G: anoppisi raivostuttavin ominaisuus?

Puhuu jatkuvasti muista lapsistaan ja heidän perheistään, heidän onnistumisista ja erityisesti vaikeuksista. En tiedä sitten puhuuko meidän asioista yhtä paljon heille kun me emme ole paikalla :D

Mutta olen antanut mennä toisesta korvasta ulos tai kommentoinut vähäisesti osaan jutusta. Joihinkin asioihin taas kommentoinut enemmän. Eli kiltisti olen jaksanut yrittää ymmärtää tätä puolta. Anoppi on kova puhumaan ja pääasiassa vain lastensa kanssa tekemisissä.

Ei ole mitään raivostuttavaa ominaisuutta. Hän on hieno ja lämmin ihminen, joka on ottanut myös minun lapseni (nykyinen mieheni ei siis ole hänen isänsä) ihan kuin omaksi lapsenlapsekseen, jota kohtelee samalla tavalla kuin samaa verta olevaa lastenlastaan.

Ei kuuntele muiden mielipiteitä,juoruaa,utelias.puhuu omista nelikymppisistä lapsista vielä muksuinaan.

Täysin toope

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 11:23"]Ei kuuntele muiden mielipiteitä,juoruaa,utelias.puhuu omista nelikymppisistä lapsista vielä muksuinaan.

Täysin toope

[/quote] pakko kommentoida, että eikö äiti saa sanoa lapsiaan lapsiksi, kun he ovat aikuisia?

Ulkokultaisuus. On niin kaveria ja yhtä kehua nähdessään, ja sitten selän takana puhutaan mitä sattuu. Oon jo oppinu suodattamaan, ja olemaan pikkasen varuillaan. Ei kannata ainakaan avautua omista asioista juurikaan.

Kinuu lapsenlapsia joka kerta kun tavataan ja lääppii mun mahaa, "onko vauvauutisia?"! Jouluvierailu ahdistaa jo nyt..... Muuten kiva anoppi.

Tupakointi täälläkin. Tupakanhimo on niin kova että päivällispöydästäkin pitää lähteä muita ennen sauhuille vaikka just ennen ruokailua on jo käynyt yhdet vetäisemässä.

Ei usko siihen, että unettomuus voi olla vakava sairaus. Minä en ole nukkunut 4 vuoteen yli viittä tuntia putkeen, joka ikinen yö nukahdan vahvoista unilääkkeistä huolimatta vasta 2-6 tuntia nukkumaanmenon jälkeen mutta anopin mielestä jos en nukkuisi päiväunia, tekisin enemmän ulkona töitä (olen liikunnanopettaja joten urheilua kyllä tulee) tai en ajattelisi koko unijuttua, saisin automaattisesti nukutuksi. Niin, minähän jouduin Nokian mielisairaalaan koska sekosin täysin unenpuutteesta viime talvena kun minulla ei vielä ollut unilääkkeitä, pelkkää melatoniinia ja väsyttäviä allergialääkkeitä. Anoppi halveksii koko ongelmaani joka kerta kun näkee minun olevan hyvin väsynyt, kommentoi aina että taas sitä ollaan valvottu, menisit aikaisemmin nukkumaan ettet näyttäisi noin uupuneelta.

"Hattu päähän ulkona", "Varovasti pittää ajjaa, siellä on hirviä". "Mahottoman vähän syöt, lissee pittää ottaa". Näitä hokee neli-  ja viisikymppisille lapsilleen. Me miniät ja vävyt päästään onneksi hiukan vähemmällä. Ja niitä omia ja sukulaisten ja naapureiden sairauskertomuksia saa kuulla uudestaan ja uudestaan ja uudestaan. Huoh. Mutta kyllä minä yhden päivän jaksan näitä juttuja kuunnella.

Se, että hän kuoli niin yllättäin, kohtalaisen nuorena. En ehtinyt tajuta, että minä olin se tyhmä ja hankala tässä miniä - anoppi suhteessa. Kaduttaa ja harmittaa, mutta ei voi mitään...

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 09:37"]

Puhumisen määrä. "Pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä pälä," sanoo anoppi.

[/quote]

Etpä selvästikään kuuntele anoppiasi, jos et muuten osaa häntä referoida! Olisitko pikkusen ylimielinen?

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 09:52"]

hitaus, itse teen kymmentä asiaa samaa aikaa kun eräs vasta miettii sen yhden asian aloittamista....

[/quote]

Olisko hänkin aikanaan ollut nopeampi? Ikääntymiseen kuuluukin hidastuminen, joten se sama hidastuminen kohtaa varmaan sinuakin. Toivottavasti sinulla sitten on ymmärtäväisempi miniä, joka ei sinua parjaa keskustelupalstalla : ) Monet asiat kuitenkin ihan arkielämässä ovat helpottuneet 20-30 vuodenkin aikana, joten koska anoppi on ( ja omia lapsia ? ), on varmaan tehnytkin jotain elämässään ?

Asutaan toistaiseksi 250 km päässä anopista, mutta aina kun sanomme tulevamme sinne viikonlopuksi tai tässä tapauksessa jouluksi, hän haluaa tietää melkein minuutilleen, moneltako olemme siellä, kun hän tekee ruuan valmiiksi. Kiva toki saada ruokaa ajomatkan jälkeen, mutta me ei oikeesti tiedetä täsmälleen, moneltako ollaan. Helpompi soittaa matkan varrelta, että nyt ollaan siellä ja siellä, perunat voi laittaa kohta kiehumaan tms. 

Anoppi myös kyselee ja utelee paljon ja laukoo mielipiteitään. Hän on juuri sellainen, joka katsoi Vain elämää -sarjaa, vaikka ei tunnistanut laulajia ja inhosikin joitain heistä, pakko oli silti katsoa ja kysellä sitten mun mielipidettä ko. sarjasta vain ollakseen eri mieltä.

Raivostuttavin piirre on, että anoppi jossain (pikku)asioissa hänen on pakko olla oikeassa. Niin kuin vaikka lähtee kiistelemään kirjasta, jonka on lukenut 20 v. sitten, ja toinen viime viikolla. Tai vänkää vastaan asiassa, jota toinen tekee työkseen. Se on toisinaan varsin loukkaavaa.

Voiko ihmisen itsetunto olla niin pienistä asioista kiinni, että pitää mielummin väittää vastaan, kuin myöntää että ei muista, tai että toinen tietää paremmin?

Kohtelee eriarvoisesti lapsiaan, on hyvin pihi, hyvin itsekeskeinen, todella epäsosiaalinen. Aluksi pidin mutta kun tutustuin paremmin aloin huomata näitä ikäviä puolia hänessä -harmi...

Ei pahaa sanottavaa. Ovat kuolleet sekä ensimmäinen, että toinen. Olen nyt itse anoppi 40 vuotiaana. Mitähän mieltä miniät mahtaa olla? Kannattaa muuten muistaa, että lähes kaikista meistä tulee jossain vaiheessa anoppi...;)

Ei pahaa sanottavaa. Ovat kuolleet sekä ensimmäinen, että toinen. Olen nyt itse anoppi 40 vuotiaana. Mitähän mieltä miniät mahtaa olla? Kannattaa muuten muistaa, että lähes kaikista meistä tulee jossain vaiheessa anoppi...;)

Se että anoppi on tehokkaasti pilannut lapsiensa elämän. Haukkuu, vähättelee, huutaa eikä välitä siitä onko hänen syytöksillään mitään totuuspohjaa. Vaatii lapsiltaan kiitosta kun on uhrautunut tekemään heille ruokaa ja hankkimaan heille vaatteita, ihan näillä sanoilla. Koskaan ei ole näyttänyt pienintäkään rakkauden osoitusta tai ymmärrystä lapsiaan kohtaan.

Jos anoppi saa jotain päähänsä, se on totuus ja siitä pitää olla kiitollinen. Minä olen kauhuminiä joka ei suostunut kuuntelemaan ja vielä vähemmän antanut pienen lapsen kuunnella sitä kun anoppi alkoi ilman varoitusta huutamaan ja riehumaan että hänen poikansa hakkaa minua, mitä koskaan ei ole tapahtunut ja yhden poikaystävän aikoinaan jätin jo ensimmäisestä väkivaltaisuuteen viittaavasta teosta eli en jää suhteeseen jossa minua alistetaan.

Suhteen alkuaikoina anoppi soitteli pojalleen noin 10 kertaa päivässä vain haukkuakseen tätä ilman mitään asiaa. Lapsen synnyttä olimme käymässä ja vauva oli nukahtamassa yöunille kun anoppi alkoi mekastamaan, lapsi alkoi itkemään ja anoppi alkaa riehumaan mitä naapuritkin ajattelee kun muutaman kuukauden ikäinen vauva itkee yöllä.

Anopin lasten mielestä heidän elämänsä paras teko on ollut muuttaa siitä ihmisestä mahdollisimman kauas. Että näin ihana, kultainen ja välittävä anoppi minulla.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 12:39"]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 09:52"]

hitaus, itse teen kymmentä asiaa samaa aikaa kun eräs vasta miettii sen yhden asian aloittamista....

[/quote]

Tunnettu nyt kymmenen vuotta, hän oli 50v kun tavattiin ja ollut koko ajan yhtä hidas...

Olisko hänkin aikanaan ollut nopeampi? Ikääntymiseen kuuluukin hidastuminen, joten se sama hidastuminen kohtaa varmaan sinuakin. Toivottavasti sinulla sitten on ymmärtäväisempi miniä, joka ei sinua parjaa keskustelupalstalla : ) Monet asiat kuitenkin ihan arkielämässä ovat helpottuneet 20-30 vuodenkin aikana, joten koska anoppi on ( ja omia lapsia ? ), on varmaan tehnytkin jotain elämässään ?

[/quote]

Meillä menee periaatteessa ihan ok anopin kanssa. Olemme elättäneet appiksia toistakymmentä vuotta, huolehtineet heistä ja talosta jossa he asuivat (meidän maksama sekin). Kun appi kuoli luulimme että anoppi olisi helpottunut kun pääsee pois kotoa vapaasti kulkemaan, alkaisi lopultakin elää.

Vaan ei, tuo marttyyri istuu kotona ja odottaa että maailma tulee hänen luokseen! Meidän pitää viedä hänet lomalle (mutta viimeksi ei kelvannut lahjaksi annettu ulkomaankohde...), huolehtia lampunvaihdosta, auton huollosta, laskujen maksusta jne jne jne. Ja aina saa kuulla kuinka hänellä on tiukkaa.... No, hänelle jää ruokaan 600€ laskujen jälkeen, meidän perheelle 900€.... Luultavasti syytää rahaa toiselle (varakkaammalle) pojalleen joka ei ole koskaan tehnyt mitään äitinsä vuoksi!!

Ja anoppi tulee - 18 kertaa meille joulunviettoon. Ei toisen pojan luo eikä sukulaisiin....Jipii!!

Anopilla ikää vasta 74v