Miksi miehet ymmärtävät tasoteoriaa paremmin kuin naiset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prisma kumoaa tasoteorian.

Samoin seksuaalivähemmistöjen olemassaolo: 80% miehistä ei pane 20% miehistä eikä naisparit pariudu aina rikkaamman naisen kanssa.

Naisten unelma on joku punttisalilla kävijä, roteva iso mies ja sitten Jonne Aaronin kaltainen hoikka ja meikkaava sekä imuroimisesta pitävä mies vie jalat alta. Logiikkanne ei toimi.

Miehen tasoon vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä kuin pituus tai komeus. Varallisuus ja sosiaalisuus ennen kaikkea, ja esim. Jonne Aaronilla on erittäin korkea sosiaalinen status kuuluisana rokkarina.

Mutta siinä mielessä taso ei ole yleismaailmallinen, että naiset ovat yleensä eniten kiinnostuneita oman viiteryhmänsä korkeatasoisista miehistä. Rokkarihenkiset naiset haaveilevat tunnetusta tai menestyneestä rokkarimiehestä, kauppisnaiset jostain menestyneestä bisnesmiehestä tai toimitusjohtajasta jne.

Ja sinä tiedät tämän, koska olet itse tuollainen nainen? Vaiko meedio?

Kykenen tekemään havaintoja maailmasta ja elämänmenosta. Ei minun tarvitse olla nainen arvioidakseni naisten tekemisiä ja mieltymyksiä. Minun ei tarvitse myöskään olla alfamies arvioidakseni alfamiesten mieltymyksiä.

Eikö teoriaanne kuulu, että yksittäisen ihmisen havainnoilla ja kokemuksilla ei ole mitään merkitystä? Näin ainakin naisille aina sanotaan, jos joku yrittää kertoa omasta kokemuksestaan. Pyrkimys yksilötason esimerkeillä havainnollistamiseen on kuulemma todiste siitä, että naiset eivät kykene keskustelemaan yleisellä tasolla. Sinä siis olet nainen?

Yksittäisen ihmisen tekemät yleiset havainnot yhteiskunnasta ovat eri asia kuin omat yksilölliset kokemukset. Onhan sosiologista tutkimustakin tekevä yksittäinen ihminen.

Ja jotkut osaavat analysoida tekemiään havaintoja paremmin kuin toiset ja tekevät niistä siksi osuvampia johtopäätöksiä. Tuosta syystä kaikista ei ole esim. tutkijoiksi.

En ole nähnyt ainuttakaan tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävää julkaisua tai edes mielipidekirjoitusta tasoteoriasta. Lisäksi poikkeuksetta tasovänkkärit osoittavat, että heistä ei ole esim. tutkijoiksi. Juurikin se analyyttisyys kusee täysin koska pistehavainnot sotketaan omiin ennakko-oletuksiin eli kaikki kriittisyys sekä pyrkimys objektiivisuuteen puuttuu täysin. Koko tasohömppä on mielikuvitukseen perustuva ajatusrakennelma jolla voi olla lähinnä filosofista viihdearvoa, mutta joka ei maadoitu mitenkään havaittavaan todellisuuteen.

Tasoteorian todistelu esittämäänne tapaan menee näin:

Oletus: on olemassa tasoja

Havainto: Jaska ei saanut baarista mukaan taaskaan ketään, Peskalla käy melkein aina flaksi

Päätelmä: Peska on korkeampitasoinen kuin Jaska

-> tasoteoria pätee.

Samalla lailla voidaan kylläkin ”todistaa” mitä tahansa. Esim:

Oletus: on olemassa telepatiaa jolla voi manipuloida ihmisiä

Havainto: sama kuin edellä

Päätelmä: Peska käytti telepatiaa manipulointiin

-> telepatiaa on

VMP.

Se onkin hyvä kysymys, miksi seksuaalisesta markkina-arvosta ei tehdä yliopistoissa tutkimuksia? Onko se liian ”problemaattinen” aihe, kun eihän ihmisiä voi luokitella tasoihin, koska me ollaan kaikki sama-arvoisia jne.?

Yliopistoissa ei tutkita mitä tahansa skeidaa jota joku vinksahtanut höyrypää kekkaa. Eipä siellä tutkita etiäisiä tai telepatiaa, kristallihoitoja tai sielunvaellustakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria on suurimmalti osaa puppua, vain yksi ainoa poikkeus eli miesten tulot ja asema yhteiskunnassa todellakin vaikuttavat mahdollisuuteen löytää parisuhde ja perustaa perhe. Naiset avioituvat itseään huonompituloisemman tai yhteiskunnassa alhaisemman kastin miehen kanssa erittäin harvoin. Ja tämä on universaali sääntö koko maapallolla kulttuuriin katsomatta. Tämä sääntö pätee niin Intiassa ja Kiinassa missä vanhemmat järjestää avioliitot, aina Eurooppaan ja Pohjoismaihin asti missä reilusti suurempi osa työttömistä miehistä ovat sinkkuja verrattuna työssäkäyviin miehiin.

Suomessa tuskin monikaan Helsingin korkeakouluissa käynyt rikkailla vanhemmilla siunatut naiset menisivät vapaaehtoisesti keskellä metsää pienkuntaan parisuhteeseen pätkätöitä tekevän miehen kanssa.

Vauva-palstalaiset jaksavat aina paasata että eihän näin ole ja "en minä ainakaan", mutta kysykää itseltänne tämä kysymys: Menisitkö parisuhteeseen rutiköyhän pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa? Yksimielinen vastaus täällä olisi jyrkkä EI, Vauva-palstakin näkee köyhät ja työttömät miehet niinkuin heissä olisi automaattisesti jotain pahasti vialla, kuten monista "miehet ovat saamattomia ja laiskoja sikoja"-ketjuista voi päätellä.

Se on se aito taso mikä oikeasti vaikuttaa parinvalintaan, on aina vaikuttanut ihmiskunnan historiassa ja tulee aina vaikuttamaan tulevaisuudessakin. Se kuuluu ihmisluontoon eikä sille voi yhtään mitään. Ainoa mitä naisten tarvitsee tehdä on tiedostaa tämä tosiasia ja lopettaa tekosyiden keksiminen että "en minä ainakaan.".

Tämähän siis ei mielestäni ole mikään tasojuttu. Vai onko sekin tasojuttu, jos ei suostu kimppaan päihdeongelmaisen kanssa? Myönnettäköön, että työttömyys ja päihdeongelmat sinällään ei ole vertailukelpoisia, mutta jotain se kertoo jos ihminen mielummin makaa kotona kuin esim vaikka uudelleen kouluttautuu tai muuttaa työn perässä. Enkä siis tarkoita vain miehiä, vaan kaikkia alle keski-ikäisiä pitkäaikaistyöttömiä. En mä usko, että sellaisen kanssa voisin elää haluamaani elämää. Meillä olisi hyvin erilaiset arvot.

Tässä tämä teidän ymmärryksen ajattelun taso erinomaisesti kiteytyy. Tuulipään mielestä kyseessä ei ole mikään tasojuttu, vaikka jokin tekijä selvästi jakaa ihmisiä haluttuihin ja ei niin haluttuihin. Aivan sama homma vaikka ulkonäön suhteen. Jostakin syystä mallimiehet vain ovat selvästi halutumpia kuin quasimodot. Järkevä saattaisi jossakin vaiheessea pohtia, että paljon toivottuja ominaisuuksia indikoi paljon haluttavuutta ja sama toisin päin.

Mutta teidän mielestä asia ei voi mennä mitenkään noin vaan kuka vaan saattaa rakastua työttömään quasimodoon yhtä todennäköisesti kuin nuoruudessaan mallinhommia tehneeseen avaruustoimariin. Jokainen kuitenkim tietää, että mammapalstalaisilla ei ole mitään jakoa toimarin kanssa suhteeseen, eikä se quasimodokaan kiinnosta ketään.

Kukaan ei ole tainnut tässäkään ketjussa kiistää sitä, etteivätkö toiset olisi halutumpia kuin toiset. Päinvastoin. Useimmat meistä ovat ymmärtäneet sen jo päiväkodissa.

Kukaan ei väitä, että kuka vaan saattaa rakastua työttömään quasimodoon. Sen sijaan me tunnemme työttömiä ja me tunnemme quasimodoja ja me tunnemme jopa työttömiä quasimodoja, joihin joku on rakastunut.

Mammapalstalaisilla ei ole jakoa toimarin kanssa suhteeseen?? Mitä ihmettä? Viimeksi kun tarkistin, puolisoni oli toimitusjohtaja. Mikä ei kerro hänen tuloistaan yhtään mitään. Sinäkin voit perustaa osakeyhtiön ja voilà, olet toimitusjohtaja!

Sittenhän olemme samaa mieltä. Eihän tasoteoria väitä, etteikö työtön quasimodo voisi löytää kumppania. Se on vain aika vaikeaa, koska hyvin rajallinen joukko naisia kelpuuttaa moisen edes teoriassa kumppaniksi ja siitä rajallisesta joukosta pitäisi vielä lemmenkin leiskahtaa.

Tasoteoria myös väittää, että 20% saa, 80% ei saa ja naiset on huo...anteeksi, hypergamisia ja alpha fux, beta bux jne ämeriikkalaista sontaa. Tottakai kaikki uskoo, että jotkut on halutumpia kuin toiset. Sehän on ihan ilmiselvää. Ei siinä olla keksitty yhtään mitään. Jos minä, 30v nainen, olisinkin 25v ja kauniimpi, mulla olisi enemmän kysyntää.

Kysymys kuuluukin, että mitä v*ttua sitten?

Ei tasoteoriassa ole käsittääkseni mitään tuollaista sanottu, vaan sotket nyt varmaan joidenkin tasoteoriasta puhuneiden sanomisia itse tasoteoriaan.

Mutta on sanottu, että vapaina olevista miehistä 20% panee 80% vapaina olevista naisista ns. Pareton jakauman mukaisesti. Nuo luvut on vedetty hatusta, mutta voi olla, että ne on aika lähellä totuutta. 

Miten tuo 20% miehistä voi ikinä ehtiä panna 80% naisista? Jos samaan aikaan tilanne on kuulemma se, että naisille on aina tarjolla seksiä ja suhteita, miehet piirittävät, eikä tarvitse kuin valita tarjolla olevista ja jonottavista se paras? Usein on vielä esitetty, että nimenomaan komistukset piirittävät, niin siksi tavikset eivät saa mahdollisuutta. Mutta eihän se 20% mitenkään ehtisi piirittää koko valtavaa naislaumaa. Eli joku tässä yhtälössä nyt mättää ja pahasti.

Joku kysyi tätä aiemminkin tässä ketjussa, mutta siihen (yllättäen) vastattu.

Toinen, mitä mietin on se, että jos tuo 20% miehistä on kerran miesten parhaimmistoa, niin mitä tyyppejä he sitten oikeastaan ovat? Eli KETKÄ ovat ne 20%, jotka panevat kaikkia? Sanokaa nyt tarkkaan, mitä ammatteja ja ulkonökötyyppejä edustavat, niin me palstan naiset voimme sitten arvioida, ovatko he panneet meitäkin.

Oma arvaukseni on nyt se, että koska tasoteorian mukaan kuulemma raha, julkisuus ja korkea asema yhteiskunnassa nostavat miehen korkeaan tasoon, tulisi tuo 20% aika nopeasti täyteen julkkiksilla, perijöillä, sijoittajilla ja urakehityksessään onnistuneilla miehillä. Mutta hetkinen... en tunne YHTÄKÄÄN naista, jolla olisi ollut suhteita tai yhden illan juttuja tällaisten miesten kanssa. Ja tunnen kyllä myös ihan hyvännäköisiä naisia. Esim. nuorena ne kaikkein kauneimmat naiset harrastivat seksiä lähinnä oman poikaystävänsä kanssa, joka oli todennäköisesti joku opiskelija samasta tiedekunnasta. Tietysti voidaan nyt väittää, että oma tuttavapiirini on sitten vaan ehklä sattumalta juuri sitä porukkaa, joka jää tuon 80% ulkopuolelle. Mutta sen takia ajattelinkin, että kertoisitte vähän tarkemmin ja konkreettisemmin, että keitä ovat ne 20% miehistä, jotka hoitelevat KAIKKI naiset - ja millä ajalla? Tuskin nyt joku megasuosittu, hyvän itsetunnon omaava ja itsestään ja asemastaan tietoinen mies tuhlaisi merkittävää osaa ajastaan isoon laumaan sellaisia naisia, jotka häntä eivät kiinnosta sen enempää persoonan kuin ulkonäönkään puolesta. Luulisi, että hän haluaisi sitten panna mahdollisimman hyvännäköisiä ja itseään kiinnostavia naisia, koska mitä iloa hänelle olisi käydä läpi valtavaa joukkoa tylsiä tavisnaisia?

Eihän tämä nyt kuulosta uskottavalta, että tavismiestenkin mielestä on hirveää tyytymistä, jos joutuu olemaan naisen kanssa, joka tasoteorian mukaan asettuu vain asteikolle 1-7, myös kasi taitaa olla vaan ihan tavis, mutta sitten yllättäen muka just niille korkeatasoisimmille miehille, jotka ovat 9-10, kelpaisi aivan hyvin vaikka vitosenkin nainen. Ei ole uskottavaa.

Tätä mä mietin kans. Jos naisen ulkonäkö on miehellä statussymboli, miksi huippumies pyörittäisi tavisnaisia? Ellei sitten ole jonkin sortin a) seksiaddikti tai b) narsisti, joka vain nauttii huomiosta riippumatta siitä keneltä sitä saa. Luulisin, että tuohon 20% parhaimmistoon mahtuisi muutama hyväkin jätkä.

Ehkä 80% naisten miesmaussa on tuo 20% yhteistä, en kiistä. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, että noita samoja naisia viehättää myös miehet, jotka ei kuulu tuohon 20% joukkoon.

Aina nämä samat mätinät. Parikymppisenä tavallinenkin nainen on kiva kumppani seksiin. Melko monet vielä kolmekymppisinäkin. Mutta sitten alkaa kova rommaus ja päitä tippumaan. Ei tuossa oikeastaan ole mitään ihmeellistä, kun miehet on koodattu innokkaammaksi sukupuoleksi. Ja miesten nuoruuden arvostuskin on aivan normaalia, kun huomioidaan mikä seksin biologinen funktio oikein on.

Eikö olisi parempi pitää sitä yhtä tai kahta naista, jota käy panemassa, kuin etsiä joka kerta uutta? Luulis, että olisi helpompaa, ehkä jopa halvempaa.

Vaihtaa sitten nuorempaan, kun alkaa rupsahtaa.

Vastaus aloittajan kysymykseen:

Siksi, koska tasoteoriaan uskovat miehet voivat kehittää siihen poikkeuksia ja uusia sääntöjä sen mukaan, kun tosimaailman havainnot eivät enää tue teoriaa. Kukaan ei pysy mukana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prisma kumoaa tasoteorian.

Samoin seksuaalivähemmistöjen olemassaolo: 80% miehistä ei pane 20% miehistä eikä naisparit pariudu aina rikkaamman naisen kanssa.

Naisten unelma on joku punttisalilla kävijä, roteva iso mies ja sitten Jonne Aaronin kaltainen hoikka ja meikkaava sekä imuroimisesta pitävä mies vie jalat alta. Logiikkanne ei toimi.

Miehen tasoon vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä kuin pituus tai komeus. Varallisuus ja sosiaalisuus ennen kaikkea, ja esim. Jonne Aaronilla on erittäin korkea sosiaalinen status kuuluisana rokkarina.

Mutta siinä mielessä taso ei ole yleismaailmallinen, että naiset ovat yleensä eniten kiinnostuneita oman viiteryhmänsä korkeatasoisista miehistä. Rokkarihenkiset naiset haaveilevat tunnetusta tai menestyneestä rokkarimiehestä, kauppisnaiset jostain menestyneestä bisnesmiehestä tai toimitusjohtajasta jne.

Jaa-a. Minä olen rokkarihenkinen nainen, ja ei ole kyllä haaveissa nimenomaan tunnettu ja menestynyt rokkarimies, vaan yleensä vaan rokkarimies. Mieluiten jopa ei tunnettu ja menestynyt, koska silloin hän olisi jatkuvasti kiertueella. Minulle pointti on juuri se rock-henkisyys, ei väliä vaikka soittaisi tavistyön ohessa harrastuksekseen. Perheen perustamisen kannalta olisi jopa hankalaa, jos mies olisi jatkuvasti maailmankiertueella - minulla on nimittäin omatkin tavoitteeni ja unelmani, enkä ole valmis luopumaan niistä miehen uran vuoksi. Olen itsekin taidealalla, ja kokemukseni on se, että kahden taiteilijan (oli ala sitten musiikki, kirjallisuus, kuvataide, valokuvaus tai mikä vaan) suhde toimii hyvin. Mutta se toimivuus edellyttää sitä, että kummallakin on mahdollisuus toteuttaa itseään. Ja silloin lastenhoito ei voi kaatua vain toisen niskaan. Ja seurustellessa on tietysti vähän hankalaa, jos toinen on puolet ajasta maailmalla kiertueella.

Nämä status- ja varakkuusjutut on ilmeisesti suoraan kopioitu Amerikasta, ja sitten niitä yritetään todistella oikeaksi sillä, jos jossain lehtiäänestyksessä vaikka Jonne Aaron tai muu on äänestetty "vuoden kuumimmaksi mieheksi" tai jotain. Ja koska meikkaava, hoikka ja pitkätukkainen mies ei sovi alkuperäiseen teoriaan, jonka mukaan miehen pitää olla joko pukua käyttävä toimitusjohtaja tai sitten joku testosteronia huokuva bodari, yritetään todistella Jonne Aaronin kohdalla kiinnostavuutta vain statuksella - kun tasoteoriaanhan ei sovi se, että miehenkin kohdalla estetiikalla olisi merkitystä, JA että siihen estetiikkaan saattaisi liittyä miehen laittautuminen ja jopa feminiiniseksi mielletyt asiat (kuten meikkaaminen, koristautuminen, pitkät hiukset).

Tasoteoria onkin yleistys; korkean sosiaalinen status, varallisuus, komeus ja pituus ovat kaikki tekijöitä, jotka nostavat miehen tasoa. Mies, jolla on noita ominaisuuksia, on todennäköisesti haluttu poikamies, mies jolla mitään niitä ei ole, ei todennäköisesti ole haluttu poikamies.

Mitä tulee muusikko- ja taiteilijapiireihin, niin ne ovat marginaaliryhmiä, joissa ihmiset tuppaavat olemaan boheemeja. Kun puhutaan yleisellä tasolla, niin sillä on kokonaisuuden kannalta enemmän merkitystä, keskivertoihmiset ja valtavirran ihmiset tekevät. Tasoteorian yleistykset pätevät parhaiten keskivertoihmiseen, ja mitä kauemmaksi siitä mennään, niin sitä vähemmän.

Noissa yllämainituissa piireissä arvostetaan esim. tavallista vähemmän rahaa menestyksen tai onnen mittarina, ja tässä asiassa on myös omaa kokemuspohjaa, koska kuulun tuohon viiteryhmään itsekin.

Tunnen useitakin eri alojen ihmisiä, jotka harrastavat musiikkia ja esimerkiksi soittavat jotain instrumenttia. DI ei ole marginaaliryhmää, kuten ei poliisikaan. Rockhenkinen voi tarkoittaa vaikka metallimusiikista pitävää hitsaria. Aika paljon noita rockhenkisiä ihmisiä näyttää katukuvassa näkyvän bändipaitojen ja rock-festareiden kävijämääristä päätellen.

Musta tuntuu, että ap ym. tasoteoriaan lujasti uskovat miehet pitävät kiinni aika tiukoista streotypioista. Kun liikkuu ihmisten parissa vähän enemmän, näkee ja ymmärtää, että ihmiset on muutakin, kuin ammatti tai ulkonäkö.

Musiikin harrastaja on tosin eri asia kuin ammattilainen tai sellainen muusikko, joka omistautuu täysin soittamiselle tai musiikin tekemiselle. Nuo jälkimmäiset tuppaavat olemaan persoonina keskivertoihmisen näkökulmasta enemmän tai vähemmän erikoisia. Ja varmaan ymmärsit, että tarkoitan rokkarihenkisellä, jos ei nyt bändäriä, niin sellaista naista, jolle rock ja keikoilla pyöriminen on elämäntapa?

Mutta väärinkäsitysten välttämiseksi pitää varmaan sanoa tässäkin, että tuo on yleistys, koska on sellaisiakin muusikkoja, jotka vaikuttavat ihan perus-Penteiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vastaus aloittajan kysymykseen:

Siksi, koska tasoteoriaan uskovat miehet voivat kehittää siihen poikkeuksia ja uusia sääntöjä sen mukaan, kun tosimaailman havainnot eivät enää tue teoriaa. Kukaan ei pysy mukana.

https://keskustelu.kaksplus.fi/threads/eu-valmistelee-nettisensuuria-va…

en muista oliko tuolla siitä, mutta jotakin tuttua kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prisma kumoaa tasoteorian.

Samoin seksuaalivähemmistöjen olemassaolo: 80% miehistä ei pane 20% miehistä eikä naisparit pariudu aina rikkaamman naisen kanssa.

Naisten unelma on joku punttisalilla kävijä, roteva iso mies ja sitten Jonne Aaronin kaltainen hoikka ja meikkaava sekä imuroimisesta pitävä mies vie jalat alta. Logiikkanne ei toimi.

Miehen tasoon vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä kuin pituus tai komeus. Varallisuus ja sosiaalisuus ennen kaikkea, ja esim. Jonne Aaronilla on erittäin korkea sosiaalinen status kuuluisana rokkarina.

Mutta siinä mielessä taso ei ole yleismaailmallinen, että naiset ovat yleensä eniten kiinnostuneita oman viiteryhmänsä korkeatasoisista miehistä. Rokkarihenkiset naiset haaveilevat tunnetusta tai menestyneestä rokkarimiehestä, kauppisnaiset jostain menestyneestä bisnesmiehestä tai toimitusjohtajasta jne.

Ja sinä tiedät tämän, koska olet itse tuollainen nainen? Vaiko meedio?

Kykenen tekemään havaintoja maailmasta ja elämänmenosta. Ei minun tarvitse olla nainen arvioidakseni naisten tekemisiä ja mieltymyksiä. Minun ei tarvitse myöskään olla alfamies arvioidakseni alfamiesten mieltymyksiä.

Eikö teoriaanne kuulu, että yksittäisen ihmisen havainnoilla ja kokemuksilla ei ole mitään merkitystä? Näin ainakin naisille aina sanotaan, jos joku yrittää kertoa omasta kokemuksestaan. Pyrkimys yksilötason esimerkeillä havainnollistamiseen on kuulemma todiste siitä, että naiset eivät kykene keskustelemaan yleisellä tasolla. Sinä siis olet nainen?

Yksittäisen ihmisen tekemät yleiset havainnot yhteiskunnasta ovat eri asia kuin omat yksilölliset kokemukset. Onhan sosiologista tutkimustakin tekevä yksittäinen ihminen.

Ja jotkut osaavat analysoida tekemiään havaintoja paremmin kuin toiset ja tekevät niistä siksi osuvampia johtopäätöksiä. Tuosta syystä kaikista ei ole esim. tutkijoiksi.

En ole nähnyt ainuttakaan tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävää julkaisua tai edes mielipidekirjoitusta tasoteoriasta. Lisäksi poikkeuksetta tasovänkkärit osoittavat, että heistä ei ole esim. tutkijoiksi. Juurikin se analyyttisyys kusee täysin koska pistehavainnot sotketaan omiin ennakko-oletuksiin eli kaikki kriittisyys sekä pyrkimys objektiivisuuteen puuttuu täysin. Koko tasohömppä on mielikuvitukseen perustuva ajatusrakennelma jolla voi olla lähinnä filosofista viihdearvoa, mutta joka ei maadoitu mitenkään havaittavaan todellisuuteen.

Tasoteorian todistelu esittämäänne tapaan menee näin:

Oletus: on olemassa tasoja

Havainto: Jaska ei saanut baarista mukaan taaskaan ketään, Peskalla käy melkein aina flaksi

Päätelmä: Peska on korkeampitasoinen kuin Jaska

-> tasoteoria pätee.

Samalla lailla voidaan kylläkin ”todistaa” mitä tahansa. Esim:

Oletus: on olemassa telepatiaa jolla voi manipuloida ihmisiä

Havainto: sama kuin edellä

Päätelmä: Peska käytti telepatiaa manipulointiin

-> telepatiaa on

VMP.

Se onkin hyvä kysymys, miksi seksuaalisesta markkina-arvosta ei tehdä yliopistoissa tutkimuksia? Onko se liian ”problemaattinen” aihe, kun eihän ihmisiä voi luokitella tasoihin, koska me ollaan kaikki sama-arvoisia jne.?

Yliopistoissa ei tutkita mitä tahansa skeidaa jota joku vinksahtanut höyrypää kekkaa. Eipä siellä tutkita etiäisiä tai telepatiaa, kristallihoitoja tai sielunvaellustakaan.

Ihmiset lisääntyvät pariutumalla vastakkaisen sukupuolen kanssa, joten se on äärimmäisen olennainen aihe, millä perusteilla pari valitaan ja mitkä ominaisuudet tekevät miehestä tai naisesta halutun tai ei-halutun.

Ei se siis siitä taida olla kiinni, vaan juuri siitä, mistä sanoin, eli aihe on tabu, koska ihmiset ovat tosi herkkiä kaikenlaiselle ihmisten hierarkkiselle luokittelemiselle. Monilla menee pahasti tunteisiin sekin, kun ihmisiä ja ihmisryhmiä luokitellaan ÄO:n perusteella älykkäisiin ja vähemmän älykkäisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria on suurimmalti osaa puppua, vain yksi ainoa poikkeus eli miesten tulot ja asema yhteiskunnassa todellakin vaikuttavat mahdollisuuteen löytää parisuhde ja perustaa perhe. Naiset avioituvat itseään huonompituloisemman tai yhteiskunnassa alhaisemman kastin miehen kanssa erittäin harvoin. Ja tämä on universaali sääntö koko maapallolla kulttuuriin katsomatta. Tämä sääntö pätee niin Intiassa ja Kiinassa missä vanhemmat järjestää avioliitot, aina Eurooppaan ja Pohjoismaihin asti missä reilusti suurempi osa työttömistä miehistä ovat sinkkuja verrattuna työssäkäyviin miehiin.

Suomessa tuskin monikaan Helsingin korkeakouluissa käynyt rikkailla vanhemmilla siunatut naiset menisivät vapaaehtoisesti keskellä metsää pienkuntaan parisuhteeseen pätkätöitä tekevän miehen kanssa.

Vauva-palstalaiset jaksavat aina paasata että eihän näin ole ja "en minä ainakaan", mutta kysykää itseltänne tämä kysymys: Menisitkö parisuhteeseen rutiköyhän pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa? Yksimielinen vastaus täällä olisi jyrkkä EI, Vauva-palstakin näkee köyhät ja työttömät miehet niinkuin heissä olisi automaattisesti jotain pahasti vialla, kuten monista "miehet ovat saamattomia ja laiskoja sikoja"-ketjuista voi päätellä.

Se on se aito taso mikä oikeasti vaikuttaa parinvalintaan, on aina vaikuttanut ihmiskunnan historiassa ja tulee aina vaikuttamaan tulevaisuudessakin. Se kuuluu ihmisluontoon eikä sille voi yhtään mitään. Ainoa mitä naisten tarvitsee tehdä on tiedostaa tämä tosiasia ja lopettaa tekosyiden keksiminen että "en minä ainakaan.".

Tämähän siis ei mielestäni ole mikään tasojuttu. Vai onko sekin tasojuttu, jos ei suostu kimppaan päihdeongelmaisen kanssa? Myönnettäköön, että työttömyys ja päihdeongelmat sinällään ei ole vertailukelpoisia, mutta jotain se kertoo jos ihminen mielummin makaa kotona kuin esim vaikka uudelleen kouluttautuu tai muuttaa työn perässä. Enkä siis tarkoita vain miehiä, vaan kaikkia alle keski-ikäisiä pitkäaikaistyöttömiä. En mä usko, että sellaisen kanssa voisin elää haluamaani elämää. Meillä olisi hyvin erilaiset arvot.

Tässä tämä teidän ymmärryksen ajattelun taso erinomaisesti kiteytyy. Tuulipään mielestä kyseessä ei ole mikään tasojuttu, vaikka jokin tekijä selvästi jakaa ihmisiä haluttuihin ja ei niin haluttuihin. Aivan sama homma vaikka ulkonäön suhteen. Jostakin syystä mallimiehet vain ovat selvästi halutumpia kuin quasimodot. Järkevä saattaisi jossakin vaiheessea pohtia, että paljon toivottuja ominaisuuksia indikoi paljon haluttavuutta ja sama toisin päin.

Mutta teidän mielestä asia ei voi mennä mitenkään noin vaan kuka vaan saattaa rakastua työttömään quasimodoon yhtä todennäköisesti kuin nuoruudessaan mallinhommia tehneeseen avaruustoimariin. Jokainen kuitenkim tietää, että mammapalstalaisilla ei ole mitään jakoa toimarin kanssa suhteeseen, eikä se quasimodokaan kiinnosta ketään.

Kukaan ei ole tainnut tässäkään ketjussa kiistää sitä, etteivätkö toiset olisi halutumpia kuin toiset. Päinvastoin. Useimmat meistä ovat ymmärtäneet sen jo päiväkodissa.

Kukaan ei väitä, että kuka vaan saattaa rakastua työttömään quasimodoon. Sen sijaan me tunnemme työttömiä ja me tunnemme quasimodoja ja me tunnemme jopa työttömiä quasimodoja, joihin joku on rakastunut.

Mammapalstalaisilla ei ole jakoa toimarin kanssa suhteeseen?? Mitä ihmettä? Viimeksi kun tarkistin, puolisoni oli toimitusjohtaja. Mikä ei kerro hänen tuloistaan yhtään mitään. Sinäkin voit perustaa osakeyhtiön ja voilà, olet toimitusjohtaja!

Sittenhän olemme samaa mieltä. Eihän tasoteoria väitä, etteikö työtön quasimodo voisi löytää kumppania. Se on vain aika vaikeaa, koska hyvin rajallinen joukko naisia kelpuuttaa moisen edes teoriassa kumppaniksi ja siitä rajallisesta joukosta pitäisi vielä lemmenkin leiskahtaa.

Tasoteoria myös väittää, että 20% saa, 80% ei saa ja naiset on huo...anteeksi, hypergamisia ja alpha fux, beta bux jne ämeriikkalaista sontaa. Tottakai kaikki uskoo, että jotkut on halutumpia kuin toiset. Sehän on ihan ilmiselvää. Ei siinä olla keksitty yhtään mitään. Jos minä, 30v nainen, olisinkin 25v ja kauniimpi, mulla olisi enemmän kysyntää.

Kysymys kuuluukin, että mitä v*ttua sitten?

Ei tasoteoriassa ole käsittääkseni mitään tuollaista sanottu, vaan sotket nyt varmaan joidenkin tasoteoriasta puhuneiden sanomisia itse tasoteoriaan.

Mutta on sanottu, että vapaina olevista miehistä 20% panee 80% vapaina olevista naisista ns. Pareton jakauman mukaisesti. Nuo luvut on vedetty hatusta, mutta voi olla, että ne on aika lähellä totuutta. 

Miten tuo 20% miehistä voi ikinä ehtiä panna 80% naisista? Jos samaan aikaan tilanne on kuulemma se, että naisille on aina tarjolla seksiä ja suhteita, miehet piirittävät, eikä tarvitse kuin valita tarjolla olevista ja jonottavista se paras? Usein on vielä esitetty, että nimenomaan komistukset piirittävät, niin siksi tavikset eivät saa mahdollisuutta. Mutta eihän se 20% mitenkään ehtisi piirittää koko valtavaa naislaumaa. Eli joku tässä yhtälössä nyt mättää ja pahasti.

Joku kysyi tätä aiemminkin tässä ketjussa, mutta siihen (yllättäen) vastattu.

Toinen, mitä mietin on se, että jos tuo 20% miehistä on kerran miesten parhaimmistoa, niin mitä tyyppejä he sitten oikeastaan ovat? Eli KETKÄ ovat ne 20%, jotka panevat kaikkia? Sanokaa nyt tarkkaan, mitä ammatteja ja ulkonökötyyppejä edustavat, niin me palstan naiset voimme sitten arvioida, ovatko he panneet meitäkin.

Oma arvaukseni on nyt se, että koska tasoteorian mukaan kuulemma raha, julkisuus ja korkea asema yhteiskunnassa nostavat miehen korkeaan tasoon, tulisi tuo 20% aika nopeasti täyteen julkkiksilla, perijöillä, sijoittajilla ja urakehityksessään onnistuneilla miehillä. Mutta hetkinen... en tunne YHTÄKÄÄN naista, jolla olisi ollut suhteita tai yhden illan juttuja tällaisten miesten kanssa. Ja tunnen kyllä myös ihan hyvännäköisiä naisia. Esim. nuorena ne kaikkein kauneimmat naiset harrastivat seksiä lähinnä oman poikaystävänsä kanssa, joka oli todennäköisesti joku opiskelija samasta tiedekunnasta. Tietysti voidaan nyt väittää, että oma tuttavapiirini on sitten vaan ehklä sattumalta juuri sitä porukkaa, joka jää tuon 80% ulkopuolelle. Mutta sen takia ajattelinkin, että kertoisitte vähän tarkemmin ja konkreettisemmin, että keitä ovat ne 20% miehistä, jotka hoitelevat KAIKKI naiset - ja millä ajalla? Tuskin nyt joku megasuosittu, hyvän itsetunnon omaava ja itsestään ja asemastaan tietoinen mies tuhlaisi merkittävää osaa ajastaan isoon laumaan sellaisia naisia, jotka häntä eivät kiinnosta sen enempää persoonan kuin ulkonäönkään puolesta. Luulisi, että hän haluaisi sitten panna mahdollisimman hyvännäköisiä ja itseään kiinnostavia naisia, koska mitä iloa hänelle olisi käydä läpi valtavaa joukkoa tylsiä tavisnaisia?

Eihän tämä nyt kuulosta uskottavalta, että tavismiestenkin mielestä on hirveää tyytymistä, jos joutuu olemaan naisen kanssa, joka tasoteorian mukaan asettuu vain asteikolle 1-7, myös kasi taitaa olla vaan ihan tavis, mutta sitten yllättäen muka just niille korkeatasoisimmille miehille, jotka ovat 9-10, kelpaisi aivan hyvin vaikka vitosenkin nainen. Ei ole uskottavaa.

Tätä mä mietin kans. Jos naisen ulkonäkö on miehellä statussymboli, miksi huippumies pyörittäisi tavisnaisia? Ellei sitten ole jonkin sortin a) seksiaddikti tai b) narsisti, joka vain nauttii huomiosta riippumatta siitä keneltä sitä saa. Luulisin, että tuohon 20% parhaimmistoon mahtuisi muutama hyväkin jätkä.

Ehkä 80% naisten miesmaussa on tuo 20% yhteistä, en kiistä. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, että noita samoja naisia viehättää myös miehet, jotka ei kuulu tuohon 20% joukkoon.

Aina nämä samat mätinät. Parikymppisenä tavallinenkin nainen on kiva kumppani seksiin. Melko monet vielä kolmekymppisinäkin. Mutta sitten alkaa kova rommaus ja päitä tippumaan. Ei tuossa oikeastaan ole mitään ihmeellistä, kun miehet on koodattu innokkaammaksi sukupuoleksi. Ja miesten nuoruuden arvostuskin on aivan normaalia, kun huomioidaan mikä seksin biologinen funktio oikein on.

Eikö olisi parempi pitää sitä yhtä tai kahta naista, jota käy panemassa, kuin etsiä joka kerta uutta? Luulis, että olisi helpompaa, ehkä jopa halvempaa.

Vaihtaa sitten nuorempaan, kun alkaa rupsahtaa.

Miksi? Halutut miehet saavat helposti seksiä ja vaihtelu virkistää. Ympäärinsä paneskelu on oikeastaan miehen tärkein tehtävä, jos asiaa tarkastellaan vain biologian näkökulmasta. Oma perimä jakoon niin sanotusti.

Ja naistenmiehethän juuri tekevät tuota eli päivittelevät naisiaan nuorempiin kun kilometrit tulee täyteen tai enää muuten vaan huvita jämähtää paikoilleen.

Näin tindraikakautena oikein komea ja sosiaalisesti kykenevä mies voi tilata monta kertaa viikossa näyttävää seuraa kätevän apin avulla. Eikä tarvi oikein tyytyä mihinkään tai tehdä kivuliaita kompromissejä. Ennen noin eli lähinnä kuninkaat, mutta kehitys kehittyy ja tuon suuntaista elää monet muutkin miehet, joilla vaan on riittävästi haluttuja ominaisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prisma kumoaa tasoteorian.

Samoin seksuaalivähemmistöjen olemassaolo: 80% miehistä ei pane 20% miehistä eikä naisparit pariudu aina rikkaamman naisen kanssa.

Naisten unelma on joku punttisalilla kävijä, roteva iso mies ja sitten Jonne Aaronin kaltainen hoikka ja meikkaava sekä imuroimisesta pitävä mies vie jalat alta. Logiikkanne ei toimi.

Miehen tasoon vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä kuin pituus tai komeus. Varallisuus ja sosiaalisuus ennen kaikkea, ja esim. Jonne Aaronilla on erittäin korkea sosiaalinen status kuuluisana rokkarina.

Mutta siinä mielessä taso ei ole yleismaailmallinen, että naiset ovat yleensä eniten kiinnostuneita oman viiteryhmänsä korkeatasoisista miehistä. Rokkarihenkiset naiset haaveilevat tunnetusta tai menestyneestä rokkarimiehestä, kauppisnaiset jostain menestyneestä bisnesmiehestä tai toimitusjohtajasta jne.

Jaa-a. Minä olen rokkarihenkinen nainen, ja ei ole kyllä haaveissa nimenomaan tunnettu ja menestynyt rokkarimies, vaan yleensä vaan rokkarimies. Mieluiten jopa ei tunnettu ja menestynyt, koska silloin hän olisi jatkuvasti kiertueella. Minulle pointti on juuri se rock-henkisyys, ei väliä vaikka soittaisi tavistyön ohessa harrastuksekseen. Perheen perustamisen kannalta olisi jopa hankalaa, jos mies olisi jatkuvasti maailmankiertueella - minulla on nimittäin omatkin tavoitteeni ja unelmani, enkä ole valmis luopumaan niistä miehen uran vuoksi. Olen itsekin taidealalla, ja kokemukseni on se, että kahden taiteilijan (oli ala sitten musiikki, kirjallisuus, kuvataide, valokuvaus tai mikä vaan) suhde toimii hyvin. Mutta se toimivuus edellyttää sitä, että kummallakin on mahdollisuus toteuttaa itseään. Ja silloin lastenhoito ei voi kaatua vain toisen niskaan. Ja seurustellessa on tietysti vähän hankalaa, jos toinen on puolet ajasta maailmalla kiertueella.

Nämä status- ja varakkuusjutut on ilmeisesti suoraan kopioitu Amerikasta, ja sitten niitä yritetään todistella oikeaksi sillä, jos jossain lehtiäänestyksessä vaikka Jonne Aaron tai muu on äänestetty "vuoden kuumimmaksi mieheksi" tai jotain. Ja koska meikkaava, hoikka ja pitkätukkainen mies ei sovi alkuperäiseen teoriaan, jonka mukaan miehen pitää olla joko pukua käyttävä toimitusjohtaja tai sitten joku testosteronia huokuva bodari, yritetään todistella Jonne Aaronin kohdalla kiinnostavuutta vain statuksella - kun tasoteoriaanhan ei sovi se, että miehenkin kohdalla estetiikalla olisi merkitystä, JA että siihen estetiikkaan saattaisi liittyä miehen laittautuminen ja jopa feminiiniseksi mielletyt asiat (kuten meikkaaminen, koristautuminen, pitkät hiukset).

Tasoteoria onkin yleistys; korkean sosiaalinen status, varallisuus, komeus ja pituus ovat kaikki tekijöitä, jotka nostavat miehen tasoa. Mies, jolla on noita ominaisuuksia, on todennäköisesti haluttu poikamies, mies jolla mitään niitä ei ole, ei todennäköisesti ole haluttu poikamies.

Mitä tulee muusikko- ja taiteilijapiireihin, niin ne ovat marginaaliryhmiä, joissa ihmiset tuppaavat olemaan boheemeja. Kun puhutaan yleisellä tasolla, niin sillä on kokonaisuuden kannalta enemmän merkitystä, keskivertoihmiset ja valtavirran ihmiset tekevät. Tasoteorian yleistykset pätevät parhaiten keskivertoihmiseen, ja mitä kauemmaksi siitä mennään, niin sitä vähemmän.

Noissa yllämainituissa piireissä arvostetaan esim. tavallista vähemmän rahaa menestyksen tai onnen mittarina, ja tässä asiassa on myös omaa kokemuspohjaa, koska kuulun tuohon viiteryhmään itsekin.

Täytyykö sitten olla haluttu poikamies? Veikkaan, että suurin osa sellaisista tavallisista, normaaleista miehistä EIVÄT ole mitään erityisen haluttuja poikamiehiä, mutta he voivat silti löytää kumppanin, jonka kanssa kiinnostus on molemminpuolista. Niitä kumppaniehdokkaita ei varmasti tule yhtä usein ja löydy niin helposti kuin oikeasti halutuimmilla poikamiehillä, mutta en nyt sitten tiedä, pitääkö tavoitteen aina ollakaan se, että tulee sata matchia ja viidetkymmenet treffit, ja vielä senkin jälkeen pääsee valikoimaan kumppanin usean kuuman kissan joukosta. Ehkä riittäisi ihan se, että duunipaikalla olevan kivan naisen kanssa rupeaa synkkaamaan ja sitten huomaa, että sehän on ihan kivan näköinen nainen. Tällä lailla - käsittääkseni - iso osa pariskunnista löytää toisensa.

Mitä tulee tekstisi loppuosaan muusikko- ja taiteilijapiireistä, niin lienet oikeassa. Tästä voisikin johtaa ajatuksen siihen suuntaan, että mitä sitten se ei-suosittu nörttimies voisi tehdä parantaakseen mahdollisuuksiaan löytää kumppani. Kaikista ei toki ole muusikoksi tai taiteilijaksi, mutta kun kerran ei-tavisihmisten marginaaliryhmissä on erilaiset ihanteet kuin peruskansalla, ehkä nörttimiehen kannattaa etsiä ja löytää viiteryhmänsä jostain muualta kuin peruskansan parista, jostain missä ei haittaa, että ei ole varakas urakiipijä, vaan saatetaan arvostaakin muita asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria on suurimmalti osaa puppua, vain yksi ainoa poikkeus eli miesten tulot ja asema yhteiskunnassa todellakin vaikuttavat mahdollisuuteen löytää parisuhde ja perustaa perhe. Naiset avioituvat itseään huonompituloisemman tai yhteiskunnassa alhaisemman kastin miehen kanssa erittäin harvoin. Ja tämä on universaali sääntö koko maapallolla kulttuuriin katsomatta. Tämä sääntö pätee niin Intiassa ja Kiinassa missä vanhemmat järjestää avioliitot, aina Eurooppaan ja Pohjoismaihin asti missä reilusti suurempi osa työttömistä miehistä ovat sinkkuja verrattuna työssäkäyviin miehiin.

Suomessa tuskin monikaan Helsingin korkeakouluissa käynyt rikkailla vanhemmilla siunatut naiset menisivät vapaaehtoisesti keskellä metsää pienkuntaan parisuhteeseen pätkätöitä tekevän miehen kanssa.

Vauva-palstalaiset jaksavat aina paasata että eihän näin ole ja "en minä ainakaan", mutta kysykää itseltänne tämä kysymys: Menisitkö parisuhteeseen rutiköyhän pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa? Yksimielinen vastaus täällä olisi jyrkkä EI, Vauva-palstakin näkee köyhät ja työttömät miehet niinkuin heissä olisi automaattisesti jotain pahasti vialla, kuten monista "miehet ovat saamattomia ja laiskoja sikoja"-ketjuista voi päätellä.

Se on se aito taso mikä oikeasti vaikuttaa parinvalintaan, on aina vaikuttanut ihmiskunnan historiassa ja tulee aina vaikuttamaan tulevaisuudessakin. Se kuuluu ihmisluontoon eikä sille voi yhtään mitään. Ainoa mitä naisten tarvitsee tehdä on tiedostaa tämä tosiasia ja lopettaa tekosyiden keksiminen että "en minä ainakaan.".

Tämähän siis ei mielestäni ole mikään tasojuttu. Vai onko sekin tasojuttu, jos ei suostu kimppaan päihdeongelmaisen kanssa? Myönnettäköön, että työttömyys ja päihdeongelmat sinällään ei ole vertailukelpoisia, mutta jotain se kertoo jos ihminen mielummin makaa kotona kuin esim vaikka uudelleen kouluttautuu tai muuttaa työn perässä. Enkä siis tarkoita vain miehiä, vaan kaikkia alle keski-ikäisiä pitkäaikaistyöttömiä. En mä usko, että sellaisen kanssa voisin elää haluamaani elämää. Meillä olisi hyvin erilaiset arvot.

Tässä tämä teidän ymmärryksen ajattelun taso erinomaisesti kiteytyy. Tuulipään mielestä kyseessä ei ole mikään tasojuttu, vaikka jokin tekijä selvästi jakaa ihmisiä haluttuihin ja ei niin haluttuihin. Aivan sama homma vaikka ulkonäön suhteen. Jostakin syystä mallimiehet vain ovat selvästi halutumpia kuin quasimodot. Järkevä saattaisi jossakin vaiheessea pohtia, että paljon toivottuja ominaisuuksia indikoi paljon haluttavuutta ja sama toisin päin.

Mutta teidän mielestä asia ei voi mennä mitenkään noin vaan kuka vaan saattaa rakastua työttömään quasimodoon yhtä todennäköisesti kuin nuoruudessaan mallinhommia tehneeseen avaruustoimariin. Jokainen kuitenkim tietää, että mammapalstalaisilla ei ole mitään jakoa toimarin kanssa suhteeseen, eikä se quasimodokaan kiinnosta ketään.

Kukaan ei ole tainnut tässäkään ketjussa kiistää sitä, etteivätkö toiset olisi halutumpia kuin toiset. Päinvastoin. Useimmat meistä ovat ymmärtäneet sen jo päiväkodissa.

Kukaan ei väitä, että kuka vaan saattaa rakastua työttömään quasimodoon. Sen sijaan me tunnemme työttömiä ja me tunnemme quasimodoja ja me tunnemme jopa työttömiä quasimodoja, joihin joku on rakastunut.

Mammapalstalaisilla ei ole jakoa toimarin kanssa suhteeseen?? Mitä ihmettä? Viimeksi kun tarkistin, puolisoni oli toimitusjohtaja. Mikä ei kerro hänen tuloistaan yhtään mitään. Sinäkin voit perustaa osakeyhtiön ja voilà, olet toimitusjohtaja!

Sittenhän olemme samaa mieltä. Eihän tasoteoria väitä, etteikö työtön quasimodo voisi löytää kumppania. Se on vain aika vaikeaa, koska hyvin rajallinen joukko naisia kelpuuttaa moisen edes teoriassa kumppaniksi ja siitä rajallisesta joukosta pitäisi vielä lemmenkin leiskahtaa.

Tasoteoria myös väittää, että 20% saa, 80% ei saa ja naiset on huo...anteeksi, hypergamisia ja alpha fux, beta bux jne ämeriikkalaista sontaa. Tottakai kaikki uskoo, että jotkut on halutumpia kuin toiset. Sehän on ihan ilmiselvää. Ei siinä olla keksitty yhtään mitään. Jos minä, 30v nainen, olisinkin 25v ja kauniimpi, mulla olisi enemmän kysyntää.

Kysymys kuuluukin, että mitä v*ttua sitten?

Ei tasoteoriassa ole käsittääkseni mitään tuollaista sanottu, vaan sotket nyt varmaan joidenkin tasoteoriasta puhuneiden sanomisia itse tasoteoriaan.

Mutta on sanottu, että vapaina olevista miehistä 20% panee 80% vapaina olevista naisista ns. Pareton jakauman mukaisesti. Nuo luvut on vedetty hatusta, mutta voi olla, että ne on aika lähellä totuutta. 

Miten tuo 20% miehistä voi ikinä ehtiä panna 80% naisista? Jos samaan aikaan tilanne on kuulemma se, että naisille on aina tarjolla seksiä ja suhteita, miehet piirittävät, eikä tarvitse kuin valita tarjolla olevista ja jonottavista se paras? Usein on vielä esitetty, että nimenomaan komistukset piirittävät, niin siksi tavikset eivät saa mahdollisuutta. Mutta eihän se 20% mitenkään ehtisi piirittää koko valtavaa naislaumaa. Eli joku tässä yhtälössä nyt mättää ja pahasti.

Joku kysyi tätä aiemminkin tässä ketjussa, mutta siihen (yllättäen) vastattu.

Toinen, mitä mietin on se, että jos tuo 20% miehistä on kerran miesten parhaimmistoa, niin mitä tyyppejä he sitten oikeastaan ovat? Eli KETKÄ ovat ne 20%, jotka panevat kaikkia? Sanokaa nyt tarkkaan, mitä ammatteja ja ulkonökötyyppejä edustavat, niin me palstan naiset voimme sitten arvioida, ovatko he panneet meitäkin.

Oma arvaukseni on nyt se, että koska tasoteorian mukaan kuulemma raha, julkisuus ja korkea asema yhteiskunnassa nostavat miehen korkeaan tasoon, tulisi tuo 20% aika nopeasti täyteen julkkiksilla, perijöillä, sijoittajilla ja urakehityksessään onnistuneilla miehillä. Mutta hetkinen... en tunne YHTÄKÄÄN naista, jolla olisi ollut suhteita tai yhden illan juttuja tällaisten miesten kanssa. Ja tunnen kyllä myös ihan hyvännäköisiä naisia. Esim. nuorena ne kaikkein kauneimmat naiset harrastivat seksiä lähinnä oman poikaystävänsä kanssa, joka oli todennäköisesti joku opiskelija samasta tiedekunnasta. Tietysti voidaan nyt väittää, että oma tuttavapiirini on sitten vaan ehklä sattumalta juuri sitä porukkaa, joka jää tuon 80% ulkopuolelle. Mutta sen takia ajattelinkin, että kertoisitte vähän tarkemmin ja konkreettisemmin, että keitä ovat ne 20% miehistä, jotka hoitelevat KAIKKI naiset - ja millä ajalla? Tuskin nyt joku megasuosittu, hyvän itsetunnon omaava ja itsestään ja asemastaan tietoinen mies tuhlaisi merkittävää osaa ajastaan isoon laumaan sellaisia naisia, jotka häntä eivät kiinnosta sen enempää persoonan kuin ulkonäönkään puolesta. Luulisi, että hän haluaisi sitten panna mahdollisimman hyvännäköisiä ja itseään kiinnostavia naisia, koska mitä iloa hänelle olisi käydä läpi valtavaa joukkoa tylsiä tavisnaisia?

Eihän tämä nyt kuulosta uskottavalta, että tavismiestenkin mielestä on hirveää tyytymistä, jos joutuu olemaan naisen kanssa, joka tasoteorian mukaan asettuu vain asteikolle 1-7, myös kasi taitaa olla vaan ihan tavis, mutta sitten yllättäen muka just niille korkeatasoisimmille miehille, jotka ovat 9-10, kelpaisi aivan hyvin vaikka vitosenkin nainen. Ei ole uskottavaa.

Aika helpostikin kerkeää ja kykenee vaikka mihin. Kun vähennetään kokonaisuudesta yksiavioiset parisuhteet, niin joku 10 prosentin viriili ja komeahko poikamiesjoukkio kiinnittää helposti ainakin 20-30% kevytsuhteilevista naisista. Käytännössä vapaina on siis vain sakat, mistä tavalliset miehet paljon puhuvat.

Ja jos seksikertoja aletaan mittamaan niin se 20/80 voi ollakin jo hyvin lähellä. Muistetaan nyt että miehissä ylikorostuu ääripäät eli vähäkumppaniset sekä yli 50 kumppanin miehet. Naisilla jakauma on tämänkin suhteen tasaisempi, joten jossain määrin ne naiset vähintään kasautuvat tietyille miehille.

No nyt se vaihtuikin niin, että 10% miehistä paneekin vain 20-30% naisista eikä 80%. Mutta kertokaa nyt jo konkreettisia esimerkkejä, että keitö ovat ne 10%? Ovatko he siis vain irtosuhteita harrastavia, jotka harrastavat seksiä kenen tahansa kanssa, vai ovatko he erityisen tavoiteltuja miehiä? Ja mitä tekevät 80% muista miehistä - jäävätkö he siis kokonaan ilman seksiä ja suhdetta, vai seurusteleeko heistä merkittävin osa, vai mitä tapahtuu?

Koska ainakin itselleni on aika yhdentekevää, mitä kevytsuhteissa pyörivät ihmiset tekevät. Minua ei kiinnosta yhden illan jutut, joten minusta on toisaalta hyväkin, jos vain 10% miehistä harrastaa niitä. Se tarkoittaa sitä, että 90% miehistä ei pyöri siinä kuviossa, ja voin keskittyä etsimään kumppania sen 90% joukosta. Eivätkö miehet voisi tehdä samoin? Suurin osa naisista ei halua yhden illan juttuja, joten miksi miehet eivät keskittyisi etsimään kumppania niiden joukosta, jotka oikeasti haluavat suhteen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prisma kumoaa tasoteorian.

Samoin seksuaalivähemmistöjen olemassaolo: 80% miehistä ei pane 20% miehistä eikä naisparit pariudu aina rikkaamman naisen kanssa.

Naisten unelma on joku punttisalilla kävijä, roteva iso mies ja sitten Jonne Aaronin kaltainen hoikka ja meikkaava sekä imuroimisesta pitävä mies vie jalat alta. Logiikkanne ei toimi.

Miehen tasoon vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä kuin pituus tai komeus. Varallisuus ja sosiaalisuus ennen kaikkea, ja esim. Jonne Aaronilla on erittäin korkea sosiaalinen status kuuluisana rokkarina.

Mutta siinä mielessä taso ei ole yleismaailmallinen, että naiset ovat yleensä eniten kiinnostuneita oman viiteryhmänsä korkeatasoisista miehistä. Rokkarihenkiset naiset haaveilevat tunnetusta tai menestyneestä rokkarimiehestä, kauppisnaiset jostain menestyneestä bisnesmiehestä tai toimitusjohtajasta jne.

Jaa-a. Minä olen rokkarihenkinen nainen, ja ei ole kyllä haaveissa nimenomaan tunnettu ja menestynyt rokkarimies, vaan yleensä vaan rokkarimies. Mieluiten jopa ei tunnettu ja menestynyt, koska silloin hän olisi jatkuvasti kiertueella. Minulle pointti on juuri se rock-henkisyys, ei väliä vaikka soittaisi tavistyön ohessa harrastuksekseen. Perheen perustamisen kannalta olisi jopa hankalaa, jos mies olisi jatkuvasti maailmankiertueella - minulla on nimittäin omatkin tavoitteeni ja unelmani, enkä ole valmis luopumaan niistä miehen uran vuoksi. Olen itsekin taidealalla, ja kokemukseni on se, että kahden taiteilijan (oli ala sitten musiikki, kirjallisuus, kuvataide, valokuvaus tai mikä vaan) suhde toimii hyvin. Mutta se toimivuus edellyttää sitä, että kummallakin on mahdollisuus toteuttaa itseään. Ja silloin lastenhoito ei voi kaatua vain toisen niskaan. Ja seurustellessa on tietysti vähän hankalaa, jos toinen on puolet ajasta maailmalla kiertueella.

Nämä status- ja varakkuusjutut on ilmeisesti suoraan kopioitu Amerikasta, ja sitten niitä yritetään todistella oikeaksi sillä, jos jossain lehtiäänestyksessä vaikka Jonne Aaron tai muu on äänestetty "vuoden kuumimmaksi mieheksi" tai jotain. Ja koska meikkaava, hoikka ja pitkätukkainen mies ei sovi alkuperäiseen teoriaan, jonka mukaan miehen pitää olla joko pukua käyttävä toimitusjohtaja tai sitten joku testosteronia huokuva bodari, yritetään todistella Jonne Aaronin kohdalla kiinnostavuutta vain statuksella - kun tasoteoriaanhan ei sovi se, että miehenkin kohdalla estetiikalla olisi merkitystä, JA että siihen estetiikkaan saattaisi liittyä miehen laittautuminen ja jopa feminiiniseksi mielletyt asiat (kuten meikkaaminen, koristautuminen, pitkät hiukset).

Tasoteoria onkin yleistys; korkean sosiaalinen status, varallisuus, komeus ja pituus ovat kaikki tekijöitä, jotka nostavat miehen tasoa. Mies, jolla on noita ominaisuuksia, on todennäköisesti haluttu poikamies, mies jolla mitään niitä ei ole, ei todennäköisesti ole haluttu poikamies.

Mitä tulee muusikko- ja taiteilijapiireihin, niin ne ovat marginaaliryhmiä, joissa ihmiset tuppaavat olemaan boheemeja. Kun puhutaan yleisellä tasolla, niin sillä on kokonaisuuden kannalta enemmän merkitystä, keskivertoihmiset ja valtavirran ihmiset tekevät. Tasoteorian yleistykset pätevät parhaiten keskivertoihmiseen, ja mitä kauemmaksi siitä mennään, niin sitä vähemmän.

Noissa yllämainituissa piireissä arvostetaan esim. tavallista vähemmän rahaa menestyksen tai onnen mittarina, ja tässä asiassa on myös omaa kokemuspohjaa, koska kuulun tuohon viiteryhmään itsekin.

Täytyykö sitten olla haluttu poikamies? Veikkaan, että suurin osa sellaisista tavallisista, normaaleista miehistä EIVÄT ole mitään erityisen haluttuja poikamiehiä, mutta he voivat silti löytää kumppanin, jonka kanssa kiinnostus on molemminpuolista. Niitä kumppaniehdokkaita ei varmasti tule yhtä usein ja löydy niin helposti kuin oikeasti halutuimmilla poikamiehillä, mutta en nyt sitten tiedä, pitääkö tavoitteen aina ollakaan se, että tulee sata matchia ja viidetkymmenet treffit, ja vielä senkin jälkeen pääsee valikoimaan kumppanin usean kuuman kissan joukosta. Ehkä riittäisi ihan se, että duunipaikalla olevan kivan naisen kanssa rupeaa synkkaamaan ja sitten huomaa, että sehän on ihan kivan näköinen nainen. Tällä lailla - käsittääkseni - iso osa pariskunnista löytää toisensa.

Mitä tulee tekstisi loppuosaan muusikko- ja taiteilijapiireistä, niin lienet oikeassa. Tästä voisikin johtaa ajatuksen siihen suuntaan, että mitä sitten se ei-suosittu nörttimies voisi tehdä parantaakseen mahdollisuuksiaan löytää kumppani. Kaikista ei toki ole muusikoksi tai taiteilijaksi, mutta kun kerran ei-tavisihmisten marginaaliryhmissä on erilaiset ihanteet kuin peruskansalla, ehkä nörttimiehen kannattaa etsiä ja löytää viiteryhmänsä jostain muualta kuin peruskansan parista, jostain missä ei haittaa, että ei ole varakas urakiipijä, vaan saatetaan arvostaakin muita asioita.

Juuri tuossa viestisi alussa koko asian pihvi oikeastaan onkin. Eli täytyy, jotta herättää riittävästi kiinnostusta naisten keskuudessa. Kiinnostusta sitoutua tavallisiin miehiin erityisesti nuorina on naisten kohdalla laskenut, koska nykyaika tarjoaa "lupauksia" niistä hieman tai jopa paljon laadukkaammista miehistä. Niiden perässä menee parhaimmat vuodet miesten näkökulmasta ja sitten kun "lupauksetkin" alkavat loppumaan, niin harkitaan tyytymistä tavismieheen hampaat irvessä. Tuo hieman kärjistetty kuvaus hyvin pitkälle kuitenkin selittää kaikki nykypariutumiseen liittyvät ongelmat ja kipukohdat. Miksi parisuhteita ei meinaa enää syntyä ja syntyvyyskin takkuaa, ja vähentyneet suhteet ja lapsetkin syntyvät myöhemmin kuin aiemmin.

Itse en siis syytä ketään mistään, kunhan nyt totean kuinka maailma seisoo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria on suurimmalti osaa puppua, vain yksi ainoa poikkeus eli miesten tulot ja asema yhteiskunnassa todellakin vaikuttavat mahdollisuuteen löytää parisuhde ja perustaa perhe. Naiset avioituvat itseään huonompituloisemman tai yhteiskunnassa alhaisemman kastin miehen kanssa erittäin harvoin. Ja tämä on universaali sääntö koko maapallolla kulttuuriin katsomatta. Tämä sääntö pätee niin Intiassa ja Kiinassa missä vanhemmat järjestää avioliitot, aina Eurooppaan ja Pohjoismaihin asti missä reilusti suurempi osa työttömistä miehistä ovat sinkkuja verrattuna työssäkäyviin miehiin.

Suomessa tuskin monikaan Helsingin korkeakouluissa käynyt rikkailla vanhemmilla siunatut naiset menisivät vapaaehtoisesti keskellä metsää pienkuntaan parisuhteeseen pätkätöitä tekevän miehen kanssa.

Vauva-palstalaiset jaksavat aina paasata että eihän näin ole ja "en minä ainakaan", mutta kysykää itseltänne tämä kysymys: Menisitkö parisuhteeseen rutiköyhän pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa? Yksimielinen vastaus täällä olisi jyrkkä EI, Vauva-palstakin näkee köyhät ja työttömät miehet niinkuin heissä olisi automaattisesti jotain pahasti vialla, kuten monista "miehet ovat saamattomia ja laiskoja sikoja"-ketjuista voi päätellä.

Se on se aito taso mikä oikeasti vaikuttaa parinvalintaan, on aina vaikuttanut ihmiskunnan historiassa ja tulee aina vaikuttamaan tulevaisuudessakin. Se kuuluu ihmisluontoon eikä sille voi yhtään mitään. Ainoa mitä naisten tarvitsee tehdä on tiedostaa tämä tosiasia ja lopettaa tekosyiden keksiminen että "en minä ainakaan.".

Tämähän siis ei mielestäni ole mikään tasojuttu. Vai onko sekin tasojuttu, jos ei suostu kimppaan päihdeongelmaisen kanssa? Myönnettäköön, että työttömyys ja päihdeongelmat sinällään ei ole vertailukelpoisia, mutta jotain se kertoo jos ihminen mielummin makaa kotona kuin esim vaikka uudelleen kouluttautuu tai muuttaa työn perässä. Enkä siis tarkoita vain miehiä, vaan kaikkia alle keski-ikäisiä pitkäaikaistyöttömiä. En mä usko, että sellaisen kanssa voisin elää haluamaani elämää. Meillä olisi hyvin erilaiset arvot.

Tässä tämä teidän ymmärryksen ajattelun taso erinomaisesti kiteytyy. Tuulipään mielestä kyseessä ei ole mikään tasojuttu, vaikka jokin tekijä selvästi jakaa ihmisiä haluttuihin ja ei niin haluttuihin. Aivan sama homma vaikka ulkonäön suhteen. Jostakin syystä mallimiehet vain ovat selvästi halutumpia kuin quasimodot. Järkevä saattaisi jossakin vaiheessea pohtia, että paljon toivottuja ominaisuuksia indikoi paljon haluttavuutta ja sama toisin päin.

Mutta teidän mielestä asia ei voi mennä mitenkään noin vaan kuka vaan saattaa rakastua työttömään quasimodoon yhtä todennäköisesti kuin nuoruudessaan mallinhommia tehneeseen avaruustoimariin. Jokainen kuitenkim tietää, että mammapalstalaisilla ei ole mitään jakoa toimarin kanssa suhteeseen, eikä se quasimodokaan kiinnosta ketään.

Kukaan ei ole tainnut tässäkään ketjussa kiistää sitä, etteivätkö toiset olisi halutumpia kuin toiset. Päinvastoin. Useimmat meistä ovat ymmärtäneet sen jo päiväkodissa.

Kukaan ei väitä, että kuka vaan saattaa rakastua työttömään quasimodoon. Sen sijaan me tunnemme työttömiä ja me tunnemme quasimodoja ja me tunnemme jopa työttömiä quasimodoja, joihin joku on rakastunut.

Mammapalstalaisilla ei ole jakoa toimarin kanssa suhteeseen?? Mitä ihmettä? Viimeksi kun tarkistin, puolisoni oli toimitusjohtaja. Mikä ei kerro hänen tuloistaan yhtään mitään. Sinäkin voit perustaa osakeyhtiön ja voilà, olet toimitusjohtaja!

Sittenhän olemme samaa mieltä. Eihän tasoteoria väitä, etteikö työtön quasimodo voisi löytää kumppania. Se on vain aika vaikeaa, koska hyvin rajallinen joukko naisia kelpuuttaa moisen edes teoriassa kumppaniksi ja siitä rajallisesta joukosta pitäisi vielä lemmenkin leiskahtaa.

Tasoteoria myös väittää, että 20% saa, 80% ei saa ja naiset on huo...anteeksi, hypergamisia ja alpha fux, beta bux jne ämeriikkalaista sontaa. Tottakai kaikki uskoo, että jotkut on halutumpia kuin toiset. Sehän on ihan ilmiselvää. Ei siinä olla keksitty yhtään mitään. Jos minä, 30v nainen, olisinkin 25v ja kauniimpi, mulla olisi enemmän kysyntää.

Kysymys kuuluukin, että mitä v*ttua sitten?

Ei tasoteoriassa ole käsittääkseni mitään tuollaista sanottu, vaan sotket nyt varmaan joidenkin tasoteoriasta puhuneiden sanomisia itse tasoteoriaan.

Mutta on sanottu, että vapaina olevista miehistä 20% panee 80% vapaina olevista naisista ns. Pareton jakauman mukaisesti. Nuo luvut on vedetty hatusta, mutta voi olla, että ne on aika lähellä totuutta. 

Miten tuo 20% miehistä voi ikinä ehtiä panna 80% naisista? Jos samaan aikaan tilanne on kuulemma se, että naisille on aina tarjolla seksiä ja suhteita, miehet piirittävät, eikä tarvitse kuin valita tarjolla olevista ja jonottavista se paras? Usein on vielä esitetty, että nimenomaan komistukset piirittävät, niin siksi tavikset eivät saa mahdollisuutta. Mutta eihän se 20% mitenkään ehtisi piirittää koko valtavaa naislaumaa. Eli joku tässä yhtälössä nyt mättää ja pahasti.

Joku kysyi tätä aiemminkin tässä ketjussa, mutta siihen (yllättäen) vastattu.

Toinen, mitä mietin on se, että jos tuo 20% miehistä on kerran miesten parhaimmistoa, niin mitä tyyppejä he sitten oikeastaan ovat? Eli KETKÄ ovat ne 20%, jotka panevat kaikkia? Sanokaa nyt tarkkaan, mitä ammatteja ja ulkonökötyyppejä edustavat, niin me palstan naiset voimme sitten arvioida, ovatko he panneet meitäkin.

Oma arvaukseni on nyt se, että koska tasoteorian mukaan kuulemma raha, julkisuus ja korkea asema yhteiskunnassa nostavat miehen korkeaan tasoon, tulisi tuo 20% aika nopeasti täyteen julkkiksilla, perijöillä, sijoittajilla ja urakehityksessään onnistuneilla miehillä. Mutta hetkinen... en tunne YHTÄKÄÄN naista, jolla olisi ollut suhteita tai yhden illan juttuja tällaisten miesten kanssa. Ja tunnen kyllä myös ihan hyvännäköisiä naisia. Esim. nuorena ne kaikkein kauneimmat naiset harrastivat seksiä lähinnä oman poikaystävänsä kanssa, joka oli todennäköisesti joku opiskelija samasta tiedekunnasta. Tietysti voidaan nyt väittää, että oma tuttavapiirini on sitten vaan ehklä sattumalta juuri sitä porukkaa, joka jää tuon 80% ulkopuolelle. Mutta sen takia ajattelinkin, että kertoisitte vähän tarkemmin ja konkreettisemmin, että keitä ovat ne 20% miehistä, jotka hoitelevat KAIKKI naiset - ja millä ajalla? Tuskin nyt joku megasuosittu, hyvän itsetunnon omaava ja itsestään ja asemastaan tietoinen mies tuhlaisi merkittävää osaa ajastaan isoon laumaan sellaisia naisia, jotka häntä eivät kiinnosta sen enempää persoonan kuin ulkonäönkään puolesta. Luulisi, että hän haluaisi sitten panna mahdollisimman hyvännäköisiä ja itseään kiinnostavia naisia, koska mitä iloa hänelle olisi käydä läpi valtavaa joukkoa tylsiä tavisnaisia?

Eihän tämä nyt kuulosta uskottavalta, että tavismiestenkin mielestä on hirveää tyytymistä, jos joutuu olemaan naisen kanssa, joka tasoteorian mukaan asettuu vain asteikolle 1-7, myös kasi taitaa olla vaan ihan tavis, mutta sitten yllättäen muka just niille korkeatasoisimmille miehille, jotka ovat 9-10, kelpaisi aivan hyvin vaikka vitosenkin nainen. Ei ole uskottavaa.

Tätä mä mietin kans. Jos naisen ulkonäkö on miehellä statussymboli, miksi huippumies pyörittäisi tavisnaisia? Ellei sitten ole jonkin sortin a) seksiaddikti tai b) narsisti, joka vain nauttii huomiosta riippumatta siitä keneltä sitä saa. Luulisin, että tuohon 20% parhaimmistoon mahtuisi muutama hyväkin jätkä.

Ehkä 80% naisten miesmaussa on tuo 20% yhteistä, en kiistä. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, että noita samoja naisia viehättää myös miehet, jotka ei kuulu tuohon 20% joukkoon.

Aina nämä samat mätinät. Parikymppisenä tavallinenkin nainen on kiva kumppani seksiin. Melko monet vielä kolmekymppisinäkin. Mutta sitten alkaa kova rommaus ja päitä tippumaan. Ei tuossa oikeastaan ole mitään ihmeellistä, kun miehet on koodattu innokkaammaksi sukupuoleksi. Ja miesten nuoruuden arvostuskin on aivan normaalia, kun huomioidaan mikä seksin biologinen funktio oikein on.

Eikö olisi parempi pitää sitä yhtä tai kahta naista, jota käy panemassa, kuin etsiä joka kerta uutta? Luulis, että olisi helpompaa, ehkä jopa halvempaa.

Vaihtaa sitten nuorempaan, kun alkaa rupsahtaa.

Miksi? Halutut miehet saavat helposti seksiä ja vaihtelu virkistää. Ympäärinsä paneskelu on oikeastaan miehen tärkein tehtävä, jos asiaa tarkastellaan vain biologian näkökulmasta. Oma perimä jakoon niin sanotusti.

Ja naistenmiehethän juuri tekevät tuota eli päivittelevät naisiaan nuorempiin kun kilometrit tulee täyteen tai enää muuten vaan huvita jämähtää paikoilleen.

Näin tindraikakautena oikein komea ja sosiaalisesti kykenevä mies voi tilata monta kertaa viikossa näyttävää seuraa kätevän apin avulla. Eikä tarvi oikein tyytyä mihinkään tai tehdä kivuliaita kompromissejä. Ennen noin eli lähinnä kuninkaat, mutta kehitys kehittyy ja tuon suuntaista elää monet muutkin miehet, joilla vaan on riittävästi haluttuja ominaisuuksia.

Tasa-arvo näyttää siis etenevän tässäkin asiassa.

Mutta niin, mitä me nyt sitten tällä tiedolla teemme? Miksi palstamiehet kokevat äärimmäisen tärkeäksi jakaa tämän tiedon kanssamme päivittäin vuodesta toiseen?

Tässä ketjussa on nyt sanottu, että 10% miehistä on halutuimpia ja saavat irtosuhteita, ja toisaalta että tavismiehet käyvät Prismassa kumppaneidensa ja perheidensä kanssa. Okei. No kerrataanpa nyt mikä on näiden toistuvien tasoteoriaketjujen varsinainen pointti ja mikä ajatus siellä taustalla on - haluaisitteko te siis paljon irtosuhteita lukuisilta naisilta, vai haluaisitteko löytää kumppanin ja perustaa perheen?

Jos haluatte ensin mainittua ja olette tavismiehiä, sitten se on tietysti tasoteorian ja tämän ketjun perusteella ongelma, kun ette kuulu siihen 10% miesten parhaimmistoon. Mutta jos haluatte jälkimmäistä, silloinhan se näyttäisi olevan mahdollista eikä siis mikään ongelma. Olisiko mitenkään mahdollista, että seksistä kiinnostunut tavismies voisi kelpuuttaa lukuisten irtosuhteiden sijaan sittenkin vakikumppanin, esim. tyttöystävän tai vaimon, vai onko toiveissa kuitenkin ensisijaisesti lukuisat irtosuhteet niin, että parisuhde on ehdoton ei?

Mietin vaan, että eihän kaikille naisillekaan ole mahdollista saada vaikka sataa miestä sänkyynsä, mutta aika moni nainen kuitenkin osaa olla onnellinen löytäessään yhden kumppanin itselleen. Pystyisikö miehet mitenkään harkitsemaan tällaista vaihtoehtoa elämälleen?

Ja sitten toinen kysymys. Pitäisikö näiden keskustelujen selkiyttämiseksi jatkossa puhua selkeästi joko irtoseksistä tai parisuhteesta. Nyt on vähän hankala puhua, kun ensin valitetaan, ettei tavismies saa naisia eikä siksi pääse ikinä suhteeseen, mutta sitten kun Prisma-esimerkki todistaa, että tavismiehet ovatkin saaneet naisia ja suhteita, sanotaankin ettei Prisma-esimerkki kelpaa, koska ne Prismassa olevat tavismiehethän eivät saa SATOJA naisia, ja että suhde ja perhe ei olekaan se juttu, vaan pitäisi olla halutuin poikamies. Tämä painopisteestä toiseen poukkoilu vähän haittaa keskustelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prisma kumoaa tasoteorian.

Samoin seksuaalivähemmistöjen olemassaolo: 80% miehistä ei pane 20% miehistä eikä naisparit pariudu aina rikkaamman naisen kanssa.

Naisten unelma on joku punttisalilla kävijä, roteva iso mies ja sitten Jonne Aaronin kaltainen hoikka ja meikkaava sekä imuroimisesta pitävä mies vie jalat alta. Logiikkanne ei toimi.

Miehen tasoon vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä kuin pituus tai komeus. Varallisuus ja sosiaalisuus ennen kaikkea, ja esim. Jonne Aaronilla on erittäin korkea sosiaalinen status kuuluisana rokkarina.

Mutta siinä mielessä taso ei ole yleismaailmallinen, että naiset ovat yleensä eniten kiinnostuneita oman viiteryhmänsä korkeatasoisista miehistä. Rokkarihenkiset naiset haaveilevat tunnetusta tai menestyneestä rokkarimiehestä, kauppisnaiset jostain menestyneestä bisnesmiehestä tai toimitusjohtajasta jne.

Jaa-a. Minä olen rokkarihenkinen nainen, ja ei ole kyllä haaveissa nimenomaan tunnettu ja menestynyt rokkarimies, vaan yleensä vaan rokkarimies. Mieluiten jopa ei tunnettu ja menestynyt, koska silloin hän olisi jatkuvasti kiertueella. Minulle pointti on juuri se rock-henkisyys, ei väliä vaikka soittaisi tavistyön ohessa harrastuksekseen. Perheen perustamisen kannalta olisi jopa hankalaa, jos mies olisi jatkuvasti maailmankiertueella - minulla on nimittäin omatkin tavoitteeni ja unelmani, enkä ole valmis luopumaan niistä miehen uran vuoksi. Olen itsekin taidealalla, ja kokemukseni on se, että kahden taiteilijan (oli ala sitten musiikki, kirjallisuus, kuvataide, valokuvaus tai mikä vaan) suhde toimii hyvin. Mutta se toimivuus edellyttää sitä, että kummallakin on mahdollisuus toteuttaa itseään. Ja silloin lastenhoito ei voi kaatua vain toisen niskaan. Ja seurustellessa on tietysti vähän hankalaa, jos toinen on puolet ajasta maailmalla kiertueella.

Nämä status- ja varakkuusjutut on ilmeisesti suoraan kopioitu Amerikasta, ja sitten niitä yritetään todistella oikeaksi sillä, jos jossain lehtiäänestyksessä vaikka Jonne Aaron tai muu on äänestetty "vuoden kuumimmaksi mieheksi" tai jotain. Ja koska meikkaava, hoikka ja pitkätukkainen mies ei sovi alkuperäiseen teoriaan, jonka mukaan miehen pitää olla joko pukua käyttävä toimitusjohtaja tai sitten joku testosteronia huokuva bodari, yritetään todistella Jonne Aaronin kohdalla kiinnostavuutta vain statuksella - kun tasoteoriaanhan ei sovi se, että miehenkin kohdalla estetiikalla olisi merkitystä, JA että siihen estetiikkaan saattaisi liittyä miehen laittautuminen ja jopa feminiiniseksi mielletyt asiat (kuten meikkaaminen, koristautuminen, pitkät hiukset).

Tasoteoria onkin yleistys; korkean sosiaalinen status, varallisuus, komeus ja pituus ovat kaikki tekijöitä, jotka nostavat miehen tasoa. Mies, jolla on noita ominaisuuksia, on todennäköisesti haluttu poikamies, mies jolla mitään niitä ei ole, ei todennäköisesti ole haluttu poikamies.

Mitä tulee muusikko- ja taiteilijapiireihin, niin ne ovat marginaaliryhmiä, joissa ihmiset tuppaavat olemaan boheemeja. Kun puhutaan yleisellä tasolla, niin sillä on kokonaisuuden kannalta enemmän merkitystä, keskivertoihmiset ja valtavirran ihmiset tekevät. Tasoteorian yleistykset pätevät parhaiten keskivertoihmiseen, ja mitä kauemmaksi siitä mennään, niin sitä vähemmän.

Noissa yllämainituissa piireissä arvostetaan esim. tavallista vähemmän rahaa menestyksen tai onnen mittarina, ja tässä asiassa on myös omaa kokemuspohjaa, koska kuulun tuohon viiteryhmään itsekin.

Tunnen useitakin eri alojen ihmisiä, jotka harrastavat musiikkia ja esimerkiksi soittavat jotain instrumenttia. DI ei ole marginaaliryhmää, kuten ei poliisikaan. Rockhenkinen voi tarkoittaa vaikka metallimusiikista pitävää hitsaria. Aika paljon noita rockhenkisiä ihmisiä näyttää katukuvassa näkyvän bändipaitojen ja rock-festareiden kävijämääristä päätellen.

Musta tuntuu, että ap ym. tasoteoriaan lujasti uskovat miehet pitävät kiinni aika tiukoista streotypioista. Kun liikkuu ihmisten parissa vähän enemmän, näkee ja ymmärtää, että ihmiset on muutakin, kuin ammatti tai ulkonäkö.

Musiikin harrastaja on tosin eri asia kuin ammattilainen tai sellainen muusikko, joka omistautuu täysin soittamiselle tai musiikin tekemiselle. Nuo jälkimmäiset tuppaavat olemaan persoonina keskivertoihmisen näkökulmasta enemmän tai vähemmän erikoisia. Ja varmaan ymmärsit, että tarkoitan rokkarihenkisellä, jos ei nyt bändäriä, niin sellaista naista, jolle rock ja keikoilla pyöriminen on elämäntapa?

Mutta väärinkäsitysten välttämiseksi pitää varmaan sanoa tässäkin, että tuo on yleistys, koska on sellaisiakin muusikkoja, jotka vaikuttavat ihan perus-Penteiltä.

No en ymmärtänyt. Koska tuo ketjun kolmas kirjoittaja kirjoitti, että " Minulle pointti on juuri se rock-henkisyys, ei väliä vaikka soittaisi tavistyön ohessa harrastuksekseen.".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria on suurimmalti osaa puppua, vain yksi ainoa poikkeus eli miesten tulot ja asema yhteiskunnassa todellakin vaikuttavat mahdollisuuteen löytää parisuhde ja perustaa perhe. Naiset avioituvat itseään huonompituloisemman tai yhteiskunnassa alhaisemman kastin miehen kanssa erittäin harvoin. Ja tämä on universaali sääntö koko maapallolla kulttuuriin katsomatta. Tämä sääntö pätee niin Intiassa ja Kiinassa missä vanhemmat järjestää avioliitot, aina Eurooppaan ja Pohjoismaihin asti missä reilusti suurempi osa työttömistä miehistä ovat sinkkuja verrattuna työssäkäyviin miehiin.

Suomessa tuskin monikaan Helsingin korkeakouluissa käynyt rikkailla vanhemmilla siunatut naiset menisivät vapaaehtoisesti keskellä metsää pienkuntaan parisuhteeseen pätkätöitä tekevän miehen kanssa.

Vauva-palstalaiset jaksavat aina paasata että eihän näin ole ja "en minä ainakaan", mutta kysykää itseltänne tämä kysymys: Menisitkö parisuhteeseen rutiköyhän pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa? Yksimielinen vastaus täällä olisi jyrkkä EI, Vauva-palstakin näkee köyhät ja työttömät miehet niinkuin heissä olisi automaattisesti jotain pahasti vialla, kuten monista "miehet ovat saamattomia ja laiskoja sikoja"-ketjuista voi päätellä.

Se on se aito taso mikä oikeasti vaikuttaa parinvalintaan, on aina vaikuttanut ihmiskunnan historiassa ja tulee aina vaikuttamaan tulevaisuudessakin. Se kuuluu ihmisluontoon eikä sille voi yhtään mitään. Ainoa mitä naisten tarvitsee tehdä on tiedostaa tämä tosiasia ja lopettaa tekosyiden keksiminen että "en minä ainakaan.".

Tämähän siis ei mielestäni ole mikään tasojuttu. Vai onko sekin tasojuttu, jos ei suostu kimppaan päihdeongelmaisen kanssa? Myönnettäköön, että työttömyys ja päihdeongelmat sinällään ei ole vertailukelpoisia, mutta jotain se kertoo jos ihminen mielummin makaa kotona kuin esim vaikka uudelleen kouluttautuu tai muuttaa työn perässä. Enkä siis tarkoita vain miehiä, vaan kaikkia alle keski-ikäisiä pitkäaikaistyöttömiä. En mä usko, että sellaisen kanssa voisin elää haluamaani elämää. Meillä olisi hyvin erilaiset arvot.

Tässä tämä teidän ymmärryksen ajattelun taso erinomaisesti kiteytyy. Tuulipään mielestä kyseessä ei ole mikään tasojuttu, vaikka jokin tekijä selvästi jakaa ihmisiä haluttuihin ja ei niin haluttuihin. Aivan sama homma vaikka ulkonäön suhteen. Jostakin syystä mallimiehet vain ovat selvästi halutumpia kuin quasimodot. Järkevä saattaisi jossakin vaiheessea pohtia, että paljon toivottuja ominaisuuksia indikoi paljon haluttavuutta ja sama toisin päin.

Mutta teidän mielestä asia ei voi mennä mitenkään noin vaan kuka vaan saattaa rakastua työttömään quasimodoon yhtä todennäköisesti kuin nuoruudessaan mallinhommia tehneeseen avaruustoimariin. Jokainen kuitenkim tietää, että mammapalstalaisilla ei ole mitään jakoa toimarin kanssa suhteeseen, eikä se quasimodokaan kiinnosta ketään.

Kukaan ei ole tainnut tässäkään ketjussa kiistää sitä, etteivätkö toiset olisi halutumpia kuin toiset. Päinvastoin. Useimmat meistä ovat ymmärtäneet sen jo päiväkodissa.

Kukaan ei väitä, että kuka vaan saattaa rakastua työttömään quasimodoon. Sen sijaan me tunnemme työttömiä ja me tunnemme quasimodoja ja me tunnemme jopa työttömiä quasimodoja, joihin joku on rakastunut.

Mammapalstalaisilla ei ole jakoa toimarin kanssa suhteeseen?? Mitä ihmettä? Viimeksi kun tarkistin, puolisoni oli toimitusjohtaja. Mikä ei kerro hänen tuloistaan yhtään mitään. Sinäkin voit perustaa osakeyhtiön ja voilà, olet toimitusjohtaja!

Sittenhän olemme samaa mieltä. Eihän tasoteoria väitä, etteikö työtön quasimodo voisi löytää kumppania. Se on vain aika vaikeaa, koska hyvin rajallinen joukko naisia kelpuuttaa moisen edes teoriassa kumppaniksi ja siitä rajallisesta joukosta pitäisi vielä lemmenkin leiskahtaa.

Tasoteoria myös väittää, että 20% saa, 80% ei saa ja naiset on huo...anteeksi, hypergamisia ja alpha fux, beta bux jne ämeriikkalaista sontaa. Tottakai kaikki uskoo, että jotkut on halutumpia kuin toiset. Sehän on ihan ilmiselvää. Ei siinä olla keksitty yhtään mitään. Jos minä, 30v nainen, olisinkin 25v ja kauniimpi, mulla olisi enemmän kysyntää.

Kysymys kuuluukin, että mitä v*ttua sitten?

Ei tasoteoriassa ole käsittääkseni mitään tuollaista sanottu, vaan sotket nyt varmaan joidenkin tasoteoriasta puhuneiden sanomisia itse tasoteoriaan.

Mutta on sanottu, että vapaina olevista miehistä 20% panee 80% vapaina olevista naisista ns. Pareton jakauman mukaisesti. Nuo luvut on vedetty hatusta, mutta voi olla, että ne on aika lähellä totuutta. 

Miten tuo 20% miehistä voi ikinä ehtiä panna 80% naisista? Jos samaan aikaan tilanne on kuulemma se, että naisille on aina tarjolla seksiä ja suhteita, miehet piirittävät, eikä tarvitse kuin valita tarjolla olevista ja jonottavista se paras? Usein on vielä esitetty, että nimenomaan komistukset piirittävät, niin siksi tavikset eivät saa mahdollisuutta. Mutta eihän se 20% mitenkään ehtisi piirittää koko valtavaa naislaumaa. Eli joku tässä yhtälössä nyt mättää ja pahasti.

Joku kysyi tätä aiemminkin tässä ketjussa, mutta siihen (yllättäen) vastattu.

Toinen, mitä mietin on se, että jos tuo 20% miehistä on kerran miesten parhaimmistoa, niin mitä tyyppejä he sitten oikeastaan ovat? Eli KETKÄ ovat ne 20%, jotka panevat kaikkia? Sanokaa nyt tarkkaan, mitä ammatteja ja ulkonökötyyppejä edustavat, niin me palstan naiset voimme sitten arvioida, ovatko he panneet meitäkin.

Oma arvaukseni on nyt se, että koska tasoteorian mukaan kuulemma raha, julkisuus ja korkea asema yhteiskunnassa nostavat miehen korkeaan tasoon, tulisi tuo 20% aika nopeasti täyteen julkkiksilla, perijöillä, sijoittajilla ja urakehityksessään onnistuneilla miehillä. Mutta hetkinen... en tunne YHTÄKÄÄN naista, jolla olisi ollut suhteita tai yhden illan juttuja tällaisten miesten kanssa. Ja tunnen kyllä myös ihan hyvännäköisiä naisia. Esim. nuorena ne kaikkein kauneimmat naiset harrastivat seksiä lähinnä oman poikaystävänsä kanssa, joka oli todennäköisesti joku opiskelija samasta tiedekunnasta. Tietysti voidaan nyt väittää, että oma tuttavapiirini on sitten vaan ehklä sattumalta juuri sitä porukkaa, joka jää tuon 80% ulkopuolelle. Mutta sen takia ajattelinkin, että kertoisitte vähän tarkemmin ja konkreettisemmin, että keitä ovat ne 20% miehistä, jotka hoitelevat KAIKKI naiset - ja millä ajalla? Tuskin nyt joku megasuosittu, hyvän itsetunnon omaava ja itsestään ja asemastaan tietoinen mies tuhlaisi merkittävää osaa ajastaan isoon laumaan sellaisia naisia, jotka häntä eivät kiinnosta sen enempää persoonan kuin ulkonäönkään puolesta. Luulisi, että hän haluaisi sitten panna mahdollisimman hyvännäköisiä ja itseään kiinnostavia naisia, koska mitä iloa hänelle olisi käydä läpi valtavaa joukkoa tylsiä tavisnaisia?

Eihän tämä nyt kuulosta uskottavalta, että tavismiestenkin mielestä on hirveää tyytymistä, jos joutuu olemaan naisen kanssa, joka tasoteorian mukaan asettuu vain asteikolle 1-7, myös kasi taitaa olla vaan ihan tavis, mutta sitten yllättäen muka just niille korkeatasoisimmille miehille, jotka ovat 9-10, kelpaisi aivan hyvin vaikka vitosenkin nainen. Ei ole uskottavaa.

Tätä mä mietin kans. Jos naisen ulkonäkö on miehellä statussymboli, miksi huippumies pyörittäisi tavisnaisia? Ellei sitten ole jonkin sortin a) seksiaddikti tai b) narsisti, joka vain nauttii huomiosta riippumatta siitä keneltä sitä saa. Luulisin, että tuohon 20% parhaimmistoon mahtuisi muutama hyväkin jätkä.

Ehkä 80% naisten miesmaussa on tuo 20% yhteistä, en kiistä. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, että noita samoja naisia viehättää myös miehet, jotka ei kuulu tuohon 20% joukkoon.

Aina nämä samat mätinät. Parikymppisenä tavallinenkin nainen on kiva kumppani seksiin. Melko monet vielä kolmekymppisinäkin. Mutta sitten alkaa kova rommaus ja päitä tippumaan. Ei tuossa oikeastaan ole mitään ihmeellistä, kun miehet on koodattu innokkaammaksi sukupuoleksi. Ja miesten nuoruuden arvostuskin on aivan normaalia, kun huomioidaan mikä seksin biologinen funktio oikein on.

Eikö olisi parempi pitää sitä yhtä tai kahta naista, jota käy panemassa, kuin etsiä joka kerta uutta? Luulis, että olisi helpompaa, ehkä jopa halvempaa.

Vaihtaa sitten nuorempaan, kun alkaa rupsahtaa.

Miksi? Halutut miehet saavat helposti seksiä ja vaihtelu virkistää. Ympäärinsä paneskelu on oikeastaan miehen tärkein tehtävä, jos asiaa tarkastellaan vain biologian näkökulmasta. Oma perimä jakoon niin sanotusti.

Ja naistenmiehethän juuri tekevät tuota eli päivittelevät naisiaan nuorempiin kun kilometrit tulee täyteen tai enää muuten vaan huvita jämähtää paikoilleen.

Näin tindraikakautena oikein komea ja sosiaalisesti kykenevä mies voi tilata monta kertaa viikossa näyttävää seuraa kätevän apin avulla. Eikä tarvi oikein tyytyä mihinkään tai tehdä kivuliaita kompromissejä. Ennen noin eli lähinnä kuninkaat, mutta kehitys kehittyy ja tuon suuntaista elää monet muutkin miehet, joilla vaan on riittävästi haluttuja ominaisuuksia.

Tasa-arvo näyttää siis etenevän tässäkin asiassa.

Mutta niin, mitä me nyt sitten tällä tiedolla teemme? Miksi palstamiehet kokevat äärimmäisen tärkeäksi jakaa tämän tiedon kanssamme päivittäin vuodesta toiseen?

Taas kerran, en ala puhumaan muiden saati kaikkien puolesta. Itse teen tätä ihan sivistämisen ilosta. Ja toisaalta lähipiirissäkään kaikki eivät ole pariutueet onnellisesti, pikemminkin sinkkuus on yleisempää. Aivan kaikki eivät mitään parisuhteita kaipaa, mutta luullakseni se on hyvin monien toiveissa jossain siellä aatoksissa.

Meidän siis kannattaisi kollektiivisesti viisastua ja toimia jatkossa fiksummin. Miksi luulet ilmapiirin olevan tällä palstalla tätä aihetta kohtaan niin umpivihamielinen? Mielelläni kuulisin järkeviltä naisilta vastauksia tuohon? Pariutuminen on kuitenkin koko ihmiselämän merkityksellisimpiä ellei jopa merkityksellisin seikka eloonjäämisen ohella, aivan kuten joku tuossa jo totesikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prisma kumoaa tasoteorian.

Samoin seksuaalivähemmistöjen olemassaolo: 80% miehistä ei pane 20% miehistä eikä naisparit pariudu aina rikkaamman naisen kanssa.

Naisten unelma on joku punttisalilla kävijä, roteva iso mies ja sitten Jonne Aaronin kaltainen hoikka ja meikkaava sekä imuroimisesta pitävä mies vie jalat alta. Logiikkanne ei toimi.

Miehen tasoon vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä kuin pituus tai komeus. Varallisuus ja sosiaalisuus ennen kaikkea, ja esim. Jonne Aaronilla on erittäin korkea sosiaalinen status kuuluisana rokkarina.

Mutta siinä mielessä taso ei ole yleismaailmallinen, että naiset ovat yleensä eniten kiinnostuneita oman viiteryhmänsä korkeatasoisista miehistä. Rokkarihenkiset naiset haaveilevat tunnetusta tai menestyneestä rokkarimiehestä, kauppisnaiset jostain menestyneestä bisnesmiehestä tai toimitusjohtajasta jne.

Jaa-a. Minä olen rokkarihenkinen nainen, ja ei ole kyllä haaveissa nimenomaan tunnettu ja menestynyt rokkarimies, vaan yleensä vaan rokkarimies. Mieluiten jopa ei tunnettu ja menestynyt, koska silloin hän olisi jatkuvasti kiertueella. Minulle pointti on juuri se rock-henkisyys, ei väliä vaikka soittaisi tavistyön ohessa harrastuksekseen. Perheen perustamisen kannalta olisi jopa hankalaa, jos mies olisi jatkuvasti maailmankiertueella - minulla on nimittäin omatkin tavoitteeni ja unelmani, enkä ole valmis luopumaan niistä miehen uran vuoksi. Olen itsekin taidealalla, ja kokemukseni on se, että kahden taiteilijan (oli ala sitten musiikki, kirjallisuus, kuvataide, valokuvaus tai mikä vaan) suhde toimii hyvin. Mutta se toimivuus edellyttää sitä, että kummallakin on mahdollisuus toteuttaa itseään. Ja silloin lastenhoito ei voi kaatua vain toisen niskaan. Ja seurustellessa on tietysti vähän hankalaa, jos toinen on puolet ajasta maailmalla kiertueella.

Nämä status- ja varakkuusjutut on ilmeisesti suoraan kopioitu Amerikasta, ja sitten niitä yritetään todistella oikeaksi sillä, jos jossain lehtiäänestyksessä vaikka Jonne Aaron tai muu on äänestetty "vuoden kuumimmaksi mieheksi" tai jotain. Ja koska meikkaava, hoikka ja pitkätukkainen mies ei sovi alkuperäiseen teoriaan, jonka mukaan miehen pitää olla joko pukua käyttävä toimitusjohtaja tai sitten joku testosteronia huokuva bodari, yritetään todistella Jonne Aaronin kohdalla kiinnostavuutta vain statuksella - kun tasoteoriaanhan ei sovi se, että miehenkin kohdalla estetiikalla olisi merkitystä, JA että siihen estetiikkaan saattaisi liittyä miehen laittautuminen ja jopa feminiiniseksi mielletyt asiat (kuten meikkaaminen, koristautuminen, pitkät hiukset).

Tasoteoria onkin yleistys; korkean sosiaalinen status, varallisuus, komeus ja pituus ovat kaikki tekijöitä, jotka nostavat miehen tasoa. Mies, jolla on noita ominaisuuksia, on todennäköisesti haluttu poikamies, mies jolla mitään niitä ei ole, ei todennäköisesti ole haluttu poikamies.

Mitä tulee muusikko- ja taiteilijapiireihin, niin ne ovat marginaaliryhmiä, joissa ihmiset tuppaavat olemaan boheemeja. Kun puhutaan yleisellä tasolla, niin sillä on kokonaisuuden kannalta enemmän merkitystä, keskivertoihmiset ja valtavirran ihmiset tekevät. Tasoteorian yleistykset pätevät parhaiten keskivertoihmiseen, ja mitä kauemmaksi siitä mennään, niin sitä vähemmän.

Noissa yllämainituissa piireissä arvostetaan esim. tavallista vähemmän rahaa menestyksen tai onnen mittarina, ja tässä asiassa on myös omaa kokemuspohjaa, koska kuulun tuohon viiteryhmään itsekin.

Täytyykö sitten olla haluttu poikamies? Veikkaan, että suurin osa sellaisista tavallisista, normaaleista miehistä EIVÄT ole mitään erityisen haluttuja poikamiehiä, mutta he voivat silti löytää kumppanin, jonka kanssa kiinnostus on molemminpuolista. Niitä kumppaniehdokkaita ei varmasti tule yhtä usein ja löydy niin helposti kuin oikeasti halutuimmilla poikamiehillä, mutta en nyt sitten tiedä, pitääkö tavoitteen aina ollakaan se, että tulee sata matchia ja viidetkymmenet treffit, ja vielä senkin jälkeen pääsee valikoimaan kumppanin usean kuuman kissan joukosta. Ehkä riittäisi ihan se, että duunipaikalla olevan kivan naisen kanssa rupeaa synkkaamaan ja sitten huomaa, että sehän on ihan kivan näköinen nainen. Tällä lailla - käsittääkseni - iso osa pariskunnista löytää toisensa.

Mitä tulee tekstisi loppuosaan muusikko- ja taiteilijapiireistä, niin lienet oikeassa. Tästä voisikin johtaa ajatuksen siihen suuntaan, että mitä sitten se ei-suosittu nörttimies voisi tehdä parantaakseen mahdollisuuksiaan löytää kumppani. Kaikista ei toki ole muusikoksi tai taiteilijaksi, mutta kun kerran ei-tavisihmisten marginaaliryhmissä on erilaiset ihanteet kuin peruskansalla, ehkä nörttimiehen kannattaa etsiä ja löytää viiteryhmänsä jostain muualta kuin peruskansan parista, jostain missä ei haittaa, että ei ole varakas urakiipijä, vaan saatetaan arvostaakin muita asioita.

Juuri tuossa viestisi alussa koko asian pihvi oikeastaan onkin. Eli täytyy, jotta herättää riittävästi kiinnostusta naisten keskuudessa. Kiinnostusta sitoutua tavallisiin miehiin erityisesti nuorina on naisten kohdalla laskenut, koska nykyaika tarjoaa "lupauksia" niistä hieman tai jopa paljon laadukkaammista miehistä. Niiden perässä menee parhaimmat vuodet miesten näkökulmasta ja sitten kun "lupauksetkin" alkavat loppumaan, niin harkitaan tyytymistä tavismieheen hampaat irvessä. Tuo hieman kärjistetty kuvaus hyvin pitkälle kuitenkin selittää kaikki nykypariutumiseen liittyvät ongelmat ja kipukohdat. Miksi parisuhteita ei meinaa enää syntyä ja syntyvyyskin takkuaa, ja vähentyneet suhteet ja lapsetkin syntyvät myöhemmin kuin aiemmin.

Itse en siis syytä ketään mistään, kunhan nyt totean kuinka maailma seisoo.

Miten sitten selität sen, että jatkuvasti tässä maassa nykypäivänä seurustelee ja alkaa seurustella lukuisat määrät miehiä, jotka eivät ole mitään "haluttuja poikamiehiä" vaan ihan tavallisia miehiä? Ja siis myös nuoria miehiä.

 

Mutta minkä ikäisistä sinä nyt puhut? Minkä ikäisen naisen mielestäsi pitäisi sitoutua tavalliseen mieheen?

 

ja mitä tarkoitat tavallisella ja mitä toisaalta niillä lupauksilla, joita nykyaika esittelee naisille? Jos tavallinen mies on jotain, jota nainen ei koe haluavansa tai tarvitsevansa elämäänsä, niin miksi sitten hänen pitäisi sitoutua tällaiseen mieheen? Jos nainen esim. haaveilee paremman näköisestä miehestä, niin miten tämä eroaa siitä, jos mies haaveilee tai toivoo saavansa jonkun kauniin ja hoikan naisen? Vai oliko se nyt niin, että teidän miesten mielestä vain naisen kohdalla ulkonäöllä on merkitystä, ja nyt mielestänne maailmassa ja naisissa on virhe, jos naisetkin katsovat miesten ulkonäköä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prisma kumoaa tasoteorian.

Samoin seksuaalivähemmistöjen olemassaolo: 80% miehistä ei pane 20% miehistä eikä naisparit pariudu aina rikkaamman naisen kanssa.

Naisten unelma on joku punttisalilla kävijä, roteva iso mies ja sitten Jonne Aaronin kaltainen hoikka ja meikkaava sekä imuroimisesta pitävä mies vie jalat alta. Logiikkanne ei toimi.

Miehen tasoon vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä kuin pituus tai komeus. Varallisuus ja sosiaalisuus ennen kaikkea, ja esim. Jonne Aaronilla on erittäin korkea sosiaalinen status kuuluisana rokkarina.

Mutta siinä mielessä taso ei ole yleismaailmallinen, että naiset ovat yleensä eniten kiinnostuneita oman viiteryhmänsä korkeatasoisista miehistä. Rokkarihenkiset naiset haaveilevat tunnetusta tai menestyneestä rokkarimiehestä, kauppisnaiset jostain menestyneestä bisnesmiehestä tai toimitusjohtajasta jne.

Jaa-a. Minä olen rokkarihenkinen nainen, ja ei ole kyllä haaveissa nimenomaan tunnettu ja menestynyt rokkarimies, vaan yleensä vaan rokkarimies. Mieluiten jopa ei tunnettu ja menestynyt, koska silloin hän olisi jatkuvasti kiertueella. Minulle pointti on juuri se rock-henkisyys, ei väliä vaikka soittaisi tavistyön ohessa harrastuksekseen. Perheen perustamisen kannalta olisi jopa hankalaa, jos mies olisi jatkuvasti maailmankiertueella - minulla on nimittäin omatkin tavoitteeni ja unelmani, enkä ole valmis luopumaan niistä miehen uran vuoksi. Olen itsekin taidealalla, ja kokemukseni on se, että kahden taiteilijan (oli ala sitten musiikki, kirjallisuus, kuvataide, valokuvaus tai mikä vaan) suhde toimii hyvin. Mutta se toimivuus edellyttää sitä, että kummallakin on mahdollisuus toteuttaa itseään. Ja silloin lastenhoito ei voi kaatua vain toisen niskaan. Ja seurustellessa on tietysti vähän hankalaa, jos toinen on puolet ajasta maailmalla kiertueella.

Nämä status- ja varakkuusjutut on ilmeisesti suoraan kopioitu Amerikasta, ja sitten niitä yritetään todistella oikeaksi sillä, jos jossain lehtiäänestyksessä vaikka Jonne Aaron tai muu on äänestetty "vuoden kuumimmaksi mieheksi" tai jotain. Ja koska meikkaava, hoikka ja pitkätukkainen mies ei sovi alkuperäiseen teoriaan, jonka mukaan miehen pitää olla joko pukua käyttävä toimitusjohtaja tai sitten joku testosteronia huokuva bodari, yritetään todistella Jonne Aaronin kohdalla kiinnostavuutta vain statuksella - kun tasoteoriaanhan ei sovi se, että miehenkin kohdalla estetiikalla olisi merkitystä, JA että siihen estetiikkaan saattaisi liittyä miehen laittautuminen ja jopa feminiiniseksi mielletyt asiat (kuten meikkaaminen, koristautuminen, pitkät hiukset).

Tasoteoria onkin yleistys; korkean sosiaalinen status, varallisuus, komeus ja pituus ovat kaikki tekijöitä, jotka nostavat miehen tasoa. Mies, jolla on noita ominaisuuksia, on todennäköisesti haluttu poikamies, mies jolla mitään niitä ei ole, ei todennäköisesti ole haluttu poikamies.

Mitä tulee muusikko- ja taiteilijapiireihin, niin ne ovat marginaaliryhmiä, joissa ihmiset tuppaavat olemaan boheemeja. Kun puhutaan yleisellä tasolla, niin sillä on kokonaisuuden kannalta enemmän merkitystä, keskivertoihmiset ja valtavirran ihmiset tekevät. Tasoteorian yleistykset pätevät parhaiten keskivertoihmiseen, ja mitä kauemmaksi siitä mennään, niin sitä vähemmän.

Noissa yllämainituissa piireissä arvostetaan esim. tavallista vähemmän rahaa menestyksen tai onnen mittarina, ja tässä asiassa on myös omaa kokemuspohjaa, koska kuulun tuohon viiteryhmään itsekin.

Täytyykö sitten olla haluttu poikamies? Veikkaan, että suurin osa sellaisista tavallisista, normaaleista miehistä EIVÄT ole mitään erityisen haluttuja poikamiehiä, mutta he voivat silti löytää kumppanin, jonka kanssa kiinnostus on molemminpuolista. Niitä kumppaniehdokkaita ei varmasti tule yhtä usein ja löydy niin helposti kuin oikeasti halutuimmilla poikamiehillä, mutta en nyt sitten tiedä, pitääkö tavoitteen aina ollakaan se, että tulee sata matchia ja viidetkymmenet treffit, ja vielä senkin jälkeen pääsee valikoimaan kumppanin usean kuuman kissan joukosta. Ehkä riittäisi ihan se, että duunipaikalla olevan kivan naisen kanssa rupeaa synkkaamaan ja sitten huomaa, että sehän on ihan kivan näköinen nainen. Tällä lailla - käsittääkseni - iso osa pariskunnista löytää toisensa.

Mitä tulee tekstisi loppuosaan muusikko- ja taiteilijapiireistä, niin lienet oikeassa. Tästä voisikin johtaa ajatuksen siihen suuntaan, että mitä sitten se ei-suosittu nörttimies voisi tehdä parantaakseen mahdollisuuksiaan löytää kumppani. Kaikista ei toki ole muusikoksi tai taiteilijaksi, mutta kun kerran ei-tavisihmisten marginaaliryhmissä on erilaiset ihanteet kuin peruskansalla, ehkä nörttimiehen kannattaa etsiä ja löytää viiteryhmänsä jostain muualta kuin peruskansan parista, jostain missä ei haittaa, että ei ole varakas urakiipijä, vaan saatetaan arvostaakin muita asioita.

Juuri tuossa viestisi alussa koko asian pihvi oikeastaan onkin. Eli täytyy, jotta herättää riittävästi kiinnostusta naisten keskuudessa. Kiinnostusta sitoutua tavallisiin miehiin erityisesti nuorina on naisten kohdalla laskenut, koska nykyaika tarjoaa "lupauksia" niistä hieman tai jopa paljon laadukkaammista miehistä. Niiden perässä menee parhaimmat vuodet miesten näkökulmasta ja sitten kun "lupauksetkin" alkavat loppumaan, niin harkitaan tyytymistä tavismieheen hampaat irvessä. Tuo hieman kärjistetty kuvaus hyvin pitkälle kuitenkin selittää kaikki nykypariutumiseen liittyvät ongelmat ja kipukohdat. Miksi parisuhteita ei meinaa enää syntyä ja syntyvyyskin takkuaa, ja vähentyneet suhteet ja lapsetkin syntyvät myöhemmin kuin aiemmin.

Itse en siis syytä ketään mistään, kunhan nyt totean kuinka maailma seisoo.

Väärin. Nykyaika ei tarjoa naisille "lupausta laadukkaammista miehistä", vaan lupausta paremmasta elämästä. Siitä, että voi tehdä muutakin, kuin olla äiti ja vaimo ja kokeilla eri asioita. Löytää omia mielenkiinnonkohteita ja mahdollisesti omaa taloudellista menestystä.

Toki, jos miehen perustaso on se alkoon menevä, autotalliin pakeneva puhumaton mies, niin siinä mielessä nykyaika toki tarjoaa myös lupausta laadukkaammasta miehestäkin.

Vierailija kirjoitti:

Tässä ketjussa on nyt sanottu, että 10% miehistä on halutuimpia ja saavat irtosuhteita, ja toisaalta että tavismiehet käyvät Prismassa kumppaneidensa ja perheidensä kanssa. Okei. No kerrataanpa nyt mikä on näiden toistuvien tasoteoriaketjujen varsinainen pointti ja mikä ajatus siellä taustalla on - haluaisitteko te siis paljon irtosuhteita lukuisilta naisilta, vai haluaisitteko löytää kumppanin ja perustaa perheen?

Jos haluatte ensin mainittua ja olette tavismiehiä, sitten se on tietysti tasoteorian ja tämän ketjun perusteella ongelma, kun ette kuulu siihen 10% miesten parhaimmistoon. Mutta jos haluatte jälkimmäistä, silloinhan se näyttäisi olevan mahdollista eikä siis mikään ongelma. Olisiko mitenkään mahdollista, että seksistä kiinnostunut tavismies voisi kelpuuttaa lukuisten irtosuhteiden sijaan sittenkin vakikumppanin, esim. tyttöystävän tai vaimon, vai onko toiveissa kuitenkin ensisijaisesti lukuisat irtosuhteet niin, että parisuhde on ehdoton ei?

Mietin vaan, että eihän kaikille naisillekaan ole mahdollista saada vaikka sataa miestä sänkyynsä, mutta aika moni nainen kuitenkin osaa olla onnellinen löytäessään yhden kumppanin itselleen. Pystyisikö miehet mitenkään harkitsemaan tällaista vaihtoehtoa elämälleen?

Ja sitten toinen kysymys. Pitäisikö näiden keskustelujen selkiyttämiseksi jatkossa puhua selkeästi joko irtoseksistä tai parisuhteesta. Nyt on vähän hankala puhua, kun ensin valitetaan, ettei tavismies saa naisia eikä siksi pääse ikinä suhteeseen, mutta sitten kun Prisma-esimerkki todistaa, että tavismiehet ovatkin saaneet naisia ja suhteita, sanotaankin ettei Prisma-esimerkki kelpaa, koska ne Prismassa olevat tavismiehethän eivät saa SATOJA naisia, ja että suhde ja perhe ei olekaan se juttu, vaan pitäisi olla halutuin poikamies. Tämä painopisteestä toiseen poukkoilu vähän haittaa keskustelua.

Biologiamme poikkeavat tässä. Yleistyksenä miehet haluavat irtosuhteita ja naiset eivät. Eivät miehet pysty tätä harkitsemaan. Sen sijaan on täysin harkitsematonta vinkua irtosuhteiden puutetta, jos asialle ei ole valmis tekemään mitään. Fakta on se, että 90 % pystyisi saamaan irtosuhteita yli oman tarpeen, mutta varsin pieni osa (10 %) on oikeasti valmis tekemään asialle jotain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prisma kumoaa tasoteorian.

Samoin seksuaalivähemmistöjen olemassaolo: 80% miehistä ei pane 20% miehistä eikä naisparit pariudu aina rikkaamman naisen kanssa.

Naisten unelma on joku punttisalilla kävijä, roteva iso mies ja sitten Jonne Aaronin kaltainen hoikka ja meikkaava sekä imuroimisesta pitävä mies vie jalat alta. Logiikkanne ei toimi.

Miehen tasoon vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä kuin pituus tai komeus. Varallisuus ja sosiaalisuus ennen kaikkea, ja esim. Jonne Aaronilla on erittäin korkea sosiaalinen status kuuluisana rokkarina.

Mutta siinä mielessä taso ei ole yleismaailmallinen, että naiset ovat yleensä eniten kiinnostuneita oman viiteryhmänsä korkeatasoisista miehistä. Rokkarihenkiset naiset haaveilevat tunnetusta tai menestyneestä rokkarimiehestä, kauppisnaiset jostain menestyneestä bisnesmiehestä tai toimitusjohtajasta jne.

Ja sinä tiedät tämän, koska olet itse tuollainen nainen? Vaiko meedio?

Kykenen tekemään havaintoja maailmasta ja elämänmenosta. Ei minun tarvitse olla nainen arvioidakseni naisten tekemisiä ja mieltymyksiä. Minun ei tarvitse myöskään olla alfamies arvioidakseni alfamiesten mieltymyksiä.

Eikö teoriaanne kuulu, että yksittäisen ihmisen havainnoilla ja kokemuksilla ei ole mitään merkitystä? Näin ainakin naisille aina sanotaan, jos joku yrittää kertoa omasta kokemuksestaan. Pyrkimys yksilötason esimerkeillä havainnollistamiseen on kuulemma todiste siitä, että naiset eivät kykene keskustelemaan yleisellä tasolla. Sinä siis olet nainen?

Yksittäisen ihmisen tekemät yleiset havainnot yhteiskunnasta ovat eri asia kuin omat yksilölliset kokemukset. Onhan sosiologista tutkimustakin tekevä yksittäinen ihminen.

Ja jotkut osaavat analysoida tekemiään havaintoja paremmin kuin toiset ja tekevät niistä siksi osuvampia johtopäätöksiä. Tuosta syystä kaikista ei ole esim. tutkijoiksi.

En ole nähnyt ainuttakaan tieteellisen tutkimuksen kriteerit täyttävää julkaisua tai edes mielipidekirjoitusta tasoteoriasta. Lisäksi poikkeuksetta tasovänkkärit osoittavat, että heistä ei ole esim. tutkijoiksi. Juurikin se analyyttisyys kusee täysin koska pistehavainnot sotketaan omiin ennakko-oletuksiin eli kaikki kriittisyys sekä pyrkimys objektiivisuuteen puuttuu täysin. Koko tasohömppä on mielikuvitukseen perustuva ajatusrakennelma jolla voi olla lähinnä filosofista viihdearvoa, mutta joka ei maadoitu mitenkään havaittavaan todellisuuteen.

Tasoteorian todistelu esittämäänne tapaan menee näin:

Oletus: on olemassa tasoja

Havainto: Jaska ei saanut baarista mukaan taaskaan ketään, Peskalla käy melkein aina flaksi

Päätelmä: Peska on korkeampitasoinen kuin Jaska

-> tasoteoria pätee.

Samalla lailla voidaan kylläkin ”todistaa” mitä tahansa. Esim:

Oletus: on olemassa telepatiaa jolla voi manipuloida ihmisiä

Havainto: sama kuin edellä

Päätelmä: Peska käytti telepatiaa manipulointiin

-> telepatiaa on

VMP.

Se onkin hyvä kysymys, miksi seksuaalisesta markkina-arvosta ei tehdä yliopistoissa tutkimuksia? Onko se liian ”problemaattinen” aihe, kun eihän ihmisiä voi luokitella tasoihin, koska me ollaan kaikki sama-arvoisia jne.?

Yliopistoissa ei tutkita mitä tahansa skeidaa jota joku vinksahtanut höyrypää kekkaa. Eipä siellä tutkita etiäisiä tai telepatiaa, kristallihoitoja tai sielunvaellustakaan.

Ihmiset lisääntyvät pariutumalla vastakkaisen sukupuolen kanssa, joten se on äärimmäisen olennainen aihe, millä perusteilla pari valitaan ja mitkä ominaisuudet tekevät miehestä tai naisesta halutun tai ei-halutun.

Ei se siis siitä taida olla kiinni, vaan juuri siitä, mistä sanoin, eli aihe on tabu, koska ihmiset ovat tosi herkkiä kaikenlaiselle ihmisten hierarkkiselle luokittelemiselle. Monilla menee pahasti tunteisiin sekin, kun ihmisiä ja ihmisryhmiä luokitellaan ÄO:n perusteella älykkäisiin ja vähemmän älykkäisiin.

Kun se kympin nainen menee joskus ensitreffeille tukka likaisena, eilisen meikit naamalla, vanhalta valkosipulilta lemuten, verkkarit jalassa ja kertoo harkitsevansa liittyvänsä feministiseen puolueeseen, niin teepä siitä tieteellinen tutkielma markkina-arvon pysyvyydestä. Siihen jos nainen sanoo suhtautvansa myönteisesti irtosuhteisiin ja pitävänsä tatuointeja kivoina, niin mahtaako naisen markkina-arvo pysyä edes lattiatasolla?

Se markkina-arvo kun on niin pienistä jutuista kiinni ja vaihtuu aina tilanteen ja vastakkaisen henkilön mukaan. Tai sitten tutkimuksen lopputulos on niinkin uutta kuin "sosiaaliset ihmiset pariutuvat helpommin kuin umpimieliset".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tasoteoria on suurimmalti osaa puppua, vain yksi ainoa poikkeus eli miesten tulot ja asema yhteiskunnassa todellakin vaikuttavat mahdollisuuteen löytää parisuhde ja perustaa perhe. Naiset avioituvat itseään huonompituloisemman tai yhteiskunnassa alhaisemman kastin miehen kanssa erittäin harvoin. Ja tämä on universaali sääntö koko maapallolla kulttuuriin katsomatta. Tämä sääntö pätee niin Intiassa ja Kiinassa missä vanhemmat järjestää avioliitot, aina Eurooppaan ja Pohjoismaihin asti missä reilusti suurempi osa työttömistä miehistä ovat sinkkuja verrattuna työssäkäyviin miehiin.

Suomessa tuskin monikaan Helsingin korkeakouluissa käynyt rikkailla vanhemmilla siunatut naiset menisivät vapaaehtoisesti keskellä metsää pienkuntaan parisuhteeseen pätkätöitä tekevän miehen kanssa.

Vauva-palstalaiset jaksavat aina paasata että eihän näin ole ja "en minä ainakaan", mutta kysykää itseltänne tämä kysymys: Menisitkö parisuhteeseen rutiköyhän pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa? Yksimielinen vastaus täällä olisi jyrkkä EI, Vauva-palstakin näkee köyhät ja työttömät miehet niinkuin heissä olisi automaattisesti jotain pahasti vialla, kuten monista "miehet ovat saamattomia ja laiskoja sikoja"-ketjuista voi päätellä.

Se on se aito taso mikä oikeasti vaikuttaa parinvalintaan, on aina vaikuttanut ihmiskunnan historiassa ja tulee aina vaikuttamaan tulevaisuudessakin. Se kuuluu ihmisluontoon eikä sille voi yhtään mitään. Ainoa mitä naisten tarvitsee tehdä on tiedostaa tämä tosiasia ja lopettaa tekosyiden keksiminen että "en minä ainakaan.".

Tämähän siis ei mielestäni ole mikään tasojuttu. Vai onko sekin tasojuttu, jos ei suostu kimppaan päihdeongelmaisen kanssa? Myönnettäköön, että työttömyys ja päihdeongelmat sinällään ei ole vertailukelpoisia, mutta jotain se kertoo jos ihminen mielummin makaa kotona kuin esim vaikka uudelleen kouluttautuu tai muuttaa työn perässä. Enkä siis tarkoita vain miehiä, vaan kaikkia alle keski-ikäisiä pitkäaikaistyöttömiä. En mä usko, että sellaisen kanssa voisin elää haluamaani elämää. Meillä olisi hyvin erilaiset arvot.

Tässä tämä teidän ymmärryksen ajattelun taso erinomaisesti kiteytyy. Tuulipään mielestä kyseessä ei ole mikään tasojuttu, vaikka jokin tekijä selvästi jakaa ihmisiä haluttuihin ja ei niin haluttuihin. Aivan sama homma vaikka ulkonäön suhteen. Jostakin syystä mallimiehet vain ovat selvästi halutumpia kuin quasimodot. Järkevä saattaisi jossakin vaiheessea pohtia, että paljon toivottuja ominaisuuksia indikoi paljon haluttavuutta ja sama toisin päin.

Mutta teidän mielestä asia ei voi mennä mitenkään noin vaan kuka vaan saattaa rakastua työttömään quasimodoon yhtä todennäköisesti kuin nuoruudessaan mallinhommia tehneeseen avaruustoimariin. Jokainen kuitenkim tietää, että mammapalstalaisilla ei ole mitään jakoa toimarin kanssa suhteeseen, eikä se quasimodokaan kiinnosta ketään.

Kukaan ei ole tainnut tässäkään ketjussa kiistää sitä, etteivätkö toiset olisi halutumpia kuin toiset. Päinvastoin. Useimmat meistä ovat ymmärtäneet sen jo päiväkodissa.

Kukaan ei väitä, että kuka vaan saattaa rakastua työttömään quasimodoon. Sen sijaan me tunnemme työttömiä ja me tunnemme quasimodoja ja me tunnemme jopa työttömiä quasimodoja, joihin joku on rakastunut.

Mammapalstalaisilla ei ole jakoa toimarin kanssa suhteeseen?? Mitä ihmettä? Viimeksi kun tarkistin, puolisoni oli toimitusjohtaja. Mikä ei kerro hänen tuloistaan yhtään mitään. Sinäkin voit perustaa osakeyhtiön ja voilà, olet toimitusjohtaja!

Sittenhän olemme samaa mieltä. Eihän tasoteoria väitä, etteikö työtön quasimodo voisi löytää kumppania. Se on vain aika vaikeaa, koska hyvin rajallinen joukko naisia kelpuuttaa moisen edes teoriassa kumppaniksi ja siitä rajallisesta joukosta pitäisi vielä lemmenkin leiskahtaa.

Tasoteoria myös väittää, että 20% saa, 80% ei saa ja naiset on huo...anteeksi, hypergamisia ja alpha fux, beta bux jne ämeriikkalaista sontaa. Tottakai kaikki uskoo, että jotkut on halutumpia kuin toiset. Sehän on ihan ilmiselvää. Ei siinä olla keksitty yhtään mitään. Jos minä, 30v nainen, olisinkin 25v ja kauniimpi, mulla olisi enemmän kysyntää.

Kysymys kuuluukin, että mitä v*ttua sitten?

Ei tasoteoriassa ole käsittääkseni mitään tuollaista sanottu, vaan sotket nyt varmaan joidenkin tasoteoriasta puhuneiden sanomisia itse tasoteoriaan.

Mutta on sanottu, että vapaina olevista miehistä 20% panee 80% vapaina olevista naisista ns. Pareton jakauman mukaisesti. Nuo luvut on vedetty hatusta, mutta voi olla, että ne on aika lähellä totuutta. 

Miten tuo 20% miehistä voi ikinä ehtiä panna 80% naisista? Jos samaan aikaan tilanne on kuulemma se, että naisille on aina tarjolla seksiä ja suhteita, miehet piirittävät, eikä tarvitse kuin valita tarjolla olevista ja jonottavista se paras? Usein on vielä esitetty, että nimenomaan komistukset piirittävät, niin siksi tavikset eivät saa mahdollisuutta. Mutta eihän se 20% mitenkään ehtisi piirittää koko valtavaa naislaumaa. Eli joku tässä yhtälössä nyt mättää ja pahasti.

Joku kysyi tätä aiemminkin tässä ketjussa, mutta siihen (yllättäen) vastattu.

Toinen, mitä mietin on se, että jos tuo 20% miehistä on kerran miesten parhaimmistoa, niin mitä tyyppejä he sitten oikeastaan ovat? Eli KETKÄ ovat ne 20%, jotka panevat kaikkia? Sanokaa nyt tarkkaan, mitä ammatteja ja ulkonökötyyppejä edustavat, niin me palstan naiset voimme sitten arvioida, ovatko he panneet meitäkin.

Oma arvaukseni on nyt se, että koska tasoteorian mukaan kuulemma raha, julkisuus ja korkea asema yhteiskunnassa nostavat miehen korkeaan tasoon, tulisi tuo 20% aika nopeasti täyteen julkkiksilla, perijöillä, sijoittajilla ja urakehityksessään onnistuneilla miehillä. Mutta hetkinen... en tunne YHTÄKÄÄN naista, jolla olisi ollut suhteita tai yhden illan juttuja tällaisten miesten kanssa. Ja tunnen kyllä myös ihan hyvännäköisiä naisia. Esim. nuorena ne kaikkein kauneimmat naiset harrastivat seksiä lähinnä oman poikaystävänsä kanssa, joka oli todennäköisesti joku opiskelija samasta tiedekunnasta. Tietysti voidaan nyt väittää, että oma tuttavapiirini on sitten vaan ehklä sattumalta juuri sitä porukkaa, joka jää tuon 80% ulkopuolelle. Mutta sen takia ajattelinkin, että kertoisitte vähän tarkemmin ja konkreettisemmin, että keitä ovat ne 20% miehistä, jotka hoitelevat KAIKKI naiset - ja millä ajalla? Tuskin nyt joku megasuosittu, hyvän itsetunnon omaava ja itsestään ja asemastaan tietoinen mies tuhlaisi merkittävää osaa ajastaan isoon laumaan sellaisia naisia, jotka häntä eivät kiinnosta sen enempää persoonan kuin ulkonäönkään puolesta. Luulisi, että hän haluaisi sitten panna mahdollisimman hyvännäköisiä ja itseään kiinnostavia naisia, koska mitä iloa hänelle olisi käydä läpi valtavaa joukkoa tylsiä tavisnaisia?

Eihän tämä nyt kuulosta uskottavalta, että tavismiestenkin mielestä on hirveää tyytymistä, jos joutuu olemaan naisen kanssa, joka tasoteorian mukaan asettuu vain asteikolle 1-7, myös kasi taitaa olla vaan ihan tavis, mutta sitten yllättäen muka just niille korkeatasoisimmille miehille, jotka ovat 9-10, kelpaisi aivan hyvin vaikka vitosenkin nainen. Ei ole uskottavaa.

Tätä mä mietin kans. Jos naisen ulkonäkö on miehellä statussymboli, miksi huippumies pyörittäisi tavisnaisia? Ellei sitten ole jonkin sortin a) seksiaddikti tai b) narsisti, joka vain nauttii huomiosta riippumatta siitä keneltä sitä saa. Luulisin, että tuohon 20% parhaimmistoon mahtuisi muutama hyväkin jätkä.

Ehkä 80% naisten miesmaussa on tuo 20% yhteistä, en kiistä. Se ei kuitenkaan poissulje sitä, että noita samoja naisia viehättää myös miehet, jotka ei kuulu tuohon 20% joukkoon.

Aina nämä samat mätinät. Parikymppisenä tavallinenkin nainen on kiva kumppani seksiin. Melko monet vielä kolmekymppisinäkin. Mutta sitten alkaa kova rommaus ja päitä tippumaan. Ei tuossa oikeastaan ole mitään ihmeellistä, kun miehet on koodattu innokkaammaksi sukupuoleksi. Ja miesten nuoruuden arvostuskin on aivan normaalia, kun huomioidaan mikä seksin biologinen funktio oikein on.

Eikö olisi parempi pitää sitä yhtä tai kahta naista, jota käy panemassa, kuin etsiä joka kerta uutta? Luulis, että olisi helpompaa, ehkä jopa halvempaa.

Vaihtaa sitten nuorempaan, kun alkaa rupsahtaa.

Miksi? Halutut miehet saavat helposti seksiä ja vaihtelu virkistää. Ympäärinsä paneskelu on oikeastaan miehen tärkein tehtävä, jos asiaa tarkastellaan vain biologian näkökulmasta. Oma perimä jakoon niin sanotusti.

Ja naistenmiehethän juuri tekevät tuota eli päivittelevät naisiaan nuorempiin kun kilometrit tulee täyteen tai enää muuten vaan huvita jämähtää paikoilleen.

Näin tindraikakautena oikein komea ja sosiaalisesti kykenevä mies voi tilata monta kertaa viikossa näyttävää seuraa kätevän apin avulla. Eikä tarvi oikein tyytyä mihinkään tai tehdä kivuliaita kompromissejä. Ennen noin eli lähinnä kuninkaat, mutta kehitys kehittyy ja tuon suuntaista elää monet muutkin miehet, joilla vaan on riittävästi haluttuja ominaisuuksia.

Tasa-arvo näyttää siis etenevän tässäkin asiassa.

Mutta niin, mitä me nyt sitten tällä tiedolla teemme? Miksi palstamiehet kokevat äärimmäisen tärkeäksi jakaa tämän tiedon kanssamme päivittäin vuodesta toiseen?

Taas kerran, en ala puhumaan muiden saati kaikkien puolesta. Itse teen tätä ihan sivistämisen ilosta. Ja toisaalta lähipiirissäkään kaikki eivät ole pariutueet onnellisesti, pikemminkin sinkkuus on yleisempää. Aivan kaikki eivät mitään parisuhteita kaipaa, mutta luullakseni se on hyvin monien toiveissa jossain siellä aatoksissa.

Meidän siis kannattaisi kollektiivisesti viisastua ja toimia jatkossa fiksummin. Miksi luulet ilmapiirin olevan tällä palstalla tätä aihetta kohtaan niin umpivihamielinen? Mielelläni kuulisin järkeviltä naisilta vastauksia tuohon? Pariutuminen on kuitenkin koko ihmiselämän merkityksellisimpiä ellei jopa merkityksellisin seikka eloonjäämisen ohella, aivan kuten joku tuossa jo totesikin.

Toimia fiksummin miten? Kuka määrittelee, mikä on fiksua ja mikä ei? Pitääkö valtiovallan määrätä, kuka menee naimisiin kenen kanssa ja kuinka monta lasta tämän parin täytyy hankkia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Prisma kumoaa tasoteorian.

Samoin seksuaalivähemmistöjen olemassaolo: 80% miehistä ei pane 20% miehistä eikä naisparit pariudu aina rikkaamman naisen kanssa.

Naisten unelma on joku punttisalilla kävijä, roteva iso mies ja sitten Jonne Aaronin kaltainen hoikka ja meikkaava sekä imuroimisesta pitävä mies vie jalat alta. Logiikkanne ei toimi.

Miehen tasoon vaikuttaa paljon muitakin tekijöitä kuin pituus tai komeus. Varallisuus ja sosiaalisuus ennen kaikkea, ja esim. Jonne Aaronilla on erittäin korkea sosiaalinen status kuuluisana rokkarina.

Mutta siinä mielessä taso ei ole yleismaailmallinen, että naiset ovat yleensä eniten kiinnostuneita oman viiteryhmänsä korkeatasoisista miehistä. Rokkarihenkiset naiset haaveilevat tunnetusta tai menestyneestä rokkarimiehestä, kauppisnaiset jostain menestyneestä bisnesmiehestä tai toimitusjohtajasta jne.

Sinä olet jumahtanut teinivuosiin. Rokkarihenkinen esiteini haaveilee menestyneestä rokkarista, jonka mukana pääsee maailmankiertueelle. Aikuinen rokkari toivoo samanhenkistä tyyppiä, jonka kanssa voi mennä keikoille. En ole ihan varma, oletko vielä peruskouluikäinen, sen verran lapselliselta vaikutat.

Sinä et taida oikein ymmärtää, mikä on havainnollistava ja yksinkertaistava esimerkki?

Olisit kirjoittanut niin kuin asia on eli rokkarihenkiset naiset haaveilevat rokkarimiehestä. Itse tungit väliin sanat "tunnetusta tai menestyneestä", sellaista ei kukaan ole vaatinut.