Sukujoulua viettävät: miten aiotte toimia koronajouluna 2020?

Ihanaa! Teeskentely- ja työleirijuhla peruttu! Meikämatami tilaa sushia ja imee skumppaa aattona peiton alla!

Meillä ei koskaan vietetä sukujoulua, mutta lähipiirissä on riskiryhmäläisiä, joten ollaan aloitettu jo nyt valmistelut jottei tarvitse mennä kauppoihin pahimpaan jouluruuhkaan. Pari viikkoa ennen aattoa vältellään riskitilanteita jotta vanhuksilla olisi turvallista jouluna, siinäpä se sitten onkin. Voi olla että tulee helpoin joulu ikinä kun lahjatkin on puoliksi jo hankittu.

Mun salainen toive on, että tulee isot rajoitukset ja Uusimaa suljetaan taas. Ei tarvitse miettiä meneekö omien vanhempien luo vai anoppilaan. En haluaisi mennä kumpaankaan paikkaan, joku kuitenkin loukkaantuu kun kieltäytyy, nyt olisi hyvä syy! 

Mikä on sukujoulu?

Katsellaan joulukuussa sitä sitten

Ei vietetä. Osallistujia olisi pitkin Suomea.

Lopetimme itse osallistumisen pari vuotta sitten, kun mukana oli aina joku "onks teillä vielä ollut noroa, influenssaa yms. tyyppi".

Kaikki taudit kiersivät, kun puolikuntoiset osallistuivat The Joulun viettoon.

Puolisolla on ollut tapana viettää joulua sukulaistensa kanssa. Olen pyytänyt ilmoittamaan ajoissa, miten aikovat tänä vuonna toimia, jotta ehdin miettiä omat vaihtoehtoni. Normaalisti olisin lähtenyt ulkomaille joululomalle, mutta se ei tänä vuonna taida olla mahdollista.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on sukujoulu?

Se on semmoinen alpakanvillasta huovutettu lapasen tapainen juttu, josta kuitenkin puuttuu peukalo.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkään ei ole tänä vuonna perinteistä sukujoulua. Omien lasteni kanssa olen jo sopinut, että he tulevat jouluna meille. Siskoni ja vanhempieni kanssa pitää vielä sopia, ovatko vanhempani jouluna meillä vai siskoni luona.

Mikä on teidän sukujoulu, jos ei se jo tuosta muodostu?

Vierailija kirjoitti:

Asumme poikaystäväni kanssa opiskelukaupungissamme (Suomen koronapääkaupungissa...). Tapana on ollut jakaa joulun viettoa kummankin entisiin kotikaupunkeihin (jouluaattona ei olla oltu samalla paikkakunnalla), jotka sijaitsevat kumpikin eri maakunnissa. Nyt tilanne näyttää vähän siltä, että vietämme varmaan joulun kahdestaan täällä. Emme juuri ole poistuneet kotoa, mutta emme haluaisi ottaa siltikään riskiä, että tartuttaisimme vanhempamme, vaikka eivät olekaan riskiryhmäläisiä. Isovanhemmista puhumattakaan!

Jos tilanne olisi parempi, niin sitten varmaan tänä vuonna tehtäisiin niin, että kumpikin menisi vain omille vanhemmilleen eikä vietettäisi poikaystävän kanssa joulua yhdessä.

Eikös se koronapääkaupunki ole vaihdellut tässä vuoden mittaan jonkin verrankin? Joskus keväällä se oli Tornio, sitten Helsinki. Nyt syksyn aikana se on ollut ainakin jonkin aikaa Jyväskylä. Tällä hetkellä taitaa olla Vaasan vuoro. Mikähän se mahtaa joulun aikaan olla?

Vierailija kirjoitti:

Tänne varmaan moni kommentoi, että yksi joulu sinne tai tänne, mutta meidän perheessä on pitkäaikaissairaita ja ikääntyneitä, joille jokainen joulu voi olla viimeinen. Toisaalta kukaan heistä ei saisi sairastuakaan. Surettaa.

Ei luoja onko tässä "jokainen joulu on viimeinen" näytelmässä ollut pakotettuna muitakin suomalaisia, kuin vaan minä+siskoni.. Noh tosiaan kuulostaa kyllä ihanan suomalaisen melankoliselta. Itse en vaan suostu lähtemään tuohun showhun enää IKINÄ mukaan.

KOKO lapsuuttani varjosti vaarin syöpä. Vaarilla oli syöpä jo ennenkuin synnyin ja vaari kuoli, kun olin 23-24 vuotias. Eli näitä viimeisiä jouluja jumakauta riitti.

Nyt suututtaa näin jälkeenpäin jo pelkkä tullaisen tekstin näkeminen, muistuu mieleen kaikki ne vanhat SYYLLISTÄMISET siitä, että pitää nyt mennä mummulaan, kun on vaarin viimeinen joulu ja viimeinen sitä ja tätä. Pitäkää syyllistäjät itkunne ihan oikeasti, elämän on jatkuttava vaikka joku onkin kuolemassa... oikeastaan me kaikki olemme jossain vaiheessa kuolemassa, ei sitä voi niin hartaana odottaa että 25 vuotta joka vuosi pidetän läksiäiset!

Noh ehkä teillä ei ole tuota syyllisyys kulttuuria tässä sekoilussa mukana.

Vierailija kirjoitti:

Tänne varmaan moni kommentoi, että yksi joulu sinne tai tänne, mutta meidän perheessä on pitkäaikaissairaita ja ikääntyneitä, joille jokainen joulu voi olla viimeinen. Toisaalta kukaan heistä ei saisi sairastuakaan. Surettaa.

Itse saan päänsärkyä tuosta viimeinen joulu meiningistä. Onko pakko viettää joulua anoppien ja appien ja aikuisten sisarusten kanssa?

Milloin on oman joulun vuoro omine aikatauluineen ja ruokineen, ilman burnouttia?

Me osallistuimme viimeksi sukujouluun 21 vuotta sitten. Toisen lapsemme laskettu aika oli uudenvuoden aikaan, ja koska esikoinen syntyi ennen laskettua aikaa, varauduin siihen, että toinen tekee saman, ja ilmoitin jo hyvissä ajoin syksyllä suvuille, että jäämme kotiin viettämään omaa joulua. Vauva syntyikin sen verran etuajassa, että olimme vauvan kanssa jo kotona jouluna. Oli niin kivaa viettää ihan omannäköinen jouölu, ettemme ole sen koommin edes harkinneet mitään sukujouluja.

Nyt on jo pari vuotta ollut kysymysmerkillä, tuleeko kaikki omat lapsemme meille jouluksi. Tähän mennessä ovat tulleet. Viime jouluna esikoinen oli meillä vain aaton. Katsotaan, kuinka käy tulevana jouluna. Sinkkuja ovat kaikki ainakin vielä, joten omaa "perhejoulua" tai anoppilan joulua tuskin kenellekään on tulossa. Ulkomaillekaan ei kukaan ole nyt lähdössä, joten ehkä he sitten tulevat meille.

Sairastuttiin viime jouluna koko perhe, koska joulunvietossa oli mukana vahvasti kuumeisia ja flunssaisia ihmisiä. Se kerrottiin meille vasta paikan päällä "kuumetta ollut viikon, ei tässä mitään". Tilanne on ikävä, mutta jos vältämme parin viikon sairastamisen jokainen vuorollaan, otan sen vastaan lahjana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne varmaan moni kommentoi, että yksi joulu sinne tai tänne, mutta meidän perheessä on pitkäaikaissairaita ja ikääntyneitä, joille jokainen joulu voi olla viimeinen. Toisaalta kukaan heistä ei saisi sairastuakaan. Surettaa.

Ei luoja onko tässä "jokainen joulu on viimeinen" näytelmässä ollut pakotettuna muitakin suomalaisia, kuin vaan minä+siskoni.. Noh tosiaan kuulostaa kyllä ihanan suomalaisen melankoliselta. Itse en vaan suostu lähtemään tuohun showhun enää IKINÄ mukaan.

KOKO lapsuuttani varjosti vaarin syöpä. Vaarilla oli syöpä jo ennenkuin synnyin ja vaari kuoli, kun olin 23-24 vuotias. Eli näitä viimeisiä jouluja jumakauta riitti.

Nyt suututtaa näin jälkeenpäin jo pelkkä tullaisen tekstin näkeminen, muistuu mieleen kaikki ne vanhat SYYLLISTÄMISET siitä, että pitää nyt mennä mummulaan, kun on vaarin viimeinen joulu ja viimeinen sitä ja tätä. Pitäkää syyllistäjät itkunne ihan oikeasti, elämän on jatkuttava vaikka joku onkin kuolemassa... oikeastaan me kaikki olemme jossain vaiheessa kuolemassa, ei sitä voi niin hartaana odottaa että 25 vuotta joka vuosi pidetän läksiäiset!

Noh ehkä teillä ei ole tuota syyllisyys kulttuuria tässä sekoilussa mukana.

Niin. Miksi juuri jouluna pitäisi olla sen viimeisiään vetelevän vanhuksen luona, ja koko suku samaan aikaan? Yleensä ne tuossa vaiheessa viimeisiään vetelevät sinnittelevät sinne vuodenvaihteen tuntumaan, joten joulun jälkeen on vielä pari päivää aikaa käydä häntä moikkaamassa.

Jos tekisin itse koulemaa, en todellakaan haluaisi koko sukuani samaan aikaan ympärilleni, vaan yksin/pienillä porukoilla, jotta voisin huomioida kaikki paikalla olijat.

Meillä ei ole kuin kaksi sukupolvea viettämässä joulua. Me miehen kanssa ja lapset. Lisäksi tulee vävy.

Eiköhän mennä perinteisellä joululla, jos ei tilanne ratkaisevasti muutu. Muutenkin ollaan paljon yhteydessä, kun kaikki asuu Helsingissä. 

Jos koronatilanne muuttuu pahemmaksi, voisi toivoa, että viikkoa ennen joulua kaikki pyrkivät välttämään turhia riskejä. 

Vielä ei voi tietää, mikä tilanne on jouluna. Voi olla, että koko Suomi on kiinni. Teen suunnitelmat lähempänä joulua, mutta voi olla, että perheen kesken ollaan. Tosin lasten mummot ja ukit eivät kuulu riskiryhmään ikänsä puolesta, eikä sairauksia ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänne varmaan moni kommentoi, että yksi joulu sinne tai tänne, mutta meidän perheessä on pitkäaikaissairaita ja ikääntyneitä, joille jokainen joulu voi olla viimeinen. Toisaalta kukaan heistä ei saisi sairastuakaan. Surettaa.

Ei luoja onko tässä "jokainen joulu on viimeinen" näytelmässä ollut pakotettuna muitakin suomalaisia, kuin vaan minä+siskoni.. Noh tosiaan kuulostaa kyllä ihanan suomalaisen melankoliselta. Itse en vaan suostu lähtemään tuohun showhun enää IKINÄ mukaan.

KOKO lapsuuttani varjosti vaarin syöpä. Vaarilla oli syöpä jo ennenkuin synnyin ja vaari kuoli, kun olin 23-24 vuotias. Eli näitä viimeisiä jouluja jumakauta riitti.

Nyt suututtaa näin jälkeenpäin jo pelkkä tullaisen tekstin näkeminen, muistuu mieleen kaikki ne vanhat SYYLLISTÄMISET siitä, että pitää nyt mennä mummulaan, kun on vaarin viimeinen joulu ja viimeinen sitä ja tätä. Pitäkää syyllistäjät itkunne ihan oikeasti, elämän on jatkuttava vaikka joku onkin kuolemassa... oikeastaan me kaikki olemme jossain vaiheessa kuolemassa, ei sitä voi niin hartaana odottaa että 25 vuotta joka vuosi pidetän läksiäiset!

Noh ehkä teillä ei ole tuota syyllisyys kulttuuria tässä sekoilussa mukana.

Meillä myös. Kun menimme naimisiin mieheni kanssa, päätimme että vietämme joulua keskenämme, alamme luomaan omia jouluperinteitämme jne.   Niin eikös äitini vetänyt joka vuosi esiin tämän SAATTAA OLLA VIIMEINEN JOULU -kortin.  Toinen on EI TÄSSÄ NÄITÄ JOULUJA MEILLÄ ENÄÄ NIIN KOVIN MONTAA OLE. 

 Kerran sitten haksahdimmekin äitini luokse menemäänkin... Eikä ollut kyseessä mikään yksinäinen vanhus.

Helposti onnistuu 100% eristäytyminen minulta. Ostan parin viikon ruoat ja siirryn mökille. Vähän ankeaa siellä talven pimeässä on, etenkin kun tuskin silloin vielä on lunta, mutta joulu sukulaisten kanssa on minulle todella tärkeä. Olen sinkku, asun olosuhteiden pakosta yksin kaupungissa jossa en viihdy ollenkaan enkä todellakaan aio pilata jouluani olemalla kotona. 

Menen siis karanteenin kautta vanhempieni luo. Se, tuleeko sinne muita riippuu sitten koronatilanteesta, äitini tekee asiakaspalvelutyötä joten jos siellä päin on koronaa liikkeellä, niin ei ole ehkä viisasta ottaa riskiryhmäläisiä sinne. Itse en henk. koht koronaa pelkää, olen nuori ja terve, mutten todellakaan aio ottaa sitä riskiä että tartuttaisin itselleni tärkeimmät ihmiset.