Kysymys markkina-arvomiehille: ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuohon teoriaan sopii se, että suuri osa ihmisistä harrastaa seksiä seurustelusuhteessa, ja suuri osa ihmisistä aloittaa seurustelun 16-17-vuotiaana. Koskevatko nuo esittelemäsi prosenttimäärät siis niitä, jotka eivät seurustele? Heitähän ei ole ikäluokastaan kovinkaan paljoa, joten kannattaisiko silloin kertoa, että puhutte koko ajan pienen vähemmistön asioista? Todellisuudelle vierasta väittää, että teorianne koskevat kaikkia, kun jokainen ihan omalla silmällä näkee ja myös tutkimustulokset osoittavat, että niin ei ole.

Kuinka tutkimus seksin määrästä ja seurustelun aloittamisiästä liittyy teoriaan? Kyseessä on teoria siitä kuinka pariutuminen määrittyy. Se että joku joutuu oman keskinkertaisen markkina-arvonsa takia tyytymään keskinkertaiseen puolisoon ei tarkoita että hänen tilanteensa ollessa toisin hän tekisi täysin toisenlaisia valintoja.

On äärimmäisen loogista että juuri näin on, että 90% naaraista haluaa pariutua top 10% urosten kanssa. Kaikkialla eläinkunnassa tämä on pätee, miksipä ei ihmiskunnassa? Toki jos uskoo ihmisen olevan jotakin muuta kuin eläin, korkeampi olento, asia voi olla toisin. 

Liittyy sillä tavalla, että teidän esittämän 10%n miehistä sijaan 80% miehistä on polkassut tyttöystäväänsä ennen 20 ikävuottaan. Eli on olemassa vain 20% marginaalinen miesryhmä, jolla normaali pariutuminen ei onnistu.

Mä en ymmärrä tätä väitettä: Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.

Tosi moni nainen ei LUULE, että playeri tai erittäin komea mies haluaisi parisuhteen (hänen kanssaan). Kyllä useat naiset ihan tajuaa, että seksin tasolle se juttu jää, jos seksiä tapahtuu. Se, että nainen jää sinkuksi, ei mitenkään johdu siitä, että hän elättelisi toiveita mahdottomien miesten suhteen, vaan siitä, että tahdonvoimalla ei voi haluta epämieluisaa miestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuohon teoriaan sopii se, että suuri osa ihmisistä harrastaa seksiä seurustelusuhteessa, ja suuri osa ihmisistä aloittaa seurustelun 16-17-vuotiaana. Koskevatko nuo esittelemäsi prosenttimäärät siis niitä, jotka eivät seurustele? Heitähän ei ole ikäluokastaan kovinkaan paljoa, joten kannattaisiko silloin kertoa, että puhutte koko ajan pienen vähemmistön asioista? Todellisuudelle vierasta väittää, että teorianne koskevat kaikkia, kun jokainen ihan omalla silmällä näkee ja myös tutkimustulokset osoittavat, että niin ei ole.

Kuinka tutkimus seksin määrästä ja seurustelun aloittamisiästä liittyy teoriaan? Kyseessä on teoria siitä kuinka pariutuminen määrittyy. Se että joku joutuu oman keskinkertaisen markkina-arvonsa takia tyytymään keskinkertaiseen puolisoon ei tarkoita että hänen tilanteensa ollessa toisin hän tekisi täysin toisenlaisia valintoja.

On äärimmäisen loogista että juuri näin on, että 90% naaraista haluaa pariutua top 10% urosten kanssa. Kaikkialla eläinkunnassa tämä on pätee, miksipä ei ihmiskunnassa? Toki jos uskoo ihmisen olevan jotakin muuta kuin eläin, korkeampi olento, asia voi olla toisin. 

Olet siis sitä mieltä, että tytöt jo 15-16-vuotiaina ovat käyneet läpi lukuisan joukon 10:n ja 9:n poikia, todenneet että kelpasivat näille vain seksiin, ja tyytyivät sitten keskinkertaiseen poikaystävään? Mutta miten on mahdollista, että nämä tytöt menettävät neitsyytensä sille vakituiselle seurustelukumppanilleen - ja vastaavia poikiakin on 50 %?

Rautalangasta: Jos seurustelu keskinkertaisen pojan kanssa ja seksin aloittaminen kulkevat käsi kädessä, missä välissä tytöt harrastavat seksiä niiden 9-10:n poikien kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Eli ymmärrän, että markkina-arvoltaa heikko mies on ahdingossa. Tällaisilla miehillä ei mene hyvin. Tutkitusti pahnanpohjalle jäävät miehet ovat heikosti koulutettuja, työelämästä syrjäytyneitä, joilla kasaantuu mielenterveysongelmia, köyhyyttä ja yksinäisyyttä. Tarkoitetaanko tässä nyt hyvinvointiyhteiskunnan toimia pyrkiä aktivoimaan näitä miehiä takaisin yhteiskuntaan tarjoamalla koulutusmahdollisuuksia ja sitä kautta töitä ja toimeentuloa?

Osittain kyllä, mutta näitä auttamispolkuja on jo olemassa (toki pitäisi olla vielä enemmän ja parempia). Kokonaan unohdetaan miehet, joiden elämässä ei muuten ole mitään vialla eli he ovat kouluttautuneita, työelämässä, harrastavat, käyttävät päihteitä järkevästi jne. mutta eivät ole naisten silmissä kiinnostavia. Näitä puheenvuoroja on tälläkin palstalla kuulunut.

Ongelma on varmaan sosiaalisissa taidoissa. Kannattaa alkaa harrastaa, jotain, jossa ne kehittyvät vaikka poliittista toimintaa tai vapaaehtoistyötä.

Minua on jo pitkään hämmentänyt nuorten, alle 30-v., miesten sosiaalinen kömpelyys. Esimerkkinä mieheni nuoremmat (ikisinkku-) kaverit, jotka eivät tervehdi minua koskaan tai puhu/hymyile minulle. Edes silloin kun on asiakaspalvelutilanne. Yksi heistä on siis kaupan kassa, eikä tervehdi minua ollenkaan jos menen yksin kassalle jos mieheni esim. Menee pakkaamaan ostoksia. Kerrassaan hämmentävää. Joku ihmeellinen kuilu on käytöstavoissa kun mennään 30 alapuolelle. Sen eron huomaa kun kulkee kaupungilla tai hakee lasta päiväkodista, kun yli 30-vuotiaat vanhemmat miehet katsovat silmiin ja hymyilevät.

Ja tässä ei nyt ole kyse siitä, että olisin jotenkin pelottava mummo, jota alle 30-vuotiaiden on pelättävä... Ihan viehättävä ja rento (kai?) 37-vuotias. Mies on ihmetellyt samaa ja pitää näitä puu-ukko kavereitaan sosiaalisesti todella kömpelöinä, eikä ihmettele miksi ovat yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Olen itse asiassa tuntenut enemmän myötätuntoa naisettomia miehiä kohtaan ennen kun luin tätä markkina-arvokirjoittelua. Ajattelin heitä yksin jääneinä, rakkautta ja hyväksyntää kaipaavina normaali-ihmisinä. Nyt piirtyy kuva itsekkäistä ja lapsellisista yksilöistä, jotka ajattelevat naisia lähinnä jonkinlaisina hyödykkeinä. 

Olen monta kertaa lukenut, että naisia ei kannata näissä keskusteluissa kuunnella, koska naiset eivät ymmärrä. Miten miehet ovat konkreettisesti tukeneet näitä yksin jääviä miehiä siinä, että heidän tilanteensa paranisi? 

Olen itse valinnut hyväntekeväisyyskohteen, jonne teen vapaaehtoistyötä. Vähän samaan tapaan siis tarkoitan jotain konkreettista. Miehet auttamassa miehiä.

Tuen sillä tavalla kuin kaveria tuetaan, mutta mulle itsellekin on mysteeri miksi kaveri ei kelpaa kenellekään naiselle. En tiedä mitä minä teen oikein ja mitä hän tekee "väärin", joten en kauheasti voi antaa vinkkejä. Heteronaiset voisivat varmasti vastata paremmin siihen miksi kyseinen mies ei sytytä.

Sinullahan on siinä vastaus ihan omin sanoin kirjoitettuna valmiiksi, että naiset osaisivat vastata tähän. No mene ja kysy niiltä kaverin tuntevilta naisilta, miksei se sinun kaverisi saa heidän mielestään naista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Olen itse asiassa tuntenut enemmän myötätuntoa naisettomia miehiä kohtaan ennen kun luin tätä markkina-arvokirjoittelua. Ajattelin heitä yksin jääneinä, rakkautta ja hyväksyntää kaipaavina normaali-ihmisinä. Nyt piirtyy kuva itsekkäistä ja lapsellisista yksilöistä, jotka ajattelevat naisia lähinnä jonkinlaisina hyödykkeinä. 

Olen monta kertaa lukenut, että naisia ei kannata näissä keskusteluissa kuunnella, koska naiset eivät ymmärrä. Miten miehet ovat konkreettisesti tukeneet näitä yksin jääviä miehiä siinä, että heidän tilanteensa paranisi? 

Olen itse valinnut hyväntekeväisyyskohteen, jonne teen vapaaehtoistyötä. Vähän samaan tapaan siis tarkoitan jotain konkreettista. Miehet auttamassa miehiä.

Tuen sillä tavalla kuin kaveria tuetaan, mutta mulle itsellekin on mysteeri miksi kaveri ei kelpaa kenellekään naiselle. En tiedä mitä minä teen oikein ja mitä hän tekee "väärin", joten en kauheasti voi antaa vinkkejä. Heteronaiset voisivat varmasti vastata paremmin siihen miksi kyseinen mies ei sytytä.

Sinullahan on siinä vastaus ihan omin sanoin kirjoitettuna valmiiksi, että naiset osaisivat vastata tähän. No mene ja kysy niiltä kaverin tuntevilta naisilta, miksei se sinun kaverisi saa heidän mielestään naista. 

Palstallakin naiset ovat antaneet neuvoja lukemattomissa ketjuissa, mutta yllätys yllätys: naisten neuvot eivät koskaan kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Mä en ymmärrä tätä väitettä: Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.

Tosi moni nainen ei LUULE, että playeri tai erittäin komea mies haluaisi parisuhteen (hänen kanssaan). Kyllä useat naiset ihan tajuaa, että seksin tasolle se juttu jää, jos seksiä tapahtuu. Se, että nainen jää sinkuksi, ei mitenkään johdu siitä, että hän elättelisi toiveita mahdottomien miesten suhteen, vaan siitä, että tahdonvoimalla ei voi haluta epämieluisaa miestä.

Tässähän on se ongelma, ettei nämä tasoteoria miehet parisuhdetta halua vaan pillua ja mahdollisimman monilta instababeilta. Kun niillä itsellä on kauhea puute seksistä niin ne eivät voi tajuta ettei naisilla seksi yleensä ole mitenkään voimakas motivaattori toimia. Tämä ei tarkoita etteikö jotkut naiset seksiäkin haluaisi vaan sitä että pelkkä seksin saaminen ei motivoi suhteisiin joita ei halua.

Eiköhän tämä ollut tässä. Vuosi sitten nämä maagiset luvut muuten olivat 80% ja 20%. Nyt tarjoillaan 90% ja 10%. Kun hatusta vedetään lukuja, niitä voi mukavasti myös muutella omien tarkoitusperiensä mukaan. :D 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuohon teoriaan sopii se, että suuri osa ihmisistä harrastaa seksiä seurustelusuhteessa, ja suuri osa ihmisistä aloittaa seurustelun 16-17-vuotiaana. Koskevatko nuo esittelemäsi prosenttimäärät siis niitä, jotka eivät seurustele? Heitähän ei ole ikäluokastaan kovinkaan paljoa, joten kannattaisiko silloin kertoa, että puhutte koko ajan pienen vähemmistön asioista? Todellisuudelle vierasta väittää, että teorianne koskevat kaikkia, kun jokainen ihan omalla silmällä näkee ja myös tutkimustulokset osoittavat, että niin ei ole.

Kuinka tutkimus seksin määrästä ja seurustelun aloittamisiästä liittyy teoriaan? Kyseessä on teoria siitä kuinka pariutuminen määrittyy. Se että joku joutuu oman keskinkertaisen markkina-arvonsa takia tyytymään keskinkertaiseen puolisoon ei tarkoita että hänen tilanteensa ollessa toisin hän tekisi täysin toisenlaisia valintoja.

On äärimmäisen loogista että juuri näin on, että 90% naaraista haluaa pariutua top 10% urosten kanssa. Kaikkialla eläinkunnassa tämä on pätee, miksipä ei ihmiskunnassa? Toki jos uskoo ihmisen olevan jotakin muuta kuin eläin, korkeampi olento, asia voi olla toisin. 

Liittyy sillä tavalla, että teidän esittämän 10%n miehistä sijaan 80% miehistä on polkassut tyttöystäväänsä ennen 20 ikävuottaan. Eli on olemassa vain 20% marginaalinen miesryhmä, jolla normaali pariutuminen ei onnistu.

Tämä täsmäisi sen kanssa, kuinka monella on autismin kirjoa tai muita ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Intiimi kanssakäyminen on mitä suurimassa määrin sosiaalista kanssakäymistä, jossa pätee samat sosiaalisen kanssakäymisen lait ja leikit kuin kaikessa muussakin. Jos ei ymmärrä sosiaalista kanssakäymistä, hakee turvaa ja apua säännöistä ja kaavoista. Tämä selittää, miksi nämä luvut näyttelee tuossa tasoteoriassa niin suurta osaa.

Minusta on väärin, että jotkut huijarit ovat kehittäneet tällaiset "säännöt" ja "laskukaavat" ja valehtelevat suoraan, että näillä voisi selittää sukupuolien välisen kemian.

Nuoret vihaiset, yksinäiset ja vaille jääneet miehet opetetaan olemaan vihaisia naisille, kun heidän pitäisi olla vihaisia näille huijareille, jotka ottavat heiltä rahat huuhaasta.

Meidän yhteiskunta on tosiaan epäonnistunut, jos näin moni autismin kirjolla on jäänyt huomaamatta ja ilman apua. Syytän kyllä 90-luvun lamaa ja sen jälkeisiä säästöjä.

Ja olen siis itsekin diagnosoimaton assi "tyttö" (50v) ja olin todella hämmentynyt näiden pleijerimiesten kanssa, onneksi löysin hyvän assimiehen, jonka kanssa voidaan olla suoria yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tuohon teoriaan sopii se, että suuri osa ihmisistä harrastaa seksiä seurustelusuhteessa, ja suuri osa ihmisistä aloittaa seurustelun 16-17-vuotiaana. Koskevatko nuo esittelemäsi prosenttimäärät siis niitä, jotka eivät seurustele? Heitähän ei ole ikäluokastaan kovinkaan paljoa, joten kannattaisiko silloin kertoa, että puhutte koko ajan pienen vähemmistön asioista? Todellisuudelle vierasta väittää, että teorianne koskevat kaikkia, kun jokainen ihan omalla silmällä näkee ja myös tutkimustulokset osoittavat, että niin ei ole.

Kuinka tutkimus seksin määrästä ja seurustelun aloittamisiästä liittyy teoriaan? Kyseessä on teoria siitä kuinka pariutuminen määrittyy.

Niin, kuinkahan se nyt mahtaa liittyä tähän teidän teoriaanne? Siinäpä sinulle pähkinää purtavaksi.

Kunhan saat pähkäiltyä tuon ongelman ratkaisuun asti, voitkin sitten itseksesi miettiä, mitä virkaa on pariutumisen määräytymistä koskevalla teorilla, jolla ei ole mitään tekemistä pariutumisen määräytymisen todellisuuden kanssa. 🙂

Eli yhdeksän kymmenestä naisesta on sukupuolisuhteessa yhden kymmenestä miehestä kanssa? Ja samat yhdeksän kymmenestä naisesta haluavat samanlaisen miehen, joita on yksi kymmenestä? Pakko tarkentaa, koska kuulostaa niin älyvapaalta etten tiedä itkisinkö vai nauraisinko. 

Onnitteluni sille, joka oikeasti pystyy uskomaan moisen väitteen. Kognitiivinen dissonanssi todella toimii, jos tuollainen puppukin on helpompi nielaista kuin se, että omassa persoonassa/käyttäytymisessä/vuorovaikutuksessa/ulkonäössä on jotain muille ihmisille (naisille) vastenmielistä, joka ei houkuttele sen enempää seksiin kuin parisuhteeseenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"ymmärrän teorian pointin. Mitä nyt olisi tarkoitus tapahtua?"

Viitaten kahteen ylempänä olevaan viestiin. Seuraava vaihe on, että yksilö sovittaa oman parinvalintansa oman markkina-arvonsa mukaiseksi, TAI nostaa sitä omaa markkina-arvoaan JA/TAI menee ympäristöön, jossa on itse sellainen, jonka markkina-arvo on korkea.

Hyvä. Mutta miksi sitten pidetään niin tärkeänä, että me naiset ymmärrämme tämän teorian? Miksi sitä toistellaan nimenomaan täällä naisvoittoisella palstalla, missä suuri osa meistä parhaillaankin palstailevista naisista on jo kauan sitten perheensä perustaneita ja siksi netissä viikonloppuiltaa viettäviä (oma puolisoni katsoo parhaillaan televisiota ja minulle siellä taas ei tule yhtään mitään)?

Ymmärrys laaja-alaisesti asioista on aina hyvästä, eikö? Tuskin olet sitä mieltä, ettei sinun tarvitse tietää mitään muuta kuin sellaista, joka koskettaa juuri omaa elämääsi juuri tällä hetkellä?

Tavallisesti naiset ja eliittimiehet ovat erittäin huonoja hahmottamaan markkina-arvoasioita, koska heidän ei ole koskaan tarvinnut sellaisia miettiä. Asiat ovat naisille aina "vain tapahtuneet", ja eliittimies on aikuistuessaan huomannut olevansa sellainen, josta naiset pitävät.

Esimerkki:

Eliittimies: "Miehen pitää olla sellainen pitkä, harteikas, varakas, hyvässä työssä ja käyttäytyä sillei itsevarmasti, vähän ku*ipäämäisesti. Sillei saa hyvin naisia."

Tavallinen mies: "Kiitos. Entä sitten, jos ei ole pitkä, harteikas, varakas ja hyvässä työssä? Ku*ipäisen käytöksen ymmärrän kyllä."

Elittimies: "No tota... emmä tiärä."

=> Tästä käynnistyvät esimerkin tavallisen miehen pohdinnat markkina-arvosta. Toivottavasti hän ei juutu pelkkään valittamiseen, vaan siirtyy siitä nopeasti eteenpäin eli varsinaiseen toimintaan.

Huomauttaisin, että suuri osa naisista ei ole nuorinakaan ollut suosittuja. Miehet ja sitä ennen pojat ovat erittäin suoraan kertoneet, mikä ko. tyttöjen ja naisten arvo on ollut. 

Tiedän kokemuksesta. Ei ole jäänyt mitään illuusioita. 

silti nainen saa aina seksiä jos panettaa

Jälleen peräänkuulutan, vaikka en ap olekaan, järkevää keskustelua. Nainen voi saada lähipubista jonkun panemaan itseään.  Mitä sitten? Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä seksuaalisen tyydytyksen tai nautinnon kanssa.

Tiedän, mistä puhun, koska olen aikoinani yrittänyt useita kertoja löytää baarista ratkaisua puutteeseen sinkkuna ollessani. Suojaamaton suuseksi vieraalta partnerilta, ehkäisyn pettämisen pelko, miesten oletus että seksi on panemista... ei se kuule mitään ilotulitusta naiselle ole. Jos nykyisen suhteeni päättyisi niin mieluummin olisin ilman kuin jaksaisin etsiä tapaa tyydyttää tarpeeni jonkun baaripanon kanssa.

Mutta palataanko asiaan ennen kuin yllpto heittää keskustelun seksipalstalle ja se loppuu siihen?

eikö aihe ole tasoteoria, entä sitten?

Tasoteoria on miehen seksuaalisen markkinan-arvon määrittyminen. Se millaista seksi on ei kuulu asiaan, muuten kuin naiset mahdollisesti mainostavat miestä. Hyvässä ja pahassa

Onko sinulla nyt varmasti muilta miehiltä mandaatti tuohon määritelmään?

Niinpä. Ihmetyttää, että suurimpina naisten ja seksin saamisen asiantuntijoina esiintyvät ne, jotka itse kertovat etteivät saa naisia, seksiä eikä seurustelusuhdetta. Aivan kuin nimenomaan se tekisi heistä aiheen erikoistuntijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin mulle tosiasioiden tunnustaminen on arvokasta itsessään. Sitten siitä voisi mahdollisesti seurata se, että osataan asettua toisen ihmisen asemaan ja ymmärretään toisen ahdinkoa. Vielä mahdollisesti voisi seurata se, että pyritään jollain tavalla auttamaan tässä suhteessa heikompiosaisia. Eli samalla tavalla kuin hyvinvointiyhteiskunnassa muutenkin toimitaan.

Eli ymmärrän, että markkina-arvoltaa heikko mies on ahdingossa. Tällaisilla miehillä ei mene hyvin. Tutkitusti pahnanpohjalle jäävät miehet ovat heikosti koulutettuja, työelämästä syrjäytyneitä, joilla kasaantuu mielenterveysongelmia, köyhyyttä ja yksinäisyyttä. Tarkoitetaanko tässä nyt hyvinvointiyhteiskunnan toimia pyrkiä aktivoimaan näitä miehiä takaisin yhteiskuntaan tarjoamalla koulutusmahdollisuuksia ja sitä kautta töitä ja toimeentuloa?

Osittain kyllä, mutta näitä auttamispolkuja on jo olemassa (toki pitäisi olla vielä enemmän ja parempia). Kokonaan unohdetaan miehet, joiden elämässä ei muuten ole mitään vialla eli he ovat kouluttautuneita, työelämässä, harrastavat, käyttävät päihteitä järkevästi jne. mutta eivät ole naisten silmissä kiinnostavia. Näitä puheenvuoroja on tälläkin palstalla kuulunut.

Ongelma on varmaan sosiaalisissa taidoissa. Kannattaa alkaa harrastaa, jotain, jossa ne kehittyvät vaikka poliittista toimintaa tai vapaaehtoistyötä.

Minua on jo pitkään hämmentänyt nuorten, alle 30-v., miesten sosiaalinen kömpelyys. Esimerkkinä mieheni nuoremmat (ikisinkku-) kaverit, jotka eivät tervehdi minua koskaan tai puhu/hymyile minulle. Edes silloin kun on asiakaspalvelutilanne. Yksi heistä on siis kaupan kassa, eikä tervehdi minua ollenkaan jos menen yksin kassalle jos mieheni esim. Menee pakkaamaan ostoksia. Kerrassaan hämmentävää. Joku ihmeellinen kuilu on käytöstavoissa kun mennään 30 alapuolelle. Sen eron huomaa kun kulkee kaupungilla tai hakee lasta päiväkodista, kun yli 30-vuotiaat vanhemmat miehet katsovat silmiin ja hymyilevät.

Ja tässä ei nyt ole kyse siitä, että olisin jotenkin pelottava mummo, jota alle 30-vuotiaiden on pelättävä... Ihan viehättävä ja rento (kai?) 37-vuotias. Mies on ihmetellyt samaa ja pitää näitä puu-ukko kavereitaan sosiaalisesti todella kömpelöinä, eikä ihmettele miksi ovat yksin.

Missä ovat kasvaneet nämä miehet? Omat lapseni on kasvatettu keskiluokkaisella alueella, jossa on paljon korkeakoulutettua väkeä. Parikymppiset nuoret miehet ovat todella hyväkäytöksisiä ja aina pojan kaverit tervehtivät minuakin, kun näkevät kaupassa. Olen oikein ihmetellyt, miten fiksua nykynuoriso on. 

Vierailija kirjoitti:

Se yksi markkina-arvoteoreetikko Timo Hännikäinen kirjailijamies, joka on kirjoittanut "Ilman" -kirjankin aiheesta, ehdottaa ratkaisuksi mm. sitä, että naiset pakotettaisiin tekemään armeijaa vastaava pakollinen jakso työtä bordellissa.

Hän siis ihan oikeasti ehdottaa tuollaista. Kuka tietää, vaikka hän olisi joku täällä palstalla kirjoitteleva vakkarimieskin.

Tasoteoriaan uskovat miehet eivät ole laskelmiinsa ottaneet huomioon kysynnän ja tarjonnan lakia minusta riittävästi. Markkina teoria soveltuu saumatta myös parinmuodostukseen. Kysynnän ja tarjonnan laki ei muutu ikinä ja niin kauan kuin miehillä on suurempi halu saada naista, niin naisilla on mahdollisuus valita. Jos tilanne olisi toisinpäin, niin sillä rumallakin miehellä olisi saumaa saada naista. Edes sitä rumaakin naista. Ilman tätä kysynnän ja tarjonnan lakia ei olisi myöskään syntynyt tasoteoriaa. Sitä ei tarvittaisi, sillä miehen ja naisen kriteerit parinvalintaan ovat erilaiset ja naisilla se perustuu tunteisiin, miehillä ei. Jos miehet valitsisivat naisen tunnetasolla, niin heillä ei olisi nykyistä ongelmaa. He eivät tarvitsisi niin kipeästi naista ja tällöin kohtaanta tasoittuu.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä keski-ikäinen nainen saa miehen halutessaan. Pitää vain muistaa että toisellakin kierroksella on niitä hyviä miehiä jotka ovat haluttuja ja sitten on niitä jotka eivät kelvanneet edes ensimmäiselle kierrokselle.

Keski-ikäinen nainen, joka ei ole kelvannut sille ensimmäisellekään kierrokselle, kerropa miten minä saan miehen kun kerta haluan sellaisen. Toimin ilmeisen väärin, koska olen saanut AINA pakit kun olen tehnyt alotteita, ja kukaan ei ole koskaan kiinnostunut minusta tehdäkseen itse aloitetta - poislukien yksi (1) naimisissa oleva mies, joka toimintansa takia tippui kaverikategoriasta pois (nimittipä itseään kiltiksi. Minusta ei ole kovinkaan kilttiä yrittää sivusuhdetta naimisissa ollessaan.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi olisi kiintoisaa kuulla, kumpi on totta seuraavista, molempia on nähty samoissa keskusteluissa:

A) Naisista 90% on miesten 10% perässä. Naiset jäävät vasten tahtoaan sinkuiksi, koska luulevat, että sänkyyn halukas komistus haluaisi myös parisuhteen.

B) Nainen saa parisuhteen lähes koska vain haluaa.

Kummatkin ovat teorian mukaan totta. Selvennän: Naisista 90% on miesten top 10% perässä. Halutessaan nainen saa lähes milloin vain parisuhteen vaikkapa bottom 30% kanssa, mutta ei luultavasti top 10% kanssa.

Pähkinänkuoressa: Top 10% miehistä ei etsi parisuhdetta, valinnanvaraa löytyy niin paljon. Naiset jäävät sinkuiksi koska luulevat/toivovat että seksi top 10% kanssa johtaisi parisuhteeseen. Nainen saisi parisuhteen helposti, mutta ei top 10% miehen kanssa. 

Loppukysymys: Puhuttaessa naisista tässä kontekstissa tarkoitetaan kaikkia naisia. Samanlaiset käyttäytymistavat ovat kaikilla naisilla. Riippuen omasta tilanteestaan nainen ei välttämättä voi totetuttaa teorian mukaista peruskäytöstään, 10% etsimistä. Esimerkki: Löytääkseen seuraa 50 vuotias nainen ei voi käyttäytyä samoin kuin 22 vuotias nainen, seuraa ei vain löydy jos käyttäytyykin.

En olisi ikinä uskonut, että ne nuorena tapailemani perusjormat taikinanaamoineen ja keskinkertaisina sosiaalisine statuksineen olivatkin top 10 % alfauroita. Kaikkea sitä oppii, kun vauva-palstaa lukee. Odotan kyllä suurella mielenkiinnolla millaisia "tavallisia" miehiä sitä tulee vastaan, kun hupsahdan ulos tuosta nuoruuteni karusellista. 

Mulla on herännyt sellainen epäilys että kukaan ei kerro assipojille että ihmissuhteet ei sitten tule olemaan helppoja. Ettei vaan kasvatuksessa keskitytä tsemppaamaan ja korostamaan että kyllä sinäkin pystyt samaan kuin muut? Vai onko niin että on kerrottu mutta ei mene perille? Koska miehet eivät havaitse sosiaalisen vuorovaikutuksen kuvioita, ne eivät ole heille olemassa niin syvällisellä tasolla etteivät he pysty kuvittelemaan niitä järjellään, edes teoriassa. Sama kuin yrittäisi selittää sokealle tummansinisen ja vaaleansinisen eroa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se yksi markkina-arvoteoreetikko Timo Hännikäinen kirjailijamies, joka on kirjoittanut "Ilman" -kirjankin aiheesta, ehdottaa ratkaisuksi mm. sitä, että naiset pakotettaisiin tekemään armeijaa vastaava pakollinen jakso työtä bordellissa.

Hän siis ihan oikeasti ehdottaa tuollaista. Kuka tietää, vaikka hän olisi joku täällä palstalla kirjoitteleva vakkarimieskin.

Tasoteoriaan uskovat miehet eivät ole laskelmiinsa ottaneet huomioon kysynnän ja tarjonnan lakia minusta riittävästi. Markkina teoria soveltuu saumatta myös parinmuodostukseen. Kysynnän ja tarjonnan laki ei muutu ikinä ja niin kauan kuin miehillä on suurempi halu saada naista, niin naisilla on mahdollisuus valita. Jos tilanne olisi toisinpäin, niin sillä rumallakin miehellä olisi saumaa saada naista. Edes sitä rumaakin naista. Ilman tätä kysynnän ja tarjonnan lakia ei olisi myöskään syntynyt tasoteoriaa. Sitä ei tarvittaisi, sillä miehen ja naisen kriteerit parinvalintaan ovat erilaiset ja naisilla se perustuu tunteisiin, miehillä ei. Jos miehet valitsisivat naisen tunnetasolla, niin heillä ei olisi nykyistä ongelmaa. He eivät tarvitsisi niin kipeästi naista ja tällöin kohtaanta tasoittuu.

Teoria on miesvihaa. Se typistää miehet ja näiden seksuaalisuuden alemmas mitä normaalit ihmiset ovat. Teoria väittää ettei miehillä ole omaa tahtoa seksuaalisuuden suhteen eikä tunteita.

Markkina-arvoteoria peilaa luonnonlakien käytäntöä, sitä vastaan on melko hyödytöntä potkia.

Miehet eivät ymmärrä, etteivät pariutuminen ja se ksin saaminen ole kansalaisoikeuksia eivätkä myöskään millään tavalla kenenkään velvollisuuksia.

Karismaltaan ja älyltään matalassa päädyssä uiville miehille on aivan turha yrittää anta neuvoja, koska keskustelu ei kohda mihinkään muuhun paitsi neuvojen vähättelyyn. Joko ne leimataan typeriksi, toimimattomiksi tai ylimielisiksi, mutta yhtä kaikki: katkeruus, pettymys ja suorastaan viha huokuu miesten kommenteista läpi.

Hännikäisten ja vastaavien miesten itse omasta mielestään aukottoman teorian vastaisesti moni nainen on pariutunut aivan perusjantterin kanssa. Tunnen kymmeniä naisia ystäväpiirissäni, jotka ovat jatkuvasti niiden alfojen jahtauksen kohteena, mutta päätyivät tavalliseen työssäkäyvään seiskannäköiseen mattiin. Näissä mateissa ei vaan ole todettavissa ihmisen rumaksitekevää katkeruutta ja negatiivisuutta.

Jos on syntynyt heikkolahjaiseksi, kasvanut epäsosiaaliseksi tai on fyysisesti kynäniskamallia, niin asialle joko yrittää itse tehdä jotain ja nähdä vaivaa tai sitten ei. Itsevarmuus on se ratkaiseva asia. Suosittelen katsomaan Madventures-jakson suomalaisesta sisusta. Pienikasvuinen mies päätti ottaa maailman haltuun ja olla surkuttelematta kohtaloaan. Huikea asenne ja mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä keski-ikäinen nainen saa miehen halutessaan. Pitää vain muistaa että toisellakin kierroksella on niitä hyviä miehiä jotka ovat haluttuja ja sitten on niitä jotka eivät kelvanneet edes ensimmäiselle kierrokselle.

Keski-ikäinen nainen, joka ei ole kelvannut sille ensimmäisellekään kierrokselle, kerropa miten minä saan miehen kun kerta haluan sellaisen. Toimin ilmeisen väärin, koska olen saanut AINA pakit kun olen tehnyt alotteita, ja kukaan ei ole koskaan kiinnostunut minusta tehdäkseen itse aloitetta - poislukien yksi (1) naimisissa oleva mies, joka toimintansa takia tippui kaverikategoriasta pois (nimittipä itseään kiltiksi. Minusta ei ole kovinkaan kilttiä yrittää sivusuhdetta naimisissa ollessaan.)

No, tämä nyt meni ohi ketjun aiheen, mutta vastaan, kun minulla oli ihan sama ongelma. Minulle ei naisena tuottanut ongelmaa tehdä aloite, olla se aloitteellinen osapuoli. Olen nyt vähän sitä mieltä, että ongelma oli siinä, että olen naisena dominoiva, ja ollaan vähemmistössä. On siis vähemmän miehiä, jotka haluaa dominoivan naisen ja on halukkaita itse olemaan alistuvia. Lisäksi minun näkökulmasta iso osa miehiä näytti aroilta tekemään aloitetta minulle. Olin ehkä vähän pelottavakin. Tutki dominating/ submissive eli d/s suhteiden dynamiikkaa.

Ratkaisu ei ole alkaa esittää jotain muuta kuin on, ja lakata olemasta aloitteellinen oma itsensä. Täytyy vain toivoa, että joku päivä tulee vastaan se, jonka se aloitteellisuus ja rohkeus sytyttää, ja on silti hyvä ja uskollinen mies. Minulle kävi tällainen tuuri lopulta, toivottavasti sinullekin.