Läheisen hautajaiset ja puoliso
Minulla on parin viikon päästä lähisukulaisen hautajaiset. Sanoin puolisolleni, että minulle on tärkeää että hän olisi tukenani siellä hautajaisissa, vaikka vainaja ei ollut puolisolleni kovin läheinen. Ei aio lähteä, hänen siirrettävissä olevat menot ovat ilmeisesti tärkeimpiä. Olen tästä todella suruissani ja luokkaantunut.. Onko teillä ihan normaalia ettei puoliso välttämäti osallistu hautajaisiin teidän tueksi? Varsinkin tässä tilanteessa, että tilanne on minulle tosi raskas ja tarvitsen puolisoni tueksi.. Ja hän tietää sen kuinka tärkeätä minulle se olisi ollut että hän tulee ja tiesi että satuttaa minua kieltäytymällä...
Kommentit (69)
Eihän tuohon ole mitään yksiselitteistä vastausta, vaan riippuu kokonaiskuvasta.
Vaikka puolison menot ovat sinun mielestäsi siirrettävissä, ne voivat olla puolison hyvinvoinnille äärimmäisen tärkeitä. Etenkin tässä koronan kurimuksessa joku ihan "tavallinen" meno voi olla ainoa, mikä auttaa jaksamaan.
Puolisoni sukulainen kuoli ja olin mielessäni ajatellut että saa mennä yksin hautajaisiin. Toivoi kuitenkin minua mukaan, joten lähdin vaikka en olisi välttämättä halunnutkaan. Jälkeenpäin sanoi että oli hänelle tosi tärkeää että olin mukana.
Minun miehelle tuo olisi kunnia asia eli kyse olisi minusta ei vainajasta.
Vierailija kirjoitti:
Puolisoni sukulainen kuoli ja olin mielessäni ajatellut että saa mennä yksin hautajaisiin. Toivoi kuitenkin minua mukaan, joten lähdin vaikka en olisi välttämättä halunnutkaan. Jälkeenpäin sanoi että oli hänelle tosi tärkeää että olin mukana.
Tämä. Jos minun puolisoni toivoisi minun tulevan mukaan niin totta kai lähtisin. Puolisoni tekisi saman minulle.
Kyllä minun mielestä suhteessa pitää tukea toista, myös vaikeina aikoina. Jos olisi kyse jostain kummin kaiman serkun hautajaisista, johon lähinnä mennään kohteliaisuudesta, ei puolisoa pidä pakottaa mukaan, mutta koska oli sinulle läheisestä ihmisestä kyse, niin luulisi, että haluaa tulla sinun tueksi.
Outoa käytöstä mieheltä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun mielestä suhteessa pitää tukea toista, myös vaikeina aikoina. Jos olisi kyse jostain kummin kaiman serkun hautajaisista, johon lähinnä mennään kohteliaisuudesta, ei puolisoa pidä pakottaa mukaan, mutta koska oli sinulle läheisestä ihmisestä kyse, niin luulisi, että haluaa tulla sinun tueksi.
Outoa käytöstä mieheltä.
Niin minustakin.. Eikä tämä ole eka kerta kun puolisoni toimii ajattelematta minun tunteitani. On niin paska olo.. Ja se tietää, että tässä surun keskellä teki minulle entistä huonomman olon. Ei tämä ole enää normaalia :(
ap
Ota selvää onko siellä mullaiset rajoitukset tilaisuuteen.. Täällä on jo. Hautajaisissa on pidettävä maskia ja huomiotava turvavälit, 10 hengen rajoitus oli täällä pieneen kappeliin, kiitos koronan.
Hautajaiset on usein aika teennäinen ja kiusallinen ja ahdistava tilaisuus.
Ihmiset joita edesmennyt ei ole kiinnostanut eläissään moniin vuosiin rynnivät paikalle ryystämään kahvia.
Itse vältän kaikki hautajaiset mitkä ikinä pystyn.
Ja kun oma isäni kuoli, pidimme lähiomaisten yhteisymmärryksessä (hän oli sitä toivonut ja se oli myös äitini toive) pienet perheen kesken hautajaiset, koska halusimme surra rauhassa ja välttää tietynlaisen teatterispektaakkelin.
Ei sinulla ole mitään oman suvun lähiomaista, joka voisi tulla mukaan?
Vastaavassa tilanteessa, jos menehtynyt olisi mieheni satunnainen sukulainen, ja hänen tulisi sinne mennä, kysyisin kyllä eikö hän voisi mennä sinne vaikkapa veljensä kanssa keskenään.
Noihin menoihin ja niiden siirtämiseen - töistä ei välttämättä edes anneta vapaata jonkun 'vaimon sukulaisen' hautajaisiin ja muut menot - noh, jos on joku itselle kovin merkittävä ja tärkeäksi koettu vaikkapa koulutus tai luokkakokous tai muu harvinainen aktiviteetti, niin aika pitkin hampain jäisin pois (joku viikottainen zumbatunti tai muu harrastus on vähän eri tokikin).
Miksi tarvitset miehen mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun mielestä suhteessa pitää tukea toista, myös vaikeina aikoina. Jos olisi kyse jostain kummin kaiman serkun hautajaisista, johon lähinnä mennään kohteliaisuudesta, ei puolisoa pidä pakottaa mukaan, mutta koska oli sinulle läheisestä ihmisestä kyse, niin luulisi, että haluaa tulla sinun tueksi.
Outoa käytöstä mieheltä.
Niin minustakin.. Eikä tämä ole eka kerta kun puolisoni toimii ajattelematta minun tunteitani. On niin paska olo.. Ja se tietää, että tässä surun keskellä teki minulle entistä huonomman olon. Ei tämä ole enää normaalia :(
ap
Montako kertaa näin pitää vielä tapahtua ennen kuin otat tilanteesta sitä todellista vastuuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun mielestä suhteessa pitää tukea toista, myös vaikeina aikoina. Jos olisi kyse jostain kummin kaiman serkun hautajaisista, johon lähinnä mennään kohteliaisuudesta, ei puolisoa pidä pakottaa mukaan, mutta koska oli sinulle läheisestä ihmisestä kyse, niin luulisi, että haluaa tulla sinun tueksi.
Outoa käytöstä mieheltä.
Niin minustakin.. Eikä tämä ole eka kerta kun puolisoni toimii ajattelematta minun tunteitani. On niin paska olo.. Ja se tietää, että tässä surun keskellä teki minulle entistä huonomman olon. Ei tämä ole enää normaalia :(
ap
Mutta hän on muuten niin ihana ja huomioonottava? <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun mielestä suhteessa pitää tukea toista, myös vaikeina aikoina. Jos olisi kyse jostain kummin kaiman serkun hautajaisista, johon lähinnä mennään kohteliaisuudesta, ei puolisoa pidä pakottaa mukaan, mutta koska oli sinulle läheisestä ihmisestä kyse, niin luulisi, että haluaa tulla sinun tueksi.
Outoa käytöstä mieheltä.
Niin minustakin.. Eikä tämä ole eka kerta kun puolisoni toimii ajattelematta minun tunteitani. On niin paska olo.. Ja se tietää, että tässä surun keskellä teki minulle entistä huonomman olon. Ei tämä ole enää normaalia :(
ap
Puolisolla on varmasti omat syynsä miksi ei tule. Molemmin puolista ymmärrystä tarvitaan että suhde toimii, ei voi vaan vaatia toista osallistumaan kaikkeen mitä itse pitää tärkeänä. Voit varmasti mennä itse tai ottaa jonkin ystävän tukihenkilöksi, ehkä tunnet jo ennestään muita omaisia. Tilaisuus on kuitenkin tarkoitettu juuri omaisille. He ovat parhaat tukemaan toisiaan, sillä jakavat saman surun.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset on usein aika teennäinen ja kiusallinen ja ahdistava tilaisuus.
Ihmiset joita edesmennyt ei ole kiinnostanut eläissään moniin vuosiin rynnivät paikalle ryystämään kahvia.
Itse vältän kaikki hautajaiset mitkä ikinä pystyn.
Ja kun oma isäni kuoli, pidimme lähiomaisten yhteisymmärryksessä (hän oli sitä toivonut ja se oli myös äitini toive) pienet perheen kesken hautajaiset, koska halusimme surra rauhassa ja välttää tietynlaisen teatterispektaakkelin.
Ei sinulla ole mitään oman suvun lähiomaista, joka voisi tulla mukaan?
Vastaavassa tilanteessa, jos menehtynyt olisi mieheni satunnainen sukulainen, ja hänen tulisi sinne mennä, kysyisin kyllä eikö hän voisi mennä sinne vaikkapa veljensä kanssa keskenään.
Noihin menoihin ja niiden siirtämiseen - töistä ei välttämättä edes anneta vapaata jonkun 'vaimon sukulaisen' hautajaisiin ja muut menot - noh, jos on joku itselle kovin merkittävä ja tärkeäksi koettu vaikkapa koulutus tai luokkakokous tai muu harvinainen aktiviteetti, niin aika pitkin hampain jäisin pois (joku viikottainen zumbatunti tai muu harrastus on vähän eri tokikin).
Miksi tarvitset miehen mukaan?
Mihin sitä tosiaan parisuhteessa tarvitaan kumppaniutta ja tukea vaikeissa tilanteissa? Parisuhdenhan on vaan sellaista huolentonta kivaa, jolla tyydytetään vaan niitä omia itsekkäitä tarpeita.
Vierailija kirjoitti:
Minun miehelle tuo olisi kunnia asia eli kyse olisi minusta ei vainajasta.
Täytyy myöntää: olen kateellinen teille, joilla noin huomioivat miehet!
Omani ei tullut mummoni eikä erään toisenkaan minulle läheisen ihmisen hautajaisiin. Vaikka pyysin selittämällä juuri noin, että minä tarvitsen henkistä tukea.
Mies sanoi: ei se minulle ollut läheinen ihminen, on sinulla siellä suku tukemassa :(
Kuitenkin minä olin hänen tukena kaikissa hänen sukulaisten hautajaisissa. Nyt ajattelen, että en enää mene! Sitä saa mitä tilaa (senhän mies kääntää tietysti minun syyksi.....) toiset vaan ei TAJUA.
Mieheni oli tavannut isäni kerran, ennen kuin isäni kuoli. Eivät siis tunteneet toisiaan käytännössä ollenkaan. Kuitenkin oli keskustelematta itsestään selvää miehellekin, että hän tulee kanssani hautajaisiin. Enkä olisi kyllä ilman häntä sitä kestänytkään.
Mikä tuo miehen meno on? Sinulla ei kuitenkaan ole mitään diktatuurimaista rajatonta valtaa määritellä mikä on siirrettävissä ja mikä ei. Sinulle tulee varmaan tuonne muuta lähisukua? Ja ehkä jopa joku sellainen joka kaipaisi sitä tukea sinulta?
Minusta taas olisi ihan ok, jos jäisi pois. Mitä erityistä ”tukea” siellä tarvitset?
Ja kyllä, olen itsekin menettänyt rakkaitani. Se suurin suru ja sokki oli heti siinä kuoleman jälkeen. Siunaustilaisuus on se raskain ja silloinkin lähinnä omassa mielessään muistelee kuollutta. Muistotilaisuudessa on sitten jo vähän keveämpi tunnelma kun ihmiset juttelee muustakin kuin vainajasta.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli tavannut isäni kerran, ennen kuin isäni kuoli. Eivät siis tunteneet toisiaan käytännössä ollenkaan. Kuitenkin oli keskustelematta itsestään selvää miehellekin, että hän tulee kanssani hautajaisiin. Enkä olisi kyllä ilman häntä sitä kestänytkään.
Nyt on kyse jostain muusta lähisukulaisesta kuin isästä? Ehkä ap hakee tällä mieheltä huomiota ja lähisukulainen on joku jonka ap on nähnyt joskus vuonna miekka ja kilpi?
Tärkeää esitellä mies muulle suvulle?
Puoliso, joka ei lähde edes pyynnöstä mukaan, on itsekäs. Kieltäytyjän on turha odottaa sitten omalla vuorollaan mitään tukea tai apua toiselta. Aloittajallakin tulee vaikka mitä tärkeää aina juuri niiksi päiviksi, kun mies tarvitsee häntä syystä tai toisesta.
Voi tietysti miettiä millaista se tuli sitten olisi, jos vastahankaisesti sinne tulisi, puolipakottamalla. Onko se jotain muutakin kuin käsipuolesta pitämistä, mitä tarvitset?