Raatorehellinen "treffi-ilmo"

Aika kaukana ollaan raatorehellisyydestä näissä ilmoituksissa. Propsit kaikille, jotka onnistuivat rehellisyydessä. Passiivis-aggressiivinen omakehu vaatimuslistoineen ei täytä raatorehellisen määritelmää.

Piilovilli, lyhyenläntä ja sopivasti pyöreä nainen etsii helppoa seuraa. Tykkään siis mennä vällyjenväliin, voisin kokeilla myös naisseuraa. Viihdyn myös laiskottelemassa sohvalla. Ois ihanaa nyhjätä siinä vierekkäin. Mulle saa kokata, osaan laittaa hyvää ruokaa itsekin, mutta usein ei huvita. Tykkään luonnosta ja eläimistä.

Olen helppo ihminen, ole sinäkin.

Se on muuten aina tuo sama IS toimittaja, joka näitä av-juttuja julkaisee. Hänellä ehkä juttujen alueena on "seksi ja parisuhde" ja tältä palstaltahan sitä asiantuntemusta löytyy :-D

Vierailija kirjoitti:

Hei sinä elämäni prinssi, älä selaa ilmoituksia onnesi ohi. Verottajan mielestä hyvin toimeentuleva, nätiksi itsensä kuvitteleva ja hankittujen oppiarvojen perusteella fiksuksi ehkä luokiteltava äiti-ihminen etsii sinua, jos olet vastinkappaleeni - kuitenkin nätin sijaan mieluummin komea (muidenkin kuin äitisi tai siskosi mielestä). Kasvojesi koristeena saa olla korkeintaan päiväparta, sillä haivenet inhottavat minua, enkä tykkää lävistyksistä, isoista tatuoinneista, korvakoruista tai kaljusta. Myös wanna be -nuorekas kampaus ikähaarukkani prinsseillä on turn off. Olethan hoidattanut suusi säännöllisesti ja pitänyt myös ihosi kunnossa? Minun yli 40 vuotta palvelleen nahkani pienet poimut ovat vain merkki kertyneestä elämänviisaudesta.

Sinun pitää olla minua ehdottomasti paljon pidempi ja korkeasti koulutettu. Et saa suhtautua autoihin, moottoripyöriin tai tietotekniikkaan liian inhohimoisesti, koska meitähän tietysti yhdistää vihreään kallellaan oleva, perinteistä vapaa-ajan käyttöä suosiva arvomaailma. Älä kuitenkaan arvostele minua, kun käytän aktiivisesti omaa autoani, sillä ajamiseen löytyy aina hyvä syy! Esimerkiksi tietokonepelejä saatan pitää kilpailijanani. Kirjat ovat yhteisiä ystäviämme, eikö, sillä tykkään lukea tuntikausia iltaisin.

Kaikkeen ehdottomuuteen suhtaudun nuivasti, mutta minulle ehdottomuus sallittakoon määrätyissä asioissa, sillä nehän vain osoittavat moraalista selkärankaani. Jos sinulla on jonkin asian suhteen ehdottomat mielipiteet, pidän todennäköisesti sinua kaavoihin kangistuneena ja alan halveksua sinua.

Olethan ollut korkeintaan muutamien naisten kanssa ennen minua, sillä mustasukkaisuus vilkaista seurusteluhistoriaasi kohtaan voi muodostua suhteessamme ongelmaksi. Jos arvelet olevasi minusta mustasukkainen esimerkiksi kun viihdytän sinua tarinoilla elämäni suurimmasta rakkaudesta, todennäköisesti ahdistun ja alan pelätä sinua.

Keskustelutaitoa sinulta tulisi löytyä, sillä toisinaan haluan keskustella kaikesta maan ja taivaan välillä. Joskus taas haluan olla päiväkausia puhumatta juuri mitään. Sinä opit äkkiä ymmärtämään hienovaraiset vihjeeni, haluanko keskustella vai olla omissa ajatuksissani. Toivottavasti olet kuitenkin käytettävissäni kun minulla on tarve jutella. Tuo tarve saattaa tulla keskellä yötä, juuri ennen nukahtamista! Hassua, eikö.

Toivon saavani sinusta seuraa myös urheiluun! On suotavaa, että tykkäämme samoista lajeista, ja että harrastamme silloin se sopii minun aikatauluuni. Penkkiurheilua en ymmärrä, ethän sinäkään?

Parasta minussa ehdottomasti on laaja-alainen ymmärrykseni ja sietokykyni ihmisten erilaisuutta kohtaan. Kuten huomaat, en aseta sinullekaan kummoisia vaatimuksia! Vieno toiveeni on, että täytät nuo muutamat vaatimattomat toiveeni ja annat minun olla oma itseni, jotta meistä voi tulla oikein onnelliset yhdessä. 

Rakkaudella, vähään tyytyvä tuleva prinsessasi <3

Juma mikä prinsessa. Muuten sä olisit upea vaihtoehto, mutta tuossa suhteessa olisi niin kahdet standardit ettei siinä jaksaisi sen maanisen seksin hiipuessa kauhean pitkään. =D  Tosiaan tuo pelien pelaaminen on pahinta turn-offia missä vaan suhteessa. 

Muutaman vuoden yli 50v mies joka on kuvitellut olevansa epäonnistuja vaikkei sitä tosiasiassa olekaan. Pituutta alle keskimitan, hiukan. Hiukset jo harmaantuu ja vähenee vaikka kaikki ei olekaan lähtenyt ja siistinä sen pidän mitä jäljellä on. Nuorempana olen ollut huono liikkumaan, nyt liikunta ollut jo vuosia elämäntapa ja ensimmäistä kertaa itsekriittinen ihminen voi todeta, että paremmalta kropaltani näytän kuin useimmat ikätoverit. Siis elämäni parhaassa kunnossa juuri nyt. En pidä itseäni komeana, mutta kyllä minua kehtaa näyttää kunhan silmä tottuu... tai sitten ei. Sänkyhommissa olen kuvitellut olevani huono, kuitenkin minua on himoittu useastikin muuhunkin kuin lapsentekoon. Koulutus on korkea, mutta väärällä alalla. Töissäni kuitenkin olen pärjännyt hyvin ihan eri alalla kuin mitä koulutus on ja talous on jokseenkin hyvässä kunnossa. Osaan käyttää yhtä hyvin pukua kuin retkeilykamppeita. Viihdyn luonnossa ja kaupungissa, vaan en uimarannalla. Matkustan mielelläni, mutta en turistirysiin. Luen ja hoidan puutarhaa mielelläni. En pidä elämistä eikä ne minusta, jostain ihmeen syystä kissat muodostaa poikkeuksen. 

Aviossa. Ei onnellisesti enää. Lapseni ovat ihania ja isoja jo. Haaveilen paljon. Jostain uudesta. On herkkä ja tunteellinen, jopa romanttinenkin. Teen hyvää ruokaa, mutta siivoan välillä laiskasti. Nautin kun pöydässäni on puheensorinaa ja verbaliikkaa. Alkoholia käytän vähän, sillä liikunta on huumeeni. Tupakoi en ja se on minulle turn off. Töissäni kaikki pitävät minua ulospäinsuuntautuneena ja tunnen olevani suosittu. Itse koen itseni introvertiksi, vaikka osaan puhua paljon ja hyvin.

Liikun paljon. Autolla ja yhtä paljon pyöräillen. Tien tukkeena. Haaveilen hiukan tai jonkin verran nuoremmasta naisesta, sillä kaikki ikäiseni jotka tunnen ovat väsyneitä jo. Urheilullisuus olisi plussaa, luulisin hyvin ymmärtäväni urheilijan mentaliteettia ja osaavani tukea siinä. Reippaat naiset tuovat minusta parhaat puoleni esiin, ujo ottaa kanssani ison riskin. En pelkää itseäni pidempiä naisia, mutta liikunnallisuus on minulle tärkeää. Tykkään seksistä ja kaikki minussa toimii, mutta se ei ole ainoa asia maailmassa. Älykkyys on naisessa on mahtavaa. Haluaisin jonkun sellaisen jota haluan koskettaa, sanoin ja teoin. Kauniisti.

Haaveilen, että voisin jonkun kanssa tukkia pyöräillen maantietä ja ajella rinnakkain. Vaikka sitten ihan lyhyen matkaa tai vaikka loputtomiin. Olla läsnä hetkessä, vaikka sitten vain yhteisessä illuusiossa.

Vierailija kirjoitti:

Muutaman vuoden yli 50v mies joka on kuvitellut olevansa epäonnistuja vaikkei sitä tosiasiassa olekaan. Pituutta alle keskimitan, hiukan. Hiukset jo harmaantuu ja vähenee vaikka kaikki ei olekaan lähtenyt ja siistinä sen pidän mitä jäljellä on. Nuorempana olen ollut huono liikkumaan, nyt liikunta ollut jo vuosia elämäntapa ja ensimmäistä kertaa itsekriittinen ihminen voi todeta, että paremmalta kropaltani näytän kuin useimmat ikätoverit. Siis elämäni parhaassa kunnossa juuri nyt. En pidä itseäni komeana, mutta kyllä minua kehtaa näyttää kunhan silmä tottuu... tai sitten ei. Sänkyhommissa olen kuvitellut olevani huono, kuitenkin minua on himoittu useastikin muuhunkin kuin lapsentekoon. Koulutus on korkea, mutta väärällä alalla. Töissäni kuitenkin olen pärjännyt hyvin ihan eri alalla kuin mitä koulutus on ja talous on jokseenkin hyvässä kunnossa. Osaan käyttää yhtä hyvin pukua kuin retkeilykamppeita. Viihdyn luonnossa ja kaupungissa, vaan en uimarannalla. Matkustan mielelläni, mutta en turistirysiin. Luen ja hoidan puutarhaa mielelläni. En pidä elämistä eikä ne minusta, jostain ihmeen syystä kissat muodostaa poikkeuksen. 

Aviossa. Ei onnellisesti enää. Lapseni ovat ihania ja isoja jo. Haaveilen paljon. Jostain uudesta. On herkkä ja tunteellinen, jopa romanttinenkin. Teen hyvää ruokaa, mutta siivoan välillä laiskasti. Nautin kun pöydässäni on puheensorinaa ja verbaliikkaa. Alkoholia käytän vähän, sillä liikunta on huumeeni. Tupakoi en ja se on minulle turn off. Töissäni kaikki pitävät minua ulospäinsuuntautuneena ja tunnen olevani suosittu. Itse koen itseni introvertiksi, vaikka osaan puhua paljon ja hyvin.

Liikun paljon. Autolla ja yhtä paljon pyöräillen. Tien tukkeena. Haaveilen hiukan tai jonkin verran nuoremmasta naisesta, sillä kaikki ikäiseni jotka tunnen ovat väsyneitä jo. Urheilullisuus olisi plussaa, luulisin hyvin ymmärtäväni urheilijan mentaliteettia ja osaavani tukea siinä. Reippaat naiset tuovat minusta parhaat puoleni esiin, ujo ottaa kanssani ison riskin. En pelkää itseäni pidempiä naisia, mutta liikunnallisuus on minulle tärkeää. Tykkään seksistä ja kaikki minussa toimii, mutta se ei ole ainoa asia maailmassa. Älykkyys on naisessa on mahtavaa. Haluaisin jonkun sellaisen jota haluan koskettaa, sanoin ja teoin. Kauniisti.

Haaveilen, että voisin jonkun kanssa tukkia pyöräillen maantietä ja ajella rinnakkain. Vaikka sitten ihan lyhyen matkaa tai vaikka loputtomiin. Olla läsnä hetkessä, vaikka sitten vain yhteisessä illuusiossa.

Plääh, nukahdin kesken lukemisen.

Olet varmaan tosi tylsä tyyppi...

Vierailija kirjoitti:

Mies51 kirjoitti:

No onhan tää nyt pakko... =) Eli jos etsisin seuraa, tässä olis inhorealistinen ilmoitukseni:

51v sosiaalinen introvertti, näytän 10v ikäistäni nuoremmalta. Tulen toimen ihmisten kanssa, mutta en pidä ihmisistä lainkaan. En baareile, yökerhoile, klubeile, käy keikoilla / festareilla / missään muuallakaan, missä on yli kaksi ihmistä - ellei ole työn tms takia pakko. Työkin tapahtuu etänä, mikä sopii erittäin hyvin.

Raittiina alkoholistina en käytä alkoa lainkaan, en myöskään tupakoi.

Olen myös äärimmäisen ujo, mutta sitä ei kanssaihmiset usko, koska osaan peittää sen hyvin. Itse asiassa minua pidetään hyvinkin sosiaalisena ja "maailmankansalaisena". Silti sisäinen paniikki päällä kaikkialla missä on muita ihmisiä. Mieluiten eläisin täysin eristyksissä sen Yhden Vähiten Väärän ihmisen ja koiralauman kanssa.

Olen aivan liian kiltti ja siitä olen saanut kyllä maksaa, ihan fyysisestikin. Tästä syystä ulkonäköni on aivan jotain muuta kuin kiltin pojan ulkonäkö. Olen onneksi pitkä ja luonnostaan kookas, hyvin lihaksikas ja harteikas, kalju, parrakas, sopivasti tatuoitu.

Pitkä masennustausta, josta syystä en toivo pitkää ikää. Voisin lähteä vaikka heti jos se olisi mahdollista.

En pidä pienistä lapsista. Olin yh ja siinä sivussa 7 vuotta kasvatin myös eksäni kolmea lasta, joista yksi erityislapsi ja varsin ilkeä sellainen. Yleensä erityislapset eivät ole syntymäilkeitä, mutta tämä tapaus oli. Myös vanhempiensa mielestä. (korkeasti kouluttautuneita ja kasvatuksen ammattilaisia, hiukan ehkä ironiaa tässä)

Kotini pidän siistinä. Joskus olin jopa neuroottinen siisteyden kanssa, mutta siitä olen päässyt eroon. Myös autoni on niin puhdas, kuin se on mahdollista. Samoin itseni pidän puhtaana ja liekö sitten geeneistä tai muusta kiinni, mutta en haise pahalle edes useamman tunnin treenin jälkeen. Olen myös varsin pätevä kokki ja yleensä aina päävastuussa sekä siisteydestä että ruuanlaitosta.

Pidän koirista huomattavasti enemmän kuin ihmisistä. Kuten sanottua, voisin asua koiralauman ja yhden hyvän emännän kanssa jossain syrjäisessä ja rauhallisessa paikassa. Ironisesti asun pääkaupunkiseudulla, mutta sentään omakotitalossa.

Olen entinen läski. Ikäni voimailua harrastanut, mutta masennus otti vallan ja käytännössä vaan ryyppäsin ja söin mitä huvitti. Siinä kävi huonosti. Sain kuitenkin elämästä kiinni ja nykyään treenaan kahta kovemmin, että pääsisin itseni miellyttävään kuntoon. Tässä iässä tosin saa treenata hullun lailla, että sen kunnon saa ja olen kyllä jollain tasolla onnistunut. Kokoa ja voimaa on. Ulkoinen habitus ei enää vaatteet päällä hävetä, mutta vaatteet kun ottaa pois, itku ja oksennus tulee. Mua kadehditaan ja osin ihaillaan salilla kokoni ja voimani takia, mutta tietäisivätpä asioiden oikean laidan. Salillakin hävettää niin helvetisti ja jokainen salillelähtö on yhtä vaikea, kun en haluaisi.

Koska olen ujo ja vartaloltani ruma, en todellakaan käy missään julkisessa paikassa suihkussa. En ole koskaan ollut kaveriporukalla saunassa enkä mene, koska aina olen hävennyt itseäni. Naistenkin kanssa on ongelmaa, pitkissäkin suhteissa. Tosin ikä tekee tehtävänsä enkä enää jaksa niin paljon välittää. Jos ei kelpaa, niin sitten ei. Ja nykyään suurin osa ihmisistä on kamalassa kunnossa.

En ole hirveän kiinnostunut seksistä. Se on ihan kivaa, mutta kerta viikkoon riittäisi hyvin, pärjäisin ilmankin. Koska en luota omaan toimintaani tai ulkonäkööni, olen todellakin opetellut pitämään naisen tyytyväisenä. Naisen nautinto onkin mulle se seksin päätavoite. Oma saaminen onkin sivuasia, joka hoidetaan kun nainen on täysin tyytyväinen.

Nimimerkillä Unelmien Mies. :-D

Todellakin olet unelmien(i) mies! ❤️

Olen monella tapaa samanhenkinen. Masennus- tai läskitaustaa minulla ei ole, mutta paljon samaa muuten. Lähdettäisiinkö yhdessä salille?

N53

No lähdetään vaan. Mites sut saa kiinni? =)

- Sama

Plääh, nukahdin kesken lukemisen.

Olet varmaan tosi tylsä tyyppi...[/quote]

Ihan varmaan olenkin :) Lisätään se siis listaan. Jännittävää minusta ei saa eikä tule, mutta hauska olen... Ihanaa loppukesää sinulle!

Tässä olisi melko introvertti ja sosiaalisesti rajoittunut yli kolmekymppinen (lähempänä neljääkymmentä) nainen. Olen entinen mielenterveyskuntoutuja, enkä edelleenkään täysin tervepäinen. Menneisyydessäni on kaikkea muutakin hämärää, joka heikompaa kunnon kansalaista hirvittäisi. Siksi etsinkin kumppania, joka ei ole liian kunnollinen ja hieno tai ainakin hyvin suvaitsevainen. Olen nykyään ”kunniallinen”, mutta köyhä yksinhuoltaja. Mikään elämässäni ei mene lasten edelle. Sinullakin saisi mielellään olla lapsia, jotka ovat ykkössijalla elämässäsi, mutta ei ole välttämätöntä. En etsi uusperhettä tai elättäjää, vaan kumppania vapaa-ajan iloksi.

Omasta mielestäni olen nätti, todellisuudessa ulkonäössäni on pahoja puutteita, mikä karkottaa suurimman osan miehistä. Omasta mielestäni olen älykäs, todellisuudessa olen melko tylsämielinen ja hankala luonteeltani. Olen joskus intohimoinen ja aikaansaava, usein laiska, mukavuudenhaluinen ja saamaton, sekä täysin epänaisellinen luolanainen. Olen myös ylitunteellinen herkistelijä. En osaa flirttailla, enkä ymmärrä tai välitä mitä miehet haluavat naiselta. Silti en juuri ole ollut sinkkuna elämässäni, syynä lähinnä mukavuudenhalu.

Hyviä puoliani: olen elämääni tyytyväinen, tasapainoinen, kaunisvartaloinen, hoikka, urheilullinen, kiltti ja hyvin avarakatseinen.

Ihastun usein lyhyisiin ja hiljaisiin miehiin, mutta muunkinlaiset kelpaavat. Ei erityisempiä ulkonäkökriteerejä miehelle. Kumppanin etsinnässä olen toivottoman ujo, enkä osaa tehdä minkäänlaista aloitetta. Muuten olen aika rohkea ja sanavalmis. Etsin samanhenkistä, omituista, tieteistä ja taiteista kiinnostunutta luontoihmistä (ei metsästäjä), joka suhtautuu intohimoisesti elämään ja on heikompien puolella. Suhdetta etsin ehkä tositarkoituksella (en oikein tiedä mitä haluan), mutta lähinnä satunnaiseen yhteiseen tekemiseen ja fyysiseen ilonpitoon silloin harvoin, kun minulla on aikaa. Tässäkin tapauksessa etsinnässä yhden naisen mies, joka palvoo ja himoitsee vain minua, pitää minua erityisenä ja on sitoutunut suhteeseen.

ruiskaunokki kirjoitti:

Tässä olisi melko introvertti ja sosiaalisesti rajoittunut yli kolmekymppinen (lähempänä neljääkymmentä) nainen. Olen entinen mielenterveyskuntoutuja, enkä edelleenkään täysin tervepäinen. Menneisyydessäni on kaikkea muutakin hämärää, joka heikompaa kunnon kansalaista hirvittäisi. Siksi etsinkin kumppania, joka ei ole liian kunnollinen ja hieno tai ainakin hyvin suvaitsevainen. Olen nykyään ”kunniallinen”, mutta köyhä yksinhuoltaja. Mikään elämässäni ei mene lasten edelle. Sinullakin saisi mielellään olla lapsia, jotka ovat ykkössijalla elämässäsi, mutta ei ole välttämätöntä. En etsi uusperhettä tai elättäjää, vaan kumppania vapaa-ajan iloksi.

Omasta mielestäni olen nätti, todellisuudessa ulkonäössäni on pahoja puutteita, mikä karkottaa suurimman osan miehistä. Omasta mielestäni olen älykäs, todellisuudessa olen melko tylsämielinen ja hankala luonteeltani. Olen joskus intohimoinen ja aikaansaava, usein laiska, mukavuudenhaluinen ja saamaton, sekä täysin epänaisellinen luolanainen. Olen myös ylitunteellinen herkistelijä. En osaa flirttailla, enkä ymmärrä tai välitä mitä miehet haluavat naiselta. Silti en juuri ole ollut sinkkuna elämässäni, syynä lähinnä mukavuudenhalu.

Hyviä puoliani: olen elämääni tyytyväinen, tasapainoinen, kaunisvartaloinen, hoikka, urheilullinen, kiltti ja hyvin avarakatseinen.

Ihastun usein lyhyisiin ja hiljaisiin miehiin, mutta muunkinlaiset kelpaavat. Ei erityisempiä ulkonäkökriteerejä miehelle. Kumppanin etsinnässä olen toivottoman ujo, enkä osaa tehdä minkäänlaista aloitetta. Muuten olen aika rohkea ja sanavalmis. Etsin samanhenkistä, omituista, tieteistä ja taiteista kiinnostunutta luontoihmistä (ei metsästäjä), joka suhtautuu intohimoisesti elämään ja on heikompien puolella. Suhdetta etsin ehkä tositarkoituksella (en oikein tiedä mitä haluan), mutta lähinnä satunnaiseen yhteiseen tekemiseen ja fyysiseen ilonpitoon silloin harvoin, kun minulla on aikaa. Tässäkin tapauksessa etsinnässä yhden naisen mies, joka palvoo ja himoitsee vain minua, pitää minua erityisenä ja on sitoutunut suhteeseen.

Olipa kiva! Olisinpa hiukan nuorempi... terv, mielenterveytensä kuntoon saanut

Puoli vuosisataa mittarissa. Uurteet kasvoilla syventyneet. Vessassa juostava öisin. Hiukset harmaantuu ja hiusraja alkanut karata yhä ylemmäs. Jotta en olisi raato, pitää liikkua helvetin paljon. Lyhyenläntä introvertti. Mikä pahinta, en enää jaksa käydä ulkona, vaan mielummin käperryn takkatulen ääreen, puuhailen mökillä tai lähden lenkille. Baareissa ei voi eikä juuri huvita käydä kun viina on jäänyt koska toleranssi ja halu dokata on pudonnut. Inhoan kankkusta yli kaiken. Lukemiseen tarvitsen lasit. Niin ja se luonne; vaikka olen olevinani kärsivällinen, välillä huomaan olevani kärttyinen äijä. Onneksi nuorempikin lapsi alkaa kohta olla muuttoiässä... Olen suunnitelmallinen, joskus turhankin. Haluan että asiat on järjestyksessä ja tiedän missä mennään. Ja filmaattinen olen vain hyvässä seurassa, mutta ei se seura kotiin tule kuin harvoin. Töitä teen paljon, mutta tehoista en aina tiedä. Kotitöitä osaan tehdä ja teen vaikka en niistä nautikaan. Osaan vähän kaikkea mutta en ole missään oikein hyvä. Kiinnostun monista asioista, mutta usein ne jää kesken. Toisaalta kun jotain sydämeni asiaksi otan, niin olen piinallisen uskollinen asialleni.  Kukapa minua tylsimystä sietäisi pidempään.

Olen 55 vuotias mies. Olen 169cm pitkä ja painan 68kg. Fysiikkani on hyvä, vedän 20 leukaa ja teen 40 etunojapunnerrusta. Kannan 60 kiloisen naisen kevyesti kynnyksen yli ja teen sen iloiten, koska olen valmistusvuoteni mukaisesti rehti 100% heteromies,  joka rakastaa naista, arvostaa häntä ja kohtelee kuin kuningatarta.

Olen opiskellut akateemisen tutkinnon, mutta en anna koulutukselliselle sivistykselle suurta merkitystä. Sydämen sivistys, se miten kohtelemme toisiamme, on merkityksellistä. Pidän myös arvossa romantiikka ja olen itsekin ikuinen kaihon, kaipuun, suurien tunteiden tulkki ja kokija. Pilkettä silmäkulmassa löytyy yllin kyllin, eikä seurassani ole naurutonta päivää. Olen myös luova ja pidän vaihtelusta, vaikka rakastan myös rauhaa ja mukavaa arkea pienine ilon aiheineen maaseudun rauhassa, jossa minulla onkin oma tukikohta. Siellä nikkaroidaan monenlaista ja siellä myös kuningatar voi rakentaa itselleen työ- tai harrastuspajan, jossa voi toteuttaa omia intohimojaan.

Kun kyllästymme tuttuun ja turvalliseen, hyppäämme prätkän tai mieluiten kumpikin oman pyörämme selkään ja lähdemme mutkateille, tai suuntaamme kaupunkiin syömään muiden kokkaamaa ruokaa ja katselemaan ohi virtaavaa ihmisvilinää, tai kenties kutsumme ystäviä kylään tahi suuntaamme sellaisten luo. Välillä kaukokaipuu valtaa mielemme ja lähdemme jonnekin hyvin kauas, tai ainakin eteläiseen eurooppaan. Siellä tietenki vuokraamme ajopelin ja suuntaamme serpentiiniteille, tai patikoimme vuorille.  Näemme paikkoja, joissa emme ole käyneet ja kohtaamme ruohonjuuritasolla muiden kulttuurien elämää. Ehkä jopa haluaisimme muuttaa kokonaan jonnekin kokonaan uuteen ympäristöön, tuhansien kilometrien päähän, tai sitten päädymme viettämään siellä talvia tulevaisuudessa.  Voisin jatkaa tätä vielä kirjan verran, mutta tällainen olisi minun rehellinen treffi-ilmoitukseni, jolla saisin kenties hiukan kosketuspintaa potentiaaliseen rakkaaseen vaikka loppuiäksi. 

Nämä ovat paljon enemmän mielenkiintoa herättäviä ilmoituksia näin miehen näkökulmasta kuin mitä naiset nettiin kirjoittavat. Ehkä rehellisyys olisi naisillekin hyvästä?

38 vuotias mies joka on täysin jumiutunut loppuunpalamisesta alkaneeseen väliaikaiseen eläkkeeseen. Pari vuotta yritettyäni päästä jaloilleni olen päätynyt tilanteeseen missä nukun suurimman osan päivästä ja loput ajoista yhdistelen ihmisten menoja ja tarpeita ajankulukseni. En siis osaa auttaa itseäni, kompensoin vähentällä kipua muualta.

Lapsia ei ole koska en halua näitä geenejä jatkaa ja olisin varmaan hysteerinen isä päätellen siitä kuinka tarkka olen eläinten kanssa. Eipä sillä että pystyisin lapsesta huolehtimaan kun en oikein itsekään.

Nihilismi on vallannut alaa niin että olen todennäköinen pelokas sekä läheisyyden että seksin suhteen. Haluton panostamaan suhteeseen "kun ei ne kuitenkaan kestä" vaikka edellinenkin kesti 13 vuotta ja sitä edellinen 4.

Komea en ole ja helvetillinen epäsiisteys (mallia idgaf) ei auta asiaa. Perinteisesti lähestymisyritykseni aiheuttavat värinää naisissa jos ahdistusta ja epäluuloisuutta voi siten kuvailla. Onneksi naisilla on suomessa helvetin huono maku ja nuorena oli aina joku tyttö jonka mielestä kamaa vetävä syrjäynyt on "jännä".

En minä ole. Olen maailmaa rakastava lölly sisältä mutta se maailma ei rakasta minua takaisin ja minusta tuli aika rikkinäinen. Elän oikeasti rauhallisesti ja viimeisin työkeikkani oli kissanhoitaja...

Olen 48-vuotias mies, jolle on tärkeää elämässä perhe, harrastukset, työ ja kaverit. 

Luonteeltani olen introvertin ja ekstrovertin välimaastossa - tykkään keskustella vaikeistakin asioita, mutten jaksa jaarittelua ja tyhmiä ihmisiä. Mielialani vaihtelevat, mutta niiden kanssa pystyy elämään. Noin muuten ahdistus on alituinen vieraani, niin kuin oli isällenkin.

Työ on minulle liian tärkeää ja minun onkin vaikea päästää irti vapaa-ajalla. Teen IT-alan töitä ja (pien-)yrittäjänä palkkatasoni on melko korkea. Palkalla tosin ei ole suurta merkitystä, sillä kulutan rahaa melko vähän (tosin en kitsauden takia, vaan koska tulen toimeen vähällä).

Suoritan harrastuksiani ja nautin niistä oikeastaan vain silloin kuin onnistun. Minulla on paljon harrastuksia, mutta en halua olla koko ajan menossa, sillä nautin myös joutenolosta ja palautumisesta.

Rakastan lapsia ja olen mielestäni hyvä isä. Sen sijaan puolisona tuskin olen edes keskitasoa. Olen asunut monen naisen kanssa ja aina joutunut lähinnä vain epäarvostuksen kohteeksi. Osaan laittaa ruokaa ja teenkin sitä mielelläni. Sen sijaan siivoaminen, yms. ei oikein suju.

Seksiä tarvitsen melko vähän - ei välttämättä edes kertaa viikossa. Haluan sen kuitenkin olevan "läheistä" eli pelkkä paneminen ei kiinnosta. En ole erityisen kokeilunhaluinen (ei pornoilua kiitos) vaan perussetti riittää. Paino nimenomaan sillä läheisyyden tunteella.

Kavereita näen silloin tällöin, mutten paljoa. Alkoholia käytän vähän, pari annosta viikonloppuisin. Humalajuomista en ole harrastanut sitten 2000 -luvun alun ollenkaan. Ei ole enää mun juttu. Muita päihteitä en käytä.

Lisää!

Aseksuaalinen pedofiili etsii ymmärtäistä kumppania elämäntien varrelle. Pienet tissit olisivat bonusta.

24 vuotia yh-äiti etsii komeaa ja luotettavaa miestä omaksi ja lastensa seuraksi. Lapsia minulla on kolme. Asun itähelsingissä ja minulla on hieman ylipainoa. Haaveena on muuttaa kolmioon koska lasten kanssa alkaa tulemaan hieman ahdasta. En juuri pidä seksistä enkä edes läheisyydestä, toivottavasti et sinäkään. Ruokaa laitan vain senverran kun lapset tarvitsevat, itse elän kaupan naposteltavilla.

Pääkaupunkiseudulta oleva vähän alle 30v nainen, jolla takana vain yksi vakava parisuhde. Kaipaan elämääni miestä hoitamaan "miesten" työt, mutta mies saisi osallistua myös ruuanlaittoon ja siivoukseen. Minulla on vain vähän kavereita, joten mies joutuisi täyttämään läheisyyden ja huomion kaipuuteni. Tappelen omien mörköjeni kanssa ja alussa mies joutuisi auttamaan minut yli eksän jättämistä jäljistä.

Ulkonäöltäni olen ihan perusnätti normaalipainoinen naapurintyttö, jolla on hurmaava hymy. En meikkaa ja minulla on silmälasit. En uskalla tehdä aloitteita miehille ja parasta olisikin jos mies tulisi hakemaan minut kotoa tai iskisi kaupassa tai lenkillä. Muualta minua ei oikein löydäkään kun viihdyn kotona.

26v pitkä ja hoikka, vaalea nainen. Opiskelen korkeakoulussa, opiskelen todennäköisesti vielä tovin vaikka opintoni ovat jo venähtäneet. Minulla on ADD mikä hankaloittaa opiskeluani, työelämässä olen aina pärjännyt ja tykkään alastani. Mikään uraohjuksen elämä ei voisi minua kuitenkaan vähempää kiinnostaa, haluan tehdä vain jotain mielekästä ja saada sen verran rahaa että pärjään. En ole muutoinkaan mitenkään millään tasolla kunnianhimoinen - haluan vain olla rauhassa. Siitä puheenollen, olen hyvin introvertti. Jaksan ylläpitää vain muutamaa läheistä ihmissuhdetta. Sosiaalisissa eventeissä kuten juhlissa olen seinäruusu. Hymyilen ja tulen kaikkien kanssa juttuun, vastailen iloisesti kun kysytään, mutten muuten jaksa, osaa enkä halua rupatella. Samalla olen kuitenkin hyvin naiivi ihmisiä kohtaan ja lähtökohtaisesti "rakastan" heitä kaikkia, näen helposti kaikissa ihmisissä jotain hyvää. Joskus minua viilataan linssiin tämän takia ja minussa on vähän sellaista "ovimaton" vikaa. Olen äärimmäisen herkkä, hyvässä ja pahassa. Tarvitsen paljon läheisyyttä ja seksiä ja usein myös "varmistelua" sen suhteen että minusta vielä tykätään. Tykkään eräilyjutuista ja pitääkseni itseni kunnossa hiihdän, juoksen ja käyn salilla vaikken pahemmin tykkää urheilusta. Olen usein omissa ajatuksissani, unohtelen asioita ja elämäni on sellaista "hallittua kaaosta". Olen liiankin empaattinen ja otan koko maailman murheet aina kannettavakseni ja sitten romahtelen milloin mistäkin syystä yhtäkkiä, toipuen sitten taas entiselleni kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Monissa asioissa olen "ronski" enkä pelkää tehdä likaisiakaan töitä, olenhan maatalon tyttö, mutta sitten on juttuja joissa olen jotenkin ihan avuton hölmö. Ystäväni sanovat että olen jotenkin sellainen "keijukaisolento", ujo ja hentoinen ja minua pitää vähän suojella ja perääni katsoa. Repsahdan helposti elämään epäsäännöllistä elämää jos en ole tiukkana itseni kanssa, eli unohdan syödä ja mennä ajoissa nukkumaan. Innostun vähän kaikesta lapsellisen paljon. Kirjoitan runoja ja maalaan. Rakastan eläimiä ja lapsia. Minulla on taipumusta jättää asioiden hoitaminen viimetippaan.