Lue keskustelun säännöt.
"Kaverit" jättävät yksitellen pulaan, silloin kun apua tarvitsisi :(
29.12.2013 |
Kaikki tietävät, että me olemme muuttamassa ja meillä on vauva, jota emme saa mihinkään hoitoon. Vauva huutaa refluksin vuoksi todella paljon, on itkuinen ja viihtyy oikeastaan vain sylissä. On muutenkin herkkä tapaus ja vierastaa, eli hoito ei ehkä edes tulisi kyseeseen. Mutta olisi nyt edes JOKU voinut tulla tarjoutumaan avuksi vaikka pakkaamisessa tai siivoamisessa!!
Sekä minä että mies teemme mielellämme palveluksia muille, mm. lainaamme pieniä summia rahaa, haimme kaverin lapsen hoidosta ja vahdimme häntä myös jos kaveri on jumissa ruuhkassa, lähdemme tueksi sairaalaan jos jotain kaveria pelottaa operaatio tai synnytys. Vaan mitä saamme takaisin? Hädän hetkellä EMME YHTÄÄN MITÄÄN:
* Tämä kaveri, jonka lasta olemme hakeneet ja hoitaneet, nauroi päin naamaa kun pyysimme häntä avuksi loppusiivoukseen. Pyysimme vain tiettyyn tehtävään, koska hänen pituudestaan on hommassa hyötyä ja kaveri itse pitää kys. askareesta (on tehnyt sillä taskurahaa itselleen). Lopulta mieheni tarjosi hommasta rahaa; ei siltikään.
* Toinen kaveri, jonka kättä istuin pitelemässä pari kuukautta sitten sairaalassa ennen suurta operaatiota, ei edes tarjoutunut lastenhoitoavuksi tai kysynyt, pärjäämmekö.
* Kolmas tapaus kertoi tuovansa uuden poikakaverinsa mukanaan ja kertoi, että poikakaveri voi olla avuksi raskaiden esineiden kantamisessa. Äsken soitti, että hän lähteekin poikakaverin kanssa leffaan, on yksin apuna pari tuntia kunnes poikakaveri pääsee töistä. "Ja mä en sit voi kantaa mitään painavaa".
* Neljäs tapaus asuu muutaman rapun päässä, työtön sinkkumies. Minun piti mennä hänen luokseen tänään käymään ja viedä eräs lupaamani tavara (karsin sen muutossa, en tarvitse), ajattelin että olisimme voineet edes kuulumisia vaihtaa pitkästä aikaa. Mies säästi minulta tämän vaivan ilmestymällä ovemme taakse aamusta; "mä tulin hakee sen jutun, en jaksa päivällä kauheesti seuraa kun viime yö meni pelatessa". Niinpä niin.
Että tämmöistä porukkaa meille on kertynyt kavereiksi! Nyt kun muutamme, pistämme kyllä kaveriasiat uusiksi emmekä varmastikaan ole avuksi enää kenellekään vanhalle tutulle. :(
Kommentit (62)
Voisin auttaa, mutta nyt olen selkävaivainen.
Mutta periaatteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muissa tapauksissa ymmärrän että ottaa päähän, mutta yksi kaverihan on tulossa (eihän hän voi poikaystävää pakottaakaan), ja minun mielestä on kyllä sinun puolelta todella kamalaa ajatella, että joku olisi palveluksen velkaa sen vuoksi että olit sairaalassa tukena! Siis oikeasti, kyllä kylmäisi jos joku ystäväni ajattelisi noin. Ota muihin etäisyyttä, ja mietihän noiden kahden kohdalla uudestaan. Oletko edes varma että tämä yksi kaveri on kunnossa muuttoavuksi, jos hänellä on pari kuukautta sitten iso operaatio? Ihan hyvin on voinut hänenkin terveydentilalleen käydä jotain, mistä ei ole halunnut kertoa, ettei esim kuormita sinua enempää. Minun mielestä ajattelutapasi on aika lapsellinen, sillä sinun pitää muistaa että kukaan muu ei vedä sinun auttamisellesi rajoja kuin sinä itse. Jos toteat että joiltain ei mitään saa takaisin, niin älä auta enää, mutta älä myöskään odota että ystävän tukeminen sairaana on palvelus josta pitää seurata vastapalvelus. Ihan ihmeellistä..