Päteekö "Asioilla on tapana järjestyä." ihan oikeasti?

Ihminen on sopeutuvainen eläin. Siksi asiat järjestyy, ihminen sopeutuu oman elämän uuteen normaaliin ja rupeaa toivottavasti löytämään taas ilon aiheita jostain. Harvemmin ne järjestyy niin kuin ihminen olisi halunnut, esimerkkinä työnsä ja kotinsa menettänyt haluaisi samat asiat takaisin, mutta voikin löytää rakkauden tai uuden merkityksellisen, mutta pienipalkkaisen työn. Toki aina löytyy ihmisiä jotka jäävät katkeruuteen vellomaan, mutta useimmat pääsevät mistä vaan yli. Sopeutuvaisuus on varmaan ihmiskunnan menestyksen isompia syitä.

Kiitän kaikkia osallistuneita, tästähän tuli oikein mielenkiintoinen ketju, paljon enemmän asiaa ja kokemuksia kuin olisin osannut odottaa.

Omassa tilanteessani siis asioiden jatkuminen "johonkin suuntaan" riippuu eräästä lähisukulaisestani eikä minusta, että täytyy nyt sitten vain tyytyä odottelemaan että mitä hän mahtaa tehdä. Ottaa asenteeksi "C'est la vie".

No siis, kyllä asiat useimmiten järjestyy, mutta kyllä sun täytyy niiden eteen tehdäkin asioita. Joskus tarvitaan useampi yritys ja aikaa, joskus kliksahtaa kerralla, joskus täytyy ottaa useampi askel ennenkuin mitään alkaa tapahtua.

Jos päättää päivänsä, niin silloin päättää myös sen, etteivät asiat koskaan voikaan järjestyä.

Tunnen itse yhden naisen, joa nuorena yritti itsemurhaa leikkaamalla kurkkunsa auki, kun elämä oli niin rankkaa. Kai siinä käsi hieman tärisi eikä pystynyt ihan viemään loppuun vetoa, ja kykeni vielä kylppärin lattialta soittamaan apua ennen kuin tuupertui. Ambulanssi tuli, sai apua.

Kummasti sen jälkeen alkoivat asiat järjestyä. Sai terapiaa, tukea ystäviltä. Nyt vuosikymmeniä myöhemmin on ollut kahdessa pitkässä liitossa, saanut lapsia, kouluttautunut ihanneammattiinsa, matkustellut, elänyt aika onnellista elämää...

Kaikki tuo oli jäänyt kokematta jos olisi viiltänyt vain pikkuisen pidemmälle...

No niin, no. En viitsi kertoa murheistani kenellekään, koska minua raivostuttaa tuollaiset tyhjät kliseet jotka ovat kuulijalle täydellisen hyödyttömiä. Yhtä hyvin voisi sanoa ääneen: "En osaa/halua auttaa sinua millään tavalla, ja haluankin tehdä sinulle nyt selväksi etteivät sinun murheet kosketa minun elämää millään tavalla".

Mutta me ihmiset olemme erilaisia, jotain ihmistä voi auttaa jos keksii jonkun mantran ja hokee sitä itselleen sitten. En tarkoita tätä mitenkään pahalla, ei ole mitenkään huono ihminen jos ajattelee vaikka nyt sitten että "Asiat järjestyvät". 

Kyllä, mutta ei varmaankaan mene niin, että asiat vain tapahtuu. Itse on myöskin otettava vastuuta/tehtävä ratkaisuja.