Tuli sitten ero ja syynä miehen "tunteiden hiipuminen2".

Ei pitäisi heti luovuttaa kun tulee vaikea jakso elämässä.

meillä kans just näin. Mies kyllä väittää rakastavansa vielä eikä myönnä toista kirveelläkään vaikka kaikki merkit ilmassa. Mies vain ei ole halukas selvittämään mitään asioita. Loppuviikosta muutto omaan asuntoon lasten kanssa sydän riekaleina ja pakko selviytyä. Jos kukaan haluaa vaihtaa ajatuksia olisi kiva kuulla miten selviytyä arjesta kun rakastaa toista mutta pakko opetella elämään ilman ja silti näkee sitä lasta hakiessa. Ajatus tekee kipeää.

I feel you.

Lainaus voisi olla minun kirjoittamani, paitsi että minä olen nainen. Siis se vaimo, jota mies ei ole huomannutkaan vuosiin. Yritin kaikkeni, monta vuotta lapsen takia. Mieheen ei pysty mikään, hän keskittyy niin paljon itseensä eikä välitä muista. Tai välittää, mutta ei mitään enempää. Kämppiselämäkin on hänelle liian raskasta, kun joutuu kuitenkin huomioimaan muita.

Eroamme minun halustani lopulta. Olisin kyllä ihmeissäni, jos miehelläni nyt olisi toinen. Mutta yhtä hyvin voisi olla itselläni. Uskon kuitenkin, että mies löytää pian jonkun, joka on hänen mielestään parempi kuin minä. Minusta ei kyllä löydä juuri moittimista, kunhan olen vain "vaativa". Omasta mielestäni olen kyllä ollut erittäin vähään tyytyvä ja helppo! Sekö meni vikaan sitten...

Oikeasti ei kiinnosta enää edes miettiä. Olen iloinen, ainoastaan lapsen takia suren ja huolehdin. Mutta ei siitä miehestä saanut oikeasti millään mitään. Pariterapiassakin keskittyi omiin asioihinsa ja jopa valehteli! Siinä meni maku miehestä entisestään ja tajusin, miten epätoivoisesti olin yrittänyt pitää perheen koossa yksin ja turhaan.

quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 23:57"]

Meillä on juuri se tilanne, että tunteeni vaimoon ovat hiipuneet todella paljon. Vaikkei tee mieli tunnustaa sitä itselleni, syy liittyy seksiin. Seksiäkin enemmän kaipaan sitä, että vaimoni haluaisi minua seksuaalisesti. Sitä en ole kokenut nyt muutamaan vuoteen.

Olen halunnut häntä on ja on turhauttavaa todeta kerta toisen jälkeen, että hän ei tunne samoin. Vähitellen olen itsekin alkanut haluta häntä vähemmän, koska en saa mitään vastakaikua. Tämä on latistanut parisuhteen arkiseksi tiimityöksi. Vähän kuin työskenneltäisiin yhdessä. Arki sujuu ja ollaan hyvä tiimi, mutta hellyys on viimeinen liittoa yhdessä pitävä voima. Rakkaus on laimeaa siihen verrattuna, kun mukana oli myös molemminpuolista seksuaalista vetovoimaa. En olisi yllättynyt, jos joku päivä ihastun toiseen naiseen, jolta saan sitä mitä kaipaan ja en saa omalta vaimoltani.

Voitte haukkua tyypilliseksi vain seksiä ajattelevaksi mieheksi, mutta mikäli rakkaus syntyisi pelkästä tahdonvoimasta olisin edelleen rakastunut. Hän on tietoinen siitä miten koen tilanteen, mutta ei vaikuta motivoituneelta tekemään asialle mitään, koska hän saa kaiken mitä tarvitsee suhteelta. Itse en pysty asiaa korjaamaan, olen vuosia yrittänyt vaikka mitä.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 22:30"]

Mikä on terve suhde? Sinulla ei varmasti ole hajuakaan, mitä väkevä elämä pitkässä parisuhteessa on. Tarkoitan väkevällä elämällä työpaineita, kotiremonttia, pikkulapsiaikaa, isovanhempien ja läheisten kuolemia yms. Ei parisuhde ole aina keskiössä. Hyvin, hyvin harvassa pitkässä suhteessa ollaan emotionaalisesti koko ajan niin lähekkäin, että kukaan ei pääsisi kolmantena väliin. Kyse on tietoisesta tahdosta, tietoisesta päätöksestä, olla ja pysyä yhdessä, myös ne vaikeat ajat. Nykyään ei vaan jakseta. On helppo erota.

[/quote]

Puhut monelta osin asiaa, mutta ihmettelen tuota lausetta että parisuhde ei voi olla keskiössä väkevässä suhteessa koko ajan. Kun minun mielestä nimenomaan pitäisi pitää huolta siitä että parisuhde on keskiössä ja antaa voimaa kestää ne elämän hankalat asiat. En ole ihan nuori ja vastarakastunut (noin 20 vuotta parisuhteessa, 3 lasta) ja tiedän kyllä mitä se emotionaalisen tunteen vaihtelu tarkoittaa, mutta siihenkin voi panostaa jos vaan molemmat haluavat.

Voimia AP:lle.

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 09:12"]Täälläkin vastauksissa korostuu se pohjimmainen syy miksi miehet haluavat eron. Kyse ei ole mistään tunteiden viilenemisestä eikä rakkauden loppumisesta vaan yksinkertaisesti nainen on vaan seksiväline miehelle, jos ei toimi niin heitetään roskiin ja uuttaa testaamaan. "Jos et anna, niin minä etsin sellaisen, joka antaa." Naiselle parisuhde on niin paljon muuta kuin seksi, miehelle ei mitään muuta kuin seksi.

[/quote]

Ja jos asia on toisinpäin, niin mies on jälleen se ikävämpi osapuoli ja hänet saa heittää pellolle.

Mutta sitten asiaa. Meillä papin aamenen ja lopulta lasten saannin jälkeen vaimon kiinnostus parisuhteeseen hiipui pikkuhiljaa. Se on ihan se ja sama kuinka paljon käyttää aikaa kodinhoitoon tai harrastaa lasten kanssa tai antaa omaa aikaa vaimolle, niin silti olen aina tärkeys järjestyksessä viimeisenä. Tietenkin parisuhteessa on muutakin kuin seksi, mutta kyllä seitsemän vuotta alkaa olla aika pitkä aika kärvistellä ilman hellyyttä ja rakastelua. Ainakin minun mielestä. Kyllähän tässä omat tunteet viilentyvät pikkuhiljaa...

Ap, vielä tuosta seksistä. On toki totta, että raskauksien (3) ja imetysten takia seksielämä ei todellakaan ole ollut mitään ilotulitusta, mutta haluton en kuitenkaan todellakaan ole ollut - päin vastoin viimeisenkin imetyksen takia. Mies se sitten haluttomaksi ryhtyi osana varmaan tätä "tunteiden hiipumis -prosessia" eli toki läheisyyttä ym. on ollut ehdottomasti liian vähän, mutta ihan kokonaisuutta tarkasteltaessa, niin ei mies sille kauheasti yrittänyt mitään tehdä ennen tätä päätöstä. En siis todellakaan kiellä ongelmia, lähinnä arvostelen sitä, että mies teki päätöksen ennen kuin oli kokeiltu - oikeastaan yhtään mitään. Ja nyt siis mitkään ehdotukseni eivät enää kelpaa. 

Ap

Tää on aika hyvä ja olen jo tätä tehnytkin.:D Ja huomannut, että ihmeen nihkeästi se oman kämpän hankkiminen tuntuu etenevän. Taitaa jäädä mun harteille sekin. 

Mies meneekin tänään lasten kanssa viettämään "lasten uutta vuotta", kun mä menen aikuisten juhliin juomaan sampanjaa. 

Olen kyllä kans sitä mieltä, että kerjäämiset ja roikkumiset on nyt tehty. Painostan miestä viemään romunsta täältä pois mahd. pikaseen, jotta saan vihdoin tehtyä unelmien lastenhuoneen miehen epämääräisestä romuhuoneesta. 

Hyvää uutta vuotta niin kaikille petetyille, jätetyille kuin paskoissa liitoissakin eleleville. :D

Ap

quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 23:09"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 22:40"]

Ota heti selvää paljonko miehesi pitää maksaa elatusmaksuja kolmesta lapsesta ja kerro se miehellesi. Toisikohan se motivaatiota siihen pariterapiaan. Pitkässä avioliitossa on välillä vaikeaa, silloin tarvitaan sitä tahtoa ja sitoutumista. Miehesi ei nyt muista tätä! Meilläkin oli vaikeaa 7 vuotta sitten ja luulin jo että ero tulee, mutta kun kumpikaan ei kuitenkaan halunnut erota lasten ja taloudellisten seikkojen vuoksi, niin saatiin liitto taas kukoistamaan. Yhdessä on oltu jo yli 20 vuotta.

[/quote] Jep, faktat pöytään. Voit laatia myös suunnitelman lapsien hoidosta, jakoon menevistä huonekaluista ja kaikesta mahdollisesta, tee sinä ap se ennen miestäsi, saattaa mies vähän säikähtää kun huomaa, että annat hänen mennä ja ihan innolla suunnittelet tulevaa!

Mietit valmiiksi miten sisustat vaikka makkarin kun työnnät parisängyn miehelle (siis ainakin suunnitelmassasi), mitä teet tilalle, jota vapautuu miehen roinan lähdettyä ja katsot kalenterista miehen lasten hoitovuorolle osumaan sellaisia aikoja, että pääset kavereiden kanssa vaikka etelään rentoutumaan jne. Alat siis miettimään miehen naaman edessä ihanaa ja mukavaa miehetöntä elämää ja mietit kaikkea kivaa, mitä teet lasten kanssa.. Tämä suunnitelmallisuus voisikin tuoda miehelle muuta ajateltavaa ja ehkä hän haluaakin jarruttaa vähän vielä. :) Ala pelaamaan ap samaa peliä kuin miehesi, alat hymyillä ja nauraa vapautuneesti ja olet niinkuin tuleva ero olisi sinullekin hyvä asia.

[/quote]

Ei se tunteiden hiipuminen aina johdu niiden lasten takia uupumisesta. Itsellä tunteet hiipuneet, mutta ei se mitään uupumista ole. Olen vain muuttunut niin paljon, aikuistunut toisin sanoen ja menin liian nopeasti tähän suhteeseen. En tiedä jaksanko tässä suhteessa seuraavat 50 vuotta. Lapsia en ainakaan kyseisen ihmisen kanssa enää halua. Vaikka lapsia silti haluankin lisää.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 23:57"]

Meillä on juuri se tilanne, että tunteeni vaimoon ovat hiipuneet todella paljon. Vaikkei tee mieli tunnustaa sitä itselleni, syy liittyy seksiin. Seksiäkin enemmän kaipaan sitä, että vaimoni haluaisi minua seksuaalisesti. Sitä en ole kokenut nyt muutamaan vuoteen.

Olen halunnut häntä on ja on turhauttavaa todeta kerta toisen jälkeen, että hän ei tunne samoin. Vähitellen olen itsekin alkanut haluta häntä vähemmän, koska en saa mitään vastakaikua. Tämä on latistanut parisuhteen arkiseksi tiimityöksi. Vähän kuin työskenneltäisiin yhdessä. Arki sujuu ja ollaan hyvä tiimi, mutta hellyys on viimeinen liittoa yhdessä pitävä voima. Rakkaus on laimeaa siihen verrattuna, kun mukana oli myös molemminpuolista seksuaalista vetovoimaa. En olisi yllättynyt, jos joku päivä ihastun toiseen naiseen, jolta saan sitä mitä kaipaan ja en saa omalta vaimoltani.

Voitte haukkua tyypilliseksi vain seksiä ajattelevaksi mieheksi, mutta mikäli rakkaus syntyisi pelkästä tahdonvoimasta olisin edelleen rakastunut. Hän on tietoinen siitä miten koen tilanteen, mutta ei vaikuta motivoituneelta tekemään asialle mitään, koska hän saa kaiken mitä tarvitsee suhteelta. Itse en pysty asiaa korjaamaan, olen vuosia yrittänyt vaikka mitä.

[/quote]

Tämä teksti on n. 80% kuin omasta kynästäni.

"Vaikkei tee mieli tunnustaa sitä itselleni, syy liittyy seksiin. Seksiäkin enemmän kaipaan sitä, että vaimoni haluaisi minua seksuaalisesti".

Miettikää tätä mammat todella tarkasti. Tämä loukkaa todella syvältä, vaikka se tulee pieninä palasina, mutta kun se kuorma kasvaa koko ajan suuremmaksi.

Olen myös itsekseni pohdiskellut asiaa paljonkin ja päätynyt omaan tai lainattuun syvälliseen ajatukseen. Kun kerran seksi erittää rakastamis/kiintymyshormonia niin siitä seuraa hellyyttä, rakastumista ja sitoutumista. Mietitään asia toisin päin;  miehen rakkaus- ja hellyystunteet vaimoaan kohtaan erittävät sitä samaa kiintymyshormonia ja silloin haluaisi RAKASTELLA vaimonsa kanssa. Kun tämä tunne tyrmätään kerta toisensa jälkeen niin siinä sivutuotteena alkaa se rakkauskin laimenemaan.