Lue keskustelun säännöt.
Läheisen hautajaiset ja puoliso
05.10.2020 |
Minulla on parin viikon päästä lähisukulaisen hautajaiset. Sanoin puolisolleni, että minulle on tärkeää että hän olisi tukenani siellä hautajaisissa, vaikka vainaja ei ollut puolisolleni kovin läheinen. Ei aio lähteä, hänen siirrettävissä olevat menot ovat ilmeisesti tärkeimpiä. Olen tästä todella suruissani ja luokkaantunut.. Onko teillä ihan normaalia ettei puoliso välttämäti osallistu hautajaisiin teidän tueksi? Varsinkin tässä tilanteessa, että tilanne on minulle tosi raskas ja tarvitsen puolisoni tueksi.. Ja hän tietää sen kuinka tärkeätä minulle se olisi ollut että hän tulee ja tiesi että satuttaa minua kieltäytymällä...
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieheni oli tavannut isäni kerran, ennen kuin isäni kuoli. Eivät siis tunteneet toisiaan käytännössä ollenkaan. Kuitenkin oli keskustelematta itsestään selvää miehellekin, että hän tulee kanssani hautajaisiin. Enkä olisi kyllä ilman häntä sitä kestänytkään.
Nyt on kyse jostain muusta lähisukulaisesta kuin isästä? Ehkä ap hakee tällä mieheltä huomiota ja lähisukulainen on joku jonka ap on nähnyt joskus vuonna miekka ja kilpi?
Ehkäpä kyseessä on lapsuudessa läheinen isovanhempi, joka on asunut kaukana aloittajasta ja joka on ollut pitkään laitoshoidossa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puoliso, joka ei lähde edes pyynnöstä mukaan, on itsekäs. Kieltäytyjän on turha odottaa sitten omalla vuorollaan mitään tukea tai apua toiselta. Aloittajallakin tulee vaikka mitä tärkeää aina juuri niiksi päiviksi, kun mies tarvitsee häntä syystä tai toisesta.
Kostaminen on aina todella rakentavaa parisuhteessa.
Mulla mies sano, että miehet vaan ja miksei naisetkin välttävät kaikin keinoin hautajaisiin lähtemistä.
Se on varmaan miehellä kysymys siitä miten saa tunteet pysyy kasassa tms.
Isäni kuoli viimevuonna ja minusta oli parasta et mieheni tuki minua hautajaisissa vaikkakin olisi voinut esim. Jäädä taaperon kanssa kotiin.
Eli voi olla kyse siitä ettei vaan halua tulla kun se ei ole mikään mukava tilaisuus. Vanhin veljeni kin jätii "flunssan" takia tulematta ja hänellä pienet lapset ja pitkä wälimatka.
Itse en mennyt mummoni hautajaisiin ja se kaduttaa paljon.. Johtui tosin siitä että edelliset hautajaiset jossa olin niin oli siskoni hautajaiset ja ne muistot oli pinnassa. Yms Kaikkineen niin en saanut itseäni lähtemään mummu n hautajaisiin.
Mieheni ei osallistunut tänä vuonna pidettyihin sukulaiseni hautajaisiin, mutta olisi varmasti osallistunut jos olisin pyytänyt. Hautajaiset olivat kaukana ja molempien lähteminen olisi ollut suuri menoerä meille. Mies ei toisaalta ollut mitenkään erityisen kiireinen tms. Jos olisi ollut, niin ehkä en olisi edes pyytänyt.
Mutta olet kyllä mielestäni ihan oikeutettu loukkaantumisen tunteeseen, jos mies ei tunnu välittävän että sinulla on suru ja tarvitsisit tukea. Jaksamista!
Mikä se miehen siirrettävä meno on? Toiseksi, lähtisin kyllä tukemaan ellei olisi pakottava, vakava syy mennä jonnekin muualle ts. työpaikka meinaa mennä alta tjms. yhtä vakavaa. T: Mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso, joka ei lähde edes pyynnöstä mukaan, on itsekäs. Kieltäytyjän on turha odottaa sitten omalla vuorollaan mitään tukea tai apua toiselta. Aloittajallakin tulee vaikka mitä tärkeää aina juuri niiksi päiviksi, kun mies tarvitsee häntä syystä tai toisesta.
Kostaminen on aina todella rakentavaa parisuhteessa.
Mikä kostaminen? Tuossahan toista kohdellaan tismalleen samoin kuin hän itse on puolisoaan kohdellut. Jos se on ollut aiemmin omasta mielestä ihan ok, niin sitä se myös silloin, kun se kohdistuu itseen. Miten saat tuosta väännettyä kostamisen?
Vierailija kirjoitti:
Voi tietysti miettiä millaista se tuli sitten olisi, jos vastahankaisesti sinne tulisi, puolipakottamalla. Onko se jotain muutakin kuin käsipuolesta pitämistä, mitä tarvitset?
Kysehän on siitä, että puoliso olisi empaattien jo valmiiksi ja ymmärtäisi itsekin lähteä tukemaan aloittajaa. Ei siitä, että joku väkisin tulisi mukaan. Kuinka vaikea tämä on ymmärtää.
Aloittajan puolisi ei siis ole kovin olkapäätätarjoava. Varmasti tämä tulee esille muuallakin arjessa.
Riittääkö tämä aloittajalle.
Itse en haluaisi olla noin puusilmän kanssa, jolla ei paljon eläytymiskykyä löydy. Ei edes njuuri sillä vaikeimmalla hetkellä, joka tapahtuu ehkä vain yhden kerran elämässä.
Tämä asertelma muuttaisi koko avioliittoa ja saattaisn päätyä eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuohon ole mitään yksiselitteistä vastausta, vaan riippuu kokonaiskuvasta.
Vaikka puolison menot ovat sinun mielestäsi siirrettävissä, ne voivat olla puolison hyvinvoinnille äärimmäisen tärkeitä. Etenkin tässä koronan kurimuksessa joku ihan "tavallinen" meno voi olla ainoa, mikä auttaa jaksamaan.
Voi hyvää päivää tätät tunteettomuutta!
Ai ei olisi tärkeää tukea AP asiassa, joka on ehkä se vaikein tapahtuma koskaan elämässä ja tapahtuu one`´s lifetime!?!?
Asettakaa nyt puolison hetkittäinen hyvinvointi ja ap elämää mullistava selviytyminen eri sivulle kirjassa, koska samalle riville tai edes samalle sivulle ne ei kuulu..
AP, eroa. Paska mikä paska.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso, joka ei lähde edes pyynnöstä mukaan, on itsekäs. Kieltäytyjän on turha odottaa sitten omalla vuorollaan mitään tukea tai apua toiselta. Aloittajallakin tulee vaikka mitä tärkeää aina juuri niiksi päiviksi, kun mies tarvitsee häntä syystä tai toisesta.
Kostaminen on aina todella rakentavaa parisuhteessa.
Mitä kostamista se on, että toimii parisuhteessa samalla tavalla kuin toinenkin?
Nyt kannattaisi ottaa uudestaan keskustelu asiasta. Sanoa, että sinä haluaisit hänet sinne sinulle tueksi, vaikka ymmärrät, ettei tämän henkilön hautajaiset ole puolisollesi tärkeä tilaisuus, eikä hautajaiset varmasti kenenkään mielestä mitään kovin mukavia tilaisuuksia ole. Kysy, voisiko hän vielä harkita niiden menojensa siirtämistä, koska koet itse tarvitsevasi tukea. Ei sitä turhaan sanota, että parisuhteessa (kuten muissakin ihmissuhteissa ja ihmisten välisissä kanssakäymistilanteissa) keskusteleminen on tärkeää. Myöskin kuuntele sinä, miksi puolisosi mielestä hänen menonsa ovat niin tärkeitä, ettei niitä voi siirtää. Onko kyse itsekkyydestä vai onko kyse jostain, jota hän ihan oikeasti kipeästi kaipaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minun mielestä suhteessa pitää tukea toista, myös vaikeina aikoina. Jos olisi kyse jostain kummin kaiman serkun hautajaisista, johon lähinnä mennään kohteliaisuudesta, ei puolisoa pidä pakottaa mukaan, mutta koska oli sinulle läheisestä ihmisestä kyse, niin luulisi, että haluaa tulla sinun tueksi.
Outoa käytöstä mieheltä.
Niin minustakin.. Eikä tämä ole eka kerta kun puolisoni toimii ajattelematta minun tunteitani. On niin paska olo.. Ja se tietää, että tässä surun keskellä teki minulle entistä huonomman olon. Ei tämä ole enää normaalia :(
ap
Eli tämä on shit test? Mies mukaan vaikka väkisin että osoittaa välittämisensä? Mitä nyt, kun ei ole tulossa?
Kyllä itse en katselisi hetkeäkään ukkoa joka ei silloin tue minua kun sitä eniten tarvitsisin. Käykö tuo ukko ihan täysillä. Onko asperger. Lähtis sellaisella niska-perse-heilaituksella ulos, että hippulat vinkuisi.
Ap älä ole kynnysmatto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puoliso, joka ei lähde edes pyynnöstä mukaan, on itsekäs. Kieltäytyjän on turha odottaa sitten omalla vuorollaan mitään tukea tai apua toiselta. Aloittajallakin tulee vaikka mitä tärkeää aina juuri niiksi päiviksi, kun mies tarvitsee häntä syystä tai toisesta.
Kostaminen on aina todella rakentavaa parisuhteessa.
Mikä kostaminen? Tuossahan toista kohdellaan tismalleen samoin kuin hän itse on puolisoaan kohdellut. Jos se on ollut aiemmin omasta mielestä ihan ok, niin sitä se myös silloin, kun se kohdistuu itseen. Miten saat tuosta väännettyä kostamisen?
Tätä minäkin ihmettelen. Ilmiselvästi ihminen, joka ei lähde toisen kanssa hautajaisiin, vaikka pyydetään ja kerrotaan, että se on tärkeää + tukea tarvitaan, on sitä mieltä, että tälläisiä tuen osoituksia tarvita.
Ei kai myös omalla kohdallaan, ei varmasti edes odota toisen mitenkään muuttavan menojaan sen vuoksi, että hänellä on jokin vaikea tilanne. Menee varmaan ihan tyytyväisenä itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuohon ole mitään yksiselitteistä vastausta, vaan riippuu kokonaiskuvasta.
Vaikka puolison menot ovat sinun mielestäsi siirrettävissä, ne voivat olla puolison hyvinvoinnille äärimmäisen tärkeitä. Etenkin tässä koronan kurimuksessa joku ihan "tavallinen" meno voi olla ainoa, mikä auttaa jaksamaan.
Voi hyvää päivää tätät tunteettomuutta!
Ai ei olisi tärkeää tukea AP asiassa, joka on ehkä se vaikein tapahtuma koskaan elämässä ja tapahtuu one`´s lifetime!?!?
Asettakaa nyt puolison hetkittäinen hyvinvointi ja ap elämää mullistava selviytyminen eri sivulle kirjassa, koska samalle riville tai edes samalle sivulle ne ei kuulu..
AP, eroa. Paska mikä paska.
Tämä!
Kiitos vastauksista.
Sen verran voin kertoa puolison menoista, että ei liity töihin. Ja tämä meno mikä hänellä olisi on soviteltavissa toiseen päivään ja lupauduin tulla avuksi silloin, kunhan vaan lähtisi minun tueksi hautajaisiin.
Ja kuten aikasemminkin sanoin, puolisoni on käyttäynyt ennenkin niin, että tietää loukkaavansa minua. Tämä asia nyt aikalailla kirkasti minun silmiä. En halua nyt alkaa murehtimaan suhdettani, haluan saada tämän yhden surun ensin läpikäytyä
ap
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuohon ole mitään yksiselitteistä vastausta, vaan riippuu kokonaiskuvasta.
Vaikka puolison menot ovat sinun mielestäsi siirrettävissä, ne voivat olla puolison hyvinvoinnille äärimmäisen tärkeitä. Etenkin tässä koronan kurimuksessa joku ihan "tavallinen" meno voi olla ainoa, mikä auttaa jaksamaan.
Sulla on omituinen vastaus. Puolison tarve johonkin hupiin ei voi olla tärkeämpi tarve kuin aloittajan tarve saada tukihenkilö läheisen hautajaisiin.
No herran tähden! Tietenkin sukulaisen hautajaisiin mennään aina yhdessä. Varsinkin jos on toisen lähisukulainen. Täysin normaalia tapakulttuuria, yksin meneminen on jotenkin tökeröä ja tyyliin tekeillä olevan eron merkki, ja muutenkin tottakai tullaan mukaan tukemaan puolisoa.
Erikseen sitten koronat ja muut, ja tilanne jossa vainaja on vaikka kollega töistä.
Miten pitkälle tämä mukavuusajattelu oikein menee? Kyllä vaan on asioita, jotka tehdään parina, vaikka menot olisi muuten pitkälle omia.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista.
Sen verran voin kertoa puolison menoista, että ei liity töihin. Ja tämä meno mikä hänellä olisi on soviteltavissa toiseen päivään ja lupauduin tulla avuksi silloin, kunhan vaan lähtisi minun tueksi hautajaisiin.
Ja kuten aikasemminkin sanoin, puolisoni on käyttäynyt ennenkin niin, että tietää loukkaavansa minua. Tämä asia nyt aikalailla kirkasti minun silmiä. En halua nyt alkaa murehtimaan suhdettani, haluan saada tämän yhden surun ensin läpikäytyä
ap
Tämä huokuu kyllä hyvin tuosta hautajaisasiasta että tukea et saa missää muussakaan asiassa.
Voi olla niinkin. Mutta silti, jos ap kokee, että haluaisi miehensä tueksi, niin eikö silloin voisi olettaa, että mies haluaisi olla tukena, vaikkei vainajaa tuntenutkaan? ed.