Olen kätilöopiskelija, kysyttävää?

Minulle jäi hätäsektion jälkeen muistoksi virtsankarkailu, ilmeisesti kohdunlaskeumasta johtuva. Onko leikkaus ainut hoitokeino, auttaako joku jumppa, tai painonpudotus? Miten seuraava raskaus vaikuttaa asiaan?

Miten pääsee opiskelemaan kätilöksi?

Hieno duuni

Mikä on myöhäisin aika jolloin tiedät raskauden selvinneen äidille? Tulivatko kuukautiset, pettikö ehkäisy vai miksi asia selvisi myöhään?

Miltä kohtu tuntuu raskauden puolivälin aikoihin? Aina puhutaan, missä kohdun korkein kohta tuntuu, mutta mitä tuntuu siitä alaspäin?

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 07:59"]

Mikä on myöhäisin aika jolloin tiedät raskauden selvinneen äidille? Tulivatko kuukautiset, pettikö ehkäisy vai miksi asia selvisi myöhään?

Miltä kohtu tuntuu raskauden puolivälin aikoihin? Aina puhutaan, missä kohdun korkein kohta tuntuu, mutta mitä tuntuu siitä alaspäin?

[/quote]

Parikin on jo ollut että rv 20 jälkeen vasta alkaneet epäillä, muutenkin ollut epäsäännölliset kuukautiset.  

Kohdun pohjan korkeus on raskauden puolivälissä navan korkeudella, tämäkin toki hyvin yksilöllistä riippuen esim siitä, mihin suuntaan kohtu on kallistunut. Kohdun korkeimmasta kohdasta alaspäin tuntuu kohtu ts sikiö ja lapsivesi, jotka kädellä voi tuntea selkeästikin harjaantumisesta riippuen hieman ennen tuota raskauden puoliväliä.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 00:17"]

Miten pääsee opiskelemaan kätilöksi?

[/quote]

Kovin on ymmärtääkseni koulukohtaista mutta vaikeaa se on, 2-4% on päässyt nuorisopuolelle viimeisen viiden vuoden aikana sisään. Useissa kouluissa on pääsykokeissa älyyn ja persoonallisuuteen liittyviä testejä sekä haastattelutilanne. Aikuispuolen tilanteesta en tiedä.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 23:43"]

Miten synnytyksen aiheuttama verenhukka arvioidaan? Ihan normaalissa alatiesynnytyksessä siis. Tuo oli mainittu synnytyskertomuksessa ja mietin, miten ml-määrä oikein arvioidaan.

[/quote]

Aluksi harjoittelemme vuotojen mittaamista mittakannuilla, jotta silmä, käsi ja mittakannu oppivat olemaan samaa mieltä vuodosta. Tämän jälkeen normaalit vuodot (alle 500 ml) arvioidaan usein vain silmillä ja käsillä, mutta se on kyllä luotettava tapa. Vuotoa arvioidaan katsomalla ja kokeilemalla verisiä liinoja ym.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 00:11"]

Minulle jäi hätäsektion jälkeen muistoksi virtsankarkailu, ilmeisesti kohdunlaskeumasta johtuva. Onko leikkaus ainut hoitokeino, auttaako joku jumppa, tai painonpudotus? Miten seuraava raskaus vaikuttaa asiaan?

[/quote]

Lantionpohjan lihasten jumppa voi auttaa kuten myös painonpudotus jos sinulla ylipainoa on. Neuvolasta voit saada lantionpohjan lihasten jumppaohjeet ja omasta tk:sta lähetteen esim fysioterapeutille, joka voisi vaivassa auttaa. Hae rohkeasti lisää apua jollei lantionpohjan jumppa auta!

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 23:53"]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 22:52"]

Olen huomannut että sektiopäätöksissä on ihan lääkärikohtaisiakin eroja, mutta kuten mainitsin, ketään ei voi Suomessa pakottaa alakautta synnyttämään vaikka asiasta toki pitää keskustella.

[/quote]

Mutta toisaalta, kukaan ei voi pakottaa lääkäriä tekemään keisarileikkausta.

[/quote]

Potilaalla on enemmän oikeuksia kuin lääkärillä Suomessa, tuossa tilanteessa lääkäri menisi todennäköisesti vaihtoon.

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 23:32"]

Olet ihanan asiallinen ja vielä empaattinen ammattilaisenalku. Toivottavasti pysyt sellaisena, meistä hoitoalan ammattilaisista kun moni kylmenee ja kovettuu vanhetessaan ja liikaa nähtyään.

Kätilöllä on/voi olla kohtalaisen suuri merkitys naisen elämässä, vaikka kyse on vain muutamista tunneista. Oman synnytykseni kätilö oli sieltä ja syvältä, ja varmaan osasyy siihen, etten enää halua lapsia. Tai sanotaanko näin, ettei toki syyllinen, mutta toisin tekemällä olisi voinut aika paljon pelastaa! 

Omassa kiireessä, ja omassa tärkeilyssä on helppo unohtaa se ihminen, jota ollaan oikeasti auttamassa. Synnytys kuin myös moni muu tilanne, jossa ollaan sairaanhoitajan kanssa tekemisissä, on paljon psyykkinen ja yksilöllinen tapahtuma. Siinä kohtaa kätilö tietoineen ja taitoineen ei ole synnyttäjän yläpuolella, vaan tasavertaisena tukijana ja sivullakulkijana.

Eikä olisi pahitteeksi selventää niitä tekemiään toimenpiteitä ja syitä niihin, jos vain aikaa on, huolimatta siitä, että ne ovat itselle arkipäivää. Jännä juttu, että enimmäkseen näitä kantautuu vain synnytyssalista, että hoidettavana oleva ei pysy kartalla mitä tehdään, ja miksi. Silti synnytyksen mainitaan olevan jotain muuta kuin sairaus. On nimittäin tapana, että potilaalle ilmoitetaan etukäteen jo siitä, että nyt pistetään sormenpäähän kun otetaan pikacerppi - synnyttäjään saa pistellä kaikenmaailman troppia sen kummemmin ilmoittamatta ja puuhata toisen intiimialueilla mitä huvittaa. Höh.

[/quote]

Olen samaa mieltä kanssasi mainitsemistasi asioista. Kiitos kehuista! Ohjauksen puute aiheuttaa minun näkemykseni mukaan paljon huonoja synnytyskokemuksia ja se on totta että joka työssä tuppaa rutinoitumaan. Itse yritän ottaa selittämisen ja ohjaamisen rutiiniksi, saa nähdä mikä tilanne on vaikka viiden vuoden kuluttua!

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 08:51"]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 23:53"]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 22:52"]

Olen huomannut että sektiopäätöksissä on ihan lääkärikohtaisiakin eroja, mutta kuten mainitsin, ketään ei voi Suomessa pakottaa alakautta synnyttämään vaikka asiasta toki pitää keskustella.

[/quote]

Mutta toisaalta, kukaan ei voi pakottaa lääkäriä tekemään keisarileikkausta.

[/quote]

Potilaalla on enemmän oikeuksia kuin lääkärillä Suomessa, tuossa tilanteessa lääkäri menisi todennäköisesti vaihtoon.

[/quote]

Pointtina tuossa oli ehkä se, että on olemassa tiettyjä tilanteita, joissa esimerkiksi leikkaukseen liittyvä nukutus tai sen riski, tai jopa puudutus, ovat äidille huomattavia riskejä. Ei lääkärwitä tuolloin saa leikkaamaan, edes pelkopotilaita. Toki sitten hoidetaan sitä pelkoa.

Mitä muuten tarkoitat tuolla, että potilaalla on enemmän oikeuksia kuin lääkärillä? Ei potilas sanele hoitoaan, ei hänellä ole siihen tietoa eikä kykyä. Hoidosta toki neuvotellaan potilaan kanssa, mutta lääkäri siinä se asiantuntija on. Julkisella puolella eivät monet lääkärien vaihdot noin vain onnistu.

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 08:59"][quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 08:51"]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 23:53"]

[quote author="Vierailija" time="21.12.2013 klo 22:52"]

Olen huomannut että sektiopäätöksissä on ihan lääkärikohtaisiakin eroja, mutta kuten mainitsin, ketään ei voi Suomessa pakottaa alakautta synnyttämään vaikka asiasta toki pitää keskustella.

[/quote]

Mutta toisaalta, kukaan ei voi pakottaa lääkäriä tekemään keisarileikkausta.

[/quote]

Potilaalla on enemmän oikeuksia kuin lääkärillä Suomessa, tuossa tilanteessa lääkäri menisi todennäköisesti vaihtoon.

[/quote]

Pointtina tuossa oli ehkä se, että on olemassa tiettyjä tilanteita, joissa esimerkiksi leikkaukseen liittyvä nukutus tai sen riski, tai jopa puudutus, ovat äidille huomattavia riskejä. Ei lääkärwitä tuolloin saa leikkaamaan, edes pelkopotilaita. Toki sitten hoidetaan sitä pelkoa.

Mitä muuten tarkoitat tuolla, että potilaalla on enemmän oikeuksia kuin lääkärillä? Ei potilas sanele hoitoaan, ei hänellä ole siihen tietoa eikä kykyä. Hoidosta toki neuvotellaan potilaan kanssa, mutta lääkäri siinä se asiantuntija on. Julkisella puolella eivät monet lääkärien vaihdot noin vain onnistu.

[/quote]

Olet oikeassa, ei lääkärin tarvitse suostua jos leikkauksella olisi noita mainitsemiasia riskejä äidille. Tarkoitin sitä että potilas saa kieltäytyä hoidosta vaikka hänelle olisi kerrottu mahdolliset riskit ja haitat hoitamatta jättämisestä.

Mitä voisi tarkoittaa synnytyskertomukseen laitettu "vaikeahoitoisen potilaan hoito"? 

Omasta mielestäni en ollut mikään hankala potilas. Pari kertaa pyysin että odotettaisiin supistuksen kunnollista loppumista ennen kuin kohdunkaulan/vauvan pään tilannetta tunnusteltiin. Muuten olin täysin yhteistyöhaluinen. Ihan lopussa olin ilokaasusta vähän sekaisin, päässä vain humisi enkä ymmärtänyt/kuullut mitä kätilö sanoi. Lisäksi mieheni kinasteli hetken aikaa hoitohenkilökunnan kanssa imukupin käytöstä.

Mutta oman terveydenhoitajan kanssa tuota ihmeteltiin, hän ei ollut koskaan moista merkintää kertomuksessa nähnyt, enkä minäkään ymmärrä miksi noin oli kirjoitettu.

Synnytyksessä oli kyllä vaikeita tilanteita, mutta ne eivät käsittääkseni olleet minusta riippuvaisia, esim. kohdunkaulani avautui epätasaisesti ja jouduin kamppailemaan ponnistustarvetta vastaan kun kohdunkaulassa oli yhdellä puolella parin sentin reunus ja muuten täysin auki. Sitten supistukset heikkenivät, vauvan sydänäänet laskivat ja jouduin sitten ponnistamaan ilman ponnistamisen tarvetta ja vielä vauvan ison pään takia jouduttiin käyttämään imukuppia.

Mutta millaisessa tilanteessa minut olisi siis saatettu luokitella "vaikeahoitoiseksi"? Vai tarkoitettiinkohan noita ihan synnytyksen kulun hankalia tilanteita?

[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 09:20"]Mitä voisi tarkoittaa synnytyskertomukseen laitettu "vaikeahoitoisen potilaan hoito"? 

Omasta mielestäni en ollut mikään hankala potilas. Pari kertaa pyysin että odotettaisiin supistuksen kunnollista loppumista ennen kuin kohdunkaulan/vauvan pään tilannetta tunnusteltiin. Muuten olin täysin yhteistyöhaluinen. Ihan lopussa olin ilokaasusta vähän sekaisin, päässä vain humisi enkä ymmärtänyt/kuullut mitä kätilö sanoi. Lisäksi mieheni kinasteli hetken aikaa hoitohenkilökunnan kanssa imukupin käytöstä.

Mutta oman terveydenhoitajan kanssa tuota ihmeteltiin, hän ei ollut koskaan moista merkintää kertomuksessa nähnyt, enkä minäkään ymmärrä miksi noin oli kirjoitettu.

Synnytyksessä oli kyllä vaikeita tilanteita, mutta ne eivät käsittääkseni olleet minusta riippuvaisia, esim. kohdunkaulani avautui epätasaisesti ja jouduin kamppailemaan ponnistustarvetta vastaan kun kohdunkaulassa oli yhdellä puolella parin sentin reunus ja muuten täysin auki. Sitten supistukset heikkenivät, vauvan sydänäänet laskivat ja jouduin sitten ponnistamaan ilman ponnistamisen tarvetta ja vielä vauvan ison pään takia jouduttiin käyttämään imukuppia.

Mutta millaisessa tilanteessa minut olisi siis saatettu luokitella "vaikeahoitoiseksi"? Vai tarkoitettiinkohan noita ihan synnytyksen kulun hankalia tilanteita?

[/quote]

Hei, kuulostaa siltä, että synnytyskertomukseesi on jostain syystä laitettu henkilökunnan ns hoitoisuusluokitus, eli tuo vaikeahoitoinen tarkoittaa varmasti juuri sitä että synnytyksesi hoidossa on tarvittu hoitotyötä enemmän. Ainakin niissä paikoissa joissa minä olen ollut tuo imukuppi nostaa heti tuota hoitoisuusluokitusta. Nämä hoitoisuusluokitukset tekee siis kätilöt ja sillä seurataan työn kuormittavuutta työntekijän kannalta. Hieman sekavasti selitetty, mutta kyse ei varmastikaan ole siitä että olisit itse ollut jotenkin vaikea synnyttåjä :)

Miltä tuntuu tunkea kättä naisten pilluihin? Tai näpelöidä heidän tissejään? Aika käsittämätön ammattivalinta, itse en pystyisi vaikka olen sh! Kaikki kunnioitus että joku pystyy tuossakin ammatissa toimimaan.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 21:58"]Miltä tuntuu tunkea kättä naisten pilluihin? Tai näpelöidä heidän tissejään? Aika käsittämätön ammattivalinta, itse en pystyisi vaikka olen sh! Kaikki kunnioitus että joku pystyy tuossakin ammatissa toimimaan.

[/quote]

Työni tekeminen tuntuu hyvältä, voin ja osaan auttaa naisia arkaluontoisissa asioissa. Tunnen naisen anatomian ja tiedän mikä on normaalia ja mikä ei. Eikä me työnnetä koko kättä, kaksi sormea kerralla senkin höpsö!

Hei kätilöopiskelija! Tunnut tosi symppikseltä tyypiltä keskustelun lukaistuani, sinunlaisiasi tarvitaan. Olet varmasti valinnut oikean uran! Tsemppiä tulevalla työuralla!

t. Gyne =)

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 22:06"]Hei kätilöopiskelija! Tunnut tosi symppikseltä tyypiltä keskustelun lukaistuani, sinunlaisiasi tarvitaan. Olet varmasti valinnut oikean uran! Tsemppiä tulevalla työuralla!

t. Gyne =)

[/quote]

Kiitos, ehkä törmäämme työn merkeissä!

Mun mielestä te gynetkin ootte pääosin oikealla alalla ja hyviä työssänne! :)

[quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 23:09"]

Viimeinen vuosi menossa! Olen siis jo ollut synnytyssalissa useita viikkoja ja tiedän, kuinka sekaisin synnytys itsessään ja raskaus myös saavat naisen pään. Parasta minusta on käydä juttelemassa synnytyksestä parin päivän päästä kun synnyttäjän pää on selvinnyt, jotta voidaan puhua mahdollisista 'sekoiluista' synnytyksen aikana...

[/quote]

En lukenut koko ketjua, koska tämä herätti ikävän fiiliksen. Erikoista on se, että pidät "parhaana" toisen haavoittuvuudesta puhumista. Ikäänkuin synnyttäjän kuuluisi jälkikäteen "tunnustaa toimineensa tyhmästi".

Olen itsekin terveydenhuollon ammattilainen ja kohtaan haavoittuvassa tilanteessa olevia asiakkaita. Jos joku vaikka kivun tai jännityksen vuoksi ylireagoi en ajattele sitä sekoiluna. Jos potilas haluaa puhua siitä jälkikäteen, pyrin nimenomaan varmistamaan, että hänelle ei jää tunne siitä, että hän olisi jotenkin tyhmä tai sekoillut. Pyrin korostamaan sitä, että poikkeava toiminta ylistressaavassa tilanteessa on ihan normaalia, jota näemme päivittäin. Jos tilanne on jotenkin eskaloitunut, en ajattele sen johtuneen automaattisesti potilaan sekoilusta vaan pyrin miettimään tilannetta kokonaisuutena. Oppimaan myös itse, miten olisin voinut toimia paremmin ja potilasta rauhoittavammin. On voinut käydä esim. niin, että potilasta ei ole informoitu tarpeeksi asioiden etenemisestä ja se on saattanut tuottaa hänelle liikaa stressiä. Saatan myös itse pahoitella, jos huomaan, että olisin voinut toimia paremmin ja ainakin kiitän potilasta palautteesta. "Täydellinen hoitojärjestelmä ja sekoileva potilas"-ajattelumalli on mielestäni epäammattimaista ja pyrin välttämään sitä.

[quote author="Vierailija" time="26.04.2014 klo 22:12"][quote author="Vierailija" time="20.12.2013 klo 23:09"]

Viimeinen vuosi menossa! Olen siis jo ollut synnytyssalissa useita viikkoja ja tiedän, kuinka sekaisin synnytys itsessään ja raskaus myös saavat naisen pään. Parasta minusta on käydä juttelemassa synnytyksestä parin päivän päästä kun synnyttäjän pää on selvinnyt, jotta voidaan puhua mahdollisista 'sekoiluista' synnytyksen aikana...

[/quote]

En lukenut koko ketjua, koska tämä herätti ikävän fiiliksen. Erikoista on se, että pidät "parhaana" toisen haavoittuvuudesta puhumista. Ikäänkuin synnyttäjän kuuluisi jälkikäteen "tunnustaa toimineensa tyhmästi".

Olen itsekin terveydenhuollon ammattilainen ja kohtaan haavoittuvassa tilanteessa olevia asiakkaita. Jos joku vaikka kivun tai jännityksen vuoksi ylireagoi en ajattele sitä sekoiluna. Jos potilas haluaa puhua siitä jälkikäteen, pyrin nimenomaan varmistamaan, että hänelle ei jää tunne siitä, että hän olisi jotenkin tyhmä tai sekoillut. Pyrin korostamaan sitä, että poikkeava toiminta ylistressaavassa tilanteessa on ihan normaalia, jota näemme päivittäin. Jos tilanne on jotenkin eskaloitunut, en ajattele sen johtuneen automaattisesti potilaan sekoilusta vaan pyrin miettimään tilannetta kokonaisuutena. Oppimaan myös itse, miten olisin voinut toimia paremmin ja potilasta rauhoittavammin. On voinut käydä esim. niin, että potilasta ei ole informoitu tarpeeksi asioiden etenemisestä ja se on saattanut tuottaa hänelle liikaa stressiä. Saatan myös itse pahoitella, jos huomaan, että olisin voinut toimia paremmin ja ainakin kiitän potilasta palautteesta. "Täydellinen hoitojärjestelmä ja sekoileva potilas"-ajattelumalli on mielestäni epäammattimaista ja pyrin välttämään sitä.

[/quote]

Ikävä jos tekstini voi ymmärtää noin. Alunperin tarkoitin, että synnytys voi olla niin järkyttävä/traumaattinen, ettei ihminen pysty toimimaan rationaalisesti. Jos olisit lukenut koko ketjun, olisit huomannut että kritisoin ohjaamisen puutetta synnytyksissä.