Suhtautumisesi mielenterveyshäiriöihin - tutustuisitko?

[quote author="Vierailija" time="30.12.2013 klo 00:52"]

En ymmärrä kysymystä.En kysele tuttujeni sairauksia.

[/quote]

"Jos olisitte vahingossa kuulleet jonkun etäisen tuttunne sairastavan ko. sairautta, vaikuttaisiko se suhtautumiseenne, ja jos vaikuttaisi, miten?"

"Vai heräisikö ehkä mielenkiintonne?"

Itselläni on sosiaalinen fobia ja pakko-oireinen häiriö. Jos haluan tutustua ihmisiin, en kiinnostu heistä sairauden vuoksi vaan muiden asioiden takia: käytös, persoonallisuus, huumorintaju, yhteiset kiinnostuksen kohteet jne. Minun silmissäni psyykkinen sairaus ei tee ihmisestä kiinnostavampaa mutta ei myöskään vähemmän kiinnostavaa.

Joskus juttelin skitsofreniasta kärsivän nuoren naisen kanssa. Hän pohti, miten hän voi olla varma siitä, etteivät harhat ole totta. Sanoin hänelle, että minulta hän voi kysyä aina, näenkö ja kuulenko samat asiat kuin hän. Osasin jopa samaistua häneen hieman, sillä pakko-oireinen häiriö saa minut epäilemään omia ajatuksiani usein.

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö on nyt siis se 'ongelma' tässä? Jos kysymys on oikeasti siitä että henkilö esittelee itsensä väärällä nimellä toistuvasti niin olisin huolissani, varsinkin jos ei OIKEASTI muista siitä mitään. satunnainen heitto voi olla päähänpisto tai joku kännijuttu ja niihin nyt ei kannat juurikaan kiinnittää huomiota.

Itselläni on kaksi ystävää, jotka sairastavat kaksisuuntaista. Ei ole mitenkään vaikuttanut mielipiteeseeni heistä. Toisen olen tuntenut syntymästä asti ja olen kyllä saanut osani huonoista päivistä, silloin kun sairautta ei oltu edes diagnosoitu, eikä silloinkaan haitannut meidän välejä ollenkaan. Toisen ystäväni tapasin vasta pari vuotta sitten ja kertoi aikalailla heti sairaudestaan, hänellä sairaus tosi paha (ei ole ainoa sairaus) joten nähdään vain "hyvinä aikoina" koska hän ei ole aina kovin seurallinen mutta that's fine ystäviä ollaan silti!:) kyllä ihmisten pitäisi osata tukea ja ymmärtää toisiaan. Tosin jos sairaus on paha esim, seurustelu kumppanilla ja vaikuttaa omankin mielenterveyteen jne, ei sitä säälistä kannata tietenkään jäädä roikkumaan. Itselläni paniikkihäiriö, oon pari kaveria säikäyttänyt sen ansiosta, ei olla enää yhteydessä säikähtivätköhän sitten liikaa, kun käskin soittaa ambulanssin (luulin kuolevani siihen paikkaan) ? Kohtaukset loppuivat raskauteen rv 14:) jos pelästyy jonkun mielialahäiriöitä ni suosittelen ensin googlaamaan vaikka, että tietää jotain ennenkun juoksee käpälämäkeen!:)

Muuten ap, unohdit mainita syömishäiriöt (yleisiä), sosiaalisten tilanteiden pelon (hyvin yleinen Suomessa sekin) ja pakko-oireisen häiriön. Päihderiippuvuudetkin voitaneen lukea mielenterveyden häiriöiden piiriin. Persoonallisuushäiriöt puolestaan aiheuttavat monenlaista kärsimystä sekä yksilölle itselleen että hänen lähipiirissään, mutta maallikoiden tietämys persoonallisuushäiriöistä tuntuu olevan hyvin vähäinen.

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö on äärimmäisen harvinainen (itse asiassa valtaosa psykiatrian ammattilaisista pitää häiriön olemassaoloa kyseenalaisena). Toki monenlaista dissosiatiivista oireilua esiintyy esimerkiksi traumaattisen tapahtuman jälkeen.

11

Onneksi on ollut melko terveitä, suku ja ystävät, enkä ole kuullut suvussa olevan mielenterveyshäiriöisiä.

Olen kuullut noin viiden, tuttavien tuttavia tai sukulaisia mielen sairauksista, eikä hyvältä ole kuulostaneet, jos on rasittavaa, vaikeaa ja joskus vaarallistakin omaisille myös.

En koskaan olisi ottanut puolisoksi mielisairasta ihmistä enkä lapsia alkanut hankkimaan, tuntuvat olevan periytyviä jotkut ainakin altistus.