Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
70-80 luvun RUMA KORISTE-ESINE ketju!
70-80 luvuilla suomessa vallitsi vielä yhtenäiskulttuuri joten veikkaan että ”sisustus” (siihen aikaan ei varsinaisesti sisustettu kuten nykyään) oli samanlaista. Kerro ketjussa RUMIN koriste-esine lapsuudenkodista tai omasta kodistasi mikäli silloin asuit jo yksin. Jos jollain oli sama niin peukku ylös!
Mä listaan alkuun muutaman:
- ruma kreikanmatkalta ostettu saviruukku jossa oli kaatonokka, eli se oli jonkinlainen kaadin
- lasipallo jonka sisällä oli vettä(?) ja tekoruusu
- ruma puupahka joka oli lakattu ja jossa oli tehty 3-4 koloa tuikkukynttilälle
Näitä on toki vaikea kuvailla sanallisesti mutta pointti on se että joku tunnistaa ko. esineen ja naurut saa siitä! Esim tuo hirveä lasinen pallo jonka sisällä nesteessä kukka, löytyi melko varmaan joltakin muultakin, kuka tunnustaa? :)
Kommentit (963)
Soivat ovikanteleet.
Sellainen koriste-esine, jossa oli useita metallitikun päässä olevia pompuloita. Kun oven avasi, ne liikkuivat ja samalla pompahtelivat alustaansa, joka muistutti kannelta. Siitä kuului sitten milloin minkäkinlaisia säveliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanan nostalgista! 1970-luvulla rakennetulle mökillämme on isän ja äitin perintönä: pahkapöytä, Mallorcalta tuotu matkamuistopyyhe ja pyyhenaulakko, poronsarvet seinällä (!), myrkynvihreäksi maalatut ulkopöytä ja penkit, isot puolen litran kaljatuopit kahvalla jne. eikä noita olla hävittämässä todellakaan!
Kaikki tämän ajan design on hienoa! Jopa kitch. Sen sijaan 2000-luvulla alkanut kiinankrääsäsisustuskama ei tuottanut mitään kestävää ja aidosti kaunista, inhottavaa muovikippoa saumoineen vaan, hyh.
Vierailija kirjoitti:
Ihanan nostalgista! 1970-luvulla rakennetulle mökillämme on isän ja äitin perintönä: pahkapöytä, Mallorcalta tuotu matkamuistopyyhe ja pyyhenaulakko, poronsarvet seinällä (!), myrkynvihreäksi maalatut ulkopöytä ja penkit, isot puolen litran kaljatuopit kahvalla jne. eikä noita olla hävittämässä todellakaan!
Pahkapöydät on ihan mahtavia ja niitä pitää kunnioittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko vielä mainittu sellaisia seinälle laitettavia metallisia "taottuja" riikinkukkoja? Yleensä pareittain ja räikeitä värejä maalattu pintaan.
Siihen viereen iso musta pantterikissapatsas ja iso ruukku, josta sojottaa riikinkukon pitkiä sulkia.
Nämä kuulostaa joltain mitä haluaisin kotiini :)
Muistin just että mulla on jossain muistolaatikossa kotoa sellainen metallinen, aika painava, perssulat pystyssä seisova lintu ja täälläkin jo kerran mainittu norsu, mikä on päällystetty pienillä peilinpaloilla ja helmillä. Kaivankin ne esiin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oisko ollut legendaarinen Jacky-jugurtti, mitä myytiin sellaisessa jalallisessa pikarissa? Noh, kaksi tällaista pikaria liimattiin pohjista vastakkain ja spraymaalattiin. Sitten sen ylöspäin olevan pikarin sisälle valettiin kynttilä. Ei kai jösses sentään koskaan sitä poltettu, palovaarallisinta ikinä 😂
Vierailija kirjoitti:
Oisko ollut legendaarinen Jacky-jugurtti, mitä myytiin sellaisessa jalallisessa pikarissa? Noh, kaksi tällaista pikaria liimattiin pohjista vastakkain ja spraymaalattiin. Sitten sen ylöspäin olevan pikarin sisälle valettiin kynttilä. Ei kai jösses sentään koskaan sitä poltettu, palovaarallisinta ikinä 😂
Pitihän ne hienot pikarit käyttää hyödyksi! Muistan kyllä ne jogurttipikarit.
Tehtiinhän vessapaperirullistakin upeita kynätelineitä ja leikkikiikareita. En tiedä harrastetaanko sellaista enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen tehtiin aika vaatimattomista ja helposti saatavilla olevista aineksista kaikenlaisia koriste-esineitä sekä käyttöesineitä.
Naapurin rouva maalasi tauluja koivun rungosta sahatuille puukiekoille. Ei ne hullumpia olleet.
Joku teki sukkahousuista koristeruusukkeita. Ylijäämälangoista virkattiin patalappuja jne.
Maitopusseista virkattiin mattoja ja kahvipaketeista kasseja ja pannunalusia.
Väitän, että vielä 70-luvulla ei heitetty tavaraa ja materiaaleja samaan malliin pois kuin nykyään.
Käytetyistä farkuistakin pystyi tekemään vielä vaikka farkkuhameen tai laukun, penaaleita yms.
Jotkut esineet olivat rumia, jotkut ihan ok tai kauniita, mutta materiaalia pyrittiin hyötykäyttämään. Rahaa ei ollut paljon käytettävissä muutenkaan, ainakaan työläisillä.
Vierailija kirjoitti:
Ihania. Hankin aina kirpparilta kauniita kanavatöitä. Kukaan ei tee enää. Hienoa retroa. 578
Minäkin ostaisin kyllä ihan mielelläni, mutta ne kaikki kanavatyöt, joita olen nähnyt kirppareilla, on haalistuneita ja likaisia, jotenkin ikävän näköisiä. Jos saisi halvalla ja tietäisi, miten ne kannattaa puhdistaa niin, että näyttäisivät taas hyviltä, niin ostaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanan nostalgista! 1970-luvulla rakennetulle mökillämme on isän ja äitin perintönä: pahkapöytä, Mallorcalta tuotu matkamuistopyyhe ja pyyhenaulakko, poronsarvet seinällä (!), myrkynvihreäksi maalatut ulkopöytä ja penkit, isot puolen litran kaljatuopit kahvalla jne. eikä noita olla hävittämässä todellakaan!
Pahkapöydät on ihan mahtavia ja niitä pitää kunnioittaa.
Jaha. No. Arvostan käsityötä, mutta en ikinä katselisi kotonani mitään pahkasta tehtyä. Enkä monia muitakaan käsitöitä. Voisin kuitenkin katsastaa sellaisista kootun näyttelyn ja ihailla osaamista.
Heljä Liukku-Sundströmin seinätaulut. Rottinkituolit. Tuttavaperheissä ulkomailta tuodut miniviinapullot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistaako joku vielä “Rakkautta on...”-sarjakuvaa? Itselläni oli lapsena teeman mukainen koristetyyny. Julisteitakin näkyi paljon nuorten tyttöjen huoneissa. Ei ehkä rumin ikinä koriste-esine, mutta nostalginen sinänsä.
Vierailija kirjoitti:
Heljä Liukku-Sundströmin seinätaulut. Rottinkituolit. Tuttavaperheissä ulkomailta tuodut miniviinapullot.
Niitä miniviinapulloja käytettiin tosiaan ihan koriste-esineinä kirjahyllyssä. Ne varmaankin edustivat tuulahdusta suuresta maailmasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ryijyt taitaa taas olla trendikkäitä, mutta 80-luvulla niitä oli lähes joka kodissa. Myös samettiverhoja oli monella.
Aika pölynkerääjiltä tuntuvat molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Kukkopillit, maatuskat, poronkarvapeikot, säästöpossut, matkamuistonuket läpinäkyvissä muovibokseissa, pienet pitsiliinat, pelargoniat, ristipisto- ja lankataulut, tietosanakirjasarjat, harlekiinikoristeet, auringonlaskujulisteet, palapeilit, palapelitaulut, muovikukat ym. Aika hellyttäviä ja sekalaisia koriste-esineitä. Näistä jotenkin puuttuu sellainen itsetietoisuus ja tyylitaju. Ei ehkä edes yritetty esittää tyylikkäitä? Tai saattoi joku päteä Aalto-vaasilla, kuten joku tässä ketjussa kertoi äitinsä tehneen.
Joskus pikkutyttönä kiipeilin kirjahyllyssä villi kun olin. Siinä satuin pudottamaan Aalto-maljan, joka tietysti meni säpäleiksi. Ikinä en ole kuullut äitini huutavan niin kovaa ja korkealta. Sain tietysti myös viikon porttikiellon olohuoneeseen.
Tästä oppineena kiersin perheemme toisen Aalto-vaasin kaukaa monia viikkoja. Meillä kun oli niitä kaksi (!), joista toisen siis rikoin.
Näköjään muissakin perheissä Aalto-maljakko on ollut perheelle statussymboli.
Vierailija kirjoitti:
Pahka-koriste-esineet ja -pöytä.
Niissä on todella upeita. Ja ne pahkat moni kuskannut kaukaa metsästä niinkuin eräs vanha setä joka teki mm baarikaapin tosi suuresta pahkasta.
Joku ihme villitys on ollut tehdä kesämökin ovenkahva jostain vääntyneestä puunkäkkärästä. Huusin ovessa myös vastaava. Aina ne ei ole olleet edes kovin käteen sopivia.
Afrikkalaisia naamioita en ole koskaan ymmärtänyt, siis sitä niiden koriste-esinearvoa. Ne on kaikki kamalan näköisiä. Ei herätä mielenkiintoa siitä, onko joku perheenjäsen käynyt Afrikassa. Oli tai ei, ne naamiot ja keihäänkärjet olisi saaneet jäädä sinne Afrikkaan.
Useimmat Aasian maista raahatut koristeet on myös rumia. Setä ja täti kävi 70-luvulla jossain Aasian kiertueella ja toi kaikenlaista krääsää tullessaan. Kaikki kauheita. Meille tuotiin joku pitkulaisen mallinen puukuppi, josta ei tiedetty mikä se on, onko joku käyttöesine vai vain koriste. Isä yritti käyttää sitä tuhkakuppina. Ei oikein passannut, koska oli kiikkerä. Koristeeksi se oli kovin ruma.
Tollaset koriste- tai käyttöesineet, kuten Aaltomalja tai joku tulivuori-tuikkualusta on ihan kauniita kyllä, mutta ne vaatii väljyyttä ympärilleen. Näyttää hölmöltä, jos joku Aaltomalja on ahdettu sinne kirjahyllyyn muitten maljakoitten ja valokuvien sekaan, kun se ei ole tarkoitettu sellaiseen tilaan. Sen pelkistetty kauneus tulee näkyviin vain, kun sillä on kunnolla tilaa olla esillä.
Myös esim. Pentikin poro on minusta tosi kaunis esine, mutta vaatii sekin kunnolla tilaa ympärilleen, että sen kaunis muoto erottuu.
Vieläkö on muotia sellaiset "grafiikanlehdet," joita ns. hienot ihmiset laittoivat seinilleen, kun eivät halunneet mitään rahvaanoloista eikä tavallista? Ne on ankeita.
Samoin kaikki mustat tai valkoiset kipsiset "päät." jossain kaapin päällä. Taiteellista soopaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
60 luvulla aika moni äijä teki tummaksi petsatusta laudasta erilaisia lovileikkaustöitä. Kynttilälampetteja ja rukinlapoja,
Niitä jaettiin lahjoina sukulaisille, jotka nöyrinä ihmisisinä naulasivat näitä seinilleen.
Seuraava polvi taisi polttaa nämä kiukaasssa tai laittoi muuten vaan roskiin
❓
Ei, he toivat ne kirpparille myyntiin hävyttömällä hinnalla. En koskaan ostanut niitä.
Vai niin. Ihmettelin tuota kiukaassa polttamista ja siksi sen boldasin.
Monet joutavat esineet ja roskat poltettiin joko saunan kiukaassa, keittiön hellassa, pönttöuunissa tai pihanuotiolla.
Ei niitä voinut muuallekaan laittaa.Ja koska "boldaaja" tuskin vieläkään ymmärsi, niin kerron hänelle että sähkösaunojen lisäksi on olemassa myös puusaunoja.
Eri
Kai ne saunan pesässä kuitenkin poltettiin, eikä kiukaassa, tai paremminkin kiukaalla...
Alue: Aihe vapaa
Ihan kamalia. Kämppäkaveri meinasi väkisin tuoda sellaisen meidän yhteiseen olohuoneeseen, mutta sain estetyksi. Mauttomampaa taulua ei ole.