En varsinaisesti kadu lasten tekoa...

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 15:27"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 13:08"]

Itse mietin että tähän vaikuttaa sellainenkin vaiettu asia kuin millaiset lapset on sattunut saamaan. Minä olen naisellinen nainen ja sain kaksi samanlaista tyttöä. Heitä on ollut aina helppo ymmärtää, keksiä tekemistä mistä minäkin pidän ja suunnitella matkoja joille kaikki haluavat samanlaista tekemistä. Tytöt eivät tietenkään olle kavereitani, koska olen heidän äitinsä mutta siltä se on usein tuntunut - että saa viettää aikaa samanhenkisten naistenalkujen kanssa. Poikien äitinä olisin varmasti pärjännyt mutta poikien maailma olisi ollut minulle vieras.

[/quote]

Asiaa! Itse sain 2 poikaa, todella vilkkaita mesoajia, toinen erityislapsi. Pää hajoaa pitkillä lomilla, kun joutuu viettämään kokonaisia päiviä näiden kanssa. Arkena pääsee sentään omalle työpaikalle huilimaan. Kukaan ei varoittanut, että se on tämmöistä melua ja kohellusta, varsinkin tokan lapsen jälkeen. Lapsettomana sitä vaan katseli jenkkileffoja, jossa lapset nukahtaa hyvänyön toivotuksen jälkeen ja ovat muutenkin siivosti, ja kuvitteli, että lapsiperhe-elämä on sellaista. Huihai, jos nyt saisi valita, niin olisi lapsiluku jäänyt yhteen.

[/quote]Kurikin auttaisi. Älä syytä sukupuolta kädettömyydestäsi. Oletko kehottanut olemaan hiljaa? 

[/quote]

Joo, enpä varmaan ikinä kehottanut olemaan hiljaa. Argh, joku yhden kiltin tytön äiti taas kommentoimassa.

Onkohan tämmöiset ajatukset lapsiperheen uuvuttavuudesta jotenkin yleistyneet, tuntuu että tämän tyyppiset ketjut ovat yleistyneet vasta viime vuosina. Vai eikö asiasta ole ennen puhuttu? Kaikki vain kilpaa kehuivat lapsiperheonneaan.

Itse myös niin samaistun näihin, joille lapsiperhe-elämä ei olekaan ollut niin ihanaa. Itsestäkin tuntuu, että elämä olisi varmasti onnellisempaa ilman lapsia. Meillä kaksi lasta, joista toinen erityislapsi, on ollut todella vaikeaa ja on edelleen. Ja varmaan tulevaisuudessa ongelmat vain kasvaa. Nuoremman kanssa on helppoa, jopa ihanaa. 

Toisinaan vaan olen tosi kateellinen lapsettomille. On matkoja, leffoja ja hauskanpitoa. Lomakin tuntuu lomalta. Itse olen ensiviikon lomalla ja lähinnä vaan masentaa, kun ei "pääse" töihin lepäämään, lasten tappelua on kuunneltava aamusta iltaan. Matkustelusta en oikeastaan tässä elämän vaiheessa edes haaveile, ajatuskin tuntikaupalla lentokoneeessa lasten kanssa saa mut vaan stressaantumaan. Puhumattakaan härdellistä siellä itse kohteessa.

Aika tuore äiti olen, mutta silti tai ehkä juuri siksi huvittavat nämä kommentit siitä, kuinka totta kai vanhempikin voi hankkia ihan samalla tavalla leffassa ja vetää tequila-kännit kuin lapseton. No kun ei nyt vain voi, samalla tavalla. Kun kotiin tullessa on kuitenkin se vastuu. Olenko ihan väärässä ajatellessani, että ap kaipaa ennen kaikkea sitä suhteellista vastuuttomuutta kenenkään muun kuin omasta elämästään? 

Minulle ainakin juuri tietoisuus siitä, että äitinä tulen olemaan loppuelämäni vastuussa toisesta ihmisestä oli tärkeä syy asian lykkäämiseen. Juuri nyt en niitä tequila-kännejä kaipaa edes noustessani imettämään ja lukemaan vauva.fi: AV:tä keskellä yötä, mutta yhtään en ihmettelisi, vaikka joskus kolmen tai kuuden vuoden päästä pieni nostalgia niitä aikoja kohtaan, jolloin tiesin pystyväni olemaan halutessani lähes holtiton olematta muuta kuin nolosti yli-ikäinen, iskisi.

No onhan tämä tosi erilaista. Vaikka lapseni 9-vee ja 12vee ovat kivoja ja hauskoja niin haluaisin pitää heidät vain vaikkapa 5 tuntia illassa ja loput saisin olla ilman. En vaan jaksa aina sitä mesoamista ja kälätystä ja äiti äiti äiti kato huutelua. Vanhemmalla sitä ei enää ole vaan tuo uhmaikä on aivan törkeä. En vaan jaksaisi. Mutta pakko kestää ja tykätä, itse tämän valitsin.

Mä olen 21 ja nyt onnekseni tajunnut että niitä lapsia ei todellakaan _tarvitse_ tehdä, jos ei koe mitään vetoa sellaiseen elämäntapaan. Kauan luulin että tarvii nimittäin, kun ollaan oltu jo 6v yhdessä ja oonkin miettinyt että joko ne kohta alkaa kyselemään, että aiotaanko hankkia.
Oon tosi tyytyväinen että tajusin, myöhemmin ois voinut samalla tavalla vähän harmittaa kuin aloittajalla nyt.

Perusongelma on siinä että lapsiperhearjen sopivuutta itselle ei voi tietää etukäteen. Minä ajattelin ettei se sovi minulle ja silti olen viihtynyt. Toki olen mennyt töihin ajoissa ja isä pitää vanhempainvapaan, mutta silti olen tyytyväinen elämääni lapsen kanssa ja nykyään saisi toinenkin tulla. 

Joku kyseli miksi ennen vain hehkutettiin onnea. Ehkä yksi syy on se että aiemmin lapset olivat pakollisia huolehdittavia jotka toivat joskus iloakin elämään. Nykyään vaaditaan että lapsi on elämän keskipiste ja lapsen kanssa pitää leikkiä ja toimia lapsen ehdoilla. Ennen keskityttiin siihen että toimeentulo on turvattu itselle ja lapsille, eikä ollut pakollista viihdyttää lapsia vaan koetettiin pikkulapsivaiheen jälkeen saada jälkikasvu vähän auttamaan hommissa (ja tekemään se mielellään, ei niinkään pakottamalla). Tavallaan siis perheen olemisen vaatimustaso on noussut ja moni vaatii itseltään asioita jotka eivät ehkä ole välttämättömiä.

Neljän lapsen isä täällä kirjoittelee.

Kaksi lasta katsoo juuri pikkukakkosta, kaksi vielä nukkuu ja vaimokin vielä sikeässä unessa. On siis hetki omaa aikaa. :)

Lapsiperhe teettää paljon työtä, uskomattoman paljon. Mikäli ei pidä lastenhoitajan, kotiapulaisen, autonkuljettajan, luokanopettajan, koulupsykologin, siivoojan, kirvesmiehen ja joulupukin ammateista voi olla parempi jättää lasten tekeminen muille.

Maailmaan mahtuu vielä paljon vanhempia, jotka nauttivat vanhemmuudesta. Ja yhtä hyvin on tilaa aikuisille ilman lapsia. Joutavaa syyllistää kumpaakaan ryhmää tai väitellä paremmuudesta. Ikävimmässä tilanteessa ovat tietysti he, jotka elävät tahtomattaan väärässä ryhmässä. Tsemppiä ja jaksamista teille!

Nyt nousen iloisena tekemään lapsille aamupalaa.

Mukavaa päivää kaikille!

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 07:57"]

Perusongelma on siinä että lapsiperhearjen sopivuutta itselle ei voi tietää etukäteen. Minä ajattelin ettei se sovi minulle ja silti olen viihtynyt. Toki olen mennyt töihin ajoissa ja isä pitää vanhempainvapaan, mutta silti olen tyytyväinen elämääni lapsen kanssa ja nykyään saisi toinenkin tulla. 

Joku kyseli miksi ennen vain hehkutettiin onnea. Ehkä yksi syy on se että aiemmin lapset olivat pakollisia huolehdittavia jotka toivat joskus iloakin elämään. Nykyään vaaditaan että lapsi on elämän keskipiste ja lapsen kanssa pitää leikkiä ja toimia lapsen ehdoilla. Ennen keskityttiin siihen että toimeentulo on turvattu itselle ja lapsille, eikä ollut pakollista viihdyttää lapsia vaan koetettiin pikkulapsivaiheen jälkeen saada jälkikasvu vähän auttamaan hommissa (ja tekemään se mielellään, ei niinkään pakottamalla). Tavallaan siis perheen olemisen vaatimustaso on noussut ja moni vaatii itseltään asioita jotka eivät ehkä ole välttämättömiä.

[/quote]

Yksi lapsi on todella vähän. Kun lapsia on useampi, lapsiperhe-elämä on paljon raskaampaa. 

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:36"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:29"]

[/quote]

Ei se ole arvoista kiinni... Eikä kukaan ole puhunut matkustamisista mitään... Vastuuni kannan, kuten sanoin. Lapsi on nro 1! Mutta jälkikäteen kaduttaa, että tuli tehtyä

Vastaaja 2 ja 4

[/quote]

Olen raskaana ja pelkään, että mulle käy samoin kuin sulle. Vastuuni kannan, ei se ole siitä kiinni. Ymmärrän täysin, mistä puhut.

Miksi lapsia pitää olla useampi, jos ei halua raskasta elämää ja ole varma, että jaksaa enemmän kuin yhden lapsen? Meillä on vain yksi lapsi, koska en tiedä, millainen äiti olisin useammalle lapselle. Tuolle ainokaiselle olen ihan hyvä äiti, mutta en tiedä, miten jaksaisin kahta lasta, minä kun haluan elämältä niin paljon muutakin kuin vain lapsen. Hän on elämäni keskipiste, mutta minä haluan saada myös hyvän parisuhteen, uran, harrastuksia ja omaa aikaa. Tähän kaikkeen minulla on mahdollisuus, koska lapsia on vain yksi. Hän on jo koululainen ja viettää paljon vapaa-aikaansa harrastuksissaan ja kavereiden kanssa, joten usein minusta jopa tuntuu siltä kuin ei lasta olisikaan - se perimmäinen vastuu minulla toki on, mutta jos hän viettää viikonlopun kaverinsa perheen mökillä tai harrastukseen liittyvällä leirillä, on minulla ja miehelläni oivallinen tilaisuus katsoa oman maun mukaista leffaa (Tarantino ei innosta), juoda skumppaa (en ole tequilan ystävä) ja harrastaa seksiä pidemmän kaavan mukaan (niitä pikaisia ehtii vetää silloinkin, kun lapsi on kotona). Näitä viikonloppuja on tässä viimeisen vuoden aikana ollut vähintään kerran kuussa, kesällä useamminkin. Minä voin vilpittömin mielin sanoa, että alun hormonimyrskyjen jälkeen en ole katunut lapsen hankkimista päivääkään.

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 09:13"]

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 07:57"]

Perusongelma on siinä että lapsiperhearjen sopivuutta itselle ei voi tietää etukäteen. Minä ajattelin ettei se sovi minulle ja silti olen viihtynyt. Toki olen mennyt töihin ajoissa ja isä pitää vanhempainvapaan, mutta silti olen tyytyväinen elämääni lapsen kanssa ja nykyään saisi toinenkin tulla. 

Joku kyseli miksi ennen vain hehkutettiin onnea. Ehkä yksi syy on se että aiemmin lapset olivat pakollisia huolehdittavia jotka toivat joskus iloakin elämään. Nykyään vaaditaan että lapsi on elämän keskipiste ja lapsen kanssa pitää leikkiä ja toimia lapsen ehdoilla. Ennen keskityttiin siihen että toimeentulo on turvattu itselle ja lapsille, eikä ollut pakollista viihdyttää lapsia vaan koetettiin pikkulapsivaiheen jälkeen saada jälkikasvu vähän auttamaan hommissa (ja tekemään se mielellään, ei niinkään pakottamalla). Tavallaan siis perheen olemisen vaatimustaso on noussut ja moni vaatii itseltään asioita jotka eivät ehkä ole välttämättömiä.

[/quote]

Yksi lapsi on todella vähän. Kun lapsia on useampi, lapsiperhe-elämä on paljon raskaampaa. 

[/quote]

Meilläkin on yksi lapsi eikä mitään ongelmaa ole. En ole rasittunut, vaikka lapsi on taapero eikä vanhemmuuden taakka tunnu suurelta. Olen todella iloinen, että meillä on tämä ainokaisemme. Jos joskus hankimme toisen lapsen, hänen aikansa on 4-7 vuoden päästä. Sen verran mukavuudenhaluisia olemme, että emme jaksa pientä ikäeroa :)

Kyllähän lapsiperheen arki on aika kammottavaa vaikka mitä sanotte. Juhlat on vielä pahempia kuin arki.Meilläkin suvun joulupöydässä oli enemmän lapsia kuin aikuisia ja siitä oli kyllä mukava yhdessäolo todella kaukana. Ja se lahjashow, kirkuminen, parku ja räkä! Aina kuvittelen että vuosi on taas kulunut ja meno rauhoittunut... mitä vielä!

Onneksi ei ole lapsia! :)

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:46"]

Niin ja sanoin myös, että ei tarvitse olla muumimamma. Hyvä äiti voi olla muutenkin. 

[/quote]

Mutta kun kaikki eivät vain saa siitä äitiydestä juuri mitään irti. "Hyvän äitiyden" toteuttaminen on tällaiselle ihmselle enimmäkseen velvollisuudentuntoista suorittamista ja pärjäämistä. Ei siinä muumimammoja mietitä. Joku voi saada suurta tyydytystä ja mielihyvää siitä, että saa huolehtia lapsista, kasvattaa heitä ja seurata heidän kehitystään, mutta kaikille nämä vanhemmuuteen aika oleellisesti kuuluvat asiat eivät ole mikään onnellisuuden lähde.

[quote author="Vierailija" time="27.12.2013 klo 21:54"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:54"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:19"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 15:27"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 13:08"]

Itse mietin että tähän vaikuttaa sellainenkin vaiettu asia kuin millaiset lapset on sattunut saamaan. Minä olen naisellinen nainen ja sain kaksi samanlaista tyttöä. Heitä on ollut aina helppo ymmärtää, keksiä tekemistä mistä minäkin pidän ja suunnitella matkoja joille kaikki haluavat samanlaista tekemistä. Tytöt eivät tietenkään olle kavereitani, koska olen heidän äitinsä mutta siltä se on usein tuntunut - että saa viettää aikaa samanhenkisten naistenalkujen kanssa. Poikien äitinä olisin varmasti pärjännyt mutta poikien maailma olisi ollut minulle vieras.

[/quote]

Asiaa! Itse sain 2 poikaa, todella vilkkaita mesoajia, toinen erityislapsi. Pää hajoaa pitkillä lomilla, kun joutuu viettämään kokonaisia päiviä näiden kanssa. Arkena pääsee sentään omalle työpaikalle huilimaan. Kukaan ei varoittanut, että se on tämmöistä melua ja kohellusta, varsinkin tokan lapsen jälkeen. Lapsettomana sitä vaan katseli jenkkileffoja, jossa lapset nukahtaa hyvänyön toivotuksen jälkeen ja ovat muutenkin siivosti, ja kuvitteli, että lapsiperhe-elämä on sellaista. Huihai, jos nyt saisi valita, niin olisi lapsiluku jäänyt yhteen.

[/quote]Kurikin auttaisi. Älä syytä sukupuolta kädettömyydestäsi. Oletko kehottanut olemaan hiljaa? 

[/quote]

Joo, enpä varmaan ikinä kehottanut olemaan hiljaa. Argh, joku yhden kiltin tytön äiti taas kommentoimassa.

[/quote]

hyvin harvoin kuulee kenenkään sanovan omalleen ole hiljaa. Pidetään hienona että on äänekäs.

[/quote]

Ei suomalaiset pidä hienona että on äänekäs, mehän ollaan puhumaton kansa, mustalaiset ne mesoaa, tai ulkomaalaiset, ruotsalaisetkin on kauheita kälättäjiä.

Ei tarvitse olla muumimamma. Läsnä ja lapsen kanssa voi olla muutenkin. Lapsen voi ottaa mihin vaan mukaan, on pelkkää tekosyytä väittää muuta. Laita omat arvosi kuntoon niin nautit lapsestasikin. Mieti, että jonain päivänä voit olla oikeasti fyysisesti niin sairas, että et voi esim. matkustaa. Miltä silloin tuntuisi nämä nykyiset tekosyysi olla matkustamatta lapsen kanssa? Sama koskee kaikkea tekemistäsi. Ja toisaalta, mieti elämää kokonaisuutena. Mitä luulet että elämäsi on 10, 20, 30 tai 60v päästä? Lapsen kanssa? llman lasta? Ja muista, sitä saa mitä tilaa! Vanhemmista ihmisistä onnellisimpia eivät ole he, jotka ovat eläneet yksin "omassa rauhassa" vaan he, joilla on paljon niitä lapsia ja lapsenlapsia jotka käyvät katsomassa ja auttavat. :)

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:29"]Ei tarvitse olla muumimamma. Läsnä ja lapsen kanssa voi olla muutenkin. Lapsen voi ottaa mihin vaan mukaan, on pelkkää tekosyytä väittää muuta. Laita omat arvosi kuntoon niin nautit lapsestasikin. Mieti, että jonain päivänä voit olla oikeasti fyysisesti niin sairas, että et voi esim. matkustaa. Miltä silloin tuntuisi nämä nykyiset tekosyysi olla matkustamatta lapsen kanssa? Sama koskee kaikkea tekemistäsi. Ja toisaalta, mieti elämää kokonaisuutena. Mitä luulet että elämäsi on 10, 20, 30 tai 60v päästä? Lapsen kanssa? llman lasta? Ja muista, sitä saa mitä tilaa! Vanhemmista ihmisistä onnellisimpia eivät ole he, jotka ovat eläneet yksin "omassa rauhassa" vaan he, joilla on paljon niitä lapsia ja lapsenlapsia jotka käyvät katsomassa ja auttavat. :)

[/quote]

Ei se ole arvoista kiinni... Eikä kukaan ole puhunut matkustamisista mitään... Vastuuni kannan, kuten sanoin. Lapsi on nro 1! Mutta jälkikäteen kaduttaa, että tuli tehtyä

Vastaaja 2 ja 4

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:29"]

Ei tarvitse olla muumimamma. Läsnä ja lapsen kanssa voi olla muutenkin. Lapsen voi ottaa mihin vaan mukaan, on pelkkää tekosyytä väittää muuta. Laita omat arvosi kuntoon niin nautit lapsestasikin. Mieti, että jonain päivänä voit olla oikeasti fyysisesti niin sairas, että et voi esim. matkustaa. Miltä silloin tuntuisi nämä nykyiset tekosyysi olla matkustamatta lapsen kanssa? Sama koskee kaikkea tekemistäsi. Ja toisaalta, mieti elämää kokonaisuutena. Mitä luulet että elämäsi on 10, 20, 30 tai 60v päästä? Lapsen kanssa? llman lasta? Ja muista, sitä saa mitä tilaa! Vanhemmista ihmisistä onnellisimpia eivät ole he, jotka ovat eläneet yksin "omassa rauhassa" vaan he, joilla on paljon niitä lapsia ja lapsenlapsia jotka käyvät katsomassa ja auttavat. :)

[/quote]Älä viitsi lässyttää. Osaan tehdä asioita lapsen kanssa. Se vain ei ole sama. Voin lähteä leffaan lasten kanssa. Menen sitten vain katsomaan jonkun My Little Pony vitosen enkä Tarantinon verijuhlaa kuten oikeasti tahtoisin. Kotiin mennessä poiketaan lasten kanssa jäätelöllä, ei vetämässä tequilasta pikakännejä. Kotiin päästyäni pelaan lasten kanssa Kimbleä keittiönpöydän ääressä, en tempaise spontaaneja pikaisia mieheni kanssa. Joo... ihan selkeästi olisin onnellisempi lapsettomana. Ja ennen kuin pääset sanomaan: minä oikeasti ja aidosti olen niin pinnallinen ja egoistinen ihminen, että nauttisin elämästäni huomattavasti paljon enemmän lapsettomana. ap

Niin no tuo oli itselläni iso juttu, tuo matkustaminen, siksi siitä puhuin. Mutta sanoin myös, että koskee muitakin asioita..? Mistä sulla on kyse sitten?

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:38"]

[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 01:29"]

Ei tarvitse olla muumimamma. Läsnä ja lapsen kanssa voi olla muutenkin. Lapsen voi ottaa mihin vaan mukaan, on pelkkää tekosyytä väittää muuta. Laita omat arvosi kuntoon niin nautit lapsestasikin. Mieti, että jonain päivänä voit olla oikeasti fyysisesti niin sairas, että et voi esim. matkustaa. Miltä silloin tuntuisi nämä nykyiset tekosyysi olla matkustamatta lapsen kanssa? Sama koskee kaikkea tekemistäsi. Ja toisaalta, mieti elämää kokonaisuutena. Mitä luulet että elämäsi on 10, 20, 30 tai 60v päästä? Lapsen kanssa? llman lasta? Ja muista, sitä saa mitä tilaa! Vanhemmista ihmisistä onnellisimpia eivät ole he, jotka ovat eläneet yksin "omassa rauhassa" vaan he, joilla on paljon niitä lapsia ja lapsenlapsia jotka käyvät katsomassa ja auttavat. :)

[/quote]Älä viitsi lässyttää. Osaan tehdä asioita lapsen kanssa. Se vain ei ole sama. Voin lähteä leffaan lasten kanssa. Menen sitten vain katsomaan jonkun My Little Pony vitosen enkä Tarantinon verijuhlaa kuten oikeasti tahtoisin. Kotiin mennessä poiketaan lasten kanssa jäätelöllä, ei vetämässä tequilasta pikakännejä. Kotiin päästyäni pelaan lasten kanssa Kimbleä keittiönpöydän ääressä, en tempaise spontaaneja pikaisia mieheni kanssa. Joo... ihan selkeästi olisin onnellisempi lapsettomana. Ja ennen kuin pääset sanomaan: minä oikeasti ja aidosti olen niin pinnallinen ja egoistinen ihminen, että nauttisin elämästäni huomattavasti paljon enemmän lapsettomana. ap

[/quote]

Etkö voi mennä yksin leffaan tai miehesi kanssa? Tai vetää sen jälkeen pikaisia, lapset mummolaan joskus? Ei lapset estä noita asioita. En ole ottanut keskusteluun kantaa aiemmin. Hyväksyn täysin sen, että olisit onnellisempi lapsettomana, mutta ihmettelen vain miksi et muka voisi mennä katsomaan Tarantinoa ja juoda tequilaa :) Eihän kukaan niitä halua joka päivä tehdä, jos on työssäkäyvä..