Lue keskustelun säännöt.
Minkälaiseen kaveriin et pidä enää yhteyttä?
01.01.2014 |
Itselläni on tullut mitta täyteen yhtä kaveria. Säälii itseään vuosikaudet ja koko ajan tuo julki epävarmuuttaan siitä, että mahtaako ihmiset viihtyä hänen seurassaan. Saattaa esim. johonkin illanviettokutsuun kirjoittaa, että "mun kanssa siellä ei sitten toki tarvitse hengailla." Saattaa bileissä ja tapaamisissa yhtäkkiä tokaista, että "ja sulla on tylsää vai?", vaikka kukaan ei ole sanonut mitään ja istutaan ja jutellaan normaalisti hyvällä mielellä. Aivan äärettömän raskasta olla tällaisessa seurassa. Jatkuvasti pitäisi olla varpaillaan ja varoa, ettei vain jollain harmittomalla liikkeellä tai ilmeellä loukkaa itsesäälikuningatarta.
No, nyt on ainakin saanut aikaiseksi sen mitä koko ajan vatvoo, eli yksi ihminen ainakin on kaikonnut lähipiiristä.
Kommentit (84)
19 selventää vielä:
Meillä siis on 4 lasta itsellä, että ei olla mitään lapsivihaajia :) Kolme jo vähän isompaa ja sitten pieni iltatähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 14:21"]
Onhan näitä muutamia tippunut kyydistä. Mutta kyllä yhteyttä joskus pidetään mutten juuri jaksaisi nähdä enkä kyllä erityisemmin koskaan ikävöi heidän seuraa.
1. Kaveri, jolla kolme uskomattoman rasittavaa lasta. Asuvat kaukana ja ovat aina yötä. Vaativat kamalat järjestelyt, ovat sotkuisia, lapset kiukuttelevat koko kyläilyn ajan, mikään ruoka ei kelpaa lapsille, koko ajan on huutoa ja kaaosta, aikuiset ei ehdi yhtään rauhassa juttelemaan, kaikki aika menee lasten perässä juoksemiseen ja rauhoitteluun, vanhemmilla ei mitään otetta ja auktoriteettia siihen laumaan, mihinkään ei kehtaa sen porukan kanssa talosta poistua ja vierailusta jää jäljelle loppuun kiristyneet hermot ja kamala sotku, suorastaa sikolätti. Yhdenkään muun lapsiperheen kanssa ei tällaista ongelmaa ole. Meidän omatkin lapset ovat ihan uupuneita näiden kyläilyjen jälkeen ja eivät koskaan kysy koska taas nähdään. Muiden tuttavaperheiden luokse kyllä kinuvat kylään ja ovat innoissaan jos meille tulee leikkikavereita.
[/quote]
Heh, taidan tuntea nämä :D facebookissa mainostetaan lasten "hyväkäytöksisyyttä" ja ihanuutta mutta totuus on toinen...
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 14:20"]
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 14:11"]
Tuo itsesäälissä rypeminen ja jatkuva itsensä mollaaminen on tuttua täälläkin. Raskasta olla ihmisen kanssa joka vaan otsa kurtussa valittaa ja surkuttelee elämäänsä. Edes kahvilla ei hänen luonaan voi käydä ilman saatelausetta: sori ku keitin kuiteskin liian laihaa/vahvaa/kylmää/kuumaa kahvia, sori ku meillä on vaan tämmönen halpa kahvinkeitin kun sää oot tottunut kuitenkin parempaan, sori ku ei oo ku kolmea laatua pullaa, anteeksi et varmaan yhtään nauti tästä vierailusta jne.... No en nauti en, mutta sillä ei ole kahvisi kanssa mitään tekemistä!!
[/quote]
Todella rasittavaa... Tämän itsesäälijäkuningatar ei välttämättä sano mitään, mutta tarkkailee ikään kuin jatkuvasti ilmeitä ja eleitä, ja millä tyylillä vastaan johonkin kysymykseen. En ymmärrä miten aikuinen ihminen voi olettaa, että toisten täytyy yrittää miellyttää äärimmäisen heikon itsetunnon omaavaa ihmistä joka ikisessä tilanteessa. Jatkuvasti olen tuntenut olevani suurennuslasin alla tämän ihmisen seurassa.
Ap
[/quote]
Voi, kyllä! Mullakin on tuollaisia tuttuja ja lankean aina tuohon ansaan, miellyttämiseen ja heidän hauraan itsetuntonsa pönkittämiseen. Tuntuu että minun homma on pitää se ihminen itsetuntoineen kasassa, ja jos ei eräänkään kanssa olla oltu tekemisissä vaikka viikkoon, alkaa hänen puoleltaan ihan ihme nillitys, sisällöltään semmoinen että Jos et halua nähdä mua just nyt heti niin sitten sää vihaat mua. Jos en tottele tätä uhkausta, hän suuttuu ja syyllistää että ei pitäisi leikkiä ystävää jos et ole semmoinen. Kieltäytyminen johtaa aina suuttumiseen, vittuiluun ja syyllistämiseen. Noh, tästä sitten kävi loppujen lopuksi ihan normaalit eli niin, että en halua nähdä sitä tyyppiä enää ollenkaan. Hankalaa kun kuitenkin liikutaan samoissa piireissä. Argh.
#20
ihmisen joka vaan lyö lyötyä ja koittaa olla parempi kuin toiset
Toistuvia ohareita tekevään vanhaan ystävääni. Jos useammin peruu tapaamisia kuin tapaa toista, niin kertoo vähän liikaa.Koen vielä senkin törkeäksi, ettei aina edes muista perua tai ilmoittaa toiselle, ettei treffit sovikaan. Soittaessa ei vastaa lainkaan tai lähettää viime minuteilla sitten jonkun nuivan viestin että tuli nyt muuta tms. Toisinpäin tälläinen ei sitten sovi lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli yksi ystävä, joka meni 19-vuotiaana naimisiin ja hankki omistusasunnon ja oli sen jälkeen niin rouvaa ettei meillä ollut enää mitään puhuttavaa. Varsinkin kun hänen asenteensa on vielä nykyäänkin sellainen että minä en voi tietää mistään mitään, koska minulla ei ole aviomiestä eikä asuntolainaa. Kyllästyin kun sain osakseni vain jatkuvaa arvostelua. Reilu kolme vuotta sitten kuppi tuli lopullisesti täyteen. Olin juuri eronnut poikaystävästäni ja kaipasin kuuntelijaa, mutta sitä ei minulle herunut, vaan "ystäväni" vaihtoi aiheen siihen mitä kukkia laittaisi takapihalleen.
Yhteen vanhaan kaveriin katkesi yhteydenpito, kun ois pitäny lähteä joka helvetin kutsuille ihmettelemään kynttilöitä, tuppereita, lastenvaatteita ja satunalleja. Ja mulla ei tosiaan ole edes lapsia. Lähdin muutamaksi kuukaudeksi ulkomaille töihin, ja hän sen hyvin tiesi, naamakirjassa tykkäsi vielä lähtöstatuksestanikin. Ei mennyt montaa päivää, kun kännykkäni piippasi klo 04.00 paikallista aikaa, kun olin juuri nukahtanut yövuoroni jälkeen, ja viestissä oli kutsu ensi perjantain lastenvaatekutsuille. Ajattelin että viesti on tullut vahingossa, ja hän tajuaisi ettei niitä minulle nyt kannata lähettää, mutta kun vastaava viesti tuli taas keskellä yötä muutaman päivän päästä, hermot meni. Sen jälkeen alkoi naamakirjakutsuminen, mutten vastannut niihinkään mitään, koska minkäänlaisia muita tapaamiskutsuja ei enää tullut. Aiemmin oltiin nähty molempien aloitteesta, tosin hänellä aina kaikki kolme lastaan mukana ja shoppailemaan piti päästä, hänen lastensa ehdoilla. Ihmetteli sitten kun en koskaan ostanut mitään. Ei tajunnut ettei lapsettomat ihmiset osta vaatteita lastenvaateliikkeistä...
Toiseen kaveriin yhteydenpito jäi, koska pidimme kyllä molemmin puolin yhteyttä, mutta jos näimme, se olin aina minä joka matkusti muutaman sata kilometriä hänen luoksensa tai heidän mökilleen. Koskaan ei hän voinut tulla meille, kun asuin niin kaukana. Vaikka kävi kyllä muuten sukuloimassa samassa kaupungissa missä minä asuin, kahdeksan vuoden aikana kävi kerran kylässä meillä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sellaisen, joka pitää itseään ja perhettään selvästi parempana kuin minua ja minun perhettäni. Vittuilee huumorin varjolla jatkuvasti. Ei vaan kiinnosta sellaisen seura.
Sellaiseen, jonka seurassa en viihdy ja jonka juttuja en jaksa enää kuunnella. Syitä voi olla siihen monia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä lopetin yhteydenpidon kaveriin joka ei pitänyt minua muuna kuin paskojen asioiden kaatopaikkana.
Ihmiseen jonka kanssa ei ole mitään yhteistä, oltiin vaan kavereita kun satuttiin hengamaan aikoinaan samassa porukassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katkaisin välit kaveriin jonka kanssa tunnettu 25 vuotta. En vaan jaksanut: elämänhallinta hukassa,mitään vastuuta ei ottanut omasta käytöksestään ja virheistä ei opittu. Teki lapsia 3 eri äijän kanssa ja kaikista eronnut ja ties miten monta miestä ollut sen jälkeen. Syöksyy AINA suinpäin uuteen suhteeseen ja hetken on niin ihanaa... Roikkuu vloput lähikuppilassa,ei ole kiinnostunut mistään itsensä kehittämisestä,kirjallisuudesta,opiskelusta,ihan mistä tahansa mikä hieman vaatia aktiivisuutta aivoille. Elämä on hyvin suppeaa: käy töissä,vloput aina siinä samassa baarissa ja on elänyt koko ikänsä siinä 10 km säteellä. En jaksa hänen loputonta draamaa miesten kanssa ja lapset kokee aikamoista turvattomuutta ja Se on jotenkin niin noloa kierrättää ukkoja tässä pienessä pitäjässä missä on koko ikänsä asunut.
Katkaisin välit kaveriin jonka kanssa tunnettu 25 vuotta. En vaan jaksanut: elämänhallinta hukassa,mitään vastuuta ei ottanut omasta käytöksestään ja virheistä ei opittu. Teki lapsia 3 eri äijän kanssa ja kaikista eronnut ja ties miten monta miestä ollut sen jälkeen. Syöksyy AINA suinpäin uuteen suhteeseen ja hetken on niin ihanaa... Roikkuu vloput lähikuppilassa,ei ole kiinnostunut mistään itsensä kehittämisestä,kirjallisuudesta,opiskelusta,ihan mistä tahansa mikä hieman vaatia aktiivisuutta aivoille. Elämä on hyvin suppeaa: käy töissä,vloput aina siinä samassa baarissa ja on elänyt koko ikänsä siinä 10 km säteellä. En jaksa hänen loputonta draamaa miesten kanssa ja lapset kokee aikamoista turvattomuutta ja Se on jotenkin niin noloa kierrättää ukkoja tässä pienessä pitäjässä missä on koko ikänsä asunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.01.2014 klo 15:37"]
Sellaiseen, joka pokasi työpaikalta itseään 30v. vanhemman varakkaan miehen, lopetti työt ja alkoi elättivaimoksi. Nykyään viettää päivät shoppaillen luksusmerkkejä, istumalla kampaajan, kynsihoitajan ja plastiikkakirurgin tuolissa ja kirjoittamalla jotain höpöhöpö-luksusblogia Ranskan rivieralla...
[/quote]
Didem kyseessä?
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 16:09"]Minulla oli yksi ystävä, joka meni 19-vuotiaana naimisiin ja hankki omistusasunnon ja oli sen jälkeen niin rouvaa ettei meillä ollut enää mitään puhuttavaa. Varsinkin kun hänen asenteensa on vielä nykyäänkin sellainen että minä en voi tietää mistään mitään, koska minulla ei ole aviomiestä eikä asuntolainaa. Kyllästyin kun sain osakseni vain jatkuvaa arvostelua. Reilu kolme vuotta sitten kuppi tuli lopullisesti täyteen. Olin juuri eronnut poikaystävästäni ja kaipasin kuuntelijaa, mutta sitä ei minulle herunut, vaan "ystäväni" vaihtoi aiheen siihen mitä kukkia laittaisi takapihalleen.
[/quote] mullakin oli 2 kaveria joilla oli aikoinaan hirvee hoppu teininä tavatun poikaystävän kanssa naimisiin ja se talokin rakennettiin kilsan päähän lapsuudenkodista. Itse lähdin tuon ikäisenä au-pairiksi ja jäin maailmalle. Kavereillani oli aika lailla toi sama asenne että tässä ollaan niin aikuisia 19v kun aviomies ja asuntolaina. Nooh nyt meillä kaikilla ikään pian 35v ja palasin muutama vuosi sitten lapsuuden maisemiin. Nyt nää nuoruudenkamut ovat ajat sitten eronneita,miehet vaihtuu ja ollaan hieman katkeria kun se nuoruus jäi elämättä ja äitikin asuu turhan lähellä..
eli kyllä se elämä opettaa itse kutakin.
Kaverini kiusasi ja häiriköi minua Facebookissa ja sähköpostein, häiriköi myös perhettäni, hakkeroi Fb-tilini, kertoi henkilökohtaiset asiani kaikille, uhkasi tappaa minut jne. Ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin sanoa kaveruus irti ja lopettaa yhteydenpito kokonaan.
Niin ja kyseinen henkilö asui toisessa maassa, joten poliisi ei voinut tehdä mitään häiriköinnin ja uhkailujen suhteen.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 18:50"]Katkaisin välit kaveriin jonka kanssa tunnettu 25 vuotta. En vaan jaksanut: elämänhallinta hukassa,mitään vastuuta ei ottanut omasta käytöksestään ja virheistä ei opittu. Teki lapsia 3 eri äijän kanssa ja kaikista eronnut ja ties miten monta miestä ollut sen jälkeen. Syöksyy AINA suinpäin uuteen suhteeseen ja hetken on niin ihanaa... Roikkuu vloput lähikuppilassa,ei ole kiinnostunut mistään itsensä kehittämisestä,kirjallisuudesta,opiskelusta,ihan mistä tahansa mikä hieman vaatia aktiivisuutta aivoille. Elämä on hyvin suppeaa: käy töissä,vloput aina siinä samassa baarissa ja on elänyt koko ikänsä siinä 10 km säteellä. En jaksa hänen loputonta draamaa miesten kanssa ja lapset kokee aikamoista turvattomuutta ja Se on jotenkin niin noloa kierrättää ukkoja tässä pienessä pitäjässä missä on koko ikänsä asunut.
[/quote] noille naisille on oma nimitys: LÄHIÖVALAS
Harkitsen välien katkaisua pitkäaikaiseen ystävään, jonka kanssa ei ole enää mitään mielekästä juteltavaa. Hankki lapset nuorena (20v.), melkein 10 vuotta aiemmin kuin minä. Siitä lähtien kaikki näkemiset on olleet sitä lasten ehdoilla näkemistä. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että 10 vuoden aikana ollaan kerran nähty ilman lapsia. Siis kerran! Pahinta on se,että inhoan niitä huonokäytöksisiä lapsia, vaikka yleisesti ottaen olenkin tosi lapsirakas. Nämä ovat oikeastaan ainoat lapset joita en voi sietää. Marisevat koko ajan, nirsoilevat kaikesta, kitisevät ja kinuvat koko ajan jotain, keskeyttävät aikuisten jutut joka toisen lauseen kohdalla, eivät jaksa odottaa omaa vuoroaan missään asiassa. Pahinta on se ystävän epätoivoinen anelu, että koittakaapas nyt käyttäytyä. Ystäväni on juuri sellainen tossukka vanhempi, jonka kasvatusmetodia en voi ymmärtää enkä sietää. En pysty kohta enää peittelemäänkään ärtymystäni. Tapaamisista ei saa juuri mitään iloa kun se on vaan sitä lasten melskaamista, joten en näe syytä enää tavata. Yritys sieltä suunnalta on kyllä kova. En viitsisi sanoa suoraan mistä kiikastaa kun pelkään, että vuosien patoutumat ryöpsähtää suusta pahemmin kuin olisi tarpeen.
En ole enää tekemisissä ihmisen kanssa, jolla ei ollut koskaan mitään kerrottavaa minulle. Olimme tekemisissä muutenkin vähän, ja silloin kun näimme, minä jouduin hoitamaan puhumisen. Hänellä ei ollut mitään asiaa. Kuunteli vain hiljaa, ja tuijotti minua pienesti hymyillen. Tuntui tosi vaivaannuttavalta yrittää keksiä väkisin jotain sanottavaa niihin hiljaisiin hetkiin.
Päinvastainen tapaus sitten taas on eräs ystäväni, jonka kanssa olen edelleen väleissä... Mihinkään ei pääse ilman mukuloitaan, enkä saa koskaan kunnolla suunvuoroa, kun lapset keskeyttävät aina. Shoppaillessakin ne ovat mukana, ja kaikki aika menee siihen, että juostaan karkailevan kolmevuotiaan perässä pitkin ostoskeskusta. Miksiköhän en koskaan osta mitään noilla reissuilla? Olen mukana lähinnä ilmaisena lastenvahtina, jotta lasten äiti voi kerrankin ostaa jotain.
[quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 14:12"][quote author="Vierailija" time="01.01.2014 klo 13:44"]
Sellaiseen, joka ei ikinä itse oma-aloitteisesti ota yhteyttä minuun päin.
[/quote]
Tähän sanoisin sellaisen asian että mulla oli yksi kaveri joka oli yltiö-aktiivinen. Itse meinannut koskaan keretä ottaa yhteyttä kun tämä lähetteli jo viestejä ja soitteli. Tuntui että joka kerta hänen seurassaan jouduin pingottamaan. En osannut olla oma rento itseni.
Jossain vaiheessa kyseinen henkilö sitten kysyi että miksi hän joutuu olla aina se joka ottaa yhteyttä...
Sellanen olo myös että ois ollut kiva nähdä muitakin tuttuja. Joka lauantai pyytää jonnekkin. Sitten jos omen väsynyt tai ei huvita nikn vedetään herne nenään.
Nykyään mulla kaltaisia ihania ystäviä...
Tuo ahdistelija sai jäädä..
[/quote]
Mulla eräs ihan samankaltainen kaveri! Ottaa yhteyttä melkein joku päivä, ja kyselee kaupoille, kävelylle, jumppaan, kylään jne. TO-DEL-LA rasittavaa! Aivan liian yliaktiivista, liian painostavaa ja kaiken kaikkiaan hyvin epäkohteliasta.
Kun sit joskus lähden jonnekin, homma menee käytännössä juuri niin kuin hän haluaa, hänen aikataulullaan ja ideoillaan.
Enpä taida enää lähteä minnekään, ja eiköhän se kyselykin jossain kohtaa lopu. En kehtaa kuitenkaan sanoa, että jätä mut rauhaan, kun kaveri on yksinäinen ja joskus meillä on ihan kivaakin. Luulisi hoksaavan rivien välistä jossain kohtaa.