Lue keskustelun säännöt.
Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?
Tähän ketjuun olisi kiva saada vastauksia siihen, mitä on tarkoitus tapahtua, kun nainen ymmärtää, että toiset ovat suositumpia kuin toiset (minkä tosin ihmiset oppivat keskimäärin jo lapsina, mutta ei mennä siihen).
Mikä asia konkreettisesti muuttuu, kun naiset ovat samassa ymmärryksessä kanssanne siitä, että osa miehistä on toisia suositumpia?
Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:
A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.
B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.
Lisäksi toivon tarkennusta sanaan "nainen": tarkoittaako tämä kaikkia aikuisia naisia, vai esimerkiksi jotakin tiettyä osaa naisista, kuten nuoria naisia? Jos ei ole tarkoitus puhua keski-ikäisistä tai vanhoista naisista vaan nuorista, miksi ei puhuta "nuorista naisista"?
Innolla odotan vastauksia.
Kommentit (2682)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jauhot on mennyt suuhun teoreetikoilla, jotka eivät kykene selittämään, miten reilu puolet nuorista seukkailee ja sekstailee keskenään jo 15-17-vuoden iästä (ja tästä on ihan faktaa olemassa, katso Finsex) iloisen tietämättöminä siitä, että 90% tytöistä pitäisi tavoitella 10%:n poikaparhaimmistoa ja 90%:n pojista pitäisi kärvistellä puutteessa.
Selitäpä nyt sinä tämä, kun olet saanut kakisteluta jauhot suustasi.
murusia putoaa reunalle?
Ei se että naiset mieluiten panevat tiettyjä kundeja sano että loput olisi ilman ketään.
Kymmenen miestä, kymmenen naista
Yksi mies on nainut jokaista naista
loput miehet yhtä.
Kuka on seksuaalisesti menestynein ja halutuin mies?
Niin mikä tässä oli se ongelma? Kaikille miehille riitti kuitenkin yksi nainen, yksi mies vaan sai useampaa naista. Olisiko kaikkien kymmnen naisen ja kymmnen miehen pitänyt muhinoida keskenään ristiin, että kaikilla olisi ollut yhtä paljon? Onko ongelma siis se, että yksi mies on naisten mielestä muita parempi, ja siksi saa enemmän?
Sitten yleinen kysymys:
Haluaisin myös oikeasti tietää, miten "alfa" määritellään, kuten tässä ketjussa aiemminkin kysyttiin, jos kerta kyse ei ole siitä että, kuka saa eniten? Tunnen aika vähän miehiä jotka ei oikeasti koskaan saa halutessaan. Niitäkin harvoja jotka tunnen, yhdistää se yksi ominaisuus että he ovat sosiaalisesti melko taitamattomia (esimerkiksi eivät osaa keskustella naisen kanssa lainkaan, kuvittelevat että kun nainen hymyilee se on suunnilleen kutsu käydä iholle) ja siitä syystä aika katkeria, mikä näkyy käytöksessä naisia kohtaan.
ei ongelmaa
todettiin vain että yksi mies oli haluttavampi kuin muut 9
Sitäkö ei saa ääneen sanoa?
Sitäkö ei saa miettiä miksi ko. mies oli haluttavampi?
Saa sen toki ääneen sanoa ja saa sitä miettiä. En vain usko että tällaisen hypoteettisen todellisuuden pohdiskelu johtaa kovin hedelmälliseen lopputulokseen.
Voi kun ainostaan tuo esimerkki on hypoteettinen. Ilmiönä se on läsnä 24/7
Varauksetta en usko. 90% naisista olisi ottanut puolisokseen jonkun muun kuin sen, jonka olisivat halunneet. Kokemukseni mukaan näin ei kuitenkaan ole. En usko, että tästä on edes tilastoa olemassa. 90% naisista odottaisi jotain parempaa? Sopii toki siihen joidenkin miesten narratiiviin, että kaikki naiset pettävät. Kuitenkin ihmiset pariutuvat ja eroavat satunnaisesti, miehet jättävät ja pettävät siinä missä naisetkin, vaihtavat uuteen ja elävät yksin. Eli näyttää siltä, että valinta on todellisuudessa molempien sukupuolten. Ehkä on marginaaliosa miehiä, joille maailma näyttäytyy tällaisena.
et usko?
Puolet avioliitoista päätyy eroon. Siitä voi päätellä jotain.
Ai niin joo, miehet muuttuvat avioliitossa paskoiksi mätisäkeiksi.
Avioliitossa oleminen on aika hanurista jos kumpikaan ei löydä yhteistä säveltä tai toisella ilmenee alkoholiongelmaa.
Mielummin pitäisikin kampanjoida sinkkuuden hyvistä puolista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vastaus # 2 on ihan hyvä vastaus sinällään. Itse lisäisin sen että nuoret miehet ymmärtäisivät kubletin juonen ja raadollisuuden ja sen miten naiset heitä hyväksikäyttää. Osaavat sitten itsekin pelata samoilla säännöillä ja jos jotain orastavaa feminismimielialaa on niin hylkää sen . Naisille tätä ei niinkään nettohyötyjinä ole hyödyllistä kertoa.
Hmm. Tässä ketjussa on kerrottu niiden sääntöjen olevan, että miehen markkina-arvo on sitä, että mies saa seksiä mahdollisimman monilta eri naisilta. Miten naiset tässä nyt sitten kääntyvät raadollisiksi hyväksikäyttäjiksi? Miten nainen on nettohyötyjä systeemissä, jossa hän on vain hyödyke, kertakäyttötavara, sulka hatussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitän tähän väliin taas tyhmän kysymyksen:
Mikä mahdollisimman monissa eri seksipartnereissa on haluttavaa? Miksi joku haluaa siihen pyrkiä? Mitä se antaa?
Naisena, ja tiedän puhuvani nyt nimenomaan oman sukupuoleni edustajana, mahdollisimman monissa eri partnereissa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Yhden yön jutut, FWB:t ja vastaavat ovat tietysti helpotus siinä vaiheessa, kun ei ole vakisuhteessa, mutta seksi niissä kalpenee pahasti parisuhdeseksille. Ensinnäkin parisuhteessa usein löytyy muitakin ehkäisyvaihtoehtoja kuin kondomi, toiseksi vakituisessa parisuhteessa ei ylipäänsä ole vimmattua tautien tai raskauden pelkoa, koska ensimmäinen on yleensä turha huoli ja jälkimmäinen ei välttämättä olisi katastrofi (onneksi ei koskaan ole kuitenkaan ei-toivottua raskautta tapahtunut). Toiseksi, siinä vakituisessa parisuhteessa seksi on paljon parempaa, koska on keskinäinen luottamus siihen, että voi kokeilla ihan mitä vaan turvallisesti. En lähde luettelemaan asioita, koska en halua, että ketju sen takia siirretään seksipalstalle, mutta onhan seksi vakisuhteessa todella paljon huolettomampaa, spontaanimpaa, estottomampaa ja jopa rivompaa kuin jonkun yhden yön nylkyttäjän kanssa!
Miehille määrä vaikuttaisi olevan tärkeämpää kuin laatu - miksi?
Koska miehen, kuten muidenkin nisäkäsurosten, geneettiseen koodin kuuluu oman perimän levittäminen mahdollisimman laajalle. Tämä onnistuu lisääntymällä mahdollisimman monen eri naisen kanssa. Ja se onnistuu luonnollisesti parhaiten parittelemalla mahdollisimman monen eri naisen kanssa.
Naisella koodi on päinvastainen eli lisääntymisessä korostuu laatu määrän sijaan. Jos pitää valita lisääntyminen useasti yhden korkealaatuisen miehen kanssa tai usean vaihtelevan tasoisen kanssa niin nainen valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Tämä siis kärjistettynä. Luonnossahan naaras pyrkii parittelemaan usean korkeatasoisen uroksen kanssa varmistaakseen geenialtaan tehokkaimman parantumisen.
Sen jatkuvan parittelun ohella hedelmällisyyteen vaikuttaa se, kuinka suuri osa jälkeläisistä jää eloon. Ihmislajin jälkeläiset ovat hitaasti kehittyviä ja vaatii erityisen paljon hoivaa ja resursseja erityisesti varhaisten elinvuosien aikana. Sitä varten on kehittynyt sellaiset tunteet, kuten ihastuminen, kiintymys ja rakkaus. Monet miehet pystyvät toki biologisesti lisääntymään ja siittämään loputtomasti uusia jälkeläisiä, mutta jokin sosiaalinen rakenne pitää olla lapsista ja äideistä huolehtimiseen. Joissakin alkuperäisyhteisöissä ei välttämättä ole lainkaan nykyisen kaltaisia monogaamisia suhteita, ja lapsista pidetään huolta kollektiivisesti. Eivät miehet ole mitään parittelukoneita, jotka eivät muodosta kiintymussuhteita jälkeläisiinsä ja naisiin, joiden kanssa parittelee. Määrä ei korvaa miehilläkään laatua, jos suurin osa jälkeläisistä kuolee nälkään ja tauteihin. Siksi moni mies kykenee hyvinkin sitoutumaan monogaamiseen suhteeseen ja huolehtimaan jälkikasvustaan.
Tämä on asia, joka ärsyttää suunnattomasti kun lukee näitä "mies on biologisesti ohjelmoitu panemaan tunteettomasti ympäriinsä" potaskaa. Jos ihan tosissaan alkaa miettimään Homo sapiens-lajin lisääntymistä, niin huomataan, että se poikkeaa aika rajusti esim. jänisten tai porojen lisääntymisestä. Ihmisäiti ei voi jättää vauvaa pusikkoon ja käydä imettämassä kerran päivässä, vaan lapsi kuolisi nälkään tai tulisi petojen syömäksi, sillä vauvat eivät tajua nököttää hiljaa paikallaan kuten jäniksen poikaset. Vauva ei myöskään kävele vasta kuin vuoden ikäisenä, joten ihmisäidin pitää kantaa sitä koko ajan, toisin kuin poroemon. Ilman ylimääräistä jeesaavaa käsiparia tällä ihmisäidillä on aika heikot mahdollisuudet saattaa jälkeläisensä täysi-ikäiseksi. Siksi Homo sapiens-lajin koiraalla on huomattavasti peremmat mahdollisuudet saattaa perimäänsä eteenpäin sillä, että huolehtii jälkeläisistään yhdessä naaraan kanssa.
On paljon muitakin lajeja, joissa koiraalla ei ole mitään "sisäänohjelmoitua tarvetta paritella ympäriinsä". Monet lintulajit pariutuvat iäksi. Vielä useamman lajin koiras osallistuu ainakin poikasten hoitoon tai huolehtii emosta. Ja tämä siksi, että jos se ei niin tekisi, sen jälkikasvu kuolisi ennen lisääntymisikää. Tuo biologiaan ripustautuminen aina kun haluaa perustella jotain omaa itsekästä mielihalua on todella yksisilmäistä ja heikkoa.
Tasoteoria mies halusi puhua nisäkkäistä, mutta edes apinoiden keskuudessa alfan määritelmä ei ole se, että hän parittelee mahdollisimman monen naaraan kanssa. Alfan tulee paritella eniten (toistuvasti) korkea-arvoisten naaraiden kanssa, kun taas alempiarvoiset urokset pyrkivät parittelemaan salaa ja alfan huomaamatta kenen tahansa kanssa. Täällä markkinoidaan biologian varjolla aivan vääränlaista kuvaa alfasta. Korkea-arvoinen uros suosii korkea-arvoisia naaraita, koska nämä tuottavat hyvien äitiominaisuuksiensa ja korkean asemansa vuoksi laumalle uusia korkea-arvoisia jäseniä. Alempiarvoiset urokset ottavat kenet vain saavat.
Toki apinoiden parittelustrategiaa ei voi suoraan ihmisiin soveltaa. Mutta jos esiinnytään biologian asiantuntijoina, soisi olevan sitten myös perillä ihmisapinaa lähinnä olevien lajien käyttäytymisestä.
Tässä näkee taas hyvin miten naiset takertuvat yksityiskohtiin eivätkä näe metsää puilta. Takerrutaan toisarvoisiin seikkoihin jos ne vain auttavat säilyttämään omat kasvot.
Kyllä ne alfa-apinatkin pyrkivät parittelemaan mahdollisimman monen KORKEA-ARVOISEN naaraan kanssa ja mahdollisimman usein. Helpottiko nyt. Emme kaikki voi olla biologian tohtoreita, joten eiköhän siirrytä eteenpäin. En minäkään jaksaisi koko ajan huomauttaa naisten logiikkavirheistä vaikka looginen päättely on tärkeä osa omaa alaani.
Niin muuten, tasoteoriamies on yhdyssana. :)
Kukahan tuossa yksityiskohtiin takertui.
Tarkoitus oli viitata siihen, että olla alfa apinamaailmassa tarkoittaa ihan muuta kuin tässä keskustelussa väitetään. Olla alfa on kykyä panna lauman etu itsensä edelle, mikä on apinoiden keskuudessa harvinaista. Tasoteoriamiehet kuvaavat alfana sigmaa, joka voi nousta lauman johtajaksi tilapäisesti poikkeustilanteessa. Korkea-arvoisia naaraita ei laumassa ole monta ja he eivät ole nuoria yksilöitä (nuoret korkea-arvoisiksi kasvavat naaraat ovat johtajauroksen jälkeläisiä). Alfat ovat vanhempia, eivät nuoria yksilöitä, erityisesti naaraat. Heillä on tärkeitä tietoja ja taitoja, jotka liittyvät esimerkiksi ruuan hankintaan.
Ihmisen ja apinan vertaaminen toisiinsa pariutumisstrategioissa ei ole kovin hedelmällistä, koska ihmisen seksuaalisuus poikkeaa apinasta niin paljon. Apinoiden kyky itsereflektioon on esimerkiksi varsin pieni, vaikka ne tunnistavatkin itsensä peilistä ja tuntevat tunteita kuten kiintymystä. Ne eivät kuitenkaan murehdi sitä, etteivät saa haluamaansa kumppania tai eivät saa kumppania lainkaan. Ihmiselle tuollaiset asiat voivat aiheuttaa suurta kärsimystä.
Apinat eivät mene naimisiin eivätkä yliopistoon myöskään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitän tähän väliin taas tyhmän kysymyksen:
Mikä mahdollisimman monissa eri seksipartnereissa on haluttavaa? Miksi joku haluaa siihen pyrkiä? Mitä se antaa?
Naisena, ja tiedän puhuvani nyt nimenomaan oman sukupuoleni edustajana, mahdollisimman monissa eri partnereissa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Yhden yön jutut, FWB:t ja vastaavat ovat tietysti helpotus siinä vaiheessa, kun ei ole vakisuhteessa, mutta seksi niissä kalpenee pahasti parisuhdeseksille. Ensinnäkin parisuhteessa usein löytyy muitakin ehkäisyvaihtoehtoja kuin kondomi, toiseksi vakituisessa parisuhteessa ei ylipäänsä ole vimmattua tautien tai raskauden pelkoa, koska ensimmäinen on yleensä turha huoli ja jälkimmäinen ei välttämättä olisi katastrofi (onneksi ei koskaan ole kuitenkaan ei-toivottua raskautta tapahtunut). Toiseksi, siinä vakituisessa parisuhteessa seksi on paljon parempaa, koska on keskinäinen luottamus siihen, että voi kokeilla ihan mitä vaan turvallisesti. En lähde luettelemaan asioita, koska en halua, että ketju sen takia siirretään seksipalstalle, mutta onhan seksi vakisuhteessa todella paljon huolettomampaa, spontaanimpaa, estottomampaa ja jopa rivompaa kuin jonkun yhden yön nylkyttäjän kanssa!
Miehille määrä vaikuttaisi olevan tärkeämpää kuin laatu - miksi?
Koska miehen, kuten muidenkin nisäkäsurosten, geneettiseen koodin kuuluu oman perimän levittäminen mahdollisimman laajalle. Tämä onnistuu lisääntymällä mahdollisimman monen eri naisen kanssa. Ja se onnistuu luonnollisesti parhaiten parittelemalla mahdollisimman monen eri naisen kanssa.
Naisella koodi on päinvastainen eli lisääntymisessä korostuu laatu määrän sijaan. Jos pitää valita lisääntyminen useasti yhden korkealaatuisen miehen kanssa tai usean vaihtelevan tasoisen kanssa niin nainen valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Tämä siis kärjistettynä. Luonnossahan naaras pyrkii parittelemaan usean korkeatasoisen uroksen kanssa varmistaakseen geenialtaan tehokkaimman parantumisen.
Sen jatkuvan parittelun ohella hedelmällisyyteen vaikuttaa se, kuinka suuri osa jälkeläisistä jää eloon. Ihmislajin jälkeläiset ovat hitaasti kehittyviä ja vaatii erityisen paljon hoivaa ja resursseja erityisesti varhaisten elinvuosien aikana. Sitä varten on kehittynyt sellaiset tunteet, kuten ihastuminen, kiintymys ja rakkaus. Monet miehet pystyvät toki biologisesti lisääntymään ja siittämään loputtomasti uusia jälkeläisiä, mutta jokin sosiaalinen rakenne pitää olla lapsista ja äideistä huolehtimiseen. Joissakin alkuperäisyhteisöissä ei välttämättä ole lainkaan nykyisen kaltaisia monogaamisia suhteita, ja lapsista pidetään huolta kollektiivisesti. Eivät miehet ole mitään parittelukoneita, jotka eivät muodosta kiintymussuhteita jälkeläisiinsä ja naisiin, joiden kanssa parittelee. Määrä ei korvaa miehilläkään laatua, jos suurin osa jälkeläisistä kuolee nälkään ja tauteihin. Siksi moni mies kykenee hyvinkin sitoutumaan monogaamiseen suhteeseen ja huolehtimaan jälkikasvustaan.
Tämä on asia, joka ärsyttää suunnattomasti kun lukee näitä "mies on biologisesti ohjelmoitu panemaan tunteettomasti ympäriinsä" potaskaa. Jos ihan tosissaan alkaa miettimään Homo sapiens-lajin lisääntymistä, niin huomataan, että se poikkeaa aika rajusti esim. jänisten tai porojen lisääntymisestä. Ihmisäiti ei voi jättää vauvaa pusikkoon ja käydä imettämassä kerran päivässä, vaan lapsi kuolisi nälkään tai tulisi petojen syömäksi, sillä vauvat eivät tajua nököttää hiljaa paikallaan kuten jäniksen poikaset. Vauva ei myöskään kävele vasta kuin vuoden ikäisenä, joten ihmisäidin pitää kantaa sitä koko ajan, toisin kuin poroemon. Ilman ylimääräistä jeesaavaa käsiparia tällä ihmisäidillä on aika heikot mahdollisuudet saattaa jälkeläisensä täysi-ikäiseksi. Siksi Homo sapiens-lajin koiraalla on huomattavasti peremmat mahdollisuudet saattaa perimäänsä eteenpäin sillä, että huolehtii jälkeläisistään yhdessä naaraan kanssa.
On paljon muitakin lajeja, joissa koiraalla ei ole mitään "sisäänohjelmoitua tarvetta paritella ympäriinsä". Monet lintulajit pariutuvat iäksi. Vielä useamman lajin koiras osallistuu ainakin poikasten hoitoon tai huolehtii emosta. Ja tämä siksi, että jos se ei niin tekisi, sen jälkikasvu kuolisi ennen lisääntymisikää. Tuo biologiaan ripustautuminen aina kun haluaa perustella jotain omaa itsekästä mielihalua on todella yksisilmäistä ja heikkoa.
Tasoteoria mies halusi puhua nisäkkäistä, mutta edes apinoiden keskuudessa alfan määritelmä ei ole se, että hän parittelee mahdollisimman monen naaraan kanssa. Alfan tulee paritella eniten (toistuvasti) korkea-arvoisten naaraiden kanssa, kun taas alempiarvoiset urokset pyrkivät parittelemaan salaa ja alfan huomaamatta kenen tahansa kanssa. Täällä markkinoidaan biologian varjolla aivan vääränlaista kuvaa alfasta. Korkea-arvoinen uros suosii korkea-arvoisia naaraita, koska nämä tuottavat hyvien äitiominaisuuksiensa ja korkean asemansa vuoksi laumalle uusia korkea-arvoisia jäseniä. Alempiarvoiset urokset ottavat kenet vain saavat.
Toki apinoiden parittelustrategiaa ei voi suoraan ihmisiin soveltaa. Mutta jos esiinnytään biologian asiantuntijoina, soisi olevan sitten myös perillä ihmisapinaa lähinnä olevien lajien käyttäytymisestä.
Tässä näkee taas hyvin miten naiset takertuvat yksityiskohtiin eivätkä näe metsää puilta. Takerrutaan toisarvoisiin seikkoihin jos ne vain auttavat säilyttämään omat kasvot.
Kyllä ne alfa-apinatkin pyrkivät parittelemaan mahdollisimman monen KORKEA-ARVOISEN naaraan kanssa ja mahdollisimman usein. Helpottiko nyt. Emme kaikki voi olla biologian tohtoreita, joten eiköhän siirrytä eteenpäin. En minäkään jaksaisi koko ajan huomauttaa naisten logiikkavirheistä vaikka looginen päättely on tärkeä osa omaa alaani.
Niin muuten, tasoteoriamies on yhdyssana. :)
Kukahan tuossa yksityiskohtiin takertui.
Tarkoitus oli viitata siihen, että olla alfa apinamaailmassa tarkoittaa ihan muuta kuin tässä keskustelussa väitetään. Olla alfa on kykyä panna lauman etu itsensä edelle, mikä on apinoiden keskuudessa harvinaista. Tasoteoriamiehet kuvaavat alfana sigmaa, joka voi nousta lauman johtajaksi tilapäisesti poikkeustilanteessa. Korkea-arvoisia naaraita ei laumassa ole monta ja he eivät ole nuoria yksilöitä (nuoret korkea-arvoisiksi kasvavat naaraat ovat johtajauroksen jälkeläisiä). Alfat ovat vanhempia, eivät nuoria yksilöitä, erityisesti naaraat. Heillä on tärkeitä tietoja ja taitoja, jotka liittyvät esimerkiksi ruuan hankintaan.
Ihmisen ja apinan vertaaminen toisiinsa pariutumisstrategioissa ei ole kovin hedelmällistä, koska ihmisen seksuaalisuus poikkeaa apinasta niin paljon. Apinoiden kyky itsereflektioon on esimerkiksi varsin pieni, vaikka ne tunnistavatkin itsensä peilistä ja tuntevat tunteita kuten kiintymystä. Ne eivät kuitenkaan murehdi sitä, etteivät saa haluamaansa kumppania tai eivät saa kumppania lainkaan. Ihmiselle tuollaiset asiat voivat aiheuttaa suurta kärsimystä.
Apinat eivät mene naimisiin eivätkä yliopistoon myöskään.
Silti apinat voi aina kätevästi tempaista selitykseksi, kun mies haluaa sikailla. ”Se on biologiaa, ei sille voi mitään.” Mutta naisten toki pitää minin eri keinoin taistella biologiaansa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaltaan tietynlainen tunnekylmyys on voimissaan nykyään. Ajatellaan että kaikki hyvä mitä itsellä on, on ansaittua ja saavutettua. Kaikki itselle haitalliset asiat taas ovat huonoa tuuria ja sattumuksia. Mutta sitten kun puhutaankin muista ihmisistä niin nämä kääntyvät päälaelleen. Muiden huonot asiat ovatkin heidän oma vikansa, heidän huonouttaan ja saamattomuuttaan. Ja muiden hyvät asiat taas tuurilla saatuja onnen kantamoisia.
Jos on tällaiselta pohjalta rakentanut maailmankuvansa, on helppo myös ajatella että kaikki on niinkuin pitääkin ja jokainen saa mitä ansaitsee. Eli jos ei saa niin ei ansaitsekaan. Nämä ihmiset ovat jotenkin viallisia ja huonoja, eivät epäonnekkaita. Tällainen ajattelu on vielä helpompaa jos ajattelee näitä muita ihmisryhmiä inhottavina ja epämiellyttävinä jolloin on helppo niputtaa kaikki omasta mielestä negatiiviset asiat samaksi massaksi. Huonoja yhdessä asiassa, huonoja kaikessa. Hyi.
Siksi puhutaan peräkammarin pojista ja vanhoista piioista. Halutaan mustamaalata ja tehdä tämä ihmisryhmä vastenmieliseksi vain jotta on itsensä helpompi dissata ja melkeinpä vihatakin heitä. Lopputulemana ovat siis surkeutensa ansainneet ja pääsee tuntemaan jonkinlaista paremmuuden tunnettakin.
korjaus: nykyään puhutaan vain peräkammarinpojista. "Vanhapiika" on itsenäinen voimaantunut nainen joka ei tarvitse miestä. Peräkammarinpoika on yksinäisyyttään ulìseva ihmisen varjo joka ansaitsee kohtalonsa koska ei ole riittävän hyvä naisille.
Kaikkien miesten tulisi kehittää itseään täyteen huippuunsa ihan vain naisten takia, jokainen nainen ansaitsee terveen ja hyvän parisuhteen mahdollisimman laadukkaan miehen kanssa. Naisilla on oikeus vaatia vain parasta!
Epäkelvot miehet tulisi tappaa kunnes miehiä et tarvita enää mihinkään (feministien viesti jo 70-luvulla)
Lue tätä palstaa. Vanhatpiiat OVAT itsenäisiä voimaantuneita naisia jotka eivät tarvitse miehiä vaikka sellaista toki monet kaipaavat. Peräkamarinpojat OVAT yksinäisyyttään ulisevia ihmisen varjoja jotka ansaitsevat naisettomuutensa vain ja ainoastaan siksi miten paskasti käyttäytyvät täällä naisia kohtaan. Älä syytä peiliä jos naama on vino.
Niinhän minä kirjoitinkin. Olemme siis samaa mieltä.
ps. unohdit miesten eliminoinnin. Et fanita Valerieta?
Kukaan ei ole edes kuullut tästä sun Valeriesta, mutta kuuluuhan se päivä noinkin tuulimyllyjä vastaan taistellen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaltaan tietynlainen tunnekylmyys on voimissaan nykyään. Ajatellaan että kaikki hyvä mitä itsellä on, on ansaittua ja saavutettua. Kaikki itselle haitalliset asiat taas ovat huonoa tuuria ja sattumuksia. Mutta sitten kun puhutaankin muista ihmisistä niin nämä kääntyvät päälaelleen. Muiden huonot asiat ovatkin heidän oma vikansa, heidän huonouttaan ja saamattomuuttaan. Ja muiden hyvät asiat taas tuurilla saatuja onnen kantamoisia.
Jos on tällaiselta pohjalta rakentanut maailmankuvansa, on helppo myös ajatella että kaikki on niinkuin pitääkin ja jokainen saa mitä ansaitsee. Eli jos ei saa niin ei ansaitsekaan. Nämä ihmiset ovat jotenkin viallisia ja huonoja, eivät epäonnekkaita. Tällainen ajattelu on vielä helpompaa jos ajattelee näitä muita ihmisryhmiä inhottavina ja epämiellyttävinä jolloin on helppo niputtaa kaikki omasta mielestä negatiiviset asiat samaksi massaksi. Huonoja yhdessä asiassa, huonoja kaikessa. Hyi.
Siksi puhutaan peräkammarin pojista ja vanhoista piioista. Halutaan mustamaalata ja tehdä tämä ihmisryhmä vastenmieliseksi vain jotta on itsensä helpompi dissata ja melkeinpä vihatakin heitä. Lopputulemana ovat siis surkeutensa ansainneet ja pääsee tuntemaan jonkinlaista paremmuuden tunnettakin.
korjaus: nykyään puhutaan vain peräkammarinpojista. "Vanhapiika" on itsenäinen voimaantunut nainen joka ei tarvitse miestä. Peräkammarinpoika on yksinäisyyttään ulìseva ihmisen varjo joka ansaitsee kohtalonsa koska ei ole riittävän hyvä naisille.
Kaikkien miesten tulisi kehittää itseään täyteen huippuunsa ihan vain naisten takia, jokainen nainen ansaitsee terveen ja hyvän parisuhteen mahdollisimman laadukkaan miehen kanssa. Naisilla on oikeus vaatia vain parasta!
Epäkelvot miehet tulisi tappaa kunnes miehiä et tarvita enää mihinkään (feministien viesti jo 70-luvulla)
Surullista, että noinkin fiksuun ja kiihkottomaan viestiin katsoit tarpeelliseksi laatia tällaisen ”korjauksen”.
Tuollainen asenne ja tapa yleistää, kärjistää ja yksinkertaistaa asioita on aika iso syy siihen, että vastaanotto on usein varsin kylmä. Silti näet vikaa vain ”naisissa”, keitä he nyt sitten ovatkaan. Tuskin kuitenkaan sinäkään tarkoita puolta maapallon väestöstä.
Mitä vikaa näin naisissa?
Eikö naisilla ole oikeutta laadukkaaseen parisuhteeseen? Kuinka se onnistuu ilman laadukasta miestä?
Kritiikkini kohdistuu miehiin. Nainen on huono syy kohittää itseään. Kannattaisi unohtaa naiset täysin ja jättää pelikenttä niille jotka ovat luonnostaan kelpoja valioyksilöitä.
Vai mikä järki sinusta on ysiluokkalaisen pojan alkaa miettimään "hmm... jos menen amikseen, en kelpaa kuin harvoille naisille täällä Kuusamossa. Siksi minun tulee käydä lukio, muuttaa Helsinkiin tai Turkuun, lukea lakimieheksi jotta kelpaisin useammalle ja olisin paras versio itsestäni. Ihan vain koska haluan naisen"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaltaan tietynlainen tunnekylmyys on voimissaan nykyään. Ajatellaan että kaikki hyvä mitä itsellä on, on ansaittua ja saavutettua. Kaikki itselle haitalliset asiat taas ovat huonoa tuuria ja sattumuksia. Mutta sitten kun puhutaankin muista ihmisistä niin nämä kääntyvät päälaelleen. Muiden huonot asiat ovatkin heidän oma vikansa, heidän huonouttaan ja saamattomuuttaan. Ja muiden hyvät asiat taas tuurilla saatuja onnen kantamoisia.
Jos on tällaiselta pohjalta rakentanut maailmankuvansa, on helppo myös ajatella että kaikki on niinkuin pitääkin ja jokainen saa mitä ansaitsee. Eli jos ei saa niin ei ansaitsekaan. Nämä ihmiset ovat jotenkin viallisia ja huonoja, eivät epäonnekkaita. Tällainen ajattelu on vielä helpompaa jos ajattelee näitä muita ihmisryhmiä inhottavina ja epämiellyttävinä jolloin on helppo niputtaa kaikki omasta mielestä negatiiviset asiat samaksi massaksi. Huonoja yhdessä asiassa, huonoja kaikessa. Hyi.
Siksi puhutaan peräkammarin pojista ja vanhoista piioista. Halutaan mustamaalata ja tehdä tämä ihmisryhmä vastenmieliseksi vain jotta on itsensä helpompi dissata ja melkeinpä vihatakin heitä. Lopputulemana ovat siis surkeutensa ansainneet ja pääsee tuntemaan jonkinlaista paremmuuden tunnettakin.
korjaus: nykyään puhutaan vain peräkammarinpojista. "Vanhapiika" on itsenäinen voimaantunut nainen joka ei tarvitse miestä. Peräkammarinpoika on yksinäisyyttään ulìseva ihmisen varjo joka ansaitsee kohtalonsa koska ei ole riittävän hyvä naisille.
Kaikkien miesten tulisi kehittää itseään täyteen huippuunsa ihan vain naisten takia, jokainen nainen ansaitsee terveen ja hyvän parisuhteen mahdollisimman laadukkaan miehen kanssa. Naisilla on oikeus vaatia vain parasta!
Epäkelvot miehet tulisi tappaa kunnes miehiä et tarvita enää mihinkään (feministien viesti jo 70-luvulla)
Lue tätä palstaa. Vanhatpiiat OVAT itsenäisiä voimaantuneita naisia jotka eivät tarvitse miehiä vaikka sellaista toki monet kaipaavat. Peräkamarinpojat OVAT yksinäisyyttään ulisevia ihmisen varjoja jotka ansaitsevat naisettomuutensa vain ja ainoastaan siksi miten paskasti käyttäytyvät täällä naisia kohtaan. Älä syytä peiliä jos naama on vino.
Niinhän minä kirjoitinkin. Olemme siis samaa mieltä.
ps. unohdit miesten eliminoinnin. Et fanita Valerieta?
Kukaan ei ole edes kuullut tästä sun Valeriesta, mutta kuuluuhan se päivä noinkin tuulimyllyjä vastaan taistellen.
Kyllä feministi hänet tuntee, liikkeen sankareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitän tähän väliin taas tyhmän kysymyksen:
Mikä mahdollisimman monissa eri seksipartnereissa on haluttavaa? Miksi joku haluaa siihen pyrkiä? Mitä se antaa?
Naisena, ja tiedän puhuvani nyt nimenomaan oman sukupuoleni edustajana, mahdollisimman monissa eri partnereissa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Yhden yön jutut, FWB:t ja vastaavat ovat tietysti helpotus siinä vaiheessa, kun ei ole vakisuhteessa, mutta seksi niissä kalpenee pahasti parisuhdeseksille. Ensinnäkin parisuhteessa usein löytyy muitakin ehkäisyvaihtoehtoja kuin kondomi, toiseksi vakituisessa parisuhteessa ei ylipäänsä ole vimmattua tautien tai raskauden pelkoa, koska ensimmäinen on yleensä turha huoli ja jälkimmäinen ei välttämättä olisi katastrofi (onneksi ei koskaan ole kuitenkaan ei-toivottua raskautta tapahtunut). Toiseksi, siinä vakituisessa parisuhteessa seksi on paljon parempaa, koska on keskinäinen luottamus siihen, että voi kokeilla ihan mitä vaan turvallisesti. En lähde luettelemaan asioita, koska en halua, että ketju sen takia siirretään seksipalstalle, mutta onhan seksi vakisuhteessa todella paljon huolettomampaa, spontaanimpaa, estottomampaa ja jopa rivompaa kuin jonkun yhden yön nylkyttäjän kanssa!
Miehille määrä vaikuttaisi olevan tärkeämpää kuin laatu - miksi?
Koska miehen, kuten muidenkin nisäkäsurosten, geneettiseen koodin kuuluu oman perimän levittäminen mahdollisimman laajalle. Tämä onnistuu lisääntymällä mahdollisimman monen eri naisen kanssa. Ja se onnistuu luonnollisesti parhaiten parittelemalla mahdollisimman monen eri naisen kanssa.
Naisella koodi on päinvastainen eli lisääntymisessä korostuu laatu määrän sijaan. Jos pitää valita lisääntyminen useasti yhden korkealaatuisen miehen kanssa tai usean vaihtelevan tasoisen kanssa niin nainen valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Tämä siis kärjistettynä. Luonnossahan naaras pyrkii parittelemaan usean korkeatasoisen uroksen kanssa varmistaakseen geenialtaan tehokkaimman parantumisen.
Sen jatkuvan parittelun ohella hedelmällisyyteen vaikuttaa se, kuinka suuri osa jälkeläisistä jää eloon. Ihmislajin jälkeläiset ovat hitaasti kehittyviä ja vaatii erityisen paljon hoivaa ja resursseja erityisesti varhaisten elinvuosien aikana. Sitä varten on kehittynyt sellaiset tunteet, kuten ihastuminen, kiintymys ja rakkaus. Monet miehet pystyvät toki biologisesti lisääntymään ja siittämään loputtomasti uusia jälkeläisiä, mutta jokin sosiaalinen rakenne pitää olla lapsista ja äideistä huolehtimiseen. Joissakin alkuperäisyhteisöissä ei välttämättä ole lainkaan nykyisen kaltaisia monogaamisia suhteita, ja lapsista pidetään huolta kollektiivisesti. Eivät miehet ole mitään parittelukoneita, jotka eivät muodosta kiintymussuhteita jälkeläisiinsä ja naisiin, joiden kanssa parittelee. Määrä ei korvaa miehilläkään laatua, jos suurin osa jälkeläisistä kuolee nälkään ja tauteihin. Siksi moni mies kykenee hyvinkin sitoutumaan monogaamiseen suhteeseen ja huolehtimaan jälkikasvustaan.
Tämä on asia, joka ärsyttää suunnattomasti kun lukee näitä "mies on biologisesti ohjelmoitu panemaan tunteettomasti ympäriinsä" potaskaa. Jos ihan tosissaan alkaa miettimään Homo sapiens-lajin lisääntymistä, niin huomataan, että se poikkeaa aika rajusti esim. jänisten tai porojen lisääntymisestä. Ihmisäiti ei voi jättää vauvaa pusikkoon ja käydä imettämassä kerran päivässä, vaan lapsi kuolisi nälkään tai tulisi petojen syömäksi, sillä vauvat eivät tajua nököttää hiljaa paikallaan kuten jäniksen poikaset. Vauva ei myöskään kävele vasta kuin vuoden ikäisenä, joten ihmisäidin pitää kantaa sitä koko ajan, toisin kuin poroemon. Ilman ylimääräistä jeesaavaa käsiparia tällä ihmisäidillä on aika heikot mahdollisuudet saattaa jälkeläisensä täysi-ikäiseksi. Siksi Homo sapiens-lajin koiraalla on huomattavasti peremmat mahdollisuudet saattaa perimäänsä eteenpäin sillä, että huolehtii jälkeläisistään yhdessä naaraan kanssa.
On paljon muitakin lajeja, joissa koiraalla ei ole mitään "sisäänohjelmoitua tarvetta paritella ympäriinsä". Monet lintulajit pariutuvat iäksi. Vielä useamman lajin koiras osallistuu ainakin poikasten hoitoon tai huolehtii emosta. Ja tämä siksi, että jos se ei niin tekisi, sen jälkikasvu kuolisi ennen lisääntymisikää. Tuo biologiaan ripustautuminen aina kun haluaa perustella jotain omaa itsekästä mielihalua on todella yksisilmäistä ja heikkoa.
Tasoteoria mies halusi puhua nisäkkäistä, mutta edes apinoiden keskuudessa alfan määritelmä ei ole se, että hän parittelee mahdollisimman monen naaraan kanssa. Alfan tulee paritella eniten (toistuvasti) korkea-arvoisten naaraiden kanssa, kun taas alempiarvoiset urokset pyrkivät parittelemaan salaa ja alfan huomaamatta kenen tahansa kanssa. Täällä markkinoidaan biologian varjolla aivan vääränlaista kuvaa alfasta. Korkea-arvoinen uros suosii korkea-arvoisia naaraita, koska nämä tuottavat hyvien äitiominaisuuksiensa ja korkean asemansa vuoksi laumalle uusia korkea-arvoisia jäseniä. Alempiarvoiset urokset ottavat kenet vain saavat.
Toki apinoiden parittelustrategiaa ei voi suoraan ihmisiin soveltaa. Mutta jos esiinnytään biologian asiantuntijoina, soisi olevan sitten myös perillä ihmisapinaa lähinnä olevien lajien käyttäytymisestä.
Tässä näkee taas hyvin miten naiset takertuvat yksityiskohtiin eivätkä näe metsää puilta. Takerrutaan toisarvoisiin seikkoihin jos ne vain auttavat säilyttämään omat kasvot.
Kyllä ne alfa-apinatkin pyrkivät parittelemaan mahdollisimman monen KORKEA-ARVOISEN naaraan kanssa ja mahdollisimman usein. Helpottiko nyt. Emme kaikki voi olla biologian tohtoreita, joten eiköhän siirrytä eteenpäin. En minäkään jaksaisi koko ajan huomauttaa naisten logiikkavirheistä vaikka looginen päättely on tärkeä osa omaa alaani.
Niin muuten, tasoteoriamies on yhdyssana. :)
Kukahan tuossa yksityiskohtiin takertui.
Tarkoitus oli viitata siihen, että olla alfa apinamaailmassa tarkoittaa ihan muuta kuin tässä keskustelussa väitetään. Olla alfa on kykyä panna lauman etu itsensä edelle, mikä on apinoiden keskuudessa harvinaista. Tasoteoriamiehet kuvaavat alfana sigmaa, joka voi nousta lauman johtajaksi tilapäisesti poikkeustilanteessa. Korkea-arvoisia naaraita ei laumassa ole monta ja he eivät ole nuoria yksilöitä (nuoret korkea-arvoisiksi kasvavat naaraat ovat johtajauroksen jälkeläisiä). Alfat ovat vanhempia, eivät nuoria yksilöitä, erityisesti naaraat. Heillä on tärkeitä tietoja ja taitoja, jotka liittyvät esimerkiksi ruuan hankintaan.
Ihmisen ja apinan vertaaminen toisiinsa pariutumisstrategioissa ei ole kovin hedelmällistä, koska ihmisen seksuaalisuus poikkeaa apinasta niin paljon. Apinoiden kyky itsereflektioon on esimerkiksi varsin pieni, vaikka ne tunnistavatkin itsensä peilistä ja tuntevat tunteita kuten kiintymystä. Ne eivät kuitenkaan murehdi sitä, etteivät saa haluamaansa kumppania tai eivät saa kumppania lainkaan. Ihmiselle tuollaiset asiat voivat aiheuttaa suurta kärsimystä.
Apinat eivät mene naimisiin eivätkä yliopistoon myöskään.
Silti apinat voi aina kätevästi tempaista selitykseksi, kun mies haluaa sikailla. ”Se on biologiaa, ei sille voi mitään.” Mutta naisten toki pitää minin eri keinoin taistella biologiaansa vastaan.
Sama kääntäen: on ok että naiset seuraavat biologiaansa, miesten sen sijaan tulee hillitä itsensä ja tukahduttaa alkukantaiset vaistonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus # 2 on ihan hyvä vastaus sinällään. Itse lisäisin sen että nuoret miehet ymmärtäisivät kubletin juonen ja raadollisuuden ja sen miten naiset heitä hyväksikäyttää. Osaavat sitten itsekin pelata samoilla säännöillä ja jos jotain orastavaa feminismimielialaa on niin hylkää sen . Naisille tätä ei niinkään nettohyötyjinä ole hyödyllistä kertoa.
Hmm. Tässä ketjussa on kerrottu niiden sääntöjen olevan, että miehen markkina-arvo on sitä, että mies saa seksiä mahdollisimman monilta eri naisilta. Miten naiset tässä nyt sitten kääntyvät raadollisiksi hyväksikäyttäjiksi? Miten nainen on nettohyötyjä systeemissä, jossa hän on vain hyödyke, kertakäyttötavara, sulka hatussa?
Onhan täälläkin kerrottu että naisilla on oikeus pitää hauskaa ennen vakiintumista.
Oletko asiasta jotenkin eri mieltä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaltaan tietynlainen tunnekylmyys on voimissaan nykyään. Ajatellaan että kaikki hyvä mitä itsellä on, on ansaittua ja saavutettua. Kaikki itselle haitalliset asiat taas ovat huonoa tuuria ja sattumuksia. Mutta sitten kun puhutaankin muista ihmisistä niin nämä kääntyvät päälaelleen. Muiden huonot asiat ovatkin heidän oma vikansa, heidän huonouttaan ja saamattomuuttaan. Ja muiden hyvät asiat taas tuurilla saatuja onnen kantamoisia.
Jos on tällaiselta pohjalta rakentanut maailmankuvansa, on helppo myös ajatella että kaikki on niinkuin pitääkin ja jokainen saa mitä ansaitsee. Eli jos ei saa niin ei ansaitsekaan. Nämä ihmiset ovat jotenkin viallisia ja huonoja, eivät epäonnekkaita. Tällainen ajattelu on vielä helpompaa jos ajattelee näitä muita ihmisryhmiä inhottavina ja epämiellyttävinä jolloin on helppo niputtaa kaikki omasta mielestä negatiiviset asiat samaksi massaksi. Huonoja yhdessä asiassa, huonoja kaikessa. Hyi.
Siksi puhutaan peräkammarin pojista ja vanhoista piioista. Halutaan mustamaalata ja tehdä tämä ihmisryhmä vastenmieliseksi vain jotta on itsensä helpompi dissata ja melkeinpä vihatakin heitä. Lopputulemana ovat siis surkeutensa ansainneet ja pääsee tuntemaan jonkinlaista paremmuuden tunnettakin.
korjaus: nykyään puhutaan vain peräkammarinpojista. "Vanhapiika" on itsenäinen voimaantunut nainen joka ei tarvitse miestä. Peräkammarinpoika on yksinäisyyttään ulìseva ihmisen varjo joka ansaitsee kohtalonsa koska ei ole riittävän hyvä naisille.
Kaikkien miesten tulisi kehittää itseään täyteen huippuunsa ihan vain naisten takia, jokainen nainen ansaitsee terveen ja hyvän parisuhteen mahdollisimman laadukkaan miehen kanssa. Naisilla on oikeus vaatia vain parasta!
Epäkelvot miehet tulisi tappaa kunnes miehiä et tarvita enää mihinkään (feministien viesti jo 70-luvulla)
Lue tätä palstaa. Vanhatpiiat OVAT itsenäisiä voimaantuneita naisia jotka eivät tarvitse miehiä vaikka sellaista toki monet kaipaavat. Peräkamarinpojat OVAT yksinäisyyttään ulisevia ihmisen varjoja jotka ansaitsevat naisettomuutensa vain ja ainoastaan siksi miten paskasti käyttäytyvät täällä naisia kohtaan. Älä syytä peiliä jos naama on vino.
Niinhän minä kirjoitinkin. Olemme siis samaa mieltä.
ps. unohdit miesten eliminoinnin. Et fanita Valerieta?
Kukaan ei ole edes kuullut tästä sun Valeriesta, mutta kuuluuhan se päivä noinkin tuulimyllyjä vastaan taistellen.
Välillä aina mietin, millainen on mies joka on noin äärettömän perehtynyt feminismiin, sen ääri-ilmiöihin ja ennen kaikkea niihin ylilyönteihin ja järjettömyyksiin, joita feminismin nimissä on tehty. Jokainen vähänkin järjissään oleva ihminen varmasti tajuaa, ettei juuri kukaan normaali ihminen kannata esimerkiksi Solanasin ajatuksia. Jopa sinä ymmärrät sen, etkö ymmärräkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaltaan tietynlainen tunnekylmyys on voimissaan nykyään. Ajatellaan että kaikki hyvä mitä itsellä on, on ansaittua ja saavutettua. Kaikki itselle haitalliset asiat taas ovat huonoa tuuria ja sattumuksia. Mutta sitten kun puhutaankin muista ihmisistä niin nämä kääntyvät päälaelleen. Muiden huonot asiat ovatkin heidän oma vikansa, heidän huonouttaan ja saamattomuuttaan. Ja muiden hyvät asiat taas tuurilla saatuja onnen kantamoisia.
Jos on tällaiselta pohjalta rakentanut maailmankuvansa, on helppo myös ajatella että kaikki on niinkuin pitääkin ja jokainen saa mitä ansaitsee. Eli jos ei saa niin ei ansaitsekaan. Nämä ihmiset ovat jotenkin viallisia ja huonoja, eivät epäonnekkaita. Tällainen ajattelu on vielä helpompaa jos ajattelee näitä muita ihmisryhmiä inhottavina ja epämiellyttävinä jolloin on helppo niputtaa kaikki omasta mielestä negatiiviset asiat samaksi massaksi. Huonoja yhdessä asiassa, huonoja kaikessa. Hyi.
Siksi puhutaan peräkammarin pojista ja vanhoista piioista. Halutaan mustamaalata ja tehdä tämä ihmisryhmä vastenmieliseksi vain jotta on itsensä helpompi dissata ja melkeinpä vihatakin heitä. Lopputulemana ovat siis surkeutensa ansainneet ja pääsee tuntemaan jonkinlaista paremmuuden tunnettakin.
korjaus: nykyään puhutaan vain peräkammarinpojista. "Vanhapiika" on itsenäinen voimaantunut nainen joka ei tarvitse miestä. Peräkammarinpoika on yksinäisyyttään ulìseva ihmisen varjo joka ansaitsee kohtalonsa koska ei ole riittävän hyvä naisille.
Kaikkien miesten tulisi kehittää itseään täyteen huippuunsa ihan vain naisten takia, jokainen nainen ansaitsee terveen ja hyvän parisuhteen mahdollisimman laadukkaan miehen kanssa. Naisilla on oikeus vaatia vain parasta!
Epäkelvot miehet tulisi tappaa kunnes miehiä et tarvita enää mihinkään (feministien viesti jo 70-luvulla)
Lue tätä palstaa. Vanhatpiiat OVAT itsenäisiä voimaantuneita naisia jotka eivät tarvitse miehiä vaikka sellaista toki monet kaipaavat. Peräkamarinpojat OVAT yksinäisyyttään ulisevia ihmisen varjoja jotka ansaitsevat naisettomuutensa vain ja ainoastaan siksi miten paskasti käyttäytyvät täällä naisia kohtaan. Älä syytä peiliä jos naama on vino.
Niinhän minä kirjoitinkin. Olemme siis samaa mieltä.
ps. unohdit miesten eliminoinnin. Et fanita Valerieta?
Kukaan ei ole edes kuullut tästä sun Valeriesta, mutta kuuluuhan se päivä noinkin tuulimyllyjä vastaan taistellen.
Kyllä feministi hänet tuntee, liikkeen sankareita.
Hienoa että sieltä omalta kiertoradaltasi taas saarnaat mitä kukakin tietää ja ajattelee. Siellä on tosi yksinäistä ja oikeasta elämästä vieraantunutta, näkee suoraan näistä väitteistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:
A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.
B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.Kummatkin ovat teorian mukaan totta. Selvennän: Naisista 90% on miesten top 10% perässä. Halutessaan nainen saa lähes milloin vain parisuhteen vaikkapa bottom 30% kanssa, mutta ei luultavasti top 10% kanssa.
Pähkinänkuoressa: Top 10% miehistä ei etsi parisuhdetta, valinnanvaraa löytyy niin paljon. Naiset jäävät sinkuiksi koska luulevat/toivovat että seksi top 10% kanssa johtaisi parisuhteeseen. Nainen saisi parisuhteen helposti, mutta ei top 10% miehen kanssa.
Loppukysymys: Puhuttaessa naisista tässä kontekstissa tarkoitetaan kaikkia naisia. Samanlaiset käyttäytymistavat ovat kaikilla naisilla. Riippuen omasta tilanteestaan nainen ei välttämättä voi totetuttaa teorian mukaista peruskäytöstään, 10% etsimistä. Esimerkki: Löytääkseen seuraa 50 vuotias nainen ei voi käyttäytyä samoin kuin 22 vuotias nainen, seuraa ei vain löydy jos käyttäytyykin.
Tässä on jotenkin niin kaikki niin päin hemmettiä, että tämä vetää ihan sanattomaksi. Varmaan kaikille parhaaksi että tämmöisten pyörittelijät jäävät pariutumatta.
Totta, sanattomaksi vetää kun meni jauhot suuhunXD
Jauhot on mennyt suuhun teoreetikoilla, jotka eivät kykene selittämään, miten reilu puolet nuorista seukkailee ja sekstailee keskenään jo 15-17-vuoden iästä (ja tästä on ihan faktaa olemassa, katso Finsex) iloisen tietämättöminä siitä, että 90% tytöistä pitäisi tavoitella 10%:n poikaparhaimmistoa ja 90%:n pojista pitäisi kärvistellä puutteessa.
Selitäpä nyt sinä tämä, kun olet saanut kakisteluta jauhot suustasi.
Erään täälläkin joskus likatun iltasanomien gallupin mukaan alle 30-vuotiassa miehillä, joilla on yli 100 seksikumppania on saman verran seksikumppaneita kuin huonoimmalla 90 %:lla...
-sivusta
Nyt en ihan ymmärrä, mitä haluat sanoa? Siis koko teoria perustuu siihen, että miehillä on tavoitteena saada mahdollisimman paljon eri seksikumppaneita?
Useampaan otteeseen on kerrottu, että kyse ei nimenomaan ole parisuhteista vaan seksuaalisesta markkina-arvosta. Parisuhdeseksi ei siis korota markkina-arvoa, vain irtoseksi? Jos yksi mies saa parisuhteessa seksiä joka toinen päivä ja toinen irtoseksiä joka toinen kuukausi, niin tuon jälkimmäisen MA on korkeampi, vaikkei ensimmäinen edes yrittäisi vongata muita koska vakikumppani riittää hänelle?
VMP.
Huokaus taas...
jos mies ei saa "irtoseksiä" about halutessaan (vaikka fwb järjestelyllä muutaman naisen kanssa) niin ei se ole alfa.
Jos beta on niin typerä ettei ryhdy parisuhteeseen kun sellaisen saa niin minkäs teet.
ajattele miehiä vaikka asuntoina. Suurin osa on ihan tavallisia kaksioita ja kolmioita eikä niissä asumisessa ole mitään vikaa.
Harva silti kieltäytyisi suurestam hyväkuntoisesta merenranta okt:sta, varsinkaan jos siihen kuuluisi huolto ja siistijät. Kaikilla naisilla ei tietenkään niihin riitä rahkeet koska tonttitilaa on vähän.
Ja ei, mies ei ole asunto. Ajattelin helpottaisiko konseptin hahmotus.
Anteeksi nyt henkilökohtaisuuksiin meno mutta väkisinkin tulee mieleen ettei tälläistä kirjoittava ole ollut parisuhteessa tai ostamassa taloa. Olenko oikeassa?
et saa anteeksi
Olen naimisissa ja asun omistusasunnossa. Myös auto löytyy.
Onko vaimosi ja asuntosi sellaisia jotka vaihtaisit yleisillä (ulkoisilla) mittareilla parempaan heti jos onnistuisi? Huolimatta siitä onko kumpikaan sellainen joka sopii sinun elämääsi?
En tietenkään sen jälkeen kun valinta on tehty.
Siinä vaiheessa kun valitaan asuntoa niin varmasti ottaisin merenrantakämpän jos sellainen edullisesti hyvältä alueelta löytyisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitän tähän väliin taas tyhmän kysymyksen:
Mikä mahdollisimman monissa eri seksipartnereissa on haluttavaa? Miksi joku haluaa siihen pyrkiä? Mitä se antaa?
Naisena, ja tiedän puhuvani nyt nimenomaan oman sukupuoleni edustajana, mahdollisimman monissa eri partnereissa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Yhden yön jutut, FWB:t ja vastaavat ovat tietysti helpotus siinä vaiheessa, kun ei ole vakisuhteessa, mutta seksi niissä kalpenee pahasti parisuhdeseksille. Ensinnäkin parisuhteessa usein löytyy muitakin ehkäisyvaihtoehtoja kuin kondomi, toiseksi vakituisessa parisuhteessa ei ylipäänsä ole vimmattua tautien tai raskauden pelkoa, koska ensimmäinen on yleensä turha huoli ja jälkimmäinen ei välttämättä olisi katastrofi (onneksi ei koskaan ole kuitenkaan ei-toivottua raskautta tapahtunut). Toiseksi, siinä vakituisessa parisuhteessa seksi on paljon parempaa, koska on keskinäinen luottamus siihen, että voi kokeilla ihan mitä vaan turvallisesti. En lähde luettelemaan asioita, koska en halua, että ketju sen takia siirretään seksipalstalle, mutta onhan seksi vakisuhteessa todella paljon huolettomampaa, spontaanimpaa, estottomampaa ja jopa rivompaa kuin jonkun yhden yön nylkyttäjän kanssa!
Miehille määrä vaikuttaisi olevan tärkeämpää kuin laatu - miksi?
Koska miehen, kuten muidenkin nisäkäsurosten, geneettiseen koodin kuuluu oman perimän levittäminen mahdollisimman laajalle. Tämä onnistuu lisääntymällä mahdollisimman monen eri naisen kanssa. Ja se onnistuu luonnollisesti parhaiten parittelemalla mahdollisimman monen eri naisen kanssa.
Naisella koodi on päinvastainen eli lisääntymisessä korostuu laatu määrän sijaan. Jos pitää valita lisääntyminen useasti yhden korkealaatuisen miehen kanssa tai usean vaihtelevan tasoisen kanssa niin nainen valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Tämä siis kärjistettynä. Luonnossahan naaras pyrkii parittelemaan usean korkeatasoisen uroksen kanssa varmistaakseen geenialtaan tehokkaimman parantumisen.
Sen jatkuvan parittelun ohella hedelmällisyyteen vaikuttaa se, kuinka suuri osa jälkeläisistä jää eloon. Ihmislajin jälkeläiset ovat hitaasti kehittyviä ja vaatii erityisen paljon hoivaa ja resursseja erityisesti varhaisten elinvuosien aikana. Sitä varten on kehittynyt sellaiset tunteet, kuten ihastuminen, kiintymys ja rakkaus. Monet miehet pystyvät toki biologisesti lisääntymään ja siittämään loputtomasti uusia jälkeläisiä, mutta jokin sosiaalinen rakenne pitää olla lapsista ja äideistä huolehtimiseen. Joissakin alkuperäisyhteisöissä ei välttämättä ole lainkaan nykyisen kaltaisia monogaamisia suhteita, ja lapsista pidetään huolta kollektiivisesti. Eivät miehet ole mitään parittelukoneita, jotka eivät muodosta kiintymussuhteita jälkeläisiinsä ja naisiin, joiden kanssa parittelee. Määrä ei korvaa miehilläkään laatua, jos suurin osa jälkeläisistä kuolee nälkään ja tauteihin. Siksi moni mies kykenee hyvinkin sitoutumaan monogaamiseen suhteeseen ja huolehtimaan jälkikasvustaan.
Tämä on asia, joka ärsyttää suunnattomasti kun lukee näitä "mies on biologisesti ohjelmoitu panemaan tunteettomasti ympäriinsä" potaskaa. Jos ihan tosissaan alkaa miettimään Homo sapiens-lajin lisääntymistä, niin huomataan, että se poikkeaa aika rajusti esim. jänisten tai porojen lisääntymisestä. Ihmisäiti ei voi jättää vauvaa pusikkoon ja käydä imettämassä kerran päivässä, vaan lapsi kuolisi nälkään tai tulisi petojen syömäksi, sillä vauvat eivät tajua nököttää hiljaa paikallaan kuten jäniksen poikaset. Vauva ei myöskään kävele vasta kuin vuoden ikäisenä, joten ihmisäidin pitää kantaa sitä koko ajan, toisin kuin poroemon. Ilman ylimääräistä jeesaavaa käsiparia tällä ihmisäidillä on aika heikot mahdollisuudet saattaa jälkeläisensä täysi-ikäiseksi. Siksi Homo sapiens-lajin koiraalla on huomattavasti peremmat mahdollisuudet saattaa perimäänsä eteenpäin sillä, että huolehtii jälkeläisistään yhdessä naaraan kanssa.
On paljon muitakin lajeja, joissa koiraalla ei ole mitään "sisäänohjelmoitua tarvetta paritella ympäriinsä". Monet lintulajit pariutuvat iäksi. Vielä useamman lajin koiras osallistuu ainakin poikasten hoitoon tai huolehtii emosta. Ja tämä siksi, että jos se ei niin tekisi, sen jälkikasvu kuolisi ennen lisääntymisikää. Tuo biologiaan ripustautuminen aina kun haluaa perustella jotain omaa itsekästä mielihalua on todella yksisilmäistä ja heikkoa.
Tasoteoria mies halusi puhua nisäkkäistä, mutta edes apinoiden keskuudessa alfan määritelmä ei ole se, että hän parittelee mahdollisimman monen naaraan kanssa. Alfan tulee paritella eniten (toistuvasti) korkea-arvoisten naaraiden kanssa, kun taas alempiarvoiset urokset pyrkivät parittelemaan salaa ja alfan huomaamatta kenen tahansa kanssa. Täällä markkinoidaan biologian varjolla aivan vääränlaista kuvaa alfasta. Korkea-arvoinen uros suosii korkea-arvoisia naaraita, koska nämä tuottavat hyvien äitiominaisuuksiensa ja korkean asemansa vuoksi laumalle uusia korkea-arvoisia jäseniä. Alempiarvoiset urokset ottavat kenet vain saavat.
Toki apinoiden parittelustrategiaa ei voi suoraan ihmisiin soveltaa. Mutta jos esiinnytään biologian asiantuntijoina, soisi olevan sitten myös perillä ihmisapinaa lähinnä olevien lajien käyttäytymisestä.
Tässä näkee taas hyvin miten naiset takertuvat yksityiskohtiin eivätkä näe metsää puilta. Takerrutaan toisarvoisiin seikkoihin jos ne vain auttavat säilyttämään omat kasvot.
Kyllä ne alfa-apinatkin pyrkivät parittelemaan mahdollisimman monen KORKEA-ARVOISEN naaraan kanssa ja mahdollisimman usein. Helpottiko nyt. Emme kaikki voi olla biologian tohtoreita, joten eiköhän siirrytä eteenpäin. En minäkään jaksaisi koko ajan huomauttaa naisten logiikkavirheistä vaikka looginen päättely on tärkeä osa omaa alaani.
Niin muuten, tasoteoriamies on yhdyssana. :)
Kukahan tuossa yksityiskohtiin takertui.
Tarkoitus oli viitata siihen, että olla alfa apinamaailmassa tarkoittaa ihan muuta kuin tässä keskustelussa väitetään. Olla alfa on kykyä panna lauman etu itsensä edelle, mikä on apinoiden keskuudessa harvinaista. Tasoteoriamiehet kuvaavat alfana sigmaa, joka voi nousta lauman johtajaksi tilapäisesti poikkeustilanteessa. Korkea-arvoisia naaraita ei laumassa ole monta ja he eivät ole nuoria yksilöitä (nuoret korkea-arvoisiksi kasvavat naaraat ovat johtajauroksen jälkeläisiä). Alfat ovat vanhempia, eivät nuoria yksilöitä, erityisesti naaraat. Heillä on tärkeitä tietoja ja taitoja, jotka liittyvät esimerkiksi ruuan hankintaan.
Ihmisen ja apinan vertaaminen toisiinsa pariutumisstrategioissa ei ole kovin hedelmällistä, koska ihmisen seksuaalisuus poikkeaa apinasta niin paljon. Apinoiden kyky itsereflektioon on esimerkiksi varsin pieni, vaikka ne tunnistavatkin itsensä peilistä ja tuntevat tunteita kuten kiintymystä. Ne eivät kuitenkaan murehdi sitä, etteivät saa haluamaansa kumppania tai eivät saa kumppania lainkaan. Ihmiselle tuollaiset asiat voivat aiheuttaa suurta kärsimystä.
Apinat eivät mene naimisiin eivätkä yliopistoon myöskään.
Silti apinat voi aina kätevästi tempaista selitykseksi, kun mies haluaa sikailla. ”Se on biologiaa, ei sille voi mitään.” Mutta naisten toki pitää minin eri keinoin taistella biologiaansa vastaan.
Sama kääntäen: on ok että naiset seuraavat biologiaansa, miesten sen sijaan tulee hillitä itsensä ja tukahduttaa alkukantaiset vaistonsa.
Naiset harvemmin perustelevat sikailujaan biologialla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitän tähän väliin taas tyhmän kysymyksen:
Mikä mahdollisimman monissa eri seksipartnereissa on haluttavaa? Miksi joku haluaa siihen pyrkiä? Mitä se antaa?
Naisena, ja tiedän puhuvani nyt nimenomaan oman sukupuoleni edustajana, mahdollisimman monissa eri partnereissa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Yhden yön jutut, FWB:t ja vastaavat ovat tietysti helpotus siinä vaiheessa, kun ei ole vakisuhteessa, mutta seksi niissä kalpenee pahasti parisuhdeseksille. Ensinnäkin parisuhteessa usein löytyy muitakin ehkäisyvaihtoehtoja kuin kondomi, toiseksi vakituisessa parisuhteessa ei ylipäänsä ole vimmattua tautien tai raskauden pelkoa, koska ensimmäinen on yleensä turha huoli ja jälkimmäinen ei välttämättä olisi katastrofi (onneksi ei koskaan ole kuitenkaan ei-toivottua raskautta tapahtunut). Toiseksi, siinä vakituisessa parisuhteessa seksi on paljon parempaa, koska on keskinäinen luottamus siihen, että voi kokeilla ihan mitä vaan turvallisesti. En lähde luettelemaan asioita, koska en halua, että ketju sen takia siirretään seksipalstalle, mutta onhan seksi vakisuhteessa todella paljon huolettomampaa, spontaanimpaa, estottomampaa ja jopa rivompaa kuin jonkun yhden yön nylkyttäjän kanssa!
Miehille määrä vaikuttaisi olevan tärkeämpää kuin laatu - miksi?
Koska miehen, kuten muidenkin nisäkäsurosten, geneettiseen koodin kuuluu oman perimän levittäminen mahdollisimman laajalle. Tämä onnistuu lisääntymällä mahdollisimman monen eri naisen kanssa. Ja se onnistuu luonnollisesti parhaiten parittelemalla mahdollisimman monen eri naisen kanssa.
Naisella koodi on päinvastainen eli lisääntymisessä korostuu laatu määrän sijaan. Jos pitää valita lisääntyminen useasti yhden korkealaatuisen miehen kanssa tai usean vaihtelevan tasoisen kanssa niin nainen valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Tämä siis kärjistettynä. Luonnossahan naaras pyrkii parittelemaan usean korkeatasoisen uroksen kanssa varmistaakseen geenialtaan tehokkaimman parantumisen.
Sen jatkuvan parittelun ohella hedelmällisyyteen vaikuttaa se, kuinka suuri osa jälkeläisistä jää eloon. Ihmislajin jälkeläiset ovat hitaasti kehittyviä ja vaatii erityisen paljon hoivaa ja resursseja erityisesti varhaisten elinvuosien aikana. Sitä varten on kehittynyt sellaiset tunteet, kuten ihastuminen, kiintymys ja rakkaus. Monet miehet pystyvät toki biologisesti lisääntymään ja siittämään loputtomasti uusia jälkeläisiä, mutta jokin sosiaalinen rakenne pitää olla lapsista ja äideistä huolehtimiseen. Joissakin alkuperäisyhteisöissä ei välttämättä ole lainkaan nykyisen kaltaisia monogaamisia suhteita, ja lapsista pidetään huolta kollektiivisesti. Eivät miehet ole mitään parittelukoneita, jotka eivät muodosta kiintymussuhteita jälkeläisiinsä ja naisiin, joiden kanssa parittelee. Määrä ei korvaa miehilläkään laatua, jos suurin osa jälkeläisistä kuolee nälkään ja tauteihin. Siksi moni mies kykenee hyvinkin sitoutumaan monogaamiseen suhteeseen ja huolehtimaan jälkikasvustaan.
Tämä on asia, joka ärsyttää suunnattomasti kun lukee näitä "mies on biologisesti ohjelmoitu panemaan tunteettomasti ympäriinsä" potaskaa. Jos ihan tosissaan alkaa miettimään Homo sapiens-lajin lisääntymistä, niin huomataan, että se poikkeaa aika rajusti esim. jänisten tai porojen lisääntymisestä. Ihmisäiti ei voi jättää vauvaa pusikkoon ja käydä imettämassä kerran päivässä, vaan lapsi kuolisi nälkään tai tulisi petojen syömäksi, sillä vauvat eivät tajua nököttää hiljaa paikallaan kuten jäniksen poikaset. Vauva ei myöskään kävele vasta kuin vuoden ikäisenä, joten ihmisäidin pitää kantaa sitä koko ajan, toisin kuin poroemon. Ilman ylimääräistä jeesaavaa käsiparia tällä ihmisäidillä on aika heikot mahdollisuudet saattaa jälkeläisensä täysi-ikäiseksi. Siksi Homo sapiens-lajin koiraalla on huomattavasti peremmat mahdollisuudet saattaa perimäänsä eteenpäin sillä, että huolehtii jälkeläisistään yhdessä naaraan kanssa.
On paljon muitakin lajeja, joissa koiraalla ei ole mitään "sisäänohjelmoitua tarvetta paritella ympäriinsä". Monet lintulajit pariutuvat iäksi. Vielä useamman lajin koiras osallistuu ainakin poikasten hoitoon tai huolehtii emosta. Ja tämä siksi, että jos se ei niin tekisi, sen jälkikasvu kuolisi ennen lisääntymisikää. Tuo biologiaan ripustautuminen aina kun haluaa perustella jotain omaa itsekästä mielihalua on todella yksisilmäistä ja heikkoa.
Tasoteoria mies halusi puhua nisäkkäistä, mutta edes apinoiden keskuudessa alfan määritelmä ei ole se, että hän parittelee mahdollisimman monen naaraan kanssa. Alfan tulee paritella eniten (toistuvasti) korkea-arvoisten naaraiden kanssa, kun taas alempiarvoiset urokset pyrkivät parittelemaan salaa ja alfan huomaamatta kenen tahansa kanssa. Täällä markkinoidaan biologian varjolla aivan vääränlaista kuvaa alfasta. Korkea-arvoinen uros suosii korkea-arvoisia naaraita, koska nämä tuottavat hyvien äitiominaisuuksiensa ja korkean asemansa vuoksi laumalle uusia korkea-arvoisia jäseniä. Alempiarvoiset urokset ottavat kenet vain saavat.
Toki apinoiden parittelustrategiaa ei voi suoraan ihmisiin soveltaa. Mutta jos esiinnytään biologian asiantuntijoina, soisi olevan sitten myös perillä ihmisapinaa lähinnä olevien lajien käyttäytymisestä.
Tässä näkee taas hyvin miten naiset takertuvat yksityiskohtiin eivätkä näe metsää puilta. Takerrutaan toisarvoisiin seikkoihin jos ne vain auttavat säilyttämään omat kasvot.
Kyllä ne alfa-apinatkin pyrkivät parittelemaan mahdollisimman monen KORKEA-ARVOISEN naaraan kanssa ja mahdollisimman usein. Helpottiko nyt. Emme kaikki voi olla biologian tohtoreita, joten eiköhän siirrytä eteenpäin. En minäkään jaksaisi koko ajan huomauttaa naisten logiikkavirheistä vaikka looginen päättely on tärkeä osa omaa alaani.
Niin muuten, tasoteoriamies on yhdyssana. :)
Kukahan tuossa yksityiskohtiin takertui.
Tarkoitus oli viitata siihen, että olla alfa apinamaailmassa tarkoittaa ihan muuta kuin tässä keskustelussa väitetään. Olla alfa on kykyä panna lauman etu itsensä edelle, mikä on apinoiden keskuudessa harvinaista. Tasoteoriamiehet kuvaavat alfana sigmaa, joka voi nousta lauman johtajaksi tilapäisesti poikkeustilanteessa. Korkea-arvoisia naaraita ei laumassa ole monta ja he eivät ole nuoria yksilöitä (nuoret korkea-arvoisiksi kasvavat naaraat ovat johtajauroksen jälkeläisiä). Alfat ovat vanhempia, eivät nuoria yksilöitä, erityisesti naaraat. Heillä on tärkeitä tietoja ja taitoja, jotka liittyvät esimerkiksi ruuan hankintaan.
Ihmisen ja apinan vertaaminen toisiinsa pariutumisstrategioissa ei ole kovin hedelmällistä, koska ihmisen seksuaalisuus poikkeaa apinasta niin paljon. Apinoiden kyky itsereflektioon on esimerkiksi varsin pieni, vaikka ne tunnistavatkin itsensä peilistä ja tuntevat tunteita kuten kiintymystä. Ne eivät kuitenkaan murehdi sitä, etteivät saa haluamaansa kumppania tai eivät saa kumppania lainkaan. Ihmiselle tuollaiset asiat voivat aiheuttaa suurta kärsimystä.
Apinat eivät mene naimisiin eivätkä yliopistoon myöskään.
Silti apinat voi aina kätevästi tempaista selitykseksi, kun mies haluaa sikailla. ”Se on biologiaa, ei sille voi mitään.” Mutta naisten toki pitää minin eri keinoin taistella biologiaansa vastaan.
Jos viittaat sikailulla siihen, että mies paneskelee ympäriinsä ja levittää siementään niin kuin tuolla aiemmin väitettiin olevan ideaali biologiaan perustuva malli niin sellaista ei ainakaan tieteen näkökulmasta ole olemassa). Evoluutiopsykologian mallinnukset eivät ole kovin uskottavia, kun esimerkit eläinmaailmasta otetaan mielivaltaisesti koppakuoriaisista leijoniin riippuen siitä, mitä halutaan todistaa. Ihmisapinan lisääntymisstrategioita on vaikea tutkia, koska eri kulttuurien välillä on niin paljon vaihtelua siinä, miten sukupuolten väliset suhteet on järjestetty ja millaisia preferenssejä löytyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osaltaan tietynlainen tunnekylmyys on voimissaan nykyään. Ajatellaan että kaikki hyvä mitä itsellä on, on ansaittua ja saavutettua. Kaikki itselle haitalliset asiat taas ovat huonoa tuuria ja sattumuksia. Mutta sitten kun puhutaankin muista ihmisistä niin nämä kääntyvät päälaelleen. Muiden huonot asiat ovatkin heidän oma vikansa, heidän huonouttaan ja saamattomuuttaan. Ja muiden hyvät asiat taas tuurilla saatuja onnen kantamoisia.
Jos on tällaiselta pohjalta rakentanut maailmankuvansa, on helppo myös ajatella että kaikki on niinkuin pitääkin ja jokainen saa mitä ansaitsee. Eli jos ei saa niin ei ansaitsekaan. Nämä ihmiset ovat jotenkin viallisia ja huonoja, eivät epäonnekkaita. Tällainen ajattelu on vielä helpompaa jos ajattelee näitä muita ihmisryhmiä inhottavina ja epämiellyttävinä jolloin on helppo niputtaa kaikki omasta mielestä negatiiviset asiat samaksi massaksi. Huonoja yhdessä asiassa, huonoja kaikessa. Hyi.
Siksi puhutaan peräkammarin pojista ja vanhoista piioista. Halutaan mustamaalata ja tehdä tämä ihmisryhmä vastenmieliseksi vain jotta on itsensä helpompi dissata ja melkeinpä vihatakin heitä. Lopputulemana ovat siis surkeutensa ansainneet ja pääsee tuntemaan jonkinlaista paremmuuden tunnettakin.
korjaus: nykyään puhutaan vain peräkammarinpojista. "Vanhapiika" on itsenäinen voimaantunut nainen joka ei tarvitse miestä. Peräkammarinpoika on yksinäisyyttään ulìseva ihmisen varjo joka ansaitsee kohtalonsa koska ei ole riittävän hyvä naisille.
Kaikkien miesten tulisi kehittää itseään täyteen huippuunsa ihan vain naisten takia, jokainen nainen ansaitsee terveen ja hyvän parisuhteen mahdollisimman laadukkaan miehen kanssa. Naisilla on oikeus vaatia vain parasta!
Epäkelvot miehet tulisi tappaa kunnes miehiä et tarvita enää mihinkään (feministien viesti jo 70-luvulla)
Lue tätä palstaa. Vanhatpiiat OVAT itsenäisiä voimaantuneita naisia jotka eivät tarvitse miehiä vaikka sellaista toki monet kaipaavat. Peräkamarinpojat OVAT yksinäisyyttään ulisevia ihmisen varjoja jotka ansaitsevat naisettomuutensa vain ja ainoastaan siksi miten paskasti käyttäytyvät täällä naisia kohtaan. Älä syytä peiliä jos naama on vino.
Niinhän minä kirjoitinkin. Olemme siis samaa mieltä.
ps. unohdit miesten eliminoinnin. Et fanita Valerieta?
Kukaan ei ole edes kuullut tästä sun Valeriesta, mutta kuuluuhan se päivä noinkin tuulimyllyjä vastaan taistellen.
Välillä aina mietin, millainen on mies joka on noin äärettömän perehtynyt feminismiin, sen ääri-ilmiöihin ja ennen kaikkea niihin ylilyönteihin ja järjettömyyksiin, joita feminismin nimissä on tehty. Jokainen vähänkin järjissään oleva ihminen varmasti tajuaa, ettei juuri kukaan normaali ihminen kannata esimerkiksi Solanasin ajatuksia. Jopa sinä ymmärrät sen, etkö ymmärräkin?
Tietysti. Aivan kuten jokainen nainen ymmärtää ettei joku Timo Hännikäinen bordellipuheineen ole kenenkään normaalin miehen kanta.
Silti hänet vedettiin mukaan tähänkin ketjuun, 11 vuoden takaa. ja ei, en ollut kuullutkaan hänestä ennen eilistä. Silti naiset ovat niin perehtyneitä miesasialiikeeseen, että niin se nimi napsahtaa esiin kun tarve vaatii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus # 2 on ihan hyvä vastaus sinällään. Itse lisäisin sen että nuoret miehet ymmärtäisivät kubletin juonen ja raadollisuuden ja sen miten naiset heitä hyväksikäyttää. Osaavat sitten itsekin pelata samoilla säännöillä ja jos jotain orastavaa feminismimielialaa on niin hylkää sen . Naisille tätä ei niinkään nettohyötyjinä ole hyödyllistä kertoa.
Hmm. Tässä ketjussa on kerrottu niiden sääntöjen olevan, että miehen markkina-arvo on sitä, että mies saa seksiä mahdollisimman monilta eri naisilta. Miten naiset tässä nyt sitten kääntyvät raadollisiksi hyväksikäyttäjiksi? Miten nainen on nettohyötyjä systeemissä, jossa hän on vain hyödyke, kertakäyttötavara, sulka hatussa?
Onhan täälläkin kerrottu että naisilla on oikeus pitää hauskaa ennen vakiintumista.
Oletko asiasta jotenkin eri mieltä?
Emme asu katolilaisessa maassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaus # 2 on ihan hyvä vastaus sinällään. Itse lisäisin sen että nuoret miehet ymmärtäisivät kubletin juonen ja raadollisuuden ja sen miten naiset heitä hyväksikäyttää. Osaavat sitten itsekin pelata samoilla säännöillä ja jos jotain orastavaa feminismimielialaa on niin hylkää sen . Naisille tätä ei niinkään nettohyötyjinä ole hyödyllistä kertoa.
Hmm. Tässä ketjussa on kerrottu niiden sääntöjen olevan, että miehen markkina-arvo on sitä, että mies saa seksiä mahdollisimman monilta eri naisilta. Miten naiset tässä nyt sitten kääntyvät raadollisiksi hyväksikäyttäjiksi? Miten nainen on nettohyötyjä systeemissä, jossa hän on vain hyödyke, kertakäyttötavara, sulka hatussa?
Onhan täälläkin kerrottu että naisilla on oikeus pitää hauskaa ennen vakiintumista.
Oletko asiasta jotenkin eri mieltä?
En ole. Minusta jokaisella on oikeus pitää hauskaa ennen vakiintumistaan. Se taas ei ole oikein, että vain naisia syyllistetään tästä, kun taas miehet vain ”noudattavat biologiaansa”. Oletko eri mieltä tästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esitän tähän väliin taas tyhmän kysymyksen:
Mikä mahdollisimman monissa eri seksipartnereissa on haluttavaa? Miksi joku haluaa siihen pyrkiä? Mitä se antaa?
Naisena, ja tiedän puhuvani nyt nimenomaan oman sukupuoleni edustajana, mahdollisimman monissa eri partnereissa ei ole mitään tavoittelemisen arvoista. Yhden yön jutut, FWB:t ja vastaavat ovat tietysti helpotus siinä vaiheessa, kun ei ole vakisuhteessa, mutta seksi niissä kalpenee pahasti parisuhdeseksille. Ensinnäkin parisuhteessa usein löytyy muitakin ehkäisyvaihtoehtoja kuin kondomi, toiseksi vakituisessa parisuhteessa ei ylipäänsä ole vimmattua tautien tai raskauden pelkoa, koska ensimmäinen on yleensä turha huoli ja jälkimmäinen ei välttämättä olisi katastrofi (onneksi ei koskaan ole kuitenkaan ei-toivottua raskautta tapahtunut). Toiseksi, siinä vakituisessa parisuhteessa seksi on paljon parempaa, koska on keskinäinen luottamus siihen, että voi kokeilla ihan mitä vaan turvallisesti. En lähde luettelemaan asioita, koska en halua, että ketju sen takia siirretään seksipalstalle, mutta onhan seksi vakisuhteessa todella paljon huolettomampaa, spontaanimpaa, estottomampaa ja jopa rivompaa kuin jonkun yhden yön nylkyttäjän kanssa!
Miehille määrä vaikuttaisi olevan tärkeämpää kuin laatu - miksi?
Koska miehen, kuten muidenkin nisäkäsurosten, geneettiseen koodin kuuluu oman perimän levittäminen mahdollisimman laajalle. Tämä onnistuu lisääntymällä mahdollisimman monen eri naisen kanssa. Ja se onnistuu luonnollisesti parhaiten parittelemalla mahdollisimman monen eri naisen kanssa.
Naisella koodi on päinvastainen eli lisääntymisessä korostuu laatu määrän sijaan. Jos pitää valita lisääntyminen useasti yhden korkealaatuisen miehen kanssa tai usean vaihtelevan tasoisen kanssa niin nainen valitsee ensimmäisen vaihtoehdon. Tämä siis kärjistettynä. Luonnossahan naaras pyrkii parittelemaan usean korkeatasoisen uroksen kanssa varmistaakseen geenialtaan tehokkaimman parantumisen.
Sen jatkuvan parittelun ohella hedelmällisyyteen vaikuttaa se, kuinka suuri osa jälkeläisistä jää eloon. Ihmislajin jälkeläiset ovat hitaasti kehittyviä ja vaatii erityisen paljon hoivaa ja resursseja erityisesti varhaisten elinvuosien aikana. Sitä varten on kehittynyt sellaiset tunteet, kuten ihastuminen, kiintymys ja rakkaus. Monet miehet pystyvät toki biologisesti lisääntymään ja siittämään loputtomasti uusia jälkeläisiä, mutta jokin sosiaalinen rakenne pitää olla lapsista ja äideistä huolehtimiseen. Joissakin alkuperäisyhteisöissä ei välttämättä ole lainkaan nykyisen kaltaisia monogaamisia suhteita, ja lapsista pidetään huolta kollektiivisesti. Eivät miehet ole mitään parittelukoneita, jotka eivät muodosta kiintymussuhteita jälkeläisiinsä ja naisiin, joiden kanssa parittelee. Määrä ei korvaa miehilläkään laatua, jos suurin osa jälkeläisistä kuolee nälkään ja tauteihin. Siksi moni mies kykenee hyvinkin sitoutumaan monogaamiseen suhteeseen ja huolehtimaan jälkikasvustaan.
Tämä on asia, joka ärsyttää suunnattomasti kun lukee näitä "mies on biologisesti ohjelmoitu panemaan tunteettomasti ympäriinsä" potaskaa. Jos ihan tosissaan alkaa miettimään Homo sapiens-lajin lisääntymistä, niin huomataan, että se poikkeaa aika rajusti esim. jänisten tai porojen lisääntymisestä. Ihmisäiti ei voi jättää vauvaa pusikkoon ja käydä imettämassä kerran päivässä, vaan lapsi kuolisi nälkään tai tulisi petojen syömäksi, sillä vauvat eivät tajua nököttää hiljaa paikallaan kuten jäniksen poikaset. Vauva ei myöskään kävele vasta kuin vuoden ikäisenä, joten ihmisäidin pitää kantaa sitä koko ajan, toisin kuin poroemon. Ilman ylimääräistä jeesaavaa käsiparia tällä ihmisäidillä on aika heikot mahdollisuudet saattaa jälkeläisensä täysi-ikäiseksi. Siksi Homo sapiens-lajin koiraalla on huomattavasti peremmat mahdollisuudet saattaa perimäänsä eteenpäin sillä, että huolehtii jälkeläisistään yhdessä naaraan kanssa.
On paljon muitakin lajeja, joissa koiraalla ei ole mitään "sisäänohjelmoitua tarvetta paritella ympäriinsä". Monet lintulajit pariutuvat iäksi. Vielä useamman lajin koiras osallistuu ainakin poikasten hoitoon tai huolehtii emosta. Ja tämä siksi, että jos se ei niin tekisi, sen jälkikasvu kuolisi ennen lisääntymisikää. Tuo biologiaan ripustautuminen aina kun haluaa perustella jotain omaa itsekästä mielihalua on todella yksisilmäistä ja heikkoa.
Tasoteoria mies halusi puhua nisäkkäistä, mutta edes apinoiden keskuudessa alfan määritelmä ei ole se, että hän parittelee mahdollisimman monen naaraan kanssa. Alfan tulee paritella eniten (toistuvasti) korkea-arvoisten naaraiden kanssa, kun taas alempiarvoiset urokset pyrkivät parittelemaan salaa ja alfan huomaamatta kenen tahansa kanssa. Täällä markkinoidaan biologian varjolla aivan vääränlaista kuvaa alfasta. Korkea-arvoinen uros suosii korkea-arvoisia naaraita, koska nämä tuottavat hyvien äitiominaisuuksiensa ja korkean asemansa vuoksi laumalle uusia korkea-arvoisia jäseniä. Alempiarvoiset urokset ottavat kenet vain saavat.
Toki apinoiden parittelustrategiaa ei voi suoraan ihmisiin soveltaa. Mutta jos esiinnytään biologian asiantuntijoina, soisi olevan sitten myös perillä ihmisapinaa lähinnä olevien lajien käyttäytymisestä.
Tässä näkee taas hyvin miten naiset takertuvat yksityiskohtiin eivätkä näe metsää puilta. Takerrutaan toisarvoisiin seikkoihin jos ne vain auttavat säilyttämään omat kasvot.
Kyllä ne alfa-apinatkin pyrkivät parittelemaan mahdollisimman monen KORKEA-ARVOISEN naaraan kanssa ja mahdollisimman usein. Helpottiko nyt. Emme kaikki voi olla biologian tohtoreita, joten eiköhän siirrytä eteenpäin. En minäkään jaksaisi koko ajan huomauttaa naisten logiikkavirheistä vaikka looginen päättely on tärkeä osa omaa alaani.
Niin muuten, tasoteoriamies on yhdyssana. :)
Kukahan tuossa yksityiskohtiin takertui.
Tarkoitus oli viitata siihen, että olla alfa apinamaailmassa tarkoittaa ihan muuta kuin tässä keskustelussa väitetään. Olla alfa on kykyä panna lauman etu itsensä edelle, mikä on apinoiden keskuudessa harvinaista. Tasoteoriamiehet kuvaavat alfana sigmaa, joka voi nousta lauman johtajaksi tilapäisesti poikkeustilanteessa. Korkea-arvoisia naaraita ei laumassa ole monta ja he eivät ole nuoria yksilöitä (nuoret korkea-arvoisiksi kasvavat naaraat ovat johtajauroksen jälkeläisiä). Alfat ovat vanhempia, eivät nuoria yksilöitä, erityisesti naaraat. Heillä on tärkeitä tietoja ja taitoja, jotka liittyvät esimerkiksi ruuan hankintaan.
Ihmisen ja apinan vertaaminen toisiinsa pariutumisstrategioissa ei ole kovin hedelmällistä, koska ihmisen seksuaalisuus poikkeaa apinasta niin paljon. Apinoiden kyky itsereflektioon on esimerkiksi varsin pieni, vaikka ne tunnistavatkin itsensä peilistä ja tuntevat tunteita kuten kiintymystä. Ne eivät kuitenkaan murehdi sitä, etteivät saa haluamaansa kumppania tai eivät saa kumppania lainkaan. Ihmiselle tuollaiset asiat voivat aiheuttaa suurta kärsimystä.
Apinat eivät mene naimisiin eivätkä yliopistoon myöskään.
Silti apinat voi aina kätevästi tempaista selitykseksi, kun mies haluaa sikailla. ”Se on biologiaa, ei sille voi mitään.” Mutta naisten toki pitää minin eri keinoin taistella biologiaansa vastaan.
Sama kääntäen: on ok että naiset seuraavat biologiaansa, miesten sen sijaan tulee hillitä itsensä ja tukahduttaa alkukantaiset vaistonsa.
Naiset harvemmin perustelevat sikailujaan biologialla.
Koska naisen ei tarvitse perustella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tasoteoria on toteava teoria. Siinä tehdään huomioita pariutumisesta. Esim "rikkaalla ja pitkällä miehellä on keskimäärin enemmän vientiä, kuin lyhyellä ja rahattomalla".
Ikävä kyllä moni teoriasta kiinnostunut lähtee ottaa tämän alkuasetelman jälkeen suuren harha-askeleen. Toteamisesta halutaan siirtyä toimintaan, tilanne halutaan korjata, halutaan aktiivista muutosta. Tämä on jo itsessään askel pois "teoriasta", joka on vain huomioita ja tilastoja, mutta lisäksi tuottaa haitallista toimintaa, kuten syyllisen etsiminen.
Yhtäkkiä keskustelussa korostuukin "kenen takia". Huomiot nähdään ongelmina ja ongelman alkulähde on... no riippuu keneltä kysytään. Nainen, mies, yhteiskunta, lait, historian tapahtumat, kulttuurin muutos, media..
Itse olen sillä linjalla, että ympäröivästä maailmasta on hyvä tehdä havaintoja. Näitä havaintoja kannattaa käyttää itsensä kehittämiseen, koska on (mielestäni) elämän tarkoitus olla paras mahdollinen versio itsestään ja löytää se tapa olla ja elää, joka tuntuu hyvältä ja luonnolliselta.Tasoteorian kautta todettu tilanne, jossa miehiä on määrällisesti enemmän kuin naisia ja kaikki yksilöt (miehet tai naiset) eivät tule pariutumaan EI OLE RATKAISTAVISSA. On lillukanvarsiin tarttumista ja pikkuruista näpertelyä puhua "karuselleista" tai "liian korkean tasoisen yrittämisestä" yms, sillä tuollainen ei vaikuta mitenkään suuremmassa kuvassa. Yksittäinen ihminen voi OMALLA KOHDALLAAN miettiä asiaa, onko esim realistista yrittää tavoittaa Heidi Klumia ja kannattaako siihen käyttää aikaa. Mutta kaikki muiden ihmisten tekojen ja valintojen ohjailu tai kritisointi on turhaa.
Jos joku nainen valitsee miehen, tai mies naisen, niin joo voithan sä katsoa sitä tasoteorian läpi ja kommentoida. Mutta kaikki muu kuin toteava "nämä kaksi ihmistä ovat pariutuneet" on omien mielipiteiden värittämää tasoteorian vääntämistä. Ulkopuolinen ei voi määrittää niiden kahden tasoa, vaan ne kaksi ovat määritelleet (alitajuisesti) tason toisilleen.Moni tasoteorialla päähän paukuttaja on vain vihainen tai katkera ja käyttää teoriaa selitelläkseen tunteitaan itselleen ja muille.
Varmasti juuri näin. Silti moni hyökkää tuota teoriaa vastaan, ei niitä vihaisia miehiä.
Tuon kuvauksen ja yleisen käsitemerkityksrn perusteella kyseessä ei ole minkäänlainen teoria lainkaan vaan kokoelma subjektiivisia havaintoja ja mielipiteitä. Siksi se toistuvasti tyrmätään. Mitään sellaista kuin ”toteava teoria” ei ole olemassakaan ja yllä selitetty vahvistaa että se ei ole teoria lainkaan. Avain ymmärrykseen on lopussa:
” Ulkopuolinen ei voi määrittää niiden kahden tasoa, vaan ne kaksi ovat määritelleet (alitajuisesti) tason toisilleen.”
Tuo on vain kummallisesti muotoiltuna ikivanha ja yleisesti ymmärretty tosiasia että ihmiset rakastuvat/tuntevat vetoa toisiinsa täysin ennustamattomasti ja ilman säännönmukaisuuksia puhtaan subjektiivisin perustein. Se on suora tunnustus sille, että mitään tasoja ei ole olemassakaan eikä siten voi olla tasoteoriaakaan.
Miehet ovat mielestäsi niin väkivaltaista porukkaa, että ihan pitää tarkkaan analysoida ja seuloa, että onnistuisi löytämään vähemmän väkivaltaisen sieltä joukosta? Sinun käsityksesi miehistä ei ole kovinkaan mairitteleva.