Tuli sitten ero ja syynä miehen "tunteiden hiipuminen2".

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:46"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:21"]

Uusi suhde, syy seuraus vai mikä? Eiköhän se ole niin, ettei se toinen nainen pääse terveeseen suhteeseen väliin, vaikka mitä mieltä olisitte.

[/quote]

Vanhan suhteen voi lopettaa ennen kuin alkaa edes katsella muualle.

[/quote]

Miksi ihmeessä? Varmuuden vuoksi vai?

Akat miinuspeukuttaa, hehheh!

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 12:57"]

Tää kuulostaa kamalalta, mutta mä haluaisin että mun mies jättäisi mut.

Suhde on ihan pystyyn kuollut, ainoa kommunikointi tapahtuu riidellen. Lähtemään vaan ei suostu. En halua pettää yms. saada aikaan kolmatta maailmansotaa.

Ja tiedän kyllä ettei mies mua edes rakasta, ollaan nukuttukin eri huoneissa jo kolme vuotta[/quote]Petä sinä, eiköhän mies sitten jo tajua.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 20:46"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:46"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:21"]

Uusi suhde, syy seuraus vai mikä? Eiköhän se ole niin, ettei se toinen nainen pääse terveeseen suhteeseen väliin, vaikka mitä mieltä olisitte.

[/quote]

Vanhan suhteen voi lopettaa ennen kuin alkaa edes katsella muualle.

[/quote]

Miksi ihmeessä? Varmuuden vuoksi vai?

[/quote]

Mä en mistään hinnasta sekaantuisi mihinkään läpsystä vaihtajaan. Kyllähän sen tietää, että sama kohtalo olisi aikanaan itsellä edessä.

Siis näin on ja en todellakaan väitä, etten olisi tehnyt virheitä suhteemme aikana. Olen niitä myös pahoitellut useaan otteeseen. Mutta niin on myös mies tehnyt, esim. ollut kykenemätön pistämään perhettä etusijalle keräten vain lisää esim. harrastusmenoja, jotka ovat olleet pois perheeltä ja uuvuttaneet hänet. Mutta miespä ei myönnä tätä laisinkaan. Väittää vain kiven kovaan, että nuo asiat eivät ole vaikuttaneet suhteeseen ja perhe-elämään laisinkaan. On vain se, että tunteet minuun ovat hiipuneet. Jos kysyn, tunnistaako itse tehneensä mitään virheitä, vastaa vain jotain ympäripyöreää tyyliin "kaikissahan on huonot puolensa" sanomatta kuitenkaan mitään konkreettista. 

Eli kyllä tunnustan olevani hyvin epätäydellinen ihminen ja varmaan miehellä on syynsä. Jotenkin olisi kuitenkin toivonut, että olisi jotain vähän enemmän voinut yrittää ennen eropäätöstä (esim. pariterapia, yhteinen lomamatka, harrastusten vähentäminen, jotta perhe-elämälle jäisi enemmän aikaa tai jotain), mutta ei. 

Ap

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 18:39"]

Kommentoijien kannattaisi ehkä kuitenkin muistaa, että tässä olemme kuulleet vain toisen osapuolen version asiasta..

[/quote]

No mikä on "terve" suhde. Fakta nyt on se, että tervekin suhde voi ajautua aikamoiseen kaaokseen esim. pikkulapsiaikana tai sairauden iskiessä. Ja kyllä siinä sitten moni kelvoton paskiainen helposti harhautuu. 

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:21"]

Uusi suhde, syy seuraus vai mikä? Eiköhän se ole niin, ettei se toinen nainen pääse terveeseen suhteeseen väliin, vaikka mitä mieltä olisitte.

[/quote]

Huoh, olet niin oikeassa, mutta mies ei tunnu taipuvan millään ja kuinka kauan sitä itsekään voi ja haluaa toista painostaa, jos vain tulee täystyrmäys tyrmäyksen perään. Siinähän tulee roikkumisen fiilis ja itsetunto menee lopullisesti... :(

Ap

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:19"]

Stop!!! Ei kannata antaa periksi, teillä on ne kolme maailman tärkeintä pientä ihmistä, jotka te yhdessä päätitte tehdä. Noilla lapsilla on oikeus äitiin ja isään samassa talossa ja tunteiden hiipuminen ei ole tarpeeksi hyvä syy rikkoa heidän kotinsa ja pikku maailmansa!

Me olimme samassa tilanteessa viisi vuotta sitten. Mieheni halusi erota, syynä juuri tunteiden hiipuminen ja kyllä minullakin oli ajoittain enemmän negatiivisia tunteita häntä kohtaan kuin positiivisia. Meillä oli kolme pientä lasta, mies teki pitkää päivää ja minä yritin olla täydellinen äiti lapsillemme, arki oli kaaosta ja parisuhde oli melkeinpä itsestään selvyys eli siihen eli tarvinnut panostaa.
Mies katseli itselleen uuden naisen ja ilmoitti haluavansa eroa. Alkujärkytyksen jälkeen päätin, että ei helvetti meidän lapset tule olemaan avioerolapsia enkä minä suostu eroamaan tuosta maailman upeimmasta miehestä vaikka juuri silloin olikin vaikeaa parisuhteessa. Itkettiin tilannetta monta kuukautta, mutta yhdessä päätettiin että yritetään vielä kerran, periksi ei anneta ennen kuin vasta vuoden päästä, jos elämä ei ole silloin enää yhdessä elämisen arvoista. Se kannatti, vanhat tunteet alkoivat nousta pintaan ajan kanssa kun niitä aktiivisesti ja tiedostaen työsti ja nyt viisi vuotta myöhemmin olemme onnellisempia kuin koskaan.

Olin todella rikki kun tämä tapaus sattui ja niin oli mieskin, mutta nyt kun muistellaan viiden vuoden takaisia hetkiä ja kuinka lähellä ero oli, niin olen tyytyväinen että pakotin miehen avaamaan silmänsä mitä oli menettämässä. Mies taas puolestaan ei ymmärrä ollenkaan miten sattoikin melkein tehdä elämänsä pahimman virheen ja miten lähellä oli kaikkein tärkeinpien menettäminen.

Miettikää vielä, pakota miehesi ymmärtämään mitä arki tuo tullessaan jos eroatte! Tsemppiä tilanteeseen ja voimia!!

[/quote]

Sillähän ei tietystikään ole mitään väliä, valehteleeko vai kertooko totuuden. Tämä lienee taas tätä "toisen naisen logiikkaa". Moraali on kuin meduusalla. 

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 18:35"]

Ja se olisi paljon kivempi sitten kuulla se "mulla on nyt toinen, moido"? Ei se sitä asiaa miksikään muuta, vaikka aina sitä peräänkuulutetaan että se tapa jolla asia kerroottiin oli väärä. No se tapa on aina väärä sillä päätös ei koskaan ole yhteinen ja siinä tilanteessa jos jossakin ollaan asioiden aivan eri ääripäissä - toinen miettinyt, toiselle aina puun takaa.

Sitten on ne 1-2 hassua jotka asiaa ovat jo vuosia toivoneet, onnea heille.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 18:57"]Kyllä miehelläkin on tunteet...tapasin ravintolassa miehen, jonka kanssa tein heti selväksi, että minnekään en lähde mutta tanssia voin. Siinä tuli myös juteltua illan mittaan ja kovasti mies avautui parisuhteestaan. Lasten takia on yhdessä mutta tunteet ovat kuolleet ja mitään spontaania läheisyyttä ei ole. Ei aio jättää vaimoaan mutta kovasti haluaisi tuntea olevansa rakastettu ja haluttu. Oma avioliittonikin on hieman väljetynyt mutta moraalini estää salasuhteet sun muut. Kovasti minäkin kaipaan huomiota ja ihastumisen/rakastumisen tunnetta. Realisti kun olen, niin tiedän, että kyllä se väljehtyminen tulee jossain vaiheessa uuteenkin suhteeseen. Kyselin mieheltä, onko hän mielestään tehnyt kaikkensa miehenä heidän parisuhteensa eteen. Myönsi, että voisi varmasti tehdä vielä enemmän...ja lupasi erotessamme yrittävänsä panostaa vaimoonsa enemmän.

[/quote] juuri näin. Sinkkuna minäkin näin paljon näitä, vaimoni ei ymmärrä minua -tyyppejä

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:21"]

Uusi suhde, syy seuraus vai mikä? Eiköhän se ole niin, ettei se toinen nainen pääse terveeseen suhteeseen väliin, vaikka mitä mieltä olisitte.

[/quote]

Mikä on terve suhde? Sinulla ei varmasti ole hajuakaan, mitä väkevä elämä pitkässä parisuhteessa on. Tarkoitan väkevällä elämällä työpaineita, kotiremonttia, pikkulapsiaikaa, isovanhempien ja läheisten kuolemia yms. Ei parisuhde ole aina keskiössä. Hyvin, hyvin harvassa pitkässä suhteessa ollaan emotionaalisesti koko ajan niin lähekkäin, että kukaan ei pääsisi kolmantena väliin. Kyse on tietoisesta tahdosta, tietoisesta päätöksestä, olla ja pysyä yhdessä, myös ne vaikeat ajat. Nykyään ei vaan jakseta. On helppo erota. Eroa ei estä sosiaaliset tai taloudelliset paineet, lapsetkin sopeutuu. Tosiasiassa erojen vaikutuksia lapsiin mitätöidään. Hajonneet ydinperheet jättävät jälkeensä monia "jollain tavalla"  rikki olevia ihmisiä, jotka ikuisesti kaipaavat kotiin, ehjään lapsuuden perheeseen, vaikka elämä ulkoisesti rullaakin hyvin.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 22:02"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 18:39"]

Kommentoijien kannattaisi ehkä kuitenkin muistaa, että tässä olemme kuulleet vain toisen osapuolen version asiasta..

[/quote]

Siis näin on ja en todellakaan väitä, etten olisi tehnyt virheitä suhteemme aikana. Olen niitä myös pahoitellut useaan otteeseen. Mutta niin on myös mies tehnyt, esim. ollut kykenemätön pistämään perhettä etusijalle keräten vain lisää esim. harrastusmenoja, jotka ovat olleet pois perheeltä ja uuvuttaneet hänet. Mutta miespä ei myönnä tätä laisinkaan. Väittää vain kiven kovaan, että nuo asiat eivät ole vaikuttaneet suhteeseen ja perhe-elämään laisinkaan. On vain se, että tunteet minuun ovat hiipuneet. Jos kysyn, tunnistaako itse tehneensä mitään virheitä, vastaa vain jotain ympäripyöreää tyyliin "kaikissahan on huonot puolensa" sanomatta kuitenkaan mitään konkreettista. 

Eli kyllä tunnustan olevani hyvin epätäydellinen ihminen ja varmaan miehellä on syynsä. Jotenkin olisi kuitenkin toivonut, että olisi jotain vähän enemmän voinut yrittää ennen eropäätöstä (esim. pariterapia, yhteinen lomamatka, harrastusten vähentäminen, jotta perhe-elämälle jäisi enemmän aikaa tai jotain), mutta ei. 

Ap

[/quote]

Ei sitä kiinnosta yrittää, koska uusi nainen on jo valmiina odottamassa.

PS: Laittakaa ne omat viestinne lainauksen alle eikä päälle

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 22:07"]

Huoh, olet niin oikeassa, mutta mies ei tunnu taipuvan millään ja kuinka kauan sitä itsekään voi ja haluaa toista painostaa, jos vain tulee täystyrmäys tyrmäyksen perään. Siinähän tulee roikkumisen fiilis ja itsetunto menee lopullisesti... :(

Ap

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 19:19"]

Stop!!! Ei kannata antaa periksi, teillä on ne kolme maailman tärkeintä pientä ihmistä, jotka te yhdessä päätitte tehdä. Noilla lapsilla on oikeus äitiin ja isään samassa talossa ja tunteiden hiipuminen ei ole tarpeeksi hyvä syy rikkoa heidän kotinsa ja pikku maailmansa!

Me olimme samassa tilanteessa viisi vuotta sitten. Mieheni halusi erota, syynä juuri tunteiden hiipuminen ja kyllä minullakin oli ajoittain enemmän negatiivisia tunteita häntä kohtaan kuin positiivisia. Meillä oli kolme pientä lasta, mies teki pitkää päivää ja minä yritin olla täydellinen äiti lapsillemme, arki oli kaaosta ja parisuhde oli melkeinpä itsestään selvyys eli siihen eli tarvinnut panostaa.
Mies katseli itselleen uuden naisen ja ilmoitti haluavansa eroa. Alkujärkytyksen jälkeen päätin, että ei helvetti meidän lapset tule olemaan avioerolapsia enkä minä suostu eroamaan tuosta maailman upeimmasta miehestä vaikka juuri silloin olikin vaikeaa parisuhteessa. Itkettiin tilannetta monta kuukautta, mutta yhdessä päätettiin että yritetään vielä kerran, periksi ei anneta ennen kuin vasta vuoden päästä, jos elämä ei ole silloin enää yhdessä elämisen arvoista. Se kannatti, vanhat tunteet alkoivat nousta pintaan ajan kanssa kun niitä aktiivisesti ja tiedostaen työsti ja nyt viisi vuotta myöhemmin olemme onnellisempia kuin koskaan.

Olin todella rikki kun tämä tapaus sattui ja niin oli mieskin, mutta nyt kun muistellaan viiden vuoden takaisia hetkiä ja kuinka lähellä ero oli, niin olen tyytyväinen että pakotin miehen avaamaan silmänsä mitä oli menettämässä. Mies taas puolestaan ei ymmärrä ollenkaan miten sattoikin melkein tehdä elämänsä pahimman virheen ja miten lähellä oli kaikkein tärkeinpien menettäminen.

Miettikää vielä, pakota miehesi ymmärtämään mitä arki tuo tullessaan jos eroatte! Tsemppiä tilanteeseen ja voimia!!

[/quote]

[/quote]

Ehkä kannattaa ensin odottaa muutama kuukausi, jospa mies sen jälkeen alkaisi jo tajuta? Kunhan ero ja sen vaikutukset vähän paremmin hänelle konkretisoituvat.

Yleensähän asia menee niin, että ihminen tarvitsee erotakseen aika kovan kannustinpotkun. Vaikka olisi vuosikausia murehtinut huonoa/epätyydyttävää suhdetta, usein siitä osaa lähteä pois vasta silloin kun on löytänyt uuden ihastuskohteen. Toinen versio ovat tietenkin henkilöt, jotka ensin tulisesti ihastuvat johonkuhun toiseen ja sen jälkeen vasta keksivät, että avioliitto ei niin kiva ollutkaan.

Ota heti selvää paljonko miehesi pitää maksaa elatusmaksuja kolmesta lapsesta ja kerro se miehellesi. Toisikohan se motivaatiota siihen pariterapiaan. Pitkässä avioliitossa on välillä vaikeaa, silloin tarvitaan sitä tahtoa ja sitoutumista. Miehesi ei nyt muista tätä! Meilläkin oli vaikeaa 7 vuotta sitten ja luulin jo että ero tulee, mutta kun kumpikaan ei kuitenkaan halunnut erota lasten ja taloudellisten seikkojen vuoksi, niin saatiin liitto taas kukoistamaan. Yhdessä on oltu jo yli 20 vuotta.

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 22:12"]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 18:35"]

Ja se olisi paljon kivempi sitten kuulla se "mulla on nyt toinen, moido"? Ei se sitä asiaa miksikään muuta, vaikka aina sitä peräänkuulutetaan että se tapa jolla asia kerroottiin oli väärä. No se tapa on aina väärä sillä päätös ei koskaan ole yhteinen ja siinä tilanteessa jos jossakin ollaan asioiden aivan eri ääripäissä - toinen miettinyt, toiselle aina puun takaa.

Sitten on ne 1-2 hassua jotka asiaa ovat jo vuosia toivoneet, onnea heille.

[/quote]

Sillähän ei tietystikään ole mitään väliä, valehteleeko vai kertooko totuuden. Tämä lienee taas tätä "toisen naisen logiikkaa". Moraali on kuin meduusalla. 

[/quote]

Juuri näin! Se valehteleminen siinä eniten satuttaa.

No ei sekään mikään kunnon avioliitto ole jossa pysytään yhdessä muka lasten- ja taloudellisten seikkojen vuoksi. Jos ollaan vain kuin kämppiksiä..kenties riidellään ja käydään vieraissa. kyllä ne lapset sen vaistoaa jos menee huonosti eikä ole hyväksi heille. Fiksumpi ihminen eroaa ajatellen juuri lasten etua että saa heille paremman elämän ja talousasiat aina järjestyy.

Äh, virhe. Siis en ole ollut haluton viime imetyksen loputtua...

Täällä on paljon kiinnostavia tarinoita ja paljon tsemppiä sille yhdelle, jolla myös vastaavanlainen tuore tilanne (en nyt muista numeroa). Olen onnellinen tässä tilanteessa, että ei tarvitse (ainakaan vielä) muuttaa lasten kanssa kodistamme. Se nimittäin olisi raskasta. Me jatkamme asumista täällä ja mies hankkii kämpän jostain (jos nyt saa aikaiseksi - siihen asti asukoon vaikka sillan alla). 

Ap

[quote author="Vierailija" time="31.12.2013 klo 09:59"]

Ap, vielä tuosta seksistä. On toki totta, että raskauksien (3) ja imetysten takia seksielämä ei todellakaan ole ollut mitään ilotulitusta, mutta haluton en kuitenkaan todellakaan ole ollut - päin vastoin viimeisenkin imetyksen takia. Mies se sitten haluttomaksi ryhtyi osana varmaan tätä "tunteiden hiipumis -prosessia" eli toki läheisyyttä ym. on ollut ehdottomasti liian vähän, mutta ihan kokonaisuutta tarkasteltaessa, niin ei mies sille kauheasti yrittänyt mitään tehdä ennen tätä päätöstä. En siis todellakaan kiellä ongelmia, lähinnä arvostelen sitä, että mies teki päätöksen ennen kuin oli kokeiltu - oikeastaan yhtään mitään. Ja nyt siis mitkään ehdotukseni eivät enää kelpaa. 

Ap

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 22:40"]

Ota heti selvää paljonko miehesi pitää maksaa elatusmaksuja kolmesta lapsesta ja kerro se miehellesi. Toisikohan se motivaatiota siihen pariterapiaan. Pitkässä avioliitossa on välillä vaikeaa, silloin tarvitaan sitä tahtoa ja sitoutumista. Miehesi ei nyt muista tätä! Meilläkin oli vaikeaa 7 vuotta sitten ja luulin jo että ero tulee, mutta kun kumpikaan ei kuitenkaan halunnut erota lasten ja taloudellisten seikkojen vuoksi, niin saatiin liitto taas kukoistamaan. Yhdessä on oltu jo yli 20 vuotta.

[/quote] Jep, faktat pöytään. Voit laatia myös suunnitelman lapsien hoidosta, jakoon menevistä huonekaluista ja kaikesta mahdollisesta, tee sinä ap se ennen miestäsi, saattaa mies vähän säikähtää kun huomaa, että annat hänen mennä ja ihan innolla suunnittelet tulevaa!

Mietit valmiiksi miten sisustat vaikka makkarin kun työnnät parisängyn miehelle (siis ainakin suunnitelmassasi), mitä teet tilalle, jota vapautuu miehen roinan lähdettyä ja katsot kalenterista miehen lasten hoitovuorolle osumaan sellaisia aikoja, että pääset kavereiden kanssa vaikka etelään rentoutumaan jne. Alat siis miettimään miehen naaman edessä ihanaa ja mukavaa miehetöntä elämää ja mietit kaikkea kivaa, mitä teet lasten kanssa.. Tämä suunnitelmallisuus voisikin tuoda miehelle muuta ajateltavaa ja ehkä hän haluaakin jarruttaa vähän vielä. :) Ala pelaamaan ap samaa peliä kuin miehesi, alat hymyillä ja nauraa vapautuneesti ja olet niinkuin tuleva ero olisi sinullekin hyvä asia.

Kovin on naisten näköisiä mielipiteitä.Monessa on ajatuksena, että onpa sika mies, kun haluaa muutakin kuin arkea.

34 viesti on erittäin mielenkiintoinen selviytymistarina. Siinä mies saatiin taistelulla ja työllä ymmärtämään, että hän olisi voinut menettää arjen ja perheen. Kun suurennuslasilla katsoi, niin sivulauseessa oli piilotettuna, että nainen taisi ehkä vähän joustaa ja panosti vähän enemmän parisuhteeseen.

Nää on näitä... pahoitteluni. Itselleni aikoinaan kerrottiin, eikä valitettavasti ollut huti, että jos mies jättää perheensä, taustalla on aina toinen nainen - miehet on niin heikkoja ettivät saa päätöstä tehtyä yksin, vaikka periaatteessa olisivat eroa ajatelleet pitkäänkin. Ja tämä päti omallakin kohdallani, vaikka iki-iki-ikinä en olisi omasta "kunnon" miehestäni uskonut.

Mulla ihan sama kuin ap, mutta se oli vaimo jonka tunteet hiipui.. Ja eiköhän silläkin ollut toinen jo katsottuna, joten ei ne miehet aina sikoja ole!