"Kaverit" jättävät yksitellen pulaan, silloin kun apua tarvitsisi :(
Kaikki tietävät, että me olemme muuttamassa ja meillä on vauva, jota emme saa mihinkään hoitoon. Vauva huutaa refluksin vuoksi todella paljon, on itkuinen ja viihtyy oikeastaan vain sylissä. On muutenkin herkkä tapaus ja vierastaa, eli hoito ei ehkä edes tulisi kyseeseen. Mutta olisi nyt edes JOKU voinut tulla tarjoutumaan avuksi vaikka pakkaamisessa tai siivoamisessa!!
Sekä minä että mies teemme mielellämme palveluksia muille, mm. lainaamme pieniä summia rahaa, haimme kaverin lapsen hoidosta ja vahdimme häntä myös jos kaveri on jumissa ruuhkassa, lähdemme tueksi sairaalaan jos jotain kaveria pelottaa operaatio tai synnytys. Vaan mitä saamme takaisin? Hädän hetkellä EMME YHTÄÄN MITÄÄN:
* Tämä kaveri, jonka lasta olemme hakeneet ja hoitaneet, nauroi päin naamaa kun pyysimme häntä avuksi loppusiivoukseen. Pyysimme vain tiettyyn tehtävään, koska hänen pituudestaan on hommassa hyötyä ja kaveri itse pitää kys. askareesta (on tehnyt sillä taskurahaa itselleen). Lopulta mieheni tarjosi hommasta rahaa; ei siltikään.
* Toinen kaveri, jonka kättä istuin pitelemässä pari kuukautta sitten sairaalassa ennen suurta operaatiota, ei edes tarjoutunut lastenhoitoavuksi tai kysynyt, pärjäämmekö.
* Kolmas tapaus kertoi tuovansa uuden poikakaverinsa mukanaan ja kertoi, että poikakaveri voi olla avuksi raskaiden esineiden kantamisessa. Äsken soitti, että hän lähteekin poikakaverin kanssa leffaan, on yksin apuna pari tuntia kunnes poikakaveri pääsee töistä. "Ja mä en sit voi kantaa mitään painavaa".
* Neljäs tapaus asuu muutaman rapun päässä, työtön sinkkumies. Minun piti mennä hänen luokseen tänään käymään ja viedä eräs lupaamani tavara (karsin sen muutossa, en tarvitse), ajattelin että olisimme voineet edes kuulumisia vaihtaa pitkästä aikaa. Mies säästi minulta tämän vaivan ilmestymällä ovemme taakse aamusta; "mä tulin hakee sen jutun, en jaksa päivällä kauheesti seuraa kun viime yö meni pelatessa". Niinpä niin.
Että tämmöistä porukkaa meille on kertynyt kavereiksi! Nyt kun muutamme, pistämme kyllä kaveriasiat uusiksi emmekä varmastikaan ole avuksi enää kenellekään vanhalle tutulle. :(
Kommentit (62)
No millainen ystävä on sellainen, joka puhuu kaikki ongelmansa, ikävät asiansa, itkunsa toiselle, mutta kun toisella on murheita jaettavana tämä "ystävä" ei jaksa kuunnella? Ystävyyttä on vastavuoroisuus! Ystävyyttä ei ole se, että ottaa kaiken avun vastaan, mutta sitten ei_ikinä_auta sitä toista... AV:lla jos muuta puhut, puhut paskaa.
Missä asutte? Voin tulla auttamaan.
Mun mielestä tämä on hyvä kirjoitus liittyen tähän aiheeseen, suosittelen lukemaan, noilla ohjeilla voi aika hyvin mun mielestä välttää tulevaisuudessa sellaiset itsekkäät sontiaiset, jotka vain ottavat, eivätkä koskaan anna mitään-
http://lightshouse.org/lights-blog/the-problem-with-being-too-nice-part-one#axzz2otGCamQa
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 20:01"]
7, älä viitsi. Me olemme tehneet palveluksia näille ihmisille jo vuosikausia, ja jos lähdetään rahallista hyötyä miettimään (joka ei ole kyseessä nyt, meillä riittää kyllä rahat, kiitos vaan), niin me tässä miinuksella olemme! Onko sinusta "hyväksikäyttöä" pyytää vasta-apua ihmisiltä, joiden eteen olet itse tehnyt vaikka mitä? Kyllähän kaveritkin olisivat voineet palkata esim. lastenhoitajan lapselleen, tukihenkilön sairaalaan tms., jos sille linjalle lähdetään!
ap
[/quote]
Olen samaa mieltä, että olisi ollut reilua, että kaverit olisivat tulleet apuun. Toisaalta, kun teillä ei kerran ole puutetta rahasta, niin järkevintä olisi ollut palkata ammattilaisapua.
AP: nykyihmiset eivät enää vitsi rasittaa itseään. Ennen ei lähes koskaan muutettu firmojen avustuksella nykyään kavereiden avulla muuttaminen on harvinaisuus.
Muutto on nykyihmisille kauhistus erityisesti ystävän muutto, siinä kun voi joutua töihin. Sanottakoon että muutossa tosiystävyys punnitaan. Ihmiset oikeasti nauriskeleva takanapäin että sekin pyysi muuttoavuksi mutta sanoin että mulla oli meno/selkä kipeä, ettei tarvinnut mennä. Tai annetaan kuva että on pakko mennä muuttamaan.
Ap olisi saanut minulta apua. Olisin varmaan tajoutunut itse auttamaan pyytämättäkin.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 19:49"]
* Toinen kaveri, jonka kättä istuin pitelemässä pari kuukautta sitten sairaalassa ennen suurta operaatiota, ei edes tarjoutunut lastenhoitoavuksi tai kysynyt, pärjäämmekö.
Että tämmöistä porukkaa meille on kertynyt kavereiksi! Nyt kun muutamme, pistämme kyllä kaveriasiat uusiksi emmekä varmastikaan ole avuksi enää kenellekään vanhalle tutulle. :(
[/quote] Sinä siis pistät välit poikki, kun joku ei ole ymmärtänyt oma-aloitteisesti tarjoutua avuksi. Ei saatana. Mitäpä jos kuitenkin ensin kysyisit häntä avuksi.
En myöskään ymmärtänyt, miksi panet välit poikki naapurirapun sinkkumieheen vain siksi, että hän ei väsyneenä jaksanut kahvitella samalla kun otti jonkin tavaran sovitusti lainaan.
34, hän sai omaksi sen tavaran = paskat kanssakäymisestä, kunhan hyötyy sen haluamansa tavaran verran. On lisäksi mielestäni vastuutonta pelata koko yö, jos tietää että seuraavana päivänä on tulossa vieraita. Ei hän edes yrittänyt siirtää tapaamista tai pahoitellut mitenkään.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 20:04"]
Eli sä itse autat ihmisiä vain siksi, että voit joku päivä pyytää vastapalveluksia? Hyi! Et ole kummoinenkaan kaveri.
[/quote]
Ei kai kukaan auta ihmisiä VAIN siksi, että joku päivä voi pyytää vastapalveluksia, mutta kyllä ystävyys perustuu VASTAVUOROISUUTEEN. Välillä antaa jeesiä ystäviltä, välillä saa sitä. Ihan normaalia. Kyllä mulla on ainakin ihan luonnollisesti halu auttaa ystävää, jos vaan voin. En tee sitä siksi, että ystävä auttaa vuorostaan minua joskus, mutta koska ystävä on ystävä ja siihen kuuluu toisen auttaminen, tiedän, että saan ystäviltäni apua, jos minulla on vaikeaa tai tarvitsen käytännön apua jossain, esim. muutossa. Eikö se ole ihan normaalia vastavuoroista kanssakäymistä ihmisten välillä??
Mä hoidan omat asiani itse enkä halua sotkeutua kaverieni asioiden hoitoon. Viihdyn heidän kanssaan ihan seuran takia, en palvelusten. Näin se on aina ollut ja sellainen ystävä, joka odottaa minulta vastapalveluksia jää nuolemaan näppejään. En osaa yksinkertaisesti laskea niitä.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 20:51"]
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 20:04"]
Eli sä itse autat ihmisiä vain siksi, että voit joku päivä pyytää vastapalveluksia? Hyi! Et ole kummoinenkaan kaveri.
[/quote]
Ei kai kukaan auta ihmisiä VAIN siksi, että joku päivä voi pyytää vastapalveluksia, mutta kyllä ystävyys perustuu VASTAVUOROISUUTEEN. Välillä antaa jeesiä ystäviltä, välillä saa sitä. Ihan normaalia. Kyllä mulla on ainakin ihan luonnollisesti halu auttaa ystävää, jos vaan voin. En tee sitä siksi, että ystävä auttaa vuorostaan minua joskus, mutta koska ystävä on ystävä ja siihen kuuluu toisen auttaminen, tiedän, että saan ystäviltäni apua, jos minulla on vaikeaa tai tarvitsen käytännön apua jossain, esim. muutossa. Eikö se ole ihan normaalia vastavuoroista kanssakäymistä ihmisten välillä??
[/quote]
On, mutta tällöin kieltäytymiselläkään ei saisi olla seurauksia. Voihan ap:n kaverit auttaa jatkossa jossain muissa jutuissa. Nyt ei sopinut ja ap kilahti siitä.
Muutto uudenvuodenaattona on pahin päivä vuodesta. Luulen ettei minustakaan olisi silloin avuksi, on oman perheen kanssa muutakin puuhaa.
Perheemme on muuttanut n. 15 kertaa, siitä 14 kertaa on hoidettu muuttofirmalla ja olen tyytyväinen. En jää kenellekään palveluksia velkaa eikä kukaan venäytä selkää minun huonekalujen takia.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 21:00"]
Mä hoidan omat asiani itse enkä halua sotkeutua kaverieni asioiden hoitoon. Viihdyn heidän kanssaan ihan seuran takia, en palvelusten. Näin se on aina ollut ja sellainen ystävä, joka odottaa minulta vastapalveluksia jää nuolemaan näppejään. En osaa yksinkertaisesti laskea niitä.
[/quote]
Eli jos et kykenekään kivaan seuraan (läheisesi kuolee tai joudut sairaalaan tai masennut), niin sinut saa sitten dumpata.
Jos ystävän kriteerinä on vain hyvä seura, niin silloinhan et jaa ystäväsi kanssa yhtään mitään omasta elämästäsi. Kuka auttaa sinua sydänsuruissa? Mitä jos joudut kuukaudeksi vuoteenomaksi? Koetko, että sinä voit ja saat vuodattaa surusi ystävillesi ja heidän pitää olla kivaa seuraa sairaalavuoteen äärelläkin mutta jos joku ystävä tarvitsisi vastaavanalaista apua, et sitä anna, kun silloin se ystävä ei ole SINULLE hyvää seuraa?
Mä en ymmärrä näitä, jotka ajattelevat, ettei ystävyys ole palveluskauppaa. Ne on ilmeisesti kaikki itse näitä hyväksikäyttäjiä. Mä en voi kuvitellakaan, että ystävystyisin ihmisen kanssa, jolla ei ole elämässä muuta tarkoitusta kuin pyrkiä hyötymään toisista ihmisistä mahdollisimman paljon ja huolehtia samalla siitä, ettei toinen osapuoli vaan saa mitään etua/hyötyä irti heistä. Asiakkaissani näitäkin näkee, enkä voi kuvitella, että ko. tavoin ajattelevista saisi koskaan missään muussakaan yhteydessä miellyttävää seuraa. Eiköhän ne sosiaaliset suhteet ole sen verran kieroutuneita muutenkin
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 20:04"]
Eli sä itse autat ihmisiä vain siksi, että voit joku päivä pyytää vastapalveluksia? Hyi! Et ole kummoinenkaan kaveri.
[/quote]
Sulle ok aina tehdä palveluksia vain muille saamatta itse ikinä mitään? Aletaanpa kavereiksi!!! Mulla oliskin täällä lastenhoidon lisäksi aika paljon muitakin projekteja joissa kaivataan apua. Mä voin sit ehkä joskus auttaa sua, mut tosin mulla on sillon kyllä kiire.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 21:21"]
Mä en ymmärrä näitä, jotka ajattelevat, ettei ystävyys ole palveluskauppaa. Ne on ilmeisesti kaikki itse näitä hyväksikäyttäjiä. Mä en voi kuvitellakaan, että ystävystyisin ihmisen kanssa, jolla ei ole elämässä muuta tarkoitusta kuin pyrkiä hyötymään toisista ihmisistä mahdollisimman paljon ja huolehtia samalla siitä, ettei toinen osapuoli vaan saa mitään etua/hyötyä irti heistä.
[/quote]
Toivottavasti ymmärsit viestini väärin vahingossa etkä tahallasi. -7
No kyllä mekin lopulta pärjättiin ihan samassa tilanteessa ja tosiaan refluksi-vauvan kanssa. Paskamaista raatamista kyllä, mutta kyllä tekin sisulla sen teette! Tsemiä!
Ps. Ymmärrän kyllä "pienen" ärsyyntymisesi! Mulla oli silloin selkä paskana ja suvun apua ei kuulunutkaan... Jes.
Ymmärrän Ap sinua sillä itselläni samanlaisia kokemuksia. Siitä tuleekin mieleen se,e ttä jotkut ihmiset unohtavat kaikki palvelukset joita on heille tehty ja siksi eivät auta. Osa on ihmisiä joilla on vain sellainen käsitys, että toiset kestävät ihan mitä vain.
Itsekkin valitsisin ystäväni toisin, se, että itse auttaa toista itselleen epäkiitollisissa tilanteissa ei takaa sitä että itseä autetaan vaikka olisi tosi kyseessä.
Jos nyt luon tuttavapiirin valitsen henkilöitä jotka ensin auttavat minua ja muistan sen ja autan vastavuoroisesti.
Muistan sitten ne jotka ovat oikeasti auttaneet ja annan anteeksi enemmän.
Kurjia kavereita ja huonoa käytöstä heiltä. Kyllä ystävyyteen kuuluu olla mukana toisen elämässä ja tarjota apua, sen mitä itse pystyy ja voi ja ehtii.
Muuttaminen on just sellaista, missä nimenomaan autetaan kavereita. Se homma on useammalla ihmisellä joskus edessä ja sitten voi vastavuoroisesti itse pyytää kavereita apuun oman muuton sattuessa kohdalle.
Ap, kaikki sympatia teille! On myös surullista, ettei kaverit kysy miten pienen vauvan kanssa on pärjätty jne, se kun kaikessa onnessa voi ja onkin tosi rankkaa. Itselläni on tästä kokemusta ja eipä tunnu enää nämä ihmiset kavereilta, jotka kummasti katoavat kun toiselle on tullut perheenlisäystä.
2 kk ei ole kovin pitkä aika ison operaation jälkeen (jos siis puhutaan leikkauksesta). En olisi itse mitenkään jaksanut hoitaa vauvaa tai auttaa muutossa vielä kolmenkaan kk:n päästä leikkauksesta, ja on leikkauksia joissa joutuu varomaan puolikin vuotta.
Eli kannattaa suhteuttaa vähän. Lapsen tekeminen ja hoitaminen on kuitenkin niin peruskauraa, ettei moni varmaan tajua teidän olevan ihan lopussa jollette sitä erikseen korosta heille?