Lue keskustelun säännöt.
Vieläkin vaikea kirjoittaa päiväkirjaa, vaikka asun yksin
18.08.2024 |
Lapsena ja nuorena äiti luki päiväkirjani ja kirjeeni. Jopa ääneen luki niitä sisarusteni kanssa ja he nauroivat ja pilkkasivat minua. Vaikka asun yksin, piilotan visusti kaikki kirjoitukseni. Harmi, koska tykkään hirveästi kirjoittaa ja se selkiyttää ajatuksia.
Kommentit (12)
Saman kokenut. Myös aviomies teki samaa. Eron jälkeen meni monta vuotta ennen kuin pääsin yli. Sittemmin olen kirjoittanut ihan työksenikin. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meitä tarkkaillaan. Ei kannata kirjoittaa yhtään mitään. Myöhemmin sitä käytetään sinua vastaan näytösoikeudenkäynnissä.
Kirjoittaminen kannattaa aina. Voithan piilottaa päiväkirjat itseltäsikin, mutta kirjoita silti.
Minulla sama juttu. Ääneen niitä ei lukenut mutta aika usein raivosi minulle asioista joista olin kirjoittanut jos olivat hänestä täysin vääriä asioita, tai jumalanpilkkaa(äitini oli super uskovainen ja kasvoin uskovaisessa perheessä, pari kertaa päiväkirjassani mietin raamatun vääryyksiä ja julmuuksia ja niistäkös äiti veti kunnolla herneen nenään), tai ihan vaan million mistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla sama juttu. Ääneen niitä ei lukenut mutta aika usein raivosi minulle asioista joista olin kirjoittanut jos olivat hänestä täysin vääriä asioita, tai jumalanpilkkaa(äitini oli super uskovainen ja kasvoin uskovaisessa perheessä, pari kertaa päiväkirjassani mietin raamatun vääryyksiä ja julmuuksia ja niistäkös äiti veti kunnolla herneen nenään), tai ihan vaan million mistäkin.
Joo tämä minunkin äitini oli uskovainen. Päiväkirjoja lukemalla kai halusi saada minut kiinni milloin mistäkin synnistä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei kai päiväkirjojani lukenut, mutta siltikään en halua, että edes jälkeläiseni kuoltuani lukisi niitä. Hävitinkin kaikki nuoruudenajan päiväkirjat viime vuonna. Nyt kirjoitan ja revin ne samantien. Se on oikeastaan vielä vapauttavampaa, etenkin huonon olon purkautumisen jälkeen.
Saisinko minä lukea päiväkirjojasi kun kiinnostaisi niin kovasti mitä ihmiset ajattelevat. Toivon että niissä päiväkirjoissa kerrotaan sellaisia vaikeita asioita jotka eivät edes pääse kirjoihin. Kustantajat välttävät monia aiheita - luultavasti todellisia rikoksia yms.
Miksi ihmisten kirjoituksia pilkattaisiin. Pilkkaajat ovat vähintään ihan hölmöjä.
Kirjoittaminen oikeasti auttaa moneen tilanteeseen ja selkeyttää ajatuksia, voi oppia ymmärtämään itseä ja läheisiään, pääsee ikävistä ajatuksista eroon jne. ja oppii vielä kirjoittamaankin.
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tuhosin vuosi ditten kesällä mökillä kaikki varsinaiset päiväkirjani eli suunnilleen 14-15 vuoden iässä aloitetun mittavan päiväkirjamäärän. Aikaa meni, mutta eipä tarvitse ikinä enää miettiä, mitä niille minun jälkeeni tapahtuu ja kuka ne sattuu lukemaan. Minun ja vain minun muistiinpanot.
Satuin just lukemaan läppäriin kirjoittamiani muistiinpanoja vuodelta 2011. Ääk olin todella alamaissa ja näköjään purkanut pahimmat tunnot noihin teksteihin.
En muistanutkaan, että olin silloin niin alamaissa.
Ihan hyvä, etten ole kirjoittanut niitä paperille, ja tiedostokin oli salasanan takana. Meni hetki ennen kuin muistin sitäkään.
Nuorena päiväkirja oli niitä elämän tärkeimpiä juttuja, mutta nyt kun on jo yli 60, niistä tuskin on mitään hyötyä. Varmaan 5 vuotta siitä kun viimeksi olen kirjoittanut jotain.
Mulla on vino pino niitä nuoruudenaikaisia kirjoja, ehkä skannaan ne ja teen pdf-tiedostot niistä ja sitten voikin polttaa ne pois hyllyltä pölyä keräämästä.
En todellakaan halua jättää niitä jälkeeni jonkun luettaviksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiinnostaisiko sua mennä johonkin kirjoittajaryhmään, jossa olisi muita samanlaisia ja hyvä henki. Kirjoittaminen on tuottanut minulle suurta iloa elämäni aikana.
Äitisi on sairas.