Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

23 v. mies ei vieläkään valmis puhumaan tulevaisuudesta

Vierailija
28.12.2013 |

Elikkä tällainen tilanne mulla: Ollaan oltu 5 v. yhdessä, minä nyt 22 v. ja mies 23 v, yhdessä asuttu jo useampi vuosi ja juttu on ollut "vakavaa" alusta alkaen. Nyt haluaisin jo pikkuhiljaa suunnata katsetta tulevaisuuteen: kihloihin menisin vaikka heti, häitä haluaisin alkaa suunnittelemaan ja perheen perustamisesta on kiva haaveilla. Aina kuitenkin kun otan jotain näistä asioista puheeksi, mies vaan torjuu aiheet "ei nyt vielä suunnitella, katsotaan sitten joskus kun on aika.." jne. Aina haluaa myös nopeasti vaihtaa puheenaihetta toiseen ja suuttuu jos kysyn useamman kerran ja olen sanonut että olisi tärkeää keskustella asioista.

 

Huomaan olevani aika ahdistavassakin tilanteessa, olenhan tuntenut mieheni teinistä lähtien ja olen ajatellut tämän nyt sitten olevan se oikea minulle, mutta silti en tiedäkään mitään tämän herran ajatuksista tulevaisuuden nähden. En tiedä haluaako mies esim. ikinä lapsia, itselle kun se on ollut aina jonkinlainen itsestäänselvyys :s Kun kysyn hänen tulevaisuudenhaaveistaan, hän vastaa aina vain jotain työhön ja asuntoon liittyvää, ei perheeseen tai minuun liittyvää :/

 

Aivan hyvä suhde ollut tähän asti, nyt vaan tekisi mieli siirtyä tästä nuoruuden yhdessähengalailu-vaiheesta eteenpäin. Asiaan suuresti vaikuttaa varmasti se, että mies ja tämän kaveriporukka viettää aika rempseää nuoruuselämää vielä. Itse taas tunnen itseni ehkä vähän ikästäni vanhemmaksi näiden ajatusteni kanssa... Kysymys kuuluukin: kuinka paljon tuollaisesta puhumattomuudesta ja sitoutumattomuudesta voi laittaa tuon iän piikkiin? Ja 23v. sitten kuitenkaan enää niin nuori? Olenko huolestunut turhasta, ja pitäisikö vaan odotella edelleen, että mies aikuistuisi ja ottaisi itse ko. asioita puheeksi...? :S Apuja?!

Kommentit (37)

Vierailija
1/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

23v on monesti vielä aika poikanen...bileet kiinnostaa enempi mitä perheenperustamiset Ja kun nainen alkaa asiasta puhumaan meneekin paniikkinappula päälle.... Vastaavanlaisia aloituksia tulee aika usein tänne...  Ei kannata miestä alkaa ainakaan pakottamaan mihinkään..

Vierailija
2/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se mies on vielä nuori, perhe on mielesttä joskus 5-10 vuoden kuluttua. Etsi vanhempi mies, jolla menohalut ohi ja haluaa asettua.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihan normaalia

Vierailija
4/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä oli sama tilanne, 25 vuoden iässä sitten tuli ero ja selvisi, että miehellä ollut irtosuhteita 2 vuoden ajan. Koskaan en olisi arvannut niin käyvän, mies lupasi aina asioista puhuttavan myöhemmin ja ymmärsin meidän olevan vakavasti yhdessä. Miehelle suhteemme oli joku kokeilu ennen sitä oikeaa.. 

Vierailija
5/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä hyvä lapsi kiirehdi! Alat itsekin miettimään tuommoisia asioita vaikka viiden vuoden päästä. Elä nyt ja nauti elämästä! Perhe ja lapset rajottaa kuitenkin todella paljon, ehdit kahlita itsesi myöhemminkin.

Vierailija
6/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos häntä vain pelottaa? Minä olen samanikäinen kuin sinä, mieheni samanikäinen kuin sinun miehesi :) menimme 2 vuotta sitten kihloihin, pian naimisiin ja meillä on kolme lasta :) meidän kavereista on vain muutama, ketkä,eivät ole uskaltaneet suunnitella tulevaisuutta huomista pidemmälle. Aikansa kaikilla, joillain kestää aikuiseksi kasvaminen pidempään kuin toisilla!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 23:40"]

Jos häntä vain pelottaa? Minä olen samanikäinen kuin sinä, mieheni samanikäinen kuin sinun miehesi :) menimme 2 vuotta sitten kihloihin, pian naimisiin ja meillä on kolme lasta :) meidän kavereista on vain muutama, ketkä,eivät ole uskaltaneet suunnitella tulevaisuutta huomista pidemmälle. Aikansa kaikilla, joillain kestää aikuiseksi kasvaminen pidempään kuin toisilla!

[/quote]

Miksi sinä ja miehesi ette uskalla suunnitella tulevaisuutta? Luulisi, että kun lapsia on jo noin monta, niin olisi kannattanut vähän etukäteen miettiä asioita. AP:n mies on ehkä vähän aikuisempi kuin te eli ymmärtää, että suunnittelu ensin ja lapset vasta sitten, jos sittenkään.

Vierailija
8/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kysy suoraa, haluaako koskaan lapsia. Jos vastaa, että joo joskus, niin tyydy siihen. Jos taas sinä haluat ne lapset heti, olet väärän miehen kanssa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselle eräs 25vuotias herranen selitti kerran kuinka lapsia voi hankkia sit vasta kun on itse reippaasti yli kolmekymmentä. Kun "naisestahan se on kiinni" eli ottaa sitten vaan itseään reilusti nuoremman vaimon...

Näin pystyy vielä juhlimaan moonta vuotta ihan vapaasti. Eli joo, aika poikasia on monet vielä tuolloin. On vielä monet lähemmäs 30vuotiaatkin

Vierailija
10/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselle eräs 25vuotias herranen selitti kerran kuinka lapsia voi hankkia sit vasta kun on itse reippaasti yli kolmekymmentä. Kun "naisestahan se on kiinni" eli ottaa sitten vaan itseään reilusti nuoremman vaimon...

Näin pystyy vielä juhlimaan moonta vuotta ihan vapaasti. Eli joo, aika poikasia on monet vielä tuolloin. On vielä monet lähemmäs 30vuotiaatkin

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 23:40"]

Jos häntä vain pelottaa? Minä olen samanikäinen kuin sinä, mieheni samanikäinen kuin sinun miehesi :) menimme 2 vuotta sitten kihloihin, pian naimisiin ja meillä on kolme lasta :) meidän kavereista on vain muutama, ketkä,eivät ole uskaltaneet suunnitella tulevaisuutta huomista pidemmälle. Aikansa kaikilla, joillain kestää aikuiseksi kasvaminen pidempään kuin toisilla!

[/quote]

Miksi sinä ja miehesi ette uskalla suunnitella tulevaisuutta? Luulisi, että kun lapsia on jo noin monta, niin olisi kannattanut vähän etukäteen miettiä asioita. AP:n mies on ehkä vähän aikuisempi kuin te eli ymmärtää, että suunnittelu ensin ja lapset vasta sitten, jos sittenkään.

[/quote]

Lapset oli kaikki suunniteltuja :) ehkäisy jätettiin pois siis tarkoituksella. Opiskelut on hoidettu, häätkin suunniteltu.

Vierailija
12/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 23:42"][quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 23:40"]

Jos häntä vain pelottaa? Minä olen samanikäinen kuin sinä, mieheni samanikäinen kuin sinun miehesi :) menimme 2 vuotta sitten kihloihin, pian naimisiin ja meillä on kolme lasta :) meidän kavereista on vain muutama, ketkä,eivät ole uskaltaneet suunnitella tulevaisuutta huomista pidemmälle. Aikansa kaikilla, joillain kestää aikuiseksi kasvaminen pidempään kuin toisilla!

[/quote]

Miksi sinä ja miehesi ette uskalla suunnitella tulevaisuutta? Luulisi, että kun lapsia on jo noin monta, niin olisi kannattanut vähän etukäteen miettiä asioita. AP:n mies on ehkä vähän aikuisempi kuin te eli ymmärtää, että suunnittelu ensin ja lapset vasta sitten, jos sittenkään.

[/quote]

Lapset oli kaikki suunniteltuja :) ehkäisy jätettiin pois siis tarkoituksella. Opiskelut on hoidettu, häätkin suunniteltu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yleensä kun nainen alkaa suunnitella "tulevaisuutta" miehelle tulee paljon lisää vaatimuksia ja nainen muuttuu rakkaudesta enemmän pomoksi. ..

ehkä mies oikeasti rakastaa sinua eikä halua tätä vielä

 

Vierailija
14/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olisin nauranut räkäisesti tuossa iässä tuollaiselle kouluttamattomien maalaisten pelleilylle. Menin naimisiin kun olin valmistunut yliopistosta 28-vuotiaana ja nyt 3 lasta sen oikean miehen kanssa. Ei minkään nuoruuden ihastuksen kanssa. Jokainen kypsyy omassa tahdissaan. Älä painosta!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinun on tyytyminen siihen mitä poikaystäväsi sanoo, et voi häntä puhumalla saada järkiinsä. Vaihda miestä, jos perheen haluat nopeammin. Vasta sitten, kun joku tuosta poikien porukasta menee naimisiin ja saa lapsia, alkavat muutkin harkita vakiintumista.

Vierailija
16/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Miestä pelottaa. Hän ei halua sitoutua liikaa sinuun, koska voi olla että miettii että jos tulisi joku parempi tai mielenkiintoisempi vastaan tai sitten sinkkuelämä kutkuttelee jossain tuolla takaraivossa. Ei vaan halua sen olevan niin lopullista vielä. Tässä 28-vuotiaan miehen mielipide

Vierailija
17/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Okei, taitaapi olla ihan normaalia käytöstä tommonen sitten tuon ikäiseltä... :D vaikka tuota puhumattomuutta, ja mun keskustelunaloitusten täydellisiä tyrmäämisiä en kyllä oikein hyväksyis :/

 

Ja monet ikäiseni kaverit kyllä jo ovat saaneet lapsen, ovat naimisissa jne., eli en nyt sanoisi sellaisenkaan elämäntyylin olevan epänormaalia... ja joku sanoi tuosta koulutuksesta, niin itse kyllä valmistun yliopistosta kahden vuoden sisällä, miehellä on takana jo korkeakoulututkinto. Eli ei tuota "kouluttamattomuutta" voi varmaan tämän mun haaveilun syyksi laskea:D   -Ap

Vierailija
18/37 |
28.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 23:55"]

Miestä pelottaa. Hän ei halua sitoutua liikaa sinuun, koska voi olla että miettii että jos tulisi joku parempi tai mielenkiintoisempi vastaan tai sitten sinkkuelämä kutkuttelee jossain tuolla takaraivossa. Ei vaan halua sen olevan niin lopullista vielä. Tässä 28-vuotiaan miehen mielipide

[/quote]

 

ok, en usko, että haluan seurustella miehen kanssa, joka kuitenkin koko ajan ajattelisi, että mitä jos tulisikin vielä parempi kohdalle :( Eiköhän se olisi pitänyt sitten tässä viiden vuoden aikan jo ilmaista, jos haikaileekin sinkkuelämän perään. Surullista jos asia olisi noin:( ap

Vierailija
19/37 |
29.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä erosin kahden vuoden suhteesta vähän aikaa sitten. Olen 22 ja mies 24. Ongelma oli vähän samanlainen, tuntuu, ettei päästy suhteessa enää eteenpäin ja aina, kun yritin puhua jostain vakavasta (mies valmistuu keväällä ja joutuu työtilanteen takia todennäköisesti muuttamaan toiseen kaupunkiin, eli suhteen jatkuminen mahdollisesti kaukosuhteena oli ehkä se ajankohtaisin vakava asia meille), vaihtoi mies puheenaihetta tai sanoi, että jutellaan asiasta myöhemmin. Viime aikoina tuntui myös, että työt, opiskelu, kaverit ja bileet menivät mun edelle jatkuvasti. Ei oo kiva tunne, kun tuntee olevansa toiselle "varavaihtoehto".

 

Lopulta sit kysyin mieheltä suoraan, että onko nyt niin, että muista asioista on tullu mua tärkeämpiä. Ja vastaus oli, pitkän kiertelyn jälkeen, myöntävä. Seuraavana päivänä erottiin.

 

Ota siis selvää, mitä mies haluaa. Onko haaveenne samanlaiset? Entä haaveiden aikataulutus? Meillä mä olisin ollut valmis tekemään suhteen eteen paljon enemmän kuin mies.

 

Sitten vielä viimeinen huomio. Onko suhde miehen ensimmäinen vakava suhde? Tuntuu, että harvalla miehellä se ensimmäinen on se oikea. En sano, että näin olisi teillä, mutta tuntuu, että miesten tarvitsee joskus opetella tuota suhdehommaa vähän kauemmin :)

 

Toivottavasti ongelmanne selviävät :)

Vierailija
20/37 |
29.12.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

maalla asutte kuitenkin!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan seitsemän seitsemän