Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan päässyt edes koeajamaan niitä ysejä tai kymppejä, puhumattakaan että olisivat olleet poikaystäviäni.

Se on urbaani legenda, että tytöt pääsisi kenen tahansa miehen kanssa sänkyyn.

T. Kasityttö

Viittaako kasityttö siihen että olet tasoltasi kasi?

Jos olet tarjoutunut huippumiehelle pantavaksi ilman sitoumuksia, ja mies ei ole tätä seksitarjousta ottanut vastaan, niin voin kertoa että et ole kyllä kasi. Et lähimainkaan.

Kasi on jo todella kaunis nainen, ei miehet tuollaista tilaisuutta kasin kanssa jättäisi käyttämättä.

Mitähän ne ysin ja kympin naiset sitten ovat, jos kasin tasolla olevan pitää olla todella kaunis nainen?

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat tässä asteikossa rumahkoja taviksia eli siinä seiskan maastossa. Jotkut miehet jopa joutuu tyytymään seurustelemaan ihan sellaisten rumilusten kuin Kirsten Dunst kanssa.

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat molemmat ysejä tai kymppejä. Kuten itsekin varsin hyvin tiedät.

Kommentistasi näkyy tuollainen vähemmän viehättävien naisten omituinen psykologinen selviytymiskeino: hoette epätoivoisesti sitä että miesten ulkonäkövaatimukset ovat täysin epärealistiset, tämän hokemisen todellisena syynä on se että silloin teidän ei tarvitse kohdata sitä faktaa että oma kilpailukykynne ei vaan yksinkertaisesti riitä edes sellaiseen perus kauniiseen naiseen verrattuna.

Kilpailukyky mihin? Minusta tuntuu, että nyt ollaan taas olennaisen äärellä. Jos saan arvata, niin oletan että sinä näet parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ikään kuin olisi olemassa joukko ikäisiäni miehiä ja ikäisiäni naisia ja sitten siitä joukosta muodostettaisiin pareja niin, että ensin parhaat valitsevat toisensa ja sitten me muut joudumme tyytymään toisiimme (tai olemaan yksin, mikä olisi se todellinen valinta).

Emme kuitenkaan elä autiolla saarella eikä sellaista kilpailua todellisuudessa ole käynnissä. Kyllä minä teininä haaveilin pop-tähdistä ja mietin jopa ihan vakavissani sitä, että mitä jos tapaan Ericin vasta kun minulla on jo poikaystävä, ja sitten joudun valitsemaan Ericin ja poikaystäväni välillä. 13-vuotias ajattelee noin, vai olinko 12. Lapsellinen kuitenkin. Kouludiscossa yläasteella ja lukion ekalla eli ennen kuin tultiin täysi-ikäisiksi ja päästiin oikeisiin discoihin kavereiden kanssa, tuli kilpailtua jostain tyypistä. Muistan hämärästi kuinka yksi tyttö uhkasi hakata minut sen takia.

Mutta sen jälkeen olen kuitenkin elänyt ihan normaalia elämää, jossa muutaman kerran on kohdalle osunut mies, johon olen ihastunut. Täysin vertailematta häntä muihin tai valitsematta häntä jostain joukosta kilpailevia miehiä.

En tiedä sumentaako Tinder ajatusmaailman vai mistä tulee tämä kuvitelma, että naisille on koko ajan olemassa joukko miehiä, joista kilpailla. Ei ole. Olin vuosia sinkkuna ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, joka oli ensimmäinen josta edes kiinnostuin. Käsittämätön ajatuskin, että koko sen ajan minulla olisi ollut joku armeija valmiudessa, josta yrittää saada paras mahdollinen. Myönnän toki, etten kovin paljon tehnytkään elämänkumppanin löytääkseni vaan keskityin nauttimaan elämästäni sellaisena kuin se oli, mutta vaikka olisin käynyt joka viikonloppu ulkona ja harrastanut joka ilta jotain, missä tapaa uusia ihmisiä ja etenkin miehiä, niin parempaa miestä en olisi voinut kohdata.

Kyllä, minä näen parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ihan oikein tulkitsit.

Havainnoidaanpa hetki ympäristöämme:

Pariutuminen/lisääntyminen on kilpailua, kaikkien maapallon eläinlajien keskuudessa. Urokset kilpailevat parhaista naaraista, naaraat haluavat pariutua parhaiden urosten kanssa.

On mielestäni aika naiivia ajatella että tämä sama mekanismi ei ohjaisi myös ihmisten toimintaa, kun se kuitenkin on se ajava voima kaikkien muiden eläimien lisääntymisessä. Vai olemmeko me jotenkin täysin irrallaan muusta luonnosta tässä asiassa?

Avaisitko vähän. Kuvitellaan, että olen vaikka 28-vuotias nainen ja asun jossain keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa. Miten tämä maailmanlaajuinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Huoh, ei pitäisi edes vastata tähän, mutta menköön nyt ☹️

Ei se ole yksi maailmanlaajuinen kilpailu, vaan sama kilpailuilmiö esiintyy kaikkialla, maailmanlaajuisesti.

Eli urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista.

Eli kilpailu tapahtuu paikallisesti, mutta sama ilmiö toistuu kaikkialla maapallolla.

Ok, korjaan kysymystä: Miten se paikallinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Ennen baari-iltaa mies käy suihkussa, laittaa partavettä, tekee vähän hauiskääntöjä että kädet pumpissa(😃), laittaa hiukset kuntoon jne.

Sama mies kävelee yökerhoon sisään, skannaa näkymän ja arvioi nanosekunnissa mitkä naiset herättää hänen seksuaalisen kiinnostuksensa (kasvot ja vartalo, kehonkieli), ja tekee tilannearvion mihin näistä naisista miehellä itsellään olisi mahdollisuuksia ulkonäkönsä puolesta. Lopuksi mies vielä arvioi kilpailua: miltä muut paikalla olevat miehet näyttävät, ovatko he pidempiä, rotevampia, komeampia jne.

Tämän jälkeen mies rohkaisee mielensä, valitsee kohteen ja tekee aloitteensa. Toivotetaan hänelle onnea...

--------------------------------------------

Tässä oli lyhyt kurkistus ihmisten soidinmenoihin...

Mutta tässä ajatusleikissä en ole mies vaan 28-vuotias sinkkunainen, jokin aika sitten eronnut edellisestä parisuhteestani. Vietän aikaani töiden jälkeen tapaamalla kavereita ja harrastamalla jotain tavallisia harrastuksia. Normaalioloissa matkustelen muutaman kerran vuodessa ja baareissa käyn ehkä 3-4 kertaa vuodessa tyttökavereiden kanssa. Eli elän sellaista elämä, mikä ymmärtääkseni on aika normaalia vähän alle kolmekymppisten työssä käyvien naisten keskuudessa.

Missä ja miten minun elämässäni konkreettisesti näkyy se, että "urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista." Mikä on ylipäänsä se urosten pooli, josta kisaan saadakseni parhaan? Kaikki asuinpaikkakuntani oman ikäiset sinkkumiehet? Ne ikäiseni sinkkumiehet, jotka ylipäänsä tapaan arjessani ja elämässäni? On olemassa joku muu sinkkumiesten pooli jossain?

Tossa tarinassa sä olit yksi niistä naisista jota päähenkilö skannasi katseellaan. Jos olit viehättävä ja vetoava, ja miehen arvion mukaan hänen saavutettavissaan, niin mies saattoi yrittää sua. Jos taas et, niin hän todennäköisesti yritti jotain muuta paikalla ollutta naista.

Eli sä olit mukana kisassa, tiesit tai et. Toki emme tietenkään tiedä olisiko ko. mies kelvannut sulle, jos hän olisikin lähestynyt just sua.

Mut joo, lähtökohtaisesti sun pooli on sun lähialueen sinkkumiehet, joihin sulla on pääsy arjessasi tai esim Tinderin kautta.

Eli kilpailu on sitä, että mies, jonka olemassaoloakaan en ehkä edes noteerannut pitäessäni hauskaa ystävieni kanssa, arvioi tasoni verrattuna ympärillä oleviin naisiin päättääkseen, haluaisiko hän minut seksiin/parisuhteeseen?

Juuri näin. Mutta tuo oli siis vain yksittäinen elävän elämän esimerkki mitä se kilpailu voi olla.

Toinen fiktiivinen tilanne: Prismassa on komea vuoropäällikkö, jota kaksi nuorta kassaneitiä koittaa molemmat tavoitella: meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi, menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta jne...

Se kilpailu on kaikkialla ja kaiken aikaa olemassa, kun näemme meitä kiinnostavia potentiaalisia kumppaneita.

Elätkö oikeasti tuollaisessa maailmassa? Minkä ikäinen olet?

Parikymmentä vuotta sitten eräs miesesimies kertoi että saa jatkuvasti panoehdotuksia naisalaisiltaan. En usko, että maailma on kovin paljon muuttunut noista ajoista vaikka joku "miituu" vähän ehkä pienentää haluja nousta jälleen kerran pukille.

Mitä mä just luin? Missä ulottuvuudessa tuommoista muka tapahtuu? Tai jos tässä, niin millaisissa piireissä ja missä ammateissa liikutaan? Ihan käsittämätön skenaario.

Juu kukaan ei ole koskaan kiivennyt reittä pitkin missään.

Helvetti koko metoo perustuu siihen että naiset alkoivat valittaa kun saavat leffafaroolin seksillä.

Se että epäilee jonkun paskapuljun miesesimehen saavan ”jatkuvasti panoehdotuksia naisalaisiltaan” toki tarkoittaa, että ” kukaan ei ole koskaan kiivennyt reittä pitkin missään”. Ihan totta, siihenhän voi vetää yhtäläisyysmerkit, jos luetaan markkina-arvoteoreetikkojen sanakirjaa. :)

Naiset ovat puhtaita ja aatteellisia. Varsinkin suomalaiset naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"

Viitaten kahteen ylempänä olevaan viestiin. Seuraava vaihe on, että yksilö sovittaa oman parinvalintansa oman markkina-arvonsa mukaiseksi, TAI nostaa sitä omaa markkina-arvoaan JA/TAI menee ympäristöön, jossa on itse sellainen, jonka markkina-arvo on korkea.

Hyvä. Mutta miksi sitten pidetään niin tärkeänä, että me naiset ymmärrämme tämän teorian? Miksi sitä toistellaan nimenomaan täällä naisvoittoisella palstalla, missä suuri osa meistä parhaillaankin palstailevista naisista on jo kauan sitten perheensä perustaneita ja siksi netissä viikonloppuiltaa viettäviä (oma puolisoni katsoo parhaillaan televisiota ja minulle siellä taas ei tule yhtään mitään)?

Ymmärrys laaja-alaisesti asioista on aina hyvästä, eikö? Tuskin olet sitä mieltä, ettei sinun tarvitse tietää mitään muuta kuin sellaista, joka koskettaa juuri omaa elämääsi juuri tällä hetkellä?

Tavallisesti naiset ja eliittimiehet ovat erittäin huonoja hahmottamaan markkina-arvoasioita, koska heidän ei ole koskaan tarvinnut sellaisia miettiä. Asiat ovat naisille aina "vain tapahtuneet", ja eliittimies on aikuistuessaan huomannut olevansa sellainen, josta naiset pitävät.

Esimerkki:

Eliittimies: "Miehen pitää olla sellainen pitkä, harteikas, varakas, hyvässä työssä ja käyttäytyä sillei itsevarmasti, vähän ku*ipäämäisesti. Sillei saa hyvin naisia."

Tavallinen mies: "Kiitos. Entä sitten, jos ei ole pitkä, harteikas, varakas ja hyvässä työssä? Ku*ipäisen käytöksen ymmärrän kyllä."

Elittimies: "No tota... emmä tiärä."

=> Tästä käynnistyvät esimerkin tavallisen miehen pohdinnat markkina-arvosta. Toivottavasti hän ei juutu pelkkään valittamiseen, vaan siirtyy siitä nopeasti eteenpäin eli varsinaiseen toimintaan.

Huomauttaisin, että suuri osa naisista ei ole nuorinakaan ollut suosittuja. Miehet ja sitä ennen pojat ovat erittäin suoraan kertoneet, mikä ko. tyttöjen ja naisten arvo on ollut. 

Tiedän kokemuksesta. Ei ole jäänyt mitään illuusioita. 

Erittäin hieno juttu. Siitä sitten käynnistyivät markkina-arvopohdinnat, ryhdyit kohottamaan omaa arvoasi, ja tekemään muita valintoja sen puolesta, että mahdollisuutesi paranisivat, eikö? Ja lopulta löysit miehen, ja nyt olet onnellinen, eikö?

Öö, ei, en ole pohtinut omaa markkina-arvoani ja tehnyt muutoksia siksi. Kyllä minä olen elämässäni tehnyt valintoja sen perusteella, miten ne vaikuttavat omaan elämääni positiivisesti, en sen perusteella, että tykkäisikö joku mies tai miehet minusta.

Olen kyllä käynyt läpi senkin ajatusketun, jossa mietin, miksi joku mies ei minusta pidä. Mutta, koska miehet on olleet erilaisia, syy siihen, miksi minä en ole heille kelvannut, on aina ollut eri. Joten, lopputulos on se, etten voi joka kerta muuttua toisenlaiseksi jonkun toisen vuoksi. Vaan onnellisen parisuhteen saamiseksi minun oli löydettävä se ihminen, joka pitää minusta tällaisena kuin olen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan päässyt edes koeajamaan niitä ysejä tai kymppejä, puhumattakaan että olisivat olleet poikaystäviäni.

Se on urbaani legenda, että tytöt pääsisi kenen tahansa miehen kanssa sänkyyn.

T. Kasityttö

Viittaako kasityttö siihen että olet tasoltasi kasi?

Jos olet tarjoutunut huippumiehelle pantavaksi ilman sitoumuksia, ja mies ei ole tätä seksitarjousta ottanut vastaan, niin voin kertoa että et ole kyllä kasi. Et lähimainkaan.

Kasi on jo todella kaunis nainen, ei miehet tuollaista tilaisuutta kasin kanssa jättäisi käyttämättä.

Mitähän ne ysin ja kympin naiset sitten ovat, jos kasin tasolla olevan pitää olla todella kaunis nainen?

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat tässä asteikossa rumahkoja taviksia eli siinä seiskan maastossa. Jotkut miehet jopa joutuu tyytymään seurustelemaan ihan sellaisten rumilusten kuin Kirsten Dunst kanssa.

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat molemmat ysejä tai kymppejä. Kuten itsekin varsin hyvin tiedät.

Kommentistasi näkyy tuollainen vähemmän viehättävien naisten omituinen psykologinen selviytymiskeino: hoette epätoivoisesti sitä että miesten ulkonäkövaatimukset ovat täysin epärealistiset, tämän hokemisen todellisena syynä on se että silloin teidän ei tarvitse kohdata sitä faktaa että oma kilpailukykynne ei vaan yksinkertaisesti riitä edes sellaiseen perus kauniiseen naiseen verrattuna.

Kilpailukyky mihin? Minusta tuntuu, että nyt ollaan taas olennaisen äärellä. Jos saan arvata, niin oletan että sinä näet parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ikään kuin olisi olemassa joukko ikäisiäni miehiä ja ikäisiäni naisia ja sitten siitä joukosta muodostettaisiin pareja niin, että ensin parhaat valitsevat toisensa ja sitten me muut joudumme tyytymään toisiimme (tai olemaan yksin, mikä olisi se todellinen valinta).

Emme kuitenkaan elä autiolla saarella eikä sellaista kilpailua todellisuudessa ole käynnissä. Kyllä minä teininä haaveilin pop-tähdistä ja mietin jopa ihan vakavissani sitä, että mitä jos tapaan Ericin vasta kun minulla on jo poikaystävä, ja sitten joudun valitsemaan Ericin ja poikaystäväni välillä. 13-vuotias ajattelee noin, vai olinko 12. Lapsellinen kuitenkin. Kouludiscossa yläasteella ja lukion ekalla eli ennen kuin tultiin täysi-ikäisiksi ja päästiin oikeisiin discoihin kavereiden kanssa, tuli kilpailtua jostain tyypistä. Muistan hämärästi kuinka yksi tyttö uhkasi hakata minut sen takia.

Mutta sen jälkeen olen kuitenkin elänyt ihan normaalia elämää, jossa muutaman kerran on kohdalle osunut mies, johon olen ihastunut. Täysin vertailematta häntä muihin tai valitsematta häntä jostain joukosta kilpailevia miehiä.

En tiedä sumentaako Tinder ajatusmaailman vai mistä tulee tämä kuvitelma, että naisille on koko ajan olemassa joukko miehiä, joista kilpailla. Ei ole. Olin vuosia sinkkuna ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, joka oli ensimmäinen josta edes kiinnostuin. Käsittämätön ajatuskin, että koko sen ajan minulla olisi ollut joku armeija valmiudessa, josta yrittää saada paras mahdollinen. Myönnän toki, etten kovin paljon tehnytkään elämänkumppanin löytääkseni vaan keskityin nauttimaan elämästäni sellaisena kuin se oli, mutta vaikka olisin käynyt joka viikonloppu ulkona ja harrastanut joka ilta jotain, missä tapaa uusia ihmisiä ja etenkin miehiä, niin parempaa miestä en olisi voinut kohdata.

Kyllä, minä näen parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ihan oikein tulkitsit.

Havainnoidaanpa hetki ympäristöämme:

Pariutuminen/lisääntyminen on kilpailua, kaikkien maapallon eläinlajien keskuudessa. Urokset kilpailevat parhaista naaraista, naaraat haluavat pariutua parhaiden urosten kanssa.

On mielestäni aika naiivia ajatella että tämä sama mekanismi ei ohjaisi myös ihmisten toimintaa, kun se kuitenkin on se ajava voima kaikkien muiden eläimien lisääntymisessä. Vai olemmeko me jotenkin täysin irrallaan muusta luonnosta tässä asiassa?

Avaisitko vähän. Kuvitellaan, että olen vaikka 28-vuotias nainen ja asun jossain keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa. Miten tämä maailmanlaajuinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Huoh, ei pitäisi edes vastata tähän, mutta menköön nyt ☹️

Ei se ole yksi maailmanlaajuinen kilpailu, vaan sama kilpailuilmiö esiintyy kaikkialla, maailmanlaajuisesti.

Eli urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista.

Eli kilpailu tapahtuu paikallisesti, mutta sama ilmiö toistuu kaikkialla maapallolla.

Ok, korjaan kysymystä: Miten se paikallinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Ennen baari-iltaa mies käy suihkussa, laittaa partavettä, tekee vähän hauiskääntöjä että kädet pumpissa(😃), laittaa hiukset kuntoon jne.

Sama mies kävelee yökerhoon sisään, skannaa näkymän ja arvioi nanosekunnissa mitkä naiset herättää hänen seksuaalisen kiinnostuksensa (kasvot ja vartalo, kehonkieli), ja tekee tilannearvion mihin näistä naisista miehellä itsellään olisi mahdollisuuksia ulkonäkönsä puolesta. Lopuksi mies vielä arvioi kilpailua: miltä muut paikalla olevat miehet näyttävät, ovatko he pidempiä, rotevampia, komeampia jne.

Tämän jälkeen mies rohkaisee mielensä, valitsee kohteen ja tekee aloitteensa. Toivotetaan hänelle onnea...

--------------------------------------------

Tässä oli lyhyt kurkistus ihmisten soidinmenoihin...

Mutta tässä ajatusleikissä en ole mies vaan 28-vuotias sinkkunainen, jokin aika sitten eronnut edellisestä parisuhteestani. Vietän aikaani töiden jälkeen tapaamalla kavereita ja harrastamalla jotain tavallisia harrastuksia. Normaalioloissa matkustelen muutaman kerran vuodessa ja baareissa käyn ehkä 3-4 kertaa vuodessa tyttökavereiden kanssa. Eli elän sellaista elämä, mikä ymmärtääkseni on aika normaalia vähän alle kolmekymppisten työssä käyvien naisten keskuudessa.

Missä ja miten minun elämässäni konkreettisesti näkyy se, että "urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista." Mikä on ylipäänsä se urosten pooli, josta kisaan saadakseni parhaan? Kaikki asuinpaikkakuntani oman ikäiset sinkkumiehet? Ne ikäiseni sinkkumiehet, jotka ylipäänsä tapaan arjessani ja elämässäni? On olemassa joku muu sinkkumiesten pooli jossain?

Tossa tarinassa sä olit yksi niistä naisista jota päähenkilö skannasi katseellaan. Jos olit viehättävä ja vetoava, ja miehen arvion mukaan hänen saavutettavissaan, niin mies saattoi yrittää sua. Jos taas et, niin hän todennäköisesti yritti jotain muuta paikalla ollutta naista.

Eli sä olit mukana kisassa, tiesit tai et. Toki emme tietenkään tiedä olisiko ko. mies kelvannut sulle, jos hän olisikin lähestynyt just sua.

Mut joo, lähtökohtaisesti sun pooli on sun lähialueen sinkkumiehet, joihin sulla on pääsy arjessasi tai esim Tinderin kautta.

Eli kilpailu on sitä, että mies, jonka olemassaoloakaan en ehkä edes noteerannut pitäessäni hauskaa ystävieni kanssa, arvioi tasoni verrattuna ympärillä oleviin naisiin päättääkseen, haluaisiko hän minut seksiin/parisuhteeseen?

Juuri näin. Mutta tuo oli siis vain yksittäinen elävän elämän esimerkki mitä se kilpailu voi olla.

Toinen fiktiivinen tilanne: Prismassa on komea vuoropäällikkö, jota kaksi nuorta kassaneitiä koittaa molemmat tavoitella: meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi, menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta jne...

Se kilpailu on kaikkialla ja kaiken aikaa olemassa, kun näemme meitä kiinnostavia potentiaalisia kumppaneita.

Elätkö oikeasti tuollaisessa maailmassa? Minkä ikäinen olet?

Elänkö minä maailmassa, missä joku nainen saattaa joskus pukeutumisella ja käytöksellään pyrkiä herättämään haluamansa miehen kiinnostuksen?

Kyllä, kyllä minä elän sellaisessa maailmassa, kiitos kysymästä 😃 olen 32 v mies

Naisen pukeutuminenko on merkki sinuun kohdistuvasta kiinnostuksesta? Hän kenties juttelee myös sinulle tai vastaa kommentteihisi, minkä tulkitset kilpailuna huomiostasi? Ja se tulee sulle ihan uutena ajatuksena, että naiset eivät välttämättä ajattelekaan noin?

En muista kommentoineeni itseäni millään tavalla. Kommentoin siis ihan yleisellä tasolla, että tässä universumissa missä minä elän, joskus välillä tapahtuu niin että nainen viestittää häntä kiinnostavalle miehelle omaa kiinnostustaan eleillään ja pukeutumisellaan. Huom! Se mies ei välttämättä siis ole minä.

Siinä todellisuudessa missä sinä elät, näin ei siis ilmeisesti ole koskaan kukaan nainen toiminut kenenkään miehen kohdalla. Asia selvä.

En halua mitenkään mollata sinua tai muitakaan miehiä, vaan kiinnittää ainoastaan huomiota siihen, että naiset ja miehet (keskimäärin) ovat tässä asiassa ilmeisen erilaisia. Naiset vähät välittävät niiden miesten kilpailutuksista, jotka eivät naista itseään kiinnosta. He eivät siis pukeudu tällaisia miehiä varten eivätkä ole ystävällisiä heitä kohtaan siksi, että olisivat kiinnostuneita heistä.

Täältä olen lukenut sellaisenkin varman miehen mielipiteen, että miehet eivät voi olla naisen kanssa ystäviä. Heille nainen on aina potentiaalinen seksikumppani, kun taas nainen voi vallan hyvin olla miehen ystävä. Itsellänikin on tästä kokemusta, miten hirveä pettymys se oli, kun ystävänä pitämäni mies (jota ei siis voi mitenkään päin nähdä seksikumppanina) olisikin halunnut enemmän. En tiedä kuinka asia on, mutta kyllähän naisten ja miesten ajattelutavoissa on eroa, mikä on hyvä huomioida kanssakäymisessä.

Tarkoittaako ystävyys tässä tapauksessa sitä, että mies auttaa sinua esim. kyyditsemisessä ja paperiasioissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan päässyt edes koeajamaan niitä ysejä tai kymppejä, puhumattakaan että olisivat olleet poikaystäviäni.

Se on urbaani legenda, että tytöt pääsisi kenen tahansa miehen kanssa sänkyyn.

T. Kasityttö

Viittaako kasityttö siihen että olet tasoltasi kasi?

Jos olet tarjoutunut huippumiehelle pantavaksi ilman sitoumuksia, ja mies ei ole tätä seksitarjousta ottanut vastaan, niin voin kertoa että et ole kyllä kasi. Et lähimainkaan.

Kasi on jo todella kaunis nainen, ei miehet tuollaista tilaisuutta kasin kanssa jättäisi käyttämättä.

Mitähän ne ysin ja kympin naiset sitten ovat, jos kasin tasolla olevan pitää olla todella kaunis nainen?

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat tässä asteikossa rumahkoja taviksia eli siinä seiskan maastossa. Jotkut miehet jopa joutuu tyytymään seurustelemaan ihan sellaisten rumilusten kuin Kirsten Dunst kanssa.

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat molemmat ysejä tai kymppejä. Kuten itsekin varsin hyvin tiedät.

Kommentistasi näkyy tuollainen vähemmän viehättävien naisten omituinen psykologinen selviytymiskeino: hoette epätoivoisesti sitä että miesten ulkonäkövaatimukset ovat täysin epärealistiset, tämän hokemisen todellisena syynä on se että silloin teidän ei tarvitse kohdata sitä faktaa että oma kilpailukykynne ei vaan yksinkertaisesti riitä edes sellaiseen perus kauniiseen naiseen verrattuna.

Kilpailukyky mihin? Minusta tuntuu, että nyt ollaan taas olennaisen äärellä. Jos saan arvata, niin oletan että sinä näet parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ikään kuin olisi olemassa joukko ikäisiäni miehiä ja ikäisiäni naisia ja sitten siitä joukosta muodostettaisiin pareja niin, että ensin parhaat valitsevat toisensa ja sitten me muut joudumme tyytymään toisiimme (tai olemaan yksin, mikä olisi se todellinen valinta).

Emme kuitenkaan elä autiolla saarella eikä sellaista kilpailua todellisuudessa ole käynnissä. Kyllä minä teininä haaveilin pop-tähdistä ja mietin jopa ihan vakavissani sitä, että mitä jos tapaan Ericin vasta kun minulla on jo poikaystävä, ja sitten joudun valitsemaan Ericin ja poikaystäväni välillä. 13-vuotias ajattelee noin, vai olinko 12. Lapsellinen kuitenkin. Kouludiscossa yläasteella ja lukion ekalla eli ennen kuin tultiin täysi-ikäisiksi ja päästiin oikeisiin discoihin kavereiden kanssa, tuli kilpailtua jostain tyypistä. Muistan hämärästi kuinka yksi tyttö uhkasi hakata minut sen takia.

Mutta sen jälkeen olen kuitenkin elänyt ihan normaalia elämää, jossa muutaman kerran on kohdalle osunut mies, johon olen ihastunut. Täysin vertailematta häntä muihin tai valitsematta häntä jostain joukosta kilpailevia miehiä.

En tiedä sumentaako Tinder ajatusmaailman vai mistä tulee tämä kuvitelma, että naisille on koko ajan olemassa joukko miehiä, joista kilpailla. Ei ole. Olin vuosia sinkkuna ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, joka oli ensimmäinen josta edes kiinnostuin. Käsittämätön ajatuskin, että koko sen ajan minulla olisi ollut joku armeija valmiudessa, josta yrittää saada paras mahdollinen. Myönnän toki, etten kovin paljon tehnytkään elämänkumppanin löytääkseni vaan keskityin nauttimaan elämästäni sellaisena kuin se oli, mutta vaikka olisin käynyt joka viikonloppu ulkona ja harrastanut joka ilta jotain, missä tapaa uusia ihmisiä ja etenkin miehiä, niin parempaa miestä en olisi voinut kohdata.

Kyllä, minä näen parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ihan oikein tulkitsit.

Havainnoidaanpa hetki ympäristöämme:

Pariutuminen/lisääntyminen on kilpailua, kaikkien maapallon eläinlajien keskuudessa. Urokset kilpailevat parhaista naaraista, naaraat haluavat pariutua parhaiden urosten kanssa.

On mielestäni aika naiivia ajatella että tämä sama mekanismi ei ohjaisi myös ihmisten toimintaa, kun se kuitenkin on se ajava voima kaikkien muiden eläimien lisääntymisessä. Vai olemmeko me jotenkin täysin irrallaan muusta luonnosta tässä asiassa?

Avaisitko vähän. Kuvitellaan, että olen vaikka 28-vuotias nainen ja asun jossain keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa. Miten tämä maailmanlaajuinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Huoh, ei pitäisi edes vastata tähän, mutta menköön nyt ☹️

Ei se ole yksi maailmanlaajuinen kilpailu, vaan sama kilpailuilmiö esiintyy kaikkialla, maailmanlaajuisesti.

Eli urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista.

Eli kilpailu tapahtuu paikallisesti, mutta sama ilmiö toistuu kaikkialla maapallolla.

Ok, korjaan kysymystä: Miten se paikallinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Ennen baari-iltaa mies käy suihkussa, laittaa partavettä, tekee vähän hauiskääntöjä että kädet pumpissa(😃), laittaa hiukset kuntoon jne.

Sama mies kävelee yökerhoon sisään, skannaa näkymän ja arvioi nanosekunnissa mitkä naiset herättää hänen seksuaalisen kiinnostuksensa (kasvot ja vartalo, kehonkieli), ja tekee tilannearvion mihin näistä naisista miehellä itsellään olisi mahdollisuuksia ulkonäkönsä puolesta. Lopuksi mies vielä arvioi kilpailua: miltä muut paikalla olevat miehet näyttävät, ovatko he pidempiä, rotevampia, komeampia jne.

Tämän jälkeen mies rohkaisee mielensä, valitsee kohteen ja tekee aloitteensa. Toivotetaan hänelle onnea...

--------------------------------------------

Tässä oli lyhyt kurkistus ihmisten soidinmenoihin...

Mutta tässä ajatusleikissä en ole mies vaan 28-vuotias sinkkunainen, jokin aika sitten eronnut edellisestä parisuhteestani. Vietän aikaani töiden jälkeen tapaamalla kavereita ja harrastamalla jotain tavallisia harrastuksia. Normaalioloissa matkustelen muutaman kerran vuodessa ja baareissa käyn ehkä 3-4 kertaa vuodessa tyttökavereiden kanssa. Eli elän sellaista elämä, mikä ymmärtääkseni on aika normaalia vähän alle kolmekymppisten työssä käyvien naisten keskuudessa.

Missä ja miten minun elämässäni konkreettisesti näkyy se, että "urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista." Mikä on ylipäänsä se urosten pooli, josta kisaan saadakseni parhaan? Kaikki asuinpaikkakuntani oman ikäiset sinkkumiehet? Ne ikäiseni sinkkumiehet, jotka ylipäänsä tapaan arjessani ja elämässäni? On olemassa joku muu sinkkumiesten pooli jossain?

Tossa tarinassa sä olit yksi niistä naisista jota päähenkilö skannasi katseellaan. Jos olit viehättävä ja vetoava, ja miehen arvion mukaan hänen saavutettavissaan, niin mies saattoi yrittää sua. Jos taas et, niin hän todennäköisesti yritti jotain muuta paikalla ollutta naista.

Eli sä olit mukana kisassa, tiesit tai et. Toki emme tietenkään tiedä olisiko ko. mies kelvannut sulle, jos hän olisikin lähestynyt just sua.

Mut joo, lähtökohtaisesti sun pooli on sun lähialueen sinkkumiehet, joihin sulla on pääsy arjessasi tai esim Tinderin kautta.

Eli kilpailu on sitä, että mies, jonka olemassaoloakaan en ehkä edes noteerannut pitäessäni hauskaa ystävieni kanssa, arvioi tasoni verrattuna ympärillä oleviin naisiin päättääkseen, haluaisiko hän minut seksiin/parisuhteeseen?

Juuri näin. Mutta tuo oli siis vain yksittäinen elävän elämän esimerkki mitä se kilpailu voi olla.

Toinen fiktiivinen tilanne: Prismassa on komea vuoropäällikkö, jota kaksi nuorta kassaneitiä koittaa molemmat tavoitella: meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi, menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta jne...

Se kilpailu on kaikkialla ja kaiken aikaa olemassa, kun näemme meitä kiinnostavia potentiaalisia kumppaneita.

Elätkö oikeasti tuollaisessa maailmassa? Minkä ikäinen olet?

Parikymmentä vuotta sitten eräs miesesimies kertoi että saa jatkuvasti panoehdotuksia naisalaisiltaan. En usko, että maailma on kovin paljon muuttunut noista ajoista vaikka joku "miituu" vähän ehkä pienentää haluja nousta jälleen kerran pukille.

Mitä mä just luin? Missä ulottuvuudessa tuommoista muka tapahtuu? Tai jos tässä, niin millaisissa piireissä ja missä ammateissa liikutaan? Ihan käsittämätön skenaario.

Juu kukaan ei ole koskaan kiivennyt reittä pitkin missään.

Helvetti koko metoo perustuu siihen että naiset alkoivat valittaa kun saavat leffafaroolin seksillä.

Se että epäilee jonkun paskapuljun miesesimehen saavan ”jatkuvasti panoehdotuksia naisalaisiltaan” toki tarkoittaa, että ” kukaan ei ole koskaan kiivennyt reittä pitkin missään”. Ihan totta, siihenhän voi vetää yhtäläisyysmerkit, jos luetaan markkina-arvoteoreetikkojen sanakirjaa. :)

Näissä keskusteluissa otetaan aina esille se ystävämies, joka muka on alfa, jota naiset jatkuvasti jahtaavat ja sitten tämä mies kehuskelee muka saunailloissa näillä panoillaan. Keksisi jotain uutta välillä. Jos tuollainen tolvana olisikin olemassa, niin jokainen normaali mies pitäisi häntä suuren luokan moukkana, koska ei aikuisten ja sivistyneiden miesten kesken ole tapana käyttäytyä noin eikä kukaan edes uskoisi tuollaista naurettavaa leuhkimista. Anteeksi rehellisyyteni.

laastarisuhde kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan päässyt edes koeajamaan niitä ysejä tai kymppejä, puhumattakaan että olisivat olleet poikaystäviäni.

Se on urbaani legenda, että tytöt pääsisi kenen tahansa miehen kanssa sänkyyn.

T. Kasityttö

Viittaako kasityttö siihen että olet tasoltasi kasi?

Jos olet tarjoutunut huippumiehelle pantavaksi ilman sitoumuksia, ja mies ei ole tätä seksitarjousta ottanut vastaan, niin voin kertoa että et ole kyllä kasi. Et lähimainkaan.

Kasi on jo todella kaunis nainen, ei miehet tuollaista tilaisuutta kasin kanssa jättäisi käyttämättä.

Mitähän ne ysin ja kympin naiset sitten ovat, jos kasin tasolla olevan pitää olla todella kaunis nainen?

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat tässä asteikossa rumahkoja taviksia eli siinä seiskan maastossa. Jotkut miehet jopa joutuu tyytymään seurustelemaan ihan sellaisten rumilusten kuin Kirsten Dunst kanssa.

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat molemmat ysejä tai kymppejä. Kuten itsekin varsin hyvin tiedät.

Kommentistasi näkyy tuollainen vähemmän viehättävien naisten omituinen psykologinen selviytymiskeino: hoette epätoivoisesti sitä että miesten ulkonäkövaatimukset ovat täysin epärealistiset, tämän hokemisen todellisena syynä on se että silloin teidän ei tarvitse kohdata sitä faktaa että oma kilpailukykynne ei vaan yksinkertaisesti riitä edes sellaiseen perus kauniiseen naiseen verrattuna.

Kilpailukyky mihin? Minusta tuntuu, että nyt ollaan taas olennaisen äärellä. Jos saan arvata, niin oletan että sinä näet parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ikään kuin olisi olemassa joukko ikäisiäni miehiä ja ikäisiäni naisia ja sitten siitä joukosta muodostettaisiin pareja niin, että ensin parhaat valitsevat toisensa ja sitten me muut joudumme tyytymään toisiimme (tai olemaan yksin, mikä olisi se todellinen valinta).

Emme kuitenkaan elä autiolla saarella eikä sellaista kilpailua todellisuudessa ole käynnissä. Kyllä minä teininä haaveilin pop-tähdistä ja mietin jopa ihan vakavissani sitä, että mitä jos tapaan Ericin vasta kun minulla on jo poikaystävä, ja sitten joudun valitsemaan Ericin ja poikaystäväni välillä. 13-vuotias ajattelee noin, vai olinko 12. Lapsellinen kuitenkin. Kouludiscossa yläasteella ja lukion ekalla eli ennen kuin tultiin täysi-ikäisiksi ja päästiin oikeisiin discoihin kavereiden kanssa, tuli kilpailtua jostain tyypistä. Muistan hämärästi kuinka yksi tyttö uhkasi hakata minut sen takia.

Mutta sen jälkeen olen kuitenkin elänyt ihan normaalia elämää, jossa muutaman kerran on kohdalle osunut mies, johon olen ihastunut. Täysin vertailematta häntä muihin tai valitsematta häntä jostain joukosta kilpailevia miehiä.

En tiedä sumentaako Tinder ajatusmaailman vai mistä tulee tämä kuvitelma, että naisille on koko ajan olemassa joukko miehiä, joista kilpailla. Ei ole. Olin vuosia sinkkuna ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, joka oli ensimmäinen josta edes kiinnostuin. Käsittämätön ajatuskin, että koko sen ajan minulla olisi ollut joku armeija valmiudessa, josta yrittää saada paras mahdollinen. Myönnän toki, etten kovin paljon tehnytkään elämänkumppanin löytääkseni vaan keskityin nauttimaan elämästäni sellaisena kuin se oli, mutta vaikka olisin käynyt joka viikonloppu ulkona ja harrastanut joka ilta jotain, missä tapaa uusia ihmisiä ja etenkin miehiä, niin parempaa miestä en olisi voinut kohdata.

Kyllä, minä näen parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ihan oikein tulkitsit.

Havainnoidaanpa hetki ympäristöämme:

Pariutuminen/lisääntyminen on kilpailua, kaikkien maapallon eläinlajien keskuudessa. Urokset kilpailevat parhaista naaraista, naaraat haluavat pariutua parhaiden urosten kanssa.

On mielestäni aika naiivia ajatella että tämä sama mekanismi ei ohjaisi myös ihmisten toimintaa, kun se kuitenkin on se ajava voima kaikkien muiden eläimien lisääntymisessä. Vai olemmeko me jotenkin täysin irrallaan muusta luonnosta tässä asiassa?

Avaisitko vähän. Kuvitellaan, että olen vaikka 28-vuotias nainen ja asun jossain keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa. Miten tämä maailmanlaajuinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Huoh, ei pitäisi edes vastata tähän, mutta menköön nyt ☹️

Ei se ole yksi maailmanlaajuinen kilpailu, vaan sama kilpailuilmiö esiintyy kaikkialla, maailmanlaajuisesti.

Eli urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista.

Eli kilpailu tapahtuu paikallisesti, mutta sama ilmiö toistuu kaikkialla maapallolla.

Ok, korjaan kysymystä: Miten se paikallinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Ennen baari-iltaa mies käy suihkussa, laittaa partavettä, tekee vähän hauiskääntöjä että kädet pumpissa(😃), laittaa hiukset kuntoon jne.

Sama mies kävelee yökerhoon sisään, skannaa näkymän ja arvioi nanosekunnissa mitkä naiset herättää hänen seksuaalisen kiinnostuksensa (kasvot ja vartalo, kehonkieli), ja tekee tilannearvion mihin näistä naisista miehellä itsellään olisi mahdollisuuksia ulkonäkönsä puolesta. Lopuksi mies vielä arvioi kilpailua: miltä muut paikalla olevat miehet näyttävät, ovatko he pidempiä, rotevampia, komeampia jne.

Tämän jälkeen mies rohkaisee mielensä, valitsee kohteen ja tekee aloitteensa. Toivotetaan hänelle onnea...

--------------------------------------------

Tässä oli lyhyt kurkistus ihmisten soidinmenoihin...

Mutta tässä ajatusleikissä en ole mies vaan 28-vuotias sinkkunainen, jokin aika sitten eronnut edellisestä parisuhteestani. Vietän aikaani töiden jälkeen tapaamalla kavereita ja harrastamalla jotain tavallisia harrastuksia. Normaalioloissa matkustelen muutaman kerran vuodessa ja baareissa käyn ehkä 3-4 kertaa vuodessa tyttökavereiden kanssa. Eli elän sellaista elämä, mikä ymmärtääkseni on aika normaalia vähän alle kolmekymppisten työssä käyvien naisten keskuudessa.

Missä ja miten minun elämässäni konkreettisesti näkyy se, että "urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista." Mikä on ylipäänsä se urosten pooli, josta kisaan saadakseni parhaan? Kaikki asuinpaikkakuntani oman ikäiset sinkkumiehet? Ne ikäiseni sinkkumiehet, jotka ylipäänsä tapaan arjessani ja elämässäni? On olemassa joku muu sinkkumiesten pooli jossain?

Tossa tarinassa sä olit yksi niistä naisista jota päähenkilö skannasi katseellaan. Jos olit viehättävä ja vetoava, ja miehen arvion mukaan hänen saavutettavissaan, niin mies saattoi yrittää sua. Jos taas et, niin hän todennäköisesti yritti jotain muuta paikalla ollutta naista.

Eli sä olit mukana kisassa, tiesit tai et. Toki emme tietenkään tiedä olisiko ko. mies kelvannut sulle, jos hän olisikin lähestynyt just sua.

Mut joo, lähtökohtaisesti sun pooli on sun lähialueen sinkkumiehet, joihin sulla on pääsy arjessasi tai esim Tinderin kautta.

Eli kilpailu on sitä, että mies, jonka olemassaoloakaan en ehkä edes noteerannut pitäessäni hauskaa ystävieni kanssa, arvioi tasoni verrattuna ympärillä oleviin naisiin päättääkseen, haluaisiko hän minut seksiin/parisuhteeseen?

Juuri näin. Mutta tuo oli siis vain yksittäinen elävän elämän esimerkki mitä se kilpailu voi olla.

Toinen fiktiivinen tilanne: Prismassa on komea vuoropäällikkö, jota kaksi nuorta kassaneitiä koittaa molemmat tavoitella: meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi, menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta jne...

Se kilpailu on kaikkialla ja kaiken aikaa olemassa, kun näemme meitä kiinnostavia potentiaalisia kumppaneita.

Elätkö oikeasti tuollaisessa maailmassa? Minkä ikäinen olet?

Elänkö minä maailmassa, missä joku nainen saattaa joskus pukeutumisella ja käytöksellään pyrkiä herättämään haluamansa miehen kiinnostuksen?

Kyllä, kyllä minä elän sellaisessa maailmassa, kiitos kysymästä 😃 olen 32 v mies

"meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi (töihin), menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta" - anteeksi, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin lapselliselta. Sellaiselta, mitä tapahtuu parikymppisten elämässä, jos heidänkään. Kummityttäreni on 19-vuotias ja meillä on läheiset välit (joo, joo, yksittäistapaus mutta kun hän ei ole ainoa nuori, jonka elämässä olen ollut mukana) enkä voisi kuvitella hänen näyttävän tissivakoa tai meikkaavan työpaikkansa vuoropäällikön takia. Poikaystävä, jo toinen pitkäaikainen, on kyllä löytynyt ihan muista piireistä. Enkä, muuten, huomannut siinäkään mitään kilpailuasetelmaa. Ei kummityttö koskaan miettinyt, valitsisiko jonin, janin vai jurin. Ei, vaan ensirakkauden päätyttyä pitkän välimatkan takia, hänen sydämensä oli murtunut, koulu kärsi ja harrastuksetkin lakkasivat kiinnostamasta - kunnes puheisiin tuli mukaan tämä ihana, valloittava nuori mies, jonka kanssa hän on nyt kolmisen vuotta pitänyt yhtä.

En yritä yleistää yksittäistapauksia mutta käytän tätä tyypillisenä esimerkkinä nuoren naisen kokemuksesta parisuhteen syntymisestä. Ihan samalla tavalla olen itse aikoinaan kokenut; ei ollut poikia/miehiä joita olisin kilpailuttanut ja valinnut parhaan vaan yhtenä kauniina päivänä samalla bussilla alkoi kulkea poika, jossa oli jotain mikä sai hänet tulemaan ajatuksiin ja haaveisiin toisin kuin kukaan muu koskaan aikaisemmin. Ja siitä se lähti.

Pojat, ennen kuin tulette hokemaan, ettei yksittäisillä kokemuksilla ole mitään merkitystä, muistutan, että keskiarvot muodostuvat juuri näistä yksittäisistä kokemuksista.

Siis joo. Itsekin seurustelin aikoinaan kahden pojan kanssa ennen kuin tapasin puolisoni. Suhteiden kestot olivat 1,5 ja 3 vuotta. Olivatko he molemmat alfoja, koska saivat seksiä minulta, ja seurusteluamme ennen ja sen jälkeen myös muilta? Vai kuuluivatko he 10 %:n miesparhaimmistoon, koska eivät joutuneet odottelemaan ilman seksiä sitä, että naiset alkavat tarvita beta-elättäjää? Anyway, minulla ei ollut tuolloin mitään Exel-taulukkoa vaihtoehdoista, joiden välillä olisin tehnyt valintaa, vaan tapasin kivan pojan, oli molemminpuolista kiinnostusta, ihastuttiin, rakastuttiin, seurusteltiin.

Nyt nuorten aikuisten äitinä huomaan, että näinhän se edelleen menee. Molemmat lapseni (tyttö ja poika) ovat seurustellet tahoillaan parin, kolmen kumppanin kanssa, ja nyt molemmilla on ollut jo pidempään avopuoliso. Mitään yksinäistä odottelua (poika) tai hillitöntä kevyttapailua (tytär) ei ole ollut, vaan parisuhteiden välissä on nuoltu haavoja ja toivuttu, ja sitten on tavattu se uusi ihanan.

Tämä on se todellisuus, joka näkyy myös ympärillä. Missä noita Exel-taulukkokisoja mahdetaan käydä?

Luuletko todella, että tyttäresi tilittää sinulle jokaisen panokertansa?

paljonkos Axl Smithin tapauksessa oli kuvattuja asianomistajia?  :)

No mutta tuo nainen ei olisi hänen mukaansa lähtenyt ikinä, missään olosuhteissa, joten Axl ei kelpaa muillekaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan päässyt edes koeajamaan niitä ysejä tai kymppejä, puhumattakaan että olisivat olleet poikaystäviäni.

Se on urbaani legenda, että tytöt pääsisi kenen tahansa miehen kanssa sänkyyn.

T. Kasityttö

Viittaako kasityttö siihen että olet tasoltasi kasi?

Jos olet tarjoutunut huippumiehelle pantavaksi ilman sitoumuksia, ja mies ei ole tätä seksitarjousta ottanut vastaan, niin voin kertoa että et ole kyllä kasi. Et lähimainkaan.

Kasi on jo todella kaunis nainen, ei miehet tuollaista tilaisuutta kasin kanssa jättäisi käyttämättä.

Mitähän ne ysin ja kympin naiset sitten ovat, jos kasin tasolla olevan pitää olla todella kaunis nainen?

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat tässä asteikossa rumahkoja taviksia eli siinä seiskan maastossa. Jotkut miehet jopa joutuu tyytymään seurustelemaan ihan sellaisten rumilusten kuin Kirsten Dunst kanssa.

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat molemmat ysejä tai kymppejä. Kuten itsekin varsin hyvin tiedät.

Kommentistasi näkyy tuollainen vähemmän viehättävien naisten omituinen psykologinen selviytymiskeino: hoette epätoivoisesti sitä että miesten ulkonäkövaatimukset ovat täysin epärealistiset, tämän hokemisen todellisena syynä on se että silloin teidän ei tarvitse kohdata sitä faktaa että oma kilpailukykynne ei vaan yksinkertaisesti riitä edes sellaiseen perus kauniiseen naiseen verrattuna.

Kilpailukyky mihin? Minusta tuntuu, että nyt ollaan taas olennaisen äärellä. Jos saan arvata, niin oletan että sinä näet parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ikään kuin olisi olemassa joukko ikäisiäni miehiä ja ikäisiäni naisia ja sitten siitä joukosta muodostettaisiin pareja niin, että ensin parhaat valitsevat toisensa ja sitten me muut joudumme tyytymään toisiimme (tai olemaan yksin, mikä olisi se todellinen valinta).

Emme kuitenkaan elä autiolla saarella eikä sellaista kilpailua todellisuudessa ole käynnissä. Kyllä minä teininä haaveilin pop-tähdistä ja mietin jopa ihan vakavissani sitä, että mitä jos tapaan Ericin vasta kun minulla on jo poikaystävä, ja sitten joudun valitsemaan Ericin ja poikaystäväni välillä. 13-vuotias ajattelee noin, vai olinko 12. Lapsellinen kuitenkin. Kouludiscossa yläasteella ja lukion ekalla eli ennen kuin tultiin täysi-ikäisiksi ja päästiin oikeisiin discoihin kavereiden kanssa, tuli kilpailtua jostain tyypistä. Muistan hämärästi kuinka yksi tyttö uhkasi hakata minut sen takia.

Mutta sen jälkeen olen kuitenkin elänyt ihan normaalia elämää, jossa muutaman kerran on kohdalle osunut mies, johon olen ihastunut. Täysin vertailematta häntä muihin tai valitsematta häntä jostain joukosta kilpailevia miehiä.

En tiedä sumentaako Tinder ajatusmaailman vai mistä tulee tämä kuvitelma, että naisille on koko ajan olemassa joukko miehiä, joista kilpailla. Ei ole. Olin vuosia sinkkuna ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, joka oli ensimmäinen josta edes kiinnostuin. Käsittämätön ajatuskin, että koko sen ajan minulla olisi ollut joku armeija valmiudessa, josta yrittää saada paras mahdollinen. Myönnän toki, etten kovin paljon tehnytkään elämänkumppanin löytääkseni vaan keskityin nauttimaan elämästäni sellaisena kuin se oli, mutta vaikka olisin käynyt joka viikonloppu ulkona ja harrastanut joka ilta jotain, missä tapaa uusia ihmisiä ja etenkin miehiä, niin parempaa miestä en olisi voinut kohdata.

Kyllä, minä näen parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ihan oikein tulkitsit.

Havainnoidaanpa hetki ympäristöämme:

Pariutuminen/lisääntyminen on kilpailua, kaikkien maapallon eläinlajien keskuudessa. Urokset kilpailevat parhaista naaraista, naaraat haluavat pariutua parhaiden urosten kanssa.

On mielestäni aika naiivia ajatella että tämä sama mekanismi ei ohjaisi myös ihmisten toimintaa, kun se kuitenkin on se ajava voima kaikkien muiden eläimien lisääntymisessä. Vai olemmeko me jotenkin täysin irrallaan muusta luonnosta tässä asiassa?

Avaisitko vähän. Kuvitellaan, että olen vaikka 28-vuotias nainen ja asun jossain keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa. Miten tämä maailmanlaajuinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Huoh, ei pitäisi edes vastata tähän, mutta menköön nyt ☹️

Ei se ole yksi maailmanlaajuinen kilpailu, vaan sama kilpailuilmiö esiintyy kaikkialla, maailmanlaajuisesti.

Eli urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista.

Eli kilpailu tapahtuu paikallisesti, mutta sama ilmiö toistuu kaikkialla maapallolla.

Ok, korjaan kysymystä: Miten se paikallinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Ennen baari-iltaa mies käy suihkussa, laittaa partavettä, tekee vähän hauiskääntöjä että kädet pumpissa(😃), laittaa hiukset kuntoon jne.

Sama mies kävelee yökerhoon sisään, skannaa näkymän ja arvioi nanosekunnissa mitkä naiset herättää hänen seksuaalisen kiinnostuksensa (kasvot ja vartalo, kehonkieli), ja tekee tilannearvion mihin näistä naisista miehellä itsellään olisi mahdollisuuksia ulkonäkönsä puolesta. Lopuksi mies vielä arvioi kilpailua: miltä muut paikalla olevat miehet näyttävät, ovatko he pidempiä, rotevampia, komeampia jne.

Tämän jälkeen mies rohkaisee mielensä, valitsee kohteen ja tekee aloitteensa. Toivotetaan hänelle onnea...

--------------------------------------------

Tässä oli lyhyt kurkistus ihmisten soidinmenoihin...

Mutta tässä ajatusleikissä en ole mies vaan 28-vuotias sinkkunainen, jokin aika sitten eronnut edellisestä parisuhteestani. Vietän aikaani töiden jälkeen tapaamalla kavereita ja harrastamalla jotain tavallisia harrastuksia. Normaalioloissa matkustelen muutaman kerran vuodessa ja baareissa käyn ehkä 3-4 kertaa vuodessa tyttökavereiden kanssa. Eli elän sellaista elämä, mikä ymmärtääkseni on aika normaalia vähän alle kolmekymppisten työssä käyvien naisten keskuudessa.

Missä ja miten minun elämässäni konkreettisesti näkyy se, että "urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista." Mikä on ylipäänsä se urosten pooli, josta kisaan saadakseni parhaan? Kaikki asuinpaikkakuntani oman ikäiset sinkkumiehet? Ne ikäiseni sinkkumiehet, jotka ylipäänsä tapaan arjessani ja elämässäni? On olemassa joku muu sinkkumiesten pooli jossain?

Tossa tarinassa sä olit yksi niistä naisista jota päähenkilö skannasi katseellaan. Jos olit viehättävä ja vetoava, ja miehen arvion mukaan hänen saavutettavissaan, niin mies saattoi yrittää sua. Jos taas et, niin hän todennäköisesti yritti jotain muuta paikalla ollutta naista.

Eli sä olit mukana kisassa, tiesit tai et. Toki emme tietenkään tiedä olisiko ko. mies kelvannut sulle, jos hän olisikin lähestynyt just sua.

Mut joo, lähtökohtaisesti sun pooli on sun lähialueen sinkkumiehet, joihin sulla on pääsy arjessasi tai esim Tinderin kautta.

Eli kilpailu on sitä, että mies, jonka olemassaoloakaan en ehkä edes noteerannut pitäessäni hauskaa ystävieni kanssa, arvioi tasoni verrattuna ympärillä oleviin naisiin päättääkseen, haluaisiko hän minut seksiin/parisuhteeseen?

Juuri näin. Mutta tuo oli siis vain yksittäinen elävän elämän esimerkki mitä se kilpailu voi olla.

Toinen fiktiivinen tilanne: Prismassa on komea vuoropäällikkö, jota kaksi nuorta kassaneitiä koittaa molemmat tavoitella: meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi, menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta jne...

Se kilpailu on kaikkialla ja kaiken aikaa olemassa, kun näemme meitä kiinnostavia potentiaalisia kumppaneita.

Elätkö oikeasti tuollaisessa maailmassa? Minkä ikäinen olet?

Elänkö minä maailmassa, missä joku nainen saattaa joskus pukeutumisella ja käytöksellään pyrkiä herättämään haluamansa miehen kiinnostuksen?

Kyllä, kyllä minä elän sellaisessa maailmassa, kiitos kysymästä 😃 olen 32 v mies

Naisen pukeutuminenko on merkki sinuun kohdistuvasta kiinnostuksesta? Hän kenties juttelee myös sinulle tai vastaa kommentteihisi, minkä tulkitset kilpailuna huomiostasi? Ja se tulee sulle ihan uutena ajatuksena, että naiset eivät välttämättä ajattelekaan noin?

En muista kommentoineeni itseäni millään tavalla. Kommentoin siis ihan yleisellä tasolla, että tässä universumissa missä minä elän, joskus välillä tapahtuu niin että nainen viestittää häntä kiinnostavalle miehelle omaa kiinnostustaan eleillään ja pukeutumisellaan. Huom! Se mies ei välttämättä siis ole minä.

Siinä todellisuudessa missä sinä elät, näin ei siis ilmeisesti ole koskaan kukaan nainen toiminut kenenkään miehen kohdalla. Asia selvä.

En halua mitenkään mollata sinua tai muitakaan miehiä, vaan kiinnittää ainoastaan huomiota siihen, että naiset ja miehet (keskimäärin) ovat tässä asiassa ilmeisen erilaisia. Naiset vähät välittävät niiden miesten kilpailutuksista, jotka eivät naista itseään kiinnosta. He eivät siis pukeudu tällaisia miehiä varten eivätkä ole ystävällisiä heitä kohtaan siksi, että olisivat kiinnostuneita heistä.

Täältä olen lukenut sellaisenkin varman miehen mielipiteen, että miehet eivät voi olla naisen kanssa ystäviä. Heille nainen on aina potentiaalinen seksikumppani, kun taas nainen voi vallan hyvin olla miehen ystävä. Itsellänikin on tästä kokemusta, miten hirveä pettymys se oli, kun ystävänä pitämäni mies (jota ei siis voi mitenkään päin nähdä seksikumppanina) olisikin halunnut enemmän. En tiedä kuinka asia on, mutta kyllähän naisten ja miesten ajattelutavoissa on eroa, mikä on hyvä huomioida kanssakäymisessä.

Tarkoittaako ystävyys tässä tapauksessa sitä, että mies auttaa sinua esim. kyyditsemisessä ja paperiasioissa?

Ei tarkoita, itse asiassa nämä ko. miehet ovat olleet poikkeuksellisen epäkäytännöllisiä, joita olen ystävinäni pitänyt. Työkuvioista kyse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan päässyt edes koeajamaan niitä ysejä tai kymppejä, puhumattakaan että olisivat olleet poikaystäviäni.

Se on urbaani legenda, että tytöt pääsisi kenen tahansa miehen kanssa sänkyyn.

T. Kasityttö

Viittaako kasityttö siihen että olet tasoltasi kasi?

Jos olet tarjoutunut huippumiehelle pantavaksi ilman sitoumuksia, ja mies ei ole tätä seksitarjousta ottanut vastaan, niin voin kertoa että et ole kyllä kasi. Et lähimainkaan.

Kasi on jo todella kaunis nainen, ei miehet tuollaista tilaisuutta kasin kanssa jättäisi käyttämättä.

Mitähän ne ysin ja kympin naiset sitten ovat, jos kasin tasolla olevan pitää olla todella kaunis nainen?

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat tässä asteikossa rumahkoja taviksia eli siinä seiskan maastossa. Jotkut miehet jopa joutuu tyytymään seurustelemaan ihan sellaisten rumilusten kuin Kirsten Dunst kanssa.

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat molemmat ysejä tai kymppejä. Kuten itsekin varsin hyvin tiedät.

Kommentistasi näkyy tuollainen vähemmän viehättävien naisten omituinen psykologinen selviytymiskeino: hoette epätoivoisesti sitä että miesten ulkonäkövaatimukset ovat täysin epärealistiset, tämän hokemisen todellisena syynä on se että silloin teidän ei tarvitse kohdata sitä faktaa että oma kilpailukykynne ei vaan yksinkertaisesti riitä edes sellaiseen perus kauniiseen naiseen verrattuna.

Kilpailukyky mihin? Minusta tuntuu, että nyt ollaan taas olennaisen äärellä. Jos saan arvata, niin oletan että sinä näet parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ikään kuin olisi olemassa joukko ikäisiäni miehiä ja ikäisiäni naisia ja sitten siitä joukosta muodostettaisiin pareja niin, että ensin parhaat valitsevat toisensa ja sitten me muut joudumme tyytymään toisiimme (tai olemaan yksin, mikä olisi se todellinen valinta).

Emme kuitenkaan elä autiolla saarella eikä sellaista kilpailua todellisuudessa ole käynnissä. Kyllä minä teininä haaveilin pop-tähdistä ja mietin jopa ihan vakavissani sitä, että mitä jos tapaan Ericin vasta kun minulla on jo poikaystävä, ja sitten joudun valitsemaan Ericin ja poikaystäväni välillä. 13-vuotias ajattelee noin, vai olinko 12. Lapsellinen kuitenkin. Kouludiscossa yläasteella ja lukion ekalla eli ennen kuin tultiin täysi-ikäisiksi ja päästiin oikeisiin discoihin kavereiden kanssa, tuli kilpailtua jostain tyypistä. Muistan hämärästi kuinka yksi tyttö uhkasi hakata minut sen takia.

Mutta sen jälkeen olen kuitenkin elänyt ihan normaalia elämää, jossa muutaman kerran on kohdalle osunut mies, johon olen ihastunut. Täysin vertailematta häntä muihin tai valitsematta häntä jostain joukosta kilpailevia miehiä.

En tiedä sumentaako Tinder ajatusmaailman vai mistä tulee tämä kuvitelma, että naisille on koko ajan olemassa joukko miehiä, joista kilpailla. Ei ole. Olin vuosia sinkkuna ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, joka oli ensimmäinen josta edes kiinnostuin. Käsittämätön ajatuskin, että koko sen ajan minulla olisi ollut joku armeija valmiudessa, josta yrittää saada paras mahdollinen. Myönnän toki, etten kovin paljon tehnytkään elämänkumppanin löytääkseni vaan keskityin nauttimaan elämästäni sellaisena kuin se oli, mutta vaikka olisin käynyt joka viikonloppu ulkona ja harrastanut joka ilta jotain, missä tapaa uusia ihmisiä ja etenkin miehiä, niin parempaa miestä en olisi voinut kohdata.

Kyllä, minä näen parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ihan oikein tulkitsit.

Havainnoidaanpa hetki ympäristöämme:

Pariutuminen/lisääntyminen on kilpailua, kaikkien maapallon eläinlajien keskuudessa. Urokset kilpailevat parhaista naaraista, naaraat haluavat pariutua parhaiden urosten kanssa.

On mielestäni aika naiivia ajatella että tämä sama mekanismi ei ohjaisi myös ihmisten toimintaa, kun se kuitenkin on se ajava voima kaikkien muiden eläimien lisääntymisessä. Vai olemmeko me jotenkin täysin irrallaan muusta luonnosta tässä asiassa?

Avaisitko vähän. Kuvitellaan, että olen vaikka 28-vuotias nainen ja asun jossain keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa. Miten tämä maailmanlaajuinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Huoh, ei pitäisi edes vastata tähän, mutta menköön nyt ☹️

Ei se ole yksi maailmanlaajuinen kilpailu, vaan sama kilpailuilmiö esiintyy kaikkialla, maailmanlaajuisesti.

Eli urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista.

Eli kilpailu tapahtuu paikallisesti, mutta sama ilmiö toistuu kaikkialla maapallolla.

Ok, korjaan kysymystä: Miten se paikallinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Ennen baari-iltaa mies käy suihkussa, laittaa partavettä, tekee vähän hauiskääntöjä että kädet pumpissa(😃), laittaa hiukset kuntoon jne.

Sama mies kävelee yökerhoon sisään, skannaa näkymän ja arvioi nanosekunnissa mitkä naiset herättää hänen seksuaalisen kiinnostuksensa (kasvot ja vartalo, kehonkieli), ja tekee tilannearvion mihin näistä naisista miehellä itsellään olisi mahdollisuuksia ulkonäkönsä puolesta. Lopuksi mies vielä arvioi kilpailua: miltä muut paikalla olevat miehet näyttävät, ovatko he pidempiä, rotevampia, komeampia jne.

Tämän jälkeen mies rohkaisee mielensä, valitsee kohteen ja tekee aloitteensa. Toivotetaan hänelle onnea...

--------------------------------------------

Tässä oli lyhyt kurkistus ihmisten soidinmenoihin...

Mutta tässä ajatusleikissä en ole mies vaan 28-vuotias sinkkunainen, jokin aika sitten eronnut edellisestä parisuhteestani. Vietän aikaani töiden jälkeen tapaamalla kavereita ja harrastamalla jotain tavallisia harrastuksia. Normaalioloissa matkustelen muutaman kerran vuodessa ja baareissa käyn ehkä 3-4 kertaa vuodessa tyttökavereiden kanssa. Eli elän sellaista elämä, mikä ymmärtääkseni on aika normaalia vähän alle kolmekymppisten työssä käyvien naisten keskuudessa.

Missä ja miten minun elämässäni konkreettisesti näkyy se, että "urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista." Mikä on ylipäänsä se urosten pooli, josta kisaan saadakseni parhaan? Kaikki asuinpaikkakuntani oman ikäiset sinkkumiehet? Ne ikäiseni sinkkumiehet, jotka ylipäänsä tapaan arjessani ja elämässäni? On olemassa joku muu sinkkumiesten pooli jossain?

Tossa tarinassa sä olit yksi niistä naisista jota päähenkilö skannasi katseellaan. Jos olit viehättävä ja vetoava, ja miehen arvion mukaan hänen saavutettavissaan, niin mies saattoi yrittää sua. Jos taas et, niin hän todennäköisesti yritti jotain muuta paikalla ollutta naista.

Eli sä olit mukana kisassa, tiesit tai et. Toki emme tietenkään tiedä olisiko ko. mies kelvannut sulle, jos hän olisikin lähestynyt just sua.

Mut joo, lähtökohtaisesti sun pooli on sun lähialueen sinkkumiehet, joihin sulla on pääsy arjessasi tai esim Tinderin kautta.

Eli kilpailu on sitä, että mies, jonka olemassaoloakaan en ehkä edes noteerannut pitäessäni hauskaa ystävieni kanssa, arvioi tasoni verrattuna ympärillä oleviin naisiin päättääkseen, haluaisiko hän minut seksiin/parisuhteeseen?

Juuri näin. Mutta tuo oli siis vain yksittäinen elävän elämän esimerkki mitä se kilpailu voi olla.

Toinen fiktiivinen tilanne: Prismassa on komea vuoropäällikkö, jota kaksi nuorta kassaneitiä koittaa molemmat tavoitella: meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi, menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta jne...

Se kilpailu on kaikkialla ja kaiken aikaa olemassa, kun näemme meitä kiinnostavia potentiaalisia kumppaneita.

Elätkö oikeasti tuollaisessa maailmassa? Minkä ikäinen olet?

Parikymmentä vuotta sitten eräs miesesimies kertoi että saa jatkuvasti panoehdotuksia naisalaisiltaan. En usko, että maailma on kovin paljon muuttunut noista ajoista vaikka joku "miituu" vähän ehkä pienentää haluja nousta jälleen kerran pukille.

Mitä mä just luin? Missä ulottuvuudessa tuommoista muka tapahtuu? Tai jos tässä, niin millaisissa piireissä ja missä ammateissa liikutaan? Ihan käsittämätön skenaario.

Juu kukaan ei ole koskaan kiivennyt reittä pitkin missään.

Helvetti koko metoo perustuu siihen että naiset alkoivat valittaa kun saavat leffafaroolin seksillä.

Se että epäilee jonkun paskapuljun miesesimehen saavan ”jatkuvasti panoehdotuksia naisalaisiltaan” toki tarkoittaa, että ” kukaan ei ole koskaan kiivennyt reittä pitkin missään”. Ihan totta, siihenhän voi vetää yhtäläisyysmerkit, jos luetaan markkina-arvoteoreetikkojen sanakirjaa. :)

Näissä keskusteluissa otetaan aina esille se ystävämies, joka muka on alfa, jota naiset jatkuvasti jahtaavat ja sitten tämä mies kehuskelee muka saunailloissa näillä panoillaan. Keksisi jotain uutta välillä. Jos tuollainen tolvana olisikin olemassa, niin jokainen normaali mies pitäisi häntä suuren luokan moukkana, koska ei aikuisten ja sivistyneiden miesten kesken ole tapana käyttäytyä noin eikä kukaan edes uskoisi tuollaista naurettavaa leuhkimista. Anteeksi rehellisyyteni.

https://www.is.fi/viihde/art-2000005107318.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"

Viitaten kahteen ylempänä olevaan viestiin. Seuraava vaihe on, että yksilö sovittaa oman parinvalintansa oman markkina-arvonsa mukaiseksi, TAI nostaa sitä omaa markkina-arvoaan JA/TAI menee ympäristöön, jossa on itse sellainen, jonka markkina-arvo on korkea.

Hyvä. Mutta miksi sitten pidetään niin tärkeänä, että me naiset ymmärrämme tämän teorian? Miksi sitä toistellaan nimenomaan täällä naisvoittoisella palstalla, missä suuri osa meistä parhaillaankin palstailevista naisista on jo kauan sitten perheensä perustaneita ja siksi netissä viikonloppuiltaa viettäviä (oma puolisoni katsoo parhaillaan televisiota ja minulle siellä taas ei tule yhtään mitään)?

Ymmärrys laaja-alaisesti asioista on aina hyvästä, eikö? Tuskin olet sitä mieltä, ettei sinun tarvitse tietää mitään muuta kuin sellaista, joka koskettaa juuri omaa elämääsi juuri tällä hetkellä?

Tavallisesti naiset ja eliittimiehet ovat erittäin huonoja hahmottamaan markkina-arvoasioita, koska heidän ei ole koskaan tarvinnut sellaisia miettiä. Asiat ovat naisille aina "vain tapahtuneet", ja eliittimies on aikuistuessaan huomannut olevansa sellainen, josta naiset pitävät.

Esimerkki:

Eliittimies: "Miehen pitää olla sellainen pitkä, harteikas, varakas, hyvässä työssä ja käyttäytyä sillei itsevarmasti, vähän ku*ipäämäisesti. Sillei saa hyvin naisia."

Tavallinen mies: "Kiitos. Entä sitten, jos ei ole pitkä, harteikas, varakas ja hyvässä työssä? Ku*ipäisen käytöksen ymmärrän kyllä."

Elittimies: "No tota... emmä tiärä."

=> Tästä käynnistyvät esimerkin tavallisen miehen pohdinnat markkina-arvosta. Toivottavasti hän ei juutu pelkkään valittamiseen, vaan siirtyy siitä nopeasti eteenpäin eli varsinaiseen toimintaan.

Huomauttaisin, että suuri osa naisista ei ole nuorinakaan ollut suosittuja. Miehet ja sitä ennen pojat ovat erittäin suoraan kertoneet, mikä ko. tyttöjen ja naisten arvo on ollut. 

Tiedän kokemuksesta. Ei ole jäänyt mitään illuusioita. 

Erittäin hieno juttu. Siitä sitten käynnistyivät markkina-arvopohdinnat, ryhdyit kohottamaan omaa arvoasi, ja tekemään muita valintoja sen puolesta, että mahdollisuutesi paranisivat, eikö? Ja lopulta löysit miehen, ja nyt olet onnellinen, eikö?

Öö, ei, en ole pohtinut omaa markkina-arvoani ja tehnyt muutoksia siksi. Kyllä minä olen elämässäni tehnyt valintoja sen perusteella, miten ne vaikuttavat omaan elämääni positiivisesti, en sen perusteella, että tykkäisikö joku mies tai miehet minusta.

Olen kyllä käynyt läpi senkin ajatusketun, jossa mietin, miksi joku mies ei minusta pidä. Mutta, koska miehet on olleet erilaisia, syy siihen, miksi minä en ole heille kelvannut, on aina ollut eri. Joten, lopputulos on se, etten voi joka kerta muuttua toisenlaiseksi jonkun toisen vuoksi. Vaan onnellisen parisuhteen saamiseksi minun oli löydettävä se ihminen, joka pitää minusta tällaisena kuin olen.

Ja minkä neuvon naiset poikkeuksetta antavat miehille jotka eivät löydä parisuhdetta? Ihan tälläkin palstalla?

KEHITÄ ITSEÄSI

pieni ristiriita?

laastarisuhde kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan päässyt edes koeajamaan niitä ysejä tai kymppejä, puhumattakaan että olisivat olleet poikaystäviäni.

Se on urbaani legenda, että tytöt pääsisi kenen tahansa miehen kanssa sänkyyn.

T. Kasityttö

Viittaako kasityttö siihen että olet tasoltasi kasi?

Jos olet tarjoutunut huippumiehelle pantavaksi ilman sitoumuksia, ja mies ei ole tätä seksitarjousta ottanut vastaan, niin voin kertoa että et ole kyllä kasi. Et lähimainkaan.

Kasi on jo todella kaunis nainen, ei miehet tuollaista tilaisuutta kasin kanssa jättäisi käyttämättä.

Mitähän ne ysin ja kympin naiset sitten ovat, jos kasin tasolla olevan pitää olla todella kaunis nainen?

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat tässä asteikossa rumahkoja taviksia eli siinä seiskan maastossa. Jotkut miehet jopa joutuu tyytymään seurustelemaan ihan sellaisten rumilusten kuin Kirsten Dunst kanssa.

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat molemmat ysejä tai kymppejä. Kuten itsekin varsin hyvin tiedät.

Kommentistasi näkyy tuollainen vähemmän viehättävien naisten omituinen psykologinen selviytymiskeino: hoette epätoivoisesti sitä että miesten ulkonäkövaatimukset ovat täysin epärealistiset, tämän hokemisen todellisena syynä on se että silloin teidän ei tarvitse kohdata sitä faktaa että oma kilpailukykynne ei vaan yksinkertaisesti riitä edes sellaiseen perus kauniiseen naiseen verrattuna.

Kilpailukyky mihin? Minusta tuntuu, että nyt ollaan taas olennaisen äärellä. Jos saan arvata, niin oletan että sinä näet parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ikään kuin olisi olemassa joukko ikäisiäni miehiä ja ikäisiäni naisia ja sitten siitä joukosta muodostettaisiin pareja niin, että ensin parhaat valitsevat toisensa ja sitten me muut joudumme tyytymään toisiimme (tai olemaan yksin, mikä olisi se todellinen valinta).

Emme kuitenkaan elä autiolla saarella eikä sellaista kilpailua todellisuudessa ole käynnissä. Kyllä minä teininä haaveilin pop-tähdistä ja mietin jopa ihan vakavissani sitä, että mitä jos tapaan Ericin vasta kun minulla on jo poikaystävä, ja sitten joudun valitsemaan Ericin ja poikaystäväni välillä. 13-vuotias ajattelee noin, vai olinko 12. Lapsellinen kuitenkin. Kouludiscossa yläasteella ja lukion ekalla eli ennen kuin tultiin täysi-ikäisiksi ja päästiin oikeisiin discoihin kavereiden kanssa, tuli kilpailtua jostain tyypistä. Muistan hämärästi kuinka yksi tyttö uhkasi hakata minut sen takia.

Mutta sen jälkeen olen kuitenkin elänyt ihan normaalia elämää, jossa muutaman kerran on kohdalle osunut mies, johon olen ihastunut. Täysin vertailematta häntä muihin tai valitsematta häntä jostain joukosta kilpailevia miehiä.

En tiedä sumentaako Tinder ajatusmaailman vai mistä tulee tämä kuvitelma, että naisille on koko ajan olemassa joukko miehiä, joista kilpailla. Ei ole. Olin vuosia sinkkuna ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, joka oli ensimmäinen josta edes kiinnostuin. Käsittämätön ajatuskin, että koko sen ajan minulla olisi ollut joku armeija valmiudessa, josta yrittää saada paras mahdollinen. Myönnän toki, etten kovin paljon tehnytkään elämänkumppanin löytääkseni vaan keskityin nauttimaan elämästäni sellaisena kuin se oli, mutta vaikka olisin käynyt joka viikonloppu ulkona ja harrastanut joka ilta jotain, missä tapaa uusia ihmisiä ja etenkin miehiä, niin parempaa miestä en olisi voinut kohdata.

Kyllä, minä näen parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ihan oikein tulkitsit.

Havainnoidaanpa hetki ympäristöämme:

Pariutuminen/lisääntyminen on kilpailua, kaikkien maapallon eläinlajien keskuudessa. Urokset kilpailevat parhaista naaraista, naaraat haluavat pariutua parhaiden urosten kanssa.

On mielestäni aika naiivia ajatella että tämä sama mekanismi ei ohjaisi myös ihmisten toimintaa, kun se kuitenkin on se ajava voima kaikkien muiden eläimien lisääntymisessä. Vai olemmeko me jotenkin täysin irrallaan muusta luonnosta tässä asiassa?

Avaisitko vähän. Kuvitellaan, että olen vaikka 28-vuotias nainen ja asun jossain keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa. Miten tämä maailmanlaajuinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Huoh, ei pitäisi edes vastata tähän, mutta menköön nyt ☹️

Ei se ole yksi maailmanlaajuinen kilpailu, vaan sama kilpailuilmiö esiintyy kaikkialla, maailmanlaajuisesti.

Eli urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista.

Eli kilpailu tapahtuu paikallisesti, mutta sama ilmiö toistuu kaikkialla maapallolla.

Ok, korjaan kysymystä: Miten se paikallinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Ennen baari-iltaa mies käy suihkussa, laittaa partavettä, tekee vähän hauiskääntöjä että kädet pumpissa(😃), laittaa hiukset kuntoon jne.

Sama mies kävelee yökerhoon sisään, skannaa näkymän ja arvioi nanosekunnissa mitkä naiset herättää hänen seksuaalisen kiinnostuksensa (kasvot ja vartalo, kehonkieli), ja tekee tilannearvion mihin näistä naisista miehellä itsellään olisi mahdollisuuksia ulkonäkönsä puolesta. Lopuksi mies vielä arvioi kilpailua: miltä muut paikalla olevat miehet näyttävät, ovatko he pidempiä, rotevampia, komeampia jne.

Tämän jälkeen mies rohkaisee mielensä, valitsee kohteen ja tekee aloitteensa. Toivotetaan hänelle onnea...

--------------------------------------------

Tässä oli lyhyt kurkistus ihmisten soidinmenoihin...

Mutta tässä ajatusleikissä en ole mies vaan 28-vuotias sinkkunainen, jokin aika sitten eronnut edellisestä parisuhteestani. Vietän aikaani töiden jälkeen tapaamalla kavereita ja harrastamalla jotain tavallisia harrastuksia. Normaalioloissa matkustelen muutaman kerran vuodessa ja baareissa käyn ehkä 3-4 kertaa vuodessa tyttökavereiden kanssa. Eli elän sellaista elämä, mikä ymmärtääkseni on aika normaalia vähän alle kolmekymppisten työssä käyvien naisten keskuudessa.

Missä ja miten minun elämässäni konkreettisesti näkyy se, että "urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista." Mikä on ylipäänsä se urosten pooli, josta kisaan saadakseni parhaan? Kaikki asuinpaikkakuntani oman ikäiset sinkkumiehet? Ne ikäiseni sinkkumiehet, jotka ylipäänsä tapaan arjessani ja elämässäni? On olemassa joku muu sinkkumiesten pooli jossain?

Tossa tarinassa sä olit yksi niistä naisista jota päähenkilö skannasi katseellaan. Jos olit viehättävä ja vetoava, ja miehen arvion mukaan hänen saavutettavissaan, niin mies saattoi yrittää sua. Jos taas et, niin hän todennäköisesti yritti jotain muuta paikalla ollutta naista.

Eli sä olit mukana kisassa, tiesit tai et. Toki emme tietenkään tiedä olisiko ko. mies kelvannut sulle, jos hän olisikin lähestynyt just sua.

Mut joo, lähtökohtaisesti sun pooli on sun lähialueen sinkkumiehet, joihin sulla on pääsy arjessasi tai esim Tinderin kautta.

Eli kilpailu on sitä, että mies, jonka olemassaoloakaan en ehkä edes noteerannut pitäessäni hauskaa ystävieni kanssa, arvioi tasoni verrattuna ympärillä oleviin naisiin päättääkseen, haluaisiko hän minut seksiin/parisuhteeseen?

Juuri näin. Mutta tuo oli siis vain yksittäinen elävän elämän esimerkki mitä se kilpailu voi olla.

Toinen fiktiivinen tilanne: Prismassa on komea vuoropäällikkö, jota kaksi nuorta kassaneitiä koittaa molemmat tavoitella: meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi, menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta jne...

Se kilpailu on kaikkialla ja kaiken aikaa olemassa, kun näemme meitä kiinnostavia potentiaalisia kumppaneita.

Elätkö oikeasti tuollaisessa maailmassa? Minkä ikäinen olet?

Elänkö minä maailmassa, missä joku nainen saattaa joskus pukeutumisella ja käytöksellään pyrkiä herättämään haluamansa miehen kiinnostuksen?

Kyllä, kyllä minä elän sellaisessa maailmassa, kiitos kysymästä 😃 olen 32 v mies

"meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi (töihin), menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta" - anteeksi, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin lapselliselta. Sellaiselta, mitä tapahtuu parikymppisten elämässä, jos heidänkään. Kummityttäreni on 19-vuotias ja meillä on läheiset välit (joo, joo, yksittäistapaus mutta kun hän ei ole ainoa nuori, jonka elämässä olen ollut mukana) enkä voisi kuvitella hänen näyttävän tissivakoa tai meikkaavan työpaikkansa vuoropäällikön takia. Poikaystävä, jo toinen pitkäaikainen, on kyllä löytynyt ihan muista piireistä. Enkä, muuten, huomannut siinäkään mitään kilpailuasetelmaa. Ei kummityttö koskaan miettinyt, valitsisiko jonin, janin vai jurin. Ei, vaan ensirakkauden päätyttyä pitkän välimatkan takia, hänen sydämensä oli murtunut, koulu kärsi ja harrastuksetkin lakkasivat kiinnostamasta - kunnes puheisiin tuli mukaan tämä ihana, valloittava nuori mies, jonka kanssa hän on nyt kolmisen vuotta pitänyt yhtä.

En yritä yleistää yksittäistapauksia mutta käytän tätä tyypillisenä esimerkkinä nuoren naisen kokemuksesta parisuhteen syntymisestä. Ihan samalla tavalla olen itse aikoinaan kokenut; ei ollut poikia/miehiä joita olisin kilpailuttanut ja valinnut parhaan vaan yhtenä kauniina päivänä samalla bussilla alkoi kulkea poika, jossa oli jotain mikä sai hänet tulemaan ajatuksiin ja haaveisiin toisin kuin kukaan muu koskaan aikaisemmin. Ja siitä se lähti.

Pojat, ennen kuin tulette hokemaan, ettei yksittäisillä kokemuksilla ole mitään merkitystä, muistutan, että keskiarvot muodostuvat juuri näistä yksittäisistä kokemuksista.

Siis joo. Itsekin seurustelin aikoinaan kahden pojan kanssa ennen kuin tapasin puolisoni. Suhteiden kestot olivat 1,5 ja 3 vuotta. Olivatko he molemmat alfoja, koska saivat seksiä minulta, ja seurusteluamme ennen ja sen jälkeen myös muilta? Vai kuuluivatko he 10 %:n miesparhaimmistoon, koska eivät joutuneet odottelemaan ilman seksiä sitä, että naiset alkavat tarvita beta-elättäjää? Anyway, minulla ei ollut tuolloin mitään Exel-taulukkoa vaihtoehdoista, joiden välillä olisin tehnyt valintaa, vaan tapasin kivan pojan, oli molemminpuolista kiinnostusta, ihastuttiin, rakastuttiin, seurusteltiin.

Nyt nuorten aikuisten äitinä huomaan, että näinhän se edelleen menee. Molemmat lapseni (tyttö ja poika) ovat seurustellet tahoillaan parin, kolmen kumppanin kanssa, ja nyt molemmilla on ollut jo pidempään avopuoliso. Mitään yksinäistä odottelua (poika) tai hillitöntä kevyttapailua (tytär) ei ole ollut, vaan parisuhteiden välissä on nuoltu haavoja ja toivuttu, ja sitten on tavattu se uusi ihanan.

Tämä on se todellisuus, joka näkyy myös ympärillä. Missä noita Exel-taulukkokisoja mahdetaan käydä?

Luuletko todella, että tyttäresi tilittää sinulle jokaisen panokertansa?

Sanoisin kyllä ,että hyvin harvat ihmiset ajattelee koko ajan panemista ja harrastaa irtosuhteita siinä mittakaavassa kuin nämä saamattomat miehet mielikuvittelee ja luulottelee itselleen. Itselläni on parikymppisiä nuoria aikuisia lapset jo ja ei ole ollut havaittavissa tuollaista angstia seksistä ja parisuhteista. Kaikilla on toki elämässään muutakin sisältöä, opiskelua, harrastuksia ja ennenkaikkea laajat kaveripiirit.

laastarisuhde kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan päässyt edes koeajamaan niitä ysejä tai kymppejä, puhumattakaan että olisivat olleet poikaystäviäni.

Se on urbaani legenda, että tytöt pääsisi kenen tahansa miehen kanssa sänkyyn.

T. Kasityttö

Viittaako kasityttö siihen että olet tasoltasi kasi?

Jos olet tarjoutunut huippumiehelle pantavaksi ilman sitoumuksia, ja mies ei ole tätä seksitarjousta ottanut vastaan, niin voin kertoa että et ole kyllä kasi. Et lähimainkaan.

Kasi on jo todella kaunis nainen, ei miehet tuollaista tilaisuutta kasin kanssa jättäisi käyttämättä.

Mitähän ne ysin ja kympin naiset sitten ovat, jos kasin tasolla olevan pitää olla todella kaunis nainen?

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat tässä asteikossa rumahkoja taviksia eli siinä seiskan maastossa. Jotkut miehet jopa joutuu tyytymään seurustelemaan ihan sellaisten rumilusten kuin Kirsten Dunst kanssa.

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat molemmat ysejä tai kymppejä. Kuten itsekin varsin hyvin tiedät.

Kommentistasi näkyy tuollainen vähemmän viehättävien naisten omituinen psykologinen selviytymiskeino: hoette epätoivoisesti sitä että miesten ulkonäkövaatimukset ovat täysin epärealistiset, tämän hokemisen todellisena syynä on se että silloin teidän ei tarvitse kohdata sitä faktaa että oma kilpailukykynne ei vaan yksinkertaisesti riitä edes sellaiseen perus kauniiseen naiseen verrattuna.

Kilpailukyky mihin? Minusta tuntuu, että nyt ollaan taas olennaisen äärellä. Jos saan arvata, niin oletan että sinä näet parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ikään kuin olisi olemassa joukko ikäisiäni miehiä ja ikäisiäni naisia ja sitten siitä joukosta muodostettaisiin pareja niin, että ensin parhaat valitsevat toisensa ja sitten me muut joudumme tyytymään toisiimme (tai olemaan yksin, mikä olisi se todellinen valinta).

Emme kuitenkaan elä autiolla saarella eikä sellaista kilpailua todellisuudessa ole käynnissä. Kyllä minä teininä haaveilin pop-tähdistä ja mietin jopa ihan vakavissani sitä, että mitä jos tapaan Ericin vasta kun minulla on jo poikaystävä, ja sitten joudun valitsemaan Ericin ja poikaystäväni välillä. 13-vuotias ajattelee noin, vai olinko 12. Lapsellinen kuitenkin. Kouludiscossa yläasteella ja lukion ekalla eli ennen kuin tultiin täysi-ikäisiksi ja päästiin oikeisiin discoihin kavereiden kanssa, tuli kilpailtua jostain tyypistä. Muistan hämärästi kuinka yksi tyttö uhkasi hakata minut sen takia.

Mutta sen jälkeen olen kuitenkin elänyt ihan normaalia elämää, jossa muutaman kerran on kohdalle osunut mies, johon olen ihastunut. Täysin vertailematta häntä muihin tai valitsematta häntä jostain joukosta kilpailevia miehiä.

En tiedä sumentaako Tinder ajatusmaailman vai mistä tulee tämä kuvitelma, että naisille on koko ajan olemassa joukko miehiä, joista kilpailla. Ei ole. Olin vuosia sinkkuna ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, joka oli ensimmäinen josta edes kiinnostuin. Käsittämätön ajatuskin, että koko sen ajan minulla olisi ollut joku armeija valmiudessa, josta yrittää saada paras mahdollinen. Myönnän toki, etten kovin paljon tehnytkään elämänkumppanin löytääkseni vaan keskityin nauttimaan elämästäni sellaisena kuin se oli, mutta vaikka olisin käynyt joka viikonloppu ulkona ja harrastanut joka ilta jotain, missä tapaa uusia ihmisiä ja etenkin miehiä, niin parempaa miestä en olisi voinut kohdata.

Kyllä, minä näen parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ihan oikein tulkitsit.

Havainnoidaanpa hetki ympäristöämme:

Pariutuminen/lisääntyminen on kilpailua, kaikkien maapallon eläinlajien keskuudessa. Urokset kilpailevat parhaista naaraista, naaraat haluavat pariutua parhaiden urosten kanssa.

On mielestäni aika naiivia ajatella että tämä sama mekanismi ei ohjaisi myös ihmisten toimintaa, kun se kuitenkin on se ajava voima kaikkien muiden eläimien lisääntymisessä. Vai olemmeko me jotenkin täysin irrallaan muusta luonnosta tässä asiassa?

Avaisitko vähän. Kuvitellaan, että olen vaikka 28-vuotias nainen ja asun jossain keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa. Miten tämä maailmanlaajuinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Huoh, ei pitäisi edes vastata tähän, mutta menköön nyt ☹️

Ei se ole yksi maailmanlaajuinen kilpailu, vaan sama kilpailuilmiö esiintyy kaikkialla, maailmanlaajuisesti.

Eli urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista.

Eli kilpailu tapahtuu paikallisesti, mutta sama ilmiö toistuu kaikkialla maapallolla.

Ok, korjaan kysymystä: Miten se paikallinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Ennen baari-iltaa mies käy suihkussa, laittaa partavettä, tekee vähän hauiskääntöjä että kädet pumpissa(😃), laittaa hiukset kuntoon jne.

Sama mies kävelee yökerhoon sisään, skannaa näkymän ja arvioi nanosekunnissa mitkä naiset herättää hänen seksuaalisen kiinnostuksensa (kasvot ja vartalo, kehonkieli), ja tekee tilannearvion mihin näistä naisista miehellä itsellään olisi mahdollisuuksia ulkonäkönsä puolesta. Lopuksi mies vielä arvioi kilpailua: miltä muut paikalla olevat miehet näyttävät, ovatko he pidempiä, rotevampia, komeampia jne.

Tämän jälkeen mies rohkaisee mielensä, valitsee kohteen ja tekee aloitteensa. Toivotetaan hänelle onnea...

--------------------------------------------

Tässä oli lyhyt kurkistus ihmisten soidinmenoihin...

Mutta tässä ajatusleikissä en ole mies vaan 28-vuotias sinkkunainen, jokin aika sitten eronnut edellisestä parisuhteestani. Vietän aikaani töiden jälkeen tapaamalla kavereita ja harrastamalla jotain tavallisia harrastuksia. Normaalioloissa matkustelen muutaman kerran vuodessa ja baareissa käyn ehkä 3-4 kertaa vuodessa tyttökavereiden kanssa. Eli elän sellaista elämä, mikä ymmärtääkseni on aika normaalia vähän alle kolmekymppisten työssä käyvien naisten keskuudessa.

Missä ja miten minun elämässäni konkreettisesti näkyy se, että "urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista." Mikä on ylipäänsä se urosten pooli, josta kisaan saadakseni parhaan? Kaikki asuinpaikkakuntani oman ikäiset sinkkumiehet? Ne ikäiseni sinkkumiehet, jotka ylipäänsä tapaan arjessani ja elämässäni? On olemassa joku muu sinkkumiesten pooli jossain?

Tossa tarinassa sä olit yksi niistä naisista jota päähenkilö skannasi katseellaan. Jos olit viehättävä ja vetoava, ja miehen arvion mukaan hänen saavutettavissaan, niin mies saattoi yrittää sua. Jos taas et, niin hän todennäköisesti yritti jotain muuta paikalla ollutta naista.

Eli sä olit mukana kisassa, tiesit tai et. Toki emme tietenkään tiedä olisiko ko. mies kelvannut sulle, jos hän olisikin lähestynyt just sua.

Mut joo, lähtökohtaisesti sun pooli on sun lähialueen sinkkumiehet, joihin sulla on pääsy arjessasi tai esim Tinderin kautta.

Eli kilpailu on sitä, että mies, jonka olemassaoloakaan en ehkä edes noteerannut pitäessäni hauskaa ystävieni kanssa, arvioi tasoni verrattuna ympärillä oleviin naisiin päättääkseen, haluaisiko hän minut seksiin/parisuhteeseen?

Juuri näin. Mutta tuo oli siis vain yksittäinen elävän elämän esimerkki mitä se kilpailu voi olla.

Toinen fiktiivinen tilanne: Prismassa on komea vuoropäällikkö, jota kaksi nuorta kassaneitiä koittaa molemmat tavoitella: meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi, menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta jne...

Se kilpailu on kaikkialla ja kaiken aikaa olemassa, kun näemme meitä kiinnostavia potentiaalisia kumppaneita.

Elätkö oikeasti tuollaisessa maailmassa? Minkä ikäinen olet?

Elänkö minä maailmassa, missä joku nainen saattaa joskus pukeutumisella ja käytöksellään pyrkiä herättämään haluamansa miehen kiinnostuksen?

Kyllä, kyllä minä elän sellaisessa maailmassa, kiitos kysymästä 😃 olen 32 v mies

"meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi (töihin), menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta" - anteeksi, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin lapselliselta. Sellaiselta, mitä tapahtuu parikymppisten elämässä, jos heidänkään. Kummityttäreni on 19-vuotias ja meillä on läheiset välit (joo, joo, yksittäistapaus mutta kun hän ei ole ainoa nuori, jonka elämässä olen ollut mukana) enkä voisi kuvitella hänen näyttävän tissivakoa tai meikkaavan työpaikkansa vuoropäällikön takia. Poikaystävä, jo toinen pitkäaikainen, on kyllä löytynyt ihan muista piireistä. Enkä, muuten, huomannut siinäkään mitään kilpailuasetelmaa. Ei kummityttö koskaan miettinyt, valitsisiko jonin, janin vai jurin. Ei, vaan ensirakkauden päätyttyä pitkän välimatkan takia, hänen sydämensä oli murtunut, koulu kärsi ja harrastuksetkin lakkasivat kiinnostamasta - kunnes puheisiin tuli mukaan tämä ihana, valloittava nuori mies, jonka kanssa hän on nyt kolmisen vuotta pitänyt yhtä.

En yritä yleistää yksittäistapauksia mutta käytän tätä tyypillisenä esimerkkinä nuoren naisen kokemuksesta parisuhteen syntymisestä. Ihan samalla tavalla olen itse aikoinaan kokenut; ei ollut poikia/miehiä joita olisin kilpailuttanut ja valinnut parhaan vaan yhtenä kauniina päivänä samalla bussilla alkoi kulkea poika, jossa oli jotain mikä sai hänet tulemaan ajatuksiin ja haaveisiin toisin kuin kukaan muu koskaan aikaisemmin. Ja siitä se lähti.

Pojat, ennen kuin tulette hokemaan, ettei yksittäisillä kokemuksilla ole mitään merkitystä, muistutan, että keskiarvot muodostuvat juuri näistä yksittäisistä kokemuksista.

Siis joo. Itsekin seurustelin aikoinaan kahden pojan kanssa ennen kuin tapasin puolisoni. Suhteiden kestot olivat 1,5 ja 3 vuotta. Olivatko he molemmat alfoja, koska saivat seksiä minulta, ja seurusteluamme ennen ja sen jälkeen myös muilta? Vai kuuluivatko he 10 %:n miesparhaimmistoon, koska eivät joutuneet odottelemaan ilman seksiä sitä, että naiset alkavat tarvita beta-elättäjää? Anyway, minulla ei ollut tuolloin mitään Exel-taulukkoa vaihtoehdoista, joiden välillä olisin tehnyt valintaa, vaan tapasin kivan pojan, oli molemminpuolista kiinnostusta, ihastuttiin, rakastuttiin, seurusteltiin.

Nyt nuorten aikuisten äitinä huomaan, että näinhän se edelleen menee. Molemmat lapseni (tyttö ja poika) ovat seurustellet tahoillaan parin, kolmen kumppanin kanssa, ja nyt molemmilla on ollut jo pidempään avopuoliso. Mitään yksinäistä odottelua (poika) tai hillitöntä kevyttapailua (tytär) ei ole ollut, vaan parisuhteiden välissä on nuoltu haavoja ja toivuttu, ja sitten on tavattu se uusi ihanan.

Tämä on se todellisuus, joka näkyy myös ympärillä. Missä noita Exel-taulukkokisoja mahdetaan käydä?

Luuletko todella, että tyttäresi tilittää sinulle jokaisen panokertansa?

Miten tuo liittyy asiaan? Olen eri, mutta olen ollut tytär. En tietenkään kertonut äidilleni panokertojani, miksi olisin kertonut. Mutta asian ydin oli, että itsekin 14-vuotiaana ihastuin ensimmäistä kertaa (kerroin siitä tuolla edellä eli minua kaksi vuotta vanhempi poika alkoi kulkea samalla bussilla kouluun), en pitänyt taulukkoa ruutuvihossa ja vertaillut häntä muihin vaan hän vei koko nuoren tytön sydämen. Ja oli totaalisen tavallinen liinatukkainen, aknenaamainen hintelä noin 170 cm nuori mies. Yhdeksän kuukauden seurustelun jälkeen, minä 15-vuotiaan ja hän 17-vuotiaana aloitimme seksin. Seuraavien yhdeksän kuukauden jälkeen se päättyi traagisesti auto-onnettomuuteen.

Hänkö nyt sitten oli se myyttinen alfa, joka sai seksiä ilman elättämisvelvollisuutta?

Tai toisesta näkökulmasta: oliko oma poikani alfa, kun hänellä oli ensimmäinen tyttöystävä jo joskus 16 vuotiaana? Tutustuivat jonkun nettipelin kautta ja tyttö kävi meillä kotonakin pari kertaa. Sitten hän hävisi kuvioista, tilalle tuli pojan ystävätyttö, jonka kanssa hän ei ollut suhteessa vaan he olivat vain kavereita (vielä sittenkin kun molemmat tahoillaan pariutuivat). 18-vuotiaana tuli seuraava tyttöystävä, jonka kanssa hän oli muistaakseni kolmatta vuotta. Sekin suhde päättyi, minä en tiedä miksi eikä se minulle kuulu, mutta siitä parin vuoden kuluttua tapasin naisen, joka nykyisin on poikani puoliso.

Ja mitä olen seurannut hänen kavereitaan, niin lähes jokaisella on ollut samanlainen tarina; alle parikymppisenä/parikymppisenä on seurusteltu jonkun kanssa tai ollut "jotain juttua" ja nyt, kolmekymppisinä, lähes kaikilla on puoliso (hyvin harvalla lapsia).

Tämä on se todellisuus, missä minä elän. Ja kuten olen todennut, olen työskennellyt seitsemän vuotta 19-29 vuotiaiden parissa ja nähnyt heidän todellisuutensa. Nähnyt kummityttöjeni ja muiden sisarusten 16-20+ lasten todellisuuden. En ihan oikeasti tunnista sellaista todellisuutta, jossa olisi "betamiehiä", jotka astuvat areenalle vasta kolmekymppisinä ja siirtyisivät suoraan elättämään perhettä. Jos sellainen ilmiö olisi olemassa, niin luulisi, että siitä löytyisi tutkivaa journalismiakin. Ehkä kannattaisi vinkata jollekin toimittajalle, että omassa tuttavapiirissä on tällainen ilmiö, ja tehdä se siten näkyväksi?

laastarisuhde kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan päässyt edes koeajamaan niitä ysejä tai kymppejä, puhumattakaan että olisivat olleet poikaystäviäni.

Se on urbaani legenda, että tytöt pääsisi kenen tahansa miehen kanssa sänkyyn.

T. Kasityttö

Viittaako kasityttö siihen että olet tasoltasi kasi?

Jos olet tarjoutunut huippumiehelle pantavaksi ilman sitoumuksia, ja mies ei ole tätä seksitarjousta ottanut vastaan, niin voin kertoa että et ole kyllä kasi. Et lähimainkaan.

Kasi on jo todella kaunis nainen, ei miehet tuollaista tilaisuutta kasin kanssa jättäisi käyttämättä.

Mitähän ne ysin ja kympin naiset sitten ovat, jos kasin tasolla olevan pitää olla todella kaunis nainen?

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat tässä asteikossa rumahkoja taviksia eli siinä seiskan maastossa. Jotkut miehet jopa joutuu tyytymään seurustelemaan ihan sellaisten rumilusten kuin Kirsten Dunst kanssa.

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat molemmat ysejä tai kymppejä. Kuten itsekin varsin hyvin tiedät.

Kommentistasi näkyy tuollainen vähemmän viehättävien naisten omituinen psykologinen selviytymiskeino: hoette epätoivoisesti sitä että miesten ulkonäkövaatimukset ovat täysin epärealistiset, tämän hokemisen todellisena syynä on se että silloin teidän ei tarvitse kohdata sitä faktaa että oma kilpailukykynne ei vaan yksinkertaisesti riitä edes sellaiseen perus kauniiseen naiseen verrattuna.

Kilpailukyky mihin? Minusta tuntuu, että nyt ollaan taas olennaisen äärellä. Jos saan arvata, niin oletan että sinä näet parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ikään kuin olisi olemassa joukko ikäisiäni miehiä ja ikäisiäni naisia ja sitten siitä joukosta muodostettaisiin pareja niin, että ensin parhaat valitsevat toisensa ja sitten me muut joudumme tyytymään toisiimme (tai olemaan yksin, mikä olisi se todellinen valinta).

Emme kuitenkaan elä autiolla saarella eikä sellaista kilpailua todellisuudessa ole käynnissä. Kyllä minä teininä haaveilin pop-tähdistä ja mietin jopa ihan vakavissani sitä, että mitä jos tapaan Ericin vasta kun minulla on jo poikaystävä, ja sitten joudun valitsemaan Ericin ja poikaystäväni välillä. 13-vuotias ajattelee noin, vai olinko 12. Lapsellinen kuitenkin. Kouludiscossa yläasteella ja lukion ekalla eli ennen kuin tultiin täysi-ikäisiksi ja päästiin oikeisiin discoihin kavereiden kanssa, tuli kilpailtua jostain tyypistä. Muistan hämärästi kuinka yksi tyttö uhkasi hakata minut sen takia.

Mutta sen jälkeen olen kuitenkin elänyt ihan normaalia elämää, jossa muutaman kerran on kohdalle osunut mies, johon olen ihastunut. Täysin vertailematta häntä muihin tai valitsematta häntä jostain joukosta kilpailevia miehiä.

En tiedä sumentaako Tinder ajatusmaailman vai mistä tulee tämä kuvitelma, että naisille on koko ajan olemassa joukko miehiä, joista kilpailla. Ei ole. Olin vuosia sinkkuna ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, joka oli ensimmäinen josta edes kiinnostuin. Käsittämätön ajatuskin, että koko sen ajan minulla olisi ollut joku armeija valmiudessa, josta yrittää saada paras mahdollinen. Myönnän toki, etten kovin paljon tehnytkään elämänkumppanin löytääkseni vaan keskityin nauttimaan elämästäni sellaisena kuin se oli, mutta vaikka olisin käynyt joka viikonloppu ulkona ja harrastanut joka ilta jotain, missä tapaa uusia ihmisiä ja etenkin miehiä, niin parempaa miestä en olisi voinut kohdata.

Kyllä, minä näen parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ihan oikein tulkitsit.

Havainnoidaanpa hetki ympäristöämme:

Pariutuminen/lisääntyminen on kilpailua, kaikkien maapallon eläinlajien keskuudessa. Urokset kilpailevat parhaista naaraista, naaraat haluavat pariutua parhaiden urosten kanssa.

On mielestäni aika naiivia ajatella että tämä sama mekanismi ei ohjaisi myös ihmisten toimintaa, kun se kuitenkin on se ajava voima kaikkien muiden eläimien lisääntymisessä. Vai olemmeko me jotenkin täysin irrallaan muusta luonnosta tässä asiassa?

Avaisitko vähän. Kuvitellaan, että olen vaikka 28-vuotias nainen ja asun jossain keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa. Miten tämä maailmanlaajuinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Huoh, ei pitäisi edes vastata tähän, mutta menköön nyt ☹️

Ei se ole yksi maailmanlaajuinen kilpailu, vaan sama kilpailuilmiö esiintyy kaikkialla, maailmanlaajuisesti.

Eli urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista.

Eli kilpailu tapahtuu paikallisesti, mutta sama ilmiö toistuu kaikkialla maapallolla.

Ok, korjaan kysymystä: Miten se paikallinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Ennen baari-iltaa mies käy suihkussa, laittaa partavettä, tekee vähän hauiskääntöjä että kädet pumpissa(😃), laittaa hiukset kuntoon jne.

Sama mies kävelee yökerhoon sisään, skannaa näkymän ja arvioi nanosekunnissa mitkä naiset herättää hänen seksuaalisen kiinnostuksensa (kasvot ja vartalo, kehonkieli), ja tekee tilannearvion mihin näistä naisista miehellä itsellään olisi mahdollisuuksia ulkonäkönsä puolesta. Lopuksi mies vielä arvioi kilpailua: miltä muut paikalla olevat miehet näyttävät, ovatko he pidempiä, rotevampia, komeampia jne.

Tämän jälkeen mies rohkaisee mielensä, valitsee kohteen ja tekee aloitteensa. Toivotetaan hänelle onnea...

--------------------------------------------

Tässä oli lyhyt kurkistus ihmisten soidinmenoihin...

Mutta tässä ajatusleikissä en ole mies vaan 28-vuotias sinkkunainen, jokin aika sitten eronnut edellisestä parisuhteestani. Vietän aikaani töiden jälkeen tapaamalla kavereita ja harrastamalla jotain tavallisia harrastuksia. Normaalioloissa matkustelen muutaman kerran vuodessa ja baareissa käyn ehkä 3-4 kertaa vuodessa tyttökavereiden kanssa. Eli elän sellaista elämä, mikä ymmärtääkseni on aika normaalia vähän alle kolmekymppisten työssä käyvien naisten keskuudessa.

Missä ja miten minun elämässäni konkreettisesti näkyy se, että "urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista." Mikä on ylipäänsä se urosten pooli, josta kisaan saadakseni parhaan? Kaikki asuinpaikkakuntani oman ikäiset sinkkumiehet? Ne ikäiseni sinkkumiehet, jotka ylipäänsä tapaan arjessani ja elämässäni? On olemassa joku muu sinkkumiesten pooli jossain?

Tossa tarinassa sä olit yksi niistä naisista jota päähenkilö skannasi katseellaan. Jos olit viehättävä ja vetoava, ja miehen arvion mukaan hänen saavutettavissaan, niin mies saattoi yrittää sua. Jos taas et, niin hän todennäköisesti yritti jotain muuta paikalla ollutta naista.

Eli sä olit mukana kisassa, tiesit tai et. Toki emme tietenkään tiedä olisiko ko. mies kelvannut sulle, jos hän olisikin lähestynyt just sua.

Mut joo, lähtökohtaisesti sun pooli on sun lähialueen sinkkumiehet, joihin sulla on pääsy arjessasi tai esim Tinderin kautta.

Eli kilpailu on sitä, että mies, jonka olemassaoloakaan en ehkä edes noteerannut pitäessäni hauskaa ystävieni kanssa, arvioi tasoni verrattuna ympärillä oleviin naisiin päättääkseen, haluaisiko hän minut seksiin/parisuhteeseen?

Juuri näin. Mutta tuo oli siis vain yksittäinen elävän elämän esimerkki mitä se kilpailu voi olla.

Toinen fiktiivinen tilanne: Prismassa on komea vuoropäällikkö, jota kaksi nuorta kassaneitiä koittaa molemmat tavoitella: meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi, menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta jne...

Se kilpailu on kaikkialla ja kaiken aikaa olemassa, kun näemme meitä kiinnostavia potentiaalisia kumppaneita.

Elätkö oikeasti tuollaisessa maailmassa? Minkä ikäinen olet?

Elänkö minä maailmassa, missä joku nainen saattaa joskus pukeutumisella ja käytöksellään pyrkiä herättämään haluamansa miehen kiinnostuksen?

Kyllä, kyllä minä elän sellaisessa maailmassa, kiitos kysymästä 😃 olen 32 v mies

"meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi (töihin), menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta" - anteeksi, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin lapselliselta. Sellaiselta, mitä tapahtuu parikymppisten elämässä, jos heidänkään. Kummityttäreni on 19-vuotias ja meillä on läheiset välit (joo, joo, yksittäistapaus mutta kun hän ei ole ainoa nuori, jonka elämässä olen ollut mukana) enkä voisi kuvitella hänen näyttävän tissivakoa tai meikkaavan työpaikkansa vuoropäällikön takia. Poikaystävä, jo toinen pitkäaikainen, on kyllä löytynyt ihan muista piireistä. Enkä, muuten, huomannut siinäkään mitään kilpailuasetelmaa. Ei kummityttö koskaan miettinyt, valitsisiko jonin, janin vai jurin. Ei, vaan ensirakkauden päätyttyä pitkän välimatkan takia, hänen sydämensä oli murtunut, koulu kärsi ja harrastuksetkin lakkasivat kiinnostamasta - kunnes puheisiin tuli mukaan tämä ihana, valloittava nuori mies, jonka kanssa hän on nyt kolmisen vuotta pitänyt yhtä.

En yritä yleistää yksittäistapauksia mutta käytän tätä tyypillisenä esimerkkinä nuoren naisen kokemuksesta parisuhteen syntymisestä. Ihan samalla tavalla olen itse aikoinaan kokenut; ei ollut poikia/miehiä joita olisin kilpailuttanut ja valinnut parhaan vaan yhtenä kauniina päivänä samalla bussilla alkoi kulkea poika, jossa oli jotain mikä sai hänet tulemaan ajatuksiin ja haaveisiin toisin kuin kukaan muu koskaan aikaisemmin. Ja siitä se lähti.

Pojat, ennen kuin tulette hokemaan, ettei yksittäisillä kokemuksilla ole mitään merkitystä, muistutan, että keskiarvot muodostuvat juuri näistä yksittäisistä kokemuksista.

Siis joo. Itsekin seurustelin aikoinaan kahden pojan kanssa ennen kuin tapasin puolisoni. Suhteiden kestot olivat 1,5 ja 3 vuotta. Olivatko he molemmat alfoja, koska saivat seksiä minulta, ja seurusteluamme ennen ja sen jälkeen myös muilta? Vai kuuluivatko he 10 %:n miesparhaimmistoon, koska eivät joutuneet odottelemaan ilman seksiä sitä, että naiset alkavat tarvita beta-elättäjää? Anyway, minulla ei ollut tuolloin mitään Exel-taulukkoa vaihtoehdoista, joiden välillä olisin tehnyt valintaa, vaan tapasin kivan pojan, oli molemminpuolista kiinnostusta, ihastuttiin, rakastuttiin, seurusteltiin.

Nyt nuorten aikuisten äitinä huomaan, että näinhän se edelleen menee. Molemmat lapseni (tyttö ja poika) ovat seurustellet tahoillaan parin, kolmen kumppanin kanssa, ja nyt molemmilla on ollut jo pidempään avopuoliso. Mitään yksinäistä odottelua (poika) tai hillitöntä kevyttapailua (tytär) ei ole ollut, vaan parisuhteiden välissä on nuoltu haavoja ja toivuttu, ja sitten on tavattu se uusi ihanan.

Tämä on se todellisuus, joka näkyy myös ympärillä. Missä noita Exel-taulukkokisoja mahdetaan käydä?

Luuletko todella, että tyttäresi tilittää sinulle jokaisen panokertansa?

En edes haluaisi, että hän niin tekisi, herra varjelkoon. Parisuhdeseksi on yksityisasia, joka ei kuulu vanhemmille. Tarkoittanet kuitenkin niitä väliaikoja, kun hön ei seurustellut? Ei, emme keskustelleet ”panoista”, mutta kaipa moinen elämäntapa jossain näkyisi? Jos opiskelee, urheilee, käy elokuvissa ja viettää koti-iltoja perheen kanssa, niin aika fakiiri saa olla, jos siihen karusellin saa kätketyksi. Miksi sinulla on niin suunnaton tarve uskoa, että ihan jokaikinen nuori nainen kieppuu niissä fiktiivisissä karuselleissa? Täyttääkö tuollainen fantaisa jonkin aukon emotionaailisessa tyhjyysessäsi?

Entä poika: etkö usko hänen seurustelleen? Jos uskot, miten tämä mahtuu maailmankuvaasi, jossa vain 10% pojista pääsee naisten kanssa tekemisiin, loput odottelevat vuoroaan eteisen komerossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan päässyt edes koeajamaan niitä ysejä tai kymppejä, puhumattakaan että olisivat olleet poikaystäviäni.

Se on urbaani legenda, että tytöt pääsisi kenen tahansa miehen kanssa sänkyyn.

T. Kasityttö

Viittaako kasityttö siihen että olet tasoltasi kasi?

Jos olet tarjoutunut huippumiehelle pantavaksi ilman sitoumuksia, ja mies ei ole tätä seksitarjousta ottanut vastaan, niin voin kertoa että et ole kyllä kasi. Et lähimainkaan.

Kasi on jo todella kaunis nainen, ei miehet tuollaista tilaisuutta kasin kanssa jättäisi käyttämättä.

Mitähän ne ysin ja kympin naiset sitten ovat, jos kasin tasolla olevan pitää olla todella kaunis nainen?

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat tässä asteikossa rumahkoja taviksia eli siinä seiskan maastossa. Jotkut miehet jopa joutuu tyytymään seurustelemaan ihan sellaisten rumilusten kuin Kirsten Dunst kanssa.

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat molemmat ysejä tai kymppejä. Kuten itsekin varsin hyvin tiedät.

Kommentistasi näkyy tuollainen vähemmän viehättävien naisten omituinen psykologinen selviytymiskeino: hoette epätoivoisesti sitä että miesten ulkonäkövaatimukset ovat täysin epärealistiset, tämän hokemisen todellisena syynä on se että silloin teidän ei tarvitse kohdata sitä faktaa että oma kilpailukykynne ei vaan yksinkertaisesti riitä edes sellaiseen perus kauniiseen naiseen verrattuna.

Kilpailukyky mihin? Minusta tuntuu, että nyt ollaan taas olennaisen äärellä. Jos saan arvata, niin oletan että sinä näet parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ikään kuin olisi olemassa joukko ikäisiäni miehiä ja ikäisiäni naisia ja sitten siitä joukosta muodostettaisiin pareja niin, että ensin parhaat valitsevat toisensa ja sitten me muut joudumme tyytymään toisiimme (tai olemaan yksin, mikä olisi se todellinen valinta).

Emme kuitenkaan elä autiolla saarella eikä sellaista kilpailua todellisuudessa ole käynnissä. Kyllä minä teininä haaveilin pop-tähdistä ja mietin jopa ihan vakavissani sitä, että mitä jos tapaan Ericin vasta kun minulla on jo poikaystävä, ja sitten joudun valitsemaan Ericin ja poikaystäväni välillä. 13-vuotias ajattelee noin, vai olinko 12. Lapsellinen kuitenkin. Kouludiscossa yläasteella ja lukion ekalla eli ennen kuin tultiin täysi-ikäisiksi ja päästiin oikeisiin discoihin kavereiden kanssa, tuli kilpailtua jostain tyypistä. Muistan hämärästi kuinka yksi tyttö uhkasi hakata minut sen takia.

Mutta sen jälkeen olen kuitenkin elänyt ihan normaalia elämää, jossa muutaman kerran on kohdalle osunut mies, johon olen ihastunut. Täysin vertailematta häntä muihin tai valitsematta häntä jostain joukosta kilpailevia miehiä.

En tiedä sumentaako Tinder ajatusmaailman vai mistä tulee tämä kuvitelma, että naisille on koko ajan olemassa joukko miehiä, joista kilpailla. Ei ole. Olin vuosia sinkkuna ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, joka oli ensimmäinen josta edes kiinnostuin. Käsittämätön ajatuskin, että koko sen ajan minulla olisi ollut joku armeija valmiudessa, josta yrittää saada paras mahdollinen. Myönnän toki, etten kovin paljon tehnytkään elämänkumppanin löytääkseni vaan keskityin nauttimaan elämästäni sellaisena kuin se oli, mutta vaikka olisin käynyt joka viikonloppu ulkona ja harrastanut joka ilta jotain, missä tapaa uusia ihmisiä ja etenkin miehiä, niin parempaa miestä en olisi voinut kohdata.

Kyllä, minä näen parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ihan oikein tulkitsit.

Havainnoidaanpa hetki ympäristöämme:

Pariutuminen/lisääntyminen on kilpailua, kaikkien maapallon eläinlajien keskuudessa. Urokset kilpailevat parhaista naaraista, naaraat haluavat pariutua parhaiden urosten kanssa.

On mielestäni aika naiivia ajatella että tämä sama mekanismi ei ohjaisi myös ihmisten toimintaa, kun se kuitenkin on se ajava voima kaikkien muiden eläimien lisääntymisessä. Vai olemmeko me jotenkin täysin irrallaan muusta luonnosta tässä asiassa?

Avaisitko vähän. Kuvitellaan, että olen vaikka 28-vuotias nainen ja asun jossain keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa. Miten tämä maailmanlaajuinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Huoh, ei pitäisi edes vastata tähän, mutta menköön nyt ☹️

Ei se ole yksi maailmanlaajuinen kilpailu, vaan sama kilpailuilmiö esiintyy kaikkialla, maailmanlaajuisesti.

Eli urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista.

Eli kilpailu tapahtuu paikallisesti, mutta sama ilmiö toistuu kaikkialla maapallolla.

Ok, korjaan kysymystä: Miten se paikallinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Ennen baari-iltaa mies käy suihkussa, laittaa partavettä, tekee vähän hauiskääntöjä että kädet pumpissa(😃), laittaa hiukset kuntoon jne.

Sama mies kävelee yökerhoon sisään, skannaa näkymän ja arvioi nanosekunnissa mitkä naiset herättää hänen seksuaalisen kiinnostuksensa (kasvot ja vartalo, kehonkieli), ja tekee tilannearvion mihin näistä naisista miehellä itsellään olisi mahdollisuuksia ulkonäkönsä puolesta. Lopuksi mies vielä arvioi kilpailua: miltä muut paikalla olevat miehet näyttävät, ovatko he pidempiä, rotevampia, komeampia jne.

Tämän jälkeen mies rohkaisee mielensä, valitsee kohteen ja tekee aloitteensa. Toivotetaan hänelle onnea...

--------------------------------------------

Tässä oli lyhyt kurkistus ihmisten soidinmenoihin...

Mutta tässä ajatusleikissä en ole mies vaan 28-vuotias sinkkunainen, jokin aika sitten eronnut edellisestä parisuhteestani. Vietän aikaani töiden jälkeen tapaamalla kavereita ja harrastamalla jotain tavallisia harrastuksia. Normaalioloissa matkustelen muutaman kerran vuodessa ja baareissa käyn ehkä 3-4 kertaa vuodessa tyttökavereiden kanssa. Eli elän sellaista elämä, mikä ymmärtääkseni on aika normaalia vähän alle kolmekymppisten työssä käyvien naisten keskuudessa.

Missä ja miten minun elämässäni konkreettisesti näkyy se, että "urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista." Mikä on ylipäänsä se urosten pooli, josta kisaan saadakseni parhaan? Kaikki asuinpaikkakuntani oman ikäiset sinkkumiehet? Ne ikäiseni sinkkumiehet, jotka ylipäänsä tapaan arjessani ja elämässäni? On olemassa joku muu sinkkumiesten pooli jossain?

Tossa tarinassa sä olit yksi niistä naisista jota päähenkilö skannasi katseellaan. Jos olit viehättävä ja vetoava, ja miehen arvion mukaan hänen saavutettavissaan, niin mies saattoi yrittää sua. Jos taas et, niin hän todennäköisesti yritti jotain muuta paikalla ollutta naista.

Eli sä olit mukana kisassa, tiesit tai et. Toki emme tietenkään tiedä olisiko ko. mies kelvannut sulle, jos hän olisikin lähestynyt just sua.

Mut joo, lähtökohtaisesti sun pooli on sun lähialueen sinkkumiehet, joihin sulla on pääsy arjessasi tai esim Tinderin kautta.

Eli kilpailu on sitä, että mies, jonka olemassaoloakaan en ehkä edes noteerannut pitäessäni hauskaa ystävieni kanssa, arvioi tasoni verrattuna ympärillä oleviin naisiin päättääkseen, haluaisiko hän minut seksiin/parisuhteeseen?

Juuri näin. Mutta tuo oli siis vain yksittäinen elävän elämän esimerkki mitä se kilpailu voi olla.

Toinen fiktiivinen tilanne: Prismassa on komea vuoropäällikkö, jota kaksi nuorta kassaneitiä koittaa molemmat tavoitella: meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi, menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta jne...

Se kilpailu on kaikkialla ja kaiken aikaa olemassa, kun näemme meitä kiinnostavia potentiaalisia kumppaneita.

Elätkö oikeasti tuollaisessa maailmassa? Minkä ikäinen olet?

Parikymmentä vuotta sitten eräs miesesimies kertoi että saa jatkuvasti panoehdotuksia naisalaisiltaan. En usko, että maailma on kovin paljon muuttunut noista ajoista vaikka joku "miituu" vähän ehkä pienentää haluja nousta jälleen kerran pukille.

Mitä mä just luin? Missä ulottuvuudessa tuommoista muka tapahtuu? Tai jos tässä, niin millaisissa piireissä ja missä ammateissa liikutaan? Ihan käsittämätön skenaario.

Juu kukaan ei ole koskaan kiivennyt reittä pitkin missään.

Helvetti koko metoo perustuu siihen että naiset alkoivat valittaa kun saavat leffafaroolin seksillä.

Se että epäilee jonkun paskapuljun miesesimehen saavan ”jatkuvasti panoehdotuksia naisalaisiltaan” toki tarkoittaa, että ” kukaan ei ole koskaan kiivennyt reittä pitkin missään”. Ihan totta, siihenhän voi vetää yhtäläisyysmerkit, jos luetaan markkina-arvoteoreetikkojen sanakirjaa. :)

Näissä keskusteluissa otetaan aina esille se ystävämies, joka muka on alfa, jota naiset jatkuvasti jahtaavat ja sitten tämä mies kehuskelee muka saunailloissa näillä panoillaan. Keksisi jotain uutta välillä. Jos tuollainen tolvana olisikin olemassa, niin jokainen normaali mies pitäisi häntä suuren luokan moukkana, koska ei aikuisten ja sivistyneiden miesten kesken ole tapana käyttäytyä noin eikä kukaan edes uskoisi tuollaista naurettavaa leuhkimista. Anteeksi rehellisyyteni.

https://www.is.fi/viihde/art-2000005107318.html

Niin? Oliko tarkoitus kertoa, että tämä heppu oli se alfaystävä? Ei kumoa mitään sanottua, sillä löytyyhän maailmasta kaikenlaista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ko. käytös olisi yleisesti hyväksyttyä ja hienoa suurimman osan mielestä. Jos tuollaisten juttujen kuunteleminen saati ihailu on osoitus moukkamaisuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:

A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.

B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.

Kummatkin ovat teorian mukaan totta. Selvennän: Naisista 90% on miesten top 10% perässä. Halutessaan nainen saa lähes milloin vain parisuhteen vaikkapa bottom 30% kanssa, mutta ei luultavasti top 10% kanssa.

Pähkinänkuoressa: Top 10% miehistä ei etsi parisuhdetta, valinnanvaraa löytyy niin paljon. Naiset jäävät sinkuiksi koska luulevat/toivovat että seksi top 10% kanssa johtaisi parisuhteeseen. Nainen saisi parisuhteen helposti, mutta ei top 10% miehen kanssa. 

Loppukysymys: Puhuttaessa naisista tässä kontekstissa tarkoitetaan kaikkia naisia. Samanlaiset käyttäytymistavat ovat kaikilla naisilla. Riippuen omasta tilanteestaan nainen ei välttämättä voi totetuttaa teorian mukaista peruskäytöstään, 10% etsimistä. Esimerkki: Löytääkseen seuraa 50 vuotias nainen ei voi käyttäytyä samoin kuin 22 vuotias nainen, seuraa ei vain löydy jos käyttäytyykin.

Menestyneimmillä miehillä on järjestään avioliitot ja lapsia, tämä on tilastollisestikin todettu. Varmasti mulk*immat heistä pettävät, kun mahdollisuuksia on, mutta tämä pätee toisaalta ihan taviksiinkin. Kokemusta on. Kaikilla on mahdollisuuksia, kun löytyy se oikea kohderyhmä. 

Suurin osa ihmisistä on parisuhteessa. Kumpikaan meistä ei voi tietää, onko tämä seurausta tyytymisestä vai aidoista tunteista. Suurin osa naisista näissä ketjuissa sanoo kuten minäkin, että epäkiinnostava mies on huonompi optio kuin sinkkuus. 

Eikö olekin ällistyttävää, että pidämme tavismiehiämme himoittavina, ihanina ja meille juuri parhaina? 

Eikö olekin jännää miten aivojen kemia toimii, etkä päätä kehen rakastut

Huono seksi on parempaa merenranta-asunnossa kuin yksiössä Lahdessa ;)

Itselläni on hyvää seksiä, mikä on parisuhteen alkamisen suhteen iso kriteeri. 

Luonnollisesti emme asu perheenä yksiössä, joskin tavistuloisina emme myöskään luksussijainnissa tai -asunnossa. 

Näin on suurimmalla osalla suomalaisista. 

Vielä pitäisi käsittää, mihin kommenttisi yrittää viitata, kun sillä ei ole oikeastaan mitään yhteyttä kommenttiini tai todellisuuteen, jossa ihmiset elävät. 

Ihan vain jos kaksi miestä on tasan yhtä ihania, se joka mahdollistaa enemmän voi voiton useammin kuin se köyhempi.

Ei aina, tietenkään, mutta useammin  :)

Todella harvoin ihmisillä on tilanne, että pitäisi ikäänkuin valita kahdesta. ja todella harvoin on sellaista, että olisi kaksi yhtä ihanaa vaihtoehtoa. Yleensä ihmisillä kaiketi sanelee se, onko johonkin ihastunut, ja aika harva pystyy olemaan ihastunut kahteen. Joten on ihan absurdi ajatus, että joku nainen joutuisi/pääsisi valikoimaan kahdesta täsmälleen yhtä ihanasta.

Mutta oletetaan, että niin olisi. Luulisi, että kahdessa ihanassa olisi muitakin eroja kuin varallisuus, ellei kyse ole identtisistä kaksosista. Minä ainakin painottaisin persoonaa, kumman kanssa synkkaa parhaiten ja on eniten seksuaalista vetovoimaa, ja kumman ulkonäkö miellyttää eniten. Olisi erittäni epätodennäköistä, että nämä ominaisuudet olisivat ihan identtiset. Mutta jos niin olisi, olisi seuraava kriteeri arvomaailma - kumman kanssa se osuu paremmin yksiin. Seuraava kriteeri voisi olla se, kumman kanssa tulevaisuuden toiveet ja suunnitelmat, vapaa-ajan vietto yms osuvat paremmin yksiin.

Jos niinkin epätodennäköisesti kävisi, että nämä kaikki menisivät ihan yks yhteen ja miehet olisivat edelleen ihan yhtä ihania ja sopivia, ehkä sitten seuraava kriteeri voisi olla tosiaan se varallisuustaso. Jos toinen olisi varakas ja hänellä olisi omakotitalo, kesähuvila, vene ja auto, ja toinen sitten asuisi vuokralla, hänellä ei olisi mökkiä ja hän käyttäisi julkisia, niin minä voisin hyvinkin päätyä siihen, että tämä jälkimmäinen - köyhempi - sopisi omiin kuvioihini paremmin. Minulla nimittäin on oma asunto, josta en haluaisi muuttaa (mutta siihen mahtuisi toinen aikuinen asumaan) ja minulla on oma kesämökki, joka on minulle niin rakas, että haluan viettää kesälomat siellä (jolloin olisi mukavaa, jos kumppani suostuisi tulemaan sinne kanssani). En myöskään haluaisi kumppania, joka on liian ura- ja työkeskeinen.

Mutta veikkaan, että nämä hyvin varakkaat karsiutuisivat ja arvomaailmakohdassa. En usko, että minulla synkkaisi hyvin oikeistolaisen kanssa, ja aika moni hyvin varakas tuntuu äänestävän jotain Kokoomusta.

Nojoo, totesitkin, ettei se varakkaampi aina vie voittoa. Mutta kuten sanoin, koko ajatus kahden ihanan välillä valitsemisesta on lähinnä teoreettinen.

Jos puhutaan tietoisesta valinnasta niin tietysti se on teoreettinen.

Kyse on kuitenkin aivojen kemiasta, joten joku mies on sinulle hyvä tyyppi, mutta jotain puuttuu. Toinen taas parasta ikinä.

Jos tietyn tyyppiset miehet miellyttävät sinua (vaikka tummat hiukset, pitkähkö, sopivan lihaksikas) niin jotain erikoista saa miehessä olla, että kiinnostuisit 150cm pitkästä kaljusta läskistä.

Jollakin tämä kompensaatio on status (joku guru teidän joogapiireissä), varallisuus, tai sitten se maine helvetin huomioivana panomiehenä.

Kyseessä kun on teoria, siinä tehdään havaintoja siitä miten naiset noin keskimäärin toimivat ja 30cm heitä lyhyemmät mutta 50kg painavammat miehet yleensä menestyvät huonommin naisten parissa kuin harteikkaat Henry Cavillit

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan päässyt edes koeajamaan niitä ysejä tai kymppejä, puhumattakaan että olisivat olleet poikaystäviäni.

Se on urbaani legenda, että tytöt pääsisi kenen tahansa miehen kanssa sänkyyn.

T. Kasityttö

Viittaako kasityttö siihen että olet tasoltasi kasi?

Jos olet tarjoutunut huippumiehelle pantavaksi ilman sitoumuksia, ja mies ei ole tätä seksitarjousta ottanut vastaan, niin voin kertoa että et ole kyllä kasi. Et lähimainkaan.

Kasi on jo todella kaunis nainen, ei miehet tuollaista tilaisuutta kasin kanssa jättäisi käyttämättä.

Mitähän ne ysin ja kympin naiset sitten ovat, jos kasin tasolla olevan pitää olla todella kaunis nainen?

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat tässä asteikossa rumahkoja taviksia eli siinä seiskan maastossa. Jotkut miehet jopa joutuu tyytymään seurustelemaan ihan sellaisten rumilusten kuin Kirsten Dunst kanssa.

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat molemmat ysejä tai kymppejä. Kuten itsekin varsin hyvin tiedät.

Kommentistasi näkyy tuollainen vähemmän viehättävien naisten omituinen psykologinen selviytymiskeino: hoette epätoivoisesti sitä että miesten ulkonäkövaatimukset ovat täysin epärealistiset, tämän hokemisen todellisena syynä on se että silloin teidän ei tarvitse kohdata sitä faktaa että oma kilpailukykynne ei vaan yksinkertaisesti riitä edes sellaiseen perus kauniiseen naiseen verrattuna.

Kilpailukyky mihin? Minusta tuntuu, että nyt ollaan taas olennaisen äärellä. Jos saan arvata, niin oletan että sinä näet parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ikään kuin olisi olemassa joukko ikäisiäni miehiä ja ikäisiäni naisia ja sitten siitä joukosta muodostettaisiin pareja niin, että ensin parhaat valitsevat toisensa ja sitten me muut joudumme tyytymään toisiimme (tai olemaan yksin, mikä olisi se todellinen valinta).

Emme kuitenkaan elä autiolla saarella eikä sellaista kilpailua todellisuudessa ole käynnissä. Kyllä minä teininä haaveilin pop-tähdistä ja mietin jopa ihan vakavissani sitä, että mitä jos tapaan Ericin vasta kun minulla on jo poikaystävä, ja sitten joudun valitsemaan Ericin ja poikaystäväni välillä. 13-vuotias ajattelee noin, vai olinko 12. Lapsellinen kuitenkin. Kouludiscossa yläasteella ja lukion ekalla eli ennen kuin tultiin täysi-ikäisiksi ja päästiin oikeisiin discoihin kavereiden kanssa, tuli kilpailtua jostain tyypistä. Muistan hämärästi kuinka yksi tyttö uhkasi hakata minut sen takia.

Mutta sen jälkeen olen kuitenkin elänyt ihan normaalia elämää, jossa muutaman kerran on kohdalle osunut mies, johon olen ihastunut. Täysin vertailematta häntä muihin tai valitsematta häntä jostain joukosta kilpailevia miehiä.

En tiedä sumentaako Tinder ajatusmaailman vai mistä tulee tämä kuvitelma, että naisille on koko ajan olemassa joukko miehiä, joista kilpailla. Ei ole. Olin vuosia sinkkuna ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, joka oli ensimmäinen josta edes kiinnostuin. Käsittämätön ajatuskin, että koko sen ajan minulla olisi ollut joku armeija valmiudessa, josta yrittää saada paras mahdollinen. Myönnän toki, etten kovin paljon tehnytkään elämänkumppanin löytääkseni vaan keskityin nauttimaan elämästäni sellaisena kuin se oli, mutta vaikka olisin käynyt joka viikonloppu ulkona ja harrastanut joka ilta jotain, missä tapaa uusia ihmisiä ja etenkin miehiä, niin parempaa miestä en olisi voinut kohdata.

Kyllä, minä näen parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ihan oikein tulkitsit.

Havainnoidaanpa hetki ympäristöämme:

Pariutuminen/lisääntyminen on kilpailua, kaikkien maapallon eläinlajien keskuudessa. Urokset kilpailevat parhaista naaraista, naaraat haluavat pariutua parhaiden urosten kanssa.

On mielestäni aika naiivia ajatella että tämä sama mekanismi ei ohjaisi myös ihmisten toimintaa, kun se kuitenkin on se ajava voima kaikkien muiden eläimien lisääntymisessä. Vai olemmeko me jotenkin täysin irrallaan muusta luonnosta tässä asiassa?

Avaisitko vähän. Kuvitellaan, että olen vaikka 28-vuotias nainen ja asun jossain keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa. Miten tämä maailmanlaajuinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Huoh, ei pitäisi edes vastata tähän, mutta menköön nyt ☹️

Ei se ole yksi maailmanlaajuinen kilpailu, vaan sama kilpailuilmiö esiintyy kaikkialla, maailmanlaajuisesti.

Eli urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista.

Eli kilpailu tapahtuu paikallisesti, mutta sama ilmiö toistuu kaikkialla maapallolla.

Ok, korjaan kysymystä: Miten se paikallinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Ennen baari-iltaa mies käy suihkussa, laittaa partavettä, tekee vähän hauiskääntöjä että kädet pumpissa(😃), laittaa hiukset kuntoon jne.

Sama mies kävelee yökerhoon sisään, skannaa näkymän ja arvioi nanosekunnissa mitkä naiset herättää hänen seksuaalisen kiinnostuksensa (kasvot ja vartalo, kehonkieli), ja tekee tilannearvion mihin näistä naisista miehellä itsellään olisi mahdollisuuksia ulkonäkönsä puolesta. Lopuksi mies vielä arvioi kilpailua: miltä muut paikalla olevat miehet näyttävät, ovatko he pidempiä, rotevampia, komeampia jne.

Tämän jälkeen mies rohkaisee mielensä, valitsee kohteen ja tekee aloitteensa. Toivotetaan hänelle onnea...

--------------------------------------------

Tässä oli lyhyt kurkistus ihmisten soidinmenoihin...

Mutta tässä ajatusleikissä en ole mies vaan 28-vuotias sinkkunainen, jokin aika sitten eronnut edellisestä parisuhteestani. Vietän aikaani töiden jälkeen tapaamalla kavereita ja harrastamalla jotain tavallisia harrastuksia. Normaalioloissa matkustelen muutaman kerran vuodessa ja baareissa käyn ehkä 3-4 kertaa vuodessa tyttökavereiden kanssa. Eli elän sellaista elämä, mikä ymmärtääkseni on aika normaalia vähän alle kolmekymppisten työssä käyvien naisten keskuudessa.

Missä ja miten minun elämässäni konkreettisesti näkyy se, että "urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista." Mikä on ylipäänsä se urosten pooli, josta kisaan saadakseni parhaan? Kaikki asuinpaikkakuntani oman ikäiset sinkkumiehet? Ne ikäiseni sinkkumiehet, jotka ylipäänsä tapaan arjessani ja elämässäni? On olemassa joku muu sinkkumiesten pooli jossain?

Tossa tarinassa sä olit yksi niistä naisista jota päähenkilö skannasi katseellaan. Jos olit viehättävä ja vetoava, ja miehen arvion mukaan hänen saavutettavissaan, niin mies saattoi yrittää sua. Jos taas et, niin hän todennäköisesti yritti jotain muuta paikalla ollutta naista.

Eli sä olit mukana kisassa, tiesit tai et. Toki emme tietenkään tiedä olisiko ko. mies kelvannut sulle, jos hän olisikin lähestynyt just sua.

Mut joo, lähtökohtaisesti sun pooli on sun lähialueen sinkkumiehet, joihin sulla on pääsy arjessasi tai esim Tinderin kautta.

Eli kilpailu on sitä, että mies, jonka olemassaoloakaan en ehkä edes noteerannut pitäessäni hauskaa ystävieni kanssa, arvioi tasoni verrattuna ympärillä oleviin naisiin päättääkseen, haluaisiko hän minut seksiin/parisuhteeseen?

Juuri näin. Mutta tuo oli siis vain yksittäinen elävän elämän esimerkki mitä se kilpailu voi olla.

Toinen fiktiivinen tilanne: Prismassa on komea vuoropäällikkö, jota kaksi nuorta kassaneitiä koittaa molemmat tavoitella: meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi, menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta jne...

Se kilpailu on kaikkialla ja kaiken aikaa olemassa, kun näemme meitä kiinnostavia potentiaalisia kumppaneita.

Elätkö oikeasti tuollaisessa maailmassa? Minkä ikäinen olet?

Elänkö minä maailmassa, missä joku nainen saattaa joskus pukeutumisella ja käytöksellään pyrkiä herättämään haluamansa miehen kiinnostuksen?

Kyllä, kyllä minä elän sellaisessa maailmassa, kiitos kysymästä 😃 olen 32 v mies

Naisen pukeutuminenko on merkki sinuun kohdistuvasta kiinnostuksesta? Hän kenties juttelee myös sinulle tai vastaa kommentteihisi, minkä tulkitset kilpailuna huomiostasi? Ja se tulee sulle ihan uutena ajatuksena, että naiset eivät välttämättä ajattelekaan noin?

En muista kommentoineeni itseäni millään tavalla. Kommentoin siis ihan yleisellä tasolla, että tässä universumissa missä minä elän, joskus välillä tapahtuu niin että nainen viestittää häntä kiinnostavalle miehelle omaa kiinnostustaan eleillään ja pukeutumisellaan. Huom! Se mies ei välttämättä siis ole minä.

Siinä todellisuudessa missä sinä elät, näin ei siis ilmeisesti ole koskaan kukaan nainen toiminut kenenkään miehen kohdalla. Asia selvä.

En halua mitenkään mollata sinua tai muitakaan miehiä, vaan kiinnittää ainoastaan huomiota siihen, että naiset ja miehet (keskimäärin) ovat tässä asiassa ilmeisen erilaisia. Naiset vähät välittävät niiden miesten kilpailutuksista, jotka eivät naista itseään kiinnosta. He eivät siis pukeudu tällaisia miehiä varten eivätkä ole ystävällisiä heitä kohtaan siksi, että olisivat kiinnostuneita heistä.

Täältä olen lukenut sellaisenkin varman miehen mielipiteen, että miehet eivät voi olla naisen kanssa ystäviä. Heille nainen on aina potentiaalinen seksikumppani, kun taas nainen voi vallan hyvin olla miehen ystävä. Itsellänikin on tästä kokemusta, miten hirveä pettymys se oli, kun ystävänä pitämäni mies (jota ei siis voi mitenkään päin nähdä seksikumppanina) olisikin halunnut enemmän. En tiedä kuinka asia on, mutta kyllähän naisten ja miesten ajattelutavoissa on eroa, mikä on hyvä huomioida kanssakäymisessä.

Tarkoittaako ystävyys tässä tapauksessa sitä, että mies auttaa sinua esim. kyyditsemisessä ja paperiasioissa?

Tarkoittaako ystävyys sinulle pääsääntöisesti hyötysuhdetta?

Vierailija kirjoitti:

laastarisuhde kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan päässyt edes koeajamaan niitä ysejä tai kymppejä, puhumattakaan että olisivat olleet poikaystäviäni.

Se on urbaani legenda, että tytöt pääsisi kenen tahansa miehen kanssa sänkyyn.

T. Kasityttö

Viittaako kasityttö siihen että olet tasoltasi kasi?

Jos olet tarjoutunut huippumiehelle pantavaksi ilman sitoumuksia, ja mies ei ole tätä seksitarjousta ottanut vastaan, niin voin kertoa että et ole kyllä kasi. Et lähimainkaan.

Kasi on jo todella kaunis nainen, ei miehet tuollaista tilaisuutta kasin kanssa jättäisi käyttämättä.

Mitähän ne ysin ja kympin naiset sitten ovat, jos kasin tasolla olevan pitää olla todella kaunis nainen?

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat tässä asteikossa rumahkoja taviksia eli siinä seiskan maastossa. Jotkut miehet jopa joutuu tyytymään seurustelemaan ihan sellaisten rumilusten kuin Kirsten Dunst kanssa.

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat molemmat ysejä tai kymppejä. Kuten itsekin varsin hyvin tiedät.

Kommentistasi näkyy tuollainen vähemmän viehättävien naisten omituinen psykologinen selviytymiskeino: hoette epätoivoisesti sitä että miesten ulkonäkövaatimukset ovat täysin epärealistiset, tämän hokemisen todellisena syynä on se että silloin teidän ei tarvitse kohdata sitä faktaa että oma kilpailukykynne ei vaan yksinkertaisesti riitä edes sellaiseen perus kauniiseen naiseen verrattuna.

Kilpailukyky mihin? Minusta tuntuu, että nyt ollaan taas olennaisen äärellä. Jos saan arvata, niin oletan että sinä näet parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ikään kuin olisi olemassa joukko ikäisiäni miehiä ja ikäisiäni naisia ja sitten siitä joukosta muodostettaisiin pareja niin, että ensin parhaat valitsevat toisensa ja sitten me muut joudumme tyytymään toisiimme (tai olemaan yksin, mikä olisi se todellinen valinta).

Emme kuitenkaan elä autiolla saarella eikä sellaista kilpailua todellisuudessa ole käynnissä. Kyllä minä teininä haaveilin pop-tähdistä ja mietin jopa ihan vakavissani sitä, että mitä jos tapaan Ericin vasta kun minulla on jo poikaystävä, ja sitten joudun valitsemaan Ericin ja poikaystäväni välillä. 13-vuotias ajattelee noin, vai olinko 12. Lapsellinen kuitenkin. Kouludiscossa yläasteella ja lukion ekalla eli ennen kuin tultiin täysi-ikäisiksi ja päästiin oikeisiin discoihin kavereiden kanssa, tuli kilpailtua jostain tyypistä. Muistan hämärästi kuinka yksi tyttö uhkasi hakata minut sen takia.

Mutta sen jälkeen olen kuitenkin elänyt ihan normaalia elämää, jossa muutaman kerran on kohdalle osunut mies, johon olen ihastunut. Täysin vertailematta häntä muihin tai valitsematta häntä jostain joukosta kilpailevia miehiä.

En tiedä sumentaako Tinder ajatusmaailman vai mistä tulee tämä kuvitelma, että naisille on koko ajan olemassa joukko miehiä, joista kilpailla. Ei ole. Olin vuosia sinkkuna ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, joka oli ensimmäinen josta edes kiinnostuin. Käsittämätön ajatuskin, että koko sen ajan minulla olisi ollut joku armeija valmiudessa, josta yrittää saada paras mahdollinen. Myönnän toki, etten kovin paljon tehnytkään elämänkumppanin löytääkseni vaan keskityin nauttimaan elämästäni sellaisena kuin se oli, mutta vaikka olisin käynyt joka viikonloppu ulkona ja harrastanut joka ilta jotain, missä tapaa uusia ihmisiä ja etenkin miehiä, niin parempaa miestä en olisi voinut kohdata.

Kyllä, minä näen parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ihan oikein tulkitsit.

Havainnoidaanpa hetki ympäristöämme:

Pariutuminen/lisääntyminen on kilpailua, kaikkien maapallon eläinlajien keskuudessa. Urokset kilpailevat parhaista naaraista, naaraat haluavat pariutua parhaiden urosten kanssa.

On mielestäni aika naiivia ajatella että tämä sama mekanismi ei ohjaisi myös ihmisten toimintaa, kun se kuitenkin on se ajava voima kaikkien muiden eläimien lisääntymisessä. Vai olemmeko me jotenkin täysin irrallaan muusta luonnosta tässä asiassa?

Avaisitko vähän. Kuvitellaan, että olen vaikka 28-vuotias nainen ja asun jossain keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa. Miten tämä maailmanlaajuinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Huoh, ei pitäisi edes vastata tähän, mutta menköön nyt ☹️

Ei se ole yksi maailmanlaajuinen kilpailu, vaan sama kilpailuilmiö esiintyy kaikkialla, maailmanlaajuisesti.

Eli urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista.

Eli kilpailu tapahtuu paikallisesti, mutta sama ilmiö toistuu kaikkialla maapallolla.

Ok, korjaan kysymystä: Miten se paikallinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Ennen baari-iltaa mies käy suihkussa, laittaa partavettä, tekee vähän hauiskääntöjä että kädet pumpissa(😃), laittaa hiukset kuntoon jne.

Sama mies kävelee yökerhoon sisään, skannaa näkymän ja arvioi nanosekunnissa mitkä naiset herättää hänen seksuaalisen kiinnostuksensa (kasvot ja vartalo, kehonkieli), ja tekee tilannearvion mihin näistä naisista miehellä itsellään olisi mahdollisuuksia ulkonäkönsä puolesta. Lopuksi mies vielä arvioi kilpailua: miltä muut paikalla olevat miehet näyttävät, ovatko he pidempiä, rotevampia, komeampia jne.

Tämän jälkeen mies rohkaisee mielensä, valitsee kohteen ja tekee aloitteensa. Toivotetaan hänelle onnea...

--------------------------------------------

Tässä oli lyhyt kurkistus ihmisten soidinmenoihin...

Mutta tässä ajatusleikissä en ole mies vaan 28-vuotias sinkkunainen, jokin aika sitten eronnut edellisestä parisuhteestani. Vietän aikaani töiden jälkeen tapaamalla kavereita ja harrastamalla jotain tavallisia harrastuksia. Normaalioloissa matkustelen muutaman kerran vuodessa ja baareissa käyn ehkä 3-4 kertaa vuodessa tyttökavereiden kanssa. Eli elän sellaista elämä, mikä ymmärtääkseni on aika normaalia vähän alle kolmekymppisten työssä käyvien naisten keskuudessa.

Missä ja miten minun elämässäni konkreettisesti näkyy se, että "urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista." Mikä on ylipäänsä se urosten pooli, josta kisaan saadakseni parhaan? Kaikki asuinpaikkakuntani oman ikäiset sinkkumiehet? Ne ikäiseni sinkkumiehet, jotka ylipäänsä tapaan arjessani ja elämässäni? On olemassa joku muu sinkkumiesten pooli jossain?

Tossa tarinassa sä olit yksi niistä naisista jota päähenkilö skannasi katseellaan. Jos olit viehättävä ja vetoava, ja miehen arvion mukaan hänen saavutettavissaan, niin mies saattoi yrittää sua. Jos taas et, niin hän todennäköisesti yritti jotain muuta paikalla ollutta naista.

Eli sä olit mukana kisassa, tiesit tai et. Toki emme tietenkään tiedä olisiko ko. mies kelvannut sulle, jos hän olisikin lähestynyt just sua.

Mut joo, lähtökohtaisesti sun pooli on sun lähialueen sinkkumiehet, joihin sulla on pääsy arjessasi tai esim Tinderin kautta.

Eli kilpailu on sitä, että mies, jonka olemassaoloakaan en ehkä edes noteerannut pitäessäni hauskaa ystävieni kanssa, arvioi tasoni verrattuna ympärillä oleviin naisiin päättääkseen, haluaisiko hän minut seksiin/parisuhteeseen?

Juuri näin. Mutta tuo oli siis vain yksittäinen elävän elämän esimerkki mitä se kilpailu voi olla.

Toinen fiktiivinen tilanne: Prismassa on komea vuoropäällikkö, jota kaksi nuorta kassaneitiä koittaa molemmat tavoitella: meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi, menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta jne...

Se kilpailu on kaikkialla ja kaiken aikaa olemassa, kun näemme meitä kiinnostavia potentiaalisia kumppaneita.

Elätkö oikeasti tuollaisessa maailmassa? Minkä ikäinen olet?

Elänkö minä maailmassa, missä joku nainen saattaa joskus pukeutumisella ja käytöksellään pyrkiä herättämään haluamansa miehen kiinnostuksen?

Kyllä, kyllä minä elän sellaisessa maailmassa, kiitos kysymästä 😃 olen 32 v mies

"meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi (töihin), menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta" - anteeksi, mutta minusta tuo kuulostaa erittäin lapselliselta. Sellaiselta, mitä tapahtuu parikymppisten elämässä, jos heidänkään. Kummityttäreni on 19-vuotias ja meillä on läheiset välit (joo, joo, yksittäistapaus mutta kun hän ei ole ainoa nuori, jonka elämässä olen ollut mukana) enkä voisi kuvitella hänen näyttävän tissivakoa tai meikkaavan työpaikkansa vuoropäällikön takia. Poikaystävä, jo toinen pitkäaikainen, on kyllä löytynyt ihan muista piireistä. Enkä, muuten, huomannut siinäkään mitään kilpailuasetelmaa. Ei kummityttö koskaan miettinyt, valitsisiko jonin, janin vai jurin. Ei, vaan ensirakkauden päätyttyä pitkän välimatkan takia, hänen sydämensä oli murtunut, koulu kärsi ja harrastuksetkin lakkasivat kiinnostamasta - kunnes puheisiin tuli mukaan tämä ihana, valloittava nuori mies, jonka kanssa hän on nyt kolmisen vuotta pitänyt yhtä.

En yritä yleistää yksittäistapauksia mutta käytän tätä tyypillisenä esimerkkinä nuoren naisen kokemuksesta parisuhteen syntymisestä. Ihan samalla tavalla olen itse aikoinaan kokenut; ei ollut poikia/miehiä joita olisin kilpailuttanut ja valinnut parhaan vaan yhtenä kauniina päivänä samalla bussilla alkoi kulkea poika, jossa oli jotain mikä sai hänet tulemaan ajatuksiin ja haaveisiin toisin kuin kukaan muu koskaan aikaisemmin. Ja siitä se lähti.

Pojat, ennen kuin tulette hokemaan, ettei yksittäisillä kokemuksilla ole mitään merkitystä, muistutan, että keskiarvot muodostuvat juuri näistä yksittäisistä kokemuksista.

Siis joo. Itsekin seurustelin aikoinaan kahden pojan kanssa ennen kuin tapasin puolisoni. Suhteiden kestot olivat 1,5 ja 3 vuotta. Olivatko he molemmat alfoja, koska saivat seksiä minulta, ja seurusteluamme ennen ja sen jälkeen myös muilta? Vai kuuluivatko he 10 %:n miesparhaimmistoon, koska eivät joutuneet odottelemaan ilman seksiä sitä, että naiset alkavat tarvita beta-elättäjää? Anyway, minulla ei ollut tuolloin mitään Exel-taulukkoa vaihtoehdoista, joiden välillä olisin tehnyt valintaa, vaan tapasin kivan pojan, oli molemminpuolista kiinnostusta, ihastuttiin, rakastuttiin, seurusteltiin.

Nyt nuorten aikuisten äitinä huomaan, että näinhän se edelleen menee. Molemmat lapseni (tyttö ja poika) ovat seurustellet tahoillaan parin, kolmen kumppanin kanssa, ja nyt molemmilla on ollut jo pidempään avopuoliso. Mitään yksinäistä odottelua (poika) tai hillitöntä kevyttapailua (tytär) ei ole ollut, vaan parisuhteiden välissä on nuoltu haavoja ja toivuttu, ja sitten on tavattu se uusi ihanan.

Tämä on se todellisuus, joka näkyy myös ympärillä. Missä noita Exel-taulukkokisoja mahdetaan käydä?

Luuletko todella, että tyttäresi tilittää sinulle jokaisen panokertansa?

paljonkos Axl Smithin tapauksessa oli kuvattuja asianomistajia?  :)

No mutta tuo nainen ei olisi hänen mukaansa lähtenyt ikinä, missään olosuhteissa, joten Axl ei kelpaa muillekaan.

”Axl Smith on saanut naisilta seksiä —> kaikki naiset harrastava irtosuhteita”.

Oookkei, nythän mä alan vähitellen päästä perille tästä tasohemmojen ajattelutavasta. 👍

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"

Viitaten kahteen ylempänä olevaan viestiin. Seuraava vaihe on, että yksilö sovittaa oman parinvalintansa oman markkina-arvonsa mukaiseksi, TAI nostaa sitä omaa markkina-arvoaan JA/TAI menee ympäristöön, jossa on itse sellainen, jonka markkina-arvo on korkea.

Hyvä. Mutta miksi sitten pidetään niin tärkeänä, että me naiset ymmärrämme tämän teorian? Miksi sitä toistellaan nimenomaan täällä naisvoittoisella palstalla, missä suuri osa meistä parhaillaankin palstailevista naisista on jo kauan sitten perheensä perustaneita ja siksi netissä viikonloppuiltaa viettäviä (oma puolisoni katsoo parhaillaan televisiota ja minulle siellä taas ei tule yhtään mitään)?

Ymmärrys laaja-alaisesti asioista on aina hyvästä, eikö? Tuskin olet sitä mieltä, ettei sinun tarvitse tietää mitään muuta kuin sellaista, joka koskettaa juuri omaa elämääsi juuri tällä hetkellä?

Tavallisesti naiset ja eliittimiehet ovat erittäin huonoja hahmottamaan markkina-arvoasioita, koska heidän ei ole koskaan tarvinnut sellaisia miettiä. Asiat ovat naisille aina "vain tapahtuneet", ja eliittimies on aikuistuessaan huomannut olevansa sellainen, josta naiset pitävät.

Esimerkki:

Eliittimies: "Miehen pitää olla sellainen pitkä, harteikas, varakas, hyvässä työssä ja käyttäytyä sillei itsevarmasti, vähän ku*ipäämäisesti. Sillei saa hyvin naisia."

Tavallinen mies: "Kiitos. Entä sitten, jos ei ole pitkä, harteikas, varakas ja hyvässä työssä? Ku*ipäisen käytöksen ymmärrän kyllä."

Elittimies: "No tota... emmä tiärä."

=> Tästä käynnistyvät esimerkin tavallisen miehen pohdinnat markkina-arvosta. Toivottavasti hän ei juutu pelkkään valittamiseen, vaan siirtyy siitä nopeasti eteenpäin eli varsinaiseen toimintaan.

Huomauttaisin, että suuri osa naisista ei ole nuorinakaan ollut suosittuja. Miehet ja sitä ennen pojat ovat erittäin suoraan kertoneet, mikä ko. tyttöjen ja naisten arvo on ollut. 

Tiedän kokemuksesta. Ei ole jäänyt mitään illuusioita. 

Erittäin hieno juttu. Siitä sitten käynnistyivät markkina-arvopohdinnat, ryhdyit kohottamaan omaa arvoasi, ja tekemään muita valintoja sen puolesta, että mahdollisuutesi paranisivat, eikö? Ja lopulta löysit miehen, ja nyt olet onnellinen, eikö?

Öö, ei, en ole pohtinut omaa markkina-arvoani ja tehnyt muutoksia siksi. Kyllä minä olen elämässäni tehnyt valintoja sen perusteella, miten ne vaikuttavat omaan elämääni positiivisesti, en sen perusteella, että tykkäisikö joku mies tai miehet minusta.

Olen kyllä käynyt läpi senkin ajatusketun, jossa mietin, miksi joku mies ei minusta pidä. Mutta, koska miehet on olleet erilaisia, syy siihen, miksi minä en ole heille kelvannut, on aina ollut eri. Joten, lopputulos on se, etten voi joka kerta muuttua toisenlaiseksi jonkun toisen vuoksi. Vaan onnellisen parisuhteen saamiseksi minun oli löydettävä se ihminen, joka pitää minusta tällaisena kuin olen.

Ja minkä neuvon naiset poikkeuksetta antavat miehille jotka eivät löydä parisuhdetta? Ihan tälläkin palstalla?

KEHITÄ ITSEÄSI

pieni ristiriita?

Et ole seurannut keskustelua. Olisit lukenut vastauksen missä joku oli aikaisemmin järjestänyt sinkkuiltoja. Arvaa ketkä jäivät seinustalle? Just ne tavalliset naiset. Miehet suuntautuivat ensimmäisenä kaunottarien luokse.

Pari löytyisi varmasti. Ollaan vain nostettu rimaa liian korkealle ja halutaan porukan kaunein. Ongelmaksi muodostuu siis se että muutkin haluu sitä kauneinta 🙄

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan päässyt edes koeajamaan niitä ysejä tai kymppejä, puhumattakaan että olisivat olleet poikaystäviäni.

Se on urbaani legenda, että tytöt pääsisi kenen tahansa miehen kanssa sänkyyn.

T. Kasityttö

Viittaako kasityttö siihen että olet tasoltasi kasi?

Jos olet tarjoutunut huippumiehelle pantavaksi ilman sitoumuksia, ja mies ei ole tätä seksitarjousta ottanut vastaan, niin voin kertoa että et ole kyllä kasi. Et lähimainkaan.

Kasi on jo todella kaunis nainen, ei miehet tuollaista tilaisuutta kasin kanssa jättäisi käyttämättä.

Mitähän ne ysin ja kympin naiset sitten ovat, jos kasin tasolla olevan pitää olla todella kaunis nainen?

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat tässä asteikossa rumahkoja taviksia eli siinä seiskan maastossa. Jotkut miehet jopa joutuu tyytymään seurustelemaan ihan sellaisten rumilusten kuin Kirsten Dunst kanssa.

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat molemmat ysejä tai kymppejä. Kuten itsekin varsin hyvin tiedät.

Kommentistasi näkyy tuollainen vähemmän viehättävien naisten omituinen psykologinen selviytymiskeino: hoette epätoivoisesti sitä että miesten ulkonäkövaatimukset ovat täysin epärealistiset, tämän hokemisen todellisena syynä on se että silloin teidän ei tarvitse kohdata sitä faktaa että oma kilpailukykynne ei vaan yksinkertaisesti riitä edes sellaiseen perus kauniiseen naiseen verrattuna.

Kilpailukyky mihin? Minusta tuntuu, että nyt ollaan taas olennaisen äärellä. Jos saan arvata, niin oletan että sinä näet parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ikään kuin olisi olemassa joukko ikäisiäni miehiä ja ikäisiäni naisia ja sitten siitä joukosta muodostettaisiin pareja niin, että ensin parhaat valitsevat toisensa ja sitten me muut joudumme tyytymään toisiimme (tai olemaan yksin, mikä olisi se todellinen valinta).

Emme kuitenkaan elä autiolla saarella eikä sellaista kilpailua todellisuudessa ole käynnissä. Kyllä minä teininä haaveilin pop-tähdistä ja mietin jopa ihan vakavissani sitä, että mitä jos tapaan Ericin vasta kun minulla on jo poikaystävä, ja sitten joudun valitsemaan Ericin ja poikaystäväni välillä. 13-vuotias ajattelee noin, vai olinko 12. Lapsellinen kuitenkin. Kouludiscossa yläasteella ja lukion ekalla eli ennen kuin tultiin täysi-ikäisiksi ja päästiin oikeisiin discoihin kavereiden kanssa, tuli kilpailtua jostain tyypistä. Muistan hämärästi kuinka yksi tyttö uhkasi hakata minut sen takia.

Mutta sen jälkeen olen kuitenkin elänyt ihan normaalia elämää, jossa muutaman kerran on kohdalle osunut mies, johon olen ihastunut. Täysin vertailematta häntä muihin tai valitsematta häntä jostain joukosta kilpailevia miehiä.

En tiedä sumentaako Tinder ajatusmaailman vai mistä tulee tämä kuvitelma, että naisille on koko ajan olemassa joukko miehiä, joista kilpailla. Ei ole. Olin vuosia sinkkuna ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, joka oli ensimmäinen josta edes kiinnostuin. Käsittämätön ajatuskin, että koko sen ajan minulla olisi ollut joku armeija valmiudessa, josta yrittää saada paras mahdollinen. Myönnän toki, etten kovin paljon tehnytkään elämänkumppanin löytääkseni vaan keskityin nauttimaan elämästäni sellaisena kuin se oli, mutta vaikka olisin käynyt joka viikonloppu ulkona ja harrastanut joka ilta jotain, missä tapaa uusia ihmisiä ja etenkin miehiä, niin parempaa miestä en olisi voinut kohdata.

Kyllä, minä näen parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ihan oikein tulkitsit.

Havainnoidaanpa hetki ympäristöämme:

Pariutuminen/lisääntyminen on kilpailua, kaikkien maapallon eläinlajien keskuudessa. Urokset kilpailevat parhaista naaraista, naaraat haluavat pariutua parhaiden urosten kanssa.

On mielestäni aika naiivia ajatella että tämä sama mekanismi ei ohjaisi myös ihmisten toimintaa, kun se kuitenkin on se ajava voima kaikkien muiden eläimien lisääntymisessä. Vai olemmeko me jotenkin täysin irrallaan muusta luonnosta tässä asiassa?

Avaisitko vähän. Kuvitellaan, että olen vaikka 28-vuotias nainen ja asun jossain keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa. Miten tämä maailmanlaajuinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Huoh, ei pitäisi edes vastata tähän, mutta menköön nyt ☹️

Ei se ole yksi maailmanlaajuinen kilpailu, vaan sama kilpailuilmiö esiintyy kaikkialla, maailmanlaajuisesti.

Eli urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista.

Eli kilpailu tapahtuu paikallisesti, mutta sama ilmiö toistuu kaikkialla maapallolla.

Ok, korjaan kysymystä: Miten se paikallinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Ennen baari-iltaa mies käy suihkussa, laittaa partavettä, tekee vähän hauiskääntöjä että kädet pumpissa(😃), laittaa hiukset kuntoon jne.

Sama mies kävelee yökerhoon sisään, skannaa näkymän ja arvioi nanosekunnissa mitkä naiset herättää hänen seksuaalisen kiinnostuksensa (kasvot ja vartalo, kehonkieli), ja tekee tilannearvion mihin näistä naisista miehellä itsellään olisi mahdollisuuksia ulkonäkönsä puolesta. Lopuksi mies vielä arvioi kilpailua: miltä muut paikalla olevat miehet näyttävät, ovatko he pidempiä, rotevampia, komeampia jne.

Tämän jälkeen mies rohkaisee mielensä, valitsee kohteen ja tekee aloitteensa. Toivotetaan hänelle onnea...

--------------------------------------------

Tässä oli lyhyt kurkistus ihmisten soidinmenoihin...

Mutta tässä ajatusleikissä en ole mies vaan 28-vuotias sinkkunainen, jokin aika sitten eronnut edellisestä parisuhteestani. Vietän aikaani töiden jälkeen tapaamalla kavereita ja harrastamalla jotain tavallisia harrastuksia. Normaalioloissa matkustelen muutaman kerran vuodessa ja baareissa käyn ehkä 3-4 kertaa vuodessa tyttökavereiden kanssa. Eli elän sellaista elämä, mikä ymmärtääkseni on aika normaalia vähän alle kolmekymppisten työssä käyvien naisten keskuudessa.

Missä ja miten minun elämässäni konkreettisesti näkyy se, että "urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista." Mikä on ylipäänsä se urosten pooli, josta kisaan saadakseni parhaan? Kaikki asuinpaikkakuntani oman ikäiset sinkkumiehet? Ne ikäiseni sinkkumiehet, jotka ylipäänsä tapaan arjessani ja elämässäni? On olemassa joku muu sinkkumiesten pooli jossain?

Tossa tarinassa sä olit yksi niistä naisista jota päähenkilö skannasi katseellaan. Jos olit viehättävä ja vetoava, ja miehen arvion mukaan hänen saavutettavissaan, niin mies saattoi yrittää sua. Jos taas et, niin hän todennäköisesti yritti jotain muuta paikalla ollutta naista.

Eli sä olit mukana kisassa, tiesit tai et. Toki emme tietenkään tiedä olisiko ko. mies kelvannut sulle, jos hän olisikin lähestynyt just sua.

Mut joo, lähtökohtaisesti sun pooli on sun lähialueen sinkkumiehet, joihin sulla on pääsy arjessasi tai esim Tinderin kautta.

Eli kilpailu on sitä, että mies, jonka olemassaoloakaan en ehkä edes noteerannut pitäessäni hauskaa ystävieni kanssa, arvioi tasoni verrattuna ympärillä oleviin naisiin päättääkseen, haluaisiko hän minut seksiin/parisuhteeseen?

Juuri näin. Mutta tuo oli siis vain yksittäinen elävän elämän esimerkki mitä se kilpailu voi olla.

Toinen fiktiivinen tilanne: Prismassa on komea vuoropäällikkö, jota kaksi nuorta kassaneitiä koittaa molemmat tavoitella: meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi, menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta jne...

Se kilpailu on kaikkialla ja kaiken aikaa olemassa, kun näemme meitä kiinnostavia potentiaalisia kumppaneita.

Elätkö oikeasti tuollaisessa maailmassa? Minkä ikäinen olet?

Parikymmentä vuotta sitten eräs miesesimies kertoi että saa jatkuvasti panoehdotuksia naisalaisiltaan. En usko, että maailma on kovin paljon muuttunut noista ajoista vaikka joku "miituu" vähän ehkä pienentää haluja nousta jälleen kerran pukille.

Mitä mä just luin? Missä ulottuvuudessa tuommoista muka tapahtuu? Tai jos tässä, niin millaisissa piireissä ja missä ammateissa liikutaan? Ihan käsittämätön skenaario.

Juu kukaan ei ole koskaan kiivennyt reittä pitkin missään.

Helvetti koko metoo perustuu siihen että naiset alkoivat valittaa kun saavat leffafaroolin seksillä.

Se että epäilee jonkun paskapuljun miesesimehen saavan ”jatkuvasti panoehdotuksia naisalaisiltaan” toki tarkoittaa, että ” kukaan ei ole koskaan kiivennyt reittä pitkin missään”. Ihan totta, siihenhän voi vetää yhtäläisyysmerkit, jos luetaan markkina-arvoteoreetikkojen sanakirjaa. :)

Näissä keskusteluissa otetaan aina esille se ystävämies, joka muka on alfa, jota naiset jatkuvasti jahtaavat ja sitten tämä mies kehuskelee muka saunailloissa näillä panoillaan. Keksisi jotain uutta välillä. Jos tuollainen tolvana olisikin olemassa, niin jokainen normaali mies pitäisi häntä suuren luokan moukkana, koska ei aikuisten ja sivistyneiden miesten kesken ole tapana käyttäytyä noin eikä kukaan edes uskoisi tuollaista naurettavaa leuhkimista. Anteeksi rehellisyyteni.

https://www.is.fi/viihde/art-2000005107318.html

Niin? Oliko tarkoitus kertoa, että tämä heppu oli se alfaystävä? Ei kumoa mitään sanottua, sillä löytyyhän maailmasta kaikenlaista. Se ei kuitenkaan tarkoita, että ko. käytös olisi yleisesti hyväksyttyä ja hienoa suurimman osan mielestä. Jos tuollaisten juttujen kuunteleminen saati ihailu on osoitus moukkamaisuudesta.

Silti nuo pojjaat saa valita kenen kanssa lähtee kotia :)

Ei tietenkään sinun kanssasi, sä olet jotain parempaa kuin mitä nuo saa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en koskaan päässyt edes koeajamaan niitä ysejä tai kymppejä, puhumattakaan että olisivat olleet poikaystäviäni.

Se on urbaani legenda, että tytöt pääsisi kenen tahansa miehen kanssa sänkyyn.

T. Kasityttö

Viittaako kasityttö siihen että olet tasoltasi kasi?

Jos olet tarjoutunut huippumiehelle pantavaksi ilman sitoumuksia, ja mies ei ole tätä seksitarjousta ottanut vastaan, niin voin kertoa että et ole kyllä kasi. Et lähimainkaan.

Kasi on jo todella kaunis nainen, ei miehet tuollaista tilaisuutta kasin kanssa jättäisi käyttämättä.

Mitähän ne ysin ja kympin naiset sitten ovat, jos kasin tasolla olevan pitää olla todella kaunis nainen?

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat tässä asteikossa rumahkoja taviksia eli siinä seiskan maastossa. Jotkut miehet jopa joutuu tyytymään seurustelemaan ihan sellaisten rumilusten kuin Kirsten Dunst kanssa.

Kiira Korpi ja Sara Sieppi ovat molemmat ysejä tai kymppejä. Kuten itsekin varsin hyvin tiedät.

Kommentistasi näkyy tuollainen vähemmän viehättävien naisten omituinen psykologinen selviytymiskeino: hoette epätoivoisesti sitä että miesten ulkonäkövaatimukset ovat täysin epärealistiset, tämän hokemisen todellisena syynä on se että silloin teidän ei tarvitse kohdata sitä faktaa että oma kilpailukykynne ei vaan yksinkertaisesti riitä edes sellaiseen perus kauniiseen naiseen verrattuna.

Kilpailukyky mihin? Minusta tuntuu, että nyt ollaan taas olennaisen äärellä. Jos saan arvata, niin oletan että sinä näet parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ikään kuin olisi olemassa joukko ikäisiäni miehiä ja ikäisiäni naisia ja sitten siitä joukosta muodostettaisiin pareja niin, että ensin parhaat valitsevat toisensa ja sitten me muut joudumme tyytymään toisiimme (tai olemaan yksin, mikä olisi se todellinen valinta).

Emme kuitenkaan elä autiolla saarella eikä sellaista kilpailua todellisuudessa ole käynnissä. Kyllä minä teininä haaveilin pop-tähdistä ja mietin jopa ihan vakavissani sitä, että mitä jos tapaan Ericin vasta kun minulla on jo poikaystävä, ja sitten joudun valitsemaan Ericin ja poikaystäväni välillä. 13-vuotias ajattelee noin, vai olinko 12. Lapsellinen kuitenkin. Kouludiscossa yläasteella ja lukion ekalla eli ennen kuin tultiin täysi-ikäisiksi ja päästiin oikeisiin discoihin kavereiden kanssa, tuli kilpailtua jostain tyypistä. Muistan hämärästi kuinka yksi tyttö uhkasi hakata minut sen takia.

Mutta sen jälkeen olen kuitenkin elänyt ihan normaalia elämää, jossa muutaman kerran on kohdalle osunut mies, johon olen ihastunut. Täysin vertailematta häntä muihin tai valitsematta häntä jostain joukosta kilpailevia miehiä.

En tiedä sumentaako Tinder ajatusmaailman vai mistä tulee tämä kuvitelma, että naisille on koko ajan olemassa joukko miehiä, joista kilpailla. Ei ole. Olin vuosia sinkkuna ennen kuin kohtasin nykyisen mieheni, joka oli ensimmäinen josta edes kiinnostuin. Käsittämätön ajatuskin, että koko sen ajan minulla olisi ollut joku armeija valmiudessa, josta yrittää saada paras mahdollinen. Myönnän toki, etten kovin paljon tehnytkään elämänkumppanin löytääkseni vaan keskityin nauttimaan elämästäni sellaisena kuin se oli, mutta vaikka olisin käynyt joka viikonloppu ulkona ja harrastanut joka ilta jotain, missä tapaa uusia ihmisiä ja etenkin miehiä, niin parempaa miestä en olisi voinut kohdata.

Kyllä, minä näen parisuhdemarkkinat kilpailuna. Ihan oikein tulkitsit.

Havainnoidaanpa hetki ympäristöämme:

Pariutuminen/lisääntyminen on kilpailua, kaikkien maapallon eläinlajien keskuudessa. Urokset kilpailevat parhaista naaraista, naaraat haluavat pariutua parhaiden urosten kanssa.

On mielestäni aika naiivia ajatella että tämä sama mekanismi ei ohjaisi myös ihmisten toimintaa, kun se kuitenkin on se ajava voima kaikkien muiden eläimien lisääntymisessä. Vai olemmeko me jotenkin täysin irrallaan muusta luonnosta tässä asiassa?

Avaisitko vähän. Kuvitellaan, että olen vaikka 28-vuotias nainen ja asun jossain keskikokoisessa suomalaisessa kaupungissa. Miten tämä maailmanlaajuinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Huoh, ei pitäisi edes vastata tähän, mutta menköön nyt ☹️

Ei se ole yksi maailmanlaajuinen kilpailu, vaan sama kilpailuilmiö esiintyy kaikkialla, maailmanlaajuisesti.

Eli urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista.

Eli kilpailu tapahtuu paikallisesti, mutta sama ilmiö toistuu kaikkialla maapallolla.

Ok, korjaan kysymystä: Miten se paikallinen kilpailu näyttäytyy minulle käytännössä?

Ennen baari-iltaa mies käy suihkussa, laittaa partavettä, tekee vähän hauiskääntöjä että kädet pumpissa(😃), laittaa hiukset kuntoon jne.

Sama mies kävelee yökerhoon sisään, skannaa näkymän ja arvioi nanosekunnissa mitkä naiset herättää hänen seksuaalisen kiinnostuksensa (kasvot ja vartalo, kehonkieli), ja tekee tilannearvion mihin näistä naisista miehellä itsellään olisi mahdollisuuksia ulkonäkönsä puolesta. Lopuksi mies vielä arvioi kilpailua: miltä muut paikalla olevat miehet näyttävät, ovatko he pidempiä, rotevampia, komeampia jne.

Tämän jälkeen mies rohkaisee mielensä, valitsee kohteen ja tekee aloitteensa. Toivotetaan hänelle onnea...

--------------------------------------------

Tässä oli lyhyt kurkistus ihmisten soidinmenoihin...

Mutta tässä ajatusleikissä en ole mies vaan 28-vuotias sinkkunainen, jokin aika sitten eronnut edellisestä parisuhteestani. Vietän aikaani töiden jälkeen tapaamalla kavereita ja harrastamalla jotain tavallisia harrastuksia. Normaalioloissa matkustelen muutaman kerran vuodessa ja baareissa käyn ehkä 3-4 kertaa vuodessa tyttökavereiden kanssa. Eli elän sellaista elämä, mikä ymmärtääkseni on aika normaalia vähän alle kolmekymppisten työssä käyvien naisten keskuudessa.

Missä ja miten minun elämässäni konkreettisesti näkyy se, että "urokset kisaavat keskenään saadakseen parhaan mahdollisen naaraan siitä ympärillään olevasta naaraiden poolista. Ja naaraat kisaavat saadakseen parhaan uroksen saatavilla olevista uroksista." Mikä on ylipäänsä se urosten pooli, josta kisaan saadakseni parhaan? Kaikki asuinpaikkakuntani oman ikäiset sinkkumiehet? Ne ikäiseni sinkkumiehet, jotka ylipäänsä tapaan arjessani ja elämässäni? On olemassa joku muu sinkkumiesten pooli jossain?

Tossa tarinassa sä olit yksi niistä naisista jota päähenkilö skannasi katseellaan. Jos olit viehättävä ja vetoava, ja miehen arvion mukaan hänen saavutettavissaan, niin mies saattoi yrittää sua. Jos taas et, niin hän todennäköisesti yritti jotain muuta paikalla ollutta naista.

Eli sä olit mukana kisassa, tiesit tai et. Toki emme tietenkään tiedä olisiko ko. mies kelvannut sulle, jos hän olisikin lähestynyt just sua.

Mut joo, lähtökohtaisesti sun pooli on sun lähialueen sinkkumiehet, joihin sulla on pääsy arjessasi tai esim Tinderin kautta.

Eli kilpailu on sitä, että mies, jonka olemassaoloakaan en ehkä edes noteerannut pitäessäni hauskaa ystävieni kanssa, arvioi tasoni verrattuna ympärillä oleviin naisiin päättääkseen, haluaisiko hän minut seksiin/parisuhteeseen?

Juuri näin. Mutta tuo oli siis vain yksittäinen elävän elämän esimerkki mitä se kilpailu voi olla.

Toinen fiktiivinen tilanne: Prismassa on komea vuoropäällikkö, jota kaksi nuorta kassaneitiä koittaa molemmat tavoitella: meikkaamalla, pukeutumalla seksikkäästi, menemällä juttelemaan milloin mistäkin aiheesta jne...

Se kilpailu on kaikkialla ja kaiken aikaa olemassa, kun näemme meitä kiinnostavia potentiaalisia kumppaneita.

Elätkö oikeasti tuollaisessa maailmassa? Minkä ikäinen olet?

Parikymmentä vuotta sitten eräs miesesimies kertoi että saa jatkuvasti panoehdotuksia naisalaisiltaan. En usko, että maailma on kovin paljon muuttunut noista ajoista vaikka joku "miituu" vähän ehkä pienentää haluja nousta jälleen kerran pukille.

Mitä mä just luin? Missä ulottuvuudessa tuommoista muka tapahtuu? Tai jos tässä, niin millaisissa piireissä ja missä ammateissa liikutaan? Ihan käsittämätön skenaario.

Juu kukaan ei ole koskaan kiivennyt reittä pitkin missään.

Helvetti koko metoo perustuu siihen että naiset alkoivat valittaa kun saavat leffafaroolin seksillä.

Se että epäilee jonkun paskapuljun miesesimehen saavan ”jatkuvasti panoehdotuksia naisalaisiltaan” toki tarkoittaa, että ” kukaan ei ole koskaan kiivennyt reittä pitkin missään”. Ihan totta, siihenhän voi vetää yhtäläisyysmerkit, jos luetaan markkina-arvoteoreetikkojen sanakirjaa. :)

Näissä keskusteluissa otetaan aina esille se ystävämies, joka muka on alfa, jota naiset jatkuvasti jahtaavat ja sitten tämä mies kehuskelee muka saunailloissa näillä panoillaan. Keksisi jotain uutta välillä. Jos tuollainen tolvana olisikin olemassa, niin jokainen normaali mies pitäisi häntä suuren luokan moukkana, koska ei aikuisten ja sivistyneiden miesten kesken ole tapana käyttäytyä noin eikä kukaan edes uskoisi tuollaista naurettavaa leuhkimista. Anteeksi rehellisyyteni.

Naurattaa nämä "omat kaverit kertoi" argumentit etenkin kun vielä tänä aamuna tilastofakta pyrittiin selättämään sillä että miehet aina liioittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"

Viitaten kahteen ylempänä olevaan viestiin. Seuraava vaihe on, että yksilö sovittaa oman parinvalintansa oman markkina-arvonsa mukaiseksi, TAI nostaa sitä omaa markkina-arvoaan JA/TAI menee ympäristöön, jossa on itse sellainen, jonka markkina-arvo on korkea.

Hyvä. Mutta miksi sitten pidetään niin tärkeänä, että me naiset ymmärrämme tämän teorian? Miksi sitä toistellaan nimenomaan täällä naisvoittoisella palstalla, missä suuri osa meistä parhaillaankin palstailevista naisista on jo kauan sitten perheensä perustaneita ja siksi netissä viikonloppuiltaa viettäviä (oma puolisoni katsoo parhaillaan televisiota ja minulle siellä taas ei tule yhtään mitään)?

Ymmärrys laaja-alaisesti asioista on aina hyvästä, eikö? Tuskin olet sitä mieltä, ettei sinun tarvitse tietää mitään muuta kuin sellaista, joka koskettaa juuri omaa elämääsi juuri tällä hetkellä?

Tavallisesti naiset ja eliittimiehet ovat erittäin huonoja hahmottamaan markkina-arvoasioita, koska heidän ei ole koskaan tarvinnut sellaisia miettiä. Asiat ovat naisille aina "vain tapahtuneet", ja eliittimies on aikuistuessaan huomannut olevansa sellainen, josta naiset pitävät.

Esimerkki:

Eliittimies: "Miehen pitää olla sellainen pitkä, harteikas, varakas, hyvässä työssä ja käyttäytyä sillei itsevarmasti, vähän ku*ipäämäisesti. Sillei saa hyvin naisia."

Tavallinen mies: "Kiitos. Entä sitten, jos ei ole pitkä, harteikas, varakas ja hyvässä työssä? Ku*ipäisen käytöksen ymmärrän kyllä."

Elittimies: "No tota... emmä tiärä."

=> Tästä käynnistyvät esimerkin tavallisen miehen pohdinnat markkina-arvosta. Toivottavasti hän ei juutu pelkkään valittamiseen, vaan siirtyy siitä nopeasti eteenpäin eli varsinaiseen toimintaan.

Huomauttaisin, että suuri osa naisista ei ole nuorinakaan ollut suosittuja. Miehet ja sitä ennen pojat ovat erittäin suoraan kertoneet, mikä ko. tyttöjen ja naisten arvo on ollut. 

Tiedän kokemuksesta. Ei ole jäänyt mitään illuusioita. 

Erittäin hieno juttu. Siitä sitten käynnistyivät markkina-arvopohdinnat, ryhdyit kohottamaan omaa arvoasi, ja tekemään muita valintoja sen puolesta, että mahdollisuutesi paranisivat, eikö? Ja lopulta löysit miehen, ja nyt olet onnellinen, eikö?

Öö, ei, en ole pohtinut omaa markkina-arvoani ja tehnyt muutoksia siksi. Kyllä minä olen elämässäni tehnyt valintoja sen perusteella, miten ne vaikuttavat omaan elämääni positiivisesti, en sen perusteella, että tykkäisikö joku mies tai miehet minusta.

Olen kyllä käynyt läpi senkin ajatusketun, jossa mietin, miksi joku mies ei minusta pidä. Mutta, koska miehet on olleet erilaisia, syy siihen, miksi minä en ole heille kelvannut, on aina ollut eri. Joten, lopputulos on se, etten voi joka kerta muuttua toisenlaiseksi jonkun toisen vuoksi. Vaan onnellisen parisuhteen saamiseksi minun oli löydettävä se ihminen, joka pitää minusta tällaisena kuin olen.

Voi kun tämän keskustelun voisi tallentaa! Siis tietysti omalle koneelle voisi, mutta voi kun tämän voisi tallentaa jonnekin AV:lle pysyvästi talteen, koska tässä on niin älyttömän hyvää (ja enimmäkseen asiallista) keskustelua.

Tätä samaa itsekin ajoin edellä takaa käyttäessäni esimerkkinä tatuoituja tai matkustamista harrastavia naisia. Eivät he, uskoakseni, ajattele, että pitääpä poistattaa tatskat ja lopettaa matkustaminen, jotta kelpaisi isommalle joukolle miehiä. Olisi enemmän valinnanvaraa. Ei, koska niillä tatuointi- tai matkustusvastaisilla miehillä ei ole heille mitään merkitystä. Kuten omalla kohdallani "pooli", josta ylipäänsä toivoin joskus kohtaavani elämänkumppanin, sisälsi vain miehet, joilla on positiivinen suhtautuminen koiriin.

Ja tuo "oman arvon kohottaminen". Täältä saa usein lukea, kuinka naisen kannattaa laihduttaa, kasvattaa pitkät hiukset, pukeutua naisellisesti ja jopa (en tiedä kuinka vakavissaan sitä ehdotetaan) vilauttaa tissivakoa. Sillä tavalla saa kuulemma helpommin eli isommalta joukolta miehiä huomiota. Entä jos ei halua huomiota miehiltä, jotka etsivät tuollaista naista? Minä en nimittäin olisi halunnut miestä, jonka kiinnostus minua kohtaan perustuu pitkiin hiuksiin tai naiselliseen pukeutumiseen.

Tiedän kyllä, että naiset antavat miehille samankaltaisia mutta "perusasioihin" liittyviä vinkkejä kuten käy parturissa ja pese hampaat. En itse pidä niitä kovin suuressa arvossa vaan toivon, että tuollaiset asiat ovat itsestäänselvyyksiä. Sen sijaan toivoisin, että miehetkin miettisivät ensin, millaiset asiat ovat heille itselleen tärkeitä ja tekevät heidät onnellisiksi ja sitten pyrkisivät tapaamaan naisen, joka pitäisi heistä juuri sellaisina. Hajuton, mauton, neutraali joo-joo -mies ei ehkä ärsytä ketään, mutta ei hänessä ole myöskään yhtään mitään kiinnostavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:

A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.

B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.

Kummatkin ovat teorian mukaan totta. Selvennän: Naisista 90% on miesten top 10% perässä. Halutessaan nainen saa lähes milloin vain parisuhteen vaikkapa bottom 30% kanssa, mutta ei luultavasti top 10% kanssa.

Pähkinänkuoressa: Top 10% miehistä ei etsi parisuhdetta, valinnanvaraa löytyy niin paljon. Naiset jäävät sinkuiksi koska luulevat/toivovat että seksi top 10% kanssa johtaisi parisuhteeseen. Nainen saisi parisuhteen helposti, mutta ei top 10% miehen kanssa. 

Loppukysymys: Puhuttaessa naisista tässä kontekstissa tarkoitetaan kaikkia naisia. Samanlaiset käyttäytymistavat ovat kaikilla naisilla. Riippuen omasta tilanteestaan nainen ei välttämättä voi totetuttaa teorian mukaista peruskäytöstään, 10% etsimistä. Esimerkki: Löytääkseen seuraa 50 vuotias nainen ei voi käyttäytyä samoin kuin 22 vuotias nainen, seuraa ei vain löydy jos käyttäytyykin.

Menestyneimmillä miehillä on järjestään avioliitot ja lapsia, tämä on tilastollisestikin todettu. Varmasti mulk*immat heistä pettävät, kun mahdollisuuksia on, mutta tämä pätee toisaalta ihan taviksiinkin. Kokemusta on. Kaikilla on mahdollisuuksia, kun löytyy se oikea kohderyhmä. 

Suurin osa ihmisistä on parisuhteessa. Kumpikaan meistä ei voi tietää, onko tämä seurausta tyytymisestä vai aidoista tunteista. Suurin osa naisista näissä ketjuissa sanoo kuten minäkin, että epäkiinnostava mies on huonompi optio kuin sinkkuus. 

Eikö olekin ällistyttävää, että pidämme tavismiehiämme himoittavina, ihanina ja meille juuri parhaina? 

Eikö olekin jännää miten aivojen kemia toimii, etkä päätä kehen rakastut

Huono seksi on parempaa merenranta-asunnossa kuin yksiössä Lahdessa ;)

Itselläni on hyvää seksiä, mikä on parisuhteen alkamisen suhteen iso kriteeri. 

Luonnollisesti emme asu perheenä yksiössä, joskin tavistuloisina emme myöskään luksussijainnissa tai -asunnossa. 

Näin on suurimmalla osalla suomalaisista. 

Vielä pitäisi käsittää, mihin kommenttisi yrittää viitata, kun sillä ei ole oikeastaan mitään yhteyttä kommenttiini tai todellisuuteen, jossa ihmiset elävät. 

Ihan vain jos kaksi miestä on tasan yhtä ihania, se joka mahdollistaa enemmän voi voiton useammin kuin se köyhempi.

Ei aina, tietenkään, mutta useammin  :)

Todella harvoin ihmisillä on tilanne, että pitäisi ikäänkuin valita kahdesta. ja todella harvoin on sellaista, että olisi kaksi yhtä ihanaa vaihtoehtoa. Yleensä ihmisillä kaiketi sanelee se, onko johonkin ihastunut, ja aika harva pystyy olemaan ihastunut kahteen. Joten on ihan absurdi ajatus, että joku nainen joutuisi/pääsisi valikoimaan kahdesta täsmälleen yhtä ihanasta.

Mutta oletetaan, että niin olisi. Luulisi, että kahdessa ihanassa olisi muitakin eroja kuin varallisuus, ellei kyse ole identtisistä kaksosista. Minä ainakin painottaisin persoonaa, kumman kanssa synkkaa parhaiten ja on eniten seksuaalista vetovoimaa, ja kumman ulkonäkö miellyttää eniten. Olisi erittäni epätodennäköistä, että nämä ominaisuudet olisivat ihan identtiset. Mutta jos niin olisi, olisi seuraava kriteeri arvomaailma - kumman kanssa se osuu paremmin yksiin. Seuraava kriteeri voisi olla se, kumman kanssa tulevaisuuden toiveet ja suunnitelmat, vapaa-ajan vietto yms osuvat paremmin yksiin.

Jos niinkin epätodennäköisesti kävisi, että nämä kaikki menisivät ihan yks yhteen ja miehet olisivat edelleen ihan yhtä ihania ja sopivia, ehkä sitten seuraava kriteeri voisi olla tosiaan se varallisuustaso. Jos toinen olisi varakas ja hänellä olisi omakotitalo, kesähuvila, vene ja auto, ja toinen sitten asuisi vuokralla, hänellä ei olisi mökkiä ja hän käyttäisi julkisia, niin minä voisin hyvinkin päätyä siihen, että tämä jälkimmäinen - köyhempi - sopisi omiin kuvioihini paremmin. Minulla nimittäin on oma asunto, josta en haluaisi muuttaa (mutta siihen mahtuisi toinen aikuinen asumaan) ja minulla on oma kesämökki, joka on minulle niin rakas, että haluan viettää kesälomat siellä (jolloin olisi mukavaa, jos kumppani suostuisi tulemaan sinne kanssani). En myöskään haluaisi kumppania, joka on liian ura- ja työkeskeinen.

Mutta veikkaan, että nämä hyvin varakkaat karsiutuisivat ja arvomaailmakohdassa. En usko, että minulla synkkaisi hyvin oikeistolaisen kanssa, ja aika moni hyvin varakas tuntuu äänestävän jotain Kokoomusta.

Nojoo, totesitkin, ettei se varakkaampi aina vie voittoa. Mutta kuten sanoin, koko ajatus kahden ihanan välillä valitsemisesta on lähinnä teoreettinen.

Jos puhutaan tietoisesta valinnasta niin tietysti se on teoreettinen.

Kyse on kuitenkin aivojen kemiasta, joten joku mies on sinulle hyvä tyyppi, mutta jotain puuttuu. Toinen taas parasta ikinä.

Jos tietyn tyyppiset miehet miellyttävät sinua (vaikka tummat hiukset, pitkähkö, sopivan lihaksikas) niin jotain erikoista saa miehessä olla, että kiinnostuisit 150cm pitkästä kaljusta läskistä.

Jollakin tämä kompensaatio on status (joku guru teidän joogapiireissä), varallisuus, tai sitten se maine helvetin huomioivana panomiehenä.

Kyseessä kun on teoria, siinä tehdään havaintoja siitä miten naiset noin keskimäärin toimivat ja 30cm heitä lyhyemmät mutta 50kg painavammat miehet yleensä menestyvät huonommin naisten parissa kuin harteikkaat Henry Cavillit

No jos noin kovasti halutaan statuksen perään olevia naisia, mikä estää hankkimasta rahaa? Suomessa on koulutus kaikille maksutonta ja töitä löytyy viimeistään ulkomailta.