G: Miksi hankit ensimmäisen lapsesi?

Kaupassa oli ale.

Tämä kuulostaa lapselliselta ja typerältä, mutta näin se meni: Olin 24-vuotias enkä oikeastaan koskaan edes ajatellut lapsiasiaa suuntaan enkä toiseen. Vakituinen parisuhde kyllä oli ollut jo vuosikausia. Sitten eräs opiskelukaveri (ei edes mitenkään läheinen) yliopistossa oli raskaana. Hän oli ison vatsansa kanssa jotenkin niin kauniin ja seesteisen onnellisen näköinen, että itselleni iski aivan yhtäkkiä todella voimakas "pakkomielle" saada olla raskaana. No, pian olinkin.

Näistä lähtökohdista (ja kesken opiskelun) voisi kuvitella, että lapsi olisi ollut huono päähänpisto. No, eipä ollut! Esikoinen muutti koko elämäni, mutta vain ja ainoastaan positiiviseen suuntaan. Vaikka en ennen tätä yhtäkkistä vauvakuumetta ollut lainkaan lapsi-ihminen, minusta tuli sellainen esikoisen myötä. Myöhemmin saimme vielä kaksi lasta lisää. Esikoisen "hankinta" oli elämäni paras päähänpisto (ja opiskelutkin hoituivat myöhemmin loppuun kunnialla). :)

Halusin lapsen, mutta en miestä. Olin silloin vakituisessa parisuhteessa ja aika oli muutenkin sopiva. Tiesin, että sen miehen kanssa en tule loppuelämääni viettämään. Lapsi syntyi ja mies sai jonkin ajan kuluttua lähteä. 

Halusin kokea raskauden ja lisääntyä. Minua myös kiinnosti kovasti saada tietää, millainen tyyppi muodostuisi, kun minun ja mieheni geenit yhdistyisivät.