Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
Vierailija kirjoitti:
Onhan näille vapauttavaa nauraa, mutta toisaalta tuon ruman ja turhan krääsän määrä on niin uskomattoman surullista. Kertoo jotain ihmisestä. Ja kun ihminen on kuollut, niin miten loputtomalta ja iljettävältä tuo krääsämäärä näyttääkään... En yhtään ihmettele, että moni tilaa jätelavan pihaan ja rysäyttää kaiken sinne katsomatta, onko jotain arvokasta joukossa. Vanhat, likaiset esineet.
Toivottavasti nykyihmiset ovat päässeet tuosta vanhempien ihmisten tavaranhimosta eroon lopullisesti. Toki jokaisella on omat mieltymyksensä ja keräilyharrastuksensa, mutta ei tuo ole mistään kotoisin, että haalitaan omaan kotiin kaikki aikakauden päättömyydet ja hillotaan niitä joka paikkaan. Jotkut tuikut ymmärrän, muutaman huonekasvin tai maljakon, lempikirjat ja sisustustekstiilit, mutta irvokkaita hupiesineitä en.
Tulevaisuudessa ehkä naureskellaan HOME-irtokirjaimille, seinään naulatuille leipäkoreille tai epämukaville design-tuolien jäljitelmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuota aiemmin mainittua Rakkautta on- sarjaa oli myös englanninkielisenä. Tämä taisi olla se alkuperäinen tuoteversio. Siinä äitini käyttämässä avaimenperässä luki: Love is...remembering all the happy times.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60 luvulla aika moni äijä teki tummaksi petsatusta laudasta erilaisia lovileikkaustöitä. Kynttilälampetteja ja rukinlapoja,
Niitä jaettiin lahjoina sukulaisille, jotka nöyrinä ihmisisinä naulasivat näitä seinilleen.
Seuraava polvi taisi polttaa nämä kiukaasssa tai laittoi muuten vaan roskiin
❓
Ei, he toivat ne kirpparille myyntiin hävyttömällä hinnalla. En koskaan ostanut niitä.
Vai niin. Ihmettelin tuota kiukaassa polttamista ja siksi sen boldasin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan näille vapauttavaa nauraa, mutta toisaalta tuon ruman ja turhan krääsän määrä on niin uskomattoman surullista. Kertoo jotain ihmisestä. Ja kun ihminen on kuollut, niin miten loputtomalta ja iljettävältä tuo krääsämäärä näyttääkään... En yhtään ihmettele, että moni tilaa jätelavan pihaan ja rysäyttää kaiken sinne katsomatta, onko jotain arvokasta joukossa. Vanhat, likaiset esineet.
Toivottavasti nykyihmiset ovat päässeet tuosta vanhempien ihmisten tavaranhimosta eroon lopullisesti. Toki jokaisella on omat mieltymyksensä ja keräilyharrastuksensa, mutta ei tuo ole mistään kotoisin, että haalitaan omaan kotiin kaikki aikakauden päättömyydet ja hillotaan niitä joka paikkaan. Jotkut tuikut ymmärrän, muutaman huonekasvin tai maljakon, lempikirjat ja sisustustekstiilit, mutta irvokkaita hupiesineitä en.
Tulevaisuudessa ehkä naureskellaan HOME-irtokirjaimille, seinään naulatuille leipäkoreille tai epämukaville design-tuolien jäljitelmille.
Live, love laugh-teksteille, heinäseivästikkaille, Desenion julisteille ja kaikelle muulle paskalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60 luvulla aika moni äijä teki tummaksi petsatusta laudasta erilaisia lovileikkaustöitä. Kynttilälampetteja ja rukinlapoja,
Niitä jaettiin lahjoina sukulaisille, jotka nöyrinä ihmisisinä naulasivat näitä seinilleen.
Seuraava polvi taisi polttaa nämä kiukaasssa tai laittoi muuten vaan roskiin
❓
Ei, he toivat ne kirpparille myyntiin hävyttömällä hinnalla. En koskaan ostanut niitä.
Vai niin. Ihmettelin tuota kiukaassa polttamista ja siksi sen boldasin.
Monet joutavat esineet ja roskat poltettiin joko saunan kiukaassa, keittiön hellassa, pönttöuunissa tai pihanuotiolla.
Ei niitä voinut muuallekaan laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tekonahkaa oli jo 60-luvulla. Luokkakaverini kotona oli juuri sellainen punainen tekonahkasohva ja nojatuolit. Minusta ne oli silloin hienot. Meillä kun oli vaan sellainen vuodesohva, mikä oli vahvaa nyppypintaista kangasta ja kesti ajasta ikuisuuteen. Tekonahkasohvakalusto oli minusta upean moderni!
Kun oikein mietin, niin en saa mieleeni mitään varsinaisia koriste-esineitä, joita meillä olisi ollut lapsuudenkodissani. Kaikilla tavaroilla oli joku käyttötarkoitus. Meillä ei ollut edes tauluja seinillä, oli vain isän ja äidin hääkuva, mutta se olikin hienoissa kipsikehyksissä.
Ihan varhaisessa lapsuudessa meillä oli seinällä sellainen ruskeasävyinen seinävaate, suorakaiteen muotoinen ja hapsut alareunassa. Kerran näin sellaisen oikein huonokuntoisena kirpputorilla ja hinta oli 200 euroa. Siinä hinnassa oli kyllä ilmaa melkoisesti, se oli niin risa, mutta ihmiset kuvittelee, että kun joku on vaan tarpeeksi vanha niin se on antiikkia ja menee kaupaksi.
Seinävaate eli ryijy oli myös mummillani vuoteen vieressä. Värit olivat ruosteenoranssi, tummanruskea ja hkl-bussinpenkinsininen. Hapsureuna oli myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun veljellä on vieläkin pskanruskea Lundian hylly. Halusi mukaan, kun lapsuuskodin lukaalia tyhjennettiin. Toimii ja on tukeva.
En jaksa lukea koko ketjua läpi että kertoiko joku muu mutta se hampaidenpesuruno meni näin:
Nököhampaalla vasta on mukava olo
kun puhdas on jokainen hampaankolo.
Kissan harjaa ei näy tässä
kissa on hampaita pesemässä.
Lapsuuskaverin luona oli tää, yökylässä käydessä aina tavailtiin sitä, jäi päähän pyörimään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se nyt niin ruma ollut, mutta monella oli kitara seinälle ripustettuna. Akustinen kitara, esimerkiksi Anttilasta tilattu Landola.
Moni ei kuitenkaan osannut sitä soittaa, mutta olihan sitä kiva näppäillä ja leikkiä vaikka hämyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Googlettakaa Pentik Kaamoskivi. On kauhea -mutta kuulemma suosittu. Stockmannilla oli kestotilaus, kun myi niin hyvin.
Ei jumankavite, REPESIN! XD
Tämä on tähänastisin voittaja!
Joo, mun vanhemmilla oli tuollainen. Siinä poltettiin pieniä kynttilöitä, muistan että meillä oli tossa jotain keltaisia pallokynttilöitä yleensä. Kylläpä se onkin ruma! (Mihinhän se on joutunut, olisko mökillä jossain varastossa? Toi on jo niin ruma että vois melkein etsiä ja tuoda kotiin ...)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua läpi että kertoiko joku muu mutta se hampaidenpesuruno meni näin:
Nököhampaalla vasta on mukava olo
kun puhdas on jokainen hampaankolo.
Kissan harjaa ei näy tässä
kissa on hampaita pesemässä.
Lapsuuskaverin luona oli tää, yökylässä käydessä aina tavailtiin sitä, jäi päähän pyörimään.
Mulla oli tää hammaspesu runo kans jossain 70-luvulla, varmaan sit jossain vessassa missä sitä sai lueskella. En muistanut tätä enää yhtään, olikohan siinä joku oravan kuva?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä muistan maisematapetit/ fototapetit. Eräällä tutulla oli trooppinen hiekkaranta-tapetti. Oli se hieno.
Näähän on nyt tulleet uudestaan muotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko jo mainittu käsintehty kynttilälyhty? Punasavinen lieriö, johon ennen polttamista on tyyliin tussinkorkilla tehty reikiä sinne tänne, joista kynttilän valo lepattelee. Esine on mieluiten ainakin osittain lasitettu tummanruskealla lasitteella.
Ihania. Hankin aina kirpparilta kauniita kanavatöitä. Kukaan ei tee enää. Hienoa retroa. 578
Paikkakuntaviirit ovat tulleet viime vuonna muotiin. Upeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua läpi että kertoiko joku muu mutta se hampaidenpesuruno meni näin:
Nököhampaalla vasta on mukava olo
kun puhdas on jokainen hampaankolo.
Kissan harjaa ei näy tässä
kissa on hampaita pesemässä.
Lapsuuskaverin luona oli tää, yökylässä käydessä aina tavailtiin sitä, jäi päähän pyörimään.
Mulla oli tää hammaspesu runo kans jossain 70-luvulla, varmaan sit jossain vessassa missä sitä sai lueskella. En muistanut tätä enää yhtään, olikohan siinä joku oravan kuva?
Mun tädin mukissa luki: Harjaa hampaat huuhdo suu, hammaspeikko lannistuu. Vaaleansininen muovimuki.
Hassuja kamoja ihmisillä. Perustin kotini 1970 eikä mulla ole ollut muita törkyjä kuin kirjahylly, joka on vieläkin, mutta täynnä kirjoja, eikä törkyä.
Lukeminen on parasta, mitä tiedän, enkä voi sietää kirjojen kuuntelemista tai näytöltä lukemista.
En ole koskaan ymmärtänyt tilpehöörin keräilyä.
Muistoja kasarilta:
- ”astronominen” kello, eli ajan lisäksi näytetään kuun vaiheet. Tietysti kuvun alla, kullanvärinen ja heleästi tunnit plimpotteleva kellomekanismi
- musta sohvapöytä, jonka lasikannen alapintaan liimattu kiviä
- Muurlan lasin melkein-kuin-wirkkalat
- spektroliittikellot ja muut -koriste-esineet
- puiset kalenteritaulut (=puutaulussa numerot 1-31 ja viereen pingotettu lanka, jossa olevan helmen voi siirtää muistutukseksi oikean päivän kohdalle)
- tekokuituiset valoverhot
- vakosamettiset sohvat; 80-90 -luvun vaihde tuntuu muuten olevan viimeinen hetki jolloin sohvat saattoivat olla kuviollisia
- jouluna seinissä punaisesta kartongista leikatut siluettitontut ja pöydällä enkelikello, jonka kynttilät kerran päivässä sytytettiin
Alue: Aihe vapaa
Mummini harrasti kanavatöitä ja kirjoi kaikille lapsilleen oman, kehystetyn Tuhkimon (joku kuvasi tyttö,joka syöttää lintuja) Minä taidan periä niitä neljä: äidin ja äidille päätyneen mummin oman sekä kahden sinkkutädin taulut. Sitten meillä on Tuhkimo-kanavatyö joka huoneessa, vessassakin