Päteekö "Asioilla on tapana järjestyä." ihan oikeasti?

Pysy hyveissä niin kyllä. Pahoille taas asiat ei järjesty.

Vierailija kirjoitti:

Tuota kliseetä minullekin on tarjoiltu jo muutaman vuoden ajan, kun työttömyydestä alkanut syöksykierre on vain voimistunut. Nyt ei enää tarjoilla, koska kaikki tutut ovat kadonneet ja ne vähätkin sukulaiset ottaneet reilusti etäisyyttä.

Varmasti jonkun tai jopa monien mielestä asioilla on tapana järjestyä tässäkin tilanteessa, jossa menetin yhtäkkiä työni ja putosin kaikkien suojaverkkojen ohi, olen menettänyt kotini ja muutamaa vaatetta, rikkinäistä puhelinta ja vanhaa tietokonetta lukuunottamatta kaiken omaisuuteni, olen aivan yksin ja tiedän olevani rutiköyhä loppuikäni. Ehkä asioilla on ollut tapana järjestyä, kun en - enää - joudu yöpymään autossani (joka on kaikin tavoin laiton, joten siitä ei tarvitse naljailla), vaan olen hätämajoituksessa, jossa tosiaan on sänky ja pistorasia. Hienostihan tässä menee... Tosiasiassa olisin ollut kuollut jo kuukausia sitten, jos minulla olisi sisua tappaa itseni. Ei vain ole, mutta ehkä jonakin yönä mahdollisimman pian.

"Asioilla on tapana järjestyä" on samanlainen tyhjyyttä kumiseva sanonta kuin "it's ok" tai "rukoilen puolestasi". Se kuulostaa sitä groteskimmalta, mitä varmemmin sen sanoja menee rohkaisevan höpötyksensä jälkeen lämpimään ja turvalliseen kotiinsa, laittaa hyvää ruokaa omassa uunissa ja kiipeää sitten omaan, puhtaaseen ja turvalliseen sänkyynsä nukkumaan.

Eikö mitään mahdollisuutta saada asuntoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätee kyllä! Olen sen kantapään kautta saanut kokea monta kertaa, ja ihan nyt hiljattainkin. Olin jo siinä uskossa että rahatalouteni kaatuu ihan kokonaan ja sitten sain apua. Luulin myös etten ikinä enää löydä itselleni miestä ja rakkaitta....no löysin. Kyllä ne asiat järjestyy aina jollain tavalla, pitää yrittää pysyä positiivisenä.

Vai niin. Entäpä sitten, kun kotisi palaa poroksi, olet sattunut unohtamaan kotivakuutuksen maksamisen ja mies ja rakkaat palavat kotisi mukana? Vieläkö jaksat miettiä, että "asiat järjestyy?

Kauhea tilanne. Ei tuossa voi kukaan muu kuin ihmiben itse ratkaista, jatkaako eteenpäin vai ei. Miten konfliktialueilla elävät ihmiset mahtavat tällaisista asioista selvitä, jos vaikka pommi putoaa talon päälle?

Vierailija kirjoitti:

Yleensä kyllä, mutta ei aina. Vaikeuksista selviytymiseen tarvitaan sekä tuuria että osaamista. Jos jompi kumpi puuttuu, vituiksi menee tosi helposti. 

Ja ennen kaikkea muiden ihmisten apua ja tukea, kukaan ei pärjää elämässä yksin.

Tuo on myös tosi iso klisee kun kuvitellaan, että ihmisen pärjääminen on vain hänestä itsestään kiinni.

Aika pitkälti kuitenkin on, jokainen on oman onnensa seppä. Ei pidä jäädä jumiin vastoinkäymisiin, niitä on kaikilla.

Vierailija kirjoitti:

Pysy hyveissä niin kyllä. Pahoille taas asiat ei järjesty.

Hyvälle ihmiselle asiat ei järjesty yhtään sen paremmin kuin pahallekaan. Miten sitten hyvä tai paha määritelläänkään.

Vierailija kirjoitti:

Aika pitkälti kuitenkin on, jokainen on oman onnensa seppä. Ei pidä jäädä jumiin vastoinkäymisiin, niitä on kaikilla.

Kukaan ei ole oman onnensa seppä. Jokainen ihminen on riippuvainen muista ihmisistä ja siitä ympäristöstä missä hän elää.

Jonkinlaisessa järjestyksessähän ne asiat on kaaoksessakin. Mutta mitä tulee tuohon kliseeseen, niin sehän on vain sanonta, jolla koitetaan lohduttaa. Ei mitään muuta. Siihen on vain sitten tyydyttävä, miten ne asiat lopulta menee. 

Jos kaikilla aina kaikki asiat järjestyis, niin eihän sitten olis kuolemansairaita, kodittomia, its arei ta, vastentahtoisesti työttömiä ja köyhiä ym. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pysy hyveissä niin kyllä. Pahoille taas asiat ei järjesty.

Hyvälle ihmiselle asiat ei järjesty yhtään sen paremmin kuin pahallekaan. Miten sitten hyvä tai paha määritelläänkään.

Hyvä ja hyveet on ihan eri asia. "Hyvä" ei ole edes mitenkään määriteltävissä ja siten huuhaasana.

Jos asioilla on aina tapana järjestyä, niin miksi joidenkin ihmisten elämä on sitten vuodesta toiseen samaa helvettiä? Tai miksi jotkut päätyvät jopa itsemurhaan?

Joillakin epäjärjestys on ainoa järjestys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pysy hyveissä niin kyllä. Pahoille taas asiat ei järjesty.

Hyvälle ihmiselle asiat ei järjesty yhtään sen paremmin kuin pahallekaan. Miten sitten hyvä tai paha määritelläänkään.

Hyvä ja hyveet on ihan eri asia. "Hyvä" ei ole edes mitenkään määriteltävissä ja siten huuhaasana.

Ehkä ne on eri asia, mutta tuossa edellisessä viestissä puhuttiin hyveistä ja toisaalta pahoista ihmisistä. Pahan vastakohta on hyvä.

Hm, huomasitteko että ap tahtoi kuulla selviytymistarinoita? Itse olen kyllä omassa elämässäni kokenut että asioilla on taipumus järjestyä, jotenkin. Ei läheskään aina siten kuin on itse suunnitellut tai haluaisi, eikä asiat suinkaan palaa ennalleen, mutta hyvin kuitenkin, lopulta.

Ja tämä on sitten minun oma kokemus omasta elämässäni, ei mielipide,

Vierailija kirjoitti:

Tuota kliseetä minullekin on tarjoiltu jo muutaman vuoden ajan, kun työttömyydestä alkanut syöksykierre on vain voimistunut. Nyt ei enää tarjoilla, koska kaikki tutut ovat kadonneet ja ne vähätkin sukulaiset ottaneet reilusti etäisyyttä.

Varmasti jonkun tai jopa monien mielestä asioilla on tapana järjestyä tässäkin tilanteessa, jossa menetin yhtäkkiä työni ja putosin kaikkien suojaverkkojen ohi, olen menettänyt kotini ja muutamaa vaatetta, rikkinäistä puhelinta ja vanhaa tietokonetta lukuunottamatta kaiken omaisuuteni, olen aivan yksin ja tiedän olevani rutiköyhä loppuikäni. Ehkä asioilla on ollut tapana järjestyä, kun en - enää - joudu yöpymään autossani (joka on kaikin tavoin laiton, joten siitä ei tarvitse naljailla), vaan olen hätämajoituksessa, jossa tosiaan on sänky ja pistorasia. Hienostihan tässä menee... Tosiasiassa olisin ollut kuollut jo kuukausia sitten, jos minulla olisi sisua tappaa itseni. Ei vain ole, mutta ehkä jonakin yönä mahdollisimman pian.

"Asioilla on tapana järjestyä" on samanlainen tyhjyyttä kumiseva sanonta kuin "it's ok" tai "rukoilen puolestasi". Se kuulostaa sitä groteskimmalta, mitä varmemmin sen sanoja menee rohkaisevan höpötyksensä jälkeen lämpimään ja turvalliseen kotiinsa, laittaa hyvää ruokaa omassa uunissa ja kiipeää sitten omaan, puhtaaseen ja turvalliseen sänkyynsä nukkumaan.

Karmea tilanne, kaikki sympatiat sulle.

Sen verran optimismia haluaisin valaa sinuun, että tiedän kuitenkin ihmisiä, jotka ovat tuollaisen jälkeen päässeet jotenkuten jaloilleen. (Sanon jotenkuten koska olen realisti).

Itsekin olen ollut asunnottomana usean kerran ja veloissa ja pudonnut tukiverkkojen läpi pari kertaa.

Jos sulla ei ole terminaalista sairautta etkä ole kovin iäkäs, kannattaa vielä jaksaa yrittää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pätee kyllä! Olen sen kantapään kautta saanut kokea monta kertaa, ja ihan nyt hiljattainkin. Olin jo siinä uskossa että rahatalouteni kaatuu ihan kokonaan ja sitten sain apua. Luulin myös etten ikinä enää löydä itselleni miestä ja rakkaitta....no löysin. Kyllä ne asiat järjestyy aina jollain tavalla, pitää yrittää pysyä positiivisenä.

Vai niin. Entäpä sitten, kun kotisi palaa poroksi, olet sattunut unohtamaan kotivakuutuksen maksamisen ja mies ja rakkaat palavat kotisi mukana? Vieläkö jaksat miettiä, että "asiat järjestyy?

Toiset ihmiset jaksavat pinnistää tuollaistenkin yli. Toki tuossa terapiaa tarvitaan ja muunkinlaista tukea, eikä elämä koskaan palaudu entiselleen. Jotain muunnäköistä elämää voi kuitenkin vielä olla.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen 32v. Asiat ei enää koskaan järjestäytyneet. Tasasen huonosti menee tai huonommin. Ei jaksa enää millään elää. Olen muuttunut todella paljon. 

Sori, mutta yli 60-vuotiaan näkökulmasta näyttää kummalta että kolmekymppinen sanoo että "asiat eivät enää koskaan järjestyneet"... Sulla on vielä paljon elämää jäljellä jos haluat.

Minulla asiat ovat järjestäneet, vaikka joskus olin aivan toivoton. Itsemurhaakin yritin. Onneksi siinä kohtaa en vielä onnistunut. Piti toki tehdä hommia: piti uskaltaa lähteä väkivaltaisesta parisuhteesta, piti jättää mieluinen työpaikka muuton takia. Nyt asiat ovat hyvin. Enpä olisi uskonut joitakin vuosia sitten. Sitkeyttä vaati mm. huoltajuusriidat. Minua ei onneksi jätetty yksin. Oli ystävä- ja ammattiapua, ja sillä oli suuri merkitys. Sanoisin, että usein asiat järjestyvät, jos on vielä voimia ja apuja asioiden järjestämiseen. Kannattaa käyttää kaikki apu: kriisipuhelimet, terveydenhuolto, sosiaalipalvelut, terapeutit. Minulla oli se onni, että en ole ollut työttömänä. Olen pystynyt itsekin ostamaan mm. joitakin lastenpsykiatrikäynejä.

Vierailija kirjoitti:

Vähän samaa sarjaa on "elämä kantaa". No niin kantaa. Sitten kun ei enää kanna, niin kuolee pois.

Realistisempaa olisi sanoa että elämää kantaa, välillä tiputtelee sut maahan, välillä taas kantaa uudestaan ja enemmin tai myöhemmin kantaa hautaan.

Jos on köysi niin sillähän pääsee mailman murheista eroon joita tulee jatkuvalla syötöllä toisille. Liekö karma vai mikä..

Asiat aina järjestyy jotenkin jonkun hyväksi siinä mielessä, että kaikki pysyy liikkeessä eikä materia katoa. Se pitää mielestäni hyvin paikkansa, että ne joilla on, niille annetaan, mutta joilla ei ole, viedään pois sekin vähä. Tätä kierrettä voi sitkeästi yrittää kääntää positiiviseen suuntaan niin kauan, kuin on elämää. Vaikeudet heikentävät ihmisen toimintakykyä, mutta voivat myös antaa lisää kestävyyttä. Kun asiat menevät huonossa kierteessä, sitä huomaa, miten monesta mukavuudesta on valmis luopumaan ja miten paljon on valmis taistelemaan senkin jälkeen, kun on monta kertaa yrittänyt luovuttaa, mutta selviytymisvietti ja toivo vievät voiton.

Hyväosaisilla ja positiiviseen kierteeseen päässeillä ihmisillä on hyvät mahdollisuudet saada positiiviset asiat tapahtumaan uudestaan. Hyvä terveys, sopiva älykkyyden määrä ja hyvä toimeentulo tekevät sen, että jää voimavaroja uusien asioiden opetteluun, sosiaaliseen elämään panostamiseen ja fyysisen kunnon hoitoon, mikä jälleen lisää todennäköisyyttä siihen, että toimeentulo tulee yhä paremmaksi, terveys pysyy hyvänä ja vaikeuksien tullessa sosiaalinen status ja turvaverkko mahdollistaa sen, että negatiivinen kierre ei pääse alusta pitemmälle. Toisaalta on mielenkiintoista, että monesti ihmisen pimeä puoli astuu esiin sabotoimaan onnellisuutta. Saatetaan esimerkiksi aloittaa salasuhde ja pilata täysin hyvä avioliitto sen sijaan, että jännitystä olisi etsitty rakentavammalla tavalla, jos asiat ovat aina olleet "liian hyvin".

Vastoinkäymiset tekevät sen, että pääsee ja joutuu tutustumaan itseensä ja ihmisyyden todelliseen laatuun vailla mahdollisuuksia sitä paeta johonkin miellyttävään. Ja monesti sen, että jos sieltä pohjalta pääsee ylös, on kova tarve pitää kiinni niistä asioista, joista ennen sai vain haaveilla.