Mummi sanoi 3-vuotiaalle: Sit mä en oo sun kaveri!
Mummi, eli äitini oli hoitamassa lastani kun mun piti hoitaa pari puhelua ja asioitani koneella.
Kuulin kun äitini sanoi lapselleni: " No sit mä en oo enää sun kaveri."
Olinkin jonkin aikaa ihmetellyt, miksi lapsi sanoo vähän väliä noin. Oletin, että oli oppinut sen päiväkodista, mutta näköjään melkein 70v mummi on enemmän 3-vuotiaan tasolla kuin tiesinkään. Suututti ja sanoin asiasta. Ei kommentoinut mitään omiin sanomisiin vaan sanoi, että mun lapsi oli sanonut niin ja heittänyt häntä päin leluilla.
Sanoin, että sun pitäis olla aikuinen, ottaa syliin ja sanoa ettei saa heittää. Että ei voi laskeutua kolmevuotiaan tasolle ja uhkailla koko ihmissuhteen lopettamisella.
Meni ihan hiljaiseksi naama mutrulle jonka tulkitsin märehtimiseksi, että taas häntä moititaan koska tunnen kyseisen marttyyrin. Lienee turha toivo, että ikinä kasvaisi tuosta.
Mua stressaa ja turhauttaa. Mitä tuohon enää voi sanoa? Tavallaan toivon, että muut sanois jotain koska mua hän ei kuuntele eikä usko.
Rasittaa kun joutuu tekemään hirveän homman lapsen kanssa että ei hokis tota no sit mä en oo sun kaveri.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Olisit onnellinen, kun lapsellasi on mummo. Meidän 11v on kaikki isovanhemmat kuolleet.
Jos isovanhempi tuo lapselle turvattomuuden tunnetta, niin se on yhtä tyhjän kanssa. Mun lapsi kertoi myös aiemmin että haluaa suuttua niin kuin aikuiset: Mummi oli kuulemma huitaissut häntä vaatteella, mutta ei ollut osunut. Kun mainitsin tästä, mummi sanoi että no mutta ei se mua pelkää. Ei edes pyytänyt anteeksi, että huitoi pikkulasta.
Nyt opetetaan lasta ettei saa huitoa, heitellä esineillä ja irtisanoa ihmissuhteita jos kaikki ei mene niin kuin itse haluaa.
Huuuuuutista näille lapsiperheiden ongelmille!!
Parasta vaan hyväksyä se tosiasia että tuo vanhempi ikäluokka ei ole kasvanut vastuuseen. Heille vastuu tarkoittaa käytännön asioita. Ei minkäänlaista tunteiden ymmärrystä.
Onneksi AP havaitset. Taitaa tämäkin mummo lähinnä hoitaa itseään joten laita kaikki tapaamiset minimiin. Ajattele lastasi, hänellä on äiti joka voisi suojella, mutta jättääkin regressoituneen mummon kynsiin.
Jos nyt sitten hoidat sen lapses vaan jatkossa itse ja hoidat nämä rajaamistilanteetkin, ja myös lapses käytöstavat isoäidin kanssa ihan itse.
Mikset puhu lapsen mummolle? Jos ei ymmärrä käytöstään, vie lapsesi muualle hoitoon tai hoida itse
Ei jotain...onneks mulla ei ole lapsenlapsia.
"Uhkailu ihmissuhteen lopetuksella" oikeasti? Lapsi voisi hokea jotain paljon pahempaa.
Miten te saatte lapsenne kasvatettua , tottelemaan ja kestämään pettymyksiä kun kaikkeen ratkaisu on ota syliin ja jokainen negatiivinen ilmaisu on traumaattinen kokemus.
Huoh. Mikähän siinä on että tuo vanhempi sukupolvi on tuollaista itsekeskeistä omanapaista kuraa?
Mun äitini hermostui kun kaksivuotiaalta tippui pöydän alle keksin muruja. Kaivoi lattian pesuvälineet ja pesi koko lattian kun lapsi "sotki kauheasti".
Miksi ylipäätään tarjoaa murokeksejä tuonikäiselle?
Tästä saadaankin hyvä ketju, 40-50-lukulaiset isovanhemmat. Oma 7-kymppinen äitini on mm. syöttänyt kananmuna-allergiselle taaperolle kananmunan (kyllä sitä vähän voi syödä, lapsi joutui sairaalaan), kauhistelee lapselle joka kerran kun nähdään, kuinka kauhean laiha lapsi on (ihan normaali, hoikka, hyvin syövä urheilullinen lapsi), huutaa lapsenlapsille pää punaisena raivoten (kuten omillekin lapsilleen aikoinaan) jostain pikkuasioista, tyyliin lapsi jättänyt juomalasin ”väärään” paikkaan jne jne. Onneksi on välimatkaa, eikä nähdä kovin usein.
Onneksi minulla on koira. Ei tarvi kestää draamaa. Koira rakastaa minua aina loppuun saakka. Ja ei tarvitse myös draamaa sukulaisten kanssa.
Ja vielä jotkut ihmettelee, että miksi joku pelastaisi oman koiransa palavasta talosta random vauvan sijaan... :)
Heheh, mummot rulaa! Watch out, taaperot!
Miksi te hoidatatte lapsianne niillä?
Jos tuo on äitisi joku vakioletkautus niin on varmaan hokenut sitä sinullekin. :) Hoetko sinä tuota jatkuvasti, oletko pahasti traumatisoitunut? Niin.
Vierailija kirjoitti:
70-vuotiaalle ei kannata puhua kuin sen tulevista hautajaisista. Tapojaan ne ei enää muuta.
No huh, mikä pohjanoteeraus. Siis aikuisten oikeesti jäitä hattuun. Tunnen seitsenkymppisiä kirjailijoita, kouluttajia, valmentajia, hallitusten puheenjohtajia, isoisoäitejä ja isoisoisiä, joilla näyttäisi olen huomattavasti laajemmat kiinnostuksen kohteet kuin tämän viestin heittäjällä.
Ap, tässä esimerkkejä minun ja mieheni vanhempien älykkyysosamäärästä ja kehitystasosta.
Lapsi on normaali 3-vuotias.
Esimerkit:
Mummo 65 v alkaa loukkaantuneena itkeä, kun lapsi ei jaksa syödä hänen tekemäänsä isoa voileipää loppuun. Lähtee itkien pöydästä.
Vaari 68 v huutaa ääni särkyen lapselle, kun ei ole saanut tältä nimipäiväkorttia. Menee sohvalle ja laittaa telkkarin täysille.
Mummi 65 v huutaa, että lapsi on tyhmä, tyhmä tyhmä! Syy: lapselta putosi sämpylä lattialle. Heittää sämpylä teatraalisesti roskikseen ja hakkaa roskakaapin ovea.
Ukki 64 v sanoo, ettei halua tulla sanomaan lapselle hyvää yötä, koska sanoi jo. Nostaa puhelimen naamansa eteen.
Onneksi on MLL ja muut.
Samanlaista meillä aikoinaan. MInun äitini aina sanoi lapselle: Nyt en tykkää sinusta kyllä yhtään, jos lapsi teki jotain hänen mielestään sopimatonta. Kerroin äidilleni, että jos on pakko sanoa, niin sanoo ettei pidä teosta eikä lyttää koko lasta samalla. Enpä ihmettele miksi minusta on tullut mitä on, jos tuolla(kin) tavoin on lytätty jatkuvasti lapsena. Nyt en ole enää pyytänyt lastenhoitoapua, koska se apu uuvutti minua enemmän kuin hyödytti.
Vierailija kirjoitti:
Onneksi minulla on koira. Ei tarvi kestää draamaa. Koira rakastaa minua aina loppuun saakka. Ja ei tarvitse myös draamaa sukulaisten kanssa.
Ja vielä jotkut ihmettelee, että miksi joku pelastaisi oman koiransa palavasta talosta random vauvan sijaan... :)
Miks te koiralliset tuutte aina kommentoimaan näihin ketjuihin jotain, kun teillä ei ole mitään käsitystä lastenhoidosta!? Koiria nyt osaa kuka vaan hoitaa..
Vierailija kirjoitti:
Ap, tässä esimerkkejä minun ja mieheni vanhempien älykkyysosamäärästä ja kehitystasosta.
Lapsi on normaali 3-vuotias.
Esimerkit:
Mummo 65 v alkaa loukkaantuneena itkeä, kun lapsi ei jaksa syödä hänen tekemäänsä isoa voileipää loppuun. Lähtee itkien pöydästä.
Vaari 68 v huutaa ääni särkyen lapselle, kun ei ole saanut tältä nimipäiväkorttia. Menee sohvalle ja laittaa telkkarin täysille.
Mummi 65 v huutaa, että lapsi on tyhmä, tyhmä tyhmä! Syy: lapselta putosi sämpylä lattialle. Heittää sämpylä teatraalisesti roskikseen ja hakkaa roskakaapin ovea.
Ukki 64 v sanoo, ettei halua tulla sanomaan lapselle hyvää yötä, koska sanoi jo. Nostaa puhelimen naamansa eteen.
Onneksi on MLL ja muut.
No lapsethan ovat älykkyydeltään alle apinan tason, joten sinänsä oikeassahan Mummi 65v on.
Ukki 64v on myös fiksu, miksi turhaan toistella asioita? Jos hän toivotti jo hyvät yöt, miksi se pitää toistaa?
Kahdelle ensimmäiselle lähinnä hymyilin.
Olisit onnellinen, kun lapsellasi on mummo. Meidän 11v on kaikki isovanhemmat kuolleet.