Miten valmennat lastasi pärjäämään kilpailuyhteiskunnassa
...jossa korkeakoulupaikkoja ja hyväpalkkaisia töitä riitää vain pienelle osalle ihmisistä? Ostatko esimerkiksi yksityisopetusta? Ovatko ”oikeanlaiset” harrastukset, vaatteet ja tavarat tärkeitä, jotta lapsi pärjää sosiaalisessa vertailussa ja pystyy rakentamaan hyvät suhdeverkostot jo lapsuudessa ja nuoruudessa? Olisi kiinnostavaa kuulla, miten muut panostavat tähän. Koetteko ylipäätään tärkeäksi, että lapsi pääsee aikuisena kiinni ainakin keskiluokkaiseen elämään?
Kommentit (30)
Lasten on saatava olla lapsiakin, ettei koko ajan korosteta kuinka vaikeaa sitten on isona.
Epätoivoinen päteminen ei kuulu lapsuuteen.
Pelon takia syrjäytyneitä nähty, normaaliälykkäitä jotka tukehtuivat vanhempien kohtuuttomiin vaatimuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Lasten on saatava olla lapsiakin, ettei koko ajan korosteta kuinka vaikeaa sitten on isona.
Epätoivoinen päteminen ei kuulu lapsuuteen.
Pelon takia syrjäytyneitä nähty, normaaliälykkäitä jotka tukehtuivat vanhempien kohtuuttomiin vaatimuksiin.
Hyvä näkökulma tämäkin 😀
En näe kilpailussa mitään ongelmaa, päinvastoin, sen takiahan yhteiskunnat kehittyy. Eri asia sitten miten ison elämästään tai päivästään itsensä sille kilpailulle altistaa.
Yksi asia ennen muita, k*sipääkakaroita en halua kasvattaa, eli aina ei saa mitä haluaa, töitä joutuu tehdä. Koulu hoidetaan itse ja kunnialla. Vastuu hommien hoitamisesta itsellä. Niin kauan kuin ei tarvi puuttua niin ok.
Ovat kolmekielisiä, yrittäjäsuku takana ja monenlaisissa töissä mukana pienestä asti. Mitään ei saa ilmaiseksi ja rahalla ei pröystäillä. Perus vaatteet, merkkiä ja merkitöntä, perus puhelimet ym. Aina ei tarvi olla tip top, saa olla likaiset ja rikkinäisetkin vaatteet, ei tarvi varoa.
Jos jotain erityistä haluaa, ei automaattisesti osteta vaan joutuu tienata ja säästää. Tuetaan kuitenkin yritteliäisyyttä.
Harrastaa pitää itselleen iloa tuottavia asioita. Perustaidot opetetaan kotona, erä-, autojutut, hevosten ja muiden eläinten käsittely. Puhelimet ja pleikkarit jätetään vähemmälle. Tyttö ja poika tasa-arvoisia, samat jutut opetetaan molemmille, kumpikin osaa ajaa hevosella ja traktorilla.
Kaikkien kanssa ollaan kavereita, kiusattuja uskallettava puolustaa. Ajatellaan omilla aivoilla eikä mennä massan mukana.
Tärkeimpänä itsetunnon vahvistaminen, kaikki on mahdollista ja pystyt mihin haluat.
Mä luulen, että suurinosa palstalaisista yrittää kasvattaa lapsistaan tavallisia ihmisiä jotka tekevät jotain töitä.
Sehän riippuu ihan tosi paljon elinympäristöstä, sosiaalisesta ympäristöstä ja työnkuvasta millaisia taitoja ihminen tarvitsee.
Esim. posiolainen metsuri vs. helsinkiläinen konsultti elävät aika erilaisissa ympäristöissä ja tarvitsevat erilaisia taitoja.
Mä kasvatan ihmisiä en koneita. Elämästä voi vallan hyvin nauttia ilman järkyttävää omaisuutta tai kilpailua parhaista työpaikoista.
Mun mielestä materialismi on sen sortin sairaus, joka tuhoaa elämänsisällön täysin. Aiheuttaa sokeutta, eikä pysty nauttimaan pienistä yksinkertaisista asioista.
Kilpailuyhteiskunta on niin mennyttä aikaa. Nyt on tärkeää oppia olemaan tyytyväinen vähempään. Onni löytyy kaurapuurosta.
Pieniä salkkuja kasailen lapsille, ja opetan heille korkoa korolle-merkityksen.
Kaksikymppisinä heillä on jo mukava kuusinumeroinen pesämuna, jonka kasvattamista jatkamme yhdessä.
Pakko sanoa tuntevani helpotusta siitä, että näin monilla näyttäisi vielä olevan inhimillinen arvomaailma. Ap
Sisäinen rauha ja kohtuus on tärkeimmät. Pitää kiiruhtaa hitaasti oikeassa paikassa.
Mulla on.