Lue keskustelun säännöt.
Miten sanoa ei rikkomatta välejä, kun anoppi tahtoo 9 kk ikäisen lapsenlapsen yökylään
En "päästä"
05.10.2020 |
Anoppi on itkenyt puhelimessa ja tavatessa 8 kk ajan, että vauvan on "päästävä" anopin luokse viikonloppuhoitoon ilman vanhempaa. Tämän idean anoppi sai siskoltaan, joka on "saanut" oman lapsenlapsensa yökylään 1 kk iästä alkaen.
Anopin tunteenpurkaukset olivat alkuun hämmentäviä, sitten vaivaannuttavia ja nyt vaan ärsyttäviä. En jaksaisi joka kerta toistaa miksi yökylä ilman vanhempaa ei ole tarpeellista tai järkevää. Varsinkin, kun tämä saa joka kerta anopin itkemään.
Sinänsä tuo pakollinen teatteriesitys yökyläkysymyksestä ei haittaa. Se alkaa, etenee ja loppuu aina samalla tavalla niin ei ole tarvinnut keksiä uutta sanottavaa.
Jatkanko samaa rallia vai muutanko taktiikkaa?
Kommentit (150)
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini alkoi kysellä lastani yökylään, kun lapsi oli 1v, ja hän olisi halunnut lapseni nimenomaan yökylään, ei hoitoon. Eli me emme saaneet millään tavalla hyötyä siitä, että lapsemme on hänen luonaan (tämän hän sanoi ihan suoraan). Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että jos me kysyimme hyvissä ajoin (esim. 1-2 kk etukäteen), voiko lapsi tulla tiettynä päivänä/viikonloppuna mummolaan. Ei käy. Mutta taas mummo saattoi soittaa perjantaina illalla ja kysyi, voisiko lapsi tulla nyt heille yökylään viikonlopuksi. Kun meillä olikin jo muita suunnitelmia sille viikonlopulle, hän veti herneet nenäänsä.
Meillä oli tää sama että me ei olisi saatu hyötyä koskaan mitenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se käsittämätön ajatus, että lapsella olisi useampi läheinen ja tärkeä aikuinen ihminen elämässään vanhempien lisäksi.
Niin läheinen, että voi yökylään mennä jo tuossa iässä (en käsitä missä ongelma, jos vauva itse viihtyy anopin kanssa).Mä olisin kiljunut riemusta, jos mun lasten isovanhemmat olisivat alusta alkaen olleet noin innokkaita viettämään aikaa lapsenlasten kanssa.
Tuo ei ole lapselle hyvästä.
Mistäs sinä sen tiedät?
Koeta tajuta, että kaikki mummit ei ole hulluja
tuppautuvia anoppeja, joille vauva on lelu tai mikä lie oman tärkeyden symboli.
Tottakai tärkeitä aikuisia voi olla 1 2 3 tai 4.
meni kauhunväreet kun luin ap:n sepustuksen. Kaverini on tuollainen äiti ja saa nyt hoitaa yksi ahdistusneurooseista kärsivää aikuista lastaan. Koskaan ei antanut lapsen olla yksin toisten aikuisten kanssa ja jos joskus niin tapahtui, äiti tekstaili lapselleen noin 3 minuutin välein, että miten menee, tulenko hakemaan.
nyt siis tosiaan lapsi on lopettanut koulunkäynnit ja syö psyykenlääkkeitä.
voin sanoa 100%, että äitinsä vika.
antakaa lastenne luoda itse suhteet lähisukulaisiin ja muihinkin ihmisiin. oppii miten tullaan toimeen toisten kanssa ja miten elämässä voi pärjätä, jos äiti ei ole lähettyvillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan se käsittämätön ajatus, että lapsella olisi useampi läheinen ja tärkeä aikuinen ihminen elämässään vanhempien lisäksi.
Niin läheinen, että voi yökylään mennä jo tuossa iässä (en käsitä missä ongelma, jos vauva itse viihtyy anopin kanssa).Mä olisin kiljunut riemusta, jos mun lasten isovanhemmat olisivat alusta alkaen olleet noin innokkaita viettämään aikaa lapsenlasten kanssa.
Tuo ei ole lapselle hyvästä.
Mistäs sinä sen tiedät?
Koeta tajuta, että kaikki mummit ei ole hulluja
tuppautuvia anoppeja, joille vauva on lelu tai mikä lie oman tärkeyden symboli.Tottakai tärkeitä aikuisia voi olla 1 2 3 tai 4.
Kiintymyssuhde.
Sun anoppi kuulostaa todella tunkeilevalta.
Saan vaikutelman, että tapaatte usein, useammin kuin haluaisit.
Vaikka ilmeisesti pärjäät hyvin anoppiasi vastaan, suosittelen tapaamisten harventamista. Pelkästään tuo sama vääntö kerrasta toiseen kuormittaa sua vaikket ehkä huomaa sitä.
Anoppisi kuulostaa mt-potilaalta (vaatii itkien vauvaa yökylään??) ja jotenkin yksinkertaiselta (vaatii sitä samaa kerrasta toiseen, eikä asia mene läpi).
Mitä miehesi tekee vääntösessioiden aikana?
Teillähän kuuluu olla yhteiset pelisäännöt, ja miehen asia on hoitaa kommunikointi omiin vanhempiinsa. Ei sinun, joka olet vieraampi.
Huom! En syytä sinua. Tunnen sattumalta tuon kuvion paremmin kuin hyvin. Jos ei kuviota pystytä muuttamaan, sulla on ennen pitkää parisuhde kriisissä. Sun ei tartte olla anoppisi kanssa tekemisissä, vaikka kuka mitä väittäisi. Et ole naimisissa hänen kanssaan.
Mutta ehkä tilanteesi ei ole niin paha kuin miltä se musta vaikuttaa. Toivon niin.
Vauvasta nyt ei ainakaan saa tulla mitään kiistakapulaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi sai tyttäreni silloin tällöin yökylään siitä lähtien kun tytär oli vähän yli puolivuotias enkä imettänyt enää. Tosi hyvä suhde oli heillä lähes 30 vuotta, kunnes mummi kuoli...itse olen ollut lapsenvahtina ystävien alle 1-vuotiaille, yökylässäkin ovat olleet. Ei lapset mene rikki, jos joku muu, kuin vanhemmat on heidän kanssaan joskus. Oppivat olemaan.
Kiva juttu, mutta onko se lapsi pakko antaa tässä AP:n isovanhemmille yökylään, jos vanhemmat eivät halua?
Oudon tutun tuntuinen avaus. ”Vauvan tehtävä hoitaa isoäitiä?”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
meni kauhunväreet kun luin ap:n sepustuksen. Kaverini on tuollainen äiti ja saa nyt hoitaa yksi ahdistusneurooseista kärsivää aikuista lastaan. Koskaan ei antanut lapsen olla yksin toisten aikuisten kanssa ja jos joskus niin tapahtui, äiti tekstaili lapselleen noin 3 minuutin välein, että miten menee, tulenko hakemaan.
nyt siis tosiaan lapsi on lopettanut koulunkäynnit ja syö psyykenlääkkeitä.
voin sanoa 100%, että äitinsä vika.
antakaa lastenne luoda itse suhteet lähisukulaisiin ja muihinkin ihmisiin. oppii miten tullaan toimeen toisten kanssa ja miten elämässä voi pärjätä, jos äiti ei ole lähettyvillä.
Älä puhu paskaa. Eikö lapsi ollut esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa?
Vierailija kirjoitti:
meni kauhunväreet kun luin ap:n sepustuksen. Kaverini on tuollainen äiti ja saa nyt hoitaa yksi ahdistusneurooseista kärsivää aikuista lastaan. Koskaan ei antanut lapsen olla yksin toisten aikuisten kanssa ja jos joskus niin tapahtui, äiti tekstaili lapselleen noin 3 minuutin välein, että miten menee, tulenko hakemaan.
nyt siis tosiaan lapsi on lopettanut koulunkäynnit ja syö psyykenlääkkeitä.
voin sanoa 100%, että äitinsä vika.
antakaa lastenne luoda itse suhteet lähisukulaisiin ja muihinkin ihmisiin. oppii miten tullaan toimeen toisten kanssa ja miten elämässä voi pärjätä, jos äiti ei ole lähettyvillä.
Mullakin on tuttavapiirissä takertuvien äitien tyttäriä, olen itsekin sellainen.
Kummallisesti se äiti vain tukehduttaa tyttärensä henkisesti, vaikka fyysisen välimatkan onnistuisi ottamaan.
Tavallista on, että pitkään voi näyttää siltä, että äidillä ja tyttärellä on ihanan läheiset välit. Oireilu voi alkaa vasta kolmenkympin paikkeilla. Äideillä on ihmeellinen taito kahlita, syyllistää, nujertaa, pakottaa, kiristää, säälityttää tyttäriään. Jokin oma tyhjiö heillä tietysti on, mutta kun se ei ole tyttären syy eikä työmaa.
Kurjinta on, että nujerrettu tytär löytää yleensä itselleen nujerretun miehen, koska hän tuntuu tutulta. Siinä on sitten kaksi tukehduttavaa äitiä paapottavana ja säälittävänä.
Jotkut tyttäret eivät edes halua miestä.
He uskovat haluavansa olla sinkkuja.
Jotkut eivät halua lapsia, koska omakin elämä on jäänyt elämättä.
Jotkut tekevät lapsia ja jatkavat henkistä vääntöä. Jotkut muuttavat perheineen hornan tuuttiin päästäkseen äitiä pakoon.
Kurjia kohtaloita. Liian myöhään tajuaa, että ei elämän näin olisi kuulunut mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meni kauhunväreet kun luin ap:n sepustuksen. Kaverini on tuollainen äiti ja saa nyt hoitaa yksi ahdistusneurooseista kärsivää aikuista lastaan. Koskaan ei antanut lapsen olla yksin toisten aikuisten kanssa ja jos joskus niin tapahtui, äiti tekstaili lapselleen noin 3 minuutin välein, että miten menee, tulenko hakemaan.
nyt siis tosiaan lapsi on lopettanut koulunkäynnit ja syö psyykenlääkkeitä.
voin sanoa 100%, että äitinsä vika.
antakaa lastenne luoda itse suhteet lähisukulaisiin ja muihinkin ihmisiin. oppii miten tullaan toimeen toisten kanssa ja miten elämässä voi pärjätä, jos äiti ei ole lähettyvillä.
Mullakin on tuttavapiirissä takertuvien äitien tyttäriä, olen itsekin sellainen.
Kummallisesti se äiti vain tukehduttaa tyttärensä henkisesti, vaikka fyysisen välimatkan onnistuisi ottamaan.Tavallista on, että pitkään voi näyttää siltä, että äidillä ja tyttärellä on ihanan läheiset välit. Oireilu voi alkaa vasta kolmenkympin paikkeilla. Äideillä on ihmeellinen taito kahlita, syyllistää, nujertaa, pakottaa, kiristää, säälityttää tyttäriään. Jokin oma tyhjiö heillä tietysti on, mutta kun se ei ole tyttären syy eikä työmaa.
Kurjinta on, että nujerrettu tytär löytää yleensä itselleen nujerretun miehen, koska hän tuntuu tutulta. Siinä on sitten kaksi tukehduttavaa äitiä paapottavana ja säälittävänä.Jotkut tyttäret eivät edes halua miestä.
He uskovat haluavansa olla sinkkuja.
Jotkut eivät halua lapsia, koska omakin elämä on jäänyt elämättä.
Jotkut tekevät lapsia ja jatkavat henkistä vääntöä. Jotkut muuttavat perheineen hornan tuuttiin päästäkseen äitiä pakoon.
Kurjia kohtaloita. Liian myöhään tajuaa, että ei elämän näin olisi kuulunut mennä.
Olen pahoillani puolestasi, mutta miten nämä teidän viestit neuroottisista vanhemmista liittyvät AP:n tilanteeseen. Miten te voitte päätellä, että AP on takertuva, jos ei päästä 9 kk vauvaa yökylään? Noin pieneen vauvaan on luonnollistakin vanhempien vähän takertua, se on ihan biologiaa, joka varmistaa lapsen elossapysymisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meni kauhunväreet kun luin ap:n sepustuksen. Kaverini on tuollainen äiti ja saa nyt hoitaa yksi ahdistusneurooseista kärsivää aikuista lastaan. Koskaan ei antanut lapsen olla yksin toisten aikuisten kanssa ja jos joskus niin tapahtui, äiti tekstaili lapselleen noin 3 minuutin välein, että miten menee, tulenko hakemaan.
nyt siis tosiaan lapsi on lopettanut koulunkäynnit ja syö psyykenlääkkeitä.
voin sanoa 100%, että äitinsä vika.
antakaa lastenne luoda itse suhteet lähisukulaisiin ja muihinkin ihmisiin. oppii miten tullaan toimeen toisten kanssa ja miten elämässä voi pärjätä, jos äiti ei ole lähettyvillä.
Älä puhu paskaa. Eikö lapsi ollut esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa?
Ei tarvii mennä päiväkotiin, jos on kotiäiti.
Tää nykyinen pakollinen esikoulu sun muut on suhteellisen uusi ilmiö. Aiemmin eka koulu johon oli pakko mennä oli se mikä alkaa 7-vuotiaana. Jos on siihen asti roikotettu tukehduttavan äidin helmoissa, paljon vahinkoa on tapahtunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meni kauhunväreet kun luin ap:n sepustuksen. Kaverini on tuollainen äiti ja saa nyt hoitaa yksi ahdistusneurooseista kärsivää aikuista lastaan. Koskaan ei antanut lapsen olla yksin toisten aikuisten kanssa ja jos joskus niin tapahtui, äiti tekstaili lapselleen noin 3 minuutin välein, että miten menee, tulenko hakemaan.
nyt siis tosiaan lapsi on lopettanut koulunkäynnit ja syö psyykenlääkkeitä.
voin sanoa 100%, että äitinsä vika.
antakaa lastenne luoda itse suhteet lähisukulaisiin ja muihinkin ihmisiin. oppii miten tullaan toimeen toisten kanssa ja miten elämässä voi pärjätä, jos äiti ei ole lähettyvillä.
Älä puhu paskaa. Eikö lapsi ollut esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa?
Ei tarvii mennä päiväkotiin, jos on kotiäiti.
Tää nykyinen pakollinen esikoulu sun muut on suhteellisen uusi ilmiö. Aiemmin eka koulu johon oli pakko mennä oli se mikä alkaa 7-vuotiaana. Jos on siihen asti roikotettu tukehduttavan äidin helmoissa, paljon vahinkoa on tapahtunut.
Ja voit päätellä, että AP on tuollainen äiti siitä että....?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meni kauhunväreet kun luin ap:n sepustuksen. Kaverini on tuollainen äiti ja saa nyt hoitaa yksi ahdistusneurooseista kärsivää aikuista lastaan. Koskaan ei antanut lapsen olla yksin toisten aikuisten kanssa ja jos joskus niin tapahtui, äiti tekstaili lapselleen noin 3 minuutin välein, että miten menee, tulenko hakemaan.
nyt siis tosiaan lapsi on lopettanut koulunkäynnit ja syö psyykenlääkkeitä.
voin sanoa 100%, että äitinsä vika.
antakaa lastenne luoda itse suhteet lähisukulaisiin ja muihinkin ihmisiin. oppii miten tullaan toimeen toisten kanssa ja miten elämässä voi pärjätä, jos äiti ei ole lähettyvillä.
Mullakin on tuttavapiirissä takertuvien äitien tyttäriä, olen itsekin sellainen.
Kummallisesti se äiti vain tukehduttaa tyttärensä henkisesti, vaikka fyysisen välimatkan onnistuisi ottamaan.Tavallista on, että pitkään voi näyttää siltä, että äidillä ja tyttärellä on ihanan läheiset välit. Oireilu voi alkaa vasta kolmenkympin paikkeilla. Äideillä on ihmeellinen taito kahlita, syyllistää, nujertaa, pakottaa, kiristää, säälityttää tyttäriään. Jokin oma tyhjiö heillä tietysti on, mutta kun se ei ole tyttären syy eikä työmaa.
Kurjinta on, että nujerrettu tytär löytää yleensä itselleen nujerretun miehen, koska hän tuntuu tutulta. Siinä on sitten kaksi tukehduttavaa äitiä paapottavana ja säälittävänä.Jotkut tyttäret eivät edes halua miestä.
He uskovat haluavansa olla sinkkuja.
Jotkut eivät halua lapsia, koska omakin elämä on jäänyt elämättä.
Jotkut tekevät lapsia ja jatkavat henkistä vääntöä. Jotkut muuttavat perheineen hornan tuuttiin päästäkseen äitiä pakoon.
Kurjia kohtaloita. Liian myöhään tajuaa, että ei elämän näin olisi kuulunut mennä.Olen pahoillani puolestasi, mutta miten nämä teidän viestit neuroottisista vanhemmista liittyvät AP:n tilanteeseen. Miten te voitte päätellä, että AP on takertuva, jos ei päästä 9 kk vauvaa yökylään? Noin pieneen vauvaan on luonnollistakin vanhempien vähän takertua, se on ihan biologiaa, joka varmistaa lapsen elossapysymisen.
Ei kukaan niin ole sanonut, en mä ainakaan.
Anopistahan tässä on puhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä ihmettä? Tuonikäistä imetetään. Ei anoppi siihen pysty. Ei mitään yökyliä, piste.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meni kauhunväreet kun luin ap:n sepustuksen. Kaverini on tuollainen äiti ja saa nyt hoitaa yksi ahdistusneurooseista kärsivää aikuista lastaan. Koskaan ei antanut lapsen olla yksin toisten aikuisten kanssa ja jos joskus niin tapahtui, äiti tekstaili lapselleen noin 3 minuutin välein, että miten menee, tulenko hakemaan.
nyt siis tosiaan lapsi on lopettanut koulunkäynnit ja syö psyykenlääkkeitä.
voin sanoa 100%, että äitinsä vika.
antakaa lastenne luoda itse suhteet lähisukulaisiin ja muihinkin ihmisiin. oppii miten tullaan toimeen toisten kanssa ja miten elämässä voi pärjätä, jos äiti ei ole lähettyvillä.
Älä puhu paskaa. Eikö lapsi ollut esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa?
Ei tarvii mennä päiväkotiin, jos on kotiäiti.
Tää nykyinen pakollinen esikoulu sun muut on suhteellisen uusi ilmiö. Aiemmin eka koulu johon oli pakko mennä oli se mikä alkaa 7-vuotiaana. Jos on siihen asti roikotettu tukehduttavan äidin helmoissa, paljon vahinkoa on tapahtunut.Ja voit päätellä, että AP on tuollainen äiti siitä että....?
Ei. Vaan se anoppi. Tarina ei ole kertonut, mitä vauvan isä tekee anopin itkukohtausten aikana. Musta ap on ikävässä tilanteessa, tukalassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun anoppini alkoi kysellä lastani yökylään, kun lapsi oli 1v, ja hän olisi halunnut lapseni nimenomaan yökylään, ei hoitoon. Eli me emme saaneet millään tavalla hyötyä siitä, että lapsemme on hänen luonaan (tämän hän sanoi ihan suoraan). Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että jos me kysyimme hyvissä ajoin (esim. 1-2 kk etukäteen), voiko lapsi tulla tiettynä päivänä/viikonloppuna mummolaan. Ei käy. Mutta taas mummo saattoi soittaa perjantaina illalla ja kysyi, voisiko lapsi tulla nyt heille yökylään viikonlopuksi. Kun meillä olikin jo muita suunnitelmia sille viikonlopulle, hän veti herneet nenäänsä.
Meillä oli tää sama että me ei olisi saatu hyötyä koskaan mitenkään.
Kiitos vertaistuesta. Kuvittelin aluksi, että kuulin tai ymmärsin anoppini sanat jotenkin väärin, kun hän sanoi, ettemme saisi mitenkään hyötyä siitä, että lapsemme ovat heillä kylässä. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että hän oli tosissaan.
Vierailija kirjoitti:
Noin pieni vauva kokenee eroahdistusta?!? Eli ehdoton, ei. Muistan itse olleeni pakosta yökylässä mummon luona 3 v 10 kk ikäisenä, kun pikkusiskoni syntyi. Olin kuulemma itkenyt koko yön äitiä... Yökyläilyt vasta sitten, kun lapsi on tarpeeksi vanha ilmaisemaan haluavansa jäädä mummulaan. Ja jos mummon "mummutauti" oireilee jo nyt, niin ikävä kyllä se on hänen oma ongelma, johon ei pitäisi sekoittaa pientä vauvaa!
t. Itsekin "mummuikäinen"
Tuo sun paniikki 3-vuotiaana johtui juurikin siitä, että ei ole koskaan ollut missään yökylässä vaan kasvettu liikaa äitin tississä kiinni. Lapsi ei ole oppinut luottamaan muihin aikuisiin kuin äitiin. Samasta syystä yli 3-vuotiailla päiväkodin aloittaminen on järestäin vaikeampaa kuin nuoremmilla.
Kyllä meillä jo 1,5v osasi anoa että haluaa nukkua kummitädillä. Vai onko teillä opittu puhumaan 5-vuotiaana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
meni kauhunväreet kun luin ap:n sepustuksen. Kaverini on tuollainen äiti ja saa nyt hoitaa yksi ahdistusneurooseista kärsivää aikuista lastaan. Koskaan ei antanut lapsen olla yksin toisten aikuisten kanssa ja jos joskus niin tapahtui, äiti tekstaili lapselleen noin 3 minuutin välein, että miten menee, tulenko hakemaan.
nyt siis tosiaan lapsi on lopettanut koulunkäynnit ja syö psyykenlääkkeitä.
voin sanoa 100%, että äitinsä vika.
antakaa lastenne luoda itse suhteet lähisukulaisiin ja muihinkin ihmisiin. oppii miten tullaan toimeen toisten kanssa ja miten elämässä voi pärjätä, jos äiti ei ole lähettyvillä.
Älä puhu paskaa. Eikö lapsi ollut esimerkiksi päiväkodissa tai koulussa?
no ei juuri ollut. koulua kävi 3. vuotta. Kyllä. Se on suomessa mahdollista, kun ei siitä vankilaan joudu, jos lapsi yksinkertaisesti kieltäytyy menemästä kouluun.
en aio kertoa enempää yksityiskohtia, mutta sanonpa vain, että läheisriippuvaisuus on hyvin vakava sairaus ja neuvolassa pitäisi vanhemmat seuloa senkin osalta etteivät pilaa lastensa tulevaisuutta.
Jospa anoppi tulee teille yökylään.
Minun anoppini alkoi kysellä lastani yökylään, kun lapsi oli 1v, ja hän olisi halunnut lapseni nimenomaan yökylään, ei hoitoon. Eli me emme saaneet millään tavalla hyötyä siitä, että lapsemme on hänen luonaan (tämän hän sanoi ihan suoraan). Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että jos me kysyimme hyvissä ajoin (esim. 1-2 kk etukäteen), voiko lapsi tulla tiettynä päivänä/viikonloppuna mummolaan. Ei käy. Mutta taas mummo saattoi soittaa perjantaina illalla ja kysyi, voisiko lapsi tulla nyt heille yökylään viikonlopuksi. Kun meillä olikin jo muita suunnitelmia sille viikonlopulle, hän veti herneet nenäänsä.