Aloin käyttäytymään kuten miehet ja elämä helpottui!

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 17:30"]

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 16:43"]

Mitä tarkoittaa "käyttäytyä kuin miehet"?

Teet asioita, joita nyt vain 'kuuluu tehdä' vaikkei kiinnostaisi paskanvertaa?

[/quote]

Minusta naiset syyllistyvät tähän enemmän kuin miehet. Onhan AV esimerkkejä täynnä. Miehiä ei tunnu haittaavan, vaikka koti olisi kuinka sekaisin tai lapset vaan nököttäisivät koko viikonlopun tietokoneen ääressä. Naisten mielestä "joka päivä on ulkoiltava niin-ja-niin monta tuntia ja sukulaisiin on pidettävä yhteyttä ja koti siivottava joka lauantai ja ruoka tehtävä ilman puolivalmisteita jne. jne." 

[/quote]

No mut jos koti on täysin sekaisin ja lapset katsovat vain tv:tä niin ei se ole vastuuntuntoisen aikuisen käytöstä. MItän ylilyöntejä en kannata, mutta sellanen toimintamalli, ettei viranomaiset ole oven takana tai lastensuojeluilmoituksia tarvitse tehdä on vain ja ainoastaa kypsän aikuisen toimintaa ja se täytyy ymmärtää.

Sitä mä mietin, et miten esim nro 10:n mies perustelee sen ettei hän varaa neuvola-aikoja tms?  Miten rationaalinen ihminen, joka on jälkikasvua kyennyt hankkimaan kokee, ettei niistä lapsista tarvitse huolehtia? Kuinka sellainen perustellaan?

ap

Sama. Esim. tällaisia asioita:

En ole koskaan ollut kova meikkaamaan, mutta olen jo vuosia mennyt minne tahansa ainoastaan peseytyneenä ja puhtaissa vaatteissa jos en erityisesti ole halunnut meikata.

Olen pistänyt omat harrastukseni, menoni ja työni etusijalle enkä ajattele, että niistä pitäisi tinkiä lasten tai miesten menojen takia. Mikä ei tietenkään tarkoita, etteivätkö he pääsisi omiinsa, mutta ennen laitoin ne aina omieni edelle.

En huolehdi lahjoista, kutsuista, järjestelyistä, aikojen varaamisista, laskujen maksuista ym. automaattisesti. Hoidan osan ja annan miehen hoitaa (tai jättää hoitamatta) suurimman osan. Minä teen enemmän töitä joten en ehdi enkä jaksa huolehtia kaikesta. Esim. yhteyhdenpito kouluun on täysin miehen vastuulla. Jos hän ei hoida sitä, niin sitten ei hoida.

En siivoa juuri lainkaan. En ehdi enkä jaksa.

Olen lopettanut välittämisen siitä, mitä ihmiset ajattelevat kun he kuulevat vaikka että en ole koskaan kirjautunut Wilmaan tai en maksa laskuja tai en siivoa tai käy kaupassa.

Naisille opetetaan, että kaikki pitää hoitaa jo siksikin, että mitä kaikki ajattelevat jos ei hoida. Tästä olen opetellut eroon. Eivät miehetkään ole huolissaan siitä, että nyt heitä pidetään huonoina isinä ja ihmisinä jos heillä on parta ajamatta, astiat pesemättä ja vaimo hoitaa yhteydet kouluun ja hankkii lahjat sukulaisille.

Numero kympillä ei ole miestä ja vauvakin on vasta mahassa. Tekstini perustuu havaintoihini kymmenien vuosien ajalta yhteensä monien kymmenien eri tuttava- ja sukulaisperheiden elämästä.

Kymppi tosin epäilee vahvasti, että vauvan isä saisi varattua ikinä neuvola-aikaa saati vietyä vauvaa neuvolaan. Tähän astisessa raskaudessa hän ei ole yhtä ainutta kertaa saanut aikaiseksi tulla mukaan edes ultraan (niitä oli ylimääräisiä, joten tilaisuuksia on ollut), koska ei ole jaksanut herätä tarpeeksi ajoissa aamulla. Minua ei hänen poissaolonsa haitannut yhtään vaan päinvastoin menin mielummin yksin, pyysin isää mukaan vain koska hän todella toivoi, että saisi osallistua ja pääsisi katsomaan vauvaa.

Ja aiempaan kysymykseesi: en mä suostukaan. Luultavasti se on suurin yksittäinen syy siihen, miksi olen sinkku. Mies voi tehdä noin, ja olla vain mies. Nainen, joka pelaa samoilla säännöillä, onkin yllättäen useimpien mielestä hankala, itsekäs, vailla minkäänlaisia käytöstapoja, laiska, vastuuton ja monista jopa täysin sopimaton vanhemmaksi. Toki nainen voi käyttäytyä aivan miten haluaa ja tehdä tai olla tekemättä mitä haluaa, vaste vain on täysin eri kuin miehen käyttäytyessä samoin.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 17:24"]

Itse lapsena jo jättänyt joitakin naisille ominaisia piirteitä omaksumatta.

Kauneudenhoidossa pidän suurta osaa tuotteista hömppänä. Meikkaan sen verran kuin oikeasti tarvitsee ja siihen kuluu normaalisti 2-4 minuuttia. Meikkejä minulla on alle kymmenen. Hiustuotteista ostan vain välttämättömät: hoitoaine, shampoo ja ehkä jokin tehohoito. Sama pätee kaikkeen kauneudenhoitoon, minkä johdosta en huku purkkeihin, en tuhlaa rahaa ja näytän silti oikeasti hyvältä. Liian monet naiset näkevät virheitä siellä, missä niitä ei todellakaan ole. En ole neuroottinen. Vaatteiden ja joidenkin asusteiden hankinnasta pidän ja siihen käytän rahaa jonkin verran. En keräile laukkuja tai kenkiä. En ole koskaan laskenut kaloreita tai laihduttanut tms. ja olen silti tikissä kunnossa. En juoruile omista syömisistäni tai toisten ruokailutottumiksista lounaalla toisten naisten kanssa, ei voisi vähempää kiinnostaa.

En ole halunnut istua "naisen muottiin", vaikka ulkoisesti olen melko naisellinen. Ajattelen terveyttäni ensin, en käytä korkokenkiä, en ottaisi silikoneja isontaakseni rintojani, vältän turhia kemikaaleja (kosmetiikka), en käytä hormonaalista ehkäisyä ja niin edelleen. Parisuhteessa en aio muuttua miehen vuoksi, ellei kyse ole oikeasti paremmaksi ihmiseksi tulemisesta, enkä passaa miestä. Otan hyvän miehen, jolle mielellään tekee palveluksia, mutta marttyyriksi en ala.

En stressaa pienistä asioista. Jos on ongelma joko korjaan sen ja jos en voi korjata sitä, käsittelen asiaa, mutta en jää vellomaan siihen. Olen miesvaltaisella alalla, missä ongelmanratkaisukyky on suuressa roolissa. En käytä paljoa aikaa kodinhoitoon tai sisustamseen. En nalkuta tai tee numeroa pienistä asioista. Elämässäni teen parhaani, en huolehdi asioista, joille en voi mitään ja teen asioita, joista nautin.

Palikkamainen ajattelu toimii useimmissa arjen asioissa. Monimutkaisuutta tarvitaan toisaalla.

[/quote]

Tämä on kuin minun kynästäni! Tosin olen kai jo sinua vanhempi, perheellinen ja naisvaltaisessa työyhteisössä. 

Meillä on tasa-arvoinen perhe, mies hoitaa lapsia enemmän kuin minä. Minua ei kiinnosta työpaikan (tai muidenkaan yhteisöjen) juoruringit, puhun politiikkaa, maailman tapahtumia tai henkilökohtaisia asioita ystävieni tai tuttujen kanssa, ei voisi vähempää kiinnostaa millainen takki sillä-ja-sillä oli, ja oliko joku laihtunut/lihonut sitten viime näkemän. Itse en edes huomaa muiden painonmuutoksia, kun en ole tottunut kyttäämään muita sillä tavalla.

En kyttää omaa vartaloanikaan, enkä koskaan ole lihonut/laihduttanut. Syön perusterveellisesti, ja herkuttelen kun huvittaa... Minusta parasta mallia terveeseen ruumiinkuvaan lapsille on se, että kaikkea saa syödä, mutta perusruoka on terveellistä. Välillä voi herkutella, mutta se ei ole palkinto suuren kieltäymyksen/saavutuksen jälkeen, tai syntiinlankeemus, jolloin ylettömästi mässätään pahaan oloon saakka. En puristele jenkkojani peilin edessä ja valita ulkonäköäni, en omista vaakaa (enkä edes kokovartalopeiliä). Tottakai katson välillä peiliin, mutta en keskity turhan intensiivisesti ulkonäkööni, ja ulkonäköäni katson siitä näkökulmasta, mikä näyttäisi kivalta - en siitä mikä on pielessä.

Jouluvalmisteluissa siivosimme perheen kanssa kodin, koristeltiin maltillisesti ja vähän jouluvaloja laitettiin. Joka nurkkaa ei ole puunattu, ja jouluruuatkin tuli hankittua pääasiassa valmiina, kun ei kumpikaan jakseta alkaa stressaamaan keittiössä päiviä. Vähän pipareita leivotiin lasten iloksi (valmistaikinasta tietenkin).

En koskaan vedä koomakännejä, kun siitä tulee paha olo ja morkkis, lisäksi siinä ei ole mitään hauskaa. Punkkupullo on kaapissa jouluaterialle :)

Hyvää ja rauhallista joulua!

Minä olen oikeastikin aikamoinen putkiaivo, se auttaa olemaan "pihalla" monessa asiassa. Teen nykyään samaa kuin miehet, eli en osallistu keittiöaskareisiin juhlissa tai sievistele keskusteluissa. Voin olla röyhkeästi sanomalehden kanssa samassa keittiöpöydässä, jonka äärellä on mieheni kavereita. En vaan välitä, ja pienen alkukummastelun jälkeen siitä ei kukaan pahastukaan!

23 on juuri asian ytimessä. Juuri tuo viimeinen kappale on juuri se juttu. Hyvin tyypillistä naisten ajattelu, mut se on just se mihin meitä kasvatetaan ja opetetaan et ihmekään. Mutta kyllä siitä on jo aika opetella pois siskot.

ap

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 18:03"]

...Ja aiempaan kysymykseesi: en mä suostukaan. Luultavasti se on suurin yksittäinen syy siihen, miksi olen sinkku. Mies voi tehdä noin, ja olla vain mies. Nainen, joka pelaa samoilla säännöillä, onkin yllättäen useimpien mielestä hankala, itsekäs, vailla minkäänlaisia käytöstapoja, laiska, vastuuton ja monista jopa täysin sopimaton vanhemmaksi. Toki nainen voi käyttäytyä aivan miten haluaa ja tehdä tai olla tekemättä mitä haluaa, vaste vain on täysin eri kuin miehen käyttäytyessä samoin.

[/quote]

Se on ihan totta, että vaste riippuu tekojen lisäksi sukupuolesta. Kyllä niitä odotuksia ja rajoituksia on miehillekin aika paljon. Naisista osa tietysti haaveilee, että voisi luopua naiseuden huonoista puolista, pitää kaikki naiseuden hyvät puolet ja ottaa niiden lisäksi pelkästään hyvät puolet miehenä olemisesta.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 17:01"]

Mäkin haluaisin kokeilla! Erityisen kiva olisi mm:

- lampsia juhliin kuin juhliin häistä hautajaisiin ja suunnilleen presidentin vastaanotollekin siinä samassa, jo hitusen kinnaavassa ylioppilasjuhlamekossa, mukavissa lättäpohjaisissa kengissä säärikarvat rehottaen. Suihkun kautta ja nopea hiusten harjaus, ei mitään meikkaamista tai sen kummempaa kampauksen laittoa, eikä kukaan pitäisi tätä mitenkään kummallisena tai piittaamattomana käytöksenä juhlien järjestäjää kohtaan.

- sukujuhlissa istua perseelläni juoruilemassa muiden kanssa kun kahvit itsestään ilmestyvät pöytään ja joku muu estää minunkin riehuvia mukuloitani hajottamasta taloa tai itseään, kenenkään närkästymättä siitä että se joku joka nämä tekee en ole minä

- jättää kaikki merkkipäivät muistamatta ja silti aivan häpeilemättä ja ilman minkäänlaisia huonon omantunnon pistoksia iloita siitä, kun muut muistavat itseä, ja jopa luetella lahjatoiveita. Jättää omienkin kummilasten ja sukulaisten syntymäpäivä- ja joulumuistamiset ja suurin osa kaikesta muustakin yhteydenpidosta puolison kontolle.

- reissuun lähtiessä pakata vain omat tavarat täysin luottavaisena siihen, että kumppani kyllä pakkaa kaiken mitä lapset tarvitsevat ja jos ei pakkaa, jotenkin tyhjästä ne vaan ilmestyvät mukaan. Tai jos eivät ilmesty, se on kumppanin vika eikä millään lailla kuulu minulle. Sama pätee mm. lasten neuvola-aikojen, vanhempainvarttien, kaiken kouluun ja tarhaan mukana kuljetettavan tavaran ja talkooleivonnaisten muistamisen ja organisoinnin kanssa.

- jättää toistuvasti omat sotkuni siivoamatta niin työpaikan kahvihuoneessa kuin kotonakin, likaiset astiat pöydille ja roskat samoin siihen mihin kädestä jäävät. Siinä tilanteessa että muut jossain vaiheessa väsyvät ja lakkaavat siivoamasta sotkujani, syyttäisin muita siitä, miksi he ovat sotkeneet paikat. Olihan täällä ennenkin ihan siistiä, vaikken tehnyt mitään!

- saada yletöntä kunnioitusta ja suitsutusta siitä, että vietän aikaa omien lasteni kanssa tai osallistun oman kotini hoitoon.

Jne jne...

Valitettavasti ei taida onnistua vain omaa asennetta vaihtamalla, vaan vaatisi sukupuolenvaihdosleikkauksen...

[/quote]

Muuten onnistuu nuo kaikki, näkisit mun säärikarvat, mutta siivouspuoli tökkää, en tajua miksi se olen minä joka täällä siivoaa ja puunaa, no mies pesi saunan tänään.

Kun nyt itse käyttäydytte kuin sukupuoleton olento tai kuin mies mitä tulee velvollisuuksiin, ikäviin velvollisuuksiin, niin toivottavasti muistatte myös ulottaa sen muihin kuin itseenne.

jos tarvitsette sukujuhliin kahvinkaatajaa tai lastenhoitajaa, pyydätte siihen naapurin teinipoikaa, ei teinityttöä. 

Ja appiukko on juuri passeli myös kahvinkaatoon ja jouluruoan laittoon.

Kuset seisaaltaan? Kuvia...

Kuuluuko kahvonkeitto työpaikalla naisille? Tai tiskaus sukujuhlissa? Miksi? En ole ikinä huomannut.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 17:05"]

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 16:57"]

Tarkoitatko, että jätät vaikka hankkimatta joululahjat ja lähettämättä joulukortit ja vastaavat naisille yleensä jäävät velvollisuudet tekemättä? Tai jotain muuta? Kerro vaikka joku ihan pieni konkreettinen esimerkki :)

[/quote]En ole ap, mutta olen varsin "maskuliininen" nainen. Olen jättänyt huushollin pyrittämisen 80% puolisoni harteille, toisaalta tienaan kodin ulkopuolella suurimman osan perheemme tuloista. Rakastan sitä töiden haasteellisuutta, lastn kanssa en oikein osaa viihtyä kuin vähän aikaa kerrallaan. Onneksi puolisoni on emomaisempaa tyyppiä. En edes yritä muistaa kenenkään syntymäpäiviä, joululahjoja tms. Oletan, että muut hoitaa. Jos työpaikalla kahvipannu on tyhjänä, niin en keitä kahvia vaan odotan, että joku muu huolehtii. Sama kaikissa muissakin "uusintavissa" tehtävissä. Keskityn suuriin linjoihin, mielenkiintoisiin, ei puuduttaviin tehtäviin, pyrin eteenpäin. Esim. näiden asioiden takia joskus koen olevani "miesmäinen" ja käyttäytyväni kuin mies.

[/quote]

Minäkin olen tällainen miesmäinen nainen, mut yhdellä poikkeuksella: mä en oleta yhtään mitään. Tiedän, et kun en pidä sukulaisiin yhteyttä, eivät hekään enää pidä, ja se on OK. En myöskään oleta, et "joku" keittäisi mulle duunissa kahvia (itse asiassa inhoan sydämeni pohjasta tällaisia loismaisia tyyppejä), sen takia käytänkin kahviautomaattia tai haen satsin kahvilasta. Oma kahvikuppikin löytyy ja osaan pestä sen ihan ite. Siinäpä se taitaa ollakin se minun ainoa naisellinen piirteeni.

Lapsettomana naisena miesmäinen käytös on helppoa. Ei tarvitse huolehtia kuin itsestään ja antaa miehen tehdä samoin. Sukujuhlissa ei rampata, joulukortteja ei lähetellä, eikä muutenkaan noudateta pakkopullalta maistuvia perinteitä vain tavan vuoksi. Käydään molemmat töissä ja ansaitaan omat rahamme, harrastetaan päivittäin liikuntaa ja surffataan netissä. Ruoka laitetaan yhdessä ja jos kumpaakaan ei huvita, niin mennään ulos syömään. Kämppä siivotaan, kun ehditään. Esimerkiksi nyt jouluksi minä pesin vessan ja lattiat, mies imuroi. Molemmat hoitaa omat pyykkinsä, joten siitäkään ei tarvitse nalkuttaa. Helppoa on!

Sen verran enemmän minussa on naisellisuutta, että meikkaan ja tykkään ostella vaatteita. Mutta nekin on mustia, tummansinisiä ja harmaita :) Ja ai niin, hain vintiltä pari joulukoristetta!

Olet aloittaja melkoisen typerä, jos kuvittelet miesten olevan vapaita rooleista. Miehen elämä on erittäin rajoitettua. Haluaisin itse miehenä tehdä monenlaisia asioita ja käyttäytyä tavoilla, joita pidettäisiin kuitenkin naismaisina tai minua pidettäisiin homona, jos tekisin niin.

Mieskin elää aivan järkyttävän ahtaassa lokerossa, jossa vain tietynlainen käytös, tietynlaiset kiinnostuksen kohteet ja tietynlainen olemus on sallittu.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 17:24"]

Parisuhteessa en aio muuttua miehen vuoksi, ellei kyse ole oikeasti paremmaksi ihmiseksi tulemisesta, enkä passaa miestä. Otan hyvän miehen, jolle mielellään tekee palveluksia, mutta marttyyriksi en ala.

[/quote]

Tämä on ihan OK, kunhan vain annat samanlaisen vapauden myös sille miehelle. Itselleni kävi nimittäin niin, että feminismistä hullaantunut puoliso alkoi käyttäytyä hyvin pitkälle kuten sanoit, MUTTA vaati edelleen minua noudattamaan perinteistä, jostain 1950-luvulta peräisin olevaa miehen mallia PLUS vaatia kotitöiden hoitamista siihen päälle. Lopulta tilanne johti siihen, että minä hoidin sekä kodin että taloudenpidon ruoanlaittoa myöten ja rouvalle jäi netissä surffailu ja toiminnastani valittaminen. Kestin moista menoa pari vuotta, nössö kun olin.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:30"]

Olet aloittaja melkoisen typerä, jos kuvittelet miesten olevan vapaita rooleista. Miehen elämä on erittäin rajoitettua. Haluaisin itse miehenä tehdä monenlaisia asioita ja käyttäytyä tavoilla, joita pidettäisiin kuitenkin naismaisina tai minua pidettäisiin homona, jos tekisin niin.

Mieskin elää aivan järkyttävän ahtaassa lokerossa, jossa vain tietynlainen käytös, tietynlaiset kiinnostuksen kohteet ja tietynlainen olemus on sallittu.

[/quote]Totta! Älkää alistuko! Jokaisella ihmisellä tulee olla oikeus olla oma itsensä, ilmaista itseään peroonalleen tyypillisellä tavalla täysin vailla sukupuolen kaksijakoista ja kaikkia kahlitsevaa sukupuolidualismia! You go, boy! Be who you are! T: feministi

Onnittelut! Aloit ottamaan vastuun itsestäsi ja muista. Huomasit, ettei raha tule tyhjästä vaan sen eteen pitää tehdä työtä. Huomasit ettei koti pysy siistinä jollei tee sen eteen jotakin. Huomasit miten opettavaista on kuunnella toista ihmistä... Niin en tarkoita mitään " Niin joo jooo sitten Sari oli käynyt kosmetologilla ja Jaana oli ottanut toisen jumpan putkeen... ja sitten mun kynnet on jotakin ja ja... " Vaan sitä miten toinen ihminen kertoo omasta voinnista ja sinä kerrot myös.

Onnittelut ratkaisusta!

 T:  Mies 35v.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 20:30"]

Mieskin elää aivan järkyttävän ahtaassa lokerossa, jossa vain tietynlainen käytös, tietynlaiset kiinnostuksen kohteet ja tietynlainen olemus on sallittu.

[/quote]

Aamen... otetaan kaksi konkreettista esimerkkiä. En ole koskaan ollut kiinnostunut rahan haalimisesta eli siis yhteiskunnan silmissä niin sanotusta menestymisestä. En myöskään ole kokenut ongelmaksi sitä, että vartaloni muistuttaa enemmän luihua maratoonaria kuin scandinavian hunksia. Olin myös suurimman osan elämästäni kiltti (siis oikeasti kiltti ja säyseä).

Haluan kuitenkin jossain vaiheessa perheen, ja naisten miehille asettama maskuliininen rooliodote edellyttää tiettyä määrää urasuuntautuneisuutta ja lihasmassaa. Kiltteyskin on kuolemaksi. Röyhkeäksi kusipääksikään ei kannata ryhtyä, mutta naisille maltillinen sekoitus itsekkyyttä ja aggressiivisuutta tulkitaan "särmäksi" ja "miehekkääksi" => Eikun panostusta uraan enemmän kuin muuten tulisi tehneeksi, eikun puntille kunto-ohjelman ja ruokaremontin kautta ja eikun tietoisesti opituista (kilteistä) käytösmalleista pois oppimista itsekkyyttä ja röyhkeyttä lisäten. Kyse on toki siitäkin, etten minäkään parisuhdetta kenen kanssa tahansa halua.

Tietysti voisin vain psyykata itseni elämään yksin ja käydä vaikka maksullisissa silloin tällöin, mutta ainakaan toistaiseksi moinen ei tunnu hyvältä vaihtoehdolta.

"Miesmäisten" tapojen omaksuminen ei kummoisesti vaikuta naisen menestykseen kumppanin hankinnassa, kun taas naismainen mies ei varmasti onnistu heteronaisia houkuttelemaan. Nainen voi valita panostuksen uraan tai sitten jäädä kotiin hoitamaan lapsia. Nainen voi myös valita kokonaan sinkkuuden, koska seuraa löytyy kyllä aina silloin, kun sitä tarvitsee.

Miehen rooli sen sijaan on erittäin rajattu niin pukeutumisen, käytöksen kuin elämässä tehtävien valintojenkin suhteen. Mikäli kykenee luonnostaan tämän rooliodotteen sisäistämään ja kokee sen luonnollisena, on se varmasti helpottavaa. Jos taas haluaisi pukeutua odotteesta poikkeavasti eli ns. epämiehekkäästi, olla panostamatta uraansa eli olla ns. luuseri tai olla luonnostaan laiha eli ns. "säälittävä vinkuheinä" niin seurauksena saattaa olla ahdistus. Ja ahdistushan tulee joko salata tai käsitellä itse pois apua sen ihmeemmin anelematta, koska "ole! mies, joten käyttäydy sen mukaisesti!"

PS. Miehen rooliodotteen ahtaus ei poista sitä, että on mahdollista kokea naisen rooliodote ahdistavaksi tai että naisen kokema ahdistus oman roolin täyttämiseksi olisi tuntemuksena vähempiarvoinen kuin miehen kokema ahdistus roolinsa vuoksi.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 19:39"]

Kuuluuko kahvonkeitto työpaikalla naisille? Tai tiskaus sukujuhlissa? Miksi? En ole ikinä huomannut.

[/quote]

Olen ollut kahdessa eri insinööritoimistossa ja kahvia keitti kuka ehti. Myös pomot. 

Kusetko seisaaltaan