuperäisyhteisöissä ei välttämättä ole lainkaan nykyisen kaltaisia monogaamisia suhteita, ja lapsista pidetään huolta kollektiivisesti. Eivät miehet ole mitään parittelukoneita, jotka eivät muodosta kiintymussuhteita jälkeläisiinsä ja naisiin, joiden kanssa parittelee. Määrä ei korvaa miehilläkään laatua, jos suurin osa jälkeläisistä kuolee nälkään ja tauteihin.  Siksi moni mies kykenee hyvinkin sitoutumaan monogaamiseen suhteeseen ja huolehtimaan jälkikasvustaan. 

Tämä on asia, joka ärsyttää suunnattomasti kun lukee näitä "mies on biologisesti ohjelmoitu panemaan tunteettomasti ympäriinsä" potaskaa. Jos ihan tosissaan alkaa miettimään Homo sapiens-lajin lisääntymistä, niin huomataan, että se poikkeaa aika rajusti esim. jänisten tai porojen lisääntymisestä. Ihmisäiti ei voi jättää vauvaa pusikkoon ja käydä imettämassä kerran päivässä, vaan lapsi kuolisi nälkään tai tulisi petojen syömäksi, sillä vauvat eivät tajua nököttää hiljaa paikallaan kuten jäniksen poikaset. Vauva ei myöskään kävele vasta kuin vuoden ikäisenä, joten ihmisäidin pitää kantaa sitä koko ajan, toisin kuin poroemon. Ilman ylimääräistä jeesaavaa käsiparia tällä ihmisäidillä on aika heikot mahdollisuudet saattaa jälkeläisensä täysi-ikäiseksi. Siksi Homo sapiens-lajin koiraalla on huomattavasti peremmat mahdollisuudet saattaa perimäänsä eteenpäin sillä, että huolehtii jälkeläisistään yhdessä naaraan kanssa.

On paljon muitakin lajeja, joissa koiraalla ei ole mitään "sisäänohjelmoitua tarvetta paritella ympäriinsä". Monet lintulajit pariutuvat iäksi. Vielä useamman lajin koiras osallistuu ainakin poikasten hoitoon tai huolehtii emosta. Ja tämä siksi, että jos se ei niin tekisi, sen jälkikasvu kuolisi ennen lisääntymisikää.  Tuo biologiaan ripustautuminen aina kun haluaa perustella jotain omaa itsekästä mielihalua on todella yksisilmäistä ja heikkoa.

Tasoteoria mies halusi puhua nisäkkäistä, mutta edes apinoiden keskuudessa alfan määritelmä ei ole se, että hän parittelee mahdollisimman monen naaraan kanssa. Alfan tulee paritella eniten (toistuvasti) korkea-arvoisten naaraiden kanssa, kun taas alempiarvoiset urokset pyrkivät parittelemaan salaa ja alfan huomaamatta kenen tahansa kanssa. Täällä markkinoidaan biologian varjolla aivan vääränlaista kuvaa alfasta. Korkea-arvoinen uros suosii korkea-arvoisia naaraita, koska nämä tuottavat hyvien äitiominaisuuksiensa ja korkean asemansa vuoksi laumalle uusia korkea-arvoisia jäseniä. Alempiarvoiset urokset ottavat kenet vain saavat.

Toki apinoiden parittelustrategiaa ei voi suoraan ihmisiin soveltaa. Mutta jos esiinnytään biologian asiantuntijoina, soisi olevan sitten myös perillä ihmisapinaa lähinnä olevien lajien käyttäytymisestä.

Tässä näkee taas hyvin miten naiset takertuvat yksityiskohtiin eivätkä näe metsää puilta. Takerrutaan toisarvoisiin seikkoihin jos ne vain auttavat säilyttämään omat kasvot.

Kyllä ne alfa-apinatkin pyrkivät parittelemaan mahdollisimman monen KORKEA-ARVOISEN naaraan kanssa ja mahdollisimman usein. Helpottiko nyt. Emme kaikki voi olla biologian tohtoreita, joten eiköhän siirrytä eteenpäin. En minäkään jaksaisi koko ajan huomauttaa naisten logiikkavirheistä vaikka looginen päättely on tärkeä osa omaa alaani.

Niin muuten, tasoteoriamies on yhdyssana. :)

Kukahan tuossa yksityiskohtiin takertui.

Tarkoitus oli viitata siihen, että olla alfa apinamaailmassa tarkoittaa ihan muuta kuin tässä keskustelussa väitetään. Olla alfa on kykyä panna lauman etu itsensä edelle, mikä on apinoiden keskuudessa harvinaista. Tasoteoriamiehet kuvaavat alfana sigmaa, joka voi nousta lauman johtajaksi tilapäisesti poikkeustilanteessa. Korkea-arvoisia naaraita ei laumassa ole monta ja he eivät ole nuoria yksilöitä (nuoret korkea-arvoisiksi kasvavat naaraat ovat johtajauroksen jälkeläisiä). Alfat ovat vanhempia, eivät nuoria yksilöitä, erityisesti naaraat. Heillä on tärkeitä tietoja ja taitoja, jotka liittyvät esimerkiksi ruuan hankintaan. 

Ihmisen ja apinan vertaaminen toisiinsa pariutumisstrategioissa ei ole kovin hedelmällistä, koska ihmisen seksuaalisuus poikkeaa apinasta niin paljon. Apinoiden kyky itsereflektioon on esimerkiksi varsin pieni, vaikka ne tunnistavatkin itsensä peilistä ja tuntevat tunteita kuten kiintymystä. Ne eivät kuitenkaan murehdi sitä, etteivät saa haluamaansa kumppania tai eivät saa kumppania lainkaan. Ihmiselle tuollaiset asiat voivat aiheuttaa suurta kärsimystä.

Apinat eivät mene naimisiin eivätkä yliopistoon myöskään.

Silti apinat voi aina kätevästi tempaista selitykseksi, kun mies haluaa sikailla. ”Se on biologiaa, ei sille voi mitään.” Mutta naisten toki pitää minin eri keinoin taistella biologiaansa vastaan.

Jos viittaat sikailulla siihen, että mies paneskelee ympäriinsä ja levittää siementään niin kuin tuolla aiemmin väitettiin olevan ideaali biologiaan perustuva malli niin sellaista ei ainakaan tieteen näkökulmasta ole olemassa). Evoluutiopsykologian mallinnukset eivät ole kovin uskottavia, kun esimerkit eläinmaailmasta otetaan mielivaltaisesti koppakuoriaisista leijoniin riippuen siitä, mitä halutaan todistaa. Ihmisapinan lisääntymisstrategioita on vaikea tutkia, koska eri kulttuurien välillä on niin paljon vaihtelua siinä, miten sukupuolten väliset suhteet on järjestetty ja millaisia preferenssejä löytyy. 

Kaikenlaista voi hämmentää ja sekoittaa, mutta sukupuolten biologiset tekijät vaikuttaa pariutumiseen nyt ja aina hyvin vahvasti. Naiset hinkuvat laadukkaita siittäjiä, mikä on biologian kannalta hyvin järkevää ja loogista. Jos asia olisi toisin, niin emme nyt kirjoittelisi tässä mitään ja laji olisi sammunut luonnon kilpailussa aikoja sitten. Ja miesten kiimaisuus ajaa oikeastaan koko lajin kehitystä. Kovin jäbä kun pääsee paljon lopulta siittämään ja reippaasti. Jotkut autistit ja aseksuaalit varmaan näpertelesivät innokkaana kävyillä ilman naaraita, mutta valtaosan urosten alitajunnassa parittelu on se luonnon ultimatumpalkinto mitä tavoitella.

Kaikki ihmisten luomat himmelit yksiavoisuudesta sun muista lähinnä vain hidastavat tuon mekanismin toimintaa.

Eikö tässä skenaarioissa unohdeta nyt se pieni yksityiskohta, että se jälkeläinen pitää vielä hoivata ja saada selviämään elossa? Väitätkö nyt tosissaan, että miehen vietti on vain siittää, mutta sitä ei kiinnosta lainkaan pysyykö se jälkeläinen edes hengissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä. 

Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta. 

En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.

Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.

Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)

Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.

Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.

Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.

Onko sulla antaa konkreettista esimerkistä onnettomasta surkimuksesta jolla on niin merkittäviä määriä rahaa, että se on oleellisesti vaikuttanut pariutumiseen?

Niin arvelinkin.

Osuiko ihon alle? Tarkoitin sosiaalisesti kömpelöä minkä on pitänyt turvautua rahaan. Et näemmä ole ikinä kuullut lottovoittajista, palkkatyöläisistä, perijöistä.

Pyysin konkreettisia esimerkkejä enkä nälvintää. Mutta jokaisella kai tasonsa, keskusteluissa ainakin.

Tuontivaimot luulisi olevan tuttu käsite. Ihan tilastoja katsomalla voi nähdä avioliitoissa kasvua erityisesti miesten puolella. Googlettamalla löytyy tilastoa

Pyysin konkreettista esimerkkiä ja aloit luennoida jostain ihan muusta käsitteistöstä. Ei taida olla päiväsi. Tai elämäsi.

Olisiko nuo miehet löytäneet sosiaalisesti kömpelöinä muuten naista? Hyvällä tuurilla ehkä, isolla todennäköisyydellä ei. Sosiaalinen kömpelyys on oikeasti ongelma. Yksilöstä kiinni haluaako sille tehdä mitään vaiko ei.

Mikä sitten mielestäsi olisi konkreettisempi esimerkki? Ilman tilastoa on vaikea todentaa mitään.

Edelleenkään en näe konkreettisia esimerkkejä. Esimerkittömyyttä ei kompensoi kokonaan uuden asian ja siihen liittyvän lisäoletuksen sotkeminen. Nyt sun pitää näyttää MYÖS konkreettinen esimerkki siitä että nuo miehet olisivat SEKÄ sosiaalisesti kömpelöitä ETTÄ erityisen varakkaita.

Joku syy siihen on ettei muuten saa. Monelle köyhemmästä maasta tulevalle riittää elättäjänä toiminen. Olen nähnyt jonkin verran noita miehiä ja jutellut yhdenkin tuonnin kanssa. Sanoi suoraan miehen hoitavan kaikki kulut joka riittää hänelle. Surkutteli oikeastaan vain sitä ettei oikein saa osakseen kukkia, lahjoja tai romantiikkaa.

Osa ei tule saadakseen elatusta vaan yksinkertaisesti päästäkseen pois. Heillä on tiedossa naisen asema länsimaissa ja pyrkivät siihen. Sen takia ärsyttää nämä "hae vaimo"- kommentit koska se on juuri sitä mitä he joutuvat esim Thaimaassa kokemaan ja koittavat paeta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä. 

Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta. 

En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.

Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.

Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)

Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.

Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.

Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.

Onko sulla antaa konkreettista esimerkistä onnettomasta surkimuksesta jolla on niin merkittäviä määriä rahaa, että se on oleellisesti vaikuttanut pariutumiseen?

Niin arvelinkin.

Osuiko ihon alle? Tarkoitin sosiaalisesti kömpelöä minkä on pitänyt turvautua rahaan. Et näemmä ole ikinä kuullut lottovoittajista, palkkatyöläisistä, perijöistä.

Pyysin konkreettisia esimerkkejä enkä nälvintää. Mutta jokaisella kai tasonsa, keskusteluissa ainakin.

Tuontivaimot luulisi olevan tuttu käsite. Ihan tilastoja katsomalla voi nähdä avioliitoissa kasvua erityisesti miesten puolella. Googlettamalla löytyy tilastoa

Pyysin konkreettista esimerkkiä ja aloit luennoida jostain ihan muusta käsitteistöstä. Ei taida olla päiväsi. Tai elämäsi.

Olisiko nuo miehet löytäneet sosiaalisesti kömpelöinä muuten naista? Hyvällä tuurilla ehkä, isolla todennäköisyydellä ei. Sosiaalinen kömpelyys on oikeasti ongelma. Yksilöstä kiinni haluaako sille tehdä mitään vaiko ei.

Mikä sitten mielestäsi olisi konkreettisempi esimerkki? Ilman tilastoa on vaikea todentaa mitään.

Edelleenkään en näe konkreettisia esimerkkejä. Esimerkittömyyttä ei kompensoi kokonaan uuden asian ja siihen liittyvän lisäoletuksen sotkeminen. Nyt sun pitää näyttää MYÖS konkreettinen esimerkki siitä että nuo miehet olisivat SEKÄ sosiaalisesti kömpelöitä ETTÄ erityisen varakkaita.

Joku syy siihen on ettei muuten saa. Monelle köyhemmästä maasta tulevalle riittää elättäjänä toiminen. Olen nähnyt jonkin verran noita miehiä ja jutellut yhdenkin tuonnin kanssa. Sanoi suoraan miehen hoitavan kaikki kulut joka riittää hänelle. Surkutteli oikeastaan vain sitä ettei oikein saa osakseen kukkia, lahjoja tai romantiikkaa.

Uudet spekulatiiviset lisäoletukset eivät kuitenkaan lle konkreettinen esimerkki eivätkä auta lisäämään alkuperäisen väitteen uskottavuutta.

Puhe oli siis alkujaan siitä että onneton surkimus voi rahalla saada puolison. Elintason perässä köyhästä maasta länteen naimisiin pyrkivä nainen on jo lähtökohtaisesti tämän suhteen epäpätevä esimerkki koska siinä oleellista on yhteiskuntien elintasoerot eikä yksilön vauraus. Lisäksi yhteys miehen onnettomaan surkimukseuteen on täysin hypoteettinen oma väitteesi, yleistävä ja ennakkoluuloinen.

Sitten olkoot. Huomaahan tuon täältäkin ja yleisestikin netissä miten paljon tuolla on sosiaalisesti lahjamattomia miehiä. Näillekö pitäisi emäntäkoulun sekä pakkobordellin kautta järjestää naisia?

Raha oikeasti vääristää ja pidän kannastani kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä. 

Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta. 

En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.

Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.

Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)

Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.

Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.

Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.

Onko sulla antaa konkreettista esimerkistä onnettomasta surkimuksesta jolla on niin merkittäviä määriä rahaa, että se on oleellisesti vaikuttanut pariutumiseen?

Niin arvelinkin.

Osuiko ihon alle? Tarkoitin sosiaalisesti kömpelöä minkä on pitänyt turvautua rahaan. Et näemmä ole ikinä kuullut lottovoittajista, palkkatyöläisistä, perijöistä.

Pyysin konkreettisia esimerkkejä enkä nälvintää. Mutta jokaisella kai tasonsa, keskusteluissa ainakin.

Tuontivaimot luulisi olevan tuttu käsite. Ihan tilastoja katsomalla voi nähdä avioliitoissa kasvua erityisesti miesten puolella. Googlettamalla löytyy tilastoa

Pyysin konkreettista esimerkkiä ja aloit luennoida jostain ihan muusta käsitteistöstä. Ei taida olla päiväsi. Tai elämäsi.

Olisiko nuo miehet löytäneet sosiaalisesti kömpelöinä muuten naista? Hyvällä tuurilla ehkä, isolla todennäköisyydellä ei. Sosiaalinen kömpelyys on oikeasti ongelma. Yksilöstä kiinni haluaako sille tehdä mitään vaiko ei.

Mikä sitten mielestäsi olisi konkreettisempi esimerkki? Ilman tilastoa on vaikea todentaa mitään.

Edelleenkään en näe konkreettisia esimerkkejä. Esimerkittömyyttä ei kompensoi kokonaan uuden asian ja siihen liittyvän lisäoletuksen sotkeminen. Nyt sun pitää näyttää MYÖS konkreettinen esimerkki siitä että nuo miehet olisivat SEKÄ sosiaalisesti kömpelöitä ETTÄ erityisen varakkaita.

Joku syy siihen on ettei muuten saa. Monelle köyhemmästä maasta tulevalle riittää elättäjänä toiminen. Olen nähnyt jonkin verran noita miehiä ja jutellut yhdenkin tuonnin kanssa. Sanoi suoraan miehen hoitavan kaikki kulut joka riittää hänelle. Surkutteli oikeastaan vain sitä ettei oikein saa osakseen kukkia, lahjoja tai romantiikkaa.

Osa ei tule saadakseen elatusta vaan yksinkertaisesti päästäkseen pois. Heillä on tiedossa naisen asema länsimaissa ja pyrkivät siihen. Sen takia ärsyttää nämä "hae vaimo"- kommentit koska se on juuri sitä mitä he joutuvat esim Thaimaassa kokemaan ja koittavat paeta.

Oikeisto uhkaa naisten asemaa. Sitäkään oikeutta ei kauan tule olemaan mikäli he pääsee valtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä. 

Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta. 

En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.

Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.

Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)

Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.

Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.

Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.

Onko sulla antaa konkreettista esimerkistä onnettomasta surkimuksesta jolla on niin merkittäviä määriä rahaa, että se on oleellisesti vaikuttanut pariutumiseen?

Niin arvelinkin.

Osuiko ihon alle? Tarkoitin sosiaalisesti kömpelöä minkä on pitänyt turvautua rahaan. Et näemmä ole ikinä kuullut lottovoittajista, palkkatyöläisistä, perijöistä.

Pyysin konkreettisia esimerkkejä enkä nälvintää. Mutta jokaisella kai tasonsa, keskusteluissa ainakin.

Tuontivaimot luulisi olevan tuttu käsite. Ihan tilastoja katsomalla voi nähdä avioliitoissa kasvua erityisesti miesten puolella. Googlettamalla löytyy tilastoa

Pyysin konkreettista esimerkkiä ja aloit luennoida jostain ihan muusta käsitteistöstä. Ei taida olla päiväsi. Tai elämäsi.

Olisiko nuo miehet löytäneet sosiaalisesti kömpelöinä muuten naista? Hyvällä tuurilla ehkä, isolla todennäköisyydellä ei. Sosiaalinen kömpelyys on oikeasti ongelma. Yksilöstä kiinni haluaako sille tehdä mitään vaiko ei.

Mikä sitten mielestäsi olisi konkreettisempi esimerkki? Ilman tilastoa on vaikea todentaa mitään.

Edelleenkään en näe konkreettisia esimerkkejä. Esimerkittömyyttä ei kompensoi kokonaan uuden asian ja siihen liittyvän lisäoletuksen sotkeminen. Nyt sun pitää näyttää MYÖS konkreettinen esimerkki siitä että nuo miehet olisivat SEKÄ sosiaalisesti kömpelöitä ETTÄ erityisen varakkaita.

Joku syy siihen on ettei muuten saa. Monelle köyhemmästä maasta tulevalle riittää elättäjänä toiminen. Olen nähnyt jonkin verran noita miehiä ja jutellut yhdenkin tuonnin kanssa. Sanoi suoraan miehen hoitavan kaikki kulut joka riittää hänelle. Surkutteli oikeastaan vain sitä ettei oikein saa osakseen kukkia, lahjoja tai romantiikkaa.

Uudet spekulatiiviset lisäoletukset eivät kuitenkaan lle konkreettinen esimerkki eivätkä auta lisäämään alkuperäisen väitteen uskottavuutta.

Puhe oli siis alkujaan siitä että onneton surkimus voi rahalla saada puolison. Elintason perässä köyhästä maasta länteen naimisiin pyrkivä nainen on jo lähtökohtaisesti tämän suhteen epäpätevä esimerkki koska siinä oleellista on yhteiskuntien elintasoerot eikä yksilön vauraus. Lisäksi yhteys miehen onnettomaan surkimukseuteen on täysin hypoteettinen oma väitteesi, yleistävä ja ennakkoluuloinen.

Sitten olkoot. Huomaahan tuon täältäkin ja yleisestikin netissä miten paljon tuolla on sosiaalisesti lahjamattomia miehiä. Näillekö pitäisi emäntäkoulun sekä pakkobordellin kautta järjestää naisia?

Raha oikeasti vääristää ja pidän kannastani kiinni.

Saat pitää perusteettomasta kannastasi kiinni. Kunnioitettavaa on myöntää se, että on vain päähänpinttymä ilman perusteita eikä yrittää loputtomalla jaarittelulla peitellä sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä. 

Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta. 

En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.

Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.

Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)

Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.

Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.

Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.

Onko sulla antaa konkreettista esimerkistä onnettomasta surkimuksesta jolla on niin merkittäviä määriä rahaa, että se on oleellisesti vaikuttanut pariutumiseen?

Niin arvelinkin.

Osuiko ihon alle? Tarkoitin sosiaalisesti kömpelöä minkä on pitänyt turvautua rahaan. Et näemmä ole ikinä kuullut lottovoittajista, palkkatyöläisistä, perijöistä.

Pyysin konkreettisia esimerkkejä enkä nälvintää. Mutta jokaisella kai tasonsa, keskusteluissa ainakin.

Tuontivaimot luulisi olevan tuttu käsite. Ihan tilastoja katsomalla voi nähdä avioliitoissa kasvua erityisesti miesten puolella. Googlettamalla löytyy tilastoa

Pyysin konkreettista esimerkkiä ja aloit luennoida jostain ihan muusta käsitteistöstä. Ei taida olla päiväsi. Tai elämäsi.

Olisiko nuo miehet löytäneet sosiaalisesti kömpelöinä muuten naista? Hyvällä tuurilla ehkä, isolla todennäköisyydellä ei. Sosiaalinen kömpelyys on oikeasti ongelma. Yksilöstä kiinni haluaako sille tehdä mitään vaiko ei.

Mikä sitten mielestäsi olisi konkreettisempi esimerkki? Ilman tilastoa on vaikea todentaa mitään.

Edelleenkään en näe konkreettisia esimerkkejä. Esimerkittömyyttä ei kompensoi kokonaan uuden asian ja siihen liittyvän lisäoletuksen sotkeminen. Nyt sun pitää näyttää MYÖS konkreettinen esimerkki siitä että nuo miehet olisivat SEKÄ sosiaalisesti kömpelöitä ETTÄ erityisen varakkaita.

Joku syy siihen on ettei muuten saa. Monelle köyhemmästä maasta tulevalle riittää elättäjänä toiminen. Olen nähnyt jonkin verran noita miehiä ja jutellut yhdenkin tuonnin kanssa. Sanoi suoraan miehen hoitavan kaikki kulut joka riittää hänelle. Surkutteli oikeastaan vain sitä ettei oikein saa osakseen kukkia, lahjoja tai romantiikkaa.

Uudet spekulatiiviset lisäoletukset eivät kuitenkaan lle konkreettinen esimerkki eivätkä auta lisäämään alkuperäisen väitteen uskottavuutta.

Puhe oli siis alkujaan siitä että onneton surkimus voi rahalla saada puolison. Elintason perässä köyhästä maasta länteen naimisiin pyrkivä nainen on jo lähtökohtaisesti tämän suhteen epäpätevä esimerkki koska siinä oleellista on yhteiskuntien elintasoerot eikä yksilön vauraus. Lisäksi yhteys miehen onnettomaan surkimukseuteen on täysin hypoteettinen oma väitteesi, yleistävä ja ennakkoluuloinen.

Sitten olkoot. Huomaahan tuon täältäkin ja yleisestikin netissä miten paljon tuolla on sosiaalisesti lahjamattomia miehiä. Näillekö pitäisi emäntäkoulun sekä pakkobordellin kautta järjestää naisia?

Raha oikeasti vääristää ja pidän kannastani kiinni.

Saat pitää perusteettomasta kannastasi kiinni. Kunnioitettavaa on myöntää se, että on vain päähänpinttymä ilman perusteita eikä yrittää loputtomalla jaarittelulla peitellä sitä.

Kerro oma mielipiteesi mitä noille miehille tapahtuisi, elleivät enää pystyisi ostamaan naisia? Tunnut tietävän paremmin niin haluan kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä. 

Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta. 

En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.

Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.

Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)

Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.

Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.

Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.

Onko sulla antaa konkreettista esimerkistä onnettomasta surkimuksesta jolla on niin merkittäviä määriä rahaa, että se on oleellisesti vaikuttanut pariutumiseen?

Niin arvelinkin.

Osuiko ihon alle? Tarkoitin sosiaalisesti kömpelöä minkä on pitänyt turvautua rahaan. Et näemmä ole ikinä kuullut lottovoittajista, palkkatyöläisistä, perijöistä.

Pyysin konkreettisia esimerkkejä enkä nälvintää. Mutta jokaisella kai tasonsa, keskusteluissa ainakin.

Tuontivaimot luulisi olevan tuttu käsite. Ihan tilastoja katsomalla voi nähdä avioliitoissa kasvua erityisesti miesten puolella. Googlettamalla löytyy tilastoa

Pyysin konkreettista esimerkkiä ja aloit luennoida jostain ihan muusta käsitteistöstä. Ei taida olla päiväsi. Tai elämäsi.

Olisiko nuo miehet löytäneet sosiaalisesti kömpelöinä muuten naista? Hyvällä tuurilla ehkä, isolla todennäköisyydellä ei. Sosiaalinen kömpelyys on oikeasti ongelma. Yksilöstä kiinni haluaako sille tehdä mitään vaiko ei.

Mikä sitten mielestäsi olisi konkreettisempi esimerkki? Ilman tilastoa on vaikea todentaa mitään.

Edelleenkään en näe konkreettisia esimerkkejä. Esimerkittömyyttä ei kompensoi kokonaan uuden asian ja siihen liittyvän lisäoletuksen sotkeminen. Nyt sun pitää näyttää MYÖS konkreettinen esimerkki siitä että nuo miehet olisivat SEKÄ sosiaalisesti kömpelöitä ETTÄ erityisen varakkaita.

Joku syy siihen on ettei muuten saa. Monelle köyhemmästä maasta tulevalle riittää elättäjänä toiminen. Olen nähnyt jonkin verran noita miehiä ja jutellut yhdenkin tuonnin kanssa. Sanoi suoraan miehen hoitavan kaikki kulut joka riittää hänelle. Surkutteli oikeastaan vain sitä ettei oikein saa osakseen kukkia, lahjoja tai romantiikkaa.

Uudet spekulatiiviset lisäoletukset eivät kuitenkaan lle konkreettinen esimerkki eivätkä auta lisäämään alkuperäisen väitteen uskottavuutta.

Puhe oli siis alkujaan siitä että onneton surkimus voi rahalla saada puolison. Elintason perässä köyhästä maasta länteen naimisiin pyrkivä nainen on jo lähtökohtaisesti tämän suhteen epäpätevä esimerkki koska siinä oleellista on yhteiskuntien elintasoerot eikä yksilön vauraus. Lisäksi yhteys miehen onnettomaan surkimukseuteen on täysin hypoteettinen oma väitteesi, yleistävä ja ennakkoluuloinen.

Sitten olkoot. Huomaahan tuon täältäkin ja yleisestikin netissä miten paljon tuolla on sosiaalisesti lahjamattomia miehiä. Näillekö pitäisi emäntäkoulun sekä pakkobordellin kautta järjestää naisia?

Raha oikeasti vääristää ja pidän kannastani kiinni.

Saat pitää perusteettomasta kannastasi kiinni. Kunnioitettavaa on myöntää se, että on vain päähänpinttymä ilman perusteita eikä yrittää loputtomalla jaarittelulla peitellä sitä.

Kerro oma mielipiteesi mitä noille miehille tapahtuisi, elleivät enää pystyisi ostamaan naisia? Tunnut tietävän paremmin niin haluan kuulla.

Miksi heille pitäisi tapahtua mitään. Eikö se ole jo tarpeeksi monta kertaa todettu että aina on ollut ja aina tulee olemaan ihmisiä jotka jää ilman suhdetta eikä sille mitään voi.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä. 

Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta. 

En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.

Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.

Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)

Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.

Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.

Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.

Onko sulla antaa konkreettista esimerkistä onnettomasta surkimuksesta jolla on niin merkittäviä määriä rahaa, että se on oleellisesti vaikuttanut pariutumiseen?

Niin arvelinkin.

Osuiko ihon alle? Tarkoitin sosiaalisesti kömpelöä minkä on pitänyt turvautua rahaan. Et näemmä ole ikinä kuullut lottovoittajista, palkkatyöläisistä, perijöistä.

Pyysin konkreettisia esimerkkejä enkä nälvintää. Mutta jokaisella kai tasonsa, keskusteluissa ainakin.

Tuontivaimot luulisi olevan tuttu käsite. Ihan tilastoja katsomalla voi nähdä avioliitoissa kasvua erityisesti miesten puolella. Googlettamalla löytyy tilastoa

Pyysin konkreettista esimerkkiä ja aloit luennoida jostain ihan muusta käsitteistöstä. Ei taida olla päiväsi. Tai elämäsi.

Olisiko nuo miehet löytäneet sosiaalisesti kömpelöinä muuten naista? Hyvällä tuurilla ehkä, isolla todennäköisyydellä ei. Sosiaalinen kömpelyys on oikeasti ongelma. Yksilöstä kiinni haluaako sille tehdä mitään vaiko ei.

Mikä sitten mielestäsi olisi konkreettisempi esimerkki? Ilman tilastoa on vaikea todentaa mitään.

Edelleenkään en näe konkreettisia esimerkkejä. Esimerkittömyyttä ei kompensoi kokonaan uuden asian ja siihen liittyvän lisäoletuksen sotkeminen. Nyt sun pitää näyttää MYÖS konkreettinen esimerkki siitä että nuo miehet olisivat SEKÄ sosiaalisesti kömpelöitä ETTÄ erityisen varakkaita.

Joku syy siihen on ettei muuten saa. Monelle köyhemmästä maasta tulevalle riittää elättäjänä toiminen. Olen nähnyt jonkin verran noita miehiä ja jutellut yhdenkin tuonnin kanssa. Sanoi suoraan miehen hoitavan kaikki kulut joka riittää hänelle. Surkutteli oikeastaan vain sitä ettei oikein saa osakseen kukkia, lahjoja tai romantiikkaa.

Uudet spekulatiiviset lisäoletukset eivät kuitenkaan lle konkreettinen esimerkki eivätkä auta lisäämään alkuperäisen väitteen uskottavuutta.

Puhe oli siis alkujaan siitä että onneton surkimus voi rahalla saada puolison. Elintason perässä köyhästä maasta länteen naimisiin pyrkivä nainen on jo lähtökohtaisesti tämän suhteen epäpätevä esimerkki koska siinä oleellista on yhteiskuntien elintasoerot eikä yksilön vauraus. Lisäksi yhteys miehen onnettomaan surkimukseuteen on täysin hypoteettinen oma väitteesi, yleistävä ja ennakkoluuloinen.

Sitten olkoot. Huomaahan tuon täältäkin ja yleisestikin netissä miten paljon tuolla on sosiaalisesti lahjamattomia miehiä. Näillekö pitäisi emäntäkoulun sekä pakkobordellin kautta järjestää naisia?

Raha oikeasti vääristää ja pidän kannastani kiinni.

Saat pitää perusteettomasta kannastasi kiinni. Kunnioitettavaa on myöntää se, että on vain päähänpinttymä ilman perusteita eikä yrittää loputtomalla jaarittelulla peitellä sitä.

Kerro oma mielipiteesi mitä noille miehille tapahtuisi, elleivät enää pystyisi ostamaan naisia? Tunnut tietävän paremmin niin haluan kuulla.

En ymmärrä mitä yrität. Minun kantani jostain "noista miehistä" ei ole relevantti aiemmin esitetyn väitteen todenmukaisuuden suhteen eikä tuo siihen esimerkkiä. Lisäksi esität edelleen täysin perusteettoman, yleistävän ja väheksyvän väitteen että kyse on "naisten ostamisesta" ja "pystymisestä".  Täysin epämääräistä ja mielikuvituksellista maalailua, ei lainkaan konkretiaa tai faktaa. En ala tanssimaan mielikuvitusjuttujesi tahdissa haamujen kanssa. Kun pyysin konkeettisia esimerkkejä, odotin niitä, enkä jostain toisesta asiasta kehiteltyjä mutujuttuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä. 

Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta. 

En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.

Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.

Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)

Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.

Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.

Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.

Onko sulla antaa konkreettista esimerkistä onnettomasta surkimuksesta jolla on niin merkittäviä määriä rahaa, että se on oleellisesti vaikuttanut pariutumiseen?

Niin arvelinkin.

Osuiko ihon alle? Tarkoitin sosiaalisesti kömpelöä minkä on pitänyt turvautua rahaan. Et näemmä ole ikinä kuullut lottovoittajista, palkkatyöläisistä, perijöistä.

Pyysin konkreettisia esimerkkejä enkä nälvintää. Mutta jokaisella kai tasonsa, keskusteluissa ainakin.

Tuontivaimot luulisi olevan tuttu käsite. Ihan tilastoja katsomalla voi nähdä avioliitoissa kasvua erityisesti miesten puolella. Googlettamalla löytyy tilastoa

Pyysin konkreettista esimerkkiä ja aloit luennoida jostain ihan muusta käsitteistöstä. Ei taida olla päiväsi. Tai elämäsi.

Olisiko nuo miehet löytäneet sosiaalisesti kömpelöinä muuten naista? Hyvällä tuurilla ehkä, isolla todennäköisyydellä ei. Sosiaalinen kömpelyys on oikeasti ongelma. Yksilöstä kiinni haluaako sille tehdä mitään vaiko ei.

Mikä sitten mielestäsi olisi konkreettisempi esimerkki? Ilman tilastoa on vaikea todentaa mitään.

Edelleenkään en näe konkreettisia esimerkkejä. Esimerkittömyyttä ei kompensoi kokonaan uuden asian ja siihen liittyvän lisäoletuksen sotkeminen. Nyt sun pitää näyttää MYÖS konkreettinen esimerkki siitä että nuo miehet olisivat SEKÄ sosiaalisesti kömpelöitä ETTÄ erityisen varakkaita.

Joku syy siihen on ettei muuten saa. Monelle köyhemmästä maasta tulevalle riittää elättäjänä toiminen. Olen nähnyt jonkin verran noita miehiä ja jutellut yhdenkin tuonnin kanssa. Sanoi suoraan miehen hoitavan kaikki kulut joka riittää hänelle. Surkutteli oikeastaan vain sitä ettei oikein saa osakseen kukkia, lahjoja tai romantiikkaa.

Uudet spekulatiiviset lisäoletukset eivät kuitenkaan lle konkreettinen esimerkki eivätkä auta lisäämään alkuperäisen väitteen uskottavuutta.

Puhe oli siis alkujaan siitä että onneton surkimus voi rahalla saada puolison. Elintason perässä köyhästä maasta länteen naimisiin pyrkivä nainen on jo lähtökohtaisesti tämän suhteen epäpätevä esimerkki koska siinä oleellista on yhteiskuntien elintasoerot eikä yksilön vauraus. Lisäksi yhteys miehen onnettomaan surkimukseuteen on täysin hypoteettinen oma väitteesi, yleistävä ja ennakkoluuloinen.

Sitten olkoot. Huomaahan tuon täältäkin ja yleisestikin netissä miten paljon tuolla on sosiaalisesti lahjamattomia miehiä. Näillekö pitäisi emäntäkoulun sekä pakkobordellin kautta järjestää naisia?

Raha oikeasti vääristää ja pidän kannastani kiinni.

Saat pitää perusteettomasta kannastasi kiinni. Kunnioitettavaa on myöntää se, että on vain päähänpinttymä ilman perusteita eikä yrittää loputtomalla jaarittelulla peitellä sitä.

Kerro oma mielipiteesi mitä noille miehille tapahtuisi, elleivät enää pystyisi ostamaan naisia? Tunnut tietävän paremmin niin haluan kuulla.

Miksi heille pitäisi tapahtua mitään. Eikö se ole jo tarpeeksi monta kertaa todettu että aina on ollut ja aina tulee olemaan ihmisiä jotka jää ilman suhdetta eikä sille mitään voi.

Eri

Mun pointti oli just tässä. Ilman rahaa eivät olisi päässeet puusta pidemmälle. Noniin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jauhot on mennyt suuhun teoreetikoilla, jotka eivät kykene selittämään, miten reilu puolet nuorista seukkailee ja sekstailee keskenään jo 15-17-vuoden iästä (ja tästä on ihan faktaa olemassa, katso Finsex) iloisen tietämättöminä siitä, että 90% tytöistä pitäisi tavoitella 10%:n poikaparhaimmistoa ja 90%:n pojista pitäisi kärvistellä puutteessa.

Selitäpä nyt sinä tämä, kun olet saanut kakisteluta jauhot suustasi.

murusia putoaa reunalle?

Ei se että naiset mieluiten panevat tiettyjä kundeja sano että loput olisi ilman ketään.

Kymmenen miestä, kymmenen naista

Yksi mies on nainut jokaista naista

loput miehet yhtä.

Kuka on seksuaalisesti menestynein ja halutuin mies?

Niin mikä tässä oli se ongelma? Kaikille miehille riitti kuitenkin yksi nainen, yksi mies vaan sai useampaa naista. Olisiko kaikkien kymmnen naisen ja kymmnen miehen pitänyt muhinoida keskenään ristiin, että kaikilla olisi ollut yhtä paljon? Onko ongelma siis se, että yksi mies on naisten mielestä muita parempi, ja siksi saa enemmän? 

Sitten yleinen kysymys:

Haluaisin myös oikeasti tietää, miten "alfa" määritellään, kuten tässä ketjussa aiemminkin kysyttiin, jos kerta kyse ei ole siitä että, kuka saa eniten? Tunnen aika vähän miehiä jotka ei oikeasti koskaan saa halutessaan. Niitäkin harvoja jotka tunnen, yhdistää se yksi ominaisuus että he ovat sosiaalisesti melko taitamattomia (esimerkiksi eivät osaa keskustella naisen kanssa lainkaan, kuvittelevat että kun nainen hymyilee se on suunnilleen kutsu käydä iholle) ja siitä syystä aika katkeria, mikä näkyy käytöksessä naisia kohtaan.

ei ongelmaa

todettiin vain että yksi mies oli haluttavampi kuin muut 9

Sitäkö ei saa ääneen sanoa?

Sitäkö ei saa miettiä miksi ko. mies oli haluttavampi?

Saa sen toki ääneen sanoa ja saa sitä miettiä. En vain usko että tällaisen hypoteettisen todellisuuden pohdiskelu johtaa kovin hedelmälliseen lopputulokseen.

Voi kun ainostaan tuo esimerkki on hypoteettinen. Ilmiönä se on läsnä 24/7

Entä sitten? Miksi ne 9/10 miehestä keskittyvät siihen kymmenenteen eivätkä itseensä?

kerroin asiasta, en valittanut ongelmaa.

vastaus jälleekn kerran: ei siinä mitään. 

Niiden 9 miehen kannattaisi ajatella kuten MGTOW ja jättää naiset omaan arvoonsa, kisailemaan siitä yhdestä. Silti ne reppanat nykyään ovat mielellään se viimeinen vaihtoehto johon nainen palaa kun hauskanpito loppuu. Nyt naiset ovat vain onnistuneet myymään sen siten, että parisuhde olisi myös miehille se suurin palkinto ja hauskanpito on suurimmalle osalle miehistä aivan tarpeeton välivaihe ennen ihanaa vauva- & remonttiarkea

”ei ongelmaa

todettiin vain että yksi mies oli haluttavampi kuin muut 9

Sitäkö ei saa ääneen sanoa?

Sitäkö ei saa miettiä miksi ko. mies oli  haluttavampi?”

Mitä noista yllämainituista vastauksessasi ajattelit tekeväsi: toteavasi, että yksi mies on haluttavampi, vai miettiväsi, miksi ko. mies on haluttavampi - vaiko kenties erittäväsi ratkaisua (asiaan, joka ei ole ongelma)?

eikös sitä kykene ensin tekemään "toteamisen" ja sen jälkeen "miettimisen eli analysoinnin" ?

Ratkaisun mukaan vääntäminen oli jälleen kerran ihan sinun olkiukkojasi. Mikä v**tu siinä on niin vaikeaa olla lisäämättä omia miesvihafantaisoitaan näihin ketjuihin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä. 

Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta. 

En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.

Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.

Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)

Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.

Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.

Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.

Onko sulla antaa konkreettista esimerkistä onnettomasta surkimuksesta jolla on niin merkittäviä määriä rahaa, että se on oleellisesti vaikuttanut pariutumiseen?

Niin arvelinkin.

Osuiko ihon alle? Tarkoitin sosiaalisesti kömpelöä minkä on pitänyt turvautua rahaan. Et näemmä ole ikinä kuullut lottovoittajista, palkkatyöläisistä, perijöistä.

Pyysin konkreettisia esimerkkejä enkä nälvintää. Mutta jokaisella kai tasonsa, keskusteluissa ainakin.

Tuontivaimot luulisi olevan tuttu käsite. Ihan tilastoja katsomalla voi nähdä avioliitoissa kasvua erityisesti miesten puolella. Googlettamalla löytyy tilastoa

Pyysin konkreettista esimerkkiä ja aloit luennoida jostain ihan muusta käsitteistöstä. Ei taida olla päiväsi. Tai elämäsi.

Olisiko nuo miehet löytäneet sosiaalisesti kömpelöinä muuten naista? Hyvällä tuurilla ehkä, isolla todennäköisyydellä ei. Sosiaalinen kömpelyys on oikeasti ongelma. Yksilöstä kiinni haluaako sille tehdä mitään vaiko ei.

Mikä sitten mielestäsi olisi konkreettisempi esimerkki? Ilman tilastoa on vaikea todentaa mitään.

Edelleenkään en näe konkreettisia esimerkkejä. Esimerkittömyyttä ei kompensoi kokonaan uuden asian ja siihen liittyvän lisäoletuksen sotkeminen. Nyt sun pitää näyttää MYÖS konkreettinen esimerkki siitä että nuo miehet olisivat SEKÄ sosiaalisesti kömpelöitä ETTÄ erityisen varakkaita.

Joku syy siihen on ettei muuten saa. Monelle köyhemmästä maasta tulevalle riittää elättäjänä toiminen. Olen nähnyt jonkin verran noita miehiä ja jutellut yhdenkin tuonnin kanssa. Sanoi suoraan miehen hoitavan kaikki kulut joka riittää hänelle. Surkutteli oikeastaan vain sitä ettei oikein saa osakseen kukkia, lahjoja tai romantiikkaa.

Uudet spekulatiiviset lisäoletukset eivät kuitenkaan lle konkreettinen esimerkki eivätkä auta lisäämään alkuperäisen väitteen uskottavuutta.

Puhe oli siis alkujaan siitä että onneton surkimus voi rahalla saada puolison. Elintason perässä köyhästä maasta länteen naimisiin pyrkivä nainen on jo lähtökohtaisesti tämän suhteen epäpätevä esimerkki koska siinä oleellista on yhteiskuntien elintasoerot eikä yksilön vauraus. Lisäksi yhteys miehen onnettomaan surkimukseuteen on täysin hypoteettinen oma väitteesi, yleistävä ja ennakkoluuloinen.

Sitten olkoot. Huomaahan tuon täältäkin ja yleisestikin netissä miten paljon tuolla on sosiaalisesti lahjamattomia miehiä. Näillekö pitäisi emäntäkoulun sekä pakkobordellin kautta järjestää naisia?

Raha oikeasti vääristää ja pidän kannastani kiinni.

Saat pitää perusteettomasta kannastasi kiinni. Kunnioitettavaa on myöntää se, että on vain päähänpinttymä ilman perusteita eikä yrittää loputtomalla jaarittelulla peitellä sitä.

Kerro oma mielipiteesi mitä noille miehille tapahtuisi, elleivät enää pystyisi ostamaan naisia? Tunnut tietävän paremmin niin haluan kuulla.

En ymmärrä mitä yrität. Minun kantani jostain "noista miehistä" ei ole relevantti aiemmin esitetyn väitteen todenmukaisuuden suhteen eikä tuo siihen esimerkkiä. Lisäksi esität edelleen täysin perusteettoman, yleistävän ja väheksyvän väitteen että kyse on "naisten ostamisesta" ja "pystymisestä".  Täysin epämääräistä ja mielikuvituksellista maalailua, ei lainkaan konkretiaa tai faktaa. En ala tanssimaan mielikuvitusjuttujesi tahdissa haamujen kanssa. Kun pyysin konkeettisia esimerkkejä, odotin niitä, enkä jostain toisesta asiasta kehiteltyjä mutujuttuja.

Voin antaa oman esimerkin. Miten ihan liian moni ohitti Tinderissä bioboksissa luetun maininnan: olen 50% venäläinen nainen. Odotan romanttista miestä ❤️

Mitä sain? Hiljaisia, vihaisen oloisia, vailla lahjoja ja kukkia saapuvia miehiä. Ainoastaan yksi oli lukenut mun kirjoittaman tekstin. En ruvennut käymään läpi seuraavaa kymmentä miestä josko joku muukin kuin pelkästään yksi olisi lukenut bio:n.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä. 

Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta. 

En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.

Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.

Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)

Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.

Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.

Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.

Onko sulla antaa konkreettista esimerkistä onnettomasta surkimuksesta jolla on niin merkittäviä määriä rahaa, että se on oleellisesti vaikuttanut pariutumiseen?

Niin arvelinkin.

Osuiko ihon alle? Tarkoitin sosiaalisesti kömpelöä minkä on pitänyt turvautua rahaan. Et näemmä ole ikinä kuullut lottovoittajista, palkkatyöläisistä, perijöistä.

Pyysin konkreettisia esimerkkejä enkä nälvintää. Mutta jokaisella kai tasonsa, keskusteluissa ainakin.

Tuontivaimot luulisi olevan tuttu käsite. Ihan tilastoja katsomalla voi nähdä avioliitoissa kasvua erityisesti miesten puolella. Googlettamalla löytyy tilastoa

Pyysin konkreettista esimerkkiä ja aloit luennoida jostain ihan muusta käsitteistöstä. Ei taida olla päiväsi. Tai elämäsi.

Olisiko nuo miehet löytäneet sosiaalisesti kömpelöinä muuten naista? Hyvällä tuurilla ehkä, isolla todennäköisyydellä ei. Sosiaalinen kömpelyys on oikeasti ongelma. Yksilöstä kiinni haluaako sille tehdä mitään vaiko ei.

Mikä sitten mielestäsi olisi konkreettisempi esimerkki? Ilman tilastoa on vaikea todentaa mitään.

Edelleenkään en näe konkreettisia esimerkkejä. Esimerkittömyyttä ei kompensoi kokonaan uuden asian ja siihen liittyvän lisäoletuksen sotkeminen. Nyt sun pitää näyttää MYÖS konkreettinen esimerkki siitä että nuo miehet olisivat SEKÄ sosiaalisesti kömpelöitä ETTÄ erityisen varakkaita.

Joku syy siihen on ettei muuten saa. Monelle köyhemmästä maasta tulevalle riittää elättäjänä toiminen. Olen nähnyt jonkin verran noita miehiä ja jutellut yhdenkin tuonnin kanssa. Sanoi suoraan miehen hoitavan kaikki kulut joka riittää hänelle. Surkutteli oikeastaan vain sitä ettei oikein saa osakseen kukkia, lahjoja tai romantiikkaa.

Uudet spekulatiiviset lisäoletukset eivät kuitenkaan lle konkreettinen esimerkki eivätkä auta lisäämään alkuperäisen väitteen uskottavuutta.

Puhe oli siis alkujaan siitä että onneton surkimus voi rahalla saada puolison. Elintason perässä köyhästä maasta länteen naimisiin pyrkivä nainen on jo lähtökohtaisesti tämän suhteen epäpätevä esimerkki koska siinä oleellista on yhteiskuntien elintasoerot eikä yksilön vauraus. Lisäksi yhteys miehen onnettomaan surkimukseuteen on täysin hypoteettinen oma väitteesi, yleistävä ja ennakkoluuloinen.

Sitten olkoot. Huomaahan tuon täältäkin ja yleisestikin netissä miten paljon tuolla on sosiaalisesti lahjamattomia miehiä. Näillekö pitäisi emäntäkoulun sekä pakkobordellin kautta järjestää naisia?

Raha oikeasti vääristää ja pidän kannastani kiinni.

Saat pitää perusteettomasta kannastasi kiinni. Kunnioitettavaa on myöntää se, että on vain päähänpinttymä ilman perusteita eikä yrittää loputtomalla jaarittelulla peitellä sitä.

Kerro oma mielipiteesi mitä noille miehille tapahtuisi, elleivät enää pystyisi ostamaan naisia? Tunnut tietävän paremmin niin haluan kuulla.

Miksi heille pitäisi tapahtua mitään. Eikö se ole jo tarpeeksi monta kertaa todettu että aina on ollut ja aina tulee olemaan ihmisiä jotka jää ilman suhdetta eikä sille mitään voi.

Eri

Mun pointti oli just tässä. Ilman rahaa eivät olisi päässeet puusta pidemmälle. Noniin.

En ymmärrä. Miten he pääsivät pidemmälle rahalla? Nämä mielikuvitusmiehet joista et sen tarkemmin kerro mitään.

En tiedä miksi yritän kun edelleenkään ei saanut mitään irtoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä. 

Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta. 

En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.

Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.

Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)

Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.

Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.

Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.

Onko sulla antaa konkreettista esimerkistä onnettomasta surkimuksesta jolla on niin merkittäviä määriä rahaa, että se on oleellisesti vaikuttanut pariutumiseen?

Niin arvelinkin.

Osuiko ihon alle? Tarkoitin sosiaalisesti kömpelöä minkä on pitänyt turvautua rahaan. Et näemmä ole ikinä kuullut lottovoittajista, palkkatyöläisistä, perijöistä.

Pyysin konkreettisia esimerkkejä enkä nälvintää. Mutta jokaisella kai tasonsa, keskusteluissa ainakin.

Tuontivaimot luulisi olevan tuttu käsite. Ihan tilastoja katsomalla voi nähdä avioliitoissa kasvua erityisesti miesten puolella. Googlettamalla löytyy tilastoa

Pyysin konkreettista esimerkkiä ja aloit luennoida jostain ihan muusta käsitteistöstä. Ei taida olla päiväsi. Tai elämäsi.

Olisiko nuo miehet löytäneet sosiaalisesti kömpelöinä muuten naista? Hyvällä tuurilla ehkä, isolla todennäköisyydellä ei. Sosiaalinen kömpelyys on oikeasti ongelma. Yksilöstä kiinni haluaako sille tehdä mitään vaiko ei.

Mikä sitten mielestäsi olisi konkreettisempi esimerkki? Ilman tilastoa on vaikea todentaa mitään.

Edelleenkään en näe konkreettisia esimerkkejä. Esimerkittömyyttä ei kompensoi kokonaan uuden asian ja siihen liittyvän lisäoletuksen sotkeminen. Nyt sun pitää näyttää MYÖS konkreettinen esimerkki siitä että nuo miehet olisivat SEKÄ sosiaalisesti kömpelöitä ETTÄ erityisen varakkaita.

Joku syy siihen on ettei muuten saa. Monelle köyhemmästä maasta tulevalle riittää elättäjänä toiminen. Olen nähnyt jonkin verran noita miehiä ja jutellut yhdenkin tuonnin kanssa. Sanoi suoraan miehen hoitavan kaikki kulut joka riittää hänelle. Surkutteli oikeastaan vain sitä ettei oikein saa osakseen kukkia, lahjoja tai romantiikkaa.

Uudet spekulatiiviset lisäoletukset eivät kuitenkaan lle konkreettinen esimerkki eivätkä auta lisäämään alkuperäisen väitteen uskottavuutta.

Puhe oli siis alkujaan siitä että onneton surkimus voi rahalla saada puolison. Elintason perässä köyhästä maasta länteen naimisiin pyrkivä nainen on jo lähtökohtaisesti tämän suhteen epäpätevä esimerkki koska siinä oleellista on yhteiskuntien elintasoerot eikä yksilön vauraus. Lisäksi yhteys miehen onnettomaan surkimukseuteen on täysin hypoteettinen oma väitteesi, yleistävä ja ennakkoluuloinen.

Sitten olkoot. Huomaahan tuon täältäkin ja yleisestikin netissä miten paljon tuolla on sosiaalisesti lahjamattomia miehiä. Näillekö pitäisi emäntäkoulun sekä pakkobordellin kautta järjestää naisia?

Raha oikeasti vääristää ja pidän kannastani kiinni.

Saat pitää perusteettomasta kannastasi kiinni. Kunnioitettavaa on myöntää se, että on vain päähänpinttymä ilman perusteita eikä yrittää loputtomalla jaarittelulla peitellä sitä.

Kerro oma mielipiteesi mitä noille miehille tapahtuisi, elleivät enää pystyisi ostamaan naisia? Tunnut tietävän paremmin niin haluan kuulla.

Miksi heille pitäisi tapahtua mitään. Eikö se ole jo tarpeeksi monta kertaa todettu että aina on ollut ja aina tulee olemaan ihmisiä jotka jää ilman suhdetta eikä sille mitään voi.

Eri

Mun pointti oli just tässä. Ilman rahaa eivät olisi päässeet puusta pidemmälle. Noniin.

Edelleenkään ei ole ensimmäistäkään konkreettista esimerkkiä tai muuta dataa tästä. Sinä vain oletat niin. Oletus ei käy oletuksen perusteluksi. 

T. Se alkuperäinen vastaaja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän kyllä miksi ihmisten pariutumisstrategiat ovat kiinnostavia, ei tässä ketjussa suotta ole yli tuhatta viestiä ja itsekin luin osan viesteistä. 

Ne asiat, joissa yhteys muihin eläinlajeihin vaikuttaa kiistattomalta ovat ulkonäön merkitys houkuttelevuudessa ja asema hierarkiassa. Sen jälkeen onkin jo vaikeampi löytää yleispäteviä ja yksilöstä lähteviä selitysmalleja ja pitäisi mielestäni turvautua populaatioon ja ympäristötekijöihin liittyviin malleihin. Miehiä esimerkiksi syntyy enemmän kuin naisia. Synnytykseen puolestaan kuolee paljon naisia. Siitä huolimatta joissakin kulttuureissa abortoidaan naispuolisia sikiöitä, mikä vääristää lopputulosta. 

En usko, että ihmisapinan lisääntymisstrategioihin koskaan saadaan yleispätevää mallinnusta, vaan ne jäävät (kuten ovat jo jääneet) enemmän ko. historian ajanjakson kuvauksiksi eli heijastelevat sen ajan tieteen paradigmaa ja yleisiä arvostuksia sukupuolielämään liittyen.

Luonnossa pääsee lisääntymään lajista riippuen korein soidintanssija, koreimman pesäntekijä, vahvin taistelija tai isoimmat sarvet omaava.

Joskus myös se joka haisee eniten/kauimmas tai jolla on tarkin hajuaisti. Tai vastaava äänisignaalein. Tai monin muin perustein. Kaikissa tapauksissa silti vain siihen joukkoon rajautuen, joka sattuu olemaan ajassa ja paikassa tuurilla kohdillaan. Joskus kyse on todellisesta kilpakosinnasta mutta melkein aina ei, vaan pariutumaan pääsee yksinkertaisesti se joka sattuu olemaan paikalla ja joissain tapauksissa soidinmenojen perusteellakin se, joka sattuu olemaan paikalla JA jonka toinen soitimella hyväksyy. Useampi ei siis niinkään kilpaile vaan soitimella vaan koetetaan voittaa kumppanin kiinnostus. Soidintanssissa pitää olla viekoitteleva vaikka olisi ainut ehdokas. Tämä on suodatin, jonka perusteella pahiten luuseroituneet peräkammarinpojat eivät pääse pukille vaikka olisivat ainut miespuolinen maailmassa. Naaras jää mieluummin vanhaksi piiaksi kuin jatkaa huonoja geenejä. :)

Palstamiehet ei tajua sitä että pariutumisessakin on karsintaraja. He kuvittelevat että pahnanpohjimmainenkin saisi naisen jos sitä ja tätä. Ei saa. Pakko on kömpiä ulos kämpästä ja hankkia elämä. 150 000 anonyymia viestiä netin keskustelupalstalla ei tätä faktaa muuta miksikään.

Raha hiukan vääristää luonnollista kilpailua. Onneton surkimus saattaa päästä rahan turvin jatkamaan geenejään vaikka luonnossa tällä olisi ollut mitättömät mahdollisuudet. Ei sillä, onhan olemassa varattomia sukulinjoja mistä löytyy ties mitä sairauksia ja siltikin sitä jatketaan.

Tässä vaiheessa voidaankin miettiä lisääntymisen eettisiä puolia joita harva tulee miettineeksi biologisista syistä.

Onko sulla antaa konkreettista esimerkistä onnettomasta surkimuksesta jolla on niin merkittäviä määriä rahaa, että se on oleellisesti vaikuttanut pariutumiseen?

Niin arvelinkin.

Bernie Ecclestone, ikä 89, puolisona brassimalli (toki nyt jo 44).

Olisiko noin ilman 2.3 miljardin omaisuutta? Paha sanoa.