Sipsejä rakastavat: kuinka usein syötte sipsejä?

Kyllähän niitä lapsena tuli syötyä, ja joskus nuorempanakin vielä jonkin verran, mutta nyt en ole enään vuosiin juuri sipsejä syönyt, ihan vain niiden epäterveellisyyden takia, enkä halua myöskään olla mikään sipsejä syövä laiska sohvaperuna, niin kuin eräs aikamiespoika -kaverini. Poikkeuksina voin sanoa nämä, kun joku vuosi sitten näin Tallinnassa yhdessä ruokakaupassa lapsuudessani myynnissä olleita Spicy tomato -sipsejä, joita ei Suomesta enään saa, niin pakkohan niitä oli ostaa. Myös jos olen jossain kylässä tai illanvietossa jossa on sipsejä tarjolla, niin voin jonkin verran niitä ottaa, mutta muuten muuten kyllä sipsit jäävät kauppaan, eikä ole kyllä tehnyt mielikään niitä. Sitä kun oppii siihen, että sipsejä ei syö, niin ei tee enään mielikään. Ja hyvä niin.

Joka päivä syön muutaman. Mulla on luonnostaan alhainen verenpaine, veikkaan että sen takia joka päivä himoitsen jotain suolaista kuten sipsejä, suolapähkinöitä, suolakurkkuja tai salmiakkia. Olen hoikassa kunnossa, en edes mikään laihaläski. Kaikkea voi syödä, jos syö kohtuudella. 

En nykyään koskaan. Saan niiden syömisestä rintakipua.

Sipsit on aikamoista sontaa, mutta niihin retkahtaa helposti. Ensimmäinen pussi ei oikestaan pitkän  - tai no ylipäätään jonkinmoisen - tauon jälkeen edes maistu kovin hyvältä, mutta sitten vaan kroppa alkaa kummasti vaatia lisää. Ja sitten mennään kohta jo vauhtia pussi päivässä........... naama kiiltää, aorta paukkuu kilpaa muiden verisuonien kanssa ja silmäpussit tavoittelevat leukaperiä kunnes on taas riiittävästi munaa laittaa piste mässäilylle.

Kerran viikossa. Annos on kyllä pienentynyt vuosien saatossa: parikymppisenä meni 300 gr pussi, kolmekymppisenä puolet siitä ja nykyään nelikymppisenä en voi syödä kuin sellaisen ihan minipussin. Läski olen, mutta ei johdu vain sipseistä.

Sipsit on kyllä parasta nannaa. Sallin itseni ostaa niitä aina kerran viikossa. Pitäs kai vähentää...