Lue keskustelun säännöt.
Millaista on elää alkoholistin kanssa? Pettävätkö lupauksiaan?
Kommentit (144)
Muutama vuosi tuli elettyä, ei kiitos ikinä. Tämä ei niin lupauksiaan pettänyt, kun ei mitään luvannutkaan. Olipahan vaan kotona örisemässä ja korkkaamassa tölkkejä toisensa perään kaikki illat. Ja aamut krapuloissa. Ei sellaista jaksanut loputtomiin katsoa, varsinkin kun tällä ei ollut edes mitään halua raitistua, hänestä hän ei ollut edes alkoholisti vaan "vapaasta tahdostaan suurkuluttaja", vaikka joskus laskin että joi 50-60 annosta alkoa viikossa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu en välttämättä. Minkälaisia lupauksia niitä nyt voi olla, kaikenlaisia - ja kaikkia voi pettää.
Tuon voisi sanoa olevan alkoholistin yksi vahvin ominaisuus että pettävät kaikki lupaukset, pienet ja isot. Tuntemillani alkoholisteilla on ollut oikein tapana lupailla ummet ja lammet ja nauttia siitä kun toinen innostuu ja luottaa, saavat siitä hyvää oloa. Ja sitten ne lupaukset unohdetaan tai selitellään tyhjiin. Mihinkään ei kyllä noiden kanssa kannata luottaa, ei siihen että olisivat selvin päin jonakin tiettynä hetkenä, tai siihen että toisivat maitopurkin tullessaan vaikka lupaavat. Yleensä eivät edes muista mitä lupailevat.
Alkoholistin kanssa eläminen ei ole herkkua; pettävät ihan kaikilla tavoin. Sain tämän tuta juuri tänä jouluna, kun vietin joulua vanhempieni kanssa. Isäni oli luvannut äidilleni, että lapsenlapsensa tähden viettää selvän joulun. Mitä tapahtui? Joulun tissutteli kaljaa ja perjantaina kävi alkossa ja veti ns. överit. Ei ollut kivaa kellään ja lähdettiin sieltä sitten riidoissa.
Joskus aiemmin, kun isäni vielä lupaili asioita (lupasi esim. toimia kuskina kortittomalle naapurille kun tällä lääkäriaika), niin tahallaan joi niin ettei voinut kuskata. Perusteli toimintaansa sillä, että mikä kuski hän muka on; menköön taksilla. Nykyisin ei enää lupaa mitään, mutta tuottaa läheisilleen pettymyksen joka päivä. Yhtään mitään kodin asioita ei pysty hoitamaan/päättämään eikä edes itsestään huolehtimaan. Ainut asia, minkä hoitaa säntillisesti, on kaljan haku kaupasta.
Surullisen tuttua,nro 6,aivan kuin isäni...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lupaukset voidaan pettää. Ihmettelen, että luotin taas hetkeäkään. Parissa tunnissa mies katosi jonnekin, vaikka oli luvannut viedä teatteriin ja syömään. Piti jutella ja olla selvin päin. Olinpa hyväuskoinen. Yritän päästä irti!
Yhdellä sanalla: kamalaa. Alkoholistin elämän päämäärä on juominen, kaikki muu tulee sen jälkeen. Voi toki esim. hoitaa työnsä, mutta juomisen odottelua se pääasiassa on.
Pettää lupauksiaan, joo, mutta se tuntuu aika laimealta kuvaukselta. Ei tule kun on sovittu, jos on baarissa tai kavereilla; katoilee; on tissutellut kotona niin, että kaikkia suunnitelmia pitää muuttaa; on synkkämielistä, raskasta seuraa, koska murheet tuppaavat jäämään kellumaan viinan pinnalle (kuten britit sanovat: sorrows float); on uupunut ja puolikuntoinen, kärttyisä. Humalassahan uni ei ole oikeata unta ja krapulakin väsyttää. Voi itse uskoa raitistumislupauksiinsa ja on siis sillä lailla vilpitön. Lupaukset kuitenkin pitävät vasta sitten kun juoppo itse tajuaa mitä kaikkea juominen tuhoaa (terveys, talous, ihmissuhteet nyt ainakin) ja haluaa muuttua. Lupailu on vain puhetta, eikä sillä ole merkitystä. Teot ratkaisee. Eikä toista voi "rakastaa raittiiksi".
Lue Märta Tikkasen Vuosisadan rakkaustarina, siitä saat hyvän kuvan elämästä alkoholistin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen seurannut naapurin isän juomista vuosikaudet. Hiljaista tissuttelua. Voisi tarkistaa kellonsa arkiaamuisin. Klo 9.15 polkee pois lähikaupasta kaljalastin kanssa tyhjään kotiin. Muu perhe töissä ja koulussa.
Muuten on kaikki retuperällä, ei saa mitään tehtyä. Rojua ja rompetta piha täynnä, ruohonleikkurikin makasi talven lumen alla.
Lapsemme leikkii heidän lapsensa kanssa. Puuttus ei oikein voida, äiti sinnittelee ja huolehtii kuitenkin.Lapsi kuitenkin oireilee ,jää esim tosi helposti koulusta pois. On kärttyinen ja hyvin omistushaluinen meidän lapsesta. Kauhean vakava, hyvin harvoin nauraa tai hymyilee.
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi tuli elettyä, ei kiitos ikinä. Tämä ei niin lupauksiaan pettänyt, kun ei mitään luvannutkaan. Olipahan vaan kotona örisemässä ja korkkaamassa tölkkejä toisensa perään kaikki illat. Ja aamut krapuloissa. Ei sellaista jaksanut loputtomiin katsoa, varsinkin kun tällä ei ollut edes mitään halua raitistua, hänestä hän ei ollut edes alkoholisti vaan "vapaasta tahdostaan suurkuluttaja", vaikka joskus laskin että joi 50-60 annosta alkoa viikossa...
Meikä tasoittelee heti aamusta, joten en ole krapuloissaan. Ainakaan kauaa..
6-7 olutta aamulla ja olo kuin selvällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuon voisi sanoa olevan alkoholistin yksi vahvin ominaisuus että pettävät kaikki lupaukset, pienet ja isot. Tuntemillani alkoholisteilla on ollut oikein tapana lupailla ummet ja lammet ja nauttia siitä kun toinen innostuu ja luottaa, saavat siitä hyvää oloa. Ja sitten ne lupaukset unohdetaan tai selitellään tyhjiin. Mihinkään ei kyllä noiden kanssa kannata luottaa, ei siihen että olisivat selvin päin jonakin tiettynä hetkenä, tai siihen että toisivat maitopurkin tullessaan vaikka lupaavat. Yleensä eivät edes muista mitä lupailevat.
Höpön löpön. Kysymys on eri ihmistyypistä, eikä liity mitenkään siihen, että ottaako alkoa. Toisilla lupaukset ei pidä selvinpäinkään.
On alkoholisteja, jotka hoitavat työnsäkin kunnialla.
Viina menee aina kaiken edelle -lopulta. Olin naimisissa uskoon tulleen alkoholistin kanssa. Ensimmäiset vuodet menikin hyvin, ja olihan meillä ihana, rakkautta täynnä oleva parisuhde ja lapsiakin alkoi tulla. Kaikki oli hyvin ja uskon takia ajattelin, että elämä on vakaalla pohjalla. No viina alkoi hiipimään kuvioihin pikku hiljaa. Aluksi en tajunnut ja olihan se aivan utopistinen ajatus, että uskovainen, raitistunut, kahleista vapautettu ihminen, alkaisi ryypätä. Mutta näin kävi. Silti vielä vuosia jaksoin uskoa, toivoa, kannustaa (=kannatella ja mahdollistaa, sitä en silloin tajunut), rakastaa. Lopulta, 12 avioliittovuoden jälkeen, en enää jaksanut. Ero oli tunteen tasolla vaikea, maailma romahti.
Viina meni aina kaiken edelle. Hyvää tahtoa oli sinänsä, mutta riippuvuus on riippuvuus. Tunteen tasolla mies rakasti perhettään ja olimme hänelle tärkeitä, mutta käytännön elämässä se ei näkynyt.
Eli kyllä, lupaukset petettiin ihan aina. Vaikka itse vilpittömästi olisi ne halunnutkin ehkä pitää.
Huom. mä en tässä uskoa enkä Jumalaa väheksy enkä syytä. Elämä ei kristitylläkään aina vaan ole pelkkää juhlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut naapurin isän juomista vuosikaudet. Hiljaista tissuttelua. Voisi tarkistaa kellonsa arkiaamuisin. Klo 9.15 polkee pois lähikaupasta kaljalastin kanssa tyhjään kotiin. Muu perhe töissä ja koulussa.
Muuten on kaikki retuperällä, ei saa mitään tehtyä. Rojua ja rompetta piha täynnä, ruohonleikkurikin makasi talven lumen alla.
Lapsemme leikkii heidän lapsensa kanssa. Puuttus ei oikein voida, äiti sinnittelee ja huolehtii kuitenkin.Lapsi kuitenkin oireilee ,jää esim tosi helposti koulusta pois. On kärttyinen ja hyvin omistushaluinen meidän lapsesta. Kauhean vakava, hyvin harvoin nauraa tai hymyilee.
Putki päällä ei kiinnosta mitkään hommat. Selvinpäin on sitten intoa tehdä kaikkea rästiin jäänyttä. Tuo on alkoholisteilla se yleisin, että jää hommat tekemättä, ellei ole pakko, koska kännissä on mukavampaa.
Toisaalta plussana on se, että asiat mitkä ovat pielessä eivät haittaa tuon taivaallista putkessa ja niille voi viitata kintaalla. Eli stressitaso erittäin alhainen. Selvinpäin alkaakin vituttamaan sitten senkin edestä, että asiat ovat väärin / pielessä ja niitä tahtoo ruveta korjailemaan.
Tuurijuoppo
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut naapurin isän juomista vuosikaudet. Hiljaista tissuttelua. Voisi tarkistaa kellonsa arkiaamuisin. Klo 9.15 polkee pois lähikaupasta kaljalastin kanssa tyhjään kotiin. Muu perhe töissä ja koulussa.
Muuten on kaikki retuperällä, ei saa mitään tehtyä. Rojua ja rompetta piha täynnä, ruohonleikkurikin makasi talven lumen alla.
Lapsemme leikkii heidän lapsensa kanssa. Puuttus ei oikein voida, äiti sinnittelee ja huolehtii kuitenkin.Lapsi kuitenkin oireilee ,jää esim tosi helposti koulusta pois. On kärttyinen ja hyvin omistushaluinen meidän lapsesta. Kauhean vakava, hyvin harvoin nauraa tai hymyilee.
Lasun paikka, oikeasti. Voit auttaa äitiä ja lasta, tiedän kokemuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alkoholistin kanssa eläminen ei ole herkkua; pettävät ihan kaikilla tavoin. Sain tämän tuta juuri tänä jouluna, kun vietin joulua vanhempieni kanssa. Isäni oli luvannut äidilleni, että lapsenlapsensa tähden viettää selvän joulun. Mitä tapahtui? Joulun tissutteli kaljaa ja perjantaina kävi alkossa ja veti ns. överit. Ei ollut kivaa kellään ja lähdettiin sieltä sitten riidoissa.
Joskus aiemmin, kun isäni vielä lupaili asioita (lupasi esim. toimia kuskina kortittomalle naapurille kun tällä lääkäriaika), niin tahallaan joi niin ettei voinut kuskata. Perusteli toimintaansa sillä, että mikä kuski hän muka on; menköön taksilla. Nykyisin ei enää lupaa mitään, mutta tuottaa läheisilleen pettymyksen joka päivä. Yhtään mitään kodin asioita ei pysty hoitamaan/päättämään eikä edes itsestään huolehtimaan. Ainut asia, minkä hoitaa säntillisesti, on kaljan haku kaupasta.
Ainoastaan idiootti pyytää alkoholistia kuskiksi ja ainoastaan idiotti alkoholisti suostuu kuskiksi.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lupaukset voidaan pettää. Ihmettelen, että luotin taas hetkeäkään. Parissa tunnissa mies katosi jonnekin, vaikka oli luvannut viedä teatteriin ja syömään. Piti jutella ja olla selvin päin. Olinpa hyväuskoinen. Yritän päästä irti!
Teidän ongelma on väärissä toiveissa. Että alkoholistin pitäisi olla selvinpäin? Alkoholistia vaaditaan kuskiksi jne.. Hah..
Tuurijuoppo
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut naapurin isän juomista vuosikaudet. Hiljaista tissuttelua. Voisi tarkistaa kellonsa arkiaamuisin. Klo 9.15 polkee pois lähikaupasta kaljalastin kanssa tyhjään kotiin. Muu perhe töissä ja koulussa.
Muuten on kaikki retuperällä, ei saa mitään tehtyä. Rojua ja rompetta piha täynnä, ruohonleikkurikin makasi talven lumen alla.
Lapsemme leikkii heidän lapsensa kanssa. Puuttus ei oikein voida, äiti sinnittelee ja huolehtii kuitenkin.Lapsi kuitenkin oireilee ,jää esim tosi helposti koulusta pois. On kärttyinen ja hyvin omistushaluinen meidän lapsesta. Kauhean vakava, hyvin harvoin nauraa tai hymyilee.
Lasun paikka, oikeasti. Voit auttaa äitiä ja lasta, tiedän kokemuksesta.
Ei ole mitään lasun paikkaa, jos äiti hoitaa lapsen. Vrt. että isä olisi yrittäjä tai matkatyöläinen, eikä paikalla. Muutenhan jokaisella YH:llakin olisi lasun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen seurannut naapurin isän juomista vuosikaudet. Hiljaista tissuttelua. Voisi tarkistaa kellonsa arkiaamuisin. Klo 9.15 polkee pois lähikaupasta kaljalastin kanssa tyhjään kotiin. Muu perhe töissä ja koulussa.
Muuten on kaikki retuperällä, ei saa mitään tehtyä. Rojua ja rompetta piha täynnä, ruohonleikkurikin makasi talven lumen alla.
Lapsemme leikkii heidän lapsensa kanssa. Puuttus ei oikein voida, äiti sinnittelee ja huolehtii kuitenkin.Lapsi kuitenkin oireilee ,jää esim tosi helposti koulusta pois. On kärttyinen ja hyvin omistushaluinen meidän lapsesta. Kauhean vakava, hyvin harvoin nauraa tai hymyilee.
Lasun paikka, oikeasti. Voit auttaa äitiä ja lasta, tiedän kokemuksesta.
Ei ole mitään lasun paikkaa, jos äiti hoitaa lapsen. Vrt. että isä olisi yrittäjä tai matkatyöläinen, eikä paikalla. Muutenhan jokaisella YH:llakin olisi lasun paikka.
Noi sun vertaukset ei päde alkoholistiin. Jos äiti ei kykene eroamaan juovasta alkoholistista ja lapsi oireilee jo noin, se on lasun paikka. Lapsi tarvitsee turvallisen ja rauhallisen kasvuympäristöön ja sitä alkoholistikoti ei koskaan ole.
Alkoholistin elämän keskipiste ja tärkein asia on alkoholi, kaikki lupaukset petetään koska viina vetää pidemmän korren. Alkoholisti kylvää pahoinvointia, pettymystä, ahdistusta ja ongelmia ympärilleen aivan loputtomasti.
Juuri kun kuvittelit ettet enää voi enempää pettyä alkkiläheiseesi, se tekee jotain vielä paskamaisempaa, dokaa lasten joululahjarahat ja vetää sua turpiin niiden lasten edessä kun kehtaat asiasta sanoa, katoaa lomareissun ekana iltana ja seuraavan kerran näet sen krapulassa paluulennolla, eksyy kännissä vieraaseen sänkyyn, vie sun rakkaimmat perintökorut kaniin saadakseen viinarahat, makaa sammuneena omissa oksennuksissaan eteisen lattialla kun tulet kotiin, valehtelee, varastaa, lyö...
Älä ikinä mene suhteeseen alkoholistin kanssa, ei ne muutu eikä parane. Ja jos ei itsesuojeluvaisto pelaa kun se juoppo on niin ihana, niin älä ainakaan sen kanssa lapsia tee. Kukaan lapsi ei ansaitse olla vanhemmalleen ikuinen kakkonen Alkon jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki lupaukset voidaan pettää. Ihmettelen, että luotin taas hetkeäkään. Parissa tunnissa mies katosi jonnekin, vaikka oli luvannut viedä teatteriin ja syömään. Piti jutella ja olla selvin päin. Olinpa hyväuskoinen. Yritän päästä irti!
Siis lisään vielä, että ymmärrätkö ongelman ytimen? Alkoholisti halusi alkoholia ja silloin olisit nalkuttanut koko illan kotona. Siksi on helpompi häipyä, että saa ottaa rauhassa.
Tuurijuoppo
Ihanaa. Ei valittamista. Suosittelen muillekin..