Lue keskustelun säännöt.
23 v. mies ei vieläkään valmis puhumaan tulevaisuudesta
28.12.2013 |
Elikkä tällainen tilanne mulla: Ollaan oltu 5 v. yhdessä, minä nyt 22 v. ja mies 23 v, yhdessä asuttu jo useampi vuosi ja juttu on ollut "vakavaa" alusta alkaen. Nyt haluaisin jo pikkuhiljaa suunnata katsetta tulevaisuuteen: kihloihin menisin vaikka heti, häitä haluaisin alkaa suunnittelemaan ja perheen perustamisesta on kiva haaveilla. Aina kuitenkin kun otan jotain näistä asioista puheeksi, mies vaan torjuu aiheet "ei nyt vielä suunnitella, katsotaan sitten joskus kun on aika.." jne. Aina haluaa myös nopeasti vaihtaa puheenaihetta toiseen ja suuttuu jos kysyn useamman kerran ja olen sanonut että olisi tärkeää keskustella asioista.
Huomaan olevani aika ahdistavassakin tilanteessa, olenhan tuntenut mieheni teinistä lähtien ja olen ajatellut tämän nyt sitten olevan se oikea minulle, mutta silti en tiedäkään mitään tämän herran ajatuksista tulevaisuuden nähden. En tiedä haluaako mies esim. ikinä lapsia, itselle kun se on ollut aina jonkinlainen itsestäänselvyys :s Kun kysyn hänen tulevaisuudenhaaveistaan, hän vastaa aina vain jotain työhön ja asuntoon liittyvää, ei perheeseen tai minuun liittyvää :/
Aivan hyvä suhde ollut tähän asti, nyt vaan tekisi mieli siirtyä tästä nuoruuden yhdessähengalailu-vaiheesta eteenpäin. Asiaan suuresti vaikuttaa varmasti se, että mies ja tämän kaveriporukka viettää aika rempseää nuoruuselämää vielä. Itse taas tunnen itseni ehkä vähän ikästäni vanhemmaksi näiden ajatusteni kanssa... Kysymys kuuluukin: kuinka paljon tuollaisesta puhumattomuudesta ja sitoutumattomuudesta voi laittaa tuon iän piikkiin? Ja 23v. sitten kuitenkaan enää niin nuori? Olenko huolestunut turhasta, ja pitäisikö vaan odotella edelleen, että mies aikuistuisi ja ottaisi itse ko. asioita puheeksi...? :S Apuja?!
Kommentit (37)
Huhuhuh. Pikkuveljeni on 22-vuotias eikä ikimaailmassa haluaisi niin nuorena lapsia, vaikka seurustella haluaisikin. Miksi pitää suin päin rynnätä jotain lapsia hankkimaan, vaikka teillä on vielä nuoruuden parhaimmat vuodet edessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap hyva, ela sinakin sita nuoruuttasi nyt. Opiskele loppuun, matkustele, haaveile ja ela huoletonta nuoren aikuisen elamaa. Niita lapsia ja haita sa ehdit ihan hyvin viidenkin vuoden paasta.
Mita enemman sa painosta, sita kauemmas poikaystavasi ajautuu. SIta ei selvasti kiinnosta yhtaan nyt samat asiat kuin sua ja sita sa et voi muuttaa.
On molempien ensimmäinen suhde,ja tavattiin tosi nuorina...olemme olleet yhdessä jo aika pitkään,ja jos vertaa sitten vähän vanhempina tavanneisiin ihmisiin,että miten he yleensä ryntäävät asioihin ja viiden vuoden seurustelun aikana ihan normaali kuvio on jo naimisiinmeno,pari lasta,talo jne. En itsekään vielä ole konkreettisesti perheen perustamisen kannalla,opintijen takiakaan,mutta jotain suuntaa tälle suhteelle kaipaisin...sitä jotain seuraavaa etappia,sellaista sitoutumista että tietäisi että tämä on nyt tässä. Tunteet ovat kuitenkin koko ajan olleet vahvat puolin ja toisin.... en osaa selittää...
Voi elämä kysy suoraan mieheltäsi. Luulen että ei tuossa hyvin käy. Mies ei halua
Tehkää nyt ainakin jotain omiakin asioita ennen "lopullista" sitoutumista - matkustelkaa yhdessä ja varsinkin erikseen, bilettäkää, harrastakaa kaikkea mitä mieleen tulee jne. jne. Ja jos suhde tuon kestää, niin katsokaa tilannetta muutaman vuoden päästä uudelleen.
Tervettähän tuo vain on, että 23-vuotiaana on kiinnostunut kaikesta muusta kuin naimisiinmenosta, semminkin jos on teini-iästä saakka ollut saman ihmisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tosiaan edes ajatellut lapsia tai avioliittoa tuon ikäisenä. Tuskin miehesi edes pystyisi antamaan mitään vastauksia kysymyksiisi.
Kauan ootte yhessä olleet, mutta voi olla että mies tekee pikkuhiljaa henkistä eroa aluksi sinusta. Eräs kaveripariskunta joka oli 6 vuotta yhdessä, erosi taannoin kun mies jätti. Ei ollut tykännyt puhua ja avautua aiemmin muuta puoli vuotta kihlojen jälkeen sanoi, että haluaa erota, koska haluaa "kokeilla" muitakin ja ei ole valmis niin nuorena sitoutumaan samaan naiseen. Jotain muita tekosyitä sieltä sitten to kylkiäisiksi mutta päädyt taisi olla että sinkkuelämä ja muut naiset alkoi kiinnostaan, ei perheen perustaminen nuoruuden rakkauden kanssa. Hyvin saman ikäisiä olivat teidän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta 23-vuotias on todella nuori haluamaan lapsia. Siis tiedän, että moni haluaa lapsia tuossa iässä, ja se on täysin ok, mutta henk. koht en tunne ketään, joka olisi halunnut. Kaikki ystäväni ovat saaneet esikoisensa 27-35 vuoden iässä. Luulisin, että varsinkin miehelle on hyvin harvinaista haluta lapsia 23-vuotiaana. Ei siis todellakaan tarvitse olla kyse siitä, että mies haluaa päästä eroon sinusta. Hän ei vain vielä halua lapsia tai ehkä naimisiinkaan.
Uskon, että painostamalla ja kyselemällä et saavuta mitään. Mutta jos sinä haluat naimisiin ja lapsia pian, niin se on ihan yhtä arvokas toive kuin miehen päinvastaiset toiveet. Sun täytyy miettiä, haluatko tämän miehen ja odottaa, vai haluatko erota ja lähteä etsimään miestä joka sopii sulle yhtä hyvin ja on valmis perheen perustamiseen mahdollisimman pian.
[quote author="Vierailija" time="29.12.2013 klo 16:08"]
Minusta 23-vuotias on todella nuori haluamaan lapsia. Siis tiedän, että moni haluaa lapsia tuossa iässä, ja se on täysin ok, mutta henk. koht en tunne ketään, joka olisi halunnut. Kaikki ystäväni ovat saaneet esikoisensa 27-35 vuoden iässä. Luulisin, että varsinkin miehelle on hyvin harvinaista haluta lapsia 23-vuotiaana. Ei siis todellakaan tarvitse olla kyse siitä, että mies haluaa päästä eroon sinusta. Hän ei vain vielä halua lapsia tai ehkä naimisiinkaan.
Uskon, että painostamalla ja kyselemällä et saavuta mitään. Mutta jos sinä haluat naimisiin ja lapsia pian, niin se on ihan yhtä arvokas toive kuin miehen päinvastaiset toiveet. Sun täytyy miettiä, haluatko tämän miehen ja odottaa, vai haluatko erota ja lähteä etsimään miestä joka sopii sulle yhtä hyvin ja on valmis perheen perustamiseen mahdollisimman pian.
[/quote]
23-vuotias on nuori, kyllä. Ja jokainen kasvaa, muuttuu, aikuistuu ja elää oman tahtinsa ja järjestyksensä mukaisesti. Esimerkiksi 26-vuotias ei kuitenkaan ole enää mitenkään poikkeuksellisen nuori saamaan esikoistaan, ja jo ennen lapsen syntymää eli vaikka nyt tätä 26 vuoden ikää, haluavat monet saada elämänsä vakaalle pohjalle ja suunnitella asiansa niin, että lapsen saaminen juuri siihen elämäntilanteeseen tuntuu hyvältä ja on sekä taloudellisesti että sosiaalisesti turvallista. Lasta ei myöskään hankita aina ihan noin vain. Lapsen yrittäminenkin vie oman aikansa.
Tämmöisen suuria elämänmuutoksia edeltävän suunnittelun ja valmistelun ei tarvitse olla kaavamaista, ehdotonta eikä nopeaakaan, mutta ymmärrän hyvin, miksi joku 23- tai 22-vuotias vakituisessa parisuhteessa oleva toivoisi voivansa edes keskustella lähitulevaisuudesta kumppaninsa kanssa avoimesti pohtien - tunnustella tilannetta ja kypsytellä ajatuksiaan. Mukavan ja itselle sopivan puolison löytäminen ei ole aina helppoa, ja olisi monelle varmaankin aika iso pettymys ja ongelma, mikäli pitkäaikaisen kumppanin tulevaisuuden suunnitelmat ja toiveet eivät kävisi ollenkaan yksiin omien tärkeimpien toiveiden ja odotusten kanssa. Kiirehtiä ei kannata eikä kaikkea voi valmiiksi miettiä, sillä elämästä ei koskaan tiedä, mutta silti täydellinen suunnittelemattomuus, vaikeneminen ja ajatuksen tasolla tietty näköalattomuus varmasti luovat parisuhdetta koskevaa epävarmuutta ja ahdistusta sille, joka kuitenkin näkee suhteella myös tulevaisuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.12.2013 klo 23:35"]
Se mies on vielä nuori, perhe on mielesttä joskus 5-10 vuoden kuluttua. Etsi vanhempi mies, jolla menohalut ohi ja haluaa asettua.
[/quote]
Tämä kommentti on saanut 26 ylä- ja 0 alapeukkua palstalla, jossa jeesustellaan usein siitä miksi miehet ottavat nuoremman naisen :D.
Todella harva 23v jätkä haluaa isäksi. Suurin osa tuon ikäisistä on vielä ihan poikia, joita kiinnostaa baarit ja pleikkari. Sitähän nuo miehet aina ihmettelee, että milloin se hotti tyttöystävä, muuttui tuommoiseksi lapsista hössöttäväksi muumimammaksi :D
Jos haluat perheen nyt ja heti, niin hommaa joku 30v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n pitää vain miettiä, mitä itse todella haluaa ja minkälaisia myönnytyksiä on mahdollisesti valmis tekemään. Myös omia vaikuttimiaan kannattaa pohtia. Minkä vuoksi haluat mennä kihloihin nyt? Miksi se olisi sinulle tärkeää? Miten pitkälle haluat itse suunnitella yhteistä tulevaisuutta ja minkä takia? Riittääkö sinulle pelkkä keskustelu ja yhteinen unelmointi vai haluaisitko, että elämänne pariskuntana muuttuisi jollain tavalla jo nyt? Mitä hyvää nykyisessä tilanteessanne on? Rakastatko miestäsi? Tuntuuko suhteenne sinusta vakaalta ja hyvältä? Oletko valmis kestämään pientä epävarmuutta sen takia, ettet tiedä, mitä mies oikeastaan tulevaisuudelta haluaa? Jos sinulle selviää, ettei mies haluakaan esimerkiksi ollenkaan avioitua tai ei halua lapsia lähimpään kymmeneen vuoteen, onko tämä sinulle ok? Se, miten tärkeitä nämä asiat ovat sinulle itsellesi, määrittelee myös sen, kuinka suuri ja välttämätön on tarpeesi saada vastauksia mieheltäsi.
JNo ei tietty!!!! Kysy 10 vuoden päästä uudelleen. Lisääntymisvimmaiset naiset..jäitä sinne..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestäni nuo asiat pitäisi nyt saada selvitettyä. Eihän kyse ole siitä, että miehen pitäisi tällä sekunnilla perhe perustaa, vaan tieto siitä haluaako sellaista joskus ja missä vaiheessa. Nyt sinulla olisi vielä aikaa vaihtaa, ettei sitten 30-vuotiaana käy ilmi ettei se koskaan halunnutkaan.
Olette olleet ihan lapsesta asti yhdessä ja ekat oikeat seurustelukumppanit... Teillä kummallakin on paljon kokematta,joillekin Se riittää mutta Se menovaihe tulee kyllä viimeistään tos 30-korvilla,tosi harva on teinistä asti yhdessä hamaan loppuun asti. Älä painosta ja jankuta. Itse matkustelin tuossa iässä ja olin ulkomailla töissä ja hankin kokemuksia eri elämän alueilta. Perustin perheen 33-vuotiaana ja Se oli minulle oikea vauhtia. Maailmalla liehuttu,katastrofityypit kokeiltu,kielitaito karttanut. Aika moni teini-aikojen kamu erosi yössä vaiheessa ja Se menovaihe ei oo enää sama kun on 3 lasta ja iso asuntolaina. Nauti nyt huoletonta aikuisen ihmisen elämää,harrasta ja matkustele,käy eri tapahtumissa yms.
Olette olleet ihan lapsesta asti yhdessä ja ekat oikeat seurustelukumppanit... Teillä kummallakin on paljon kokematta,joillekin Se riittää mutta Se menovaihe tulee kyllä viimeistään tos 30-korvilla,tosi harva on teinistä asti yhdessä hamaan loppuun asti. Älä painosta ja jankuta. Itse matkustelin tuossa iässä ja olin ulkomailla töissä ja hankin kokemuksia eri elämän alueilta. Perustin perheen 33-vuotiaana ja Se oli minulle oikea vauhtia. Maailmalla liehuttu,katastrofityypit kokeiltu,kielitaito karttanut. Aika moni teini-aikojen kamu erosi yössä vaiheessa ja Se menovaihe ei oo enää sama kun on 3 lasta ja iso asuntolaina. Nauti nyt huoletonta aikuisen ihmisen elämää,harrasta ja matkustele,käy eri tapahtumissa yms.
Ei:D