G: anoppisi raivostuttavin ominaisuus?

41 jatkaa... olen ollut anoppi jo 10 vuotta ja  mulla on ihana miniä! Fiksu, kaunis ja aikaansaava - ihan kuin oma 4. tytär meille. Olen sanonut että olen/olemme aina tukena ja käytettävissä mutta emme tyrkytä neuvoja. Ja pyytänyt että lapset käskevät ottaa "peukalon irti perseestä" heti jos meistä tulee yhtä vaikeita ja saamattomia kuin anopista!

Aika erikoinen tapaus on minun anoppi. Erakoitunut ja kyynistynyt ihminen.  Elää omissa ajatuksissaan,  eikä osaa eläytyä toisten ihmisten asemaan.  Etsii toisista vikoja ja puhuu niistä.  Ei ehkä oikein välitä edes itsestään ja on myös masentunut. 

Niin unohdin se rasittavin piirre on negatiivisuus,  joka tarttuu anoppilassa ollessamme minunkin.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 13:41"]

Aika erikoinen tapaus on minun anoppi. Erakoitunut ja kyynistynyt ihminen.  Elää omissa ajatuksissaan,  eikä osaa eläytyä toisten ihmisten asemaan.  Etsii toisista vikoja ja puhuu niistä.  Ei ehkä oikein välitä edes itsestään ja on myös masentunut. 

[/quote]

"Tunnettu nyt kymmenen vuotta, hän oli 50v kun tavattiin ja ollut koko ajan yhtä hidas..."

Sano esimerkki, mikä asia pitäisi tehdä nopeammin? Ihmisissä on myös temperamenttieroja, onko miehessäsi samaa äitinsä hitautta ja se sinua jurppii?

Anoppi on pahimmillaan kuin kiukutteleva teini: "aha just, kaikki on sit niinku mun syytä, joopa joo!". Kuten teiniyteen kuuluu, FB:ssa kaveeraa, riitelee ja soittaa suutaan kavereilleen/sukulaisilleen täysin hävyttömästi. Katkaisee välejä, kiukkuaa milloin mistäkin. Kaverilistaa pitää siivota jatkuvasti, koska jostain syystä hän ystävystyy mm. sosiopaattien kanssa. Etsii unelmiensa parisuhdetta (eronnut) nyt keski-ikäisenä ja marttyyrimaisesti huokailee, että hän ei varmaan ikinä löydä ketään...ja sitten viikon päästä julistaa FB:ssa että "PARISUHTEESSA!".

Anopilla on myös jonkinlainen pakkomielle olla aina päinvastaista mieltä minun kanssani. Jos sanon että ilma on lämmin, hänestä se on kylmä. Kun ihastelen arvokiinteistöä tietyltä alueelta, saan kuulla että kys. alue on "ihan paska". Jne.

Kaiken kiukuttelun, ikuisen kapinan ym. vielä jaksaisi, mutta kun anoppi on tympeän luontonsa vuoksi myötävaikuttanut siihen, miksi yksikään lapsistaan ei ole kiinnostunut Aku Ankkaa kummemmasta kirjallisuudesta, osaa tavanomaisia arkielämän taitoja tai tiedä, miksi kansallisena juhlapäivänä liputetaan. Surku tuli, kun vein mieheni ensimmäistä kertaa marjaan tämän ollessa melkein kolmekymppinen! "Ei äiti meidän kanssa mitään tehnyt...sain harrastaa vain ilmaisia juttuja, ikinä en saanut markkaakaan mihinkään". Mieheni tuntien tiedän, ettei hän valitettavasti valehtele. Ja koska anoppi ei rahankäyttöä opettanut lapsilleen, yksikään heistä ei osaa säästää tai ostaa harkitusti.

Otan osaa, melkosen miehen olet valinnut. Toivottavasti on niin "nössö" mies, että pystyt kouluttamaan mieleisesi : ) Ajattele jos olisi perinyt äitinsä luonteen, ei olisi niin helppo koulutettava.

47, on kyllä nössö tavallaan (mutta myös kiltti!) ja olen häntä kannustanut olemaan enemmän oma itsensä suhteemme aikana. Kyllä hänelle on paljon pitänyt opettaa, mutta toisaalta hän on myös itse pyytänyt apua jos on tarvinnut.

Voimia sinulle kasvatustehtävässä, parempi myöhään kuin ei millonkaan ; )

mutta varoitan sinua.. siellä on ne äiskän geenit taustalla.

Se, että kaikki tekemätön työ on minun syytäni. Ja se tapa, jolla siitä mainitsee;

"Eikö äiti ole laittanut tiskejä?" "Eikö äiti ole vaihtanut puhdasta paitaa?" "Eikö äiti ehtinyt keittää kahvia?" "Eikö äiti ole siivonnut lelujanne?"

Aina lapsille taivastelee näitä minun tekemättömiä juttujani. Poikansa ei ilmeisesti tarvitse tehdä mitään..

Myös asioihin puuttuminen ärsyttää:

"Toin teille meidän vanhan lattialakaisimen, kun ei teillä ollut" Ei olekaan, meillä on imuri.

"Lapsilla on kyllä ihan liikaa leluja!" Ja silti roudaa itse niitä lisää.

"Viimeksi en löytänyt pöytäluutua, tässä on rulla Wettexiä." Käytän pikkupyyhkeitä, jotka heitän käytön jälkeen pesuun. Vihaan Wettexejä limottumassa altaan reunalla.

Siinä kai ne ärsyttävimmät.

"Kaiken kiukuttelun, ikuisen kapinan ym. vielä jaksaisi, mutta kun anoppi on tympeän luontonsa vuoksi myötävaikuttanut siihen, miksi yksikään lapsistaan ei ole kiinnostunut Aku Ankkaa kummemmasta kirjallisuudesta, osaa tavanomaisia arkielämän taitoja tai tiedä, miksi kansallisena juhlapäivänä liputetaan. Surku tuli, kun vein mieheni ensimmäistä kertaa marjaan tämän ollessa melkein kolmekymppinen! "Ei äiti meidän kanssa mitään tehnyt...sain harrastaa vain ilmaisia juttuja, ikinä en saanut markkaakaan mihinkään". Mieheni tuntien tiedän, ettei hän valitettavasti valehtele. Ja koska anoppi ei rahankäyttöä opettanut lapsilleen, yksikään heistä ei osaa säästää tai ostaa harkitusti."

Tässäkö anopin perheessä ei ollut isää lainkaan? Jonkin verran ne isänkin toimet vaikuttavat, millaisia miehiä sieltä kasvaa. Joten eipäs nyt pelkästään anoppia kivitetä huonosta kasvatuksesta

Kylmä ihminen.

Yleinen negativiisuus on hänen ikävin ominaisuutensa. Jopa iloiset asiat hän väkisin kääntää nurinpäin. Esim. jos mainitsee päivän ihanasta aurinkoisuudesta, hän huomauttaa että kuivuus on pahaksi kasveille. Jos sanoo että vauva hymyilee mummille, hän väittää ettei se mummille hymyillyt vaan seinällä olevalle koristeelle. Jos minä kehun ruokaa, hän sanoo että se meni ihan pieleen, ja jos mieheni kehuu sitä, hän muistuttaa ettei mies siitä pitänyt silloin kun oli lapsi. Hän on joskus jopa yrittänyt estää miestäni ottamasta jotain ruokapöydässä, vedoten siihen ettei hän viisivuotiaana syönyt sitä.

Itsekeskeisyys ja tajunnanvirtamainen höpöttäminen. Aina kun nähdään joutuu kuuntelemaan pitkiä, yksityiskohtaisia tarinoita hänestä ja hänen harrastuksistaan tai naapurin kumminkaiman tyttären mistälie-jutusta. Kysyy, mitä kuuluu ja ennen kuin ehtii kertoa mitään, aloittaa oman höpinänsä. Mitään ei 15 avioliittovuoden jälkeen tiedä minun ja poikansa elämästä, kiinnostuksen kohteista tms. Ostaa kilokaupalla kaikkea rojua josta itse tykkää ja väittää niiden sopivan meille, vaikka esim. sisustustyylimme ovat valovuosien päässä toisistaan. Koskaan ei vahingossakaan kysy tarvittaisiinko jotain. Kävi lomallani asioimassa firmassa jossa olen töissä (kollega tunnisti hänet erikoisesta nimestä), mutta ei siis tajunnut minun olevan siellä töissä. Sitä vertaa ei ole koskaan kuunnellut, vaikka yrityksen nimi on varmasti vuosien varrella tullut mainittua.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 10:10"]

Hössötys ja hölinä.

[/quote]

Meillä nuo samat sekä epätasapuolisuus lapsiaan ja lapsenlapsiaan kohtaan.  Selkeä nokkimisjärjestys, tytär ensin, mustalammaspoika sitten, lastenlapsissa poikalapsenlapset ja adoptoidut ensin. Lisäksi passaa apen piloille ja olettaa, että meilläkin, taloudessa jossa on kolme lasta ja kaksi työssäkävijää, äidin pitää tehdä kaikki. Hän pursuaa hyviä ideoita miten liesituuletin ja ilmanvaihtoräppänät ja jääkaapin takuset ja vessan kaakelin saumat tulee pestä ja miten päin sänkyyn tulee laittaa aluslakana. Ilmeisesti hän on autuaasti unohtanut, että heillä itsellään oli kotiapulainen kaikki ne vuodet kun lapset olivat alle 10-vuotiaita.   

Puhuu jatkuvasti pahaa muista ihmisistä  eli todenäköisesti meistäkin kun emme ole paikalla. Arvostelee valintojamme. Ei välitä lapsenlapsista kuin esittelymielessä. Asiat pitäisi tehdä edelleen samoin kuin on tehty.