Palkkaero niin suuri, miten käytännössä pitäisi tehdä?
Tienaan alle 1000e/kk, mies tienaa noin 3500e/kk.
Käytän liki kaiken kauppaan, laskuihin ja lasten harrastuksiin ja vaatteisiin jne. Mies maksaa asumiset ja isommat laskut. Loput on hänen rahoja kuulema. Joudun pyytämään häneltä rahaa. Nyt alkoi v-ttuilla, että ei anna.
Hän päättää mitä omilla rahoillaan tekee.
Kommentit (92)
"Tasavero" on oikea ratkaisu. Molemmat maksavat saman verran asumiskustannuksista, ruoasta ja päivittäistavarasta. Loppu menee omaan käyttöön.
Olisiko mahdollista että mies laittaisi jonkun kiinteän summan talouskuluihin sinulle tilille, jos kerran ei tahdo riittää? Se on paljon vähemmän nöyryyttävää kaikille osapuolille, eikä tule riitoja, kun asia on kerran sovittu eikä tarvi ruinata sitä rahaa joka tarpeeseen.
t. nainen jolla automaattimaksatus 300 e joka kuussa paljon pienempipalkkaisen miehen tilille
Sun tulot on 28% teidän yhteenlasketuista tuloista. Sun osuus teidän kuluista on se sama 28%. Näin se ainakin meillä sovittaisiin. Toki silti elintaso täytyy rukata niin, että toi sun tonni riittää siihen. eli jos 28% teidän kuluista on vaikka 2000e, sitten on jotain karsittava tai miehen mukisematta maksettava se erotus, olettaen tietysti, että elintaso on miehen alunperin haluama.
Meillä on ehkä samoissa, mutta minä maksan ruuan ja lasten jutut, mies KAIKEN muun.
Olen ollut samassa tilanteessa. Enää en siihen lähtisi, nyt kun olen vanhempi ja viisaampi.
Kumpikin laittakoon tietyn prosentin tuloistaan yhteiselle tilille josta sitten maksetaan yhteiset, myös lasten, kulut. Molemmille pitää jäädä omaa rahaa vapaasti käytettäväksi.
Tällä ilmiöllä on nimikin. Perheen sisäinen köyhyys.
Rahat on yhteisia, lapset on yhteisia. Tee budjetti. Ei ole minun ja sinun tuossa tilanteessa
Tästä lähtien ostat vaan itselles kamaa. Hakekoot itselle safkat ja maksakoot kaikki lasten menot. Koska sun rahat on sun rahat. Mahtaisko mennä perille tällainen hieman passiivisagresiivinen lähestyminen?
Meillä oli exän kanssa vastaava tilanne, minä tienasin enemmän. Meillä oli yhteinen kulutili, jonne molemmat siirsi 70% nettotuloista. Sieltä maksettiin kaikki perheen yhteiset kulut. Molemmille jäi sitten se 30 prossaa nettotuloista ns. omaan käyttöön.
Prosentti oli laskettu sen perusteella että sillä pärjätään.
Minulla nousee karvat pystyyn kaikista talousaloituksista, joissa mainitaan sana "laskut". Se kun voi tarkoittaa mitä tahansa turhuutta tai välttämätöntä, pakollisena ääripäänä kiinteistövero ja turhana ääripäänä joku manikyyrihoitolan lasku. Joten voisiko ap hieman tarkentaa, mitkä "laskut" hän maksaa ja mitkä "laskut" hänen miehensä.
Itse en sietäisi tuollaista miestä.
Mun perheessä tilanne on se että tienaan huomattavasti enemmän kuin mieheni ja siksi maksan kaikki asuntoon ja elämiseen liittyvät laskut. Miehellä on vanhaan elämään liittyvää velkaa, jota pyrkii vähentämään mahdollisimman paljon. Kun se velka on kuitattu, elämämme helpottuu huomattavasti. Itse elän tällä hetkellä kädestä suuhun siksi että nuo pakolliset kulut on järjettömän isot. Saan nettoa 3000€/kk, siitä pois vastike+lyhäri 1300€, auton bensat 250€, turvajärjestelmä, sähkö, jäte jne 250€, ruoka 800€. Lapsetkin tarttee välillä kaikkea pientä uutta - vaatteita ja sellaisia. Että sillä n 400€/kk operoin lasten ja omat vaatteet, synttärilahjat ja sellaiset. Ruoassa voi toki säästää jonkin verran.
Vierailija kirjoitti:
Rahat on yhteisia, lapset on yhteisia. Tee budjetti. Ei ole minun ja sinun tuossa tilanteessa
En saa puhuttua miehen päähän tätä tietoa. Hänen mielestä on HÄN, sitten lapset ja minä näköjään viimeinen paha :(
ap
Vierailija kirjoitti:
Minulla nousee karvat pystyyn kaikista talousaloituksista, joissa mainitaan sana "laskut". Se kun voi tarkoittaa mitä tahansa turhuutta tai välttämätöntä, pakollisena ääripäänä kiinteistövero ja turhana ääripäänä joku manikyyrihoitolan lasku. Joten voisiko ap hieman tarkentaa, mitkä "laskut" hän maksaa ja mitkä "laskut" hänen miehensä.
Ei ole turhuutta.
Minun tuloista vaihtelevasti mm. vesi, puhelin, apteekki.
Miehen: asuminen, sähkö, vakuutus, auto jne. + hänen omat harrastukset vie välillä aika paljon.
Koen valtavaa arvottomuutta tämän takia.
Teen kotona ihan kaiken hyvittääkseni tätä eroa. Periaatteessa mies ei tee muuta "kuin" käy töissä + huoltaa auton.
ap
entä jos oiski toisinpäin? Ois iha eri kommentit täällä
Vierailija kirjoitti:
entä jos oiski toisinpäin? Ois iha eri kommentit täällä
Ei olisi. Ihan jokaisessa samantyylisessä ketjussa naiset kertovat enemmin niin, että he maksavat isomman osan kuluista ja pitävät huolen, että miehellekin jää omaa rahaa. Tässä etusivullakin on kaksi tällaista naista.
Sinulla on kyllä todella pieni palkka. Yritä etsiä parempi työ tai jotain Ilta- tai viikonlopputyötä lisäksi. Et varmaan täysillä tunneilla ole kuitenkaan, kun palkka on noin pieni?
No, jospa kaikkien pakollisten, eli lainojen, asumisen kuukausittaisten juoksevien menojen ja välttämättömien, eli mm. ruoka- ja hygieniamenojen jälkeen laittaisitte jäljelle jääneet varat yhteen ja miettisitte, millä tavalla ne jaettaisiin oikeudenmukaisesti. Teillä myös lapsia? Veikkaan, ettei silti pakollisten ja välttämättömien menojen jälkeen enää kyllä kovin paljon ylimääräistä jää. Suomi on kallis maa.
Vierailija kirjoitti:
Teijän tarvis varmaan ihan keskenänne sopia tää asia.
Puhua kumppanin kanssa? Aika perverssiä ehdotelle tuollaista toiselle.... Puhumallahan voisi ratkeata vaikka miten monta palstan ongelmaa ja mistäs sitten ketjuja avattaisi, paitsi armeijan sukupolijaosta tai sukunimien valitsemisesta?
Sanoisin heipat mokomalle ukonkuvatukselle. Olen vielä opiskelija ja mun mies tienaa vuodessa noin 180 000 euroa. Heti meidän suhteen alussa hän sanoi maksavansa aivan kaiken meidän elämiseen liittyvän ja se lupaus on pitänyt. Myös sun miehen pitäisi osallistua huomattavasti suuremmalla summalla, koska tuo tilanne on sun kannalta todella epäoikeudenmukainen
Vierailija kirjoitti:
"Tasavero" on oikea ratkaisu. Molemmat maksavat saman verran asumiskustannuksista, ruoasta ja päivittäistavarasta. Loppu menee omaan käyttöön.
Juu, loput omista rahoista.
Teijän tarvis varmaan ihan keskenänne sopia tää asia.