Lue keskustelun säännöt.
Olen rakastunut mieheni parhaaseen ystävään
27.12.2013 |
Teilatkaa, lynkatkaa, tehkää mitä tykkäätte, mutta muutama neuvo ei tekisi pahaa!
Olemme olleet yhdessä kymmenen vuotta mieheni kanssa. Lapsikin on siunaantunut ja sitä myötä seksielämämme kuoli. Pidän itsestäni huolta. Olen sopusuhtainen ja hyvän näköinen kolmekymppinen. Mies ei enään lähesty seksiasioissa ja kaikki aloitteet teen aina minä. Voin olla varma, että vika ei ole enään minussa. Mies ei puhu aiheesta vaan vierittää kaiken mun niskaan tai vaihtaa aihetta.
En jaksaisi olla enään yksin tässä liitossa mutta olen liian kiltti pettämään. En halua myöskään rikkoa mieheni ja ystävämme välejä vaikka uskonkin, että hän tuntee samoin. Tuntuu, että olen jo pettänyt miestäni pelkästään tuntemalla näin..
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="09.01.2014 klo 09:13"]
Kaikille käy joskus noin. On käynyt mullekin ja epäilen et miehellenikin joskus. Ei kannata lasta laittaa isättömäksi aivan herkästi. Jos suhde vain tulee loppumaan silloinhan voit tehdä mitä haluat.
[/quote
Lapsi ei jää isättömäksi, vaikka hänen vanhemmat eroisivat. Lapsi jää isättömäksi jos hänen isänsä kuolee tai hylkää hänet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vastaava tilanne oli täällä, vuoden ajan olin ihastunut vaimoni ystävään. Luulin ensiksi että se johtui vain siitä että oma parisuhde oli lähes seksitön ja läheisyyttä ei ollut laisinkaan jne.. Ajattelin siis olevani vain puutteessa ja tunteet jotain psyyken kehittämää pakenemista todellisuudesta... parisuhteessa oli muitakin ongelmia ja lopulta sain erottua. Tunteet vaimon ystävää kohtaan vain voimistuivat. Kerroin naiselle rehellisesti tunteeni ja kyllä kannatti! ! Olen nyt niin rakastunut, etten voinut ikinä kuvitella tätä onnea. Jos tuntee kemiaa ihmisen kanssa, jää vain rohkeudesta kiinni miten asiat menee. Siinä pelissä voi jäädä myös tyhjän päälle, mutta suosittelen kaikille vastaavassa tilanteessa oleville rohkeutta kokeilla :) itse luin tätä ketjua vuosi sitten tuskaisena, kun halusin lukea toisten kokemuksia samasta tilanteesta. Nyt on onneton liitto ohi ja kokemani onni, yhteys toiseen ihmiseen, aito välittäminen ja yhteenkuuluvuuden tunne niin ihmeellisiä ja voimakkaita, että en voi kuin olla kiitollinen. Erosta selviää hengissä. Kannattaa uskaltaa elää :)
Simppeliä taas kerran.
Kissa pöydälle. Yleisellä tasolla voi sanoa, että jos olette olleet yhdessä vain kymmenen vuotta, niin ei tuo jäätävämpi kausi voi olla kuin muutamia vuosia. Pitkässä parisuhteessa siis "lyhyt" aika. Myötä- ja vastoinkäymisissä. Arki taitaa painaa.
Mutta jos seksin puute on niin syvä, että on syy rakkauden hiipumiseen, niin kissa pöydälle. Mies saa etsiä ja löytää himon uudelleen tai sitten jos ei onnistu, niin sitten turha jäädä odottamaan sitä enää muutamaksi vuodeksi.
Tietysti toinen varmempi tapa on tehdä tuo pettämisen ja kiinnijäämisen kautta; oletko ap hakemassa av:n pettämislupaa ?
no morjens ihmiset, tuollaistahan nyt tapahtuu koko ajan eikä ole mitenkään harvinaista. Jos mies on myös kiinnostunut sinusta niin anna mennä!
Tää on sun elämäs ja turhaan kidutat itseäsi onnettomassa suhteessa. Vastaavan jutun olen käynyt läpi ja valitettavasti se ei päättynyt hyvin, mutta en kadu!
Okei, eli ongelma ei taida olla se kaveriin ihastuminen? Vaan se, että sinä koet, että teidän suhteessanne on vikaa, ja asiaan on tultava muutos, jotta pystyisit jatkamaan. Miehesi ei kuitenkaan halua tehdä suhteenne eteen töitä. Minusta tuo miehen kanta tuohon pariterapiaan on aika ratkaiseva juttu tässä. Minä ottaisin eron, niin karulta kuin se kuulostaakin. Sellainen parisuhde on tuhoontuomittu, missä toinen ei halua tehdä enää töitä suhteen eteen. Mutta varmista, että olet varmasti tehnyt kaikkesi tämän suhteen eteen, ennen kuin teet päätöksen. Silloin voit jatkaa hyvillä mielin elämääsi. Luultavasti sinun ei kannata kuitenkaan hypätä suoraan tuon ihastuksesi petiin, vaan antaa itsellesi aikaa toipua erosta. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ero olisi mielestäni yksi pahimmista vaihtoehdoista. Tiedän sen yksinhuoltajaperheessä kasvaneen, ja olen katkera molemmille vanhemmilleni. He eivät kyenneet selvittämään ongelmiaan, ja mie kärsin siitä. Toivois että 26v miehellä, rukin käyny ja mallioppilas ja komea ja yliopistossa ja ystävällinen, ois asiat kunnossa mutta ei.
Selvitä ongelmat sun miehes kanssa. Jos hän ei hyväksy että joku toinen kuulee teidän asioista, ne nolottaa häntä ne asiat. Siitä voi päästä yli. On myös paljon muita keinoja selvittää asioita, mutta teidän pitää molempien tehdä yhteistyötä. Leikkisyys puuttuu? Hankkikaa sitä takaisin, ei se tyhjästä ilmene, eikä välttämättä pakottamallakaan. Sille pitää antaa tilaa, myötätuntoisesti, syyttelemättä.
Tottakai olet ihastunut johonkin toiseen tyyppiin. Ihastuksia tulee ja menee, olit suhteessa tai et. Et ole rakastunut siihen toiseen tyyppiin, vaan ihastunut.
Miehesi sanoo että ei halua pariterapiaan, mutta tietääkö hän kuinka vakava kriisi teidän liitossanne on? Sinuna varmaan nostaisin kissan pöydälle ja sanoisin että olen todella ihastunut toiseen mieheen, mutta haluan saada tämän meidän liiton toimimaan. Sen jälkeen ehdottaisin terapiaa. Mies joko loukkaantuisi ja käskisi painua sinne missä pippuri kasvaa tai tajuaisi vihdoin että nyt on viimeiset hetket käsitellä niitä asioita, jotka suhteessanne hiertää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, törmäsimpä tähän ketjuun.
10 vuotta liittoa nyt takana, tämä mieheni paras kaveri, lapsemme kummi ja bestmani.. vei multa jalat alta melkeimpä koko aikaa. Eli jos joku sanoo, että aika auttaa eipä se auta.
Mutta hain eroa aivan toisesta syystä, yksi toki oli se jatkuva ei seksin suhteen, mutta paljon muutakin.
En siis ajatellut tätä kaveria kun eropapereita täyttelin.
Noin 1,5kk päästä kuitenkin näimme toisemme ihan normaaliin tapaan. Hän oli kuullut erosta ja halusi vain tietää miten voin. Oltiin mekin siis aina todella hyvissä väleissä. Halattiin hetken ja ei muuta. Mutta molemmat nähtävästi tunsi jotain..
Eikä siinä menny kun viikko kun olin viettämässä omaa aikaa hän ilmesty koska oli huolissaan.
Noh, siitä sitten lähti uusi tarina. Koen hänen kanssaan niin paljon ja molemmat ollaan ihan hulluna. Toki outoa kun ollaan nähty 10 vuotta melkein joka viikonloppu.. ja nyt sit näin. Enpä ole ollut näin onnellinen koskaan ennen.
Minulla sama tilanne. Olen täysin rakastunut ja meillä on jopa pientä harmitonta peliäkin ollut.
Minä taas olen ollut tässä suhteessa 16 v. ja seksi loppui 7 vuotta sitten. Yksi lapsi syntynyt myös tästä liitosta enkä haluaisi olla kodin tai ystävyyden rikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanfine kirjoitti:
Hei, törmäsimpä tähän ketjuun.
10 vuotta liittoa nyt takana, tämä mieheni paras kaveri, lapsemme kummi ja bestmani.. vei multa jalat alta melkeimpä koko aikaa. Eli jos joku sanoo, että aika auttaa eipä se auta.
Mutta hain eroa aivan toisesta syystä, yksi toki oli se jatkuva ei seksin suhteen, mutta paljon muutakin.
En siis ajatellut tätä kaveria kun eropapereita täyttelin.
Noin 1,5kk päästä kuitenkin näimme toisemme ihan normaaliin tapaan. Hän oli kuullut erosta ja halusi vain tietää miten voin. Oltiin mekin siis aina todella hyvissä väleissä. Halattiin hetken ja ei muuta. Mutta molemmat nähtävästi tunsi jotain..
Eikä siinä menny kun viikko kun olin viettämässä omaa aikaa hän ilmesty koska oli huolissaan.
Noh, siitä sitten lähti uusi tarina. Koen hänen kanssaan niin paljon ja molemmat ollaan ihan hulluna. Toki outoa kun ollaan nähty 10 vuotta melkein joka viikonloppu.. ja nyt sit näin. Enpä ole ollut näin onnellinen koskaan ennen.
Onnea sulle. Menikö miehillä välit poikki?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP:n fiilikset ja tilanne jatkuu..
Ei helpotusta koti-oloihin eikä tämän toisenkaan suhteen.
Kaikki mun miehelleni ehdottamat yhteisen ajan viettämiset kaatuu siihen, että hänellä on jotain jo sovittua menoa tai viettää aikansa oikeasti kännykkä kädessä, sohvalla jotain helvetin peliä pelaten. Tekstailis nyt edes vaikka jollekin toiselle naiselle mutta ei. Mä joudun siis tämän kaiken lisäksi tappelemaan huomiosta vielä kännykänkin kanssa.
No toisaalta toi ei ole edes mikään uusi juttu. Monta vuotta ollut jo sama kuvio:
Tulee töistä kotiin, istuu sohvalle, laittaa telkkarin auki ja kanavaksi joku miesten hömppäsarja ja sit kännykkä kouraan ja pelaamaan..
Mä ihmettelen jo itsekin sitä, että miksi roikun tässä intohimottomassa kaveruussuhteessa, josta on kaikki ilo ja onni hävinnyt ajat sitten.
Mä odottelen edelleen sitä ihmettä, mutta ainoastaan jälkikasvun takia..