Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mummi sanoi 3-vuotiaalle: Sit mä en oo sun kaveri!
06.10.2020 |
Mummi, eli äitini oli hoitamassa lastani kun mun piti hoitaa pari puhelua ja asioitani koneella.
Kuulin kun äitini sanoi lapselleni: " No sit mä en oo enää sun kaveri."
Olinkin jonkin aikaa ihmetellyt, miksi lapsi sanoo vähän väliä noin. Oletin, että oli oppinut sen päiväkodista, mutta näköjään melkein 70v mummi on enemmän 3-vuotiaan tasolla kuin tiesinkään. Suututti ja sanoin asiasta. Ei kommentoinut mitään omiin sanomisiin vaan sanoi, että mun lapsi oli sanonut niin ja heittänyt häntä päin leluilla.
Sanoin, että sun pitäis olla aikuinen, ottaa syliin ja sanoa ettei saa heittää. Että ei voi laskeutua kolmevuotiaan tasolle ja uhkailla koko ihmissuhteen lopettamisella.
Meni ihan hiljaiseksi naama mutrulle jonka tulkitsin märehtimiseksi, että taas häntä moititaan koska tunnen kyseisen marttyyrin. Lienee turha toivo, että ikinä kasvaisi tuosta.
Mua stressaa ja turhauttaa. Mitä tuohon enää voi sanoa? Tavallaan toivon, että muut sanois jotain koska mua hän ei kuuntele eikä usko.
Rasittaa kun joutuu tekemään hirveän homman lapsen kanssa että ei hokis tota no sit mä en oo sun kaveri.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua mietityttää, millaista teidän herkkähipiäisten elämä on muuten, kun tuollainen pikku juttukin suistaa kaiken raiteiltaan. Viimeistään kymmenen vuoden kuluttua sun söpö lapsi osaa sanoa myös "v****", "s******", p******" ja muita rumia sanoja. Ja se tulee tapahtumaan ilman mummon oppeja:D
Ja tätä typeryyttä sinä jauhat sitten joka ketjuun?
Etkä edelleenkään hahmota, että mummo on aikuinen ihminen, jolta pitää voida odottaa aikuista käytöstä. Kukaan ei kaipaa 70-vuotiasta taapeloa huusholliaan sotkemaan.
Ja hylkäämisellä uhkaaminen ei myöskään ole asiallinen keino kasvattaa myöskään teiniä.
"Hylkäämisellä"? Onko lapsi siis uhattu jättää heitteille ja yksinään maailmaan?
PS. Millä sinä uhkaat lasta jos lapsesi ei halua totella sinua?
Ei, mutta tuosta lapsi saa signaalin, ettei hän kiukuttelevana (tms.) kelpaa, että mummo ei tykkää.
Uhkaileminen ei mielestäni ole hyvä asia. Toki on tilanteita, joissa joutuu lapselle sanomaan, että mikäli x vielä jatkuu, päivän peliaika menee. Peliajan menettämisellä uhkailu on kuitenkin eri asia, kuin hylkääminen.
Usein kylläkin pääsen haluamaani tulokseen ihan keskustellen. Pienen kanssa ei tietenkään samalla tavalla voi keskustella, mutta ei myöskään uhkailla.
-Eri
Peliajan menettäminen on ainoa kurituskeino joka enää on sosiaalisesti hyväksytty. Mutta veikkaanpa, että siitäkin luovutaan lähiaikoina, sillä onhan pelaaminen monille lapsille hyvin tärkeä asia ja pelittömyys herkästi traumaattinen kokemus.
Sitten kun se tapahtuu, ovat vanhemmat aika lailla täydellisen voimattomia niissä tilanteissa missä keskustelu ei lapseen tehoa tai missä keskustelemiselle ei ole mahdollisuutta.
UHKAILU ei ole missään vaiheessa ollut järkevä kasvatuskeino.
Siis eikö peliajan menettämisellä uhkailla? Onko se vaan jotain joka tehdään täysin yllättäen, ilman ennakkovaroituksia?
Ei meillä edes pelata. Eikä tietenkään vaan viedä yllättäen jotain. Idea on kasvattaa, eikä riehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua mietityttää, millaista teidän herkkähipiäisten elämä on muuten, kun tuollainen pikku juttukin suistaa kaiken raiteiltaan. Viimeistään kymmenen vuoden kuluttua sun söpö lapsi osaa sanoa myös "v****", "s******", p******" ja muita rumia sanoja. Ja se tulee tapahtumaan ilman mummon oppeja:D
Ja tätä typeryyttä sinä jauhat sitten joka ketjuun?
Etkä edelleenkään hahmota, että mummo on aikuinen ihminen, jolta pitää voida odottaa aikuista käytöstä. Kukaan ei kaipaa 70-vuotiasta taapeloa huusholliaan sotkemaan.
Ja hylkäämisellä uhkaaminen ei myöskään ole asiallinen keino kasvattaa myöskään teiniä.
"Hylkäämisellä"? Onko lapsi siis uhattu jättää heitteille ja yksinään maailmaan?
PS. Millä sinä uhkaat lasta jos lapsesi ei halua totella sinua?
Ei, mutta tuosta lapsi saa signaalin, ettei hän kiukuttelevana (tms.) kelpaa, että mummo ei tykkää.
Uhkaileminen ei mielestäni ole hyvä asia. Toki on tilanteita, joissa joutuu lapselle sanomaan, että mikäli x vielä jatkuu, päivän peliaika menee. Peliajan menettämisellä uhkailu on kuitenkin eri asia, kuin hylkääminen.
Usein kylläkin pääsen haluamaani tulokseen ihan keskustellen. Pienen kanssa ei tietenkään samalla tavalla voi keskustella, mutta ei myöskään uhkailla.
-Eri
Peliajan menettäminen on ainoa kurituskeino joka enää on sosiaalisesti hyväksytty. Mutta veikkaanpa, että siitäkin luovutaan lähiaikoina, sillä onhan pelaaminen monille lapsille hyvin tärkeä asia ja pelittömyys herkästi traumaattinen kokemus.
Sitten kun se tapahtuu, ovat vanhemmat aika lailla täydellisen voimattomia niissä tilanteissa missä keskustelu ei lapseen tehoa tai missä keskustelemiselle ei ole mahdollisuutta.
UHKAILU ei ole missään vaiheessa ollut järkevä kasvatuskeino.
Siis eikö peliajan menettämisellä uhkailla? Onko se vaan jotain joka tehdään täysin yllättäen, ilman ennakkovaroituksia?
Ei meillä edes pelata. Eikä tietenkään vaan viedä yllättäen jotain. Idea on kasvattaa, eikä riehua.
Siis kuitenkin rankaiset lasta jotenkin, ja vielä varoitat lasta siitä rangaistuksesta? Mitä muuta se on kuin uhkailua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua mietityttää, millaista teidän herkkähipiäisten elämä on muuten, kun tuollainen pikku juttukin suistaa kaiken raiteiltaan. Viimeistään kymmenen vuoden kuluttua sun söpö lapsi osaa sanoa myös "v****", "s******", p******" ja muita rumia sanoja. Ja se tulee tapahtumaan ilman mummon oppeja:D
Ja tätä typeryyttä sinä jauhat sitten joka ketjuun?
Etkä edelleenkään hahmota, että mummo on aikuinen ihminen, jolta pitää voida odottaa aikuista käytöstä. Kukaan ei kaipaa 70-vuotiasta taapeloa huusholliaan sotkemaan.
Ja hylkäämisellä uhkaaminen ei myöskään ole asiallinen keino kasvattaa myöskään teiniä.
"Hylkäämisellä"? Onko lapsi siis uhattu jättää heitteille ja yksinään maailmaan?
PS. Millä sinä uhkaat lasta jos lapsesi ei halua totella sinua?
Ei, mutta tuosta lapsi saa signaalin, ettei hän kiukuttelevana (tms.) kelpaa, että mummo ei tykkää.
Uhkaileminen ei mielestäni ole hyvä asia. Toki on tilanteita, joissa joutuu lapselle sanomaan, että mikäli x vielä jatkuu, päivän peliaika menee. Peliajan menettämisellä uhkailu on kuitenkin eri asia, kuin hylkääminen.
Usein kylläkin pääsen haluamaani tulokseen ihan keskustellen. Pienen kanssa ei tietenkään samalla tavalla voi keskustella, mutta ei myöskään uhkailla.
-Eri
Peliajan menettäminen on ainoa kurituskeino joka enää on sosiaalisesti hyväksytty. Mutta veikkaanpa, että siitäkin luovutaan lähiaikoina, sillä onhan pelaaminen monille lapsille hyvin tärkeä asia ja pelittömyys herkästi traumaattinen kokemus.
Sitten kun se tapahtuu, ovat vanhemmat aika lailla täydellisen voimattomia niissä tilanteissa missä keskustelu ei lapseen tehoa tai missä keskustelemiselle ei ole mahdollisuutta.
UHKAILU ei ole missään vaiheessa ollut järkevä kasvatuskeino.
Siis eikö peliajan menettämisellä uhkailla? Onko se vaan jotain joka tehdään täysin yllättäen, ilman ennakkovaroituksia?
Ei meillä edes pelata. Eikä tietenkään vaan viedä yllättäen jotain. Idea on kasvattaa, eikä riehua.
Siis kuitenkin rankaiset lasta jotenkin, ja vielä varoitat lasta siitä rangaistuksesta? Mitä muuta se on kuin uhkailua?
Se ei ole uhkaus, se on lupaus. Jos lapselle kertoo että tapahtuu asia-X jos asia-Y ei nyt lopu, se on seurauksesta kertomista (ja pitää myös toteuttaa).
Jos et nyt lopeta asiaa-Y, niin blaa blaa blaa (turhia uhkauksia joita ei toteuteta, lapsikin tietää sen) on uhkailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua mietityttää, millaista teidän herkkähipiäisten elämä on muuten, kun tuollainen pikku juttukin suistaa kaiken raiteiltaan. Viimeistään kymmenen vuoden kuluttua sun söpö lapsi osaa sanoa myös "v****", "s******", p******" ja muita rumia sanoja. Ja se tulee tapahtumaan ilman mummon oppeja:D
Ja tätä typeryyttä sinä jauhat sitten joka ketjuun?
Etkä edelleenkään hahmota, että mummo on aikuinen ihminen, jolta pitää voida odottaa aikuista käytöstä. Kukaan ei kaipaa 70-vuotiasta taapeloa huusholliaan sotkemaan.
Ja hylkäämisellä uhkaaminen ei myöskään ole asiallinen keino kasvattaa myöskään teiniä.
"Hylkäämisellä"? Onko lapsi siis uhattu jättää heitteille ja yksinään maailmaan?
PS. Millä sinä uhkaat lasta jos lapsesi ei halua totella sinua?
Ei, mutta tuosta lapsi saa signaalin, ettei hän kiukuttelevana (tms.) kelpaa, että mummo ei tykkää.
Uhkaileminen ei mielestäni ole hyvä asia. Toki on tilanteita, joissa joutuu lapselle sanomaan, että mikäli x vielä jatkuu, päivän peliaika menee. Peliajan menettämisellä uhkailu on kuitenkin eri asia, kuin hylkääminen.
Usein kylläkin pääsen haluamaani tulokseen ihan keskustellen. Pienen kanssa ei tietenkään samalla tavalla voi keskustella, mutta ei myöskään uhkailla.
-Eri
Peliajan menettäminen on ainoa kurituskeino joka enää on sosiaalisesti hyväksytty. Mutta veikkaanpa, että siitäkin luovutaan lähiaikoina, sillä onhan pelaaminen monille lapsille hyvin tärkeä asia ja pelittömyys herkästi traumaattinen kokemus.
Sitten kun se tapahtuu, ovat vanhemmat aika lailla täydellisen voimattomia niissä tilanteissa missä keskustelu ei lapseen tehoa tai missä keskustelemiselle ei ole mahdollisuutta.
UHKAILU ei ole missään vaiheessa ollut järkevä kasvatuskeino.
Siis eikö peliajan menettämisellä uhkailla? Onko se vaan jotain joka tehdään täysin yllättäen, ilman ennakkovaroituksia?
Ei meillä edes pelata. Eikä tietenkään vaan viedä yllättäen jotain. Idea on kasvattaa, eikä riehua.
Siis kuitenkin rankaiset lasta jotenkin, ja vielä varoitat lasta siitä rangaistuksesta? Mitä muuta se on kuin uhkailua?
Se ei ole uhkaus, se on lupaus. Jos lapselle kertoo että tapahtuu asia-X jos asia-Y ei nyt lopu, se on seurauksesta kertomista (ja pitää myös toteuttaa).
Jos et nyt lopeta asiaa-Y, niin blaa blaa blaa (turhia uhkauksia joita ei toteuteta, lapsikin tietää sen) on uhkailua.
Siis sinusta uhkaus on yhtä kuin perusteeton uhkaus jota ei aiota toteuttaa?
Sanakirja ei tunne sanalle uhkaus tuollaista merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
70-vuotiaalle ei kannata puhua kuin sen tulevista hautajaisista. Tapojaan ne ei enää muuta.
No huh, mikä pohjanoteeraus. Siis aikuisten oikeesti jäitä hattuun. Tunnen seitsenkymppisiä kirjailijoita, kouluttajia, valmentajia, hallitusten puheenjohtajia, isoisoäitejä ja isoisoisiä, joilla näyttäisi olen huomattavasti laajemmat kiinnostuksen kohteet kuin tämän viestin heittäjällä.
Olisi kiva nähdä nykyvanhemmat 7-kymppisinä.
Me aloimme rakentaa kakkosasuntoa 7-kymppisiä ja nyt nautitaan täällö elämästä. Alakoululaiset lastenlapset pitävät paikkaa toisena kotinaan.
Heidän vanhempansa éivät olisi nyt päälle 4-kymppisinä hommasta selvinneet, sanovat näin itse.
Olemme kasvattaneet heidät lempeästi vaatimatta liikaa ja ovat nyt kaiken joutuneet kantapään kautta oppimaan, kun ei omakotitalon hommat olleetkaan niin helppoja, kuin luulivat.
Rumasti ei olla sanottu omille eikä heidän lapsilleen.Miten sinut on kasvatettu?
Olin niin köyhästä perheestä, että kesätöihin menin 12 v kun oppikoulurahaa oli hankittava ja koska hankin itse rahani , olin aika vapaalla kasvatuksella. Koulussa oli pärjättävä. Kotihommia ei siksi paljon tarvinnut tehdä.
Vanhoja ihmisiä piti kunnioittaa.
Olen kyllä kunnioittanut vain niitä, jotka sen ansaitsevat.
Vanhempani eivät lapsia puhutelleet rumasti.
Isä rakasti kaikkia lapsiaan, äiti selvästi vain poikia
Kasvatit itse lapsesi toisin ja nyt sitten toteat, etteivät he pärjää samoin kuin te.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua mietityttää, millaista teidän herkkähipiäisten elämä on muuten, kun tuollainen pikku juttukin suistaa kaiken raiteiltaan. Viimeistään kymmenen vuoden kuluttua sun söpö lapsi osaa sanoa myös "v****", "s******", p******" ja muita rumia sanoja. Ja se tulee tapahtumaan ilman mummon oppeja:D
Ja tätä typeryyttä sinä jauhat sitten joka ketjuun?
Etkä edelleenkään hahmota, että mummo on aikuinen ihminen, jolta pitää voida odottaa aikuista käytöstä. Kukaan ei kaipaa 70-vuotiasta taapeloa huusholliaan sotkemaan.
Ja hylkäämisellä uhkaaminen ei myöskään ole asiallinen keino kasvattaa myöskään teiniä.
"Hylkäämisellä"? Onko lapsi siis uhattu jättää heitteille ja yksinään maailmaan?
PS. Millä sinä uhkaat lasta jos lapsesi ei halua totella sinua?
Ei, mutta tuosta lapsi saa signaalin, ettei hän kiukuttelevana (tms.) kelpaa, että mummo ei tykkää.
Uhkaileminen ei mielestäni ole hyvä asia. Toki on tilanteita, joissa joutuu lapselle sanomaan, että mikäli x vielä jatkuu, päivän peliaika menee. Peliajan menettämisellä uhkailu on kuitenkin eri asia, kuin hylkääminen.
Usein kylläkin pääsen haluamaani tulokseen ihan keskustellen. Pienen kanssa ei tietenkään samalla tavalla voi keskustella, mutta ei myöskään uhkailla.
-Eri
Mutta sun metodeilla ap:n lapsi oppii, että väkivalta on hyväksyttävää, ok.
Mummohan on ihan oikeassa, että ei saa kavereita, jos on väkivaltainen toisia kohtaan.
Tosin olisin säästänyt uhkauksen vakavampaa tapausta varten, ja selittänyt lievemmin sanakääntein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua mietityttää, millaista teidän herkkähipiäisten elämä on muuten, kun tuollainen pikku juttukin suistaa kaiken raiteiltaan. Viimeistään kymmenen vuoden kuluttua sun söpö lapsi osaa sanoa myös "v****", "s******", p******" ja muita rumia sanoja. Ja se tulee tapahtumaan ilman mummon oppeja:D
Ja tätä typeryyttä sinä jauhat sitten joka ketjuun?
Etkä edelleenkään hahmota, että mummo on aikuinen ihminen, jolta pitää voida odottaa aikuista käytöstä. Kukaan ei kaipaa 70-vuotiasta taapeloa huusholliaan sotkemaan.
Ja hylkäämisellä uhkaaminen ei myöskään ole asiallinen keino kasvattaa myöskään teiniä.
"Hylkäämisellä"? Onko lapsi siis uhattu jättää heitteille ja yksinään maailmaan?
PS. Millä sinä uhkaat lasta jos lapsesi ei halua totella sinua?
Ei, mutta tuosta lapsi saa signaalin, ettei hän kiukuttelevana (tms.) kelpaa, että mummo ei tykkää.
Uhkaileminen ei mielestäni ole hyvä asia. Toki on tilanteita, joissa joutuu lapselle sanomaan, että mikäli x vielä jatkuu, päivän peliaika menee. Peliajan menettämisellä uhkailu on kuitenkin eri asia, kuin hylkääminen.
Usein kylläkin pääsen haluamaani tulokseen ihan keskustellen. Pienen kanssa ei tietenkään samalla tavalla voi keskustella, mutta ei myöskään uhkailla.
-Eri
Peliajan menettäminen on ainoa kurituskeino joka enää on sosiaalisesti hyväksytty. Mutta veikkaanpa, että siitäkin luovutaan lähiaikoina, sillä onhan pelaaminen monille lapsille hyvin tärkeä asia ja pelittömyys herkästi traumaattinen kokemus.
Sitten kun se tapahtuu, ovat vanhemmat aika lailla täydellisen voimattomia niissä tilanteissa missä keskustelu ei lapseen tehoa tai missä keskustelemiselle ei ole mahdollisuutta.
UHKAILU ei ole missään vaiheessa ollut järkevä kasvatuskeino.
Siis eikö peliajan menettämisellä uhkailla? Onko se vaan jotain joka tehdään täysin yllättäen, ilman ennakkovaroituksia?
Ei meillä edes pelata. Eikä tietenkään vaan viedä yllättäen jotain. Idea on kasvattaa, eikä riehua.
Siis kuitenkin rankaiset lasta jotenkin, ja vielä varoitat lasta siitä rangaistuksesta? Mitä muuta se on kuin uhkailua?
En rankaise. Ei ole tarvinnut. Syy-seuraussuhteen voi opettaa muutenkin. Koiratkin kasvatetaan nykyään positiivisesti.
T. Kahden lukiolaisen ja kolmen koiran äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En rankaise. Ei ole tarvinnut. Syy-seuraussuhteen voi opettaa muutenkin. Koiratkin kasvatetaan nykyään positiivisesti.
T. Kahden lukiolaisen ja kolmen koiran äiti
Onko nykyään siis tapana palkita lapsi ja koira jos ne eivät tottele? Vai mitä tarkoittaa tämä "positiivisuus"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua mietityttää, millaista teidän herkkähipiäisten elämä on muuten, kun tuollainen pikku juttukin suistaa kaiken raiteiltaan. Viimeistään kymmenen vuoden kuluttua sun söpö lapsi osaa sanoa myös "v****", "s******", p******" ja muita rumia sanoja. Ja se tulee tapahtumaan ilman mummon oppeja:D
Ja tätä typeryyttä sinä jauhat sitten joka ketjuun?
Etkä edelleenkään hahmota, että mummo on aikuinen ihminen, jolta pitää voida odottaa aikuista käytöstä. Kukaan ei kaipaa 70-vuotiasta taapeloa huusholliaan sotkemaan.
Ja hylkäämisellä uhkaaminen ei myöskään ole asiallinen keino kasvattaa myöskään teiniä.
Voi luoja, joku täysu uno kuvittelee mun kirjoittavan samaa agendaa joka ketjuun, ja jotkut ur pot jaksavat vielä peukuttaa. Toivon todellakin, että ne teidän lapset ovat pelkkää mielikuvituksen tuotetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua mietityttää, millaista teidän herkkähipiäisten elämä on muuten, kun tuollainen pikku juttukin suistaa kaiken raiteiltaan. Viimeistään kymmenen vuoden kuluttua sun söpö lapsi osaa sanoa myös "v****", "s******", p******" ja muita rumia sanoja. Ja se tulee tapahtumaan ilman mummon oppeja:D
Ja tätä typeryyttä sinä jauhat sitten joka ketjuun?
Etkä edelleenkään hahmota, että mummo on aikuinen ihminen, jolta pitää voida odottaa aikuista käytöstä. Kukaan ei kaipaa 70-vuotiasta taapeloa huusholliaan sotkemaan.
Ja hylkäämisellä uhkaaminen ei myöskään ole asiallinen keino kasvattaa myöskään teiniä.
Voi luoja, joku täysu uno kuvittelee mun kirjoittavan samaa agendaa joka ketjuun, ja jotkut ur pot jaksavat vielä peukuttaa. Toivon todellakin, että ne teidän lapset ovat pelkkää mielikuvituksen tuotetta.
Itse olet täysu uno kun et tajua että sinut tunnistaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En rankaise. Ei ole tarvinnut. Syy-seuraussuhteen voi opettaa muutenkin. Koiratkin kasvatetaan nykyään positiivisesti.
T. Kahden lukiolaisen ja kolmen koiran äiti
Onko nykyään siis tapana palkita lapsi ja koira jos ne eivät tottele? Vai mitä tarkoittaa tämä "positiivisuus"?
Niin. Googletapa sitä. Päästään sinusta sitten vähäksi aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua mietityttää, millaista teidän herkkähipiäisten elämä on muuten, kun tuollainen pikku juttukin suistaa kaiken raiteiltaan. Viimeistään kymmenen vuoden kuluttua sun söpö lapsi osaa sanoa myös "v****", "s******", p******" ja muita rumia sanoja. Ja se tulee tapahtumaan ilman mummon oppeja:D
Ja tätä typeryyttä sinä jauhat sitten joka ketjuun?
Etkä edelleenkään hahmota, että mummo on aikuinen ihminen, jolta pitää voida odottaa aikuista käytöstä. Kukaan ei kaipaa 70-vuotiasta taapeloa huusholliaan sotkemaan.
Ja hylkäämisellä uhkaaminen ei myöskään ole asiallinen keino kasvattaa myöskään teiniä.
Voi luoja, joku täysu uno kuvittelee mun kirjoittavan samaa agendaa joka ketjuun, ja jotkut ur pot jaksavat vielä peukuttaa. Toivon todellakin, että ne teidän lapset ovat pelkkää mielikuvituksen tuotetta.
Itse olet täysu uno kun et tajua että sinut tunnistaa.
Ok, no sittenpä kerrot, kuka olen:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua mietityttää, millaista teidän herkkähipiäisten elämä on muuten, kun tuollainen pikku juttukin suistaa kaiken raiteiltaan. Viimeistään kymmenen vuoden kuluttua sun söpö lapsi osaa sanoa myös "v****", "s******", p******" ja muita rumia sanoja. Ja se tulee tapahtumaan ilman mummon oppeja:D
Ja tätä typeryyttä sinä jauhat sitten joka ketjuun?
Etkä edelleenkään hahmota, että mummo on aikuinen ihminen, jolta pitää voida odottaa aikuista käytöstä. Kukaan ei kaipaa 70-vuotiasta taapeloa huusholliaan sotkemaan.
Ja hylkäämisellä uhkaaminen ei myöskään ole asiallinen keino kasvattaa myöskään teiniä.
Voi luoja, joku täysu uno kuvittelee mun kirjoittavan samaa agendaa joka ketjuun, ja jotkut ur pot jaksavat vielä peukuttaa. Toivon todellakin, että ne teidän lapset ovat pelkkää mielikuvituksen tuotetta.
Itse olet täysu uno kun et tajua että sinut tunnistaa.
Ok, no sittenpä kerrot, kuka olen:D
Palstahäirikkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun äitini on niin karsea mummo (oli vielä karseampi äiti), ettei ole mitään asiaa lasteni tai minun elämään enää.
Hän suosi räikeästi veljeni lasta ja minä laitoin välit poikki vuosia sitten tilanteessa, jossa olimme veljeni kanssa perheinemme siellä käymässä jouluna. Äitini syötti palvova ilme naamallaan veljeni 2-vuotiasta tytärtä, oli puuroa, mehua ja pullaa. Oma 3-vuotiaani meni siihen pöydän viereen ja sanoi mummolle, että "minäkin haluaisin pullaa". Äitini ärähti "ET SAA!" ja jatkoi veljentytön syöttämistä, lapseni tuli surullisena minun syliini. Pakkasimme välittömästi kamamme autoon ja lähdimme hyvästejä sanomatta 200 km päähän kotiimme.
Sen jälkeen ei ole tarvinnut olla missään tekemisissä, sillä vaikka yritin valehdella itselleni, että äitini osaa olla suosimatta veljeni lasta (kuten suosi veljeäni koko elämäni ajan), se ei ollut totta ja oma lapseni oli vaarassa kärsiä. Ei pSkalla isovanhemmalla tee yhtään mitään, en halua haitallista ihmistä lapseni elämää pilaamaan, ehti pilata jo minun oman lapsuuteni, traumoja puretaan edelleen.
Alue: Aihe vapaa
Siis eikö peliajan menettämisellä uhkailla? Onko se vaan jotain joka tehdään täysin yllättäen, ilman ennakkovaroituksia?