Auttakaa minuu parisuhteessa
Hei!
Minä ja mun poikaystävä oltiin seurusteltu vuosi ja sitten muutettiin yhteen asumaan. Nyt ollaan asuttu yhdessä 4kuukautta ja koko ajan mua vaan on ahdistanut ihan hirveesti! Poikaystävä on aivan täydellinen, hänessä ei ole mitään vikaa ja hoitaa kaikki kotityötkin mukavasti ja kohtelee mua kun prinsessaa. Oon ite 20v poikaystävä parivuotta vanhempi.
Tuntuu etten saa myöskään yhtään omaa aikaa ja nautin myös itekseni olelusta. Sillon kun asuttiin erillään kaikki oli hyvin. Nyt poikaystävän läheisyys ahdistaa....
Mitä teen? Kyseessä on mies jonka kanssa oikeasti haluan elää elämäni. Lähteekö tämä ahdistus koskaan pois:(
Kommentit (23)
Sano poikaystävälles että tarviit aikaa, vaikka asuttekin saman katon alla. Järjestä myös itselles aikaa. Tee mistä tykkäät, mene vaikka vanhemmillesi viettämään aikaa muutamaksi yöksi aina välillä. (jos mahdollista)
Onko sinulla omia harrastuksia? Omia ystäviä? Jos suhde on muuten hyvä, ota itsellesi aikaa niin ehkä alat taas nauttia myös niistä hetkistä, jotka vietätte yhdessä.
Puhut hänen kanssaan? Onko teillä mitään omaa?
Parikymppisenä noita poicciksia ehtii tulemaan vielä monta...
Meillä ei kyllä oo mitään omaakaan:( toki mies käy töissä mutta muuten kaikki aika ollaan vaan yhdessä. Miehellä ei oo mitään harrastuksia missä se kävis ja ite käyn kyllä treenamasda välillä mutta ei se riitä omaksi ajaksi
Voi että, ymmärrän niin hyvin ap:n ahdistuksen. Poikkis voi olla vaikka kuinka ihana ja kaikki täydellistä, mutta jos on introvertti luonne niin yksin olemisen tarve on elinehto. Minäkään en nuorena sitä tajunnut, ymmärsin vain että voin huonosti. Sama toistui seuraavassa suhteessa kun muutettiin yhteen.
Nyt nelikymppisenä tiedostan mistä on kyse. Onnellisin olen tässä parisuhteessa, jossa olemme jopa naimisissa, mutta eri asunnoissa.
Voimia ja viisautta ap tiellesi. Puhukaa. ❤️
Tarvitsetko sellaista omaa aikaa että olet yksin kotona? Riittääkö että kumpikin puuhailee omia juttujaan eri huoneissa?
Onko asunto kiva, viihdytkö siellä? Koetko että sinulla on tarpeeksi omaa siellä, ettei kaikki ole jotain poikaystävän valitsemaa tai kompromissia? Ahdistaako muut asiat elämässä? Onko asunto tarpeeksi iso jotta voitte olla rauhassa toisiltanne? Voiko taustalla olla ahdistusta siitä että olet menettänyt oman asunnon ja ”joudut” jakamaan tilan toisen ihmisen kanssa? Elämänmuutokset voivat aiheuttaa monenlaisia tuntemuksia jotka purkautuvat odottamattomilla tavoilla.
Teidän täytyy löytää uudet rutiinit elämään. Keksi itsellesi harrastuksia ja menoja. Voit käydä yksin kylässä, kävelyllä, kaupungilla, sukulaisten luona, istua terassilla/parvekkeella jne.
Olen introvertti ja asunut puolison kanssa noin 20 vuotta yhdessä. Minulle riittää, että voimme olla saman katon alla mutta eri huoneissa tekemässä omia juttujamme. Omat menot, harrastukset ja kaverit ovat tärkeitä. Mieskin on introvertti, joten viihtyy paljon omissa oloissaan eikä esim. seuraa minua huoneesta toiseen ja puhu taukoamatta.
Voi olla, että ette vielä ole löytäneet toimivaa yhteiselon mallia, ja ajan kanssa asiat hioutuu paremmaksi. Tai sitten ette sopeudu avoliittoon ja suhteenne toimii paremmin kun asutte eri asunnoissa.
Sinun täytyy miettiä minkälaista omaa aikaa haluat ja miten voit sen saada. Sitten voit miettiä miten voisitte parhaiten toteuttaa nämä asiat. Tietääkö mies miltä sinusta tuntuu? Jutelkaa asiasta ja miettikää miten voisitte parantaa tilannetta. Voisiko mies käydä säännöllisesti jossakin?
Introvertin yhteisasuminen toimii vain jos molemmat ovat samanlaisia ja tilaa ja yksin olemisen mahdollisuuksia runsaasti.
Esim. introlle kovin kiinni ja läsnä oleva ekstrovertti on painajainen.
Jätä se sika ansaitset paremman. Eroa.
Olen 27 ja introvertti. Tiedän jo etten kykenisi asumaan kenenkään kanssa saman katon alla jos suhteeseen rupean niin asumme sitten erillämme :D Yksinolo on ihan mahtavaa! Ihmisten liika seura pilaa päiväni oli se ihminen sitten kuinka mukava. Ymmärrän sinua AP olet nuori joten varmaan oppimisen paikka sinulle mitä tarvitset jotta olet onnellinen, paljon kompromissien ja päätöksien tekoa jotta molemmat osapuolet ovat onnellisia.
Naisten tuuliviiriajattelu, huoh. Toivottavasti kundi tajuaa häipyä.
Ehkä ap:n pitää käydä peruslorttoprosessi ensiksi läpi eli lähteä ”etsimään itseään”, ja ”vakiintua ja asettua aloilleen” vasta sen jälkeen kun toosa on hoonattu paskojen muusikoiden, bensalenkkarien ja baarielvisten toimesta UFF:n vaatekierrätyslaatikon kokoiseksi.
Tekeydy raskaaksi. Niin muutkin niin on kivaa tekemistä, ei tarvii mennä töihin, mies elättää? Kun olet noin nuori, voit sumeilematta tehdä mitä milloinkin huvittaa ja kun elämänhallinta hukassa. Jos miestä ei kiinnosta kotileikki, ainahan lapsen voi lykätä vaikka mummolle.
Kyllä siihen tottuu, kun ottaa omaa aikaa.
Pystytkö olla kuitenkin omaitsesi poikaystäväsi seurassa? Jos joudut esittää jotain tai olet epävarma, niin silloin toisen seura voi olla kuluttavaa.
Olin myös 20-v, kun poikaystävä muutti minun luokseni ja tunnen ongelman. Minä en välttämättä ole introvertti vaan ambivertti, mutta olen lapsesta asti tykännyt ihan hirveästi lukea kirjoja ja tähän tarvitsen omaa rauhaa.
Nykyään asun kahdestaan mieheni kanssa isossa omatitalossa ja nautin ihan valtavasti, kun hän muutaman kerran vuodessa lähtee johonkin reissuun ja saan olla rauhassa ihan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Tekeydy raskaaksi. Niin muutkin niin on kivaa tekemistä, ei tarvii mennä töihin, mies elättää? Kun olet noin nuori, voit sumeilematta tehdä mitä milloinkin huvittaa ja kun elämänhallinta hukassa. Jos miestä ei kiinnosta kotileikki, ainahan lapsen voi lykätä vaikka mummolle.
Höpö höpö.
vali vali vali. aina on kaikki huonosti.
Ai niin, mitä ap teet päivisin? Kerroit että poikaystävä käy töissä, mutta entä sinä? Opiskeletko tai käytkö töissä? Jos et, niin sekin voi ahdistaa. Tarvitsisit senkin suhteen jotain omaa minkä parissa vietät päiväsi poikaystävästä erillään.
Minulle on tärkeää että saan joka päivä hetken omaa rauhaa. Yleensä tarvitsen eniten sitä sen jälkeen kun tulen töistä tai kylästä, jossa olen ollut tekemisissä muiden ihmisten kanssa. Sen jälkeen jaksan paremmin viettää aikaa puolisonkin kanssa. Oma rauha voi olla hiljaisuudessa surffaamista, lehden tai kirjan lukemista, kahvi/tee terassilla istuen, kävelylenkki, tai kahvilassa, kirjastossa, kaupungilla ym. käyminen yksin töiden jälkeen.
Tunne itsenäisyydestä on minulle tärkeää. Tienaan omat rahani, minulla on omia kavereita, harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita. Sekoaisin, jos kaikki elämäni pyörisi vain yhden ihmisen ympärillä.
Vaikka tarvitsen omaa aikaa, niin viihdyn hyvin puolison kanssa ja meillä on kivaa yhdessä. Avain tyytyväisyyteen on tasapainon löytäminen, sopivasti aikaa yhdessä ja erillään.
Joitakuita ei vaan ole luotu yhteisasumiseen, vaikka olisi kuinka rakastunut. Vanhemmiten sen vasta yleensä hahmottaa ja tajuaa, eikä lähde enää edes kokeilemaan. Parisuhteeseen voi sitoutua 100% vaikkei samassa osoitteessa asuisikaan. Pitää vaan hyväksyä asia ja löytää toinen samanhenkinen. Kyllä meitä on paljon.
Voi olla että ajan myötä sopeudut tilanteeseen ja opit ottamaan oman aikasi myös yhdessä asuessanne. Voi myös olla, että sinulle toimivan suhteen kulmakivi on molemmille omat kodit.