Lue keskustelun säännöt.
Miten voi peilistä katsottaessa näyttää ihan siedettävältä, mutta valokuvissa aivan kamalalta ruppanalta
Kommentit (21)
Mä näytän kuvissa kans ihan hirveeltä, vaikka peilistä katsoen olisinkin ihan nätti. Selfieitäkin pitää ottaa ainakin se sata, että edes yksi kuva onnistuisi ihan ok. Tässä syy, miksi mun deittiprofiilissa ei montaa kuvaa ole...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peili valehtelee, mutta valokuvassa on totuus.
Vierailija kirjoitti:
peilistä katsoen olisinkin ihan nätti.
En usko
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
peilistä katsoen olisinkin ihan nätti.
En usko
No se ei ole sinun uskostasi kiinni.
Kai sitä peilistä katsoessaan automaattisesti korjaa ilmeen ja kulman sellaiseksi, että näyttää siedettävällä. Kamera on armoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Valokuva on kaksiulotteinen, lättänä näyttää ruppanalta. Kokeile ottaa kuva vähän kauempaa ja vaakana, läheltä näppäistyn pystykuvan sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Peilistä näet kasvot peilikuvana eli totut näkemään itsesi "väärin päin". Valokuvassa olet oikein päin etkä ole tottunut siihen.
Mulla se ainakin johtuu "peilailuilmeestä", joka on sellainen pirteä, nostan kulmakarvoja jne. Normaali ilme mulla on sellainen väsynyt resting bitch face. Kauheeta kun vahingossa jossain kaupassa tulee peili vastaan ja näen miten rupsahtaneelta ja väsyneeltä oikeasti näytän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla sama juttu. Olen peilistä katsottuna ihan siedettävä, mutta valokuvissa aivan järkkyy. Mä en peilistä huomaa, että mun toinen luomi lörppö, mutta kuvissa ero on selkeä. Olen muutenkin tosi epäsymmetrinen kasvoista. Ihan kauheeta jos näytän oikeasti niin rumalle mitä kuvissa.
peili on niin iiiiiiiihana baby face
😍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ovat valokuvassa aina hyvän näköisiä. Toiset taas näyttävät valokuvassa rumemmalta kuin luonnossa.
Ihan nätti sä oot. Valaistus ratkaisee. Salama rupsauttaa kaikki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, itselläni on ihan toisin päin.
Joskus on vaikeaa tunnistaa itsensä valokuvista, kun on niin erinäköinen kuin muulloin.
Johtunee varmaan siitäkin, että useimmat valokuvat joissa olen, on otettu juhlissa, joissa paremmat vaatteet yllä, meikkiä ja hiukset useinmiten kampaajan jäljiltä.
Kun kattelee arki minäänsä meikittömänä peilistä, niin eipä todellakaan uskoisi että kyse on samasta ihmisestä, kuvassa ja luonnossa.
Kuvassa mun toinen puoli naamasta kiristyy, kun hymyilen. Silmä on pienempi ja suukin jotenkin kireä. Ei auta vaikka miten rentouttaisin kasvojani. Peilistä katsoessa sitä ei oikein näy.
Siitä se lähtee. Muistan tuon itsekin. Nykyään peilikin näyttää samalle.
Vierailija kirjoitti:
Mulla sama juttu. Olen peilistä katsottuna ihan siedettävä, mutta valokuvissa aivan järkkyy. Mä en peilistä huomaa, että mun toinen luomi lörppö, mutta kuvissa ero on selkeä. Olen muutenkin tosi epäsymmetrinen kasvoista. Ihan kauheeta jos näytän oikeasti niin rumalle mitä kuvissa.
Sama pulma täälläkin. Peilissä näytän ok tai oikein ok, mutta valokuvissa meno on hurjaa. Joskus kuvat onnistuu, useimmiten ei.
Toiset kokemuksieni mukaan näyttävät kuvissa samalta kuin muutenkin.
Kysymystä joskus miettineenä on tullut mieleen, että varsinkin nykyajan kamerat on hirvittävän tarkkoja, ne poimii kaikki rypyt, juonteet, ihan kaikki kasvoista esille, moninkertaisena. Ihmissilmä ei ole niin tarkka. Itse ajattelisin. että se mikä näkyy peilistä, on totuus, samoin kun katsot toista ihmistä, näet hänet ns. normaalisti, et kameran tavoin. Jos katsoo entisajan valokuvia ihmisistä, niin eivät ole niin "läpivalaisevia", kuin nykykameroilla otetut. Ihmetyttää, miksi nykyään yleensä tarvitaan niin suurta kuvatarkkuutta, jossa suunnilleen jokainen ihohuokonen erottuu, kun ei se ole tarpeellista..?
Vierailija kirjoitti:
Ihan nätti sä oot. Valaistus ratkaisee. Salama rupsauttaa kaikki.
Ei huonot valokuvat johdu pelkästään valaistuksesta tai salamasta.
Osa ihmisistä on vaan epäonnisia kuvien kanssa.
Photoshop