En varsinaisesti kadu lasten tekoa...

Erittäin hyvä aloitus. Ajattelen vanhemmuudesta täsmälleen samoin sillä erotuksella, etten koskaan hankkinut lapsia. Elämäni on ehdottomasti parempaa näin.

Onpa meitä paljon!

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:29"]Ei tarvitse olla muumimamma. Läsnä ja lapsen kanssa voi olla muutenkin. Lapsen voi ottaa mihin vaan mukaan, on pelkkää tekosyytä väittää muuta. Laita omat arvosi kuntoon niin nautit lapsestasikin. Mieti, että jonain päivänä voit olla oikeasti fyysisesti niin sairas, että et voi esim. matkustaa. Miltä silloin tuntuisi nämä nykyiset tekosyysi olla matkustamatta lapsen kanssa? Sama koskee kaikkea tekemistäsi. Ja toisaalta, mieti elämää kokonaisuutena. Mitä luulet että elämäsi on 10, 20, 30 tai 60v päästä? Lapsen kanssa? llman lasta? Ja muista, sitä saa mitä tilaa! Vanhemmista ihmisistä onnellisimpia eivät ole he, jotka ovat eläneet yksin "omassa rauhassa" vaan he, joilla on paljon niitä lapsia ja lapsenlapsia jotka käyvät katsomassa ja auttavat. :)

[/quote]

Ei se ole arvoista kiinni... Eikä kukaan ole puhunut matkustamisista mitään... Vastuuni kannan, kuten sanoin. Lapsi on nro 1! Mutta jälkikäteen kaduttaa, että tuli tehtyä

Vastaaja 2 ja 4

[/quote]

Voisko tuossa ole kyse sun tapauksessa myös siitä, että kukaan lapsistasi ei eirtyisesti muistuta sinua, joten sulta menee ohi samankaltaisuuden ilo. Se tunne kun vain te ymmärrätte toisianne. Kun lapset ovat pieniä, tällaiset asiat eivät tule vielä esiin, mutta myöhemmin kyllä. 

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:46"]

Niin ja sanoin myös, että ei tarvitse olla muumimamma. Hyvä äiti voi olla muutenkin. Mäkin olen todella itsekäs ihminen, voin myöntää!

Mene leffaan ystävän kanssa. Tai hommaa hoitaja ja mene miehesi kanssa. Mitä nyt haluatkin sitten... Laittakaa piirretyt pyörimään ja tempaiskaa ne pikaiset? Lapset yleensä myös menee nukkumaan ennen aikuisia... (Nytkin klo.kohta 2 yöllä...) Voihan sitä valittaa ja valittaa ja valittaa ja syyttää niitä jotka osaavat ottaa ilon irti elämästä lässyttäjiksi, mut mitä se sua auttaa?! Ei mua haittaa, senku haukut. :D Mulla on kolme lasta ja nukun usein päikkärit, harrastan omiani jne. :)

[/quote]

Se että voi tehdä myös noita lueteltuja asioita ei silti poista sitä, että joutuu katsomaan myös sen My little ponyn. 

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:53"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:46"]

Niin ja sanoin myös, että ei tarvitse olla muumimamma. Hyvä äiti voi olla muutenkin. Mäkin olen todella itsekäs ihminen, voin myöntää!

Mene leffaan ystävän kanssa. Tai hommaa hoitaja ja mene miehesi kanssa. Mitä nyt haluatkin sitten... Laittakaa piirretyt pyörimään ja tempaiskaa ne pikaiset? Lapset yleensä myös menee nukkumaan ennen aikuisia... (Nytkin klo.kohta 2 yöllä...) Voihan sitä valittaa ja valittaa ja valittaa ja syyttää niitä jotka osaavat ottaa ilon irti elämästä lässyttäjiksi, mut mitä se sua auttaa?! Ei mua haittaa, senku haukut. :D Mulla on kolme lasta ja nukun usein päikkärit, harrastan omiani jne. :)

[/quote]Miksi ihmeessä sinä yrität parantaa mun elämää? =D Tuntematon ihminen. Kerroin vain, että en olisi koskaan lapsia tehnyt, enkä kaivannut, jos olisin sitä tarpeeksi ajatellut nuorena. En kaipaa mitään elämäkoutsia. Äitiyden kanssa pärjätään, välillä elämä on ihan kivaakin, mutta oikeasti lapset olisi kannattanut jättää tekemättä. Omalta kohdaltani. Sinun elämänfilosofiaasi ja äitiyden riemuasi en kaipaa yhtään. Kaikkea hyvää, ei millään pahalla ja lämpimiä ajatuksia varmasti kivoille lapsillesi.

[/quote]

Ehkä vastaaja vaan halusi varmistaa, että ystävien kanssa voi tehdä asioita ja lastenhoitajiakin on olemassa ;)

Juuri niin. Lasten hankinta on itsestäänselvyys tietyssä pisteessä. Ihminen, nainen, ei välttämättä näe muita vaihtoehtoja ja sitten ne lapset tulee hankittua. On melkein mahdoton ymmärtää jotain joka ei halua lapsia. Jossain vaiheessa voi sitten kolahtaa se ahaa-elämys, että ei lapsia olisi ollut pakko tehdä, se oli valinta joka antaa jotain, mutta vie jotain pois. 

On väärin, että nämä muumimammat lietsovat ajatusta siitä, että kun vauva syntyy ylitsevuotavainen äidinrakkaus muuttaa kaiken ja mikään ei enää koskaan ole ennallaan: on joku jonka vuoksi kuolla ja uhrata kaiken! Rakkaus on niin uskomaton tunne ettei mikään korvaa sitä... VAI? Ei se mene niin. Se lapsi ei täytä kaikkea tyhjyyttä, ei poista menohaluja, ei paranna ongelmia, ei aiheuta ikuista euforiaa, korjaa parisuhdetta ja anna paskavaipansietokykyä... 

Jotkut ovat niitä pullantuoksuisia mammoja, jotka käyttävät ylimääräiset rahansa ja aikansa kiertelemällä lastenvaatekirppiksiä tai -putiikkeja ja elämän huoli on lasten huoneen tapetin kuvio. Kahvilla puhutaan vain lapsista ja mietitään ensi viikon ruokalistaa... 

Mutta sitten on meitä, joille ei mitään suurta kaiken muun korvaavaa rakkauspuuskaa vauvan mukana tule. Ei tunnu, että lapset olisivat elämän tarkoitus, kaikkea ei tehdä vain lapsille ja lasten ehdoilla ja lapsen vuoksi. Kaikki perusasiat hoidetaan, koska kuuluu. On kivaa ja tehdään kivoja juttuja perheenä, mutta ei se ole se kaikki. Sitten tajuaa mistä joutuu luopumaan, mitä ei enää saa, ja sitten voi miettiä korvaako se lapsi kaikean. Joillakin se on helppo hyväksyä, toisilla ei. 

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:50"]... koska he ovat tuossa ja vaikea on enää kuvitella maailmaa ilman heitä. Mutta jos olisin älynnyt silloin nuorena OIKEASTI pysähtyä ajattelemaan, pohtimaan, punnitsemaan asiaa enkä olisi mennyt siihen ansaan, että lapsia KUULUU muka tehdä, en olisi lapsia koskaan hankkinut. En ole koskaan kokenut siihen mitään erityistä tarvetta. Ja olisin taatusti paljon onnellisempi.

[/quote]

Juuri tuo minua, velaa, ärsyttää niin monissa lapsiperheessä. Lapsia hankitaan ilman minkäänlaista harkintaa ja sitten haukutaan tarkkaan harkittua vapaaehtoista lapsettomuutta.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:58"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:49"]

Outoa, että tällaista saa julistaa ja kaikki vieläpä hurraa, mutta jos jotakin naista ei kiinnosta toisten lapset, se on ihan hirveen kamalaa. Viitaten ketjuu anopin poissaolosta jouluna.

[/quote]Fakta mikä fakta. Kaikkien ihmisten ei kannattaisi lapsia hankkia ja on vain oikein ja reilua kertoa tämä fakta niille jotka vanhemmuutta harkitsevat. Jos tahdotte äideiksi: olkaa varmoja. Halutkaa sitä palavasti. Olkaa valmiita muutokseen, älkääkä nauttiko riippumattomuudesta, tilasta ja vapaudesta liikaa.

[/quote]

Se että on parikymppisenä hormonipöllyissä pelkästä ajatuksesta, että vois saada vauva ei hirveesti korreloi sen kanssa, mitä ajattelee lapsen kanssa olemisesta vaikka silloin kun tenava on 3 vee, tai 10.. tai 17. Eli ihan turha tuo sun miettimisneuvosi, olosuhteet ja omat ajatuksetkin ehtivät 20 vuoden aikana vaihtua varmasti aika monta kertaa. 

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 13:01"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 00:50"]... koska he ovat tuossa ja vaikea on enää kuvitella maailmaa ilman heitä. Mutta jos olisin älynnyt silloin nuorena OIKEASTI pysähtyä ajattelemaan, pohtimaan, punnitsemaan asiaa enkä olisi mennyt siihen ansaan, että lapsia KUULUU muka tehdä, en olisi lapsia koskaan hankkinut. En ole koskaan kokenut siihen mitään erityistä tarvetta. Ja olisin taatusti paljon onnellisempi.

[/quote]

Juuri tuo minua, velaa, ärsyttää niin monissa lapsiperheessä. Lapsia hankitaan ilman minkäänlaista harkintaa ja sitten haukutaan tarkkaan harkittua vapaaehtoista lapsettomuutta.

[/quote]En tiedä ovatko haukkujat samoja? Minä, aloittaja siis, en ainakaan koskaan ole haukkunut vapaaehtoisesti lapsettomia. Hienoa, että ihminen tietää mitä tahtoo! Oli se sitten 12 lasta tai lapseton elämä. Todellakin nämä asiat kannattaisi miettiä ennen lasten hankintaa TARKASTI. Kun se vauva on syntynyt, paskat ovat niin sanotusti jo housuissa, joten pyristely sen jälkeen on turhaa. =)

Itse mietin että tähän vaikuttaa sellainenkin vaiettu asia kuin millaiset lapset on sattunut saamaan. Minä olen naisellinen nainen ja sain kaksi samanlaista tyttöä. Heitä on ollut aina helppo ymmärtää, keksiä tekemistä mistä minäkin pidän ja suunnitella matkoja joille kaikki haluavat samanlaista tekemistä. Tytöt eivät tietenkään olle kavereitani, koska olen heidän äitinsä mutta siltä se on usein tuntunut - että saa viettää aikaa samanhenkisten naistenalkujen kanssa. Poikien äitinä olisin varmasti pärjännyt mutta poikien maailma olisi ollut minulle vieras.

Mä ymmärrän mitä tarkoitat. Olen itse miettinyt samaa. Lapseni ovat rakkaita enkä voisi nyt elää ilman heitä mutta tietyllä tavalla olen kadottanut sen oman itseni jonnekin tässä lasten aikana.. (5v.) En ole saanut elää niin kuin haluaisin koska olen aina vastuussa lapsista. Ehkä sitten kun lapset ovat vanhempia voin taas olla oma itseni..

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 13:08"]

Itse mietin että tähän vaikuttaa sellainenkin vaiettu asia kuin millaiset lapset on sattunut saamaan. Minä olen naisellinen nainen ja sain kaksi samanlaista tyttöä. Heitä on ollut aina helppo ymmärtää, keksiä tekemistä mistä minäkin pidän ja suunnitella matkoja joille kaikki haluavat samanlaista tekemistä. Tytöt eivät tietenkään olle kavereitani, koska olen heidän äitinsä mutta siltä se on usein tuntunut - että saa viettää aikaa samanhenkisten naistenalkujen kanssa. Poikien äitinä olisin varmasti pärjännyt mutta poikien maailma olisi ollut minulle vieras.

[/quote]

Asiaa! Itse sain 2 poikaa, todella vilkkaita mesoajia, toinen erityislapsi. Pää hajoaa pitkillä lomilla, kun joutuu viettämään kokonaisia päiviä näiden kanssa. Arkena pääsee sentään omalle työpaikalle huilimaan. Kukaan ei varoittanut, että se on tämmöistä melua ja kohellusta, varsinkin tokan lapsen jälkeen. Lapsettomana sitä vaan katseli jenkkileffoja, jossa lapset nukahtaa hyvänyön toivotuksen jälkeen ja ovat muutenkin siivosti, ja kuvitteli, että lapsiperhe-elämä on sellaista. Huihai, jos nyt saisi valita, niin olisi lapsiluku jäänyt yhteen.

Siis kamalaa ajatella noin mutta välillä mietin että olisin onnellisempi yhden kuin kahden lapsen äitinä. Rakastan toki molempia yli kaiken mutta itse olisin onnellisempi yhden kanssa. Jospa se muutaman vuoden päästä se mieli muuttuu.

Olet rehellinen ja hyvä ihminen. Kaikinpuolin kunnioitettava.

Suuri osa ihmisistä tekee kersoja toisten vaivoiksi ja heistä tulee katkeria ja ilkeitä ihmisiä, mutta eivät kyllä kirveelläkään myöntäisi että syynä heidän kurja elämä ja huonot valinnat ja tyytymättömyys omaan itseensä.

Kunnioitan rehellisyyttäsi. Se on harvinaista, vaikka suomea ja suomalaisia pidetään korruption osalta puhtaana ja muutenkin suomalaisia rehellisinä.

Täällä myös yksi, jolle äitiys ei ole elämän tärkein tehtävä. Toki huolehdin parhaani mukaan lapsestani, mutta jos olisin kaiken tämän tiennyt niin olisin lapseton. Olisi pitänyt tietää paremmin, kun tiedän olevani itsekäs ja pinnallinen ihminen. Mieheni ainakin on huomannut, että välillä olisin mielummin jossain muualla. 

Olen onnellisin silloin kun saan olla yksin tai mieheni kanssa. Hävettää, mutta se on totuus.

Minusta on outoa, että näinkin moni sanoo ettei "tiennyt", minkälaista elämä lapsen kanssa olisi, tai että teki niitä vain koska kuuluu tehdä. Minkälaisia nuoria aikuisia te olette olleet muuten? Teitte kuitenkin isoja päätöksiä esim. koulutuksesta, ammatista, puolisosta, miten ette pohtineet kunnolla sitä, tehdäkö lapsia vai ei? Kyllähän jokainen tietää minkälaista elämä lasten kanssa on, ja sitä tietoa löytyy joka tuutista.

Minä en ole koskaan pitänyt itsestäänselvänä, että lapsia pitää tehdä. Olen nyt 35-vuotias, enkä usko koskaan tekeväni. Kohtahan se on liian myöhäistäkin, mutta kun en halua oikeasti, en tee. Naimisissa olen ollut jo 10 vuotta onnellisesti, puitteet on kunnossa, mutta lapsiperhe-elämä ei yhtään kiinnosta. En ole kuitenkaan käynyt sterilisaatiossa, koska ajattelin että katson nyt nämä hedelmälliset vuodet vielä, jos mieli muuttuisi. 99 % varmasti se ei muutu.

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 16:52"]

Minusta on outoa, että näinkin moni sanoo ettei "tiennyt", minkälaista elämä lapsen kanssa olisi, tai että teki niitä vain koska kuuluu tehdä. Minkälaisia nuoria aikuisia te olette olleet muuten? Teitte kuitenkin isoja päätöksiä esim. koulutuksesta, ammatista, puolisosta, miten ette pohtineet kunnolla sitä, tehdäkö lapsia vai ei? Kyllähän jokainen tietää minkälaista elämä lasten kanssa on, ja sitä tietoa löytyy joka tuutista.

Minä en ole koskaan pitänyt itsestäänselvänä, että lapsia pitää tehdä. Olen nyt 35-vuotias, enkä usko koskaan tekeväni. Kohtahan se on liian myöhäistäkin, mutta kun en halua oikeasti, en tee. Naimisissa olen ollut jo 10 vuotta onnellisesti, puitteet on kunnossa, mutta lapsiperhe-elämä ei yhtään kiinnosta. En ole kuitenkaan käynyt sterilisaatiossa, koska ajattelin että katson nyt nämä hedelmälliset vuodet vielä, jos mieli muuttuisi. 99 % varmasti se ei muutu.

[/quote]Minä en ihan oikeasti tiennyt millaista elämä lasten kanssa on. Tai siis luulin tietäväni. Tiesin, että saa nukuttua alkuun vähemmän ja että pitää olla vastuuntuntoisempi tms. Mutta en tiennyt miltä se TUNTUU. Miten tyhmä, pumpulinen ja niljakas olo on imetyksen hormonihöyryissä rinnat pakottaen, nännit rikki, neljä tuntia katkounta takana. Miltä tuntuu, kun jokainen uusivuosi, juhannus jne. muut juhlivat superhauskoissa bileissä, kun minä väännän ipanoille nakkitaskuja ja jaffaa ja menen niiden kanssa nukkumaan yhdeksältä. En tiennyt miltä se tuntuu. =)

Ei tarvitse tietää, miltä jokin asia tuntuu, osatakseen arvioida, onko se kivaa. En tiedä, miltä tuntuu ottaa iso tatuointi kasvoihin, karata Muukalaislegioonaan tai työskennellä lähihoitajana, mutta olen ihan varma, että nuo asiat eivät ole minua varten. Tällaisia päätöksiä varten ihmisellä on järki, mielikuvitus, itsetuntemus ja ennakointikyky. Ne auttavat elämässä tosi pitkälle!

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 17:05"]

Ei tarvitse tietää, miltä jokin asia tuntuu, osatakseen arvioida, onko se kivaa. En tiedä, miltä tuntuu ottaa iso tatuointi kasvoihin, karata Muukalaislegioonaan tai työskennellä lähihoitajana, mutta olen ihan varma, että nuo asiat eivät ole minua varten. Tällaisia päätöksiä varten ihmisellä on järki, mielikuvitus, itsetuntemus ja ennakointikyky. Ne auttavat elämässä tosi pitkälle!

[/quote] Voi Velakulta. "Mähän sanoin, lällällää" ei nyt ole oikea vastaus tähän. =P

Niin, ei mistään voi tietää etukäteen miltä se tuntuu, mutta pitää silti tehdä päätöksiä. Ja jos joku asia on tärkeä, siitä ottaa selvää ja lukee ja juttelee sellaisten kanssa, jotka on sen asian tehneet. Miettii sopiiko se itselle, onko se sellaista joka tekee onnelliseksi. Ja jos epäilyttää, tai varsinkin jos tietää ettei se juttu tunnu hyvältä, jättää tekemättä.

Ja kyllä lapsiperhe-elämästä saa tietoa, ja jopa siitä miltä tuntuu olla äiti. Ei tarvitse kun lukea perhepalstoja ja äitiydestä kertovia kirjoja, niin voi hyvin päätellä miltä se tuntuu. Ja sopiiko se itselle.