Oletko koskaan ajatellut lopettaa kokonaan alkoholin juomista?

40v on viimeistään se ikä, jolloin kannattaa lopettaa. Ei keho tai mieli enää kestä sitä.

Ajattelin, että vanhana kerkeää olla vanha ja väsynyt, en halua vielä nelikymppisenä olla väsynyt ja äreä koko ajan.

up

Up

Join pari kertaa vuodessa ja lopetin kokonaan 9.5 vuotta sitten.

Juon vuoden aikana ehkä n 10 siideriä eli just sen verran kun tekee mieli juoda.

Raittiina on kivaa vaikka en 100% raitis olekaan. Kun joskus on kiva ottaa siideri seurassa niin en näe tarpeen lopettaa kokonaan juomista.

Ainakin omalta osaltani alkoholinkäyttö on loppunut käytännössä siksi, koska mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän saan alkoholista iloa irti. Joskus parikymppisenä pikku huppelissa tuli aina hassu ja mukava fiilis, mutta nykyään se lähinnä väsyttää ja tekee epäsosiaaliseksi. Lisäksi krapula ja turvotus tulee nykyään jo muutamasta annoksesta, joten kärsittäväksi tuleva haitta on moninkertainen hyötyyn nähden

En ole lopettanut alkoholin käyttöä. Se on vain itsekseen jäänyt kun ei ole maistunut.

Ilman alkoholia elämä on parempaa, olo oli reipas ja pirteä. En tarvitse alkoholia mihinkään ja alkoholittomat juomat maistuvat paremmilta.

Minulle on aika sama, huomaanko mitään positiivisia muutoksia, mutta tiedän, että elimistöni voi paremmin, kun en juo. En lopettanut saadakseni mitään euforista oloa ja kuinka koko elämänlaatu parani, vaan ihan siksi, koska epäilin tuhoavani terveyteni pikkuhiljaa, tai ainakin vaarantamalla sitä. Vaikka olisi aika ajoin tylsää ilman alkoholia, jatkan tällä linjalla, koska olen tottunut luopuja. Lopetin 10 v sitten tupakanpolton, en syö karkkia kuin aivan harvoin - nämä ovat valintoja, joita teen terveyden takia. Toki karkkikin maistuisi vaikka heti aamulla ja viimeksi illalla.

En ole ajatellut, mutta en ole kyllä juonutkaan juuri mitään, en muista olenko 10 vuoden aikana juonut ollenkaan. Alkoholi on pahaa, eikä siitä tulee mitään hyvää oloa, päinvastoin on riski että tulee huono olo, joten miksi ihmeessä sitä joisin?

Olen lopettanut juopottelun varmaan satoja kertoja, lähes joka aamuyö herättyäni hikisenä omiin painajaisiini. Päätin pyhästi, etten juo enää ikinä ja viinakaupan auettua olin usein ensimmäinen asiakas. Ostin joka kerta sen viimeisen pulloni, oli niin paha olo, ettei pystynyt olemaan ilman viinaa, mutta huomenna sitten...

Lopulta ymmärsin, ettei juominen ole enää minun kontrollissani, lähdin vertaistukiryhmmään ja huomasin, ettei minut tarvitsekaan päättää pyhästi, ettei enää ikinä, riittää, että pysyy raittiina vain tänään, katsotaan sitten huomenna uudelleen, päivä kerrallaan.

Hämmästyin miten helppoa se oli ja viime syksynä tuli täyteen kymmenenen vuotta raittiutta, päivä kerrallaan elettynä.

En minä eikä elämäni mitenkään radikaalisti ole raittiuden lisäksi muuttunut, sama ketku olen edelleen, mutta selvin päin on helpompi olla ketku.

Hetiii kun saan jonkun kannabisjohdannnaisen käytttöön.