Lue keskustelun säännöt.
Sinä joka ajattelet että vela joskus katuu tai muuttaa mielensä, eikä ajattele tarpeeksi minkälaista elämä on vanhana
08.10.2020 |
En itse ymmärrä tällaista pelossa elämistä. Olen kohdannut elämässäni asioita, isojakin, joita kadun. Mutta mulla on täysin vieras ajatus, että se merkitsisi jotain ihan kamalan mullistavaa nykyelämässäni. Menneet on menneitä ja nyt on nyt. Teen aina onnen niistä aineksista joita minulla on, enkä vatvo jossain mitä minulla ei ole.
Koko perheen, lapsien ja aviomiehenkin jopa kuolemasta voi selvitä, ja kokea itsensä onnelliseksi. Terveet ihmiset voivat mielestäni surra ja katua jotain, mutta pääsevät kyllä yli ja elävät onnellista elämää.
En pelkää asioiden katumista. En pelkää mielen muuttumista. Mikä sinua siinä niin ahdistaa? Kannattaa myös muistaa, että velat suunnittelevat keski-ikää ja vanhuutta sellaisena, että siellä ei ole lapsia. Pitkän aikavälin kartta päässämme voi toki pikselöityä hormonien tms. vuoksi, mutta mulla on elämäni loppuuan asti vaan ja ainoastaan lapsivapaita suunnitelmia.
Te olette nähneet tulevaisuutenne perheen kautta. Ja nyt se ajatus lapsettomuudesta on tyhjyyttä, ja luulette että sama on meillä. Eikö ole hieman keskenkasvuista projisoida omia pelkojaan muihin ja rajattomuutta yrittää sovitella niitä meidän muiden ylle?
Ei muuta, kiitokset.
Kommentit (85)
Käyttäjä35319 kirjoitti:
Niin, miksen saisi nauttia elämästä ja s*ksist' tässä ja nyt, ilman lapsia?!! Vanhana elämä on jokatapauksessa kurjaa kun o sairauksia ja huone elämänlaatu, ei ne lapset sitä paranna. Vain p*stooli ohimollani parantaa. Tai nuorennuspilsu toki!!!
N-77
Joo, näin on.
N-77
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole toivoa, että joku katsoisi hoidon perään, jos tulee laitosvanhukseksi.
Tilastollisestihan tuo pätee, lapsettomat naiset ovat onnettomampia vaihdevuosista eteenpäin. Tutkimukset eivät kyllä todista sitä olisivatko olleet onnellisempia jos olisivat tehneet lapsia. Ehkä he ovat temperamentiltaan useammin sellaisia, jotka ovat onnettomampia vanhoina? Ja vielä onnettomampia olisivat jos olisi lapsia? Niin tai näin, puolensa kaikessa.
Just niin. Sama myös vaikka alkoholin, tupakan ja ruuan kanssa. Jos mä kuolen lihavuuteen, niin sitten kuolen. En kadu mitään. En yhtään tupakkaa tai kaljaakaan. Nyt on nyt. Mä oon asennoitunut niin, että en elä kauaa ja se on ok. Eikö ole hieman keskenkasvuista projisoida omia pelkojaan muihin ja rajattomuutta yrittää sovitella niitä meidän muiden ylle? Sä pelkäät kuolemaa, mä en.
Mitä väliä? Kukaan muu ei joudu elämään tätä minun elämääni minuna itsenäni. Mielipiteitä siitä saa toki kenellä tahansa olla, mutta niiden merkitys on kuitenkin tasan nolla. Miten ihmeessä joku toinen voi tietää millaista juuri minun elämäni olisi lapsilla tai ilman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tilastollisestihan tuo pätee, lapsettomat naiset ovat onnettomampia vaihdevuosista eteenpäin. Tutkimukset eivät kyllä todista sitä olisivatko olleet onnellisempia jos olisivat tehneet lapsia. Ehkä he ovat temperamentiltaan useammin sellaisia, jotka ovat onnettomampia vanhoina? Ja vielä onnettomampia olisivat jos olisi lapsia? Niin tai näin, puolensa kaikessa.
Ei voi verrata. Kaikki lapsettomat naiset eivät ole vapaaehtoisesti lapsettomia. Silloin se ettei haluamisestaan huolimatta saanut lasta voi olla isompi rasite.
Vierailija kirjoitti:
Tilastollisestihan tuo pätee, lapsettomat naiset ovat onnettomampia vaihdevuosista eteenpäin. Tutkimukset eivät kyllä todista sitä olisivatko olleet onnellisempia jos olisivat tehneet lapsia. Ehkä he ovat temperamentiltaan useammin sellaisia, jotka ovat onnettomampia vanhoina? Ja vielä onnettomampia olisivat jos olisi lapsia? Niin tai näin, puolensa kaikessa.
Juurikin, ei olisi sen onnellisempi vanhana, sillä olisi vanha. Tottakai kai vanhana on onneton jos on elämänjanoinen ihminen kuten minä. Vain seksi ja nuoruus merkkaavat.
N-77
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä35319 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilastollisestihan tuo pätee, lapsettomat naiset ovat onnettomampia vaihdevuosista eteenpäin. Tutkimukset eivät kyllä todista sitä olisivatko olleet onnellisempia jos olisivat tehneet lapsia. Ehkä he ovat temperamentiltaan useammin sellaisia, jotka ovat onnettomampia vanhoina? Ja vielä onnettomampia olisivat jos olisi lapsia? Niin tai näin, puolensa kaikessa.
Juurikin, ei olisi sen onnellisempi vanhana, sillä olisi vanha. Tottakai kai vanhana on onneton jos on elämänjanoinen ihminen kuten minä. Vain seksi ja nuoruus merkkaavat.
N-77
Elikkä luonteeni puolesta olen joka tapauksessa onneton vanhana, joten en näe mitään syytä pilata nuoruuttani, tai että olen vielä suht nuori, tai p*mppiäni, lapsien hankkimisella.
N-77
Vierailija kirjoitti:
Vähän yleisen tason off topiccia, liittyy kuitenkin tavallaan aiheeseen:
Itse ihmettelen aina sitä, kun jotkut perustelevat elämänvalintojaan niin, että jos tekisin tai en tekisi näin niin katuisin asiaa kuolinvuoteellani. Ok. Entä ne vuodet ennen sitä hetkeä kun olet kuolinvuoteellasi? Eikö niillä ole merkitystä ja arvoa? Miksi juuri se hetki kuolinvuoteella ylittää kaiken muun? Sehän on yhtä ohimenevä hetki kuin kaikki muutkin hetket elämässä.
Minä en koskaan tee sellaisia valintoja, jotka aiheuttaisivat minulle pitkäaikaista kärsimystä tässä hetkessä, vain jotta voisin olla kuolinvuoteella tyytyväinen.
Se kuolinvuodejuttu on varmaan enemmän kuvaannollinen tapa ilmaista asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo viikon velaketju, älä ala toistamaan.
Mä taas en ymmärrä miksi VAUVA.fi sivustolle pitää tulla todistamaan olevansa vela ja aina oikeassa? Varsinkin kun samalla aliarvioi toisten valintoja. Se, jos mikä on keskenkasvuista.
Yleensähän se menee kyllä toisinpäin.
Toiset ihmiset ajattelevat asioita enemmän oman laatikkonsa ulkopuolelta myös. Kai siihen vaikuttaa sekin, mitä ympärillään näkee. Mummoni, joka on haudannut kolmesta lapsestaan kaksi, sanoi juuri ettei olisi tehnyt yhtään lasta, jos olisi tiennyt miten asiat tulevat menemään. Mä oon aina nähnyt sen mummosta sanomattakin ja kieltämättä vaikuttanut omaan päätökseeni olla tekemättä yhtään lasta. Toinen ajattelemani asia tulee ihan omasta laatikosta; ei tämä elämä ole niin hyvää, että olisi eettisesti lapsen kannalta oikein pakottaa hänet samaan satimeen mihin itse jouduin. Itsekin olen täällä vain koska "lapset ovat ihania ja vanhempien elämälle iloa ja tarkoitus", niin mikä tarkoitus? Sekö, että virolainen palomies sai mut rais kata kun olin 20v?! Vai se, että kantasuomalainen avopuoliso yritti tappaa mut, kun olin aikeissa jättää hänet? Jipii, kiitos äiti, toivottavasti musta oli sun elämälle riittävästi tarkoitusta ja sisältöä. Traumoista, raatamisesta ja ankeudesta viis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on jo viikon velaketju, älä ala toistamaan.
Mä taas en ymmärrä miksi VAUVA.fi sivustolle pitää tulla todistamaan olevansa vela ja aina oikeassa? Varsinkin kun samalla aliarvioi toisten valintoja. Se, jos mikä on keskenkasvuista.
Yleensähän se menee kyllä toisinpäin.
Niinkö menee? En ole koskaan kommentoinut kenenkään lapsettomuutta. Täällä sen sijaan velat riehuvat vastailemalla lapsiaiheisiin ketjuihin tyyliin onnex ei ooo lapsia pelastan ennemmin koirani.
Ei vain käsitä
Vela N37 kirjoitti:
Toiset ihmiset ajattelevat asioita enemmän oman laatikkonsa ulkopuolelta myös. Kai siihen vaikuttaa sekin, mitä ympärillään näkee. Mummoni, joka on haudannut kolmesta lapsestaan kaksi, sanoi juuri ettei olisi tehnyt yhtään lasta, jos olisi tiennyt miten asiat tulevat menemään. Mä oon aina nähnyt sen mummosta sanomattakin ja kieltämättä vaikuttanut omaan päätökseeni olla tekemättä yhtään lasta. Toinen ajattelemani asia tulee ihan omasta laatikosta; ei tämä elämä ole niin hyvää, että olisi eettisesti lapsen kannalta oikein pakottaa hänet samaan satimeen mihin itse jouduin. Itsekin olen täällä vain koska "lapset ovat ihania ja vanhempien elämälle iloa ja tarkoitus", niin mikä tarkoitus? Sekö, että virolainen palomies sai mut rais kata kun olin 20v?! Vai se, että kantasuomalainen avopuoliso yritti tappaa mut, kun olin aikeissa jättää hänet? Jipii, kiitos äiti, toivottavasti musta oli sun elämälle riittävästi tarkoitusta ja sisältöä. Traumoista, raatamisesta ja ankeudesta viis.
Näetkö nyt oman ympäristösi laatikkosi sisä- vai ulkopuolelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilastollisestihan tuo pätee, lapsettomat naiset ovat onnettomampia vaihdevuosista eteenpäin. Tutkimukset eivät kyllä todista sitä olisivatko olleet onnellisempia jos olisivat tehneet lapsia. Ehkä he ovat temperamentiltaan useammin sellaisia, jotka ovat onnettomampia vanhoina? Ja vielä onnettomampia olisivat jos olisi lapsia? Niin tai näin, puolensa kaikessa.
Ei voi verrata. Kaikki lapsettomat naiset eivät ole vapaaehtoisesti lapsettomia. Silloin se ettei haluamisestaan huolimatta saanut lasta voi olla isompi rasite.
Jaahas jaahas... Mutta kyllähän ne tahattomasti lapsettomat ovat lapsettomia nuorempinakin. Miksi he alkaisivat surra vasta vanhoina? Silloin sen yli aletaan olla pikku hiljaa. Kun taas lapsettomien ryhmä on aina vaan onnettomampia ja onnettomampia vanhetessaan.
Itsellä oli jo teininä selvä, että haluan lapsia ja ajattelin hankkia ne jo parikymppisenä. Ja 21v sain ekan lapsen ja silloin minulla oli jo selvää, ettö jos haluan enemmän kuin yhden niin teen ne ennen kun täytän 30. Ja kaikki meni suunnitelman mukaan, sain kolmannen lapsen 29 vuotiana, koska halusin, että kun olen 40 minulla jo lapset isoja ja minulla on aika itselle. Ja kyllä 3 lapsen äitinä, tuen täysin velojaja ymmärrän heidän päätöksen. Koska vanhemmuus on työ, todella vaativa ja vastuullinen työ, missä ei oo lomia, et saa palkkaa teet sitä 24/7 ilman viikonloppuja, ilman unta. Se ei vain sovi kaikille ja jos joku mun lapsista ilmoittaa että ei halua lapsia, tulen varmaan ymmärtämään sitä päätöstä. Muistan, kun yksi nainen kertoi, että hän on ainoa joka huolehtii anopista, vaikka anopilla on 9 lasta, joten lapset eivät takaa sen että ovat vieressä kun olet vanha, varsinkin nykyään kun ihmiset eivät kuole siellä missä ovat syntyneetkin kun silloin ennen vanhaan, vaan nyt ei edes pysytään synnyinmaassa vain muutetaan ulkomaille tai mennään naimisiin ja muutetaan puolison maahan. Ja kun olet kuolemassa vaikka sun ympärillä olisi 10 lasta ja 30 lastenlasta niin silti kuolet yksin.
Ketä muka oikeasti kiinnostaa, haluaako joku lapsia vai ei?! (Jos siis unohdetaan potentiaaliset isovanhemmat). Jos joku 20v julistaa, ettei halua lapsia, voin hiljaa mielessäni ja jossain tapauksessa ääneenkin sanoa, että 20 vuoden päästä mieli VOI OLLA muuttunut. Tai sitten ei muutu, ketä kiinnostaa?
Musta on hassua miten näissä ketjuissa ollaan aina kertomassa, että lapset eivät kuitenkaan hoida vanhempiaan vanhana. Minusta on kyllä paljon yleisempää, että aikuiset lapset huolehtivat ainakin jollakin tapaa vanhoista vanhemmistaan kuin että eivät. Varmasti on niitäkin jotka eivät huolehdi, mutta ei se mikään normi ole.
Toinen on se, että ihminen alkaa olla vanhuudenheikko joskus 80-90-vuotiaana. Siinä on helposti sellaiset neljäkymmentä vuotta hedelmällisen iän jälkeistä aikaa ennen hoitokotia ja kuolinvuodetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tilastollisestihan tuo pätee, lapsettomat naiset ovat onnettomampia vaihdevuosista eteenpäin. Tutkimukset eivät kyllä todista sitä olisivatko olleet onnellisempia jos olisivat tehneet lapsia. Ehkä he ovat temperamentiltaan useammin sellaisia, jotka ovat onnettomampia vanhoina? Ja vielä onnettomampia olisivat jos olisi lapsia? Niin tai näin, puolensa kaikessa.
Ei voi verrata. Kaikki lapsettomat naiset eivät ole vapaaehtoisesti lapsettomia. Silloin se ettei haluamisestaan huolimatta saanut lasta voi olla isompi rasite.
Jaahas jaahas... Mutta kyllähän ne tahattomasti lapsettomat ovat lapsettomia nuorempinakin. Miksi he alkaisivat surra vasta vanhoina? Silloin sen yli aletaan olla pikku hiljaa. Kun taas lapsettomien ryhmä on aina vaan onnettomampia ja onnettomampia vanhetessaan.
Koska ovat kuvitelleet elämänsä kaaren perheellisenä. Näkevät miten muut saavat sen, lapsenlapsia jne. Ja itse sitten eivät. Velat ovat taas suunnitelleet elämänsä kaaren perheettöminä. Ja sehän sitten täyttyy odotetulla tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin kadun sitä, etten hankkinut lapsia, kuin sitä, että hankin.
Lapsen edun kannalta reiluinta valinta
Ap, ei ole pelkoa, että olisi jonoa oven takana, kun mennään etiäpäin. Siihen malliin asiat on hoidettu.