Lue keskustelun säännöt.
En varsinaisesti kadu lasten tekoa...
26.12.2013 |
... koska he ovat tuossa ja vaikea on enää kuvitella maailmaa ilman heitä. Mutta jos olisin älynnyt silloin nuorena OIKEASTI pysähtyä ajattelemaan, pohtimaan, punnitsemaan asiaa enkä olisi mennyt siihen ansaan, että lapsia KUULUU muka tehdä, en olisi lapsia koskaan hankkinut. En ole koskaan kokenut siihen mitään erityistä tarvetta. Ja olisin taatusti paljon onnellisempi.
Kommentit (101)
On vaikeaa olla äiti joka rakastaa lapsiaan enemmän kuin mitään ikinä eikä haluaisi olla heistä ikinä erossa kun toisaalta ei muuta haluisikaan kuin olla ihan yksin ja tehdä just niitä juttuja (tai olla tekemättä) kuin itse haluaa. Semmoinen mä oon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 13:08"]
Itse mietin että tähän vaikuttaa sellainenkin vaiettu asia kuin millaiset lapset on sattunut saamaan. Minä olen naisellinen nainen ja sain kaksi samanlaista tyttöä. Heitä on ollut aina helppo ymmärtää, keksiä tekemistä mistä minäkin pidän ja suunnitella matkoja joille kaikki haluavat samanlaista tekemistä. Tytöt eivät tietenkään olle kavereitani, koska olen heidän äitinsä mutta siltä se on usein tuntunut - että saa viettää aikaa samanhenkisten naistenalkujen kanssa. Poikien äitinä olisin varmasti pärjännyt mutta poikien maailma olisi ollut minulle vieras.
[/quote]
Asiaa! Itse sain 2 poikaa, todella vilkkaita mesoajia, toinen erityislapsi. Pää hajoaa pitkillä lomilla, kun joutuu viettämään kokonaisia päiviä näiden kanssa. Arkena pääsee sentään omalle työpaikalle huilimaan. Kukaan ei varoittanut, että se on tämmöistä melua ja kohellusta, varsinkin tokan lapsen jälkeen. Lapsettomana sitä vaan katseli jenkkileffoja, jossa lapset nukahtaa hyvänyön toivotuksen jälkeen ja ovat muutenkin siivosti, ja kuvitteli, että lapsiperhe-elämä on sellaista. Huihai, jos nyt saisi valita, niin olisi lapsiluku jäänyt yhteen.
[/quote]Kurikin auttaisi. Älä syytä sukupuolta kädettömyydestäsi. Oletko kehottanut olemaan hiljaa?
Kyllä tuntuis kauhealle,jos oma äiti katuisi meitä lapsia ja äidiksi tuloaan.
Olisihan sitä monesti mukavampaakin hommaa mielessä kuin tylsä arjenpyöritys,mutta jos lapset on päivän pari poissa kotoa niin tuntuu kuin osa minusta olis niiden mukana.ja silti vien lapsia hoitoon.
Mä haluan olla 100% äiti eikä mikään pakollisia tarpeita tyydyttävä robottiäiti.
Eiköhän sen lapsikin vaistoa.
Mullakaan ei ollut mitään kummempaa tarvetta lasten hommaamiselle - niinpä sitten opiskelin ulkomaillakin, reissailin, tanssin, pidin hauskaa ja vaihdoin miehiäkin välillä. Kunnes sitten nykyisen mieheni kanssa 36-vuotiaana tuntui, että nyt haluan lapsia. Ensimmäinen oli aivan ihana, toinen vielä ihanampi... Ja mistään en ole nauttinut niin paljon kuin äitiydestä ja perheestä. Mutta tuskin näin olisi, jos olisin hätäillyt.
Nyt olen kuitenkin maailman onnellisin äiti ja vaimo. Lapset ovat tällä hetkellä 5- ja 3-vuotiaat.
Aika outoa, jos tekee vielä toisenkin lapsen vaikka huomaa, ettei pidä lapsiperhe-elämästä... Voisi sanoa jopa, että holtitonta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi myös käydä niin että on aina haaveillut lapsista ja valmistautunut lapsiperhe-elämään. Se on ollut unelma olla kahden lapsen äiti. Saatiin esikoinen suunnitellusti, elämä oli ihanaa. Sitten syntyi toinen. En pystynyt vastaamaan kaikkeen millainen äiti olisin halunnut olla. Tällä hetkellä kyllä rakastan lapsia, mutta olen niin lopussa, että ilman miestäni en tiedä olisiko koko perhettä olemassakaan. En todellakaan koskaan olisi voinut kuvitella tuntevani näin. Nyt olen iloinen että saan joskus olla hetken kaksin mieheni kanssa ja odotan että lapset kasvaa ja helpottaisi. En ole lähellekään sellainen täydellinen äiti joka haluaisin olla, en pysty. Koitan silti kasvattaa rakkaudella lapseni, vaikka varmasti aistivat väsyneen äidin läsnäolon. Ei voi tietää mitä elämä lapsiperheessä on ja mihin omat voimavarat riittää ennen kuin sitä elämää elää. Itselleni nousi myös omat äiti-suhteet esiin ja samalla pitää käsitellä millainen äiti haluaa olla omille lapsille. En tätäkään tiennyt millaista on käytännössä, vaikka teoriassa asia olikin tuttua. Joten älkää tuomitko, sitä tulee tehtyä itselle ihan liikaa muutenkin!
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:44"]
Voi myös käydä niin että on aina haaveillut lapsista ja valmistautunut lapsiperhe-elämään. Se on ollut unelma olla kahden lapsen äiti. Saatiin esikoinen suunnitellusti, elämä oli ihanaa. Sitten syntyi toinen. En pystynyt vastaamaan kaikkeen millainen äiti olisin halunnut olla. Tällä hetkellä kyllä rakastan lapsia, mutta olen niin lopussa, että ilman miestäni en tiedä olisiko koko perhettä olemassakaan. En todellakaan koskaan olisi voinut kuvitella tuntevani näin. Nyt olen iloinen että saan joskus olla hetken kaksin mieheni kanssa ja odotan että lapset kasvaa ja helpottaisi. En ole lähellekään sellainen täydellinen äiti joka haluaisin olla, en pysty. Koitan silti kasvattaa rakkaudella lapseni, vaikka varmasti aistivat väsyneen äidin läsnäolon. Ei voi tietää mitä elämä lapsiperheessä on ja mihin omat voimavarat riittää ennen kuin sitä elämää elää. Itselleni nousi myös omat äiti-suhteet esiin ja samalla pitää käsitellä millainen äiti haluaa olla omille lapsille. En tätäkään tiennyt millaista on käytännössä, vaikka teoriassa asia olikin tuttua. Joten älkää tuomitko, sitä tulee tehtyä itselle ihan liikaa muutenkin!
[/quote]<3 <3 <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muuten yks juttu, johon olisi viimein kiva saada oikeasti vastaus ilman virtuaalista kivitystä.
Miksi herättää aina niin paljon närää ja vihaa kommentti, että lapsia olisi parempi hankkia vasta sitten kun niihin on varaa? Eli pystyy ne/sen palkkatuloillaan elättämään, ilman että tarvitsee sosiaalitoimiston luukulta käydä pyytelemässä lisää rahaa.
Ihan nyt vaan tuli mieleen, kun se raha-asiakin sattuu olemaan niitä järkiajatteluja, jotka pitäisi ennen raskautta miettiä loppuun asti.
au-pairina voi saada etumakua siitä millaista olisi hoitaa lapsia. jonkin kokemuksen lapsen hoidon työläydestä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:56"]
Muuten yks juttu, johon olisi viimein kiva saada oikeasti vastaus ilman virtuaalista kivitystä.
Miksi herättää aina niin paljon närää ja vihaa kommentti, että lapsia olisi parempi hankkia vasta sitten kun niihin on varaa? Eli pystyy ne/sen palkkatuloillaan elättämään, ilman että tarvitsee sosiaalitoimiston luukulta käydä pyytelemässä lisää rahaa.
Ihan nyt vaan tuli mieleen, kun se raha-asiakin sattuu olemaan niitä järkiajatteluja, jotka pitäisi ennen raskautta miettiä loppuun asti.
[/quote]
Ei se herätä närää, koska valtaosa ihmisistä kyllä ajattelee talouttaan ennen lasten hankkimista.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:14"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:56"]
Muuten yks juttu, johon olisi viimein kiva saada oikeasti vastaus ilman virtuaalista kivitystä.
Miksi herättää aina niin paljon närää ja vihaa kommentti, että lapsia olisi parempi hankkia vasta sitten kun niihin on varaa? Eli pystyy ne/sen palkkatuloillaan elättämään, ilman että tarvitsee sosiaalitoimiston luukulta käydä pyytelemässä lisää rahaa.
Ihan nyt vaan tuli mieleen, kun se raha-asiakin sattuu olemaan niitä järkiajatteluja, jotka pitäisi ennen raskautta miettiä loppuun asti.
[/quote]
Ei se herätä närää, koska valtaosa ihmisistä kyllä ajattelee talouttaan ennen lasten hankkimista.
[/quote]
Se on hyvä, että edes osa miettii. Paljon nimittäin tämä asia herättää närää ja verrataan lapsen sosiaalituilla elättämistä siihen, että nostavat opiskelijatkin opintotukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:10"]
au-pairina voi saada etumakua siitä millaista olisi hoitaa lapsia. jonkin kokemuksen lapsen hoidon työläydestä
[/quote]
Eieiei! Kun eihän se ole Sama Asia jos ne ei ole Omia Lapsia! Ei sitä voi kukaan ymmärtää ilman pyhää synnytystä miltä se Oikea Äitiys tuntuu! Ei vaikka olisi lastenhoidon tohtori ja 30 vuotta uraa päiväkodissa!
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:26"]Kyllä tuntuis kauhealle,jos oma äiti katuisi meitä lapsia ja äidiksi tuloaan.
Olisihan sitä monesti mukavampaakin hommaa mielessä kuin tylsä arjenpyöritys,mutta jos lapset on päivän pari poissa kotoa niin tuntuu kuin osa minusta olis niiden mukana.ja silti vien lapsia hoitoon.
Mä haluan olla 100% äiti eikä mikään pakollisia tarpeita tyydyttävä robottiäiti.
Eiköhän sen lapsikin vaistoa.
[/quote]
Ei sitä lapsi tiedä... En ole robottiäiti. Lapsi on nro 1. Mutta silti kaduttaa, mutta olen hyväksymässä sen katumusasian. Enkä toisaalta osaisi enään kuvitella olevani ja eläväni ilman lasta. Mutta tämän tiedon valossa en tekisi lapsia, mikä on möyhäistä nyt äitinä, mutta totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:19"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:10"]
au-pairina voi saada etumakua siitä millaista olisi hoitaa lapsia. jonkin kokemuksen lapsen hoidon työläydestä
[/quote]
Eieiei! Kun eihän se ole Sama Asia jos ne ei ole Omia Lapsia! Ei sitä voi kukaan ymmärtää ilman pyhää synnytystä miltä se Oikea Äitiys tuntuu! Ei vaikka olisi lastenhoidon tohtori ja 30 vuotta uraa päiväkodissa!
[/quote]
Juu, ja ne kääryleet pitää nimenomaan saada Synnytyksellä, ei millään wt-sektiolla.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:19"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 20:10"]
au-pairina voi saada etumakua siitä millaista olisi hoitaa lapsia. jonkin kokemuksen lapsen hoidon työläydestä
[/quote]
Eieiei! Kun eihän se ole Sama Asia jos ne ei ole Omia Lapsia! Ei sitä voi kukaan ymmärtää ilman pyhää synnytystä miltä se Oikea Äitiys tuntuu! Ei vaikka olisi lastenhoidon tohtori ja 30 vuotta uraa päiväkodissa!
[/quote]Sä yrität olla ironinen, mutta puhut oikeasti asiaa. Olen ollut 20 vuotta päiväkodissa lastenhoitajana. Ensimmäiset kymmenen ennen ensimmäisen lapseni syntymää. Minä ja ääretön määrä kollegoitani voimme vahvistaa, että se oma lapsi on täysin eri asia ja mullistaa ammattilaisen elämän aivan yhtä totaalisesti kuin kenen tahansa muunkin. Tunnenpa jopa yhden neuvolaterkan joka masentui vakavasti esikoisen saatuaan, koska arki vauvan kanssa ei sujunutkaan alkuunkaan niin kuin oli kuvitellut...
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 15:27"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 13:08"]
Itse mietin että tähän vaikuttaa sellainenkin vaiettu asia kuin millaiset lapset on sattunut saamaan. Minä olen naisellinen nainen ja sain kaksi samanlaista tyttöä. Heitä on ollut aina helppo ymmärtää, keksiä tekemistä mistä minäkin pidän ja suunnitella matkoja joille kaikki haluavat samanlaista tekemistä. Tytöt eivät tietenkään olle kavereitani, koska olen heidän äitinsä mutta siltä se on usein tuntunut - että saa viettää aikaa samanhenkisten naistenalkujen kanssa. Poikien äitinä olisin varmasti pärjännyt mutta poikien maailma olisi ollut minulle vieras.
[/quote]
Asiaa! Itse sain 2 poikaa, todella vilkkaita mesoajia, toinen erityislapsi. Pää hajoaa pitkillä lomilla, kun joutuu viettämään kokonaisia päiviä näiden kanssa. Arkena pääsee sentään omalle työpaikalle huilimaan. Kukaan ei varoittanut, että se on tämmöistä melua ja kohellusta, varsinkin tokan lapsen jälkeen. Lapsettomana sitä vaan katseli jenkkileffoja, jossa lapset nukahtaa hyvänyön toivotuksen jälkeen ja ovat muutenkin siivosti, ja kuvitteli, että lapsiperhe-elämä on sellaista. Huihai, jos nyt saisi valita, niin olisi lapsiluku jäänyt yhteen.
[/quote]
Meillä kolme lasta, joista kaksi vilkkaita poikia. Esiteini alkaa jo olla rauhallisempi, mutta nuorimmalla on vähintäänkin joku impulssikontrollin häiriö ja ylivilkkautta. Vuosia olen yrittänyt jaksaa ja jaksaa hänen äitinään, mutta poika tekee jaksamisen aivan mahdottomaksi. Kaikki lapset on tekemällä tehtyjä ja kovasti haluttuja, mutta myös minä olen nyt sitä mieltä, että olisi pitänyt jättää tekemättä ainakin tämä viimeinen. Kadehdin syvästi niitä, joilla rauhalliset lapset ja elämä soljuu ilman jatkuvaa riitaa ikiuhmakkaan lapsen kanssa.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 19:28"]
Mullakaan ei ollut mitään kummempaa tarvetta lasten hommaamiselle - niinpä sitten opiskelin ulkomaillakin, reissailin, tanssin, pidin hauskaa ja vaihdoin miehiäkin välillä. Kunnes sitten nykyisen mieheni kanssa 36-vuotiaana tuntui, että nyt haluan lapsia. Ensimmäinen oli aivan ihana, toinen vielä ihanampi... Ja mistään en ole nauttinut niin paljon kuin äitiydestä ja perheestä. Mutta tuskin näin olisi, jos olisin hätäillyt.
Nyt olen kuitenkin maailman onnellisin äiti ja vaimo. Lapset ovat tällä hetkellä 5- ja 3-vuotiaat.
[/quote]
Jotakin tällaista olen itsekin ajatellut. Nyt tuntuu, etten halua lasta, mutta samaan aikaan pidän vanhemmuuden vaihtoehdon avoimena. Nyt on aika elää tällaista elämää, mutta kymmenen vuoden päästä voi kaivata ihan toista. Moni on varoittanut, ettei kannata jättää lapsentekoa paljoa yli kolmekymppiseksi, koska nuorena jaksaa paremmin valvoa jne. Mutta eikö se ole kaikkien etu, että olisin parempi äiti vasta sitten, kun olen saanut tehdä nuoruuden hullutukset nuorena? Jos yhtään epäilyttää, kannattaa mielestäni odottaa niin kauan kuin tuntuu.
Mielenkiintoista tämä keskustelu..todella! Me miehen kanssa harkittiin, pohdittiin ja pöyriteltiin lapsiasiaa melkein 8 vuotta. Lapsi oli aina itselleni ollut suurin haave. Sitten lopulta tulin raskaaksi ja ajattelin, että se on unelmien täyttymys. Saimme kaksoset. Totuus on paljastunut hyvin toisenlaiseksi. Järkyttävintä on se, kuinka hirveäksi ihmiseksi tässä väsymyksen ja itkun keskellä on itse paljastunut. Olemme ihan aikuisia ihmisiä molemmat miehen kanssa, mutta emme kyllä osanneet arvata tai ennustaa, kuinka kuormittavaa elämä voi olla kahden vauvan kanssa. Useamman kerran olen miettinyt, kuinka tyhmä olin, kun tähän leikkiin lähdin. Elämä oli ennen lapsia niin paljon parempaa. No, toivottavasti tämä vielä iloksi muuttuu.
Samaistun AP:seen helposti. Elämä olisi ihanan helppoa, halpaa ja hauskaa ilman lapsia. Toisaalta lapsistakin saa uuden elämän tarkoituksen ja paljon iloa. Itse muutuin ikävä kyllä lasten myötä huolehtijaksi, tiukkapipoksi ja kontrollifriikiksi. Nyt äitini kuoleman jälkeen taas tajuan kuinka lapset ovatkin tärkeitä. Isälläni ei olisi yhtään ketään jos ei olisi kolmea lasta ja useampaa lastenlasta auttamassa arjen sujumisessa.
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 18:54"]
[quote author="Vierailija" time="26.12.2013 klo 18:47"]
Lapsen hankkimisesta on tehty sellainen asia, joka nyt vaan "kuuluu" tehdä. Kaverit ympärillä poikivat ja kaikkialta kalkatetaan koko ajan, että milloinkas teillä. Kukaan ei edes kysy, että haluatteko lapsia, vaan kysymys on muotoa milloin te saatte lapsia.
[/quote]
Tämä on niin totta. Itse olen sinkku, ja jopa minulta kysellään, eikö ole vauvakuumetta, eikö ala tehdä mieli omia lapsia kun nyt näin tämän ja tuon lapsen, otapa tuosta harjoituksen vuoksi syliin hehheh... Haloo, mitä ihmiset oikein ajattelevat!
[/quote]
Sama juttu. Onkin hyvin surullista, että niin isosta, pitää työtä ja sio vastuuta vaativasta jutusta tehdään sellainen "no se vaan kuuluu tehdä" asia. Pitäisi enemmän kannustaa ihmisiä harkitsemaan asiaa tarkkaan ja ottamaan selvää myös niistä nurjista puolista. Nythän kaikki näkevät ja haluavat nähdä vain sen auvoisen vauvaelämän, jossa vauva kellii kehdossa tyytväisenä ja seesteinen äiti hymyillen keinuttelee hellästi kehtoa. Isi tulee kohta kotiin töistä ja suutelee hellästi puolisoaan otsalle ja yhdessä sitten tuijotellaan ylpeinä tätä yhteistä ihmettä.
Todellisesti todennäköisimmin se lapsi huutaa koliikissa naama punaisena, äidillä on aivan jäätävä stressi ja yrittää väsyneenä maanitella lasta nukkumaan edes hetkeksi, jotta voisi itsekin levätä edes sekunnin. Isä tulee kotiin itsekin väsyneenä koko yön jatkuneen huudon ja rasittavan työpäivän jälkeen. Molemmat ovat väsyneitä ja stressaantuneita ja riitely alkaa, koska mies jätti kengät väärään paikkaan eteisessä.